Raamattu kertoo, että Israelin kansa on sukupolvien ajan rikkonut Jumalan liittoa, langennut epäjumalanpalvelukseen, tottelemattomuuteen ja hengelliseen luopumukseen. Siksi Jumala on ilmoittanut sallivansa kansalleen kuritusta, ahdistusta, sotia ja vihollisten hyökkäyksiä (3. Moos. 26:14–39; 5. Moos. 28:15–68; Jes. 58:1; Hes. 20:30–38).
Lopun aikana Israel joutuu vielä erityiseen ahdistukseen: ”Jaakobin ahdistuksen aika” (Jer. 30:7), suuri ahdistus Juudeassa (Matt. 24:15–21) ja kansojen kokoontuminen Jerusalemia vastaan (Sak. 12:2–3; 14:2). Sak. 13:8–9 kuvaa ankaraa puhdistamista: jäljelle jäävä jäännös viedään tuleen, puhdistetaan ja sanoo: ”Herra on minun Jumalani.”
Mutta pakanakansojen ei pidä tämän vuoksi kerskailla Israelin lankeemuksesta tai ”paukutella henkseleitään”. Paavali varoittaa tästä erittäin voimakkaasti:
”Älä ylpeile oksia vastaan.” (Room. 11:18)
”Älä ylpeile, vaan pelkää.” (Room. 11:20)
Pakanat on oksastettu Israelin jaloon öljypuuhun uskonsa kautta. He eivät kanna juurta, vaan juuri kantaa heitä (Room. 11:17–18). Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei pakanoidenkaan tule ylpeillä (Room. 11:21).
Obadjan kirja – varoitus kansoille, jotka iloitsevat Israelin ahdingosta
Obadjan kirjassa Jumala tuomitsee Edomin erityisesti siksi, että se iloitsi Juudan onnettomuudesta, kerskui tämän hädän aikana ja osallistui sen kärsimykseen.
”Älä iloitse Juudan lapsista heidän onnettomuutensa päivänä.” (Obad. 12)
”Älä astu minun kansani portista heidän onnettomuutensa päivänä, äläkä sinäkään katsele heidän kurjuuttaan heidän onnettomuutensa päivänä.” (Obad. 13)
”Älä seiso teiden risteyksessä surmaamassa pakoon päässeitä… äläkä luovuta hänen eloonjääneitään ahdingon päivänä.” (Obad. 14)
Edomin synti oli siis muutakin kuin vihamielisyys: se ylpeili ja iloitsi Jumalan kurittaessa Juudaa ja käytti kansan ahdinkoa hyväkseen. Siksi Jumala sanoo:
”Kuten sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään.” (Obad. 15)
Tämä on vakava varoitus myös pakanakansoille: vaikka Jumala sallii Israelin joutua kuritukseen sen syntien tähden, se ei anna muille kansoille oikeutta vihata, vainota, ryöstää tai halveksia juutalaisia eikä ylpeillä heidän lankeemuksestaan.
Pelastus ei ole oma ansio
Israelia koskeva kuritus ei myöskään anna pakanoille aihetta ajatella olevansa parempia. Kaikki ovat Jumalan armon varassa:
”Armosta te olette pelastetut uskon kautta… se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Ef. 2:8–9)
Ja seurakunnan kasvusta Paavali sanoo:
”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.” (1. Kor. 3:6)
”Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.” (1. Kor. 3:7)
Siksi Raamatun sanoma on:
Israelin synti ja luopumus → Jumalan kuritus → Israelin ahdistus ja puhdistaminen → pakanakansojen varoitus olla ylpeilemättä → Israelin jäännöksen kääntyminen Herran puoleen.
Pakanakansojen tulee siis ”olla ylpeilemättä, vaan pelätä” (Room. 11:20). Israelin lankeemus ei ole kansoille lupa kerskailla eikä vainota juutalaisia. Obadjan kirja osoittaa, että Jumala itse tuomitsee ne, jotka käyttävät Israelin ahdinkoa hyväkseen ja iloitsevat sen onnettomuudesta.
Ja lopullinen päämäärä ei ole Israelin hävittäminen, vaan Jumalan armon toteutuminen:
”Ja niin koko Israel on pelastuva.” (Room. 11:25–27)
Lopun aikana Israel joutuu vielä erityiseen ahdistukseen: ”Jaakobin ahdistuksen aika” (Jer. 30:7), suuri ahdistus Juudeassa (Matt. 24:15–21) ja kansojen kokoontuminen Jerusalemia vastaan (Sak. 12:2–3; 14:2). Sak. 13:8–9 kuvaa ankaraa puhdistamista: jäljelle jäävä jäännös viedään tuleen, puhdistetaan ja sanoo: ”Herra on minun Jumalani.”
Mutta pakanakansojen ei pidä tämän vuoksi kerskailla Israelin lankeemuksesta tai ”paukutella henkseleitään”. Paavali varoittaa tästä erittäin voimakkaasti:
”Älä ylpeile oksia vastaan.” (Room. 11:18)
”Älä ylpeile, vaan pelkää.” (Room. 11:20)
Pakanat on oksastettu Israelin jaloon öljypuuhun uskonsa kautta. He eivät kanna juurta, vaan juuri kantaa heitä (Room. 11:17–18). Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei pakanoidenkaan tule ylpeillä (Room. 11:21).
Obadjan kirja – varoitus kansoille, jotka iloitsevat Israelin ahdingosta
Obadjan kirjassa Jumala tuomitsee Edomin erityisesti siksi, että se iloitsi Juudan onnettomuudesta, kerskui tämän hädän aikana ja osallistui sen kärsimykseen.
”Älä iloitse Juudan lapsista heidän onnettomuutensa päivänä.” (Obad. 12)
”Älä astu minun kansani portista heidän onnettomuutensa päivänä, äläkä sinäkään katsele heidän kurjuuttaan heidän onnettomuutensa päivänä.” (Obad. 13)
”Älä seiso teiden risteyksessä surmaamassa pakoon päässeitä… äläkä luovuta hänen eloonjääneitään ahdingon päivänä.” (Obad. 14)
Edomin synti oli siis muutakin kuin vihamielisyys: se ylpeili ja iloitsi Jumalan kurittaessa Juudaa ja käytti kansan ahdinkoa hyväkseen. Siksi Jumala sanoo:
”Kuten sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään.” (Obad. 15)
Tämä on vakava varoitus myös pakanakansoille: vaikka Jumala sallii Israelin joutua kuritukseen sen syntien tähden, se ei anna muille kansoille oikeutta vihata, vainota, ryöstää tai halveksia juutalaisia eikä ylpeillä heidän lankeemuksestaan.
Pelastus ei ole oma ansio
Israelia koskeva kuritus ei myöskään anna pakanoille aihetta ajatella olevansa parempia. Kaikki ovat Jumalan armon varassa:
”Armosta te olette pelastetut uskon kautta… se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Ef. 2:8–9)
Ja seurakunnan kasvusta Paavali sanoo:
”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.” (1. Kor. 3:6)
”Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.” (1. Kor. 3:7)
Siksi Raamatun sanoma on:
Israelin synti ja luopumus → Jumalan kuritus → Israelin ahdistus ja puhdistaminen → pakanakansojen varoitus olla ylpeilemättä → Israelin jäännöksen kääntyminen Herran puoleen.
Pakanakansojen tulee siis ”olla ylpeilemättä, vaan pelätä” (Room. 11:20). Israelin lankeemus ei ole kansoille lupa kerskailla eikä vainota juutalaisia. Obadjan kirja osoittaa, että Jumala itse tuomitsee ne, jotka käyttävät Israelin ahdinkoa hyväkseen ja iloitsevat sen onnettomuudesta.
Ja lopullinen päämäärä ei ole Israelin hävittäminen, vaan Jumalan armon toteutuminen:
”Ja niin koko Israel on pelastuva.” (Room. 11:25–27)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.