Ortodoksisuuden paradoksi

Oikeassa olemisen vaatimuksen sijaan kirkolle olisi hyväksi kuunnella mielekkään elämän kutsua, jossa historian ja tieteen ymmärtämisellä tulisi olla tärkeö sija.

Tarvitaan uskonnonlukutaitoa menneen opinmuodostuksen ja sen verbalisoinnin suhteen. Sitä ortodoksit eivät ymmärrä.

Oikea ja todelllinen Jumalan kaipuu sekä perimmäisten kysymysten selvitelyn halu tieteen avulla ovat jokaisen totuutta etsivän ihmisen tuntomerkki.

Kirkon opetus ei selviää ajattelemalla, vaan elämällä Kristuksen käskyjen hengessä ja hänen oppinsa samoin kuin Paavalin oppi ei ole uudelleen ajattelua ja tulkintaa, vaan sen totuuden paljastamista, joka on ollut olemassa ennen maailman perustamista.

Ortodokisen kirkon mysteerit eivät aukea ajattelemalla, vaan sikäli kuin Jumala ne paljastaa. Emme voi tutkia oppia tieteellisin menetelmin, sillä se perustuu elävään kokemukseen Jumalan armon toiminnasta ja jos alistemma sen tieteelle alistamme sen taas ihmisajatuksille, joihin luottaminen oli alunalkaenkin syynä meidän eksymiselle Jumalan yhteydestä pois.

Psykologia ja sosiologia eivät paljolti samasta syystä voi antaa kirkolle mitään ja kirkko ei ole vallankäytön, vaan palvelemisen hierarkia, joka on oikeastaan vastakkainen kaikille valtahierarkioille.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Kirkon opetus ei selviää ajattelemalla, vaan elämällä Kristuksen käskyjen hengessä ja hänen oppinsa samoin kuin Paavalin oppi ei ole uudelleen ajattelua ja tulkintaa, vaan sen totuuden paljastamista, joka on ollut olemassa ennen maailman perustamista.

Ortodokisen kirkon mysteerit eivät aukea ajattelemalla, vaan sikäli kuin Jumala ne paljastaa. Emme voi tutkia oppia tieteellisin menetelmin, sillä se perustuu elävään kokemukseen Jumalan armon toiminnasta ja jos alistemma sen tieteelle alistamme sen taas ihmisajatuksille, joihin luottaminen oli alunalkaenkin syynä meidän eksymiselle Jumalan yhteydestä pois.

Psykologia ja sosiologia eivät paljolti samasta syystä voi antaa kirkolle mitään ja kirkko ei ole vallankäytön, vaan palvelemisen hierarkia, joka on oikeastaan vastakkainen kaikille valtahierarkioille.

Lue lisää

Kunpa joskus näkisimme sen ihmeen, että kirkko ryhtyisi palvelemaan. Kunpa kirkko lopettaisi alistamisen, vääräuskoiseksi nimittämisen, jatkuvan riitelyn, oikeusjutut ja vapauttaisi edes Tolstoin kirouksesta.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Kirkon opetus ei selviää ajattelemalla, vaan elämällä Kristuksen käskyjen hengessä ja hänen oppinsa samoin kuin Paavalin oppi ei ole uudelleen ajattelua ja tulkintaa, vaan sen totuuden paljastamista, joka on ollut olemassa ennen maailman perustamista.

Ortodokisen kirkon mysteerit eivät aukea ajattelemalla, vaan sikäli kuin Jumala ne paljastaa. Emme voi tutkia oppia tieteellisin menetelmin, sillä se perustuu elävään kokemukseen Jumalan armon toiminnasta ja jos alistemma sen tieteelle alistamme sen taas ihmisajatuksille, joihin luottaminen oli alunalkaenkin syynä meidän eksymiselle Jumalan yhteydestä pois.

Psykologia ja sosiologia eivät paljolti samasta syystä voi antaa kirkolle mitään ja kirkko ei ole vallankäytön, vaan palvelemisen hierarkia, joka on oikeastaan vastakkainen kaikille valtahierarkioille.

Lue lisää

Mysteerit eivät paljastu paasaamalla. Esitetään tällä palstalla mieluummin oikeita aitoja kysymyksiä kuin paasataan valmiita vastauksia, joista tule hullua hurskaammaksi?

Liberaaleilla on jo selvästi paniikki päällä...

Jumala on Rakkaus, ei Tuomari! Jumala johdattaa meitä niin, että kannamme toinen toistemme taakkoja ja jaamme keskenämme elämän ilot ja surut sekä hyväksymme erilaisuuden.

Lähimmäisen rakkauden tunnustus tarkoittaa, että ensin tulet sinä ja vasta
sitten minä eikä päinvastoin.

Toisen ihmisen elämänkatsomukseen tai uskonnolliseen vakaumukseen puuttuminen ei rakenna ketään eikä mitään. Eriävät mielipiteet ja katsomukset kuuluvat elämään.

Jos haluamme uudistua ja tehdä itsestämme paremman, tarvitsemme luottamusta, voimaa elää ja halua käyttää kaikkia lahjojamme kaikkien yhteiseksi rakennukseksi.

Tarvitsemme rakkautta - kaikissa sen olomuodoissa!

Tavallisten pappien ja diakonien pitäisi olla avioliitossa naisen kanssa. Se on terve lähtökohta kirkolliselle työlle.

Avioero tulee aina hyväksyä. Hiippakunnan piispan ja piispainkokouksen tulee kaikissa olosuhteissa pyrkiä myös hyväksymään pappien ja diakonien uudelleen avioituminen. Se oikeus kuuluu jo Suomen perustuslakiin.

Saman lain tasa-arvotulkintojen ja kansalaisten yhdenvertaisuuden nimissä avioero ei missään olosuhteissa ole este pappeudessa toimimiselle eikä pappeuden menettämiselle.

Tässä suhteessa piispat harjoittavat julmaa mielivaltaa ja samalla diakoneiksi ja papeiksi vihitään lähes kuka tahansa sopiva tai sopimaton ortodoksi (erityisesti vast´ikään kirkkoon liittyneet henkilöt ovat piispoille mieluisia).

Tämä kehitys on huono ja voi tuoda tulleessaan tulevaisuudessa suuria ongelmia. Kirkko menettää arvokkaat perinteet, yhtenäisyyden, arvokkuden, arvostuksen ja vapauden. Siitä tulee lahko.

Jos kirkollisessa työelämässä jokaiselta vaaditaan työntekemiseen pätevyyttä, sopivuutta ja korkeaa moraalia, toteutuuko tämä kaikkien piispojen kohdalla?

Väitän, että tällä hetkellä piispat (3+3) ovat Suomen ortodoksisen kirkon heikoin lenkki ja kirkko on juuri niin hyvä, kuin ovat sen heikoimmat lenkit!

(Siviilisäädystä riippumatta) piispoilla kusi nousee päähän kuudessa kuukaudessa, totesi aikoinaan piispa Eero Huovinen. Näin siis myös luterilaisella puolella.

Anonyymi00017 kirjoitti:

(Siviilisäädystä riippumatta) piispoilla kusi nousee päähän kuudessa kuukaudessa, totesi aikoinaan piispa Eero Huovinen. Näin siis myös luterilaisella puolella.

Näinpä, ovat teologian ja kasvatustieteen tohtoreita ja Jeesus oli puuseppä.

Anonyymi00017 kirjoitti:

(Siviilisäädystä riippumatta) piispoilla kusi nousee päähän kuudessa kuukaudessa, totesi aikoinaan piispa Eero Huovinen. Näin siis myös luterilaisella puolella.

Valta voi turmella ihmisen niin kuin se on nähtävissä eräissä suurvaltajohtajissa. Siitä seuraa kymmenen vuoden sairaus, joka vaikuttaa aivokemiaan huumeiden tavoin.

Onko narsismista tullut uusi nomi? Ihminen on ehkä sama, mutta ihminen on vallan huumassa alkanut rakentaa ympärilleen narsistista kuttuuria erilaisine toimintatapoineen, valikoivine ystävineen ja outoine ratkaisuineen.

Kykeneekö valtaa väärin käyttävä henkilö arvioimaan omaa toimintaansa ja omia ratkaisujaan objektiivisesti?

Vain totuus tekee meidät vapaiksi ja monesti vasta eläkkeellä uskaltaa puhua totta.

Olen samaa mieltä. Ehtoollinen on sekuraalisti aina leipää ja viiniä. Jos haluaa ottaa sen vastaan Kristuksen ruumiina ja verenä, se on jokaisen henkilökohtaisen uskon varassa.

Ortodoksisen kirkon pitäisi nopeasti uusia koko ehtoolliskäytäntö terveelle ja turvalliselle pohjalle.

Näinpä, sanoiko Jeesus tosiaan niin, että likaisin sormin ja käsin tulee sinun ehtoollista nauttiman ja ehtoollista varten tulee lusikankin olla saastainen.

Saman lusikan käytöstä ehtoollisella voi saada syljen välityksellä tarttuvia virus-, bakteeri- ja sienitulehduksia. Koska sylki kuljettaa mukanaan lukuisia mikrobeja, yhteisestä ehtoollislusikasta nauttiminen altistaa erityisesti herkästi tarttuville infektioille kuten flunssa, influenssa, koronavirus, mononukleoosi, karies, huuliherpes ja sammal sekä vatsataudeille kuten norovirus, rotavirus ja helikobakteeri.

Ortodoksisen kirkon piirissä pitäisi nopeasti uusia ehtoolliskäytäntö terveelle ja ainoalle oikealle perustalle, jossa ei käytetä samaa lusikkaa eikä samoja jälkiviinikauhoja.

Tämä on itseasiassa todella hyvä huomio. Jumalanpalvelukset pitäisi olla ensijassa suomeksi juuri tuon harmonian säilymisen vuoksi.

Maahanmuuttajat, jotka ovat tottuneet käymään kirkossa eivät mielestäni hyödy siitä, että palveluksia toimitetaan heidän kielellään, koska jos he kotimaassaan ovat olleet kirkollisia ihmisiä he kyllä osaavat liturgian ulkoa eikä siihen osallistuminen tuota heille vaikeuksia, vaan oppivat myös suomea samalla.

Kun lukee viimeistä kirkollishallituksen ja piispainkokouksen pöytäkirjaa ei voi tehdä, kun yhden johtopäätöksen. Mustiin kaapuihin pukeutuneet pienet pojat ja tytöt leikkivät hiekkalaatikolla. Peukku ylös ja peukku alas, peukku sulle ja peukku mulle. Lapsellista ja tekopyhää touhua!

Ortodoksisuus on liikaa uskontoa ja iliian vähän uskoa. Usko on vapaata hengittämistä Jumalan lapsena osana luomakuntaa, uskonto on sääntöjä, karsinointia, kahlehtimista, tuomitsemista ja ulossulkemista, kaunista mutta suljettua tilaa, jossa loppuu happi.