Äänien kalastaminen on se demokratian syöpä; puolueiden ehdokkaat ja puheenjohtjat lupaavat kuut ja tähdet taivaalta saadakseen ääniä vaaleissa.
Ei mitään väliä, vaikka tietävät itse, etteivät voi vaalien jälkeen lupauksiaan täyttää.
Tämä on demokratian syöpä. Se juuri johtaa siihen, että valtio velkaantuu velkaantumistaan, kun yritetään antaa edes joihinkin lupauksiin katetta. Rahaa holtittomasti sinne ja tänne.
Suomessakin hallitus toisensa jälkeen on jaellut rahaa - velkarahaa huolettomasti kaikkalle - ei tässä ole kysymys yksittäisistä puolueista; tähän syyllistyvät hallitukset toisensa jälkeen.
Äänestäjät ovat joka vaaleissa niin ymmärtämättömiä, etteivät he tajua sitä, että ei tällä tavalla voida loputtomasti jatkaa. Joskus tulee raja vastaan, niin kuin tuli Kreikassa. Tuo Kreikan esimerkki pitäisi olla varoittavana esimerkkinä, mutta eivät äänestäjät sitä ajattele. Ne puolueet menestyvät, jotka kurkku suorana huutavat, ei niiltä saa leikata, ei niitä kuluja saa vähentää ja sinne pitää satsata lisää rahaa, niille pitää antaa lisää rahaa, lisää rahaa, lisää rahaa ... VELAT PAISUVAT PAISUMISTAAN.
Velkarahalla me otamme pakolaisia tänne - niitä, jotka eivät edes ole hädässä, vaan ovat rikollisten Eurooppaan avittamia suurella rahalla. Sekin tuo ääniä joillekin puolueille.
Velkarahalla me teemme kehitysapua, koska sen puolesta puhuminen tuo kovasti ääniä joillekin puolueille.
Velkarahalla me maksamme yritystukia niille, jotka eivät niitä tarvitsisi, mutta kun niiltä yrityksiltä saadaa paljon vaalituke vaaleissa ja rahalla saa hyviä mainoskamppanjoita TV ja lehtiin. Eihän niiltä vaalirahoittajilta voi mitään pois ottaa. Koron aikanakin annettiin säkkikaupalla riihikuivia seteleitä, jotta yritykset vaaleissa muistaisivat antaa takaisin rahaa.
Velkarahalla me varustaudumme sotaan - kuka sitä ajattelee, millä rahalla me sotaa sitten oikeasti käymme, kun sen aika tulee. Silloin ei velkaa kukaan tyrkytä enää Suomelle. Kaikki pitävät itsestään selvänä, ettei niitä velkoja koskaan takaisin velanantaja Suomelta saa.
Velkaa meillä on jo enemmän kuin tulevat sukupolvet kykenevtä maksamaan takaisin; olemme syöneet lastemme ja lastenlasten rahat jo kuinka moneen polveen - kuka niitä velkojen maksajia tänne haluaisi tehdä. Kaikki me tiedämme, että tulevat sukupolvet ovat ahdingossa.
Yksikään hallitus ei pysty toteuttamaan tarkkaa taloudenhoitoa; koska tämä demokratian syöpä - äänien kalastus - syö sellaiset mahdollisuudet.
Osammeko me suomalaiset ensi eduskuntavaaleissa äänestää niitä puolueita, jotka eivät lupaa mitään hyvää, vaan lupaavat kyyneleitä, tuskaa ja hikeä ja kovia ponnistuksia, säästäväisyyttä ja niukkaa toimeentuloa kaikille ihmisille tässä maassa!? OSAAMMEKO ÄÄNESTÄÄ NIITÄ EHDOKKAITA?
En usko, että osaamme. Ajatellaanko, että voidaan tappaa lapset ja vanhukset, jos velkaa ei enää saada? Eikä enää kyetä heisät huolehtimaan.
Ei mitään väliä, vaikka tietävät itse, etteivät voi vaalien jälkeen lupauksiaan täyttää.
Tämä on demokratian syöpä. Se juuri johtaa siihen, että valtio velkaantuu velkaantumistaan, kun yritetään antaa edes joihinkin lupauksiin katetta. Rahaa holtittomasti sinne ja tänne.
Suomessakin hallitus toisensa jälkeen on jaellut rahaa - velkarahaa huolettomasti kaikkalle - ei tässä ole kysymys yksittäisistä puolueista; tähän syyllistyvät hallitukset toisensa jälkeen.
Äänestäjät ovat joka vaaleissa niin ymmärtämättömiä, etteivät he tajua sitä, että ei tällä tavalla voida loputtomasti jatkaa. Joskus tulee raja vastaan, niin kuin tuli Kreikassa. Tuo Kreikan esimerkki pitäisi olla varoittavana esimerkkinä, mutta eivät äänestäjät sitä ajattele. Ne puolueet menestyvät, jotka kurkku suorana huutavat, ei niiltä saa leikata, ei niitä kuluja saa vähentää ja sinne pitää satsata lisää rahaa, niille pitää antaa lisää rahaa, lisää rahaa, lisää rahaa ... VELAT PAISUVAT PAISUMISTAAN.
Velkarahalla me otamme pakolaisia tänne - niitä, jotka eivät edes ole hädässä, vaan ovat rikollisten Eurooppaan avittamia suurella rahalla. Sekin tuo ääniä joillekin puolueille.
Velkarahalla me teemme kehitysapua, koska sen puolesta puhuminen tuo kovasti ääniä joillekin puolueille.
Velkarahalla me maksamme yritystukia niille, jotka eivät niitä tarvitsisi, mutta kun niiltä yrityksiltä saadaa paljon vaalituke vaaleissa ja rahalla saa hyviä mainoskamppanjoita TV ja lehtiin. Eihän niiltä vaalirahoittajilta voi mitään pois ottaa. Koron aikanakin annettiin säkkikaupalla riihikuivia seteleitä, jotta yritykset vaaleissa muistaisivat antaa takaisin rahaa.
Velkarahalla me varustaudumme sotaan - kuka sitä ajattelee, millä rahalla me sotaa sitten oikeasti käymme, kun sen aika tulee. Silloin ei velkaa kukaan tyrkytä enää Suomelle. Kaikki pitävät itsestään selvänä, ettei niitä velkoja koskaan takaisin velanantaja Suomelta saa.
Velkaa meillä on jo enemmän kuin tulevat sukupolvet kykenevtä maksamaan takaisin; olemme syöneet lastemme ja lastenlasten rahat jo kuinka moneen polveen - kuka niitä velkojen maksajia tänne haluaisi tehdä. Kaikki me tiedämme, että tulevat sukupolvet ovat ahdingossa.
Yksikään hallitus ei pysty toteuttamaan tarkkaa taloudenhoitoa; koska tämä demokratian syöpä - äänien kalastus - syö sellaiset mahdollisuudet.
Osammeko me suomalaiset ensi eduskuntavaaleissa äänestää niitä puolueita, jotka eivät lupaa mitään hyvää, vaan lupaavat kyyneleitä, tuskaa ja hikeä ja kovia ponnistuksia, säästäväisyyttä ja niukkaa toimeentuloa kaikille ihmisille tässä maassa!? OSAAMMEKO ÄÄNESTÄÄ NIITÄ EHDOKKAITA?
En usko, että osaamme. Ajatellaanko, että voidaan tappaa lapset ja vanhukset, jos velkaa ei enää saada? Eikä enää kyetä heisät huolehtimaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luettelit ongelmat, mutta millä ratkaiset ne? Itse olemme järjestelmän luotu, joka ei toimi.