Raamattu opettaa, että Israelin kansa on sukupolvien ajan rikkonut Jumalan liittoa, langennut epäjumalanpalvelukseen, tottelemattomuuteen ja hengelliseen luopumukseen. Jumala ilmoitti jo Mooseksen kautta, että jatkuvan tottelemattomuuden seurauksena Israelia kohtaisivat vaikeudet, vihollisten hyökkäykset, sodat, hajaannus ja ahdistus (3. Moos. 26:14–39; 5. Moos. 28:15–68). Profeetat vahvistavat tämän periaatteen: Jumala kurittaa kansaansa sen syntien tähden, jotta se kääntyisi takaisin hänen puoleensa (Jes. 58:1; Jer. 7:9–15; Hes. 20:30–38; Hoos. 5:5–15).
Lopun aikana Israel joutuu vielä erityiseen ahdistukseen. Raamattu puhuu ”Jaakobin ahdistuksen ajasta” (Jer. 30:7), suuresta ahdistuksesta Juudeassa (Matt. 24:15–21; Dan. 12:1) sekä kansojen kokoontumisesta Jerusalemia vastaan (Sak. 12:2–3; 14:2). Sak. 13:8–9 kuvaa ankaraa puhdistamista: suuri osa kansasta joutuu tuhon alle, mutta jäljelle jäävä jäännös viedään tulen läpi ja sanoo: ”Herra on minun Jumalani.”
Samalla Raamattu varoittaa erittäin vakavasti pakanakansoja ylpeilemästä Israelin lankeemuksella tai käyttämästä sen ahdinkoa hyväkseen. Paavali sanoo Room. 11:17–21, että pakanat on oksastettu Israelin jaloon öljypuuhun uskon kautta. He eivät kanna juurta, vaan juuri kantaa heitä.
”Älä ylpeile oksia vastaan.” (Room. 11:18)
”Älä ylpeile, vaan pelkää.” (Room. 11:20)
”Sillä jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan.” (Room. 11:21)
Obadjan kirjassa tämä varoitus näkyy erityisen voimakkaasti. Edom tuomittiin, koska se iloitsi Juudan onnettomuudesta, kerskui sen hädän päivänä ja käytti sen ahdinkoa hyväkseen:
”Älä iloitse Juudan lapsista heidän onnettomuutensa päivänä.” (Obad. 12)
”Älä katsele heidän kurjuuttaan heidän onnettomuutensa päivänä.” (Obad. 13)
”Älä seiso teiden risteyksessä…” (Obad. 14)
”Kuten sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään.” (Obad. 15)
Obadjan sanoma osoittaa, että vaikka Jumala sallii Israelin joutua kuritukseen, muilla kansoilla ei ole oikeutta vihata, vainota, ryöstää tai halveksia juutalaisia eikä iloita heidän kärsimyksestään. Jumala tuomitsee myös ne, jotka käyttävät Israelin ahdinkoa omaksi hyödykseen (Obad. 10–16).
Pakanakristityllä ei myöskään ole mitään omaa aihetta kerskaukseen, sillä pelastus on yksin Jumalan armoa:
”Armosta te olette pelastetut uskon kautta… se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Ef. 2:8–9)
Myös hengellisestä kasvusta Paavali sanoo:
”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.” (1. Kor. 3:6)
”Ei siis istuttaja ole mitään… vaan Jumala, joka kasvun antaa.” (1. Kor. 3:7)
Siksi Raamatun kokonaiskuva on:
Israelin synti ja luopumus → Jumalan kuritus → ahdistus ja puhdistaminen → pakanakansojen varoitus olla ylpeilemättä → Israelin jäännöksen kääntyminen Herran puoleen → Jumalan armon toteutuminen.
Israelin lankeemus ei anna pakanoille aihetta kerskata, sillä ”Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi” (Room. 11:32).
Lopulta Paavali julistaa Israelista:
”Ja niin koko Israel on pelastuva.” (Room. 11:25–27)
Siksi Room. 11 päättyy ylistykseen Jumalan tutkimattomasta viisaudesta ja armosta – ei ihmisen kerskaukseen (Room. 11:33–36).
Lopun aikana Israel joutuu vielä erityiseen ahdistukseen. Raamattu puhuu ”Jaakobin ahdistuksen ajasta” (Jer. 30:7), suuresta ahdistuksesta Juudeassa (Matt. 24:15–21; Dan. 12:1) sekä kansojen kokoontumisesta Jerusalemia vastaan (Sak. 12:2–3; 14:2). Sak. 13:8–9 kuvaa ankaraa puhdistamista: suuri osa kansasta joutuu tuhon alle, mutta jäljelle jäävä jäännös viedään tulen läpi ja sanoo: ”Herra on minun Jumalani.”
Samalla Raamattu varoittaa erittäin vakavasti pakanakansoja ylpeilemästä Israelin lankeemuksella tai käyttämästä sen ahdinkoa hyväkseen. Paavali sanoo Room. 11:17–21, että pakanat on oksastettu Israelin jaloon öljypuuhun uskon kautta. He eivät kanna juurta, vaan juuri kantaa heitä.
”Älä ylpeile oksia vastaan.” (Room. 11:18)
”Älä ylpeile, vaan pelkää.” (Room. 11:20)
”Sillä jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan.” (Room. 11:21)
Obadjan kirjassa tämä varoitus näkyy erityisen voimakkaasti. Edom tuomittiin, koska se iloitsi Juudan onnettomuudesta, kerskui sen hädän päivänä ja käytti sen ahdinkoa hyväkseen:
”Älä iloitse Juudan lapsista heidän onnettomuutensa päivänä.” (Obad. 12)
”Älä katsele heidän kurjuuttaan heidän onnettomuutensa päivänä.” (Obad. 13)
”Älä seiso teiden risteyksessä…” (Obad. 14)
”Kuten sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään.” (Obad. 15)
Obadjan sanoma osoittaa, että vaikka Jumala sallii Israelin joutua kuritukseen, muilla kansoilla ei ole oikeutta vihata, vainota, ryöstää tai halveksia juutalaisia eikä iloita heidän kärsimyksestään. Jumala tuomitsee myös ne, jotka käyttävät Israelin ahdinkoa omaksi hyödykseen (Obad. 10–16).
Pakanakristityllä ei myöskään ole mitään omaa aihetta kerskaukseen, sillä pelastus on yksin Jumalan armoa:
”Armosta te olette pelastetut uskon kautta… se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Ef. 2:8–9)
Myös hengellisestä kasvusta Paavali sanoo:
”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.” (1. Kor. 3:6)
”Ei siis istuttaja ole mitään… vaan Jumala, joka kasvun antaa.” (1. Kor. 3:7)
Siksi Raamatun kokonaiskuva on:
Israelin synti ja luopumus → Jumalan kuritus → ahdistus ja puhdistaminen → pakanakansojen varoitus olla ylpeilemättä → Israelin jäännöksen kääntyminen Herran puoleen → Jumalan armon toteutuminen.
Israelin lankeemus ei anna pakanoille aihetta kerskata, sillä ”Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi” (Room. 11:32).
Lopulta Paavali julistaa Israelista:
”Ja niin koko Israel on pelastuva.” (Room. 11:25–27)
Siksi Room. 11 päättyy ylistykseen Jumalan tutkimattomasta viisaudesta ja armosta – ei ihmisen kerskaukseen (Room. 11:33–36).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.