Velkapuheet unohtavat historia

Anonyymi-ap kirjoitti:

Eurokriisin syvimpinä vuosina Euroopan väestölle syötettiin pajunköyttä valtioiden holtittomuudesta. Todellisuudessa kyseessä oli historian röyhkein yksityisten tappioiden sosialisointi.

Tilanne alkoi vuonna 2008 Yhdysvaltain subprime-kriisistä, jossa sikäläiset rahoituslaitokset olivat paisuttaneet asuntomarkkinoille kestämättömän kuplan myymällä roskalainoja eteenpäin monimutkaisina sijoitustuotteina. Kun kupla puhkesi ja investointipankki Lehman Brothers kaatui, finanssimaailman keskinäinen luottamus halvaantui.

Tämä globaali finanssikriisi iski välittömästi myös Eurooppaan, sillä eurooppalaiset suurpankit olivat ostaneet näitä samoja myrkyllisiä arvopapereita miljardeilla euroilla. Kun pankkien omat varat osoittautuivat arvottomiksi, ne ajautuivat kuilun partaalle.

Koska pankkien konkurssi olisi pysäyttänyt koko yhteiskunnan rahaliikenteen ja palkkojen maksun, valtioiden oli pakko rientää apuun veronmaksajien lompakot kainalossaan. Pankkiirit pelastettiin, mutta jättimäiset pelastuspaketit muuttivat yksityiset pankkivelat julkisiksi valtionveloiksi.

Irlannin ja Espanjan kaltaiset maat, joiden valtionvelka oli ennen kriisiä virallisesti matala, romuttivat taloutensa ottamalla vastuun yksityisistä kiinteistö- ja pankkikuplista. Kun tähän lisättiin Kreikan julkisen talouden jo aiempi ylivelkaantuminen, syntyi eurokriisi.

Eurokriisissä pankkikriisin lasku siirrettiin ensin valtioiden vastuulle ja valtioiden sopeutustoimien kautta lopulta pieni- ja keskituloisten kansalaisten selkänahasta maksettavaksi rajuina leikkauksina sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon ja koulutukseen.

Suomen talous on noista ajoista lähtien kulkenut tiiviissä tahdissa kriisistä kriisiin. Vuoden 2008 Yhdysvalloista alkaneen finanssiromahduksen perintöä syvensivät ensin eurokriisi, sitten koronapandemia, Ukrainan sota ja sitä seurannut energiakriisi, jotka ovat kuristaneet kasvun ja murentaneet hyvinvointivaltion rahoituspohjaa.

Suomen nykyinen velkakurimus on jatkumoa tälle Euroopassa omaksutulle kurjistamispolitiikalle. Menoleikkaukset ja kysynnän kuristaminen taantumassa ovat pitkittäneet talouden nollakasvua ja rapauttaneet hyvinvointivaltion rahoituspohjaa juuri silloin, kun väestön ikääntyminen ja palvelutarpeen kasvu olisivat alkaneet vaatia vahvinta mahdollista veropohjaa.

Tätä pohjaa on lisäksi tietoisesti heikennetty oikeistolaisella veropolitiikalla, kuten yhteisöveron ja suurituloisten verotuksen kevennyksillä siinä toivossa, että varallisuus valuisi alaspäin investointeina. Toisin on käynyt. Yritykset jakoivat omistajilleen osinkoja, investoinnit jäivät syntymättä ja hyvinvointipalvelut jouduttiin rahoittamaan velalla.

Eurokriisin yhteydessä ja sen jälkiselvittelyissä EU-päättäjien oli pakko kansan raivon edessä luoda finanssimarkkinoille sääntelyä, kuten pankkiunioni ja sijoittajavastuu. Periaatteen piti olla selvä, että seuraavassa kriisissä pulaan joutuvat pankit pelastaisivat niiden omistajat, eivätkä enää valtiot ja veronmaksajat.

Mutta kapitalismin muisti on lyhyt. Nyt finanssiala lobbaa taas aggressiivisesti sääntelyn murentamista ”kilpailukyvyn” varjolla. Pankit väittävät tiukan EU-sääntelyn sitovan niiden kädet. Ne väittävät, etteivät voi myöntää kriittisiä lainoja ilman sääntelyn löysäämistä.

Sen sijaan, että Orpon ja Purran oikeistohallitus suojelisi veronmaksajia, se ajaa finanssialan etua ja purkaa normeja ”suoraviivaistamisen” nimissä vieden valitettavasti tämän linjan myös Suomen viralliseksi EU-kannaksi Brysselin neuvotteluihin.

Rahoituseliitin etujen ajaminen ei kuitenkaan Orpolla ja Purralla lopu pankkisääntelyyn. Samalla ideologisella innolla hallitus on toteuttanut elinkeinoelämän vaatimuslistoja, joilla on purettu työelämän sääntelyä työntekijöiden tappioksi. Irtisanomissuojaa on heikennetty, määräaikaisuuksia helpotettu ja pyritty romuttamaan yleissitovia työehtosopimuksia samalla, kun lakko-oikeutta on heikennetty.

Oikeiston ideologia huipentuukin Orpon ja Purran vuoden 2027 talousarviossa, jossa hallitus härkäpäisesti ajaa läpi yhteisöveron alentamista ja tekee näin valtion tulopohjaan miljardin kokoista aukkoa lahjoittaakseen nämä rahat suuryrityksille. Aiemmista yhteisöveron alennuskierroksista tiedetään, että ”dynaamiset vaikutukset” ovat mainospuhetta, ei realismia.

Kyseessä on samaan aikaan ensimmäinen budjetti, jolloin hallituksen hehkuttama velkajarrulainsäädäntö on voimassa. Sen valvonta annettiin Talouspolitiikan arviointineuvostolle, joka ehdotti tällä viikolla, että hallituksen tulisi vähintäänkin välttää päätöksiä, jotka heikentävät julkista taloutta vuoden 2026 jälkeen. Juuri tällainen päätös on yhteisöveron alentaminen.

Mitä tekivät Orpo ja Purra? Velkakurin kovimmat saarnaajat irrottavat itse jarrusta heti, kun esimerkiksi yhteisöveroalennuksen järkevyys haastetaan. He tyrmäsivät Talouspolitiikan arviointineuvoston vaatimukset välittömästi. Velkajarru lakkaa siis olemasta voimassa jos pääomapiirien etu sitä vaatii.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä