Paratiisi tai vankila

Filosofian palsta ei ole uskoon rekrytointia varten, jos et osaa olla ilman mormoniuskontoa, siirry toiselle palstalle, mormonien joukkoon.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Filosofian palsta ei ole uskoon rekrytointia varten, jos et osaa olla ilman mormoniuskontoa, siirry toiselle palstalle, mormonien joukkoon.

Mormoneja täällä ei pitää olla!

Tämä palsta on uskonto-palsta, Mitä kuoleman jälkeen? Sitä käsittelin, vastaa siihen, jos haluat keskusteluun tästä osallistua.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Filosofian palsta ei ole uskoon rekrytointia varten, jos et osaa olla ilman mormoniuskontoa, siirry toiselle palstalle, mormonien joukkoon.

Tämä on uskonto palsta. Mitä filosofiaan tulee, niin teologia, uskontotiede ja kaikki tieteet ja ennenkaikkea maailmankatsomukset, myös uskontojen käsitykset kuuluvat siihen.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Mormoneja täällä ei pitää olla!

Mormoniuskonto kuuluu uskonvapauden piiriin siinä kuin hellut ja muutkin! On yksi laillinen, tunnustettu uskon suuntaus. Jeesukseen uskomista, siis kristinuskoa siinä mielessä ainakin.

Tuo on laiton vaatimus suorastaan Suomessa, demokratiassa, vapaassa maassa.

santtunen2 kirjoitti:

Tämä on uskonto palsta. Mitä filosofiaan tulee, niin teologia, uskontotiede ja kaikki tieteet ja ennenkaikkea maailmankatsomukset, myös uskontojen käsitykset kuuluvat siihen.

Lue lisää

Ei kuuluu!

santtunen2 kirjoitti:

Mormoniuskonto kuuluu uskonvapauden piiriin siinä kuin hellut ja muutkin! On yksi laillinen, tunnustettu uskon suuntaus. Jeesukseen uskomista, siis kristinuskoa siinä mielessä ainakin.

Tuo on laiton vaatimus suorastaan Suomessa, demokratiassa, vapaassa maassa.

Lue lisää

Satanismi on myös laillista!

Anonyymi00005 kirjoitti:

Satanismi on myös laillista!

Suomessa uskonnonvapaus tarkoittaa, että myös satanistinen uskonnollinen tai katsomuksellinen toiminta on lähtökohtaisesti laillista.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Satanismi on myös laillista!

Satanismi itsessään ei ole rikos. Henkilö saa Suomessa kannattaa satanistista maailmankatsomusta ja harjoittaa uskontoaan lain rajoissa.

Ilosanomasta

Jokainen planeettamme merkittävä uskonto perustuu vääristeltyjen totuuksien perustalle. Se, mitä on poistettu, on tärkeämpää kuin se, mitä on säilytetty.
https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

Anonyymi00010 kirjoitti:

Jokainen planeettamme merkittävä uskonto perustuu vääristeltyjen totuuksien perustalle. Se, mitä on poistettu, on tärkeämpää kuin se, mitä on säilytetty.
https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

Lue lisää

Jokainen planeettamme merkittävä uskonto perustuu vääristeltyjen totuuksien perustalle.

Se, mitä on poistettu, on tärkeämpää kuin se, mitä on säilytetty.

https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

Alkuperäisten pyhien opetusten tietolähde, CDT-levyt: Ashayana Deane, Voyagers I kirja
Poistetut, vääristellyt ja muokatut opetukset: Ashayana Deane, Voyagers I ja II kirjat sekä Law of One, the Ra Material kirjat 1-5
Mestari Eckhart ja Tuomas Akvinolainen: Maurice O’C Walshe, et. Al. The Complete Mystical Works of Meister Eckhart; Thomas Aquinas: Selected Writings
Islamin opetusten muokkaukset: https://en.wikipedia.org/wiki/Taqwa ja https://www.britannica.com/topic/caliph ja https://www.iranicaonline.org/article...
Hindulaisuuden muokkaukset: https://www.wisdomlib.org/fi/concept/... ja : https://www.wisdomlib.org/fi/concept/...
Tietoisuus ja kuolema: Voyagers II, Ra materiaali, Pim van Lommel, Consciousness Beyond Life: The Science of the Near-Death Experience

https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs
Jälleensyntymä kristinuskossa: https://afkimel.wordpress.com/wp-cont...
Jälleensyntymä Buddhalaisuudessa: / comparing-reincarnation-beliefs-between-hi...
Jälleensyntymä ja fatalismi Islamissa: Anne Bennett, Reincarnation, sect unity, and identity among the druze ja https://www.studioarabiyainegypt.com/...
Karma ja vapautumisen polku hindulaisuudessa: https://en.wikipedia.org/wiki/Karma_i... ja https://en.wikipedia.org/wiki/Lila_(H...)

Anonyymi00013 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs
Jälleensyntymä kristinuskossa: https://afkimel.wordpress.com/wp-cont...
Jälleensyntymä Buddhalaisuudessa: / comparing-reincarnation-beliefs-between-hi...
Jälleensyntymä ja fatalismi Islamissa: Anne Bennett, Reincarnation, sect unity, and identity among the druze ja https://www.studioarabiyainegypt.com/...
Karma ja vapautumisen polku hindulaisuudessa: https://en.wikipedia.org/wiki/Karma_i... ja https://en.wikipedia.org/wiki/Lila_(H...)

Lue lisää

Jälleensyntymä kristinuskossa: https://afkimel.wordpress.com/wp-cont...

https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs
Myytti synnistä ja perisynnistä: https://en.wikipedia.org/wiki/Sin

Anonyymi00014 kirjoitti:

Jälleensyntymä kristinuskossa: https://afkimel.wordpress.com/wp-cont...

https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs
Myytti synnistä ja perisynnistä: https://en.wikipedia.org/wiki/Sin

Lue lisää

Jälleensyntymä kristinuskossa: https://afkimel.wordpress.com/wp-cont...

Anonyymi00015 kirjoitti:

Jälleensyntymä kristinuskossa: https://afkimel.wordpress.com/wp-cont...

https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs
Myytti synnistä ja perisynnistä: https://en.wikipedia.org/wiki/Sin

Anonyymi00016 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs
Myytti synnistä ja perisynnistä: https://en.wikipedia.org/wiki/Sin

Lue lisää

Myytti synnistä ja perisynnistä: https://en.wikipedia.org/wiki/Sin

Lineaarinen aika ja ikuinen nyt hetki: / embracing-the-eternal-now-insights-from-al... ja • You are the One your ancestors prayed for ja : Ashayana Deane, Voyagers I ja II kirjat sekä Law of One, the Ra Material kirjat 1-5
Monidimensionalinen kommunikointi tietoisuus: Ashayana Deane, Voyagers II
Essealaiset ja Gnostilaisuus: Ismo Dunderberg ja Antti Marjanen (toim.) (2001). Nag Hammadin kätketty viisaus. Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. WSOY, Helsinki.

https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

Anonyymi00017 kirjoitti:

Myytti synnistä ja perisynnistä: https://en.wikipedia.org/wiki/Sin

Lineaarinen aika ja ikuinen nyt hetki: / embracing-the-eternal-now-insights-from-al... ja • You are the One your ancestors prayed for ja : Ashayana Deane, Voyagers I ja II kirjat sekä Law of One, the Ra Material kirjat 1-5
Monidimensionalinen kommunikointi tietoisuus: Ashayana Deane, Voyagers II
Essealaiset ja Gnostilaisuus: Ismo Dunderberg ja Antti Marjanen (toim.) (2001). Nag Hammadin kätketty viisaus. Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. WSOY, Helsinki.

https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

Lue lisää

Essealaiset ja Gnostilaisuus: Ismo Dunderberg ja Antti Marjanen (toim.) (2001). Nag Hammadin kätketty viisaus. Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. WSOY, Helsinki.

https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

Anonyymi00018 kirjoitti:

Essealaiset ja Gnostilaisuus: Ismo Dunderberg ja Antti Marjanen (toim.) (2001). Nag Hammadin kätketty viisaus. Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. WSOY, Helsinki.

https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

Videon kommenti!


@eevajuva627
6 kuukautta sitten
Kiitos Matti, valtavan paljon sellaista tietoa, jonka tavallaan synnynnäisesti ymmärrän ja voin vastaanottaa.
Mutta kristillinen varhaislapsuuteni pitää minut tutussa Raamatussa, joka kuitenkin on herättänyt minussa paljon ristiriitaisia ajatuksia ihmettelyä kummastusta miten tässä sanotaan näin ja tuossa se kumotaan jne toisaalta turvaa ja rakkautta toisaalta valtavaa pelottelua ikuisen helvetin tulessa.
Mun on vaikeaa melkein mahdotonta ymmärtää samanaikaisuutta monissa eri ulottuvuuksissa, kun tässä yhdessä tämänkertaisessa olemassaolossani riittää kysymyksiä ja ihmettelemistä loputtomiin.
Kiitos tästä ja kaikista aikaisemmista luennoistasi, joita olen suurella mielenkiinnolla saanut seurata.
Yhtä suurella mielenkiinnolla odotan seuraavaa luentoasi.
Kiitos kiitos kiitos

Anonyymi00019 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

Videon kommenti!


@eevajuva627
6 kuukautta sitten
Kiitos Matti, valtavan paljon sellaista tietoa, jonka tavallaan synnynnäisesti ymmärrän ja voin vastaanottaa.
Mutta kristillinen varhaislapsuuteni pitää minut tutussa Raamatussa, joka kuitenkin on herättänyt minussa paljon ristiriitaisia ajatuksia ihmettelyä kummastusta miten tässä sanotaan näin ja tuossa se kumotaan jne toisaalta turvaa ja rakkautta toisaalta valtavaa pelottelua ikuisen helvetin tulessa.
Mun on vaikeaa melkein mahdotonta ymmärtää samanaikaisuutta monissa eri ulottuvuuksissa, kun tässä yhdessä tämänkertaisessa olemassaolossani riittää kysymyksiä ja ihmettelemistä loputtomiin.
Kiitos tästä ja kaikista aikaisemmista luennoistasi, joita olen suurella mielenkiinnolla saanut seurata.
Yhtä suurella mielenkiinnolla odotan seuraavaa luentoasi.
Kiitos kiitos kiitos

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

TÄRKEIMMÄT JA VOIMAKKAIMMAT HENGELLISET TOTUUDET ON POISTETTU TARKOITUKSELLA KAIKISTA PYHISTÄ TEKSTEISTÄ. NÄMÄ OVAT TIETOJA, JOTKA IHMISKUNTA TUNSI AIKOINAAN HYVIN, MUTTA JOTKA ON VIIMEISTEN TUHANSIEN VUOSIEN AIKANA JÄRJESTELMÄLLISESTI PYYHITTY POIS KAIKISTA TEKSTEISTÄ. NÄMÄ IHMISKUNNALLE ANNETUT ALKUPERÄISET PYHÄT OPETUKSET PALJASTAVAT TIETOISUUDEN, JÄLLEENSYNTYMISEN JA SIELUN TODELLISET LAIT, JOITA JÄRJESTÄYTYNEET USKONNOT JA NIIDEN TAUSTALLA HÄÄRIVÄT TAHOT EIVÄT HALUA IHMISTEN LÖYTÄVÄN. JOKAINEN PLANEETTAMME MERKITTÄVÄ USKONTO PERUSTUU VÄÄRISTELTYJEN TOTUUKSIEN PERUSTALLE. SE, MITÄ ON POISTETTU, ON TÄRKEÄMPÄÄ KUIN SE, MITÄ ON SÄILYTETTY.
https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

Anonyymi00020 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

TÄRKEIMMÄT JA VOIMAKKAIMMAT HENGELLISET TOTUUDET ON POISTETTU TARKOITUKSELLA KAIKISTA PYHISTÄ TEKSTEISTÄ. NÄMÄ OVAT TIETOJA, JOTKA IHMISKUNTA TUNSI AIKOINAAN HYVIN, MUTTA JOTKA ON VIIMEISTEN TUHANSIEN VUOSIEN AIKANA JÄRJESTELMÄLLISESTI PYYHITTY POIS KAIKISTA TEKSTEISTÄ. NÄMÄ IHMISKUNNALLE ANNETUT ALKUPERÄISET PYHÄT OPETUKSET PALJASTAVAT TIETOISUUDEN, JÄLLEENSYNTYMISEN JA SIELUN TODELLISET LAIT, JOITA JÄRJESTÄYTYNEET USKONNOT JA NIIDEN TAUSTALLA HÄÄRIVÄT TAHOT EIVÄT HALUA IHMISTEN LÖYTÄVÄN. JOKAINEN PLANEETTAMME MERKITTÄVÄ USKONTO PERUSTUU VÄÄRISTELTYJEN TOTUUKSIEN PERUSTALLE. SE, MITÄ ON POISTETTU, ON TÄRKEÄMPÄÄ KUIN SE, MITÄ ON SÄILYTETTY.
https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

Lue lisää

JÄLLEENSYNTYMISEN JA SIELUN TODELLISET LAIT, JOITA JÄRJESTÄYTYNEET USKONNOT JA NIIDEN TAUSTALLA HÄÄRIVÄT TAHOT EIVÄT HALUA IHMISTEN LÖYTÄVÄN.

Videon kommentti!
https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

Nyt on tärkeää hyväksyä se, että on tullut harhaanjohdetuksi, ja tehdä tietoinen uudelleenohjelmointi.

Luentoisi antaa tukea tähän muutokseen.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17625330/valekristityt#comment-143860408

Anonyymi00018 kirjoitti:

Essealaiset ja Gnostilaisuus: Ismo Dunderberg ja Antti Marjanen (toim.) (2001). Nag Hammadin kätketty viisaus. Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. WSOY, Helsinki.

https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

Lue lisää

Se lupasi paremman kuolemanjälkeisen elämän, opetti helvetin pelkoa ja korosti hänen mukaansa orjaluokalle tarkoitettua alistumisen filosofiaa,

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2

Anonyymi00020 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

TÄRKEIMMÄT JA VOIMAKKAIMMAT HENGELLISET TOTUUDET ON POISTETTU TARKOITUKSELLA KAIKISTA PYHISTÄ TEKSTEISTÄ. NÄMÄ OVAT TIETOJA, JOTKA IHMISKUNTA TUNSI AIKOINAAN HYVIN, MUTTA JOTKA ON VIIMEISTEN TUHANSIEN VUOSIEN AIKANA JÄRJESTELMÄLLISESTI PYYHITTY POIS KAIKISTA TEKSTEISTÄ. NÄMÄ IHMISKUNNALLE ANNETUT ALKUPERÄISET PYHÄT OPETUKSET PALJASTAVAT TIETOISUUDEN, JÄLLEENSYNTYMISEN JA SIELUN TODELLISET LAIT, JOITA JÄRJESTÄYTYNEET USKONNOT JA NIIDEN TAUSTALLA HÄÄRIVÄT TAHOT EIVÄT HALUA IHMISTEN LÖYTÄVÄN. JOKAINEN PLANEETTAMME MERKITTÄVÄ USKONTO PERUSTUU VÄÄRISTELTYJEN TOTUUKSIEN PERUSTALLE. SE, MITÄ ON POISTETTU, ON TÄRKEÄMPÄÄ KUIN SE, MITÄ ON SÄILYTETTY.
https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2


tämän uskonnon tarkoituksena oli hallita ihmisten ajattelua ja tukahduttaa kapinointi hallitsevaa luokkaa vastaan. Se lupasi paremman kuolemanjälkeisen elämän, opetti helvetin pelkoa ja korosti hänen mukaansa orjaluokalle tarkoitettua alistumisen filosofiaa, jonka tavoitteena oli murskata ihmisten heräävä tietoisuus lopullisesti.

Anonyymi00021 kirjoitti:

JÄLLEENSYNTYMISEN JA SIELUN TODELLISET LAIT, JOITA JÄRJESTÄYTYNEET USKONNOT JA NIIDEN TAUSTALLA HÄÄRIVÄT TAHOT EIVÄT HALUA IHMISTEN LÖYTÄVÄN.

Se lupasi paremman kuolemanjälkeisen elämän, opetti helvetin pelkoa ja korosti hänen mukaansa orjaluokalle tarkoitettua alistumisen filosofiaa, jonka tavoitteena oli murskata ihmisten heräävä tietoisuus lopullisesti.

He keksivät maailmanuskonnot.

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2

Anonyymi00023 kirjoitti:

Videon kommentti!
https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

Nyt on tärkeää hyväksyä se, että on tullut harhaanjohdetuksi, ja tehdä tietoinen uudelleenohjelmointi.

Luentoisi antaa tukea tähän muutokseen.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17625330/valekristityt#comment-143860408

Lue lisää

Anonyymi00034 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

Todellinen tie vapauteen perustuu hänen mukaansa tietämiseen, ei uskomiseen. Dogmit, usko ja pelkkä uskominen ovat hänen mielestään vääristyneen kristinuskon tunnusmerkkejä.

muinaisen maailman kolminaisuudet muuttuivat myöhemmin uuden uskonnon kolminaisuuksiksi. Hänen mukaansa samanlaisia kolminaisuuksia esiintyi kaikkialla muinaisessa maailmassa aivan kuten aurinkojumaliakin. Esimerkkinä hän mainitsee Semiramiksen, Nimrodin ja Tammuksen.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17625330/valekristityt#comment-143860408

Anonyymi00024 kirjoitti:

Se lupasi paremman kuolemanjälkeisen elämän, opetti helvetin pelkoa ja korosti hänen mukaansa orjaluokalle tarkoitettua alistumisen filosofiaa,

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2

Lue lisää

Anonyymi00033 kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17625330/valekristityt#comment-143860408

kyse oli vain yhden jumalan korvaamisesta toisella, jotta ihmisille voitiin tarjota laimennettu versio samasta uskonnosta.
Samalla laadittiin hänen mukaansa voimakkaasti sensuroitu kanoninen Raamattu. Sen ulkopuolelle jätettiin ja tukahdutettiin satoja hengellisiä ja esoteerisia kirjoituksia, mukaan lukien Nag Hammadin kirjasto, josta hän kertoo myöhemmin. Hän väittää, että heidän tehtävänään oli pyyhkiä totuus pois ja syöttää kansalle valheita – aivan kuten nykyajan media hänen mielestään tekee.

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

Todellinen tie vapauteen perustuu hänen mukaansa tietämiseen, ei uskomiseen. Dogmit, usko ja pelkkä uskominen ovat hänen mielestään vääristyneen kristinuskon tunnusmerkkejä.

Anonyymi00025 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2


tämän uskonnon tarkoituksena oli hallita ihmisten ajattelua ja tukahduttaa kapinointi hallitsevaa luokkaa vastaan. Se lupasi paremman kuolemanjälkeisen elämän, opetti helvetin pelkoa ja korosti hänen mukaansa orjaluokalle tarkoitettua alistumisen filosofiaa, jonka tavoitteena oli murskata ihmisten heräävä tietoisuus lopullisesti.

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17625330/valekristityt#comment-143860408

Konstantinus kokosi kardinaalit ja piispat kirkolliskokoukseen. Puhujan mukaan heitä vartioivat roomalaiset sadanpäälliköt, eikä heillä ollut vapautta poistua. Hän väittää Konstantinuksen sanoneen heille, että heidän oli luotava uskonto, joka kykenisi palauttamaan kansanjoukot mielenhallinnan kautta kuuliaisuuteen, tai he eivät poistuisi huoneesta elävinä.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Se lupasi paremman kuolemanjälkeisen elämän, opetti helvetin pelkoa ja korosti hänen mukaansa orjaluokalle tarkoitettua alistumisen filosofiaa, jonka tavoitteena oli murskata ihmisten heräävä tietoisuus lopullisesti.

Lue lisää

Näin syntyi hänen mukaansa Rooman hyväksymä valtionuskonto. Nikean kirkolliskokous loi puhujan mukaan nykyisen kristinuskon muodon, jossa Jeesus esitettiin Jumalan Poikana. Hänen väitteensä mukaan juuri tuolloin Jeesukselle annettiin jumalallinen asema: hän ei enää ollut opettaja tai rabbi, joka julisti moraalia ja luonnonlakia, vaan Jumalan Poika, koska hänen tuli ottaa Sol Invictuksen, Rooman uskonnon voittamattoman aurinkojumalan, paikka. Puhujan mukaan kyse oli vain yhden jumalan korvaamisesta toisella, jotta ihmisille voitiin tarjota laimennettu versio samasta uskonnosta.

Anonyymi00027 kirjoitti:

He keksivät maailmanuskonnot.

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2

Lue lisää

Samalla laadittiin hänen mukaansa voimakkaasti sensuroitu kanoninen Raamattu. Sen ulkopuolelle jätettiin ja tukahdutettiin satoja hengellisiä ja esoteerisia kirjoituksia, mukaan lukien Nag Hammadin kirjasto, josta hän kertoo myöhemmin. Hän väittää, että heidän tehtävänään oli pyyhkiä totuus pois ja syöttää kansalle valheita – aivan kuten nykyajan media hänen mielestään tekee.

He keksivät maailmanuskonnot.

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2

Anonyymi00028 kirjoitti:

Anonyymi00034 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

Todellinen tie vapauteen perustuu hänen mukaansa tietämiseen, ei uskomiseen. Dogmit, usko ja pelkkä uskominen ovat hänen mielestään vääristyneen kristinuskon tunnusmerkkejä.

muinaisen maailman kolminaisuudet muuttuivat myöhemmin uuden uskonnon kolminaisuuksiksi. Hänen mukaansa samanlaisia kolminaisuuksia esiintyi kaikkialla muinaisessa maailmassa aivan kuten aurinkojumaliakin. Esimerkkinä hän mainitsee Semiramiksen, Nimrodin ja Tammuksen.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17625330/valekristityt#comment-143860408

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17625330/valekristityt#comment-143860408

Näin alkuperäiset opetukset voitaisiin kumota ja ihmiset saataisiin jälleen mielenhallinnan alaisiksi.
Tämän suunnitelman toteuttajaksi valittiin hänen mukaansa Konstantinus, jota kutsutaan nimellä Konstantinus Suuri. Hän syntyi nimellä Flavius Valerius Aurelius, ja puhuja korostaa, että hän kuului Flaviusten dynastiaan.

Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Ratkaisuksi he toivat esiin Konstantinuksen, niin sanotun Konstantinus Suuren. Hän syntyi nimellä Flavius Valerius Aurelius, ja kuten näette, hän oli peräisin Flaviusten dynastiasta. Kaikki Flaviusten ja uusflaviusten dynastian keisarit olivat syntyjään Flaviuksia, joten hänen etunimensä oli Flavius. Hän ottaisi lopulta tehtäväkseen saattaa päätökseen uuden Rooman valtion hallitseman uskonnon.
Vuonna 325 jaa. Konstantinus kutsui koolle Nikean kirkolliskokouksen, jossa aikakauden eksoteeriset uskonnolliset johtajat asetettiin hänen mukaansa painostuksen alaisiksi kehittämään Rooman hyväksymä laillinen uskonto, joka sopisi kansanjoukoille. Puhuja sanoo kutsuvansa tätä konstantinolaisuudeksi (Constantinianity), koska hänen mukaansa se ei ollut kristinuskoa. Hänen mielestään kyse oli Konstantinuksen uskonnosta – tai pikemminkin uskonnosta, jonka aikansa todellinen pimeä papisto antoi Konstantinukselle levitettäväksi.
Hän vertaa tätä Anton LaVeyn satanismiin. Hänen mukaansa LaVey ei itse keksinyt modernia satanismia, vaan hänelle annettiin sen taustalla oleva ideologia ja käskettiin koota se kirjaksi suurta yleisöä varten. Samalla tavoin Konstantinus hänen mukaansa sai tehtäväkseen esitellä uusi uskonto pimeiltä okkulttisilta veljiltään.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17625330/valekristityt#comment-143860408

Anonyymi00029 kirjoitti:

Anonyymi00033 kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17625330/valekristityt#comment-143860408

kyse oli vain yhden jumalan korvaamisesta toisella, jotta ihmisille voitiin tarjota laimennettu versio samasta uskonnosta.
Samalla laadittiin hänen mukaansa voimakkaasti sensuroitu kanoninen Raamattu. Sen ulkopuolelle jätettiin ja tukahdutettiin satoja hengellisiä ja esoteerisia kirjoituksia, mukaan lukien Nag Hammadin kirjasto, josta hän kertoo myöhemmin. Hän väittää, että heidän tehtävänään oli pyyhkiä totuus pois ja syöttää kansalle valheita – aivan kuten nykyajan media hänen mielestään tekee.

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

He keksivät maailmanuskonnot.

Todellinen tie vapauteen perustuu hänen mukaansa tietämiseen, ei uskomiseen. Dogmit, usko ja pelkkä uskominen ovat hänen mielestään vääristyneen kristinuskon tunnusmerkkejä.

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17625330/valekristityt#comment-143860408

Anonyymi00030 kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17625330/valekristityt#comment-143860408

Konstantinus kokosi kardinaalit ja piispat kirkolliskokoukseen. Puhujan mukaan heitä vartioivat roomalaiset sadanpäälliköt, eikä heillä ollut vapautta poistua. Hän väittää Konstantinuksen sanoneen heille, että heidän oli luotava uskonto, joka kykenisi palauttamaan kansanjoukot mielenhallinnan kautta kuuliaisuuteen, tai he eivät poistuisi huoneesta elävinä.

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17625330/valekristityt#comment-143860408

Näin alkuperäiset opetukset voitaisiin kumota ja ihmiset saataisiin jälleen mielenhallinnan alaisiksi.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Näin syntyi hänen mukaansa Rooman hyväksymä valtionuskonto. Nikean kirkolliskokous loi puhujan mukaan nykyisen kristinuskon muodon, jossa Jeesus esitettiin Jumalan Poikana. Hänen väitteensä mukaan juuri tuolloin Jeesukselle annettiin jumalallinen asema: hän ei enää ollut opettaja tai rabbi, joka julisti moraalia ja luonnonlakia, vaan Jumalan Poika, koska hänen tuli ottaa Sol Invictuksen, Rooman uskonnon voittamattoman aurinkojumalan, paikka. Puhujan mukaan kyse oli vain yhden jumalan korvaamisesta toisella, jotta ihmisille voitiin tarjota laimennettu versio samasta uskonnosta.

Lue lisää

Samalla laadittiin hänen mukaansa voimakkaasti sensuroitu kanoninen Raamattu. Sen ulkopuolelle jätettiin ja tukahdutettiin satoja hengellisiä ja esoteerisia kirjoituksia, mukaan lukien Nag Hammadin kirjasto, josta hän kertoo myöhemmin. Hän väittää, että heidän tehtävänään oli pyyhkiä totuus pois ja syöttää kansalle valheita – aivan kuten nykyajan media hänen mielestään tekee.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Samalla laadittiin hänen mukaansa voimakkaasti sensuroitu kanoninen Raamattu. Sen ulkopuolelle jätettiin ja tukahdutettiin satoja hengellisiä ja esoteerisia kirjoituksia, mukaan lukien Nag Hammadin kirjasto, josta hän kertoo myöhemmin. Hän väittää, että heidän tehtävänään oli pyyhkiä totuus pois ja syöttää kansalle valheita – aivan kuten nykyajan media hänen mielestään tekee.

He keksivät maailmanuskonnot.

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2

Lue lisää

heidän tehtävänään oli pyyhkiä totuus pois ja syöttää kansalle valheita – aivan kuten nykyajan media hänen mielestään tekee.

He keksivät maailmanuskonnot.

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2

Anonyymi00033 kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17625330/valekristityt#comment-143860408

Näin alkuperäiset opetukset voitaisiin kumota ja ihmiset saataisiin jälleen mielenhallinnan alaisiksi.
Tämän suunnitelman toteuttajaksi valittiin hänen mukaansa Konstantinus, jota kutsutaan nimellä Konstantinus Suuri. Hän syntyi nimellä Flavius Valerius Aurelius, ja puhuja korostaa, että hän kuului Flaviusten dynastiaan.

Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Ratkaisuksi he toivat esiin Konstantinuksen, niin sanotun Konstantinus Suuren. Hän syntyi nimellä Flavius Valerius Aurelius, ja kuten näette, hän oli peräisin Flaviusten dynastiasta. Kaikki Flaviusten ja uusflaviusten dynastian keisarit olivat syntyjään Flaviuksia, joten hänen etunimensä oli Flavius. Hän ottaisi lopulta tehtäväkseen saattaa päätökseen uuden Rooman valtion hallitseman uskonnon.
Vuonna 325 jaa. Konstantinus kutsui koolle Nikean kirkolliskokouksen, jossa aikakauden eksoteeriset uskonnolliset johtajat asetettiin hänen mukaansa painostuksen alaisiksi kehittämään Rooman hyväksymä laillinen uskonto, joka sopisi kansanjoukoille. Puhuja sanoo kutsuvansa tätä konstantinolaisuudeksi (Constantinianity), koska hänen mukaansa se ei ollut kristinuskoa. Hänen mielestään kyse oli Konstantinuksen uskonnosta – tai pikemminkin uskonnosta, jonka aikansa todellinen pimeä papisto antoi Konstantinukselle levitettäväksi.
Hän vertaa tätä Anton LaVeyn satanismiin. Hänen mukaansa LaVey ei itse keksinyt modernia satanismia, vaan hänelle annettiin sen taustalla oleva ideologia ja käskettiin koota se kirjaksi suurta yleisöä varten. Samalla tavoin Konstantinus hänen mukaansa sai tehtäväkseen esitellä uusi uskonto pimeiltä okkulttisilta veljiltään.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17625330/valekristityt#comment-143860408

Lue lisää

Flaviusten oma astrologiseen teologiaan perustuva uskonto oli omistettu aurinkojumalalle nimeltä Sol Invictus, ”voittamaton aurinko”. Näiden aurinkokultin jäsenten tavoitteena oli yhdistää Rooman valtakunta yhteisen valtion ohjaaman uskonnon alle. Tämä tapahtui puhujan mukaan muuttamalla varhaisen kristillisyyden ongelmallisiksi koettuja opetuksia vastaamaan heidän oman aurinkojumalansa myyttejä, jotka puolestaan olivat peräisin vielä vanhemmista aurinkokulteista.

Anonyymi00035 kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17625330/valekristityt#comment-143860408

Näin alkuperäiset opetukset voitaisiin kumota ja ihmiset saataisiin jälleen mielenhallinnan alaisiksi.

Lue lisää

aurinkomyytit ulottuvat hyvin kauas historiaan. Hän mainitsee esimerkiksi Tammuksen, Babylonin Nimrodin, zarathustralaisuuden, Egyptin Serapiksen sekä Horuksen ja Osiriksen. Hänen mukaansa historian aikana on ollut lukemattomia aurinkoon liittyviä sankarihahmoja, koska aurinko symboloi valoa, tietoa, valaistumista ja hengellisyyttä. Sankarit voittivat ensin oman sisäisen pimeytensä ja sen jälkeen yön pimeyden ylösnousevan auringon vertauskuvan kautta. Tästä hänen mukaansa koko allegorinen myytti sai alkunsa.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Ilosanomasta

Ikuisen helvetin ilosanoma!

Henkimaailma on seuraava koetuspaikka. Jumala päättää kuka on milläkin puolella ja millä lailla. Ei lestadiolaiset yms. Viimeinen Tuomio on vasta tuhannen vuoden päästä.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Jokainen planeettamme merkittävä uskonto perustuu vääristeltyjen totuuksien perustalle. Se, mitä on poistettu, on tärkeämpää kuin se, mitä on säilytetty.
https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs

Lue lisää

Monet ovat oikeita alussa, sitten vääristymät.

santtunen2 kirjoitti:

Monet ovat oikeita alussa, sitten vääristymät.

Tässä olet oikeassa!

Mitä tapahtuu ihmiselle kuoleman jälkeen? Tuo on ylösnousemuksesta tai Jeesuksen takaisin tulosta.

santtunen2 kirjoitti:

Mitä tapahtuu ihmiselle kuoleman jälkeen? Tuo on ylösnousemuksesta tai Jeesuksen takaisin tulosta.

Kuoleman jälkeen toiset menevät jeesusen suomaan elämään, toise menevät tuonelaan odottamaan viimeistä tuomiota.

Ei ole suurempaa rakkautta kun heittää suurimman osan koskaan eläneestä ihmiskunnasta ikuiseen helvettiin.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Ei ole suurempaa rakkautta kun heittää suurimman osan koskaan eläneestä ihmiskunnasta ikuiseen helvettiin.

Viimeisellä Tuomiolla suurin osa pelastuu tietysti. Kyse on vaan siitä, että Paratiisin puolelle henkimaailmaan eivät kaikki pääse heti, vaan heidän koetuksensa jatkuu, kunnes tekevät parannuksen, uskovat Jeesukseen ja saavat kasteen ja ottavat sen vastaan henkimaailmassa. Siellä on jatkuva virta vankilan puolelta Paratiisin puolelle.

Pakanat menevät Paratiisin puolelle Jumalan valinnan mukaan, ilmeisesti suurin osa.

Hellut ym. eivät tajua tätä, vaan luulevat, että kaikki menevät helvettiin paitsi oikealla tavalla Jeesukseen kääntyneet, siiis tosiaan suurin osa ihmiskuntaa. Eivät tajua kuinka kamala oppi sellainen on.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Ei ole suurempaa rakkautta kun heittää suurimman osan koskaan eläneestä ihmiskunnasta ikuiseen helvettiin.

Kiirastulen nimellä ihmisen maallinen elämä peilataan ja se saattaa tuntua joillekin helvetiltä.
Mutta helvetti käsitteenä on humpuukia, sellaista ei ole.

Jeesus voisi tosiaan sanoa noinkin. Ei näitä kukaan ihan tarkkaan tiedä, eikä kaikille ihmisille käy samalla tavalla. Mutta yleiskuvan sanoin oikein.

Kaikki eivät tajua sitä, että kaikki menevät ensin takaisin Jumalan luo taivaan kotiin. Eivätkä sitä, että on kaksi vaihetta, kuolema ja ylösnousemus lopulta kaikille. Siinä välissä on yli tuhat vuotta.

Ja kolme tapahtumaa. Jeesuksen takaisin tulo, kunkin ylösnousemus, ja Viimeinen Tuomio, eli loppusijoitus ja Uuden Taivaan ja Uuden Maan luominen.

Ja koko ajan on kyse maapallosta ja Aatamin ja Eevan ihmiskunnan ikuisen elämän toteuttamisesta.

Sitten sinne menisi vain Hellut tai lestadiolaiset tms. ja muut helvettiin.

Hirveä opin käsitys. Eivät edes huomaa, mitä oikein opettavat. Suurin osa ihmisistä ei ole edes kuullut Jeesuksesta, ja nekin yleensä väärällä tavalla.

Henkimaailma kuoleman jälkeen on edelleen koetus paikka, valitseeko siellä Jeesuksen. Ne jotka ovat valinneet jo täällä, ovat kyllä jo sitten Paratiisissa. Mutta se on varma, etteivät kaikki muut suinkaan missään helvetissä ole. Suurin osahan ihmisistä olisi silloin helvetissä.

Aivan kamala oppi sellainen on.

santtunen2 kirjoitti:

Sitten sinne menisi vain Hellut tai lestadiolaiset tms. ja muut helvettiin.

Hirveä opin käsitys. Eivät edes huomaa, mitä oikein opettavat. Suurin osa ihmisistä ei ole edes kuullut Jeesuksesta, ja nekin yleensä väärällä tavalla.

Henkimaailma kuoleman jälkeen on edelleen koetus paikka, valitseeko siellä Jeesuksen. Ne jotka ovat valinneet jo täällä, ovat kyllä jo sitten Paratiisissa. Mutta se on varma, etteivät kaikki muut suinkaan missään helvetissä ole. Suurin osahan ihmisistä olisi silloin helvetissä.

Aivan kamala oppi sellainen on.

Lue lisää

Tuliseen järveen menevä ne joiden nimeä ei ole elämän kirjassa. Uskonnosta riippumatta.

kertoja1 kirjoitti:

Tuliseen järveen menevä ne joiden nimeä ei ole elämän kirjassa. Uskonnosta riippumatta.

Tuli järvellä uhkailu pitäisi rangaista sakolla tai jos kiihko uskovainen jatkaa uhkailua niin ehdonalaista vankeutta. Jos uskovainen uhkaa lasta tulijärvellä niin kovempi rangaistus.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Tuli järvellä uhkailu pitäisi rangaista sakolla tai jos kiihko uskovainen jatkaa uhkailua niin ehdonalaista vankeutta. Jos uskovainen uhkaa lasta tulijärvellä niin kovempi rangaistus.

Lue lisää

Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.

Lue lisää

KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.
SIELU EI VOI KÄRSIÄ, KOSKA SE ON TURVASSA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA.
HIENOJAKOINEN KEHO SEN SIJAAN VOI KÄRSIÄ JA NAUTTIA SEKÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA ETTÄ ”PARATIISISSA JA HELVETISSÄ” JA MAAN PÄÄLLÄ.
KRISTINUSKONNON MUKAAN HIENOJAKOINEN KEHO ON KUITENKIN SIELU, VAIKKA TODELLISUUDESSA NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.

Hienojakoinen keho, joka kristinuskonnon mukaan on sielu, voi kärsiä kovin paljon ”helvetissä” ja nauttia ”paratiisissa”. Mutta sielu ei kärsi missään, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa, eikä sitä uhkaa mikään. Kärsimys kuuluu sekä fyysiseen kehoon että hienojakoiseen kehoon, mutta ei ikuiseen elävään olentoon eli sieluun.

Anonyymi00051 kirjoitti:

KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.
SIELU EI VOI KÄRSIÄ, KOSKA SE ON TURVASSA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA.
HIENOJAKOINEN KEHO SEN SIJAAN VOI KÄRSIÄ JA NAUTTIA SEKÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA ETTÄ ”PARATIISISSA JA HELVETISSÄ” JA MAAN PÄÄLLÄ.
KRISTINUSKONNON MUKAAN HIENOJAKOINEN KEHO ON KUITENKIN SIELU, VAIKKA TODELLISUUDESSA NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.

Hienojakoinen keho, joka kristinuskonnon mukaan on sielu, voi kärsiä kovin paljon ”helvetissä” ja nauttia ”paratiisissa”. Mutta sielu ei kärsi missään, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa, eikä sitä uhkaa mikään. Kärsimys kuuluu sekä fyysiseen kehoon että hienojakoiseen kehoon, mutta ei ikuiseen elävään olentoon eli sieluun.

Lue lisää

Psyyke ja sielu

Olemme jo puhuneet paljon sielusta edellisessä aiheessa, mutta jatketaan.
Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat, että "sieluun sattuu", he tarkoittavat sisäistä itseään. Mutta se ei ole sielu, se ei ole syvin rakenteemme. Psykologian, kuten näyttää, on tarkoitus tutkia sielua - psykologia kääntyy "sielun tuntemukseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua, vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Puhutaan siitä, mitä se (psyyke) edustaa. Myös aineellinen kulttuuri tutkii tätä ilmiötä. Ja on tietenkin perustavanlaatuinen ero sen henkisen käsityksen välillä, mitä hienojakoinen keho on, ja materialistisen käsityksen välillä. Materialistinen, tavanomainen, maallinen tiede katsoo, että psyykemme eli sisäinen hienojakoinen toimintamme on peräisin aivoista.

Toisin sanoen uskotaan, että tämä toiminta on korkeampaa hermostollista toimintaa. Heillä on tästä omat selkeät vahvistuksensa. He sanovat esimerkiksi, että jos vaikuttaa joihinkin aivojen osiin, jotkut emootiot vahvistuvat, tai päinvastoin, joitakin emootioita voi tukahduttaa. Väitetään, että he löysivät joitakin aivojen osia... muistin varastointi jne. Eli näyttää olevan tietty yhteys sisäisen hienovaraisen henkisen toimintamme ja tiettyjen fyysisten prosessien välillä. Se on todellakin totta, mutta tämä yhteys ei ole suora. Jos esimerkiksi otat ja lähetät...iskun televisioon, niin jonkun hetken ajan ruudulla kulkee viivoja. Eli nämä säteet television kaukosäätimessä, ne poikkeavat tuosta fyysisestä iskusta.

Mutta voit lyödä kovempaa, voit rikkoa television, eikä ohjelma pyöri lainkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olemme tällä toiminnalla tuhonneet itse lähetyksen, koska niissä televisiovastaanottimissa, jotka toimivat kunnolla, se toimii normaalisti. Kyse on siis siitä, että televisio ei näytä meille ohjelmaa, vaan televisio on vain johdin. Itse ohjelma tai itse tieto muunnetaan toisesta lähteestä, joka on täysin kaukana. Samalla tavalla, vaikka näyttääkin siltä, että sisäinen henkinen toimintamme tulee aivoista. Itse asiassa se ei tule aivoista vaan aivojen kautta. Ja se tulee toisesta, hienovaraisemmasta taustalla olevasta rakenteesta, sielusta eli yksilöllisestä tietoisuudesta, josta puhuimme viime kerralla. Materialistit uskovat siis, että hienojakoinen keho eli psyyke syntyy aivoista. Niinpä luonnollisesti heidän yrityksensä vaikuttaa jotenkin psyykeen rajoittuvat myös tällaisiin aineellisiin keinoihin.

Jos henkilöllä on mielenterveyshäiriöitä, he suosittelevat esimerkiksi kemiallisia valmisteita tai injektioita, jotka joko stimuloivat häntä, jos hän on hyvin estynyt, tai päinvastoin rauhoittavat häntä, jos hän on liian kiihtynyt. Eli meillä on sellaisia käsityksiä psyykestä, että se on aineellisen ruumiin sukupolvi. Ja siksi vaikutus siihen, psyykeen, tulee myös aineellisten asioiden kautta. Henkiset lähteet, samat Vedat, joihin me tukeudumme, sanovat jotain muuta: hienojakoinen keho ei ole aivojen tuote, vaan se on sielun varjo. Eli tämän henkisen hiukkasen varjo, kun sielu projisoi tietoisuutensa materiaan. Tämä sielun tietoisuus, joka on hiukan, sanotaanko, materian saastuttama tai täynnä joitakin aineellisia ideoita, haluja, havaintoja, on vain hienojakoinen keho.

Tämä on niin sanotun vaihtoehtoisen psykologian perusta, joka on nykyään muotitermi. Vaihtoehto on se, että tämä hienojakoinen keho ei synny fyysisestä elimestä, ei aivoista, vaan sielusta, eli suoraan päinvastainen ajatus. Ja niinpä luonnollisesti vaikutus tähän meidän hienojakoiseen psyykeemme, hienojakoiseen kehoon, tulee toiselta puolelta. Ei joidenkin fyysisten osien, joidenkin kemiallisten elementtien kautta, vaan itse sieluun kohdistuvan vaikutuksen kautta: henkisen tiedon, henkisen harjoittelun kautta tietoisuudessa, rakenteen syvyydessä tapahtuu tiettyjä korjauksia. Ja sen seurauksena tapahtuu positiivisia muutoksia pinnallisella tasolla tämän psyyken alueella. ...yksityiskohtaisemmin siitä, millaisia kokeita hienojakoisella keholla tehdään nykyaikaisen tieteen alalla ja miten se voidaan selittää vedalaisen käsityksen näkökulmasta.

--------------

Anonyymi00052 kirjoitti:

Psyyke ja sielu

Olemme jo puhuneet paljon sielusta edellisessä aiheessa, mutta jatketaan.
Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat, että "sieluun sattuu", he tarkoittavat sisäistä itseään. Mutta se ei ole sielu, se ei ole syvin rakenteemme. Psykologian, kuten näyttää, on tarkoitus tutkia sielua - psykologia kääntyy "sielun tuntemukseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua, vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Puhutaan siitä, mitä se (psyyke) edustaa. Myös aineellinen kulttuuri tutkii tätä ilmiötä. Ja on tietenkin perustavanlaatuinen ero sen henkisen käsityksen välillä, mitä hienojakoinen keho on, ja materialistisen käsityksen välillä. Materialistinen, tavanomainen, maallinen tiede katsoo, että psyykemme eli sisäinen hienojakoinen toimintamme on peräisin aivoista.

Toisin sanoen uskotaan, että tämä toiminta on korkeampaa hermostollista toimintaa. Heillä on tästä omat selkeät vahvistuksensa. He sanovat esimerkiksi, että jos vaikuttaa joihinkin aivojen osiin, jotkut emootiot vahvistuvat, tai päinvastoin, joitakin emootioita voi tukahduttaa. Väitetään, että he löysivät joitakin aivojen osia... muistin varastointi jne. Eli näyttää olevan tietty yhteys sisäisen hienovaraisen henkisen toimintamme ja tiettyjen fyysisten prosessien välillä. Se on todellakin totta, mutta tämä yhteys ei ole suora. Jos esimerkiksi otat ja lähetät...iskun televisioon, niin jonkun hetken ajan ruudulla kulkee viivoja. Eli nämä säteet television kaukosäätimessä, ne poikkeavat tuosta fyysisestä iskusta.

Mutta voit lyödä kovempaa, voit rikkoa television, eikä ohjelma pyöri lainkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olemme tällä toiminnalla tuhonneet itse lähetyksen, koska niissä televisiovastaanottimissa, jotka toimivat kunnolla, se toimii normaalisti. Kyse on siis siitä, että televisio ei näytä meille ohjelmaa, vaan televisio on vain johdin. Itse ohjelma tai itse tieto muunnetaan toisesta lähteestä, joka on täysin kaukana. Samalla tavalla, vaikka näyttääkin siltä, että sisäinen henkinen toimintamme tulee aivoista. Itse asiassa se ei tule aivoista vaan aivojen kautta. Ja se tulee toisesta, hienovaraisemmasta taustalla olevasta rakenteesta, sielusta eli yksilöllisestä tietoisuudesta, josta puhuimme viime kerralla. Materialistit uskovat siis, että hienojakoinen keho eli psyyke syntyy aivoista. Niinpä luonnollisesti heidän yrityksensä vaikuttaa jotenkin psyykeen rajoittuvat myös tällaisiin aineellisiin keinoihin.

Jos henkilöllä on mielenterveyshäiriöitä, he suosittelevat esimerkiksi kemiallisia valmisteita tai injektioita, jotka joko stimuloivat häntä, jos hän on hyvin estynyt, tai päinvastoin rauhoittavat häntä, jos hän on liian kiihtynyt. Eli meillä on sellaisia käsityksiä psyykestä, että se on aineellisen ruumiin sukupolvi. Ja siksi vaikutus siihen, psyykeen, tulee myös aineellisten asioiden kautta. Henkiset lähteet, samat Vedat, joihin me tukeudumme, sanovat jotain muuta: hienojakoinen keho ei ole aivojen tuote, vaan se on sielun varjo. Eli tämän henkisen hiukkasen varjo, kun sielu projisoi tietoisuutensa materiaan. Tämä sielun tietoisuus, joka on hiukan, sanotaanko, materian saastuttama tai täynnä joitakin aineellisia ideoita, haluja, havaintoja, on vain hienojakoinen keho.

Tämä on niin sanotun vaihtoehtoisen psykologian perusta, joka on nykyään muotitermi. Vaihtoehto on se, että tämä hienojakoinen keho ei synny fyysisestä elimestä, ei aivoista, vaan sielusta, eli suoraan päinvastainen ajatus. Ja niinpä luonnollisesti vaikutus tähän meidän hienojakoiseen psyykeemme, hienojakoiseen kehoon, tulee toiselta puolelta. Ei joidenkin fyysisten osien, joidenkin kemiallisten elementtien kautta, vaan itse sieluun kohdistuvan vaikutuksen kautta: henkisen tiedon, henkisen harjoittelun kautta tietoisuudessa, rakenteen syvyydessä tapahtuu tiettyjä korjauksia. Ja sen seurauksena tapahtuu positiivisia muutoksia pinnallisella tasolla tämän psyyken alueella. ...yksityiskohtaisemmin siitä, millaisia kokeita hienojakoisella keholla tehdään nykyaikaisen tieteen alalla ja miten se voidaan selittää vedalaisen käsityksen näkökulmasta.

--------------

Lue lisää

Hienojakoinen keho ja fyysinen keho

Esimerkiksi erikoiskameran, niin sanotun Kirlian elektronisen valokuvauksen avulla voidaan kuvata henkilön auraa tai tätä hienojakoista kehoa. Ja jos ihminen on tällaisessa hieman rentoutuneessa tilassa tai ehkä hän on syvästi rentoutunut, hänen hienojakoisessa kehossaan voi olla tällaisia aukkoja. Se ei ole täysin, ei tiivis. Ja silloin ihmistä kehotetaan keskittymään. Sanotaan, että hänen sormensa on kuvattu, ja aura keskeytyy pienellä katkoviivalla. Nyt hänelle ehdotetaan, että hän keskittyisi ja keskittyisi, katsoisi sormeaan, ja sen jälkeen jonkin ajan kuluttua valokuva otetaan uudelleen. Jo tämä pistemäinen aura, se kiristyy, eli siitä tulee tiheämpi, vahvempi, ilman näitä reikiä. Vielä suurempia vaikutuksia oli silloin, kun ihmiset eivät vain keskittäneet mieltään, vaan lisäsivät tähän meditaatioon henkisen elementin.


Hienoainekehon tilan ja fyysisen kehon välinen yhteys on ilmeinen. Näemme, että jos ihminen on peloissaan tai jos hän saa hyvin kielteisiä uutisia, järkyttäviä uutisia, hän saa sydänkohtauksen, tai muuta sellaista. Eli miten tämä hienovaraisen kehon tila voi vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen kehoon. Henkilö voi esimerkiksi kuulla jotain ja muuttua kalpeaksi jne. Eli fyysiset prosessit ovat riippuvaisia hienovaraisista prosesseista, jotka tapahtuvat psyykessämme. Vastaavasti jos päinvastoin koemme myönteisiä tunteita, jos hienojakoinen kehomme on täynnä jotakin myönteistä tietoa, niin se vaikuttaa luonnollisesti myönteisesti myös fyysiseen tilaan.

-------------------------

Vedat sanovat, että hienojakoisessa kehossamme on jonkinlaisia uria tai kanavia, joita kutsutaan samskaroiksi. Niitä kutsutaan myös termillä karma-vasana. Toisin sanoen ne ovat kanavia kuin jokien uomat... kuten vesi virtaa jokiuomaa pitkin tiettyyn suuntaan, samalla tavalla ajatustemme energia, halujemme energia virtaa näitä hienovaraisia samskaroja tai karma-vasanoja pitkin. Tätä kutsutaan stereotyyppiseksi ajatteluksi tai psyykemme erityispiirteeksi. Näitä asioita on melko vaikea muuttaa. Koska nämä karma-vasanat, nämä lovet hienovaraisessa kehossa, ovat syntyneet menneen toimintamme seurauksena. Aivan kuten jos tielle muodostuu ura tai uurre. Jos pyörä joutuu tuohon uraan, siitä on hyvin vaikea päästä pois. Samalla tavalla, kun ihminen tekee samoja tekoja monta kertaa, siitä tulee tapa. Ja tämä tapa ilmaista, ajatella, toivoa, liikkua tietyllä tavalla tarkoittaa, että hienokehoon syntyy rata, ura, jota pitkin ajatustemme ja toiveidemme energia liikkuu. Tällaisia stereotypioita.

----------------------

Kaiken tämän muuttaminen on hyvin vaikeaa, mutta se on mahdollista, se tapahtuu sisältäpäin prosessin kautta, kun ihminen henkisen harjoituksen kautta, henkisen prosessin kautta on vuorovaikutuksessa korkeamman, henkisen energian kanssa, vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa. Ja nyt tämä henkinen energia tulee tänne, ja hienojakoinen keho alkaa muuttua positiivisesti. Nyt voimme kyntää sitä hieman eri tavalla. Nyt tulee muita ajatuksia, muita haluja, kaikki on hieman erilaista. On olemassa sellainen prosessi kuin henkinen vihkimys, vihkimys nimeltä diksha. Se on niin tärkeä lovi hienojakoisessa kehossa, kun oppilas on valmis, opettaja vihkii hänet, antaa hänelle initiaation. Tämä on eräänlainen henkinen impulssi, jonka seurauksena elävä olento alkaa tuntea enemmän taipumusta henkiseen elämään, henkiseen sfääriin, ja päinvastoin aineelliset kiintymykset, aineelliset halut heikkenevät.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Hienojakoinen keho ja fyysinen keho

Esimerkiksi erikoiskameran, niin sanotun Kirlian elektronisen valokuvauksen avulla voidaan kuvata henkilön auraa tai tätä hienojakoista kehoa. Ja jos ihminen on tällaisessa hieman rentoutuneessa tilassa tai ehkä hän on syvästi rentoutunut, hänen hienojakoisessa kehossaan voi olla tällaisia aukkoja. Se ei ole täysin, ei tiivis. Ja silloin ihmistä kehotetaan keskittymään. Sanotaan, että hänen sormensa on kuvattu, ja aura keskeytyy pienellä katkoviivalla. Nyt hänelle ehdotetaan, että hän keskittyisi ja keskittyisi, katsoisi sormeaan, ja sen jälkeen jonkin ajan kuluttua valokuva otetaan uudelleen. Jo tämä pistemäinen aura, se kiristyy, eli siitä tulee tiheämpi, vahvempi, ilman näitä reikiä. Vielä suurempia vaikutuksia oli silloin, kun ihmiset eivät vain keskittäneet mieltään, vaan lisäsivät tähän meditaatioon henkisen elementin.


Hienoainekehon tilan ja fyysisen kehon välinen yhteys on ilmeinen. Näemme, että jos ihminen on peloissaan tai jos hän saa hyvin kielteisiä uutisia, järkyttäviä uutisia, hän saa sydänkohtauksen, tai muuta sellaista. Eli miten tämä hienovaraisen kehon tila voi vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen kehoon. Henkilö voi esimerkiksi kuulla jotain ja muuttua kalpeaksi jne. Eli fyysiset prosessit ovat riippuvaisia hienovaraisista prosesseista, jotka tapahtuvat psyykessämme. Vastaavasti jos päinvastoin koemme myönteisiä tunteita, jos hienojakoinen kehomme on täynnä jotakin myönteistä tietoa, niin se vaikuttaa luonnollisesti myönteisesti myös fyysiseen tilaan.

-------------------------

Vedat sanovat, että hienojakoisessa kehossamme on jonkinlaisia uria tai kanavia, joita kutsutaan samskaroiksi. Niitä kutsutaan myös termillä karma-vasana. Toisin sanoen ne ovat kanavia kuin jokien uomat... kuten vesi virtaa jokiuomaa pitkin tiettyyn suuntaan, samalla tavalla ajatustemme energia, halujemme energia virtaa näitä hienovaraisia samskaroja tai karma-vasanoja pitkin. Tätä kutsutaan stereotyyppiseksi ajatteluksi tai psyykemme erityispiirteeksi. Näitä asioita on melko vaikea muuttaa. Koska nämä karma-vasanat, nämä lovet hienovaraisessa kehossa, ovat syntyneet menneen toimintamme seurauksena. Aivan kuten jos tielle muodostuu ura tai uurre. Jos pyörä joutuu tuohon uraan, siitä on hyvin vaikea päästä pois. Samalla tavalla, kun ihminen tekee samoja tekoja monta kertaa, siitä tulee tapa. Ja tämä tapa ilmaista, ajatella, toivoa, liikkua tietyllä tavalla tarkoittaa, että hienokehoon syntyy rata, ura, jota pitkin ajatustemme ja toiveidemme energia liikkuu. Tällaisia stereotypioita.

----------------------

Kaiken tämän muuttaminen on hyvin vaikeaa, mutta se on mahdollista, se tapahtuu sisältäpäin prosessin kautta, kun ihminen henkisen harjoituksen kautta, henkisen prosessin kautta on vuorovaikutuksessa korkeamman, henkisen energian kanssa, vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa. Ja nyt tämä henkinen energia tulee tänne, ja hienojakoinen keho alkaa muuttua positiivisesti. Nyt voimme kyntää sitä hieman eri tavalla. Nyt tulee muita ajatuksia, muita haluja, kaikki on hieman erilaista. On olemassa sellainen prosessi kuin henkinen vihkimys, vihkimys nimeltä diksha. Se on niin tärkeä lovi hienojakoisessa kehossa, kun oppilas on valmis, opettaja vihkii hänet, antaa hänelle initiaation. Tämä on eräänlainen henkinen impulssi, jonka seurauksena elävä olento alkaa tuntea enemmän taipumusta henkiseen elämään, henkiseen sfääriin, ja päinvastoin aineelliset kiintymykset, aineelliset halut heikkenevät.

Lue lisää

Samskarat ovat hienovaraisia "painaumia" (vaikutelmia), jotka jäävät mielen aineeseen (sanskritiksi "chitta"). Näin tapahtuu aina, kun suoritamme toiminnan tietoisesti. Nämä vaikutelmat eivät ole muistoja. Muistot muodostuvat vaikutelmista, aivan kuten valokuva kehittyy negatiivista. Meillä on taipumus säilyttää muistot, jotka ovat muodostuneet viimeaikaisista (suhteellisen tuoreista) vaikutelmista. Meille on kuitenkin annettu lukemattomia vaikutelmia (samskaroja), jotka ovat muodostuneet monien elämien aikana. Useimmat näistä vaikutelmista eivät enää kanna niihin liittyviä muistoja. Toisin sanoen, meihin vaikuttavat vaikutelmat (samskarat) monista elämistä, mutta emme yleensä tiedä, miten tai miksi ne vaikuttavat meihin, koska meillä ei ole muistoja teoista, jotka aiheuttivat nämä vaikutelmat.

On välttämätöntä voittaa kaikki samskarat, jotka pitävät mielemme ennakkoluulojen ja epäluottamuksen vallassa.

Samskaran vaikutusta kutsutaan nimellä "vasana". Vasanat ovat vaikutelmien (samskarojen) muodostamia taipumuksia tai kallistumia. Ne ovat haluja ja tunteita. Toisin kuin samskarat, vasanat (taipumukset) on helppo tunnistaa. Taipumukset (vasanat) synnyttävät mentaalisia malleja (vritti). Ajattelumme motivoituu näistä taipumuksista. Toisin sanoen ajattelemme vahvistaaksemme tunteitamme (haluja jne.). Nämä mielenmallit muokkaavat taipumuksiamme ja asenteitamme.

Lopuksi mentaaliset mallit (vritti) johtavat toimintaan. Toisin sanoen, me toimimme (karma), koska mielemme kehottaa meitä (vritti) toimimaan, koska näin saamme aikaisempien tekojen mieleen jättämistä vaikutelmista (samskara) syntyneet toiveemme (vasana) toteutumaan.

Karman kiertokululla ei ole alkua. Ei ole olemassa "ensimmäistä tekoa", jonka kautta karman pyörä alkoi pyöriä, tai tämä "ensimmäinen teko" viittaa tilaan, joka on aika-avaruusjatkumon ulkopuolella.
Jos samskarat ovat äärettömiä, miten voimme hallita niitä? Itse asiassa emme voi kontrolloida menneitä samskarojamme, sillä ne ovat syntyneet automaattisesti menneiden tekojemme seurauksena. Pikemminkin meidän pitäisi kysyä, miten voimme estää samskaroita hallitsemasta meitä. Kunkin idän koulukunnan kannattajat pitävät omia menetelmiään tehokkaimpina, ja jotkut puhuvat "polkujen synteesistä".

Kaikki elävät olennot syntyvät dualismissa, illuusiossa, pyrkien miellyttäviin asioihin ja välttäen epämiellyttäviä asioita. Abhinivesha tarkoittaa pakkoa, näitä jatkuvia halun stereotypioita. Vriti on siis abhinivesha, ajatusten ja halujen pakkomielteiset stereotypiat, jotka oikeuttavat minut. Jos minulla on esimerkiksi huonoja tapoja, huonoja taipumuksia, mieleni ajatuksen pitäisi taistella niitä vastaan. Mutta jos olen ehdollistunut sielu, niin sen sijaan, että taistelisin niitä vastaan, oikeutan ne.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Samskarat ovat hienovaraisia "painaumia" (vaikutelmia), jotka jäävät mielen aineeseen (sanskritiksi "chitta"). Näin tapahtuu aina, kun suoritamme toiminnan tietoisesti. Nämä vaikutelmat eivät ole muistoja. Muistot muodostuvat vaikutelmista, aivan kuten valokuva kehittyy negatiivista. Meillä on taipumus säilyttää muistot, jotka ovat muodostuneet viimeaikaisista (suhteellisen tuoreista) vaikutelmista. Meille on kuitenkin annettu lukemattomia vaikutelmia (samskaroja), jotka ovat muodostuneet monien elämien aikana. Useimmat näistä vaikutelmista eivät enää kanna niihin liittyviä muistoja. Toisin sanoen, meihin vaikuttavat vaikutelmat (samskarat) monista elämistä, mutta emme yleensä tiedä, miten tai miksi ne vaikuttavat meihin, koska meillä ei ole muistoja teoista, jotka aiheuttivat nämä vaikutelmat.

On välttämätöntä voittaa kaikki samskarat, jotka pitävät mielemme ennakkoluulojen ja epäluottamuksen vallassa.

Samskaran vaikutusta kutsutaan nimellä "vasana". Vasanat ovat vaikutelmien (samskarojen) muodostamia taipumuksia tai kallistumia. Ne ovat haluja ja tunteita. Toisin kuin samskarat, vasanat (taipumukset) on helppo tunnistaa. Taipumukset (vasanat) synnyttävät mentaalisia malleja (vritti). Ajattelumme motivoituu näistä taipumuksista. Toisin sanoen ajattelemme vahvistaaksemme tunteitamme (haluja jne.). Nämä mielenmallit muokkaavat taipumuksiamme ja asenteitamme.

Lopuksi mentaaliset mallit (vritti) johtavat toimintaan. Toisin sanoen, me toimimme (karma), koska mielemme kehottaa meitä (vritti) toimimaan, koska näin saamme aikaisempien tekojen mieleen jättämistä vaikutelmista (samskara) syntyneet toiveemme (vasana) toteutumaan.

Karman kiertokululla ei ole alkua. Ei ole olemassa "ensimmäistä tekoa", jonka kautta karman pyörä alkoi pyöriä, tai tämä "ensimmäinen teko" viittaa tilaan, joka on aika-avaruusjatkumon ulkopuolella.
Jos samskarat ovat äärettömiä, miten voimme hallita niitä? Itse asiassa emme voi kontrolloida menneitä samskarojamme, sillä ne ovat syntyneet automaattisesti menneiden tekojemme seurauksena. Pikemminkin meidän pitäisi kysyä, miten voimme estää samskaroita hallitsemasta meitä. Kunkin idän koulukunnan kannattajat pitävät omia menetelmiään tehokkaimpina, ja jotkut puhuvat "polkujen synteesistä".

Kaikki elävät olennot syntyvät dualismissa, illuusiossa, pyrkien miellyttäviin asioihin ja välttäen epämiellyttäviä asioita. Abhinivesha tarkoittaa pakkoa, näitä jatkuvia halun stereotypioita. Vriti on siis abhinivesha, ajatusten ja halujen pakkomielteiset stereotypiat, jotka oikeuttavat minut. Jos minulla on esimerkiksi huonoja tapoja, huonoja taipumuksia, mieleni ajatuksen pitäisi taistella niitä vastaan. Mutta jos olen ehdollistunut sielu, niin sen sijaan, että taistelisin niitä vastaan, oikeutan ne.

Lue lisää

Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.


Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.
Piilota

Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.


Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.
Piilota

Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

Lue lisää

sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

Anonyymi00056 kirjoitti:

sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

Lue lisää

En siis sanoisi:

“Sielu ei osallistu mihinkään.”

Vaan:

“Sielu ei ole aineellisen luonnon toiminnan tuottama eikä sen todellinen olemus ole aineellisen toiminnan alainen. Sielu toimii tahtovana, kokevana persoonana, mutta samaistuessaan māyāan se kuvittelee olevansa aineellisen luonnon itsenäinen tekijä.”

Anonyymi00057 kirjoitti:

En siis sanoisi:

“Sielu ei osallistu mihinkään.”

Vaan:

“Sielu ei ole aineellisen luonnon toiminnan tuottama eikä sen todellinen olemus ole aineellisen toiminnan alainen. Sielu toimii tahtovana, kokevana persoonana, mutta samaistuessaan māyāan se kuvittelee olevansa aineellisen luonnon itsenäinen tekijä.”

Lue lisää

Ātman ei itse toimi eikä muutu. Se on puhdas tietoisuus, todistaja.
Prakṛti toimii: keho, aistit, mieli ja ajatukset ovat luonnon toimintaa.
Ihminen kokee kuitenkin: “Minä teen.” Tätä pidetään tietämättömyyden seurauksena, kun tietoisuus samaistuu kehoon ja mieleen.
Bhagavad Gita 13. luvussa tätä kuvataan niin, että kṣetra-jña (kentän tuntija) on eri asia kuin kṣetra (keho–mieli–luonnon kenttä).
Sankhya Karikassa vastaava ajatus on, että puruṣa on passiivinen todistaja, kun taas prakṛti suorittaa kaiken toiminnan.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Ātman ei itse toimi eikä muutu. Se on puhdas tietoisuus, todistaja.
Prakṛti toimii: keho, aistit, mieli ja ajatukset ovat luonnon toimintaa.
Ihminen kokee kuitenkin: “Minä teen.” Tätä pidetään tietämättömyyden seurauksena, kun tietoisuus samaistuu kehoon ja mieleen.
Bhagavad Gita 13. luvussa tätä kuvataan niin, että kṣetra-jña (kentän tuntija) on eri asia kuin kṣetra (keho–mieli–luonnon kenttä).
Sankhya Karikassa vastaava ajatus on, että puruṣa on passiivinen todistaja, kun taas prakṛti suorittaa kaiken toiminnan.

Lue lisää

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Lue lisää

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Lue lisää

SANOTAAN, ETTÄ IHMISELLÄ ON SIELU, KUN HE PUHUVAT ALKEELLISELLE YLEISÖLLE, JOTTA HE VOIVAT YMMÄRTÄÄ EDES JOTAIN, HEIDÄN YMMÄRRYKSENSÄ TASOA VASTAAVASTI.

Anonyymi00061 kirjoitti:

SANOTAAN, ETTÄ IHMISELLÄ ON SIELU, KUN HE PUHUVAT ALKEELLISELLE YLEISÖLLE, JOTTA HE VOIVAT YMMÄRTÄÄ EDES JOTAIN, HEIDÄN YMMÄRRYKSENSÄ TASOA VASTAAVASTI.

KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.
SIELU EI VOI KÄRSIÄ, KOSKA SE ON TURVASSA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA.
HIENOJAKOINEN KEHO SEN SIJAAN VOI KÄRSIÄ JA NAUTTIA SEKÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA ETTÄ ”PARATIISISSA JA HELVETISSÄ” JA MAAN PÄÄLLÄ.
KRISTINUSKONNON MUKAAN HIENOJAKOINEN KEHO ON KUITENKIN SIELU, VAIKKA TODELLISUUDESSA NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Lue lisää

SIELU ON KOKONAAN TOISESSA ULOTTUVUUDESSA, JA SE HEIJASTETAAN TÄNNE.

SIELU ON TURVASSA, MITÄÄN PELASTETTAVA EI EDES OLE.

Anonyymi00063 kirjoitti:

SIELU ON KOKONAAN TOISESSA ULOTTUVUUDESSA, JA SE HEIJASTETAAN TÄNNE.

SIELU ON TURVASSA, MITÄÄN PELASTETTAVA EI EDES OLE.

SIELU ON TURVASSA, MITÄÄN PELASTETTAVA EI EDES OLE.

Anonyymi00064 kirjoitti:

SIELU ON TURVASSA, MITÄÄN PELASTETTAVA EI EDES OLE.

SIELU ELI ITSE ELÄVÄ OLENTO ON TURVASSA (TOISESSA ULOTTUVUUDESSA), JOTEN SITÄ EI MIKÄÄN UHKAA. ELI MITÄÄN PELASTETTAVAA EI EDES OLE.

Anonyymi00065 kirjoitti:

SIELU ELI ITSE ELÄVÄ OLENTO ON TURVASSA (TOISESSA ULOTTUVUUDESSA), JOTEN SITÄ EI MIKÄÄN UHKAA. ELI MITÄÄN PELASTETTAVAA EI EDES OLE.

JOTEN SITÄ EI MIKÄÄN UHKAA. ELI MITÄÄN PELASTETTAVAA EI EDES OLE.

Anonyymi00066 kirjoitti:

JOTEN SITÄ EI MIKÄÄN UHKAA. ELI MITÄÄN PELASTETTAVAA EI EDES OLE.

KRISTINUSKONNOSSA HIENOKOJOINEN KEHO ON KUITENKIN TULKITTU SIELUKSI, VAIKKA TODELLISUUDESSA NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.

KÄRSIMYS KUULUU SEKÄ FYYSISEEN KEHOON ETTÄ HIENOKOJOISEEN KEHOON, MUTTA EI IKUISELLE ELÄVÄLLE OLENNOLLE ELI SIELULLE.

Anonyymi00067 kirjoitti:

KRISTINUSKONNOSSA HIENOKOJOINEN KEHO ON KUITENKIN TULKITTU SIELUKSI, VAIKKA TODELLISUUDESSA NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.

KÄRSIMYS KUULUU SEKÄ FYYSISEEN KEHOON ETTÄ HIENOKOJOISEEN KEHOON, MUTTA EI IKUISELLE ELÄVÄLLE OLENNOLLE ELI SIELULLE.

Lue lisää

KÄRSIMYS KUULUU SEKÄ FYYSISEEN KEHOON ETTÄ HIENOKOJOISEEN KEHOON, MUTTA EI IKUISELLE ELÄVÄLLE OLENNOLLE ELI SIELULLE.

Anonyymi00068 kirjoitti:

KÄRSIMYS KUULUU SEKÄ FYYSISEEN KEHOON ETTÄ HIENOKOJOISEEN KEHOON, MUTTA EI IKUISELLE ELÄVÄLLE OLENNOLLE ELI SIELULLE.

Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.

IKUISEN HELVETIN YLISTÄJÄ ON EVANKELISTA SAATANA JA SAMALLA SAATANAPNALVOJA. IRONISESTI HE EIVÄT YMMÄRRÄ, ETTÄ JOS KUTSUU SAATANAA JUMALAKSI, SE EI TEE SAATANASTA JUMALAA.

Anonyymi00070 kirjoitti:

IKUISEN HELVETIN YLISTÄJÄ ON EVANKELISTA SAATANA JA SAMALLA SAATANAPNALVOJA. IRONISESTI HE EIVÄT YMMÄRRÄ, ETTÄ JOS KUTSUU SAATANAA JUMALAKSI, SE EI TEE SAATANASTA JUMALAA.

Lue lisää

Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.
Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.
Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.

Lue lisää

Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.

Sanat eivät muuta todellisuutta. Jos sadismi nimetään pyhyydeksi, se ei lakkaa olemasta sadismia.
Jos julmuus nimetään oikeudenmukaisuudeksi, se ei muutu oikeudenmukaisuudeksi.
Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Sanat eivät muuta todellisuutta. Jos sadismi nimetään pyhyydeksi, se ei lakkaa olemasta sadismia.
Jos julmuus nimetään oikeudenmukaisuudeksi, se ei muutu oikeudenmukaisuudeksi.
Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.

Lue lisää

Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Anonyymi00074 kirjoitti:

Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Lue lisää

LOPPUJEN LOPUKSI HITLER SAATTOI PIRULLISESTI KIDUTTAA, POLTTAA JA KAASUTTAA KUOLIAAKSI MILJOONIA IHMISIÄ, MUTTA HÄN AINAKIN ANTOI HEIDÄN KUOLLA.

SITÄ VASTOIN OPPI IKUISESTA TUSKASTA VIITTAA SIIHEN, ETTÄ VAIKKA JUMALALLA ON VALTA TELOITTAA HELVETTIIN HEITETYT IHMISET ARMOLLISESTI, HÄN PÄÄTTÄÄ SEN SIJAAN PITÄÄ HEIDÄT SADISTISESTI HENGISSÄ ILMAN ARMOLLISTA TAUKOA TAI LOPPUA HEIDÄN PIINALLEEN. TÄMÄ ON TÖRKEÄN MORAALITONTA.

Anonyymi00075 kirjoitti:

LOPPUJEN LOPUKSI HITLER SAATTOI PIRULLISESTI KIDUTTAA, POLTTAA JA KAASUTTAA KUOLIAAKSI MILJOONIA IHMISIÄ, MUTTA HÄN AINAKIN ANTOI HEIDÄN KUOLLA.

SITÄ VASTOIN OPPI IKUISESTA TUSKASTA VIITTAA SIIHEN, ETTÄ VAIKKA JUMALALLA ON VALTA TELOITTAA HELVETTIIN HEITETYT IHMISET ARMOLLISESTI, HÄN PÄÄTTÄÄ SEN SIJAAN PITÄÄ HEIDÄT SADISTISESTI HENGISSÄ ILMAN ARMOLLISTA TAUKOA TAI LOPPUA HEIDÄN PIINALLEEN. TÄMÄ ON TÖRKEÄN MORAALITONTA.

Lue lisää

Nimittämällä kiduttaminen pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja


IKUISEN KIDUTTAMISEN YLISTÄMINEN JA PUOLUSTAMINEN nimittämällä se pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja, se vain peittää ne sanoilla.
Kristinuskon perinteissä on historian saatossa esiintynyt myös manipuloivaa opetusta: pelottamalla ihmisiä helvetillä on ohjattu ja kontrolloitu yhteisöjä. Tämä korostaa sitä, että oppi ei ole vain teologinen kysymys, vaan myös moraalinen ja sosiaalinen ongelma: jos Jumala on rakkaus ja kaikkivaltias, miksi hän sallisi näin epäoikeudenmukaisen, loputtoman rangaistuksen?

Anonyymi00076 kirjoitti:

Nimittämällä kiduttaminen pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja


IKUISEN KIDUTTAMISEN YLISTÄMINEN JA PUOLUSTAMINEN nimittämällä se pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja, se vain peittää ne sanoilla.
Kristinuskon perinteissä on historian saatossa esiintynyt myös manipuloivaa opetusta: pelottamalla ihmisiä helvetillä on ohjattu ja kontrolloitu yhteisöjä. Tämä korostaa sitä, että oppi ei ole vain teologinen kysymys, vaan myös moraalinen ja sosiaalinen ongelma: jos Jumala on rakkaus ja kaikkivaltias, miksi hän sallisi näin epäoikeudenmukaisen, loputtoman rangaistuksen?

Lue lisää

Kaikki, mikä on edes vähän järkevää – kaikki, mikä ei perustu pelkästään uskoon – tuntuu kristitystä harhaopilta. Hyvä ihminen, oletko sinä siirtynyt aikamatkailun avulla suoraan keskiajalta tänne?

Kavahdamme ihmisiä, jotka sulkevat mielensä uudelle tiedolle tai järkeilylle ja pitävät kaikkea, mikä ei ole uskonnollista dogmaa, vääränä.
On melkein koskettavaa, kuinka jotkut onnistuvat pysymään ajan ulottumattomissa – ei vain muutaman vuoden, vaan koko keskiajan ajan. Heidän mielensä on kuin vanha kirjastosali, pölyinen ja täynnä kiellettyjä kirjoja, joissa kaikki, mikä tuoksuu järjeltä tai kokeelliselta ajatukselta, on merkitty tulipunaisella “harhaoppi”-leimalla. Yksi yksinkertainen havainto, vaikka aurinko nousee idästä tai vesi virtaa alaspäin, voi laukaista paniikin: “Tuota ei ole Raamatussa, siis se on väärin!”
He vaeltavat verkossa kuin aikamatkaajat, valmiina hyökkäämään kaiken järkevän kimppuun. Foorumit ovat heidän linnakkeensa, ja siellä jokainen looginen väittämä, jokainen havainto, joka ei kumarra uskonnollista dogmaa, on kuin muukalainen linnanportilla – heti pitää huutaa, kalistella miekkoja ja julistaa sen harhaoppiseksi.
Hyvä ihminen, oletko sinä matkustanut aikakoneilla suoraan 1300-luvulta tänne, vain todistaaksesi meille, että tiede on turhaa ja järki on syntiä? Vai oletko vain niin taitava nostalgikko, että onnistut elämään täysin irrallaan nykyajasta, ihmetellen yhä miksi ihmiset puhuvat kokeista, todisteista ja logiikasta kuin ne olisivat muoti-ilmiöitä?
Ja silti, vaikka tämä ajattelutapa on kuin aikakapseli, se on hämmästyttävän kestävä. Mikään fakta, mikään järkevä argumentti ei murra sitä – se pysyy paikoillaan, tyytyväisenä omaan, pölyiseen vanhaan maailmankuvaansa, kuin ei koskaan olisi kuullutkaan sanontaa “mutta entä todistusaineisto?”.
Ja mikä parasta, te onnistutte tekemään tämän kaiken niin itsevarmasti, kuin olisitte itse ajan alkuperäinen tarkkailija, joka on nähnyt maailman syntyvän ja unohtanut, että sen jälkeen on tapahtunut jotain nimeltä “kehitys”.

Ja silti, te pysytte tyytyväisinä omassa pölyisessä maailmassanne, leimaten kaikki järkevän ripauksen harhaopiksi. Vain harva nykyajan ihminen osaa olla yhtä vakuuttunut siitä, että koko maailma on väärässä – paitsi te. On lähes kaunista, kuinka kestäväksi uskonnollinen dogma voi muodostua, kun se verhoutuu ylpeyteen.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Kaikki, mikä on edes vähän järkevää – kaikki, mikä ei perustu pelkästään uskoon – tuntuu kristitystä harhaopilta. Hyvä ihminen, oletko sinä siirtynyt aikamatkailun avulla suoraan keskiajalta tänne?

Kavahdamme ihmisiä, jotka sulkevat mielensä uudelle tiedolle tai järkeilylle ja pitävät kaikkea, mikä ei ole uskonnollista dogmaa, vääränä.
On melkein koskettavaa, kuinka jotkut onnistuvat pysymään ajan ulottumattomissa – ei vain muutaman vuoden, vaan koko keskiajan ajan. Heidän mielensä on kuin vanha kirjastosali, pölyinen ja täynnä kiellettyjä kirjoja, joissa kaikki, mikä tuoksuu järjeltä tai kokeelliselta ajatukselta, on merkitty tulipunaisella “harhaoppi”-leimalla. Yksi yksinkertainen havainto, vaikka aurinko nousee idästä tai vesi virtaa alaspäin, voi laukaista paniikin: “Tuota ei ole Raamatussa, siis se on väärin!”
He vaeltavat verkossa kuin aikamatkaajat, valmiina hyökkäämään kaiken järkevän kimppuun. Foorumit ovat heidän linnakkeensa, ja siellä jokainen looginen väittämä, jokainen havainto, joka ei kumarra uskonnollista dogmaa, on kuin muukalainen linnanportilla – heti pitää huutaa, kalistella miekkoja ja julistaa sen harhaoppiseksi.
Hyvä ihminen, oletko sinä matkustanut aikakoneilla suoraan 1300-luvulta tänne, vain todistaaksesi meille, että tiede on turhaa ja järki on syntiä? Vai oletko vain niin taitava nostalgikko, että onnistut elämään täysin irrallaan nykyajasta, ihmetellen yhä miksi ihmiset puhuvat kokeista, todisteista ja logiikasta kuin ne olisivat muoti-ilmiöitä?
Ja silti, vaikka tämä ajattelutapa on kuin aikakapseli, se on hämmästyttävän kestävä. Mikään fakta, mikään järkevä argumentti ei murra sitä – se pysyy paikoillaan, tyytyväisenä omaan, pölyiseen vanhaan maailmankuvaansa, kuin ei koskaan olisi kuullutkaan sanontaa “mutta entä todistusaineisto?”.
Ja mikä parasta, te onnistutte tekemään tämän kaiken niin itsevarmasti, kuin olisitte itse ajan alkuperäinen tarkkailija, joka on nähnyt maailman syntyvän ja unohtanut, että sen jälkeen on tapahtunut jotain nimeltä “kehitys”.

Ja silti, te pysytte tyytyväisinä omassa pölyisessä maailmassanne, leimaten kaikki järkevän ripauksen harhaopiksi. Vain harva nykyajan ihminen osaa olla yhtä vakuuttunut siitä, että koko maailma on väärässä – paitsi te. On lähes kaunista, kuinka kestäväksi uskonnollinen dogma voi muodostua, kun se verhoutuu ylpeyteen.

Lue lisää

Jos perisynti ymmärretään niin, että ihminen on moraalisesti jonkun kanta-isän teosta, se näyttää olevan ristiriidassa tavallisen oikeudenmukaisuuskäsityksen kanssa. Normaalisti vastuu kuuluu sille, joka teon tekee.

Kriitikot, kuten Heikki Räisänen, ovat huomauttaneet, että oppi voi joillekin ihmisille synnyttää tarpeetonta syyllisyyttä tai kokemuksen perustavanlaatuisesta kelvottomuudesta. Tällöin uskonto saattaa ensin luoda ongelman ja sitten tarjota siihen ratkaisun.

Jos kaikki ihmiset ovat samalla tavalla syntisiä, voidaan kysyä, heikentääkö tämä eroa vakavan pahuuden ja tavallisten inhimillisten virheiden välillä. Kriitikoiden mukaan on vaikea nähdä, miksi esimerkiksi kansanmurhan toteuttaja ja tavallinen kunnollinen ihminen olisivat moraalisesti samalla viivalla.

Miten voidaan pitää oikeudenmukaisena järjestelmää, jossa ihminen syntyy hengellisesti vajavaisena tai syyllisenä ennen omia valintojaan?

Myös huippututkijat ajattelevat samaa:

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu


”Paha ikään kuin demokratisoidaan: kaikki ovat yhtä kelvottomia. Demokratisoinnin syy on siis mielestäni siinä, että teologinen teoria vaatii kaikkia olemaan toivottomassa tilanteessa, koska muuten Kristuksen uhri ei olisi totaalinen, kaikkia koskeva. Luterilaisella ihmiskuvalla on suuret ansionsa. Se edistää nöyryyttä ja auttaa kamppailemaan omahyväisyyttä ja itsekorotusta vastaan, se auttaa ihmisiä tunnustamaan oman pimeän puolensa. Asian kääntöpuoli kuitenkin on, että jos kaikki ovat Jumalan edessä yhtä syntisiä kuin julmin diktaattori, synti trivialisoituu. Traditio ikään kuin päästää todellisen pahan aikaansaajat vastuusta (kaikki muutkin ovat pohjimmiltaan samanlaisia). Ennen muuta se kasaa suuren kuorman juuri niiden harteille, joiden henkinen rakenne on heikoin sitä kestämään. (…) Siunattu synnintunto on ollut niiden pienten ja heikkojen etuoikeus, joiden mieli on arka ja itsetunto maassa. Heille kirkko julistaa ilosanomaa Kristuksesta, johon uskomalla syntinen saa syntinsä anteeksi. Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut. Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu

Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

Heikki Räisänen-Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Uuden testamentin eksegetiikan professori. Teologian tohtori Räisänen toimi Suomen Akatemian tutkijaprofessorina.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Jos perisynti ymmärretään niin, että ihminen on moraalisesti jonkun kanta-isän teosta, se näyttää olevan ristiriidassa tavallisen oikeudenmukaisuuskäsityksen kanssa. Normaalisti vastuu kuuluu sille, joka teon tekee.

Kriitikot, kuten Heikki Räisänen, ovat huomauttaneet, että oppi voi joillekin ihmisille synnyttää tarpeetonta syyllisyyttä tai kokemuksen perustavanlaatuisesta kelvottomuudesta. Tällöin uskonto saattaa ensin luoda ongelman ja sitten tarjota siihen ratkaisun.

Jos kaikki ihmiset ovat samalla tavalla syntisiä, voidaan kysyä, heikentääkö tämä eroa vakavan pahuuden ja tavallisten inhimillisten virheiden välillä. Kriitikoiden mukaan on vaikea nähdä, miksi esimerkiksi kansanmurhan toteuttaja ja tavallinen kunnollinen ihminen olisivat moraalisesti samalla viivalla.

Miten voidaan pitää oikeudenmukaisena järjestelmää, jossa ihminen syntyy hengellisesti vajavaisena tai syyllisenä ennen omia valintojaan?

Myös huippututkijat ajattelevat samaa:

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu


”Paha ikään kuin demokratisoidaan: kaikki ovat yhtä kelvottomia. Demokratisoinnin syy on siis mielestäni siinä, että teologinen teoria vaatii kaikkia olemaan toivottomassa tilanteessa, koska muuten Kristuksen uhri ei olisi totaalinen, kaikkia koskeva. Luterilaisella ihmiskuvalla on suuret ansionsa. Se edistää nöyryyttä ja auttaa kamppailemaan omahyväisyyttä ja itsekorotusta vastaan, se auttaa ihmisiä tunnustamaan oman pimeän puolensa. Asian kääntöpuoli kuitenkin on, että jos kaikki ovat Jumalan edessä yhtä syntisiä kuin julmin diktaattori, synti trivialisoituu. Traditio ikään kuin päästää todellisen pahan aikaansaajat vastuusta (kaikki muutkin ovat pohjimmiltaan samanlaisia). Ennen muuta se kasaa suuren kuorman juuri niiden harteille, joiden henkinen rakenne on heikoin sitä kestämään. (…) Siunattu synnintunto on ollut niiden pienten ja heikkojen etuoikeus, joiden mieli on arka ja itsetunto maassa. Heille kirkko julistaa ilosanomaa Kristuksesta, johon uskomalla syntinen saa syntinsä anteeksi. Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut. Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu

Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

Heikki Räisänen-Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Uuden testamentin eksegetiikan professori. Teologian tohtori Räisänen toimi Suomen Akatemian tutkijaprofessorina.

Lue lisää

"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:

väärästä identiteetistä

karmallisesta sidonnaisuudesta

tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta

Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.

Onko mitään “mistä pelastua”?

EI OLE.

Ei ole ikuista kadotusta.

Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.

Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.

Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.

"pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
Ei syyllinen - armahdettu.
Vaan tietämätön - herännyt.

Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.

Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.

Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.

Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.

Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.

Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.

Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.

Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.

Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta

Piste.

Ei ole mitään muuta mistä pelastua.

Anonyymi00079 kirjoitti:

"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:

väärästä identiteetistä

karmallisesta sidonnaisuudesta

tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta

Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.

Onko mitään “mistä pelastua”?

EI OLE.

Ei ole ikuista kadotusta.

Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.

Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.

Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.

"pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
Ei syyllinen - armahdettu.
Vaan tietämätön - herännyt.

Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.

Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.

Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.

Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.

Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.

Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.

Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.

Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.

Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta

Piste.

Ei ole mitään muuta mistä pelastua.

Lue lisää

Ihminen ei ole pysyvästi hyvä tai paha. Ulkoiset teot ja ominaisuudet eivät määrittele sielun (jīva) todellista asemaa.

Meillä ei ole käsitettä perisynnist', että yksilö olisi moraalisesti vastuussa toisen olennon, kuten esimerkiksi Aataman ja Eevan, teosta (hohhoijaa).

Jīva ei kanna vierasta syyllisyyttä, vaan jokainen sielu (jīva) toimii oman tietoisuutensa, karmansa (karma) ja saṃskāroidensa mukaisesti.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Ihminen ei ole pysyvästi hyvä tai paha. Ulkoiset teot ja ominaisuudet eivät määrittele sielun (jīva) todellista asemaa.

Meillä ei ole käsitettä perisynnist', että yksilö olisi moraalisesti vastuussa toisen olennon, kuten esimerkiksi Aataman ja Eevan, teosta (hohhoijaa).

Jīva ei kanna vierasta syyllisyyttä, vaan jokainen sielu (jīva) toimii oman tietoisuutensa, karmansa (karma) ja saṃskāroidensa mukaisesti.

Lue lisää

Toisin sanoen kukaan ei ole vastuussa toisen sielun teoista. Jokainen jīva kokee oman karmansa seuraukset, eikä synnin tila siirry sukupolvelta toiselle moraalisena syyllisyytenä. Aineellisen kärsimyksen syy ei ole peritty synti, vaan tietämättömyys (avidyā) ja Jumalan unohtaminen (Bhagavān-vismṛti).

Anonyymi00081 kirjoitti:

Toisin sanoen kukaan ei ole vastuussa toisen sielun teoista. Jokainen jīva kokee oman karmansa seuraukset, eikä synnin tila siirry sukupolvelta toiselle moraalisena syyllisyytenä. Aineellisen kärsimyksen syy ei ole peritty synti, vaan tietämättömyys (avidyā) ja Jumalan unohtaminen (Bhagavān-vismṛti).

Lue lisää

Ihminen ei ole lähtökohtaisesti “syyllinen” vaan ehdollistunut (baddha-jīva)
Kärsimys ei ole rangaistus peritystä synnistä, vaan karman ja harhan seurausta
Jokainen sielu voi muuttua, koska tila ei ole pysyvä

Anonyymi00082 kirjoitti:

Ihminen ei ole lähtökohtaisesti “syyllinen” vaan ehdollistunut (baddha-jīva)
Kärsimys ei ole rangaistus peritystä synnistä, vaan karman ja harhan seurausta
Jokainen sielu voi muuttua, koska tila ei ole pysyvä

Lue lisää

Jīva (yksilöllinen tietoisuus, ikuinen minuus) ei kanna moraalista vastuuta Aatamin, Eevan tai minkään muun olennon teoista. Jokainen jīva kohtaa omien valintojensa, omien saṁskārojensa (saṁskāra, tietoisuuteen painunut vaikutelma) ja oman karmansa (karma, teko ja sen seuraus) seuraukset.


Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että paramparamme pitäisi nykyistä ihmiselämää täydellisenä tai ongelmattomana. Päinvastoin. Aineellinen olemassaolo on täynnä kärsimystä, epävarmuutta, menetystä, sairautta, vanhenemista ja kuolemaa. Jos joku on köyhä, vainottu, sairas, sodan keskellä tai syvän psykologisen ahdistuksen vallassa, voidaan täysin oikeutetusti sanoa, että hän tarvitsee pelastusta kyseisestä tilanteesta. Inhimillisellä tasolla pelastus, apu, turva ovat todellisia ja välttämättömiä.

Anonyymi00083 kirjoitti:

Jīva (yksilöllinen tietoisuus, ikuinen minuus) ei kanna moraalista vastuuta Aatamin, Eevan tai minkään muun olennon teoista. Jokainen jīva kohtaa omien valintojensa, omien saṁskārojensa (saṁskāra, tietoisuuteen painunut vaikutelma) ja oman karmansa (karma, teko ja sen seuraus) seuraukset.


Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että paramparamme pitäisi nykyistä ihmiselämää täydellisenä tai ongelmattomana. Päinvastoin. Aineellinen olemassaolo on täynnä kärsimystä, epävarmuutta, menetystä, sairautta, vanhenemista ja kuolemaa. Jos joku on köyhä, vainottu, sairas, sodan keskellä tai syvän psykologisen ahdistuksen vallassa, voidaan täysin oikeutetusti sanoa, että hän tarvitsee pelastusta kyseisestä tilanteesta. Inhimillisellä tasolla pelastus, apu, turva ovat todellisia ja välttämättömiä.

Lue lisää

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että paramparamme pitäisi nykyistä ihmiselämää täydellisenä tai ongelmattomana. Päinvastoin. Aineellinen olemassaolo on täynnä kärsimystä, epävarmuutta, menetystä, sairautta, vanhenemista ja kuolemaa. Jos joku on köyhä, vainottu, sairas, sodan keskellä tai syvän psykologisen ahdistuksen vallassa, voidaan täysin oikeutetusti sanoa, että hän tarvitsee pelastusta kyseisestä tilanteesta. Inhimillisellä tasolla pelastus, apu, turva ovat todellisia ja välttämättömiä.


Mutta syvimmällä tasolla mitään pelastettavaa ei koskaan ole ollutkaan.

Tämä väite kuulostaa aluksi paradoksaaliselta. Kuinka voidaan sanoa näin maailmassa, jossa kärsimystä on kaikkialla? Vastaus löytyy jīvan todellisesta asemasta, koska jīva ei ole keho eikä mielen jatkuvasti muuttuva sisältö. Jīva on nitya-siddha (ikuisesti täydellinen), mutta se elää tällä hetkellä unohtaneena oman todellisen luontonsa. Ongelma ei siis ole jīvan olemuksessa vaan sen samaistumisessa väliaikaisiin ilmiöihin.

Tätä kutsutaan nimellä avidyā (tietämättömyys). Avidyā ei tarkoita tiedon puutetta tavallisessa mielessä, vaan väärää identiteettiä. Jīva alkaa ajatella: "Minä olen tämä keho. Minä olen tämä asema. Minä olen tämä kansallisuus. Minä olen nämä onnistumiset ja epäonnistumiset."

Anonyymi00084 kirjoitti:

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että paramparamme pitäisi nykyistä ihmiselämää täydellisenä tai ongelmattomana. Päinvastoin. Aineellinen olemassaolo on täynnä kärsimystä, epävarmuutta, menetystä, sairautta, vanhenemista ja kuolemaa. Jos joku on köyhä, vainottu, sairas, sodan keskellä tai syvän psykologisen ahdistuksen vallassa, voidaan täysin oikeutetusti sanoa, että hän tarvitsee pelastusta kyseisestä tilanteesta. Inhimillisellä tasolla pelastus, apu, turva ovat todellisia ja välttämättömiä.


Mutta syvimmällä tasolla mitään pelastettavaa ei koskaan ole ollutkaan.

Tämä väite kuulostaa aluksi paradoksaaliselta. Kuinka voidaan sanoa näin maailmassa, jossa kärsimystä on kaikkialla? Vastaus löytyy jīvan todellisesta asemasta, koska jīva ei ole keho eikä mielen jatkuvasti muuttuva sisältö. Jīva on nitya-siddha (ikuisesti täydellinen), mutta se elää tällä hetkellä unohtaneena oman todellisen luontonsa. Ongelma ei siis ole jīvan olemuksessa vaan sen samaistumisessa väliaikaisiin ilmiöihin.

Tätä kutsutaan nimellä avidyā (tietämättömyys). Avidyā ei tarkoita tiedon puutetta tavallisessa mielessä, vaan väärää identiteettiä. Jīva alkaa ajatella: "Minä olen tämä keho. Minä olen tämä asema. Minä olen tämä kansallisuus. Minä olen nämä onnistumiset ja epäonnistumiset."

Lue lisää

Tätä kutsutaan nimellä avidyā (tietämättömyys). Avidyā ei tarkoita tiedon puutetta tavallisessa mielessä, vaan väärää identiteettiä. Jīva alkaa ajatella: "Minä olen tämä keho. Minä olen tämä asema. Minä olen tämä kansallisuus. Minä olen nämä onnistumiset ja epäonnistumiset."
Tästä syntyy kaikki eksistentiaalinen kärsimys.
Kun ihminen unohtaa todellisen luontonsa, hän alkaa etsiä pysyvyyttä asioista, jotka ovat luonteeltaan väliaikaisia. Hän etsii kuolemattomuutta kuolevaisesta, täydellisyyttä epätäydellisestä ja rajatonta onnea rajallisista kohteista.
Siksi Gauḍīya-ajattelussa todellinen ongelma ei ole synti juridisessa merkityksessä vaan Bhagavān-vismṛti (Bhagavān-vismṛti, Jumalan unohtaminen). Kärsimys ei ole ensisijaisesti rangaistus vaan seuraus väärästä samaistumisesta.
Tässä kohden ero perisyntioppiin tulee erityisen näkyväksi.
Perisyntiopissa ihmisen ongelma on usein se, että hän on langennut olento, joka tarvitsee anteeksiantoa Mutta meille ihmisen ongelma on ennen kaikkea se, että hän on unohtanut, kuka hän todella on. Tarvitaan heräämistä eikä niinkään juridista vapauttamista syyllisyydestä.
Tästä aspektista katsottuna voidaan sanoa, että aineellisissa olosuhteissa pelastus on usein tarpeen, mutta absoluuttisessa mielessä mitään pelastettavaa ei ole koskaan ollut.
Jīva ei ole rikkoutunut.
Jīva ei ole turmeltunut.
Jīva ei ole muuttunut ontologisesti pahaksi.
Jīva on vain peittynyt.
Tätä voidaan verrata aurinkoon pilvien takana. Pilvet voivat peittää auringon näkyvistä, mutta ne eivät muuta aurinkoa miksikään. Samalla tavalla māyā (harhaan perustuva peittävä voima) voi peittää jīvan tietoisuuden, mutta se ei kykene muuttamaan jīvan ikuista olemusta.


Tämä on yksi Gauḍīya-ajattelun syvimmistä ja kauneimmista näkemyksistä.
Lopullinen todellisuus ei ole syyllisyys vaan suhde.
Lopullinen ongelma ei ole rikosrekisteri vaan unohtaminen.
Lopullinen ratkaisu ei ole tuomion kumoaminen vaan muistaminen.
Kun jīva herää alkuperäiseen tietoisuuteensa, se ymmärtää olevansa Kṛṣṇera nitya-dāsa, kuten Śrī Caitanya Mahāprabhu opetti. Tällöin vapautuminen ei ole uuden tilan saavuttamista vaan sen tunnistamista, mikä on ollut totta koko ajan.
Tästä syystä Gauḍīya-viisaus voidaan ilmaista seuraavasti:
Aineellisella tasolla on lukemattomia asioita, joista ihmiset tarvitsevat pelastusta: köyhyydestä, sodasta, sairaudesta, sorrosta, yksinäisyydestä ja epätoivosta.
Mutta syvimmällä tasolla jīvaa ei tarvitse pelastaa lainkaan.
Se ei ole koskaan menettänyt todellista luontoaan.
Se ei ole koskaan lakannut olemasta Jumalan rakastama.
Se ei ole koskaan muuttunut olemuksellisesti virheelliseksi.
Tarvitaan vain muistaminen siitä, mikä on ollut totta alusta asti.
Tässä mielessä paramparamme filosofia on optimistinen: aineellinen harha voi olla voimakas, mutta se on aina pinnallinen. Jīvan alkuperäinen luonto on syvemmällä kuin mikään kärsimys, mikään karma, mikään saṁsāra (saṁsāra, syntymän ja kuoleman kiertokulku) ja mikään tietämättömyys. Sen vuoksi lopullinen totuus ei ole lankeemus vaan mahdollisuus herätä siihen, mitä jīva on ikuisesti ollut.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Tätä kutsutaan nimellä avidyā (tietämättömyys). Avidyā ei tarkoita tiedon puutetta tavallisessa mielessä, vaan väärää identiteettiä. Jīva alkaa ajatella: "Minä olen tämä keho. Minä olen tämä asema. Minä olen tämä kansallisuus. Minä olen nämä onnistumiset ja epäonnistumiset."
Tästä syntyy kaikki eksistentiaalinen kärsimys.
Kun ihminen unohtaa todellisen luontonsa, hän alkaa etsiä pysyvyyttä asioista, jotka ovat luonteeltaan väliaikaisia. Hän etsii kuolemattomuutta kuolevaisesta, täydellisyyttä epätäydellisestä ja rajatonta onnea rajallisista kohteista.
Siksi Gauḍīya-ajattelussa todellinen ongelma ei ole synti juridisessa merkityksessä vaan Bhagavān-vismṛti (Bhagavān-vismṛti, Jumalan unohtaminen). Kärsimys ei ole ensisijaisesti rangaistus vaan seuraus väärästä samaistumisesta.
Tässä kohden ero perisyntioppiin tulee erityisen näkyväksi.
Perisyntiopissa ihmisen ongelma on usein se, että hän on langennut olento, joka tarvitsee anteeksiantoa Mutta meille ihmisen ongelma on ennen kaikkea se, että hän on unohtanut, kuka hän todella on. Tarvitaan heräämistä eikä niinkään juridista vapauttamista syyllisyydestä.
Tästä aspektista katsottuna voidaan sanoa, että aineellisissa olosuhteissa pelastus on usein tarpeen, mutta absoluuttisessa mielessä mitään pelastettavaa ei ole koskaan ollut.
Jīva ei ole rikkoutunut.
Jīva ei ole turmeltunut.
Jīva ei ole muuttunut ontologisesti pahaksi.
Jīva on vain peittynyt.
Tätä voidaan verrata aurinkoon pilvien takana. Pilvet voivat peittää auringon näkyvistä, mutta ne eivät muuta aurinkoa miksikään. Samalla tavalla māyā (harhaan perustuva peittävä voima) voi peittää jīvan tietoisuuden, mutta se ei kykene muuttamaan jīvan ikuista olemusta.


Tämä on yksi Gauḍīya-ajattelun syvimmistä ja kauneimmista näkemyksistä.
Lopullinen todellisuus ei ole syyllisyys vaan suhde.
Lopullinen ongelma ei ole rikosrekisteri vaan unohtaminen.
Lopullinen ratkaisu ei ole tuomion kumoaminen vaan muistaminen.
Kun jīva herää alkuperäiseen tietoisuuteensa, se ymmärtää olevansa Kṛṣṇera nitya-dāsa, kuten Śrī Caitanya Mahāprabhu opetti. Tällöin vapautuminen ei ole uuden tilan saavuttamista vaan sen tunnistamista, mikä on ollut totta koko ajan.
Tästä syystä Gauḍīya-viisaus voidaan ilmaista seuraavasti:
Aineellisella tasolla on lukemattomia asioita, joista ihmiset tarvitsevat pelastusta: köyhyydestä, sodasta, sairaudesta, sorrosta, yksinäisyydestä ja epätoivosta.
Mutta syvimmällä tasolla jīvaa ei tarvitse pelastaa lainkaan.
Se ei ole koskaan menettänyt todellista luontoaan.
Se ei ole koskaan lakannut olemasta Jumalan rakastama.
Se ei ole koskaan muuttunut olemuksellisesti virheelliseksi.
Tarvitaan vain muistaminen siitä, mikä on ollut totta alusta asti.
Tässä mielessä paramparamme filosofia on optimistinen: aineellinen harha voi olla voimakas, mutta se on aina pinnallinen. Jīvan alkuperäinen luonto on syvemmällä kuin mikään kärsimys, mikään karma, mikään saṁsāra (saṁsāra, syntymän ja kuoleman kiertokulku) ja mikään tietämättömyys. Sen vuoksi lopullinen totuus ei ole lankeemus vaan mahdollisuus herätä siihen, mitä jīva on ikuisesti ollut.

Lue lisää

Mutta jīva ei ole lähtökohtaisesti paha, eikä mikään hänen kokemansa aineellinen kärsimys merkitse, että hänen henkinen olemuksensa olisi turmeltunut. Tämä on syvällinen ero perinteiseen kristilliseen perisyntioppiin, jossa ihminen katsotaan syntiseksi jo syntyessään ja jossa syyllisyys siirtyy sukupolvelta toiselle.


Räisänen huomauttaa samansuuntaisesti, että perisynti demokratisoi pahan: kaikki ovat lähtökohtaisesti "samaa luokkaa", riippumatta siitä, ovatko he todella tehneet mitään väärää. Tämä ei ole rationaalisesti kestävä väite, sillä se trivialisoisi moraalisesti merkittävät teot ja siirtäisi todellisen vastuun niiltä, jotka vahinkoa todella aiheuttavat, niille, jotka ovat herkempiä moraaliselle paineelle.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Mutta jīva ei ole lähtökohtaisesti paha, eikä mikään hänen kokemansa aineellinen kärsimys merkitse, että hänen henkinen olemuksensa olisi turmeltunut. Tämä on syvällinen ero perinteiseen kristilliseen perisyntioppiin, jossa ihminen katsotaan syntiseksi jo syntyessään ja jossa syyllisyys siirtyy sukupolvelta toiselle.


Räisänen huomauttaa samansuuntaisesti, että perisynti demokratisoi pahan: kaikki ovat lähtökohtaisesti "samaa luokkaa", riippumatta siitä, ovatko he todella tehneet mitään väärää. Tämä ei ole rationaalisesti kestävä väite, sillä se trivialisoisi moraalisesti merkittävät teot ja siirtäisi todellisen vastuun niiltä, jotka vahinkoa todella aiheuttavat, niille, jotka ovat herkempiä moraaliselle paineelle.

Lue lisää

Pelastus ja inhimillinen kärsimys

TÄMÄ EI KUITENKAAN TARKOITA, ETTÄ PARAMPARAMME PITÄISI NYKYISTÄ IHMISÄELÄMÄÄ TÄYDELLISENÄ TAI ONGELMATTOMANA. PÄINVASTOIN. AINEELLINEN OLEMASSAOLO ON TÄYNNÄ KÄRSIMYSTÄ, EPÄVARMUUTTA, MENETYSTÄ, SAIRAUTTA, VANHENEMISTA JA KUOLEMAA.

JOS JOKU ON KÖYHÄ, VAINOTTU, SAIRAS, SODAN KESKELLÄ TAI SYVÄN PSYKOLOGISEN AHDISTUKSEN VALLASSA, VOIDAAN TÄYSIN OIKEUTETUSTI SANOA, ETTÄ HÄN TARVITSEE PELASTUSTA KYSEISESTÄ TILANTEESTA. INHIMILLISELLÄ TASOLLA PELASTUS, APU JA TURVA OVAT TODELLISIA JA VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Pelastus ja inhimillinen kärsimys

TÄMÄ EI KUITENKAAN TARKOITA, ETTÄ PARAMPARAMME PITÄISI NYKYISTÄ IHMISÄELÄMÄÄ TÄYDELLISENÄ TAI ONGELMATTOMANA. PÄINVASTOIN. AINEELLINEN OLEMASSAOLO ON TÄYNNÄ KÄRSIMYSTÄ, EPÄVARMUUTTA, MENETYSTÄ, SAIRAUTTA, VANHENEMISTA JA KUOLEMAA.

JOS JOKU ON KÖYHÄ, VAINOTTU, SAIRAS, SODAN KESKELLÄ TAI SYVÄN PSYKOLOGISEN AHDISTUKSEN VALLASSA, VOIDAAN TÄYSIN OIKEUTETUSTI SANOA, ETTÄ HÄN TARVITSEE PELASTUSTA KYSEISESTÄ TILANTEESTA. INHIMILLISELLÄ TASOLLA PELASTUS, APU JA TURVA OVAT TODELLISIA JA VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ.

Lue lisää

INHIMILLISELLÄ TASOLLA PELASTUS, APU JA TURVA OVAT TODELLISIA JA VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ.

Anonyymi00088 kirjoitti:

INHIMILLISELLÄ TASOLLA PELASTUS, APU JA TURVA OVAT TODELLISIA JA VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ.

MUTTA SYVEMMÄLLÄ TASOLLA MITÄÄN PELASTETTAVAA EI EDES OLE.

Anonyymi00089 kirjoitti:

MUTTA SYVEMMÄLLÄ TASOLLA MITÄÄN PELASTETTAVAA EI EDES OLE.

Mutta syvimmällä tasolla mitään pelastettavaa ei koskaan ole ollutkaan.


JOTEN KRISTITTY, LOPETA SE "PELASTUKSEN" TYRKYTTÄMINEN.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Tätä kutsutaan nimellä avidyā (tietämättömyys). Avidyā ei tarkoita tiedon puutetta tavallisessa mielessä, vaan väärää identiteettiä. Jīva alkaa ajatella: "Minä olen tämä keho. Minä olen tämä asema. Minä olen tämä kansallisuus. Minä olen nämä onnistumiset ja epäonnistumiset."
Tästä syntyy kaikki eksistentiaalinen kärsimys.
Kun ihminen unohtaa todellisen luontonsa, hän alkaa etsiä pysyvyyttä asioista, jotka ovat luonteeltaan väliaikaisia. Hän etsii kuolemattomuutta kuolevaisesta, täydellisyyttä epätäydellisestä ja rajatonta onnea rajallisista kohteista.
Siksi Gauḍīya-ajattelussa todellinen ongelma ei ole synti juridisessa merkityksessä vaan Bhagavān-vismṛti (Bhagavān-vismṛti, Jumalan unohtaminen). Kärsimys ei ole ensisijaisesti rangaistus vaan seuraus väärästä samaistumisesta.
Tässä kohden ero perisyntioppiin tulee erityisen näkyväksi.
Perisyntiopissa ihmisen ongelma on usein se, että hän on langennut olento, joka tarvitsee anteeksiantoa Mutta meille ihmisen ongelma on ennen kaikkea se, että hän on unohtanut, kuka hän todella on. Tarvitaan heräämistä eikä niinkään juridista vapauttamista syyllisyydestä.
Tästä aspektista katsottuna voidaan sanoa, että aineellisissa olosuhteissa pelastus on usein tarpeen, mutta absoluuttisessa mielessä mitään pelastettavaa ei ole koskaan ollut.
Jīva ei ole rikkoutunut.
Jīva ei ole turmeltunut.
Jīva ei ole muuttunut ontologisesti pahaksi.
Jīva on vain peittynyt.
Tätä voidaan verrata aurinkoon pilvien takana. Pilvet voivat peittää auringon näkyvistä, mutta ne eivät muuta aurinkoa miksikään. Samalla tavalla māyā (harhaan perustuva peittävä voima) voi peittää jīvan tietoisuuden, mutta se ei kykene muuttamaan jīvan ikuista olemusta.


Tämä on yksi Gauḍīya-ajattelun syvimmistä ja kauneimmista näkemyksistä.
Lopullinen todellisuus ei ole syyllisyys vaan suhde.
Lopullinen ongelma ei ole rikosrekisteri vaan unohtaminen.
Lopullinen ratkaisu ei ole tuomion kumoaminen vaan muistaminen.
Kun jīva herää alkuperäiseen tietoisuuteensa, se ymmärtää olevansa Kṛṣṇera nitya-dāsa, kuten Śrī Caitanya Mahāprabhu opetti. Tällöin vapautuminen ei ole uuden tilan saavuttamista vaan sen tunnistamista, mikä on ollut totta koko ajan.
Tästä syystä Gauḍīya-viisaus voidaan ilmaista seuraavasti:
Aineellisella tasolla on lukemattomia asioita, joista ihmiset tarvitsevat pelastusta: köyhyydestä, sodasta, sairaudesta, sorrosta, yksinäisyydestä ja epätoivosta.
Mutta syvimmällä tasolla jīvaa ei tarvitse pelastaa lainkaan.
Se ei ole koskaan menettänyt todellista luontoaan.
Se ei ole koskaan lakannut olemasta Jumalan rakastama.
Se ei ole koskaan muuttunut olemuksellisesti virheelliseksi.
Tarvitaan vain muistaminen siitä, mikä on ollut totta alusta asti.
Tässä mielessä paramparamme filosofia on optimistinen: aineellinen harha voi olla voimakas, mutta se on aina pinnallinen. Jīvan alkuperäinen luonto on syvemmällä kuin mikään kärsimys, mikään karma, mikään saṁsāra (saṁsāra, syntymän ja kuoleman kiertokulku) ja mikään tietämättömyys. Sen vuoksi lopullinen totuus ei ole lankeemus vaan mahdollisuus herätä siihen, mitä jīva on ikuisesti ollut.

Lue lisää

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu

Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

Heikki Räisänen-Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Uuden testamentin eksegetiikan professori. Teologian tohtori Räisänen toimi Suomen Akatemian tutkijaprofessorina.

Anonyymi00091 kirjoitti:

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu

Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

Heikki Räisänen-Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Uuden testamentin eksegetiikan professori. Teologian tohtori Räisänen toimi Suomen Akatemian tutkijaprofessorina.

Lue lisää

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu

Anonyymi00091 kirjoitti:

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu

Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

Heikki Räisänen-Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Uuden testamentin eksegetiikan professori. Teologian tohtori Räisänen toimi Suomen Akatemian tutkijaprofessorina.

Lue lisää

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu

Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

Anonyymi00093 kirjoitti:

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Räisäsen Rosoinen Raamattu

Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

Lue lisää

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Anonyymi00094 kirjoitti:

https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

Lue lisää

"Tuli järvellä uhkailu pitäisi rangaista sakolla tai jos kiihko uskovainen jatkaa uhkailua niin ehdonalaista vankeutta. Jos uskovainen uhkaa lasta tulijärvellä niin kovempi rangaistus."


OLET KYLLÄ OIKEASSA, JUURI NIIN SEN PITÄÄ OLLA.

Anonyymi00095 kirjoitti:

"Tuli järvellä uhkailu pitäisi rangaista sakolla tai jos kiihko uskovainen jatkaa uhkailua niin ehdonalaista vankeutta. Jos uskovainen uhkaa lasta tulijärvellä niin kovempi rangaistus."


OLET KYLLÄ OIKEASSA, JUURI NIIN SEN PITÄÄ OLLA.

Lue lisää

"Jos uskovainen uhkaa lasta tulijärvellä niin kovempi rangaistus."

TOTTA, TÄMÄ KUULUU HENGELLISEN VÄKIVALLAN LUOKKAAN, SELLAINEN IHMINEN ON RANGAISTAVA ANKARASTI.

Anonyymi00096 kirjoitti:

"Jos uskovainen uhkaa lasta tulijärvellä niin kovempi rangaistus."

TOTTA, TÄMÄ KUULUU HENGELLISEN VÄKIVALLAN LUOKKAAN, SELLAINEN IHMINEN ON RANGAISTAVA ANKARASTI.

Lue lisää

"Jos uskovainen uhkaa lasta tulijärvellä niin kovempi rangaistus."

LAPSILLE LYÖDYT HAAVAT SYNTYVÄT LAPSUUDESTA, SELLAINEN EI VOI JÄÄDÄ RANKAISEMATTA.

Anonyymi00097 kirjoitti:

"Jos uskovainen uhkaa lasta tulijärvellä niin kovempi rangaistus."

LAPSILLE LYÖDYT HAAVAT SYNTYVÄT LAPSUUDESTA, SELLAINEN EI VOI JÄÄDÄ RANKAISEMATTA.

Lue lisää

Kristinuskon totuus on täysin toinen, kuin mitä tuossa edellä on kuvattu.

"Ne ihmiset, jotka ottavat Jeesuksen vastaan pelastajana ja vapahtajana ja jotka Jumala uudestisynnyttää Jumalan lapseksi pääsevät ikuiseen elämän. He elävät ikuisuudessa iankaikkisuus ruumiissa, jossa ei ole enää synnillisiä haluja ja himoja. He saavat uuden ruumiin ja elävät Jumalan ja Jeesuksen yhteydessä uudistetun maan päällä ikuisesti. Eivät he enää mene naimisiin, eivät he enää synnytä lapsia. Heillä ei ole enää sairautta, ei kuolemaa, ei kipua, ei murheita, vaan iankaikkinen ilo ja ihana seikkailu täydellisessä maassa."

EI OLE MITÄÄN MISTÄ PELASTUA!

Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.

KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.
SIELU EI VOI KÄRSIÄ, KOSKA SE ON TURVASSA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA.
HIENOJAKOINEN KEHO SEN SIJAAN VOI KÄRSIÄ JA NAUTTIA SEKÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA ETTÄ ”PARATIISISSA JA HELVETISSÄ” JA MAAN PÄÄLLÄ.
KRISTINUSKONNON MUKAAN HIENOJAKOINEN KEHO ON KUITENKIN SIELU, VAIKKA TODELLISUUDESSA NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.

Hienojakoinen keho, joka kristinuskonnon mukaan on sielu, voi kärsiä kovin paljon ”helvetissä” ja nauttia ”paratiisissa”. Mutta sielu ei kärsi missään, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa, eikä sitä uhkaa mikään. Kärsimys kuuluu sekä fyysiseen kehoon että hienojakoiseen kehoon, mutta ei ikuiseen elävään olentoon eli sieluun.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Lue lisää

Kristinuskon totuus on täysin toinen, kuin mitä tuossa edellä on kuvattu.

"Ne ihmiset, jotka ottavat Jeesuksen vastaan pelastajana ja vapahtajana ja jotka Jumala uudestisynnyttää Jumalan lapseksi pääsevät ikuiseen elämän. He elävät ikuisuudessa iankaikkisuus ruumiissa, jossa ei ole enää synnillisiä haluja ja himoja. He saavat uuden ruumiin ja elävät Jumalan ja Jeesuksen yhteydessä uudistetun maan päällä ikuisesti. Eivät he enää mene naimisiin, eivät he enää synnytä lapsia. Heillä ei ole enää sairautta, ei kuolemaa, ei kipua, ei murheita, vaan iankaikkinen ilo ja ihana seikkailu täydellisessä maassa."

EI OLE MITÄÄN MISTÄ PELASTUA!

Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.

KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.
SIELU EI VOI KÄRSIÄ, KOSKA SE ON TURVASSA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA.
HIENOJAKOINEN KEHO SEN SIJAAN VOI KÄRSIÄ JA NAUTTIA SEKÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA ETTÄ ”PARATIISISSA JA HELVETISSÄ” JA MAAN PÄÄLLÄ.
KRISTINUSKONNON MUKAAN HIENOJAKOINEN KEHO ON KUITENKIN SIELU, VAIKKA TODELLISUUDESSA NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.

Hienojakoinen keho, joka kristinuskonnon mukaan on sielu, voi kärsiä kovin paljon ”helvetissä” ja nauttia ”paratiisissa”. Mutta sielu ei kärsi missään, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa, eikä sitä uhkaa mikään. Kärsimys kuuluu sekä fyysiseen kehoon että hienojakoiseen kehoon, mutta ei ikuiseen elävään olentoon eli sieluun.

Lue lisää

Kristinuskon totuus on täysin toinen, kuin mitä tuossa edellä on kuvattu.

"Ne ihmiset, jotka ottavat Jeesuksen vastaan pelastajana ja vapahtajana ja jotka Jumala uudestisynnyttää Jumalan lapseksi pääsevät ikuiseen elämän. He elävät ikuisuudessa iankaikkisuus ruumiissa, jossa ei ole enää synnillisiä haluja ja himoja. He saavat uuden ruumiin ja elävät Jumalan ja Jeesuksen yhteydessä uudistetun maan päällä ikuisesti. Eivät he enää mene naimisiin, eivät he enää synnytä lapsia. Heillä ei ole enää sairautta, ei kuolemaa, ei kipua, ei murheita, vaan iankaikkinen ilo ja ihana seikkailu täydellisessä maassa."

EI OLE MITÄÄN MISTÄ PELASTUA!

Anonyymi00099 kirjoitti:

Kristinuskon totuus on täysin toinen, kuin mitä tuossa edellä on kuvattu.

"Ne ihmiset, jotka ottavat Jeesuksen vastaan pelastajana ja vapahtajana ja jotka Jumala uudestisynnyttää Jumalan lapseksi pääsevät ikuiseen elämän. He elävät ikuisuudessa iankaikkisuus ruumiissa, jossa ei ole enää synnillisiä haluja ja himoja. He saavat uuden ruumiin ja elävät Jumalan ja Jeesuksen yhteydessä uudistetun maan päällä ikuisesti. Eivät he enää mene naimisiin, eivät he enää synnytä lapsia. Heillä ei ole enää sairautta, ei kuolemaa, ei kipua, ei murheita, vaan iankaikkinen ilo ja ihana seikkailu täydellisessä maassa."

EI OLE MITÄÄN MISTÄ PELASTUA!

Lue lisää

"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:

väärästä identiteetistä

karmallisesta sidonnaisuudesta

tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta

Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.

Onko mitään “mistä pelastua”?

EI OLE.

Anonyymi00100 kirjoitti:

"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:

väärästä identiteetistä

karmallisesta sidonnaisuudesta

tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta

Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.

Onko mitään “mistä pelastua”?

EI OLE.

Lue lisää

Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.

Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.

Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.

Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.

Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.

Lue lisää

Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta

Piste.

Ei ole mitään muuta mistä pelastua.

Anonyymi00102 kirjoitti:

Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta

Piste.

Ei ole mitään muuta mistä pelastua.

Sekä Koraani että Raamattu puhuvat valtavan itsevarmasti omasta totuudestaan, ja juuri siinä on oikeastaan herkullinen ongelma. Molemmat eivät vain esitä jotakin näkemystä muiden näkemysten joukossa, tyyliin: ”Tässä olisi yksi mahdollinen maailmanselitys, katsokaa rauhassa ja valitkaa mieleisenne.” Ei. Molemmilla on huomattavasti kunnianhimoisempi ohjelma: tämän takana on Jumala, tämä on ilmoitus, tämä on totuus. Kiitos, kilpailu on siis käynnissä.

Molemmat astuvat näyttämölle suunnilleen sillä asenteella, että nyt ei olla keskustelemassa mielipiteistä vaan todellisuuden omistusoikeudesta. Ihminen saa toki ajatella mitä haluaa, mutta harmillisesti todellisuus on jo varattu. Koraani kertoo, mikä on Jumalan sana, Raamattu kertoo Jumalan toiminnasta ja ilmoituksesta, ja lukijan pitäisi sitten jollakin tavalla ratkaista, kumpi puhuu Jumalan äänellä — samalla kun molemmat vakuuttavat, että juuri tässä kohtaa pitäisi kuunnella niitä eikä naapurin kirjaa.

Anonyymi00103 kirjoitti:

Sekä Koraani että Raamattu puhuvat valtavan itsevarmasti omasta totuudestaan, ja juuri siinä on oikeastaan herkullinen ongelma. Molemmat eivät vain esitä jotakin näkemystä muiden näkemysten joukossa, tyyliin: ”Tässä olisi yksi mahdollinen maailmanselitys, katsokaa rauhassa ja valitkaa mieleisenne.” Ei. Molemmilla on huomattavasti kunnianhimoisempi ohjelma: tämän takana on Jumala, tämä on ilmoitus, tämä on totuus. Kiitos, kilpailu on siis käynnissä.

Molemmat astuvat näyttämölle suunnilleen sillä asenteella, että nyt ei olla keskustelemassa mielipiteistä vaan todellisuuden omistusoikeudesta. Ihminen saa toki ajatella mitä haluaa, mutta harmillisesti todellisuus on jo varattu. Koraani kertoo, mikä on Jumalan sana, Raamattu kertoo Jumalan toiminnasta ja ilmoituksesta, ja lukijan pitäisi sitten jollakin tavalla ratkaista, kumpi puhuu Jumalan äänellä — samalla kun molemmat vakuuttavat, että juuri tässä kohtaa pitäisi kuunnella niitä eikä naapurin kirjaa.

Lue lisää

Ja tässä syntyy pieni filosofinen pulma: jos kaksi tekstiä esittää ristiriitaisia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan ilmoittamaa totuutta, niin totuus ei tietenkään ratkea sillä, että toinen vain sanoo olevansa enemmän totuutta. Se olisi vähän kuin kaksi oikeussalia, joissa molemmat tuomarit huutaisivat toisilleen olevansa se oikea tuomari. Äänenvoimakkuus ei vielä ratkaise toimivallan kysymystä.


Tilanne muuttuu vielä hauskemmaksi, kun huomataan, että kummankin tekstin sisällä on perusteita luottaa juuri siihen tekstiin. Koraani kertoo omasta ilmoitusluonteestaan, ja Raamattu muodostaa oman pitkän ilmoituksen, historian, profetian ja uskonnollisen tradition kokonaisuutensa. Sitten tullaan ulkopuolelta ja kysytään täysin epäkohteliaasti: ”Hyvä on. Mutta miksi minä uskoisin juuri teitä?”

Siinä kohtaa molempien valtava itsevarmuus alkaa näyttää hieman huvittavalta. ”Koska tämä on Jumalan sana.” ”Mistä tiedät?” ”Koska Jumala on ilmoittanut sen.” ”Mistä tiedät, että tämä ilmoitus on Jumalalta?” Ja nyt olemme jo mukavasti kehällä, jossa kirja todistaa itsestään ja uskovainen todistaa kirjasta, joka todistaa itsestään.

Jos siis Koraani sanoo: ”Tämä on totuus”, ja Raamattu sanoo: ”Tämä on totuus”, seuraava kysymys ei oikeastaan ole enää kumpi sanoo sen vakuuttavammin. Se on paljon hankalampi:
Mitä tarkoittaa totuus silloin, kun kaksi ilmoitukseksi väittävää tekstiä ovat eri mieltä siitä, mitä Jumala on sanonut?

Anonyymi00104 kirjoitti:

Ja tässä syntyy pieni filosofinen pulma: jos kaksi tekstiä esittää ristiriitaisia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan ilmoittamaa totuutta, niin totuus ei tietenkään ratkea sillä, että toinen vain sanoo olevansa enemmän totuutta. Se olisi vähän kuin kaksi oikeussalia, joissa molemmat tuomarit huutaisivat toisilleen olevansa se oikea tuomari. Äänenvoimakkuus ei vielä ratkaise toimivallan kysymystä.


Tilanne muuttuu vielä hauskemmaksi, kun huomataan, että kummankin tekstin sisällä on perusteita luottaa juuri siihen tekstiin. Koraani kertoo omasta ilmoitusluonteestaan, ja Raamattu muodostaa oman pitkän ilmoituksen, historian, profetian ja uskonnollisen tradition kokonaisuutensa. Sitten tullaan ulkopuolelta ja kysytään täysin epäkohteliaasti: ”Hyvä on. Mutta miksi minä uskoisin juuri teitä?”

Siinä kohtaa molempien valtava itsevarmuus alkaa näyttää hieman huvittavalta. ”Koska tämä on Jumalan sana.” ”Mistä tiedät?” ”Koska Jumala on ilmoittanut sen.” ”Mistä tiedät, että tämä ilmoitus on Jumalalta?” Ja nyt olemme jo mukavasti kehällä, jossa kirja todistaa itsestään ja uskovainen todistaa kirjasta, joka todistaa itsestään.

Jos siis Koraani sanoo: ”Tämä on totuus”, ja Raamattu sanoo: ”Tämä on totuus”, seuraava kysymys ei oikeastaan ole enää kumpi sanoo sen vakuuttavammin. Se on paljon hankalampi:
Mitä tarkoittaa totuus silloin, kun kaksi ilmoitukseksi väittävää tekstiä ovat eri mieltä siitä, mitä Jumala on sanonut?

Lue lisää

Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Ei siksi, että Koraani tai Raamattu olisivat vailla sisältöä, historiallista merkitystä tai filosofista painoa, vaan siksi, että totuus ei muutu todeksi sillä, että se lausuu itsestään tarpeeksi vakuuttavasti olevansa totuus. Jos kaksi ilmoitusta esittää toisistaan poikkeavia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan sanaa, olemme tilanteessa, jossa molemmat ovat hakeneet itselleen korkeimman mahdollisen auktoriteetin valtakirjan. Jumalan nimissä, tietenkin. Onhan tavallisen mielipiteen kanssa aivan liian helppo elää.
”Tämä on Jumalan sana.”
”Mistä tiedät?”
”Koska Jumala on ilmoittanut sen.”
”Mistä tiedät, että Jumala on ilmoittanut sen?”
”Koska tämä Jumalan sana kertoo niin.”

Ja juuri tässä uskonnollinen itsevarmuus muuttuu filosofisesti herkulliseksi. Molemmat voivat katsoa toista ja sanoa: ”Sinä uskot kirjaasi, koska se sanoo olevansa totta.” Sitten he kääntyvät omansa puoleen ja toteavat: ”Minun tapauksessani asia on tietenkin erilainen, koska minun kirjani todella on Jumalan sana.” Aivan. Tuo varmasti selkeytti asian. Molemmat ovat nyt todistaneet olevansa oikeassa — omassa todellisuudessaan.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Ei siksi, että Koraani tai Raamattu olisivat vailla sisältöä, historiallista merkitystä tai filosofista painoa, vaan siksi, että totuus ei muutu todeksi sillä, että se lausuu itsestään tarpeeksi vakuuttavasti olevansa totuus. Jos kaksi ilmoitusta esittää toisistaan poikkeavia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan sanaa, olemme tilanteessa, jossa molemmat ovat hakeneet itselleen korkeimman mahdollisen auktoriteetin valtakirjan. Jumalan nimissä, tietenkin. Onhan tavallisen mielipiteen kanssa aivan liian helppo elää.
”Tämä on Jumalan sana.”
”Mistä tiedät?”
”Koska Jumala on ilmoittanut sen.”
”Mistä tiedät, että Jumala on ilmoittanut sen?”
”Koska tämä Jumalan sana kertoo niin.”

Ja juuri tässä uskonnollinen itsevarmuus muuttuu filosofisesti herkulliseksi. Molemmat voivat katsoa toista ja sanoa: ”Sinä uskot kirjaasi, koska se sanoo olevansa totta.” Sitten he kääntyvät omansa puoleen ja toteavat: ”Minun tapauksessani asia on tietenkin erilainen, koska minun kirjani todella on Jumalan sana.” Aivan. Tuo varmasti selkeytti asian. Molemmat ovat nyt todistaneet olevansa oikeassa — omassa todellisuudessaan.

Lue lisää

Syntyy eräänlainen teologinen peilisali. Muslimi kysyy kristityltä, miksi tämän pitäisi hyväksyä Raamatun ilmoitus. Kristitty kysyy muslimilta, miksi tämän pitäisi hyväksyä Koraanin ilmoitus. Molemmat esittävät historiallisia, teologisia ja tekstuaalisia perusteita. Mutta aivan pohjalla on kysymys, jota kumpikaan kirja ei voi ratkaista pelkästään vetoamalla itseensä: miksi juuri tämä ilmoitus on Jumalasta?
Ja tässä on se kohta, jossa ihmisen pitäisi ehkä hetkeksi laskea kirjansa pöydälle.
Koska jos vastaus lopulta on ”koska kirjani sanoo niin”, olemme palanneet lähtöpisteeseen. Jos vastaus taas on historiallinen tapahtuma, profeetan elämä, tekstin säilyminen, ihme, profetia, filosofinen johdonmukaisuus tai jokin muu peruste, silloin keskustelu muuttuu kiinnostavaksi. Silloin voidaan oikeasti kysyä, mitä näyttöä on, kuinka vahvaa se on ja selittääkö se paremmin toisen vai toisen väitteen.

>Ilm. 22:13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.>

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!

Mutta pelkkä jumalallisen leiman painaminen kirjan kanteen ei vielä tee asiasta ratkaistua. Muuten ratkaisu olisi hämmästyttävän helppo: kirjoitetaan kirja, ilmoitetaan ensimmäisellä sivulla, että sen kirjoittaja on kaikkivaltias Jumala, ja ongelma on valmis. Silloin historian suurin uskonnollinen kysymys olisi ratkaistu suunnilleen samalla menetelmällä kuin lapsi ratkaisee väittelyn ilmoittamalla: ”Minä voitin.”
Ja juuri tästä syntyy kaikkein kiusallisin kysymys:
Jos totuus tarvitsee auktoriteettinsa vakuudeksi vain oman väitteensä, mistä erotamme Jumalan ilmoituksen ihmisen ilmoituksesta, joka vain puhuu Jumalan äänellä?
Siinä ei enää kysytä, kumpi kirja kuulostaa mahtavammalta.
Siinä kysytään, millä perusteella ylipäätään tunnistamme totuuden silloin, kun totuus itse väittää puhuvansa meille.
Ja jos kaksi ääntä sanoo ”minä olen Jumala”, ihmisen todellinen ongelma ei ole enää se, kumpaa ääntä totellaan.
Vaan se, kuka helvetti puhuu.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Syntyy eräänlainen teologinen peilisali. Muslimi kysyy kristityltä, miksi tämän pitäisi hyväksyä Raamatun ilmoitus. Kristitty kysyy muslimilta, miksi tämän pitäisi hyväksyä Koraanin ilmoitus. Molemmat esittävät historiallisia, teologisia ja tekstuaalisia perusteita. Mutta aivan pohjalla on kysymys, jota kumpikaan kirja ei voi ratkaista pelkästään vetoamalla itseensä: miksi juuri tämä ilmoitus on Jumalasta?
Ja tässä on se kohta, jossa ihmisen pitäisi ehkä hetkeksi laskea kirjansa pöydälle.
Koska jos vastaus lopulta on ”koska kirjani sanoo niin”, olemme palanneet lähtöpisteeseen. Jos vastaus taas on historiallinen tapahtuma, profeetan elämä, tekstin säilyminen, ihme, profetia, filosofinen johdonmukaisuus tai jokin muu peruste, silloin keskustelu muuttuu kiinnostavaksi. Silloin voidaan oikeasti kysyä, mitä näyttöä on, kuinka vahvaa se on ja selittääkö se paremmin toisen vai toisen väitteen.

>Ilm. 22:13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.>

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!

Mutta pelkkä jumalallisen leiman painaminen kirjan kanteen ei vielä tee asiasta ratkaistua. Muuten ratkaisu olisi hämmästyttävän helppo: kirjoitetaan kirja, ilmoitetaan ensimmäisellä sivulla, että sen kirjoittaja on kaikkivaltias Jumala, ja ongelma on valmis. Silloin historian suurin uskonnollinen kysymys olisi ratkaistu suunnilleen samalla menetelmällä kuin lapsi ratkaisee väittelyn ilmoittamalla: ”Minä voitin.”
Ja juuri tästä syntyy kaikkein kiusallisin kysymys:
Jos totuus tarvitsee auktoriteettinsa vakuudeksi vain oman väitteensä, mistä erotamme Jumalan ilmoituksen ihmisen ilmoituksesta, joka vain puhuu Jumalan äänellä?
Siinä ei enää kysytä, kumpi kirja kuulostaa mahtavammalta.
Siinä kysytään, millä perusteella ylipäätään tunnistamme totuuden silloin, kun totuus itse väittää puhuvansa meille.
Ja jos kaksi ääntä sanoo ”minä olen Jumala”, ihmisen todellinen ongelma ei ole enää se, kumpaa ääntä totellaan.
Vaan se, kuka helvetti puhuu.

Lue lisää

Koraani ja Raamattu astuvat näyttämölle kuin kaksi kosmista hallitsijaa, kumpikin pukeutuneena ikuisuuden viittaan ja kumpikin ilmoittamassa olevansa se viimeinen sana, jonka jälkeen ei enää tarvitse keskustella.

Mahtipontisuudessa ei siis säästellä.
Toinen ilmoittaa olevansa alku ja loppu. Toinen puhuu Jumalan viimeisenä ilmoituksena. Molemmissa on sama hämmästyttävä retorinen ratkaisu: Jumala sanoo olevansa Jumala.

Se olisi suorastaan täydellinen todistus — jos väitteen esittäminen itsessään todistaisi väitteen todeksi.

Mutta pelkkä jumalallisen leiman painaminen kirjan kanteen ei vielä tee asiasta ratkaistua. Muuten koko maailmanhistorian vaikein uskonnollinen kysymys olisi ratkaistu hämmästyttävän halvalla: kirjoitetaan kirja, ilmoitetaan ensimmäisellä sivulla, että sen kirjoittaja on kaikkivaltias Jumala, ja sitten odotetaan ihmiskunnan polvistuvan.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Koraani ja Raamattu astuvat näyttämölle kuin kaksi kosmista hallitsijaa, kumpikin pukeutuneena ikuisuuden viittaan ja kumpikin ilmoittamassa olevansa se viimeinen sana, jonka jälkeen ei enää tarvitse keskustella.

Mahtipontisuudessa ei siis säästellä.
Toinen ilmoittaa olevansa alku ja loppu. Toinen puhuu Jumalan viimeisenä ilmoituksena. Molemmissa on sama hämmästyttävä retorinen ratkaisu: Jumala sanoo olevansa Jumala.

Se olisi suorastaan täydellinen todistus — jos väitteen esittäminen itsessään todistaisi väitteen todeksi.

Mutta pelkkä jumalallisen leiman painaminen kirjan kanteen ei vielä tee asiasta ratkaistua. Muuten koko maailmanhistorian vaikein uskonnollinen kysymys olisi ratkaistu hämmästyttävän halvalla: kirjoitetaan kirja, ilmoitetaan ensimmäisellä sivulla, että sen kirjoittaja on kaikkivaltias Jumala, ja sitten odotetaan ihmiskunnan polvistuvan.

Lue lisää

Mutta miten ihminen voi tietää, kumpi on oikeassa, jos molemmat ilmoittavat olevansa Jumalan sanaa — ja vieläpä väittävät, että juuri heidän ilmoituksensa todistaa itse olevansa oikea?

Silloin päädymme kehään:

”Tämä on Jumalan sana, koska Jumala sanoo sen.”

”Mistä tiedät, että Jumala sanoo sen?”

”Koska tämä kirja sanoo niin.”

Ja toinen kirja voi tehdä täsmälleen saman tempun.

Silloin olemme saavuttaneet hämmästyttävän tilanteen: kaksi jumalallista auktoriteettia todistaa oman jumalallisuutensa omalla auktoriteetillaan.

Mutta sehän ei vielä kerro, kumpi puhuu totta.

Jos kaksi ihmistä seisoo torilla ja kumpikin julistaa olevansa maailman laillinen kuningas, ongelma ei ratkea sillä, että he molemmat sanovat olevansa kuninkaita mahdollisimman arvovaltaisella äänensävyllä.

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Anonyymi00108 kirjoitti:

Mutta miten ihminen voi tietää, kumpi on oikeassa, jos molemmat ilmoittavat olevansa Jumalan sanaa — ja vieläpä väittävät, että juuri heidän ilmoituksensa todistaa itse olevansa oikea?

Silloin päädymme kehään:

”Tämä on Jumalan sana, koska Jumala sanoo sen.”

”Mistä tiedät, että Jumala sanoo sen?”

”Koska tämä kirja sanoo niin.”

Ja toinen kirja voi tehdä täsmälleen saman tempun.

Silloin olemme saavuttaneet hämmästyttävän tilanteen: kaksi jumalallista auktoriteettia todistaa oman jumalallisuutensa omalla auktoriteetillaan.

Mutta sehän ei vielä kerro, kumpi puhuu totta.

Jos kaksi ihmistä seisoo torilla ja kumpikin julistaa olevansa maailman laillinen kuningas, ongelma ei ratkea sillä, että he molemmat sanovat olevansa kuninkaita mahdollisimman arvovaltaisella äänensävyllä.

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Lue lisää

Jos kaksi ihmistä seisoo torilla ja kumpikin julistaa olevansa maailman laillinen kuningas, ongelma ei ratkea sillä, että he molemmat sanovat olevansa kuninkaita mahdollisimman arvovaltaisella äänensävyllä.

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

Anonyymi00109 kirjoitti:

Jos kaksi ihmistä seisoo torilla ja kumpikin julistaa olevansa maailman laillinen kuningas, ongelma ei ratkea sillä, että he molemmat sanovat olevansa kuninkaita mahdollisimman arvovaltaisella äänensävyllä.

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

Lue lisää

Jos kristityn kokemus Jumalan läsnäolosta todistaa hänen mielestään kristinuskon olevan totta, miksi muslimin kokemus Allahin läsnäolosta ei todista samalla logiikalla islamia todeksi?
Jos vastaus kuuluu:
”Koska minun kokemukseni on Pyhästä Hengestä, mutta hänen kokemuksensa on Saatanasta”,
niin silloin on kysyttävä:
Mistä tiedät sen?
Jos vastaus taas on:
”Raamattu kertoo, että Pyhä Henki on oikea ja muut henget ovat vääriä”,
olemme jälleen samassa kehässä:
Raamattu on totta, koska Raamattu kertoo olevansa Jumalan sana — ja Raamattu kertoo muiden kokemusten olevan vääriä, koska Raamattu on Jumalan sana.
Sehän ei vielä ratkaise mitään sellaiselle ihmiselle, joka ei ole jo hyväksynyt Raamatun jumalallista auktoriteettia.
Ja tässä kohtaa ”Saatana selittää kaiken” alkaa näyttää hieman epäilyttävältä jokerikortilta.
Kristitty kokee Jumalan - Jumala.
Muslimi kokee Jumalan - Saatana.


Kristitty kokee rukouksessa rauhaa - todiste Jumalasta.
Muslimi kokee rukouksessa rauhaa - eksytys.
Mutta millä riippumattomalla perusteella nämä luokitellaan näin?

”Minä tunsin Jumalan.”
- siis Jumala oli paikalla.
”Jumala oli paikalla.”
- siis Raamatun Jumala oli paikalla.
”Raamatun Jumala oli paikalla.”
- siis kristinusko on totta.

Mutta

Ja jos muslimi voi tehdä täsmälleen saman päättelyketjun omasta kokemuksestaan käsin, kokemuksen olemassaolo ei yksin ratkaise näiden uskontojen välistä kiistaa.

Silloin ”Saatana” voi toimia ainoastaan selityksenä kristityn omassa maailmankuvassa:
”Kristillinen kokemus tulee Jumalasta; ristiriitainen kokemus tulee Saatanasta.”

Mutta ulkopuoliselle tämä ei vielä ole todistus. Se on hypoteesi, joka itse tarvitsee perustelun.
Ja tässä syntyy todella hankala kehä:
Mistä tiedät, että kristillinen kokemus tulee Jumalasta?
”Koska Raamattu sanoo niin.”
Mistä tiedät, että Raamattu kertoo totuuden?
”Koska Jumala on sen ilmoittanut.”
Mistä tiedät, että kyseessä oli Jumala eikä jokin muu lähde?
”Koska koin Jumalan.”
Mistä tiedät, että kokemuksesi oli Jumala?
”Koska Raamattu sanoo, että se oli Jumala.”

Ja olemme jälleen lähtöpisteessä.
Siksi kaikkein vaikein kysymys ei ole:
”Voiko Saatana antaa uskonnollisia kokemuksia?”
Vaan:
”Millä perusteella tunnistan Jumalan kokemuksesta, jos jokaisen kilpailevan uskonnon kannattaja voi vedota omaan kokemukseensa aivan samalla tavalla?”
Ja jos vastaus on lopulta vain:
”Minä tiedän, että minun kokemukseni oli Jumalasta, koska se tuntui Jumalalta — ja tiedän, että sinun kokemuksesi ei ollut Jumalasta, koska se ei vastaa minun ilmoitustani,”
silloin emme ole vielä löytäneet menetelmää totuuden tunnistamiseksi.
Olemme löytäneet menetelmän, jolla oma uskonnollinen kokemuksemme julistetaan oikeaksi ja muiden kokemukset vääriksi.
Ja se on juuri se ongelma, joka pitäisi ensin ratkaista.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Jos kristityn kokemus Jumalan läsnäolosta todistaa hänen mielestään kristinuskon olevan totta, miksi muslimin kokemus Allahin läsnäolosta ei todista samalla logiikalla islamia todeksi?
Jos vastaus kuuluu:
”Koska minun kokemukseni on Pyhästä Hengestä, mutta hänen kokemuksensa on Saatanasta”,
niin silloin on kysyttävä:
Mistä tiedät sen?
Jos vastaus taas on:
”Raamattu kertoo, että Pyhä Henki on oikea ja muut henget ovat vääriä”,
olemme jälleen samassa kehässä:
Raamattu on totta, koska Raamattu kertoo olevansa Jumalan sana — ja Raamattu kertoo muiden kokemusten olevan vääriä, koska Raamattu on Jumalan sana.
Sehän ei vielä ratkaise mitään sellaiselle ihmiselle, joka ei ole jo hyväksynyt Raamatun jumalallista auktoriteettia.
Ja tässä kohtaa ”Saatana selittää kaiken” alkaa näyttää hieman epäilyttävältä jokerikortilta.
Kristitty kokee Jumalan - Jumala.
Muslimi kokee Jumalan - Saatana.


Kristitty kokee rukouksessa rauhaa - todiste Jumalasta.
Muslimi kokee rukouksessa rauhaa - eksytys.
Mutta millä riippumattomalla perusteella nämä luokitellaan näin?

”Minä tunsin Jumalan.”
- siis Jumala oli paikalla.
”Jumala oli paikalla.”
- siis Raamatun Jumala oli paikalla.
”Raamatun Jumala oli paikalla.”
- siis kristinusko on totta.

Mutta

Ja jos muslimi voi tehdä täsmälleen saman päättelyketjun omasta kokemuksestaan käsin, kokemuksen olemassaolo ei yksin ratkaise näiden uskontojen välistä kiistaa.

Silloin ”Saatana” voi toimia ainoastaan selityksenä kristityn omassa maailmankuvassa:
”Kristillinen kokemus tulee Jumalasta; ristiriitainen kokemus tulee Saatanasta.”

Mutta ulkopuoliselle tämä ei vielä ole todistus. Se on hypoteesi, joka itse tarvitsee perustelun.
Ja tässä syntyy todella hankala kehä:
Mistä tiedät, että kristillinen kokemus tulee Jumalasta?
”Koska Raamattu sanoo niin.”
Mistä tiedät, että Raamattu kertoo totuuden?
”Koska Jumala on sen ilmoittanut.”
Mistä tiedät, että kyseessä oli Jumala eikä jokin muu lähde?
”Koska koin Jumalan.”
Mistä tiedät, että kokemuksesi oli Jumala?
”Koska Raamattu sanoo, että se oli Jumala.”

Ja olemme jälleen lähtöpisteessä.
Siksi kaikkein vaikein kysymys ei ole:
”Voiko Saatana antaa uskonnollisia kokemuksia?”
Vaan:
”Millä perusteella tunnistan Jumalan kokemuksesta, jos jokaisen kilpailevan uskonnon kannattaja voi vedota omaan kokemukseensa aivan samalla tavalla?”
Ja jos vastaus on lopulta vain:
”Minä tiedän, että minun kokemukseni oli Jumalasta, koska se tuntui Jumalalta — ja tiedän, että sinun kokemuksesi ei ollut Jumalasta, koska se ei vastaa minun ilmoitustani,”
silloin emme ole vielä löytäneet menetelmää totuuden tunnistamiseksi.
Olemme löytäneet menetelmän, jolla oma uskonnollinen kokemuksemme julistetaan oikeaksi ja muiden kokemukset vääriksi.
Ja se on juuri se ongelma, joka pitäisi ensin ratkaista.

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.


Kuolemanrajakokemuksissa on juuri se ongelma, jonka nostin esiin

Niissä on sekä toistuvia yhteisiä piirteitä että kulttuurisesti vaihtelevaa uskonnollista sisältöä ja tulkintaa.
Eräässä systemaattisessa katsauksessa käytiin läpi vuosien 1980–2022 tapausraportteja, tapaussarjoja ja laadullisia tutkimuksia. Lopulliseen tarkasteluun päätyi 54 tutkimusta ja yhteensä 465 kokemusta. Katsauksessa kuvattiin sekä yhteisiä piirteitä että kulttuurisia eroja: esimerkiksi ruumiista irtautumisen kokemuksia ja muita toistuvia kokemusrakenteita, mutta uskonnollisten hahmojen ja kokemusten tulkinnoissa oli eroja. Länsimaisissa aineistoissa esiintyi kristilliseen ympäristöön liittyviä hahmoja, thaimaalaisissa aineistoissa erilaisia buddhalaisia kulttuurisia piirteitä ja shiialaisissa aineistoissa shiialaisia uskonnollisia hahmoja jne.
Ja tämä tekee argumentista kiinnostavan:
Jos kristitty kerää ainoastaan kristillisiä helvettikertomuksia ja sanoo niiden todistavan kristillisen helvetin, hänen pitäisi samalla käsitellä myös ristiriitainen aineisto.
Muuten kyseessä on valikoiva todistusaineiston käyttö.

”Kaikki muut kokemukset ovat Saatanasta” ei ratkaise ongelmaa
Tämä on mielestäni kaikkein terävin kohta.
Oletetaan hetkeksi kristityn hyväksi, että Saatana todella on olemassa.
Sekään ei vielä ratkaise kysymystä.
Kristitty sanoo:
”Tämä henkilö näki Jeesuksen - Jumala.”
Toinen henkilö:
”Näin Allahin - Jumala.”
Ja kristitty vastaa:
”Ei. Teidän kokemuksenne olivat Saatanasta.”

Hyvä. Mutta mistä hän tietää sen?
Tämä on se kysymys, jota ei voi ohittaa.
Jos vastaus on:
”Koska Raamattu kertoo, että muut ovat eksytystä.”
niin kysymme jälleen:
Miksi hyväksymme juuri Raamatun auktoriteetin tässä kiistassa?
Jos vastaus on:
”Koska Raamattu on Jumalan sana.”
kysymme:
Mistä tiedät, että Raamattu on Jumalan sana?
Jos vastaus taas on:
”Koska Jumala todisti sen minulle kokemuksessani.”
olemme palanneet alkuperäiseen ongelmaan.

Tässä syntyy lähes täydellinen kehä
Kristillinen kokemus - Jumala.
Islamilainen kokemus - Saatana.
Buddhalainen kokemus – Saatana.
Jne.
Mutta kysymys kuuluu:
Mikä riippumaton kriteeri tekee ensimmäisestä Jumalan kokemuksen ja kolmesta jälkimmäisestä Saatanan kokemuksen?
Jos sellaista kriteeriä ei pystytä antamaan, ”Saatana” ei tässä toimi varsinaisena todistuksena.
Se toimii selityksenä, joka on rakennettu etukäteen oman uskonnon sisälle.
Ja tästä seuraa vielä pahempi ongelma.
Jos teoria selittää kaiken, se ei välttämättä selitä mitään.
kristitty kokee jotakin ristiriitaista - Saatana yritti eksyttää
• kristitty kokee jotakin kristinuskoa vahvistavaa → Pyhä Henki
niin kysymys kuuluu:
Mikä havainto voisi osoittaa tämän luokittelun vääräksi?
Jos vastaus on:
”Ei mikään.”
silloin kyseessä ei ole kovin hyvä empiirinen erotusmenetelmä. Se on maailmankatsomus, joka pystyy jälkikäteen sijoittamaan lähes minkä tahansa mahdollisen kokemuksen valmiiksi määrättyyn lokeroon.

Anonyymi00111 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.


Kuolemanrajakokemuksissa on juuri se ongelma, jonka nostin esiin

Niissä on sekä toistuvia yhteisiä piirteitä että kulttuurisesti vaihtelevaa uskonnollista sisältöä ja tulkintaa.
Eräässä systemaattisessa katsauksessa käytiin läpi vuosien 1980–2022 tapausraportteja, tapaussarjoja ja laadullisia tutkimuksia. Lopulliseen tarkasteluun päätyi 54 tutkimusta ja yhteensä 465 kokemusta. Katsauksessa kuvattiin sekä yhteisiä piirteitä että kulttuurisia eroja: esimerkiksi ruumiista irtautumisen kokemuksia ja muita toistuvia kokemusrakenteita, mutta uskonnollisten hahmojen ja kokemusten tulkinnoissa oli eroja. Länsimaisissa aineistoissa esiintyi kristilliseen ympäristöön liittyviä hahmoja, thaimaalaisissa aineistoissa erilaisia buddhalaisia kulttuurisia piirteitä ja shiialaisissa aineistoissa shiialaisia uskonnollisia hahmoja jne.
Ja tämä tekee argumentista kiinnostavan:
Jos kristitty kerää ainoastaan kristillisiä helvettikertomuksia ja sanoo niiden todistavan kristillisen helvetin, hänen pitäisi samalla käsitellä myös ristiriitainen aineisto.
Muuten kyseessä on valikoiva todistusaineiston käyttö.

”Kaikki muut kokemukset ovat Saatanasta” ei ratkaise ongelmaa
Tämä on mielestäni kaikkein terävin kohta.
Oletetaan hetkeksi kristityn hyväksi, että Saatana todella on olemassa.
Sekään ei vielä ratkaise kysymystä.
Kristitty sanoo:
”Tämä henkilö näki Jeesuksen - Jumala.”
Toinen henkilö:
”Näin Allahin - Jumala.”
Ja kristitty vastaa:
”Ei. Teidän kokemuksenne olivat Saatanasta.”

Hyvä. Mutta mistä hän tietää sen?
Tämä on se kysymys, jota ei voi ohittaa.
Jos vastaus on:
”Koska Raamattu kertoo, että muut ovat eksytystä.”
niin kysymme jälleen:
Miksi hyväksymme juuri Raamatun auktoriteetin tässä kiistassa?
Jos vastaus on:
”Koska Raamattu on Jumalan sana.”
kysymme:
Mistä tiedät, että Raamattu on Jumalan sana?
Jos vastaus taas on:
”Koska Jumala todisti sen minulle kokemuksessani.”
olemme palanneet alkuperäiseen ongelmaan.

Tässä syntyy lähes täydellinen kehä
Kristillinen kokemus - Jumala.
Islamilainen kokemus - Saatana.
Buddhalainen kokemus – Saatana.
Jne.
Mutta kysymys kuuluu:
Mikä riippumaton kriteeri tekee ensimmäisestä Jumalan kokemuksen ja kolmesta jälkimmäisestä Saatanan kokemuksen?
Jos sellaista kriteeriä ei pystytä antamaan, ”Saatana” ei tässä toimi varsinaisena todistuksena.
Se toimii selityksenä, joka on rakennettu etukäteen oman uskonnon sisälle.
Ja tästä seuraa vielä pahempi ongelma.
Jos teoria selittää kaiken, se ei välttämättä selitä mitään.
kristitty kokee jotakin ristiriitaista - Saatana yritti eksyttää
• kristitty kokee jotakin kristinuskoa vahvistavaa → Pyhä Henki
niin kysymys kuuluu:
Mikä havainto voisi osoittaa tämän luokittelun vääräksi?
Jos vastaus on:
”Ei mikään.”
silloin kyseessä ei ole kovin hyvä empiirinen erotusmenetelmä. Se on maailmankatsomus, joka pystyy jälkikäteen sijoittamaan lähes minkä tahansa mahdollisen kokemuksen valmiiksi määrättyyn lokeroon.

Lue lisää

Ja tässä William James osuu todella kiinnostavaan kohtaan
Jamesin The Varieties of Religious Experience ei ole todistus siitä, että kaikki uskonnot ovat tosia. Hänen tutkimuskohteensa on yksilön uskonnollinen kokemus: mitä ihmiset kokevat suhteessaan siihen, minkä he ymmärtävät jumalalliseksi. Hän käsittelee muun muassa kääntymystä, mystiikkaa, rukousta, uskonnollista tunnetta ja kokemusten seurauksia.
Ja James tekee vielä yhden tärkeän havainnon: ihmiset eivät koskaan kohtaa kokemuksia täysin ilman tulkintakehystä. Kokemus saa käsitteellisen ja uskonnollisen ”asun” sen mukaan, millaisessa maailmankuvassa ihminen elää. James kirjoittaa nimenomaan siitä, kuinka uskonnollinen kokemus synnyttää erilaisia myyttejä, dogmeja ja teologisia tulkintoja ja kuinka eri perinteet sitten arvostelevat toistensa tulkintoja.
Tämä ei todista, ettei Jumalaa olisi.
Se tekee jotakin paljon vaatimattomampaa mutta filosofisesti erittäin tärkeää:
Se estää meitä kohtelemasta uskonnollisen kokemuksen olemassaoloa itsessään suorana todistuksena juuri tietyn uskonnon totuudesta.
Ihminen voi siis todella kokea jotakin valtavaa.
Hän voi olla täysin vilpitön.
Kokemus voi muuttaa hänen koko elämänsä.
Ja silti hänen kokemuksestaan ei automaattisesti seuraa, että hänen kokemukselleen antamansa metafyysinen selitys on oikea.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Ja tässä William James osuu todella kiinnostavaan kohtaan
Jamesin The Varieties of Religious Experience ei ole todistus siitä, että kaikki uskonnot ovat tosia. Hänen tutkimuskohteensa on yksilön uskonnollinen kokemus: mitä ihmiset kokevat suhteessaan siihen, minkä he ymmärtävät jumalalliseksi. Hän käsittelee muun muassa kääntymystä, mystiikkaa, rukousta, uskonnollista tunnetta ja kokemusten seurauksia.
Ja James tekee vielä yhden tärkeän havainnon: ihmiset eivät koskaan kohtaa kokemuksia täysin ilman tulkintakehystä. Kokemus saa käsitteellisen ja uskonnollisen ”asun” sen mukaan, millaisessa maailmankuvassa ihminen elää. James kirjoittaa nimenomaan siitä, kuinka uskonnollinen kokemus synnyttää erilaisia myyttejä, dogmeja ja teologisia tulkintoja ja kuinka eri perinteet sitten arvostelevat toistensa tulkintoja.
Tämä ei todista, ettei Jumalaa olisi.
Se tekee jotakin paljon vaatimattomampaa mutta filosofisesti erittäin tärkeää:
Se estää meitä kohtelemasta uskonnollisen kokemuksen olemassaoloa itsessään suorana todistuksena juuri tietyn uskonnon totuudesta.
Ihminen voi siis todella kokea jotakin valtavaa.
Hän voi olla täysin vilpitön.
Kokemus voi muuttaa hänen koko elämänsä.
Ja silti hänen kokemuksestaan ei automaattisesti seuraa, että hänen kokemukselleen antamansa metafyysinen selitys on oikea.

Lue lisää

Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

-------------------

Sama ongelma tulee vastaan näissä ”matemaattisissa koodeissa”
Tässäkin kannattaa olla johdonmukainen.
Jos joku sanoo:
”King James Bible on matemaattisesti todistettu Jumalan kirjoittamaksi.”
ja perustelee tätä erilaisilla numerokoodeilla, rakenteilla tai kultaisen leikkauksen kaltaisilla havainnoilla, silloin aivan sama vaatimus kuuluu:
Näytä menetelmä etukäteen.
Mitä sanoja lasketaan?
Mikä tekstimuoto?
Mikä kieli?
Miten oikeinkirjoituksen erot käsitellään?
Lasketaanko jakeet, kirjaimet, sanat vai niiden yhdistelmät?
Miksi juuri tämä lukutapa?
Oliko hypoteesi määritelty ennen kuin kiinnostava numeerinen kuvio löydettiin?
Kuinka monta mahdollista numerollista kuviota tutkittiin, ennen kuin yksi ”hämmästyttävä” löydettiin?
Tämä on ratkaisevaa, koska riittävän monimutkaisesta tekstistä voidaan löytää hämmästyttäviä kuvioita jälkikäteen ilman, että kuvion olemassaolo edellyttää yliluonnollista suunnittelijaa.



Ja aivan sama standardi pitää soveltaa Koraaniin.
Jos joku sanoo:
”Koraanin numerologia todistaa sen jumalallisen alkuperän.”
vastauksen ei pitäisi olla:
”Ei todista, koska kristinusko on oikeassa.”
Vaan:
”Hyvä. Näytä menetelmä. Katsotaan, tuottaako sama menetelmä myös ennalta määrättyjä, tilastollisesti poikkeuksellisia tuloksia muissa teksteissä. Ja verrataan sitten hypoteeseja samoilla säännöillä.”
Se olisi oikeasti puolueetonta.

Anonyymi00113 kirjoitti:

Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

-------------------

Sama ongelma tulee vastaan näissä ”matemaattisissa koodeissa”
Tässäkin kannattaa olla johdonmukainen.
Jos joku sanoo:
”King James Bible on matemaattisesti todistettu Jumalan kirjoittamaksi.”
ja perustelee tätä erilaisilla numerokoodeilla, rakenteilla tai kultaisen leikkauksen kaltaisilla havainnoilla, silloin aivan sama vaatimus kuuluu:
Näytä menetelmä etukäteen.
Mitä sanoja lasketaan?
Mikä tekstimuoto?
Mikä kieli?
Miten oikeinkirjoituksen erot käsitellään?
Lasketaanko jakeet, kirjaimet, sanat vai niiden yhdistelmät?
Miksi juuri tämä lukutapa?
Oliko hypoteesi määritelty ennen kuin kiinnostava numeerinen kuvio löydettiin?
Kuinka monta mahdollista numerollista kuviota tutkittiin, ennen kuin yksi ”hämmästyttävä” löydettiin?
Tämä on ratkaisevaa, koska riittävän monimutkaisesta tekstistä voidaan löytää hämmästyttäviä kuvioita jälkikäteen ilman, että kuvion olemassaolo edellyttää yliluonnollista suunnittelijaa.



Ja aivan sama standardi pitää soveltaa Koraaniin.
Jos joku sanoo:
”Koraanin numerologia todistaa sen jumalallisen alkuperän.”
vastauksen ei pitäisi olla:
”Ei todista, koska kristinusko on oikeassa.”
Vaan:
”Hyvä. Näytä menetelmä. Katsotaan, tuottaako sama menetelmä myös ennalta määrättyjä, tilastollisesti poikkeuksellisia tuloksia muissa teksteissä. Ja verrataan sitten hypoteeseja samoilla säännöillä.”
Se olisi oikeasti puolueetonta.

Lue lisää

Minua ei kiinnosta tässä ensisijaisesti se, onko kristinusko totta tai onko islam jne. totta.

Minua kiinnostaa, millä menetelmällä totuus voidaan erottaa väärästä ilmoituksesta.


Jos kristitty käyttää kristillistä ilmoitusta todistaakseen kristillisen ilmoituksen, muslimi käyttää Koraania todistaakseen Koraanin ja molemmat tulkitsevat vastapuolen kokemukset Saatanan aikaansaamiksi, emme ole vielä ratkaisseet uskontojen välistä kiistaa.


Olemme vain antaneet kummallekin osapuolelle luvan pitää omaa lähtökohtaansa todisteena omasta lähtökohdastaan.
Sama koskee kuolemanrajakokemuksia.

Jos kristilliset helvettikokemukset otetaan todisteeksi kristillisestä helvetistä, mutta Allahin, Buddhan tai muiden uskonnollisten hahmojen kokemukset julistetaan automaattisesti Saatanan eksytykseksi, tarvitaan riippumaton peruste, joka oikeuttaa juuri tämän jaon.


Muuten argumentti on käytännössä:
”Minun yliluonnollinen kokemukseni on Jumala, sinun yliluonnollinen kokemuksesi on Saatana.”


Mutta juuri sitä meidän piti alun perin selvittää.
Kuka määrittelee, kumpi on kumpi?


Jos vastaus on lopulta ”Raamattu”, seuraava kysymys on:
Miksi juuri Raamattu?


Ja jos vastaus on jälleen ”koska Raamattu on Jumalan sana”, olemme taas lähtöpisteessä.
Silloin ei ole vielä osoitettu, että Raamattu on Jumalan sana. On vain käytetty

Raamatun oletettua jumalallisuutta sen oman jumalallisuuden perusteluna.
Ja tässä kohtaa keskustelun todellinen kysymys ei enää ole:


”Kumpi meistä uskoo enemmän?”
vaan:
”Onko meillä olemassa jokin yhteisesti arvioitava tapa ratkaista, kumpi meistä on väärässä?”
Jos ei ole, silloin huutaminen ”JUMALAN SANA!” tai ”SINÄ MENET KADOTUKSEEN!” ei lisää todistusaineiston määrää yhtään.
Se lisää vain äänenvoimakkuutta.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Minua ei kiinnosta tässä ensisijaisesti se, onko kristinusko totta tai onko islam jne. totta.

Minua kiinnostaa, millä menetelmällä totuus voidaan erottaa väärästä ilmoituksesta.


Jos kristitty käyttää kristillistä ilmoitusta todistaakseen kristillisen ilmoituksen, muslimi käyttää Koraania todistaakseen Koraanin ja molemmat tulkitsevat vastapuolen kokemukset Saatanan aikaansaamiksi, emme ole vielä ratkaisseet uskontojen välistä kiistaa.


Olemme vain antaneet kummallekin osapuolelle luvan pitää omaa lähtökohtaansa todisteena omasta lähtökohdastaan.
Sama koskee kuolemanrajakokemuksia.

Jos kristilliset helvettikokemukset otetaan todisteeksi kristillisestä helvetistä, mutta Allahin, Buddhan tai muiden uskonnollisten hahmojen kokemukset julistetaan automaattisesti Saatanan eksytykseksi, tarvitaan riippumaton peruste, joka oikeuttaa juuri tämän jaon.


Muuten argumentti on käytännössä:
”Minun yliluonnollinen kokemukseni on Jumala, sinun yliluonnollinen kokemuksesi on Saatana.”


Mutta juuri sitä meidän piti alun perin selvittää.
Kuka määrittelee, kumpi on kumpi?


Jos vastaus on lopulta ”Raamattu”, seuraava kysymys on:
Miksi juuri Raamattu?


Ja jos vastaus on jälleen ”koska Raamattu on Jumalan sana”, olemme taas lähtöpisteessä.
Silloin ei ole vielä osoitettu, että Raamattu on Jumalan sana. On vain käytetty

Raamatun oletettua jumalallisuutta sen oman jumalallisuuden perusteluna.
Ja tässä kohtaa keskustelun todellinen kysymys ei enää ole:


”Kumpi meistä uskoo enemmän?”
vaan:
”Onko meillä olemassa jokin yhteisesti arvioitava tapa ratkaista, kumpi meistä on väärässä?”
Jos ei ole, silloin huutaminen ”JUMALAN SANA!” tai ”SINÄ MENET KADOTUKSEEN!” ei lisää todistusaineiston määrää yhtään.
Se lisää vain äänenvoimakkuutta.

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

---------------

Huutaminen ”JUMALAN SANA!” tai ”SINÄ MENET KADOTUKSEEN!” ei lisää todistusaineiston määrää yhtään.
Se lisää vain äänenvoimakkuutta.

Anonyymi00115 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

---------------

Huutaminen ”JUMALAN SANA!” tai ”SINÄ MENET KADOTUKSEEN!” ei lisää todistusaineiston määrää yhtään.
Se lisää vain äänenvoimakkuutta.

Lue lisää

Silloin huutaminen ”JUMALAN SANA!” tai ”SINÄ MENET KADOTUKSEEN!” ei lisää todistusaineiston määrää yhtään.
Se lisää vain äänenvoimakkuutta.
Ja ilmeisesti joissakin uskonnollisissa väittelyissä on syntynyt erikoinen käsitys siitä, että mitä enemmän versaalikirjaimia käytetään, sitä lähemmäksi metafyysistä totuutta päästään.
JUMALAN SANA!!!
Ahaa. Nyt todistusaineisto vahvistui.
KADOTUS!!!
Erinomaista. Nyt epäselvästä väitteestä tuli ilmeisesti empiirisesti varmennettu.
JEESUS KRISTUS!!!
No niin. Nyt argumentti on viimeistelty.
Mutta todistamisen kannalta tapahtui jotakin kummallista: yhtään uutta perustetta ei ilmestynyt.
Ei uutta havaintoa.
Ei riippumatonta näyttöä.
Ei testiä, jolla väite voitaisiin erottaa vastakkaisesta väitteestä.
Ei menetelmää, jonka avulla voitaisiin selvittää, kuka todella puhuu Jumalan nimissä.
Ainoastaan ilmoituksen retorinen äänenvoimakkuus kasvoi.
Ja kaikkein huvittavinta on, että samaa menetelmää voi käyttää kuka tahansa.

Muslimi voi kirjoittaa:
”ALLAHIN SANA!!! SINÄ JOUTUISIT KADOTUKSEEN!!!”
Kristitty vastaa:
”EI! RAAMATTU ON JUMALAN SANA!!! SINÄ OLET EKSYNYT!!!”
Toinen lisää kymmenen huutomerkkiä.
Ensimmäinen lisää kaksikymmentä.
Kolmas kaivaa esiin vielä yhden ”helvettiin joutunut ateisti” -videon.
Ja jossain vaiheessa internetin kosminen totuuskomissio näyttää olevan sitä mieltä, että se, joka kirjoitti viimeisen kommentin CAPS LOCK PÄÄLLÄ, voitti metafysiikan.
Mutta totuus ei toimi näin.
Huutomerkki ei ole todiste.
Uhkaus ei ole todiste.
Itsevarmuus ei ole todiste.
Se, että kirjoittaja allekirjoittaa tekstinsä ”Jeesus Kristus”, ei tee allekirjoittajasta Jeesusta Kristusta.
Eikä varsinkaan:
”Minut on tutkittu ja sinä menet kadotukseen”
muutu jumalalliseksi tuomioksi vain siksi, että kirjoittaja päättää käyttää Jumalan nimikirjoitusta.
Sillä tässä on koko farssin ironinen ydin:
Jos väite tarvitsee huutamista tullakseen vakuuttavaksi, huutaminen ei korjaa sitä, mikä itse väitteestä puuttuu.
Ja jos kaksi vastakkaista uskontoa voivat molemmat julistaa täysin samalla varmuudella:
”MEIDÄN JUMALAMME ON OIKEA, TEIDÄN JUMALANNE ON VÄÄRÄ, JA TE MENETTE KADOTUKSEEN!”
niin huutamisen perusteella emme ole lähempänä totuutta.
Olemme vain saaneet erittäin äänekkään ilmoituksen siitä, että molemmat osapuolet ovat erittäin varmoja itsestään.
Ja se on tietoa heidän varmuudestaan.
Se ei vielä ole tietoa heidän totuudestaan.
Metafyysinen totuus ei muutu todeksi sillä, että sille annetaan isommat kirjaimet.

Anonyymi00116 kirjoitti:

Silloin huutaminen ”JUMALAN SANA!” tai ”SINÄ MENET KADOTUKSEEN!” ei lisää todistusaineiston määrää yhtään.
Se lisää vain äänenvoimakkuutta.
Ja ilmeisesti joissakin uskonnollisissa väittelyissä on syntynyt erikoinen käsitys siitä, että mitä enemmän versaalikirjaimia käytetään, sitä lähemmäksi metafyysistä totuutta päästään.
JUMALAN SANA!!!
Ahaa. Nyt todistusaineisto vahvistui.
KADOTUS!!!
Erinomaista. Nyt epäselvästä väitteestä tuli ilmeisesti empiirisesti varmennettu.
JEESUS KRISTUS!!!
No niin. Nyt argumentti on viimeistelty.
Mutta todistamisen kannalta tapahtui jotakin kummallista: yhtään uutta perustetta ei ilmestynyt.
Ei uutta havaintoa.
Ei riippumatonta näyttöä.
Ei testiä, jolla väite voitaisiin erottaa vastakkaisesta väitteestä.
Ei menetelmää, jonka avulla voitaisiin selvittää, kuka todella puhuu Jumalan nimissä.
Ainoastaan ilmoituksen retorinen äänenvoimakkuus kasvoi.
Ja kaikkein huvittavinta on, että samaa menetelmää voi käyttää kuka tahansa.

Muslimi voi kirjoittaa:
”ALLAHIN SANA!!! SINÄ JOUTUISIT KADOTUKSEEN!!!”
Kristitty vastaa:
”EI! RAAMATTU ON JUMALAN SANA!!! SINÄ OLET EKSYNYT!!!”
Toinen lisää kymmenen huutomerkkiä.
Ensimmäinen lisää kaksikymmentä.
Kolmas kaivaa esiin vielä yhden ”helvettiin joutunut ateisti” -videon.
Ja jossain vaiheessa internetin kosminen totuuskomissio näyttää olevan sitä mieltä, että se, joka kirjoitti viimeisen kommentin CAPS LOCK PÄÄLLÄ, voitti metafysiikan.
Mutta totuus ei toimi näin.
Huutomerkki ei ole todiste.
Uhkaus ei ole todiste.
Itsevarmuus ei ole todiste.
Se, että kirjoittaja allekirjoittaa tekstinsä ”Jeesus Kristus”, ei tee allekirjoittajasta Jeesusta Kristusta.
Eikä varsinkaan:
”Minut on tutkittu ja sinä menet kadotukseen”
muutu jumalalliseksi tuomioksi vain siksi, että kirjoittaja päättää käyttää Jumalan nimikirjoitusta.
Sillä tässä on koko farssin ironinen ydin:
Jos väite tarvitsee huutamista tullakseen vakuuttavaksi, huutaminen ei korjaa sitä, mikä itse väitteestä puuttuu.
Ja jos kaksi vastakkaista uskontoa voivat molemmat julistaa täysin samalla varmuudella:
”MEIDÄN JUMALAMME ON OIKEA, TEIDÄN JUMALANNE ON VÄÄRÄ, JA TE MENETTE KADOTUKSEEN!”
niin huutamisen perusteella emme ole lähempänä totuutta.
Olemme vain saaneet erittäin äänekkään ilmoituksen siitä, että molemmat osapuolet ovat erittäin varmoja itsestään.
Ja se on tietoa heidän varmuudestaan.
Se ei vielä ole tietoa heidän totuudestaan.
Metafyysinen totuus ei muutu todeksi sillä, että sille annetaan isommat kirjaimet.

Lue lisää

Se, että kirjoittaja allekirjoittaa tekstinsä ”Jeesus Kristus”, ei tee allekirjoittajasta Jeesusta Kristusta.
Eikä varsinkaan:
”Minut on tutkittu ja sinä menet kadotukseen”
muutu jumalalliseksi tuomioksi vain siksi, että kirjoittaja päättää käyttää Jumalan nimikirjoitusta.
Sillä tässä on koko farssin ironinen ydin:
Jos väite tarvitsee huutamista tullakseen vakuuttavaksi, huutaminen ei korjaa sitä, mikä itse väitteestä puuttuu.


Jos Jumala todella on se, joka lopulta tuomitsee, ehkä kaikkein ylimielisin asia ei ole epäillä Jumalan tuomiota — vaan esiintyä itse Jumalan tuomioistuimena.

Anonyymi00117 kirjoitti:

Se, että kirjoittaja allekirjoittaa tekstinsä ”Jeesus Kristus”, ei tee allekirjoittajasta Jeesusta Kristusta.
Eikä varsinkaan:
”Minut on tutkittu ja sinä menet kadotukseen”
muutu jumalalliseksi tuomioksi vain siksi, että kirjoittaja päättää käyttää Jumalan nimikirjoitusta.
Sillä tässä on koko farssin ironinen ydin:
Jos väite tarvitsee huutamista tullakseen vakuuttavaksi, huutaminen ei korjaa sitä, mikä itse väitteestä puuttuu.


Jos Jumala todella on se, joka lopulta tuomitsee, ehkä kaikkein ylimielisin asia ei ole epäillä Jumalan tuomiota — vaan esiintyä itse Jumalan tuomioistuimena.

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Jos Jumala todella on tuomari, miksi ihminen on niin innokas varaamaan itselleen hänen tuomarinvasaransa?
”Terveisin Jumalan sana. Allekirjoitus: Jeesus Kristus.”
Se ei tee ihmisestä Jeesusta.
Eikä ihmisen allekirjoitus muutu Jumalan allekirjoitukseksi vain siksi, että siihen kirjoitetaan Jumalan nimi.


Jos Jumala todella on se, joka lopulta tuomitsee, ehkä kaikkein ylimielisin asia ei ole epäillä Jumalan tuomiota — vaan esiintyä itse Jumalan tuomioistuimena.

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------


Aivan eri asia on julistaa toiselle ihmiselle:
”Sinä menet kadotukseen.”
Se on väite ihmisen lopullisesta hengellisestä kohtalosta. Jos henkilö väittää puhuvansa Jeesuksen tai ”Jumalan sanan” nimissä, hänen pitäisi pystyä perustelemaan paljon muutakin kuin oma varmuutensa.
Ja tässä on jopa mielenkiintoinen sisäinen ongelma kristillisestä näkökulmasta: Jeesuksen opetuksessa on varoitus toisten tuomitsemisesta, ja Roomalaiskirjeessä Paavali kysyy, miksi ihminen tuomitsee toisen, kun kaikki joutuvat Jumalan tuomioistuimen eteen.

Mutta millä oikeudella sinä julistat minun lopullisen kohtaloni?
Sinä voit uskoa, että Raamatun mukaan minun pitäisi joutua kadotukseen. Se on yksi asia.
Mutta kun kirjoitat:
”SINÄ MENET KADOTUKSEEN.”
et enää pelkästään kerro, mitä oma uskonnollinen tekstisi opettaa. Sinä annat minulle henkilökohtaisen lopullisen tuomion.
Ja siinä syntyy hieman koominen ristiriita.
Vedot Jumalan tuomioistuimeen samalla kun käyttäydyt kuin olisit itse sen puheenjohtaja.
”Jumala tulee tuomitsemaan sinut.”
Hyvä. Se on teologinen väite.
Mutta:
”Minä ilmoitan sinulle nyt, että Jumala tuomitsee sinut näin.”
Se on jo aivan toinen väite.
Silloin pitäisi kysyä:
Mistä sinä tiedät, että sinulla on oikeus antaa juuri tämä tuomio juuri tälle ihmiselle?
Ja jos vastauksesi on:
”Koska Jeesus sanoo niin.”
seuraava kysymys on edelleen:
”Mistä tiedät, että juuri sinun tulkintasi Jeesuksen sanoista koskee minua juuri näin?”
Jos vastaus on lopulta vain:
”Koska minä tiedän, että Raamattu on totta.”
silloin palataan jälleen samaan ongelmaan: oma vakaumus ei muutu jumalalliseksi valtuutukseksi vain siksi, että siihen liitetään sana Jumala.
Ja kaikkein ironisinta on tämä:
Jos Jumala todella on tuomari, miksi ihminen on niin innokas varaamaan itselleen hänen tuomarinvasaransa?
”Terveisin Jumalan sana. Allekirjoitus: Jeesus Kristus.”
Se ei tee ihmisestä Jeesusta.
Eikä ihmisen allekirjoitus muutu Jumalan allekirjoitukseksi vain siksi, että siihen kirjoitetaan Jumalan nimi.
Tuomion julistaminen kovemmalla äänellä ei tee tuomarista jumalallista. Se tekee vain julistuksesta kovemman.

Jos Jumala todella on se, joka lopulta tuomitsee, ehkä kaikkein ylimielisin asia ei ole epäillä Jumalan tuomiota — vaan esiintyä itse Jumalan tuomioistuimena.

Anonyymi00118 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Jos Jumala todella on tuomari, miksi ihminen on niin innokas varaamaan itselleen hänen tuomarinvasaransa?
”Terveisin Jumalan sana. Allekirjoitus: Jeesus Kristus.”
Se ei tee ihmisestä Jeesusta.
Eikä ihmisen allekirjoitus muutu Jumalan allekirjoitukseksi vain siksi, että siihen kirjoitetaan Jumalan nimi.


Jos Jumala todella on se, joka lopulta tuomitsee, ehkä kaikkein ylimielisin asia ei ole epäillä Jumalan tuomiota — vaan esiintyä itse Jumalan tuomioistuimena.

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------


Aivan eri asia on julistaa toiselle ihmiselle:
”Sinä menet kadotukseen.”
Se on väite ihmisen lopullisesta hengellisestä kohtalosta. Jos henkilö väittää puhuvansa Jeesuksen tai ”Jumalan sanan” nimissä, hänen pitäisi pystyä perustelemaan paljon muutakin kuin oma varmuutensa.
Ja tässä on jopa mielenkiintoinen sisäinen ongelma kristillisestä näkökulmasta: Jeesuksen opetuksessa on varoitus toisten tuomitsemisesta, ja Roomalaiskirjeessä Paavali kysyy, miksi ihminen tuomitsee toisen, kun kaikki joutuvat Jumalan tuomioistuimen eteen.

Mutta millä oikeudella sinä julistat minun lopullisen kohtaloni?
Sinä voit uskoa, että Raamatun mukaan minun pitäisi joutua kadotukseen. Se on yksi asia.
Mutta kun kirjoitat:
”SINÄ MENET KADOTUKSEEN.”
et enää pelkästään kerro, mitä oma uskonnollinen tekstisi opettaa. Sinä annat minulle henkilökohtaisen lopullisen tuomion.
Ja siinä syntyy hieman koominen ristiriita.
Vedot Jumalan tuomioistuimeen samalla kun käyttäydyt kuin olisit itse sen puheenjohtaja.
”Jumala tulee tuomitsemaan sinut.”
Hyvä. Se on teologinen väite.
Mutta:
”Minä ilmoitan sinulle nyt, että Jumala tuomitsee sinut näin.”
Se on jo aivan toinen väite.
Silloin pitäisi kysyä:
Mistä sinä tiedät, että sinulla on oikeus antaa juuri tämä tuomio juuri tälle ihmiselle?
Ja jos vastauksesi on:
”Koska Jeesus sanoo niin.”
seuraava kysymys on edelleen:
”Mistä tiedät, että juuri sinun tulkintasi Jeesuksen sanoista koskee minua juuri näin?”
Jos vastaus on lopulta vain:
”Koska minä tiedän, että Raamattu on totta.”
silloin palataan jälleen samaan ongelmaan: oma vakaumus ei muutu jumalalliseksi valtuutukseksi vain siksi, että siihen liitetään sana Jumala.
Ja kaikkein ironisinta on tämä:
Jos Jumala todella on tuomari, miksi ihminen on niin innokas varaamaan itselleen hänen tuomarinvasaransa?
”Terveisin Jumalan sana. Allekirjoitus: Jeesus Kristus.”
Se ei tee ihmisestä Jeesusta.
Eikä ihmisen allekirjoitus muutu Jumalan allekirjoitukseksi vain siksi, että siihen kirjoitetaan Jumalan nimi.
Tuomion julistaminen kovemmalla äänellä ei tee tuomarista jumalallista. Se tekee vain julistuksesta kovemman.

Jos Jumala todella on se, joka lopulta tuomitsee, ehkä kaikkein ylimielisin asia ei ole epäillä Jumalan tuomiota — vaan esiintyä itse Jumalan tuomioistuimena.

Lue lisää

Tuossa on juuri se ironinen ydin. Jos ihminen julistaa toiselle ihmiselle lopullisen tuomion ikään kuin hän itse tietäisi Jumalan lopullisen päätöksen, hän ottaa itselleen aseman, joka kuuluu hänen oman teologiansa mukaan Jumalalle.

Eikö tässä ihminen ylennä itsensä Jumalan yläpuolelle?
Hän ei enää sano:
”Minun uskoni mukaan Raamattu opettaa, että tällainen ihminen joutuu kadotukseen.”
Vaan hän sanoo:
”SINÄ MENET KADOTUKSEEN.”
Siinä tapahtuu melkoinen vallanvaihto.
Jumala on muka korkein tuomari — mutta ihminen ottaa tuomarin nuijan käteensä ja ilmoittaa toiselle tämän lopullisen ikuisen kohtalon.
Hän ei enää puhu Jumalasta.
Hän puhuu Jumalan puolesta.
Vieläpä täydellä varmuudella.
Ja sitten hän allekirjoittaa:
”TERVEISIN JUMALAN SANA. JEESUS KRISTUS.”
Anteeksi vain, mutta tässä alkaa olla jo melkoinen teologinen roolileikki.
Ihminen julistaa tuomion.
Ihminen määrittelee syyllisen.
Ihminen ilmoittaa rangaistuksen.
Ja lopuksi ihminen allekirjoittaa Jumalan nimellä.
Missä vaiheessa ihminen ehti ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen?
Jos Jumala todella on lopullinen tuomari, niin silloin ihmisellä pitäisi olla ainakin sen verran nöyryyttä, ettei hän teeskentele olevansa Jumala.
Hän voi sanoa:
”Minä uskon, että olet väärässä.”
Hän voi sanoa:
”Minun tulkintani mukaan Raamattu opettaa tästä näin.”
Hän voi jopa sanoa:
”Pidän tätä vakavana asiana.”
Mutta:
”Minä tiedän, että sinä menet kadotukseen.”
on jo aivan eri tason väite.
Siinä ihminen ei enää ainoastaan tulkitse uskontoaan.
Hän ottaa itselleen pääsyn Jumalan lopulliseen tuomioon ja ilmoittaa sen toiselle ihmiselle.
Ja siinä on melkoinen paradoksi:
Ihminen väittää puolustavansa Jumalan suvereniteettia samalla kun hän ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen.
Ehkä kaikkein ironisinta onkin, että hän yrittää nöyryyttää toista ihmistä Jumalan edessä — samalla kun korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle tietämään täsmälleen, minkä tuomion Jumala tulee antamaan.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Tuossa on juuri se ironinen ydin. Jos ihminen julistaa toiselle ihmiselle lopullisen tuomion ikään kuin hän itse tietäisi Jumalan lopullisen päätöksen, hän ottaa itselleen aseman, joka kuuluu hänen oman teologiansa mukaan Jumalalle.

Eikö tässä ihminen ylennä itsensä Jumalan yläpuolelle?
Hän ei enää sano:
”Minun uskoni mukaan Raamattu opettaa, että tällainen ihminen joutuu kadotukseen.”
Vaan hän sanoo:
”SINÄ MENET KADOTUKSEEN.”
Siinä tapahtuu melkoinen vallanvaihto.
Jumala on muka korkein tuomari — mutta ihminen ottaa tuomarin nuijan käteensä ja ilmoittaa toiselle tämän lopullisen ikuisen kohtalon.
Hän ei enää puhu Jumalasta.
Hän puhuu Jumalan puolesta.
Vieläpä täydellä varmuudella.
Ja sitten hän allekirjoittaa:
”TERVEISIN JUMALAN SANA. JEESUS KRISTUS.”
Anteeksi vain, mutta tässä alkaa olla jo melkoinen teologinen roolileikki.
Ihminen julistaa tuomion.
Ihminen määrittelee syyllisen.
Ihminen ilmoittaa rangaistuksen.
Ja lopuksi ihminen allekirjoittaa Jumalan nimellä.
Missä vaiheessa ihminen ehti ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen?
Jos Jumala todella on lopullinen tuomari, niin silloin ihmisellä pitäisi olla ainakin sen verran nöyryyttä, ettei hän teeskentele olevansa Jumala.
Hän voi sanoa:
”Minä uskon, että olet väärässä.”
Hän voi sanoa:
”Minun tulkintani mukaan Raamattu opettaa tästä näin.”
Hän voi jopa sanoa:
”Pidän tätä vakavana asiana.”
Mutta:
”Minä tiedän, että sinä menet kadotukseen.”
on jo aivan eri tason väite.
Siinä ihminen ei enää ainoastaan tulkitse uskontoaan.
Hän ottaa itselleen pääsyn Jumalan lopulliseen tuomioon ja ilmoittaa sen toiselle ihmiselle.
Ja siinä on melkoinen paradoksi:
Ihminen väittää puolustavansa Jumalan suvereniteettia samalla kun hän ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen.
Ehkä kaikkein ironisinta onkin, että hän yrittää nöyryyttää toista ihmistä Jumalan edessä — samalla kun korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle tietämään täsmälleen, minkä tuomion Jumala tulee antamaan.

Lue lisää

”Minä tiedän, että sinä menet kadotukseen.”
on jo aivan eri tason väite.
Siinä ihminen ei enää ainoastaan tulkitse uskontoaan.
Hän ottaa itselleen pääsyn Jumalan lopulliseen tuomioon ja ilmoittaa sen toiselle ihmiselle.
Ja siinä on melkoinen paradoksi:
Ihminen väittää puolustavansa Jumalan suvereniteettia samalla kun hän ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen.
Ehkä kaikkein ironisinta onkin, että hän yrittää nöyryyttää toista ihmistä Jumalan edessä — samalla kun korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle tietämään täsmälleen, minkä tuomion Jumala tulee antamaan.

Vielä pidemmälle menee se, että hän ei vain väitä tietävänsä Jeesuksen tuomiota, vaan ilmoittaa itse olevansa Jeesus allekirjoittamalla:
”TERVEISIN JUMALAN SANA — ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.”
Tässä ei enää ole kyse pelkästä toisen ihmisen tuomitsemisesta.
Kirjoittaja ilmoittaa esiintyvänsä Jeesuksena.
Hän ottaa itselleen Jumalan auktoriteetin, julistaa toiselle ihmiselle tämän ikuisen kohtalon ja lopuksi allekirjoittaa viestinsä ”Jeesus Kristus”.
Siinä on jotakin huomattavan ristiriitaista.
Hän väittää puolustavansa Jumalaa, mutta samalla ottaa Jumalan nimen ja auktoriteetin omaan käyttöönsä.
Hän väittää, että Jumala on ylin tuomari, mutta samalla hän ilmoittaa itse:
”Sinä menet kadotukseen.”
Ja kun tämä ei vielä riitä, hän lisää allekirjoituksen:
”Jeesus Kristus.”
Eli kuka tässä oikeastaan puhuu?
Ihminen vai Jeesus?
Jos puhuja on ihminen, hän ei voi tehdä omasta lausunnostaan Jeesuksen lausuntoa pelkällä allekirjoituksella.
Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”
Ja ehkä ironisinta on, että samalla kun toinen ihminen julistetaan ”lihalliseksi ihmiseksi”, kirjoittaja itse ottaa itselleen kaikkein poikkeuksellisimman mahdollisen jumalallisen roolin.
Hän syyttää toista Jumalan vastustamisesta samalla kun hän itse esiintyy Jumalana.

Anonyymi00120 kirjoitti:

”Minä tiedän, että sinä menet kadotukseen.”
on jo aivan eri tason väite.
Siinä ihminen ei enää ainoastaan tulkitse uskontoaan.
Hän ottaa itselleen pääsyn Jumalan lopulliseen tuomioon ja ilmoittaa sen toiselle ihmiselle.
Ja siinä on melkoinen paradoksi:
Ihminen väittää puolustavansa Jumalan suvereniteettia samalla kun hän ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen.
Ehkä kaikkein ironisinta onkin, että hän yrittää nöyryyttää toista ihmistä Jumalan edessä — samalla kun korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle tietämään täsmälleen, minkä tuomion Jumala tulee antamaan.

Vielä pidemmälle menee se, että hän ei vain väitä tietävänsä Jeesuksen tuomiota, vaan ilmoittaa itse olevansa Jeesus allekirjoittamalla:
”TERVEISIN JUMALAN SANA — ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.”
Tässä ei enää ole kyse pelkästä toisen ihmisen tuomitsemisesta.
Kirjoittaja ilmoittaa esiintyvänsä Jeesuksena.
Hän ottaa itselleen Jumalan auktoriteetin, julistaa toiselle ihmiselle tämän ikuisen kohtalon ja lopuksi allekirjoittaa viestinsä ”Jeesus Kristus”.
Siinä on jotakin huomattavan ristiriitaista.
Hän väittää puolustavansa Jumalaa, mutta samalla ottaa Jumalan nimen ja auktoriteetin omaan käyttöönsä.
Hän väittää, että Jumala on ylin tuomari, mutta samalla hän ilmoittaa itse:
”Sinä menet kadotukseen.”
Ja kun tämä ei vielä riitä, hän lisää allekirjoituksen:
”Jeesus Kristus.”
Eli kuka tässä oikeastaan puhuu?
Ihminen vai Jeesus?
Jos puhuja on ihminen, hän ei voi tehdä omasta lausunnostaan Jeesuksen lausuntoa pelkällä allekirjoituksella.
Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”
Ja ehkä ironisinta on, että samalla kun toinen ihminen julistetaan ”lihalliseksi ihmiseksi”, kirjoittaja itse ottaa itselleen kaikkein poikkeuksellisimman mahdollisen jumalallisen roolin.
Hän syyttää toista Jumalan vastustamisesta samalla kun hän itse esiintyy Jumalana.

Lue lisää

Ja kun tämä ei vielä riitä, hän lisää allekirjoituksen:
”Jeesus Kristus.”
Eli kuka tässä oikeastaan puhuu?
Ihminen vai Jeesus?
Jos puhuja on ihminen, hän ei voi tehdä omasta lausunnostaan Jeesuksen lausuntoa pelkällä allekirjoituksella.
Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------
Ja kun tämä ei vielä riitä, hän lisää allekirjoituksen:
”Jeesus Kristus.”
Eli kuka tässä oikeastaan puhuu?
Ihminen vai Jeesus?
Jos puhuja on ihminen, hän ei voi tehdä omasta lausunnostaan Jeesuksen lausuntoa pelkällä allekirjoituksella.
Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”

Anonyymi00121 kirjoitti:

Ja kun tämä ei vielä riitä, hän lisää allekirjoituksen:
”Jeesus Kristus.”
Eli kuka tässä oikeastaan puhuu?
Ihminen vai Jeesus?
Jos puhuja on ihminen, hän ei voi tehdä omasta lausunnostaan Jeesuksen lausuntoa pelkällä allekirjoituksella.
Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------
Ja kun tämä ei vielä riitä, hän lisää allekirjoituksen:
”Jeesus Kristus.”
Eli kuka tässä oikeastaan puhuu?
Ihminen vai Jeesus?
Jos puhuja on ihminen, hän ei voi tehdä omasta lausunnostaan Jeesuksen lausuntoa pelkällä allekirjoituksella.
Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”

Lue lisää

Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------


Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?

Anonyymi00122 kirjoitti:

Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------


Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?

Lue lisää

Eli olet nyt siis Jeesus Kristus itse?

Onnittelut ylennyksestä. Aika vaikuttava urakehitys: keskustelupalstan kirjoittajasta suoraan Jumalan Pojaksi ja viimeisen tuomion julistajaksi.

Mutta jos et oikeasti väitä olevasi Jeesus, silloin herää vielä yksinkertaisempi kysymys:

Millä oikeudella allekirjoitat omat sanasi Jeesuksen nimellä?

”Minä uskon, että Jeesus opettaa näin” on yksi asia.

”Terveisin Jumalan sana — Jeesus Kristus” on aivan toinen.

Jälkimmäisessä ihminen ei enää vain siteeraa Jeesusta. Hän esiintyy Jeesuksena.

Ja silloin kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi miettimään, kuka tässä oikein korottaa itsensä kenen yläpuolelle.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Eli olet nyt siis Jeesus Kristus itse?

Onnittelut ylennyksestä. Aika vaikuttava urakehitys: keskustelupalstan kirjoittajasta suoraan Jumalan Pojaksi ja viimeisen tuomion julistajaksi.

Mutta jos et oikeasti väitä olevasi Jeesus, silloin herää vielä yksinkertaisempi kysymys:

Millä oikeudella allekirjoitat omat sanasi Jeesuksen nimellä?

”Minä uskon, että Jeesus opettaa näin” on yksi asia.

”Terveisin Jumalan sana — Jeesus Kristus” on aivan toinen.

Jälkimmäisessä ihminen ei enää vain siteeraa Jeesusta. Hän esiintyy Jeesuksena.

Ja silloin kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi miettimään, kuka tässä oikein korottaa itsensä kenen yläpuolelle.

Lue lisää

Mutta jos et oikeasti väitä olevasi Jeesus, silloin herää vielä yksinkertaisempi kysymys:

Millä oikeudella allekirjoitat omat sanasi Jeesuksen nimellä?

”Minä uskon, että Jeesus opettaa näin” on yksi asia.

”Terveisin Jumalan sana — Jeesus Kristus” on aivan toinen.

Jälkimmäisessä ihminen ei enää vain siteeraa Jeesusta. Hän esiintyy Jeesuksena.

Ja silloin kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi miettimään, kuka tässä oikein korottaa itsensä kenen yläpuolelle.

Anonyymi00124 kirjoitti:

Mutta jos et oikeasti väitä olevasi Jeesus, silloin herää vielä yksinkertaisempi kysymys:

Millä oikeudella allekirjoitat omat sanasi Jeesuksen nimellä?

”Minä uskon, että Jeesus opettaa näin” on yksi asia.

”Terveisin Jumalan sana — Jeesus Kristus” on aivan toinen.

Jälkimmäisessä ihminen ei enää vain siteeraa Jeesusta. Hän esiintyy Jeesuksena.

Ja silloin kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi miettimään, kuka tässä oikein korottaa itsensä kenen yläpuolelle.

Lue lisää

Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”
Ja ehkä ironisinta on, että samalla kun toinen ihminen julistetaan ”lihalliseksi ihmiseksi”, kirjoittaja itse ottaa itselleen kaikkein poikkeuksellisimman mahdollisen jumalallisen roolin.
Hän syyttää toista Jumalan vastustamisesta samalla kun hän itse esiintyy Jumalana.

”Fundamentalistinen ajatusmaailma on hyvin kaksijakoinen. Sitä perustellaan ajatusmallilla, jonka mukaan se mikä ei ole Jumalasta, on Saatanasta.”

Anonyymi00125 kirjoitti:

Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”
Ja ehkä ironisinta on, että samalla kun toinen ihminen julistetaan ”lihalliseksi ihmiseksi”, kirjoittaja itse ottaa itselleen kaikkein poikkeuksellisimman mahdollisen jumalallisen roolin.
Hän syyttää toista Jumalan vastustamisesta samalla kun hän itse esiintyy Jumalana.

”Fundamentalistinen ajatusmaailma on hyvin kaksijakoinen. Sitä perustellaan ajatusmallilla, jonka mukaan se mikä ei ole Jumalasta, on Saatanasta.”

Lue lisää

”Fundamentalistinen ajatusmaailma on hyvin kaksijakoinen. Sitä perustellaan ajatusmallilla, jonka mukaan se mikä ei ole Jumalasta, on Saatanasta.”


https://docendo.fi/kirjat/harhaanjohtajat/

Kirjan ensimmäinen luku kuvaa Suomessa vaikuttaneita ja yhä vaikuttavia hengellisiä yhteisöjä. Esiin nostetaan monia henkilöitä ja liikkeitä: Alma Kartano Pirkko Jalovaara, Markku Koivisto, Tapani Koivuniemi, Leo Meller, Markku Veilo, Patrick Tiainen, David Herzog sekä heihin liittyviä toinen toistaan hurjempia ilmiöitä. Näistä esimerkkinä voisi mainita mm. Koiviston kuolleistaherättämissessiot, Jalovaaran kokoukset, joissa opetetaan lääkkeiden olevan demonisia, Koivuniemen konsernin hurjat työmäärät nälkäpalkalla, Tiaisen kokouksissa tapahtuva lasten marssittaminen kaikkien eteen Jumalan sotureina ja Veilon oppi tatuointien demonisuudesta. Julkisuudesta tutut rikostapaukset saavat kirjassa myös huomiota osakseen.
https://kirjojenmaa.blogspot.com/2017/04/terho-miettinen-raija-pelli.html

Kirjan ovat kirjoittaneet Terho Miettinen ja Raija Pelli. Miettisellä on tausta helluntailaisuudessa ja hän on sittemmin kiinnostunut tutkimaan karismaattisia ilmiöitä. Pellimuistetaan Poliisi-TV:n juontajana. Kirjaa varten on kerätty yli kahdeksankymmenen henkilön kertomuksia sekä viranomaislähteitä ja sen kirjoittamiseen kuluin yli kaksi vuotta. Miettinen sai kimmokkeen kirjan kirjoittamiseen todistettuaan vainajan herättämisyritystä.

Harhaanjohtajat käsittelee uskon varjolla tapahtuvaa hengellistä väkivaltaa, petoksia ja väärinkäytöksiä. Harhaanjohtajissa on samankaltaisia teemoja kuin Ruohon kirjassa, mutta tässä kirjan painopiste on helluntailaisuudessa ja muissa vapaiden suuntien seurakuntien toiminnassa. Erityisesti huomiota kiinnitetän karismaattisiin ilmiöihin. Seurakunnat ovat pieniä, mutta mistään pikku liikehdinnstä ei ole kyse. Muihin uskontotokuntiin kuin evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien osuus on kaksinkertaistunut vuodesta 1990 lähtien, noin 40 000 jäsenestä yli 80 000 jäseneen.

Anonyymi00126 kirjoitti:

”Fundamentalistinen ajatusmaailma on hyvin kaksijakoinen. Sitä perustellaan ajatusmallilla, jonka mukaan se mikä ei ole Jumalasta, on Saatanasta.”


https://docendo.fi/kirjat/harhaanjohtajat/

Kirjan ensimmäinen luku kuvaa Suomessa vaikuttaneita ja yhä vaikuttavia hengellisiä yhteisöjä. Esiin nostetaan monia henkilöitä ja liikkeitä: Alma Kartano Pirkko Jalovaara, Markku Koivisto, Tapani Koivuniemi, Leo Meller, Markku Veilo, Patrick Tiainen, David Herzog sekä heihin liittyviä toinen toistaan hurjempia ilmiöitä. Näistä esimerkkinä voisi mainita mm. Koiviston kuolleistaherättämissessiot, Jalovaaran kokoukset, joissa opetetaan lääkkeiden olevan demonisia, Koivuniemen konsernin hurjat työmäärät nälkäpalkalla, Tiaisen kokouksissa tapahtuva lasten marssittaminen kaikkien eteen Jumalan sotureina ja Veilon oppi tatuointien demonisuudesta. Julkisuudesta tutut rikostapaukset saavat kirjassa myös huomiota osakseen.
https://kirjojenmaa.blogspot.com/2017/04/terho-miettinen-raija-pelli.html

Kirjan ovat kirjoittaneet Terho Miettinen ja Raija Pelli. Miettisellä on tausta helluntailaisuudessa ja hän on sittemmin kiinnostunut tutkimaan karismaattisia ilmiöitä. Pellimuistetaan Poliisi-TV:n juontajana. Kirjaa varten on kerätty yli kahdeksankymmenen henkilön kertomuksia sekä viranomaislähteitä ja sen kirjoittamiseen kuluin yli kaksi vuotta. Miettinen sai kimmokkeen kirjan kirjoittamiseen todistettuaan vainajan herättämisyritystä.

Harhaanjohtajat käsittelee uskon varjolla tapahtuvaa hengellistä väkivaltaa, petoksia ja väärinkäytöksiä. Harhaanjohtajissa on samankaltaisia teemoja kuin Ruohon kirjassa, mutta tässä kirjan painopiste on helluntailaisuudessa ja muissa vapaiden suuntien seurakuntien toiminnassa. Erityisesti huomiota kiinnitetän karismaattisiin ilmiöihin. Seurakunnat ovat pieniä, mutta mistään pikku liikehdinnstä ei ole kyse. Muihin uskontotokuntiin kuin evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien osuus on kaksinkertaistunut vuodesta 1990 lähtien, noin 40 000 jäsenestä yli 80 000 jäseneen.

Lue lisää

Väite ”vain minun uskontoni on oikea, koska se on Jumalasta, ja kaikki muut uskonnot ovat Saatanasta” näyttää ensi silmäyksellä uskonnolliselta väitteeltä, mutta tarkemmin tarkasteltuna siinä on ennen kaikkea epistemologinen ongelma. Väite sisältää jo etukäteen oletuksen siitä, mikä uskonto on oikeassa, ja tämän oletuksen avulla kaikki ristiriitainen aineisto voidaan määritellä vääräksi. Kristityn kokemus, joka sopii kristilliseen maailmankuvaan, voidaan tulkita Jumalan toiminnaksi. Muslimin vastaava kokemus voidaan puolestaan selittää Saatanan petokseksi. Näin oman uskonnon puolesta puhuva aineisto hyväksytään todisteeksi, mutta vastakkainen aineisto menettää todistusarvonsa jo ennen kuin sitä on edes tutkittu.

Tällainen päättely on ongelmallista juuri siksi, että sama menetelmä voidaan antaa minkä tahansa uskonnon käyttöön. Muslimi voi sanoa, että hänen kokemuksensa Allahista todistaa islamin olevan totta ja kristityn kokemus Jeesuksesta on harhaanjohtava. Kristitty voi puolestaan tehdä täsmälleen päinvastaisen tulkinnan. Jos molemmat hyväksyvät oman kokemuksensa aitouden mutta selittävät vastakkaisen kokemuksen Saatanan, harhan tai jonkin muun pahan voiman aiheuttamaksi, heidän menetelmänsä ei vielä kerro, kumpi on oikeassa. Se ainoastaan suojaa kummankin omaa ennakkopäätelmää.


Sama ongelma näkyy erityisen selvästi kuolemanrajakokemuksissa. Jos ihminen kertoo nähneensä Jeesuksen, käyneensä helvetissä ja palanneensa kokemuksesta vakuuttuneena kristinuskon totuudesta, kertomusta voidaan käyttää kristillisen maailmankuvan tukena. Mutta silloin on pakko esittää symmetrinen kysymys: mitä tehdään ihmiselle, joka kertoo kuolemanrajakokemuksensa jälkeen kohdanneensa Allahin, profeetta Muhammadin tai jonkin islamilaisessa viitekehyksessä merkityksellisen hengellisen todellisuuden? Entä ihminen, joka kertoo kokemuksen johtaneen hänet pois kristinuskosta? Entä buddhalainen, joka tulkitsee kokemuksensa täysin toisenlaisessa uskonnollisessa kehyksessä? Entä ihminen, joka kokee syvää rauhaa, rakkautta tai yhteyttä mutta ei liitä kokemukseensa mitään uskontoa?

Anonyymi00127 kirjoitti:

Väite ”vain minun uskontoni on oikea, koska se on Jumalasta, ja kaikki muut uskonnot ovat Saatanasta” näyttää ensi silmäyksellä uskonnolliselta väitteeltä, mutta tarkemmin tarkasteltuna siinä on ennen kaikkea epistemologinen ongelma. Väite sisältää jo etukäteen oletuksen siitä, mikä uskonto on oikeassa, ja tämän oletuksen avulla kaikki ristiriitainen aineisto voidaan määritellä vääräksi. Kristityn kokemus, joka sopii kristilliseen maailmankuvaan, voidaan tulkita Jumalan toiminnaksi. Muslimin vastaava kokemus voidaan puolestaan selittää Saatanan petokseksi. Näin oman uskonnon puolesta puhuva aineisto hyväksytään todisteeksi, mutta vastakkainen aineisto menettää todistusarvonsa jo ennen kuin sitä on edes tutkittu.

Tällainen päättely on ongelmallista juuri siksi, että sama menetelmä voidaan antaa minkä tahansa uskonnon käyttöön. Muslimi voi sanoa, että hänen kokemuksensa Allahista todistaa islamin olevan totta ja kristityn kokemus Jeesuksesta on harhaanjohtava. Kristitty voi puolestaan tehdä täsmälleen päinvastaisen tulkinnan. Jos molemmat hyväksyvät oman kokemuksensa aitouden mutta selittävät vastakkaisen kokemuksen Saatanan, harhan tai jonkin muun pahan voiman aiheuttamaksi, heidän menetelmänsä ei vielä kerro, kumpi on oikeassa. Se ainoastaan suojaa kummankin omaa ennakkopäätelmää.


Sama ongelma näkyy erityisen selvästi kuolemanrajakokemuksissa. Jos ihminen kertoo nähneensä Jeesuksen, käyneensä helvetissä ja palanneensa kokemuksesta vakuuttuneena kristinuskon totuudesta, kertomusta voidaan käyttää kristillisen maailmankuvan tukena. Mutta silloin on pakko esittää symmetrinen kysymys: mitä tehdään ihmiselle, joka kertoo kuolemanrajakokemuksensa jälkeen kohdanneensa Allahin, profeetta Muhammadin tai jonkin islamilaisessa viitekehyksessä merkityksellisen hengellisen todellisuuden? Entä ihminen, joka kertoo kokemuksen johtaneen hänet pois kristinuskosta? Entä buddhalainen, joka tulkitsee kokemuksensa täysin toisenlaisessa uskonnollisessa kehyksessä? Entä ihminen, joka kokee syvää rauhaa, rakkautta tai yhteyttä mutta ei liitä kokemukseensa mitään uskontoa?

Lue lisää

Jos ensimmäiset kertomukset hyväksytään todisteiksi ja jälkimmäiset selitetään automaattisesti Saatanan petoksiksi, ei olla enää tekemässä avointa vertailua. Tällöin aineistoa käsitellään eri säännöillä sen mukaan, tukeeko se omaa uskontoa vai haastaa sitä.

Tässä kohtaa on tärkeää erottaa kokemus ja kokemuksesta tehty tulkinta. Ihminen voi todella kokea jotakin poikkeuksellista. Hän voi todella tuntea rauhaa, nähdä valon, kokea olevansa jonkin tietoisen läsnäolon kanssa tekemisissä, tavata edesmenneen läheisen tai kokea koko elämänsä muuttuneen hetkessä. Kokemuksen aitous henkilön omana kokemuksena ei kuitenkaan vielä ratkaise sitä, mikä kokemuksen metafyysinen selitys on.

Samoin ihminen voi todella parantua ja kokea, että Jumala paransi hänet. Mutta lause ”Jumala paransi minut” sisältää jo tulkinnan tapahtuman syystä. Jos kristitty sanoo ”Jeesus paransi minut”, muslimi ”Allah paransi minut” ja jonkin muun uskonnon edustaja antaa tapahtumalle oman uskonnollisen selityksensä, pelkkä paranemisen tapahtuminen ei vielä ratkaise, mikä näistä tulkinnoista on oikea.
Äänestä
Kommentoi
Anonyymi00134
2026-09-06 10:55:12

Anonyymi00133 kirjoitti:

Jos ensimmäiset kertomukset hyväksytään todisteiksi ja jälkimmäiset selitetään automaattisesti Saatanan petoksiksi, ei olla enää tekemässä avointa vertailua. Tällöin aineistoa käsitellään eri säännöillä sen mukaan, tukeeko se omaa uskontoa vai haastaa sitä.

Tässä kohtaa on tärkeää erottaa kokemus ja kokemuksesta tehty tulkinta. Ihminen voi todella kokea jotakin poikkeuksellista. Hän voi todella tuntea rauhaa, nähdä valon, kokea olevansa jonkin tietoisen läsnäolon kanssa tekemisissä, tavata edesmenneen läheisen tai kokea koko elämänsä muuttuneen hetkessä. Kokemuksen aitous henkilön omana kokemuksena ei kuitenkaan vielä ratkaise sitä, mikä kokemuksen metafyysinen selitys on.

Samoin ihminen voi todella parantua ja kokea, että Jumala paransi hänet. Mutta lause ”Jumala paransi minut” sisältää jo tulkinnan tapahtuman syystä. Jos kristitty sanoo ”Jeesus paransi minut”, muslimi ”Allah paransi minut” ja jonkin muun uskonnon edustaja antaa tapahtumalle oman uskonnollisen selityksensä, pelkkä paranemisen tapahtuminen ei vielä ratkaise, mikä näistä tulkinnoista on oikea.
Lue lisää

Sama pätee kääntymiskokemuksiin. Kristitty voi sanoa: ”Olin eksyksissä, löysin Jeesuksen ja elämäni muuttui täydellisesti.” Muslimi voi sanoa: ”Olin eksyksissä, löysin Allahin ja elämäni sai tarkoituksen.” Buddhalainen voi kuvata yhtä voimakasta muutosta aivan toisenlaisella käsitteistöllä. Kokemukset voivat olla ihmisille syvästi todellisia ja seuraukset heidän elämässään valtavia. Mutta juuri siksi niitä pitäisi vertailla kokonaisuutena eikä kerätä ainoastaan niitä kertomuksia, jotka sopivat omaan maailmankuvaan.

Tämä on myös syy siihen, miksi William Jamesin kaltaisella vertailevalla tutkimuksella on merkitystä. James tarkasteli eri aikakausien ja uskonnollisten traditioiden ihmisten omia kuvauksia uskonnollisista kokemuksista. Hänen aineistossaan esiintyy monenlaisia uskonnollisia taustoja, mutta kuvauksissa toistuvat esimerkiksi rauha, rakkaus, yhteyden kokemus, pyhän läsnäolo, syvä varmuus ja elämän muuttuminen. Kokemusten tulkinnat vaihtelevat, mutta kokemuksellisissa rakenteissa voidaan havaita myös yhteisiä piirteitä.

Anonyymi00128 kirjoitti:

Jos ensimmäiset kertomukset hyväksytään todisteiksi ja jälkimmäiset selitetään automaattisesti Saatanan petoksiksi, ei olla enää tekemässä avointa vertailua. Tällöin aineistoa käsitellään eri säännöillä sen mukaan, tukeeko se omaa uskontoa vai haastaa sitä.

Tässä kohtaa on tärkeää erottaa kokemus ja kokemuksesta tehty tulkinta. Ihminen voi todella kokea jotakin poikkeuksellista. Hän voi todella tuntea rauhaa, nähdä valon, kokea olevansa jonkin tietoisen läsnäolon kanssa tekemisissä, tavata edesmenneen läheisen tai kokea koko elämänsä muuttuneen hetkessä. Kokemuksen aitous henkilön omana kokemuksena ei kuitenkaan vielä ratkaise sitä, mikä kokemuksen metafyysinen selitys on.

Samoin ihminen voi todella parantua ja kokea, että Jumala paransi hänet. Mutta lause ”Jumala paransi minut” sisältää jo tulkinnan tapahtuman syystä. Jos kristitty sanoo ”Jeesus paransi minut”, muslimi ”Allah paransi minut” ja jonkin muun uskonnon edustaja antaa tapahtumalle oman uskonnollisen selityksensä, pelkkä paranemisen tapahtuminen ei vielä ratkaise, mikä näistä tulkinnoista on oikea.
Äänestä
Kommentoi
Anonyymi00134
2026-09-06 10:55:12

Anonyymi00133 kirjoitti:

Jos ensimmäiset kertomukset hyväksytään todisteiksi ja jälkimmäiset selitetään automaattisesti Saatanan petoksiksi, ei olla enää tekemässä avointa vertailua. Tällöin aineistoa käsitellään eri säännöillä sen mukaan, tukeeko se omaa uskontoa vai haastaa sitä.

Tässä kohtaa on tärkeää erottaa kokemus ja kokemuksesta tehty tulkinta. Ihminen voi todella kokea jotakin poikkeuksellista. Hän voi todella tuntea rauhaa, nähdä valon, kokea olevansa jonkin tietoisen läsnäolon kanssa tekemisissä, tavata edesmenneen läheisen tai kokea koko elämänsä muuttuneen hetkessä. Kokemuksen aitous henkilön omana kokemuksena ei kuitenkaan vielä ratkaise sitä, mikä kokemuksen metafyysinen selitys on.

Samoin ihminen voi todella parantua ja kokea, että Jumala paransi hänet. Mutta lause ”Jumala paransi minut” sisältää jo tulkinnan tapahtuman syystä. Jos kristitty sanoo ”Jeesus paransi minut”, muslimi ”Allah paransi minut” ja jonkin muun uskonnon edustaja antaa tapahtumalle oman uskonnollisen selityksensä, pelkkä paranemisen tapahtuminen ei vielä ratkaise, mikä näistä tulkinnoista on oikea.
Lue lisää

Sama pätee kääntymiskokemuksiin. Kristitty voi sanoa: ”Olin eksyksissä, löysin Jeesuksen ja elämäni muuttui täydellisesti.” Muslimi voi sanoa: ”Olin eksyksissä, löysin Allahin ja elämäni sai tarkoituksen.” Buddhalainen voi kuvata yhtä voimakasta muutosta aivan toisenlaisella käsitteistöllä. Kokemukset voivat olla ihmisille syvästi todellisia ja seuraukset heidän elämässään valtavia. Mutta juuri siksi niitä pitäisi vertailla kokonaisuutena eikä kerätä ainoastaan niitä kertomuksia, jotka sopivat omaan maailmankuvaan.

Tämä on myös syy siihen, miksi William Jamesin kaltaisella vertailevalla tutkimuksella on merkitystä. James tarkasteli eri aikakausien ja uskonnollisten traditioiden ihmisten omia kuvauksia uskonnollisista kokemuksista. Hänen aineistossaan esiintyy monenlaisia uskonnollisia taustoja, mutta kuvauksissa toistuvat esimerkiksi rauha, rakkaus, yhteyden kokemus, pyhän läsnäolo, syvä varmuus ja elämän muuttuminen. Kokemusten tulkinnat vaihtelevat, mutta kokemuksellisissa rakenteissa voidaan havaita myös yhteisiä piirteitä.

Lue lisää

Tämä ei todista, että kaikki uskonnot olisivat tosia. Mutta se vaikeuttaa huomattavasti väitettä, jonka mukaan yhden uskonnon seuraajien uskonnolliset kokemukset olisivat itsestään selvästi Jumalan todistuksia samalla kun muiden uskontojen vastaavat kokemukset olisivat automaattisesti Saatanan aikaansaannoksia.

Jos tällainen sääntö hyväksytään, ongelma voidaan nähdä vielä selvemmin matemaattisen vertauksen avulla. Jos oman uskonnon tekstistä löydetty lukusarja julistetaan Jumalan asettamaksi koodiksi, mutta toisen uskonnon tekstistä löytyvä vastaava kuvio kuitataan sattumana tai numerologiana, kyse ei ole enää puolueettomasta menetelmästä. Sama pätee hengellisiin kokemuksiin. Jos oma kokemus on yliluonnollinen kohtaaminen mutta toisen kokemus on demoninen harha, tarvitaan jokin riippumaton peruste sille, miksi ensimmäinen tulkinta on oikea ja toinen väärä.

Jos tällainen sääntö hyväksytään, ongelma voidaan nähdä vielä selvemmin matemaattisen vertauksen avulla. Jos oman uskonnon tekstistä löydetty lukusarja julistetaan Jumalan asettamaksi koodiksi, mutta toisen uskonnon tekstistä löytyvä vastaava kuvio kuitataan sattumana tai numerologiana, kyse ei ole enää puolueettomasta menetelmästä. Sama pätee hengellisiin kokemuksiin. Jos oma kokemus on yliluonnollinen kohtaaminen mutta toisen kokemus on demoninen harha, tarvitaan jokin riippumaton peruste sille, miksi ensimmäinen tulkinta on oikea ja toinen väärä.

Muuten päättely muodostuu kehäksi:

”Tiedän, että minun uskontoni on oikea, koska Jumala vahvistaa sen.”

”Mistä tiedät, että kyseessä on Jumalan vahvistus?”

”Koska se vahvistaa minun uskontoani.”

Tämä ei vielä tuota ulkopuolista perustetta uskonnon totuudelle.

Vielä ongelmallisemmaksi asian tekee se, jos vastakkaiset kokemukset voidaan aina selittää Saatanalla. Silloin mikään mahdollinen havainto ei kykene osoittamaan teoriaa vääräksi. Jos ihminen kokee Jeesuksen, se todistaa Jeesuksesta. Jos hän kokee Allahin, kyseessä on Saatanan petos. Jos hän kokee Vishnun, jälleen Saatanan petos. Jos hän ei koe mitään, se voidaan selittää hengellisellä sokeudella. Jos hän vaihtaa uskontoa, Saatana on eksyttänyt hänet. Jos hän pysyy kristittynä, Jumala on johdattanut hänet.

Anonyymi00129 kirjoitti:

Tämä ei todista, että kaikki uskonnot olisivat tosia. Mutta se vaikeuttaa huomattavasti väitettä, jonka mukaan yhden uskonnon seuraajien uskonnolliset kokemukset olisivat itsestään selvästi Jumalan todistuksia samalla kun muiden uskontojen vastaavat kokemukset olisivat automaattisesti Saatanan aikaansaannoksia.

Jos tällainen sääntö hyväksytään, ongelma voidaan nähdä vielä selvemmin matemaattisen vertauksen avulla. Jos oman uskonnon tekstistä löydetty lukusarja julistetaan Jumalan asettamaksi koodiksi, mutta toisen uskonnon tekstistä löytyvä vastaava kuvio kuitataan sattumana tai numerologiana, kyse ei ole enää puolueettomasta menetelmästä. Sama pätee hengellisiin kokemuksiin. Jos oma kokemus on yliluonnollinen kohtaaminen mutta toisen kokemus on demoninen harha, tarvitaan jokin riippumaton peruste sille, miksi ensimmäinen tulkinta on oikea ja toinen väärä.

Jos tällainen sääntö hyväksytään, ongelma voidaan nähdä vielä selvemmin matemaattisen vertauksen avulla. Jos oman uskonnon tekstistä löydetty lukusarja julistetaan Jumalan asettamaksi koodiksi, mutta toisen uskonnon tekstistä löytyvä vastaava kuvio kuitataan sattumana tai numerologiana, kyse ei ole enää puolueettomasta menetelmästä. Sama pätee hengellisiin kokemuksiin. Jos oma kokemus on yliluonnollinen kohtaaminen mutta toisen kokemus on demoninen harha, tarvitaan jokin riippumaton peruste sille, miksi ensimmäinen tulkinta on oikea ja toinen väärä.

Muuten päättely muodostuu kehäksi:

”Tiedän, että minun uskontoni on oikea, koska Jumala vahvistaa sen.”

”Mistä tiedät, että kyseessä on Jumalan vahvistus?”

”Koska se vahvistaa minun uskontoani.”

Tämä ei vielä tuota ulkopuolista perustetta uskonnon totuudelle.

Vielä ongelmallisemmaksi asian tekee se, jos vastakkaiset kokemukset voidaan aina selittää Saatanalla. Silloin mikään mahdollinen havainto ei kykene osoittamaan teoriaa vääräksi. Jos ihminen kokee Jeesuksen, se todistaa Jeesuksesta. Jos hän kokee Allahin, kyseessä on Saatanan petos. Jos hän kokee Vishnun, jälleen Saatanan petos. Jos hän ei koe mitään, se voidaan selittää hengellisellä sokeudella. Jos hän vaihtaa uskontoa, Saatana on eksyttänyt hänet. Jos hän pysyy kristittynä, Jumala on johdattanut hänet.

Lue lisää

Tällainen järjestelmä kykenee selittämään kaiken – ja juuri siksi se ei välttämättä selitä mitään erityisen hyvin. Teoria, jota mikään mahdollinen havainto ei voi haastaa, on epistemologisesti hyvin heikko lähtökohta.

Siksi kiinnostavin kysymys ei lopulta olekaan ”Kumpi meistä uskoo oikeaan Jumalaan?” Paljon olennaisempaa on kysyä: millä perusteella erotat Jumalan toiminnan Saatanan petoksesta, psykologisesta kokemuksesta, kulttuurisesta odotuksesta, muistojen muokkautumisesta, sattumasta tai jälkikäteen tehdystä tulkinnasta? Ja kaikkein tärkeimpänä: oletko valmis käyttämään täsmälleen samaa sääntöä myös silloin, kun tutkimasi aineisto on ristiriidassa oman uskontosi kanssa?

Jos vastaus on kyllä, silloin ollaan tekemässä todellista epistemologista tutkimusta. Jos vastaus on ei, kyse ei enää ole neutraalista todistamisesta vaan oman johtopäätöksen suojaamisesta.

Jos vastaus on kyllä, silloin ollaan tekemässä todellista epistemologista tutkimusta. Jos vastaus on ei, kyse ei enää ole neutraalista todistamisesta vaan oman johtopäätöksen suojaamisesta.

Siksi ”vain minun uskontoni on oikea, kaikki muut ovat Saatanasta” ei vielä ole argumentti. Se on johtopäätös, joka tarvitsee perustelun. Ja juuri tuon perustelun kohdalla pitäisi alkaa varsinainen tutkimus.

Anonyymi00130 kirjoitti:

Tällainen järjestelmä kykenee selittämään kaiken – ja juuri siksi se ei välttämättä selitä mitään erityisen hyvin. Teoria, jota mikään mahdollinen havainto ei voi haastaa, on epistemologisesti hyvin heikko lähtökohta.

Siksi kiinnostavin kysymys ei lopulta olekaan ”Kumpi meistä uskoo oikeaan Jumalaan?” Paljon olennaisempaa on kysyä: millä perusteella erotat Jumalan toiminnan Saatanan petoksesta, psykologisesta kokemuksesta, kulttuurisesta odotuksesta, muistojen muokkautumisesta, sattumasta tai jälkikäteen tehdystä tulkinnasta? Ja kaikkein tärkeimpänä: oletko valmis käyttämään täsmälleen samaa sääntöä myös silloin, kun tutkimasi aineisto on ristiriidassa oman uskontosi kanssa?

Jos vastaus on kyllä, silloin ollaan tekemässä todellista epistemologista tutkimusta. Jos vastaus on ei, kyse ei enää ole neutraalista todistamisesta vaan oman johtopäätöksen suojaamisesta.

Jos vastaus on kyllä, silloin ollaan tekemässä todellista epistemologista tutkimusta. Jos vastaus on ei, kyse ei enää ole neutraalista todistamisesta vaan oman johtopäätöksen suojaamisesta.

Siksi ”vain minun uskontoni on oikea, kaikki muut ovat Saatanasta” ei vielä ole argumentti. Se on johtopäätös, joka tarvitsee perustelun. Ja juuri tuon perustelun kohdalla pitäisi alkaa varsinainen tutkimus.

Lue lisää

Erityisen hyödyllisiä käsitteitä ovat esimerkiksi episteeminen symmetria, alimääräytyneisyys, tulkinnallinen alimääräytyneisyys, todistusaineiston selektiivisyys, immunisaatio, ad hoc -selitys, hermeneuttinen kehä, evidenssin diskriminatiivinen voima, vaihtoehtoisten hypoteesien vertailu ja alituisen selittämisen ongelma.

Kun kaikki vastatodisteet voidaan nimetä Saatanan petokseksi

Kun ihminen sanoo: ”Vain minun uskontoni on oikea, koska se on Jumalasta, ja kaikki muut uskonnot ovat Saatanasta”, hän ei oikeastaan vielä esitä uskonnollista todistetta. Hän määrittelee todellisuuden tavalla, jossa oman katsomuksen totuus on asetettu lähtökohdaksi ja kaikki siitä poikkeava aineisto on etukäteen sijoitettu virheen, harhan tai pahan voiman kategoriaan. Tällaisessa asetelmassa varsinainen epistemologinen kysymys kuuluu: millainen havainto voisi saada tämän ihmisen muuttamaan kantaansa?

Anonyymi00131 kirjoitti:

Erityisen hyödyllisiä käsitteitä ovat esimerkiksi episteeminen symmetria, alimääräytyneisyys, tulkinnallinen alimääräytyneisyys, todistusaineiston selektiivisyys, immunisaatio, ad hoc -selitys, hermeneuttinen kehä, evidenssin diskriminatiivinen voima, vaihtoehtoisten hypoteesien vertailu ja alituisen selittämisen ongelma.

Kun kaikki vastatodisteet voidaan nimetä Saatanan petokseksi

Kun ihminen sanoo: ”Vain minun uskontoni on oikea, koska se on Jumalasta, ja kaikki muut uskonnot ovat Saatanasta”, hän ei oikeastaan vielä esitä uskonnollista todistetta. Hän määrittelee todellisuuden tavalla, jossa oman katsomuksen totuus on asetettu lähtökohdaksi ja kaikki siitä poikkeava aineisto on etukäteen sijoitettu virheen, harhan tai pahan voiman kategoriaan. Tällaisessa asetelmassa varsinainen epistemologinen kysymys kuuluu: millainen havainto voisi saada tämän ihmisen muuttamaan kantaansa?

Lue lisää

Jos vastaus on ”ei mikään”, ollaan tekemisissä episteemisesti immunisoidun järjestelmän kanssa. Teoria on rakennettu niin, ettei mikään mahdollinen vastatodiste pääse aidosti vaikuttamaan sen asemaan. Oma kokemus voidaan hyväksyä Jumalan toiminnaksi, mutta ristiriitainen kokemus voidaan määritellä Saatanan petokseksi. Oman uskonnon tekstistä löytyvä erikoinen yksityiskohta voidaan nähdä jumalallisena merkkinä, kun taas toisen uskonnon tekstistä löytyvä vastaava yksityiskohta voidaan nimetä sattumaksi, numerologiaksi tai ihmisen tekemäksi tulkinnaksi. Tällöin samaa evidenssin arviointiperiaatetta ei sovelleta symmetrisesti.

Juuri tässä kohtaa tulee vastaan episteemisen symmetrian vaatimus. Jos jokin havainto on periaatteessa kelvollinen todiste kristinuskon puolesta, pitäisi kysyä, millä perusteella sama havaintotyyppi ei voisi olla todiste islamin, hindulaisuuden tai jonkin muun maailmankatsomuksen puolesta. Jos vastaus riippuu jo siitä, minkä uskonnon oletetaan olevan oikeassa, ollaan hermeneuttisessa kehässä: tulkinta vahvistaa lähtöoletusta ja lähtöoletus puolestaan määrää, miten tulkinta tehdään.

Anonyymi00132 kirjoitti:

Jos vastaus on ”ei mikään”, ollaan tekemisissä episteemisesti immunisoidun järjestelmän kanssa. Teoria on rakennettu niin, ettei mikään mahdollinen vastatodiste pääse aidosti vaikuttamaan sen asemaan. Oma kokemus voidaan hyväksyä Jumalan toiminnaksi, mutta ristiriitainen kokemus voidaan määritellä Saatanan petokseksi. Oman uskonnon tekstistä löytyvä erikoinen yksityiskohta voidaan nähdä jumalallisena merkkinä, kun taas toisen uskonnon tekstistä löytyvä vastaava yksityiskohta voidaan nimetä sattumaksi, numerologiaksi tai ihmisen tekemäksi tulkinnaksi. Tällöin samaa evidenssin arviointiperiaatetta ei sovelleta symmetrisesti.

Juuri tässä kohtaa tulee vastaan episteemisen symmetrian vaatimus. Jos jokin havainto on periaatteessa kelvollinen todiste kristinuskon puolesta, pitäisi kysyä, millä perusteella sama havaintotyyppi ei voisi olla todiste islamin, hindulaisuuden tai jonkin muun maailmankatsomuksen puolesta. Jos vastaus riippuu jo siitä, minkä uskonnon oletetaan olevan oikeassa, ollaan hermeneuttisessa kehässä: tulkinta vahvistaa lähtöoletusta ja lähtöoletus puolestaan määrää, miten tulkinta tehdään.

Lue lisää

Kuolemanrajakokemukset tekevät tämän ongelman erityisen näkyväksi. Jos kristitty kertoo nähneensä Jeesuksen, valon, enkelin tai helvetin ja tulkitsee kokemuksen kristinuskon vahvistukseksi, kokemusta voidaan pitää hänelle henkilökohtaisesti erittäin merkittävänä. Mutta sama epistemologinen kysymys on esitettävä toisellekin kokijalle. Jos muslimi kertoo kohdanneensa Allahin tai kokeneensa islamilaisen maailmankuvan vahvistuneen kokemuksensa seurauksena, miksi hänen kokemuksensa pitäisi lähtökohtaisesti luokitella vähemmän informatiiviseksi?

Vielä olennaisempaa on kysyä, mitä tapahtuu silloin, kun kokemukset ovat keskenään ristiriidassa. Jos yksi ihminen kertoo kohdanneensa Jeesuksen ja toinen kertoo kohdanneensa Allahin, kokemusten pelkkä intensiteetti ei ratkaise niiden metafyysistä alkuperää. Molemmat voivat olla subjektiivisesti äärimmäisen vakuuttavia. Molemmat voivat muuttaa ihmisen koko persoonallista maailmankuvaa. Molemmat voivat tuntua kokijasta varmemmilta kuin mikään tavallinen arkikokemus.

Anonyymi00133 kirjoitti:

Kuolemanrajakokemukset tekevät tämän ongelman erityisen näkyväksi. Jos kristitty kertoo nähneensä Jeesuksen, valon, enkelin tai helvetin ja tulkitsee kokemuksen kristinuskon vahvistukseksi, kokemusta voidaan pitää hänelle henkilökohtaisesti erittäin merkittävänä. Mutta sama epistemologinen kysymys on esitettävä toisellekin kokijalle. Jos muslimi kertoo kohdanneensa Allahin tai kokeneensa islamilaisen maailmankuvan vahvistuneen kokemuksensa seurauksena, miksi hänen kokemuksensa pitäisi lähtökohtaisesti luokitella vähemmän informatiiviseksi?

Vielä olennaisempaa on kysyä, mitä tapahtuu silloin, kun kokemukset ovat keskenään ristiriidassa. Jos yksi ihminen kertoo kohdanneensa Jeesuksen ja toinen kertoo kohdanneensa Allahin, kokemusten pelkkä intensiteetti ei ratkaise niiden metafyysistä alkuperää. Molemmat voivat olla subjektiivisesti äärimmäisen vakuuttavia. Molemmat voivat muuttaa ihmisen koko persoonallista maailmankuvaa. Molemmat voivat tuntua kokijasta varmemmilta kuin mikään tavallinen arkikokemus.

Lue lisää

Tästä seuraa tärkeä ero fenomenologisen ja ontologisen kysymyksen välillä. Fenomenologinen kysymys koskee sitä, millaisena kokemus ilmenee kokijalle: mitä hän näkee, tuntee, havaitsee ja miten hänen tietoisuutensa muuttuu. Ontologinen kysymys taas koskee sitä, mikä kokemuksen ulkopuolinen todellisuus sen mahdollisesti aiheuttaa. Näitä ei pitäisi sekoittaa.

”Koin Jeesuksen läsnäolon” on kuvaus kokemuksesta.

”Jeesus todella oli läsnä” on ontologinen väite.

”Jeesus oli läsnä, koska kristinusko on totta” on vielä pidemmälle menevä teologinen tulkinta.

Anonyymi00134 kirjoitti:

Tästä seuraa tärkeä ero fenomenologisen ja ontologisen kysymyksen välillä. Fenomenologinen kysymys koskee sitä, millaisena kokemus ilmenee kokijalle: mitä hän näkee, tuntee, havaitsee ja miten hänen tietoisuutensa muuttuu. Ontologinen kysymys taas koskee sitä, mikä kokemuksen ulkopuolinen todellisuus sen mahdollisesti aiheuttaa. Näitä ei pitäisi sekoittaa.

”Koin Jeesuksen läsnäolon” on kuvaus kokemuksesta.

”Jeesus todella oli läsnä” on ontologinen väite.

”Jeesus oli läsnä, koska kristinusko on totta” on vielä pidemmälle menevä teologinen tulkinta.

Lue lisää

Nämä kolme lausetta eivät ole epistemisesti samanarvoisia. Ensimmäinen kertoo siitä, mitä henkilölle tapahtui. Toinen esittää väitteen kokemuksen ulkopuolisesta todellisuudesta. Kolmas yhdistää kokemuksen jo valmiiseen metafyysiseen järjestelmään.

Sama rakenne voidaan kirjoittaa islamilaisesta näkökulmasta. ”Koin Allahin läsnäolon” on kokemuskuvaus. ”Allah todella oli läsnä” on ontologinen tulkinta. ”Kokemus todistaa islamin olevan totta” on vielä laajempi johtopäätös.

Tässä syntyy niin sanottu evidenssin alimääräytymisen ongelma. Sama havainto voi olla yhteensopiva useamman keskenään ristiriitaisen selityksen kanssa. Kokemus ei siis yksinään määritä, mikä teoria sen parhaiten selittää.

Tätä voi verrata rikostutkintaan. Jos huoneesta löytyy sormenjälki, sormenjälki on evidenssiä. Mutta sen todistusarvo riippuu siitä, kuinka hyvin se erottaa kilpailevat hypoteesit toisistaan. Jos kyseinen sormenjälki löytyy aivan yhtä hyvin kolmesta mahdollisesta selityksestä, se ei vielä ratkaise, mikä selitys on oikea.

Sama pätee uskonnollisiin kokemuksiin. Jos Jeesukseen uskova kokee rauhaa rukouksessa, muslimi kokee rauhaa rukouksessa ja hindulainen kokee vastaavaa yhteyttä meditaatiossa, ilmiö voi olla erittäin merkityksellinen, mutta sen diskriminatiivinen evidenssiarvo yhden tietyn uskonnon puolesta jää avoimeksi. Kokemus osoittaa ehkä jotakin ihmisen uskonnollisesta tietoisuudesta, mutta ei vielä ratkaise sitä, mikä metafyysinen järjestelmä on tosi.

Anonyymi00135 kirjoitti:

Nämä kolme lausetta eivät ole epistemisesti samanarvoisia. Ensimmäinen kertoo siitä, mitä henkilölle tapahtui. Toinen esittää väitteen kokemuksen ulkopuolisesta todellisuudesta. Kolmas yhdistää kokemuksen jo valmiiseen metafyysiseen järjestelmään.

Sama rakenne voidaan kirjoittaa islamilaisesta näkökulmasta. ”Koin Allahin läsnäolon” on kokemuskuvaus. ”Allah todella oli läsnä” on ontologinen tulkinta. ”Kokemus todistaa islamin olevan totta” on vielä laajempi johtopäätös.

Tässä syntyy niin sanottu evidenssin alimääräytymisen ongelma. Sama havainto voi olla yhteensopiva useamman keskenään ristiriitaisen selityksen kanssa. Kokemus ei siis yksinään määritä, mikä teoria sen parhaiten selittää.

Tätä voi verrata rikostutkintaan. Jos huoneesta löytyy sormenjälki, sormenjälki on evidenssiä. Mutta sen todistusarvo riippuu siitä, kuinka hyvin se erottaa kilpailevat hypoteesit toisistaan. Jos kyseinen sormenjälki löytyy aivan yhtä hyvin kolmesta mahdollisesta selityksestä, se ei vielä ratkaise, mikä selitys on oikea.

Sama pätee uskonnollisiin kokemuksiin. Jos Jeesukseen uskova kokee rauhaa rukouksessa, muslimi kokee rauhaa rukouksessa ja hindulainen kokee vastaavaa yhteyttä meditaatiossa, ilmiö voi olla erittäin merkityksellinen, mutta sen diskriminatiivinen evidenssiarvo yhden tietyn uskonnon puolesta jää avoimeksi. Kokemus osoittaa ehkä jotakin ihmisen uskonnollisesta tietoisuudesta, mutta ei vielä ratkaise sitä, mikä metafyysinen järjestelmä on tosi.

Lue lisää

Tässä onkin yksi koko keskustelun keskeisimmistä eroista: evidenssi voi olla ihmiselle erittäin vakuuttavaa olematta samalla kovin erottelevaa.

Ihminen voi olla täysin vilpittömästi vakuuttunut kokemuksestaan. Hän ei valehtele. Hän ei välttämättä ole naiivi. Hän ei välttämättä kuvittele tapahtumaa tietoisesti. Hänen kokemuksensa voi olla psykologisesti ja fenomenologisesti erittäin todellinen. Mutta tästä ei seuraa, että kokemuksesta tehty metafyysinen selitys olisi automaattisesti oikea.

Subjektiivinen varmuus ja objektiivinen todistusarvo ovat eri asioita.

Tämä ero unohtuu helposti juuri uskonnollisissa kokemuksissa, koska voimakas kokemus tuottaa usein poikkeuksellisen vahvan varmuuden tunteen. Mutta varmuuden psykologinen intensiteetti ei ole sama asia kuin väitteen totuudellisuus. Ihminen voi olla sataprosenttisen varma ja silti väärässä. Tämä ei tee hänen kokemuksestaan valheellista. Se tarkoittaa vain sitä, että varmuuden tunne itsessään ei ole luotettava mittari metafyysiselle totuudelle.

Sama ongelma koskee kääntymiskokemuksia. Kristitty voi sanoa: ”Jeesus pelasti minut ja elämäni muuttui.” Muslimi voi sanoa: ”Allah johdatti minut islamiin ja elämäni muuttui.” Buddhalainen voi kuvata vapautumista aivan toisenlaisella käsitteistöllä. Ihmiset voivat kuvata kokemustensa jälkeen lähes täydellistä identiteetin uudelleenjärjestymistä: riippuvuudet jäävät, vanhat ihmissuhteet muuttuvat, elämälle löytyy tarkoitus ja ihminen alkaa nähdä itsensä uudessa valossa.

Tämä on psykologisesti kiinnostavaa riippumatta siitä, mikä metafyysinen selitys on oikea.

Mutta jos kristitty käyttää tällaista kokemusta todisteena kristinuskon totuudesta, hänen pitäisi selittää, miksi vastaavanlainen islamilainen kääntymyskokemus ei anna vastaavaa evidenssiä islamin puolesta. Jos hän vastaa, että islamilainen kokemus on Saatanan aiheuttama, hän ei ole vielä osoittanut tätä. Hän on ainoastaan lisännyt järjestelmään uuden selityshypoteesin, joka tekee vastakkaisen evidenssin vaarattomaksi.

Anonyymi00136 kirjoitti:

Tässä onkin yksi koko keskustelun keskeisimmistä eroista: evidenssi voi olla ihmiselle erittäin vakuuttavaa olematta samalla kovin erottelevaa.

Ihminen voi olla täysin vilpittömästi vakuuttunut kokemuksestaan. Hän ei valehtele. Hän ei välttämättä ole naiivi. Hän ei välttämättä kuvittele tapahtumaa tietoisesti. Hänen kokemuksensa voi olla psykologisesti ja fenomenologisesti erittäin todellinen. Mutta tästä ei seuraa, että kokemuksesta tehty metafyysinen selitys olisi automaattisesti oikea.

Subjektiivinen varmuus ja objektiivinen todistusarvo ovat eri asioita.

Tämä ero unohtuu helposti juuri uskonnollisissa kokemuksissa, koska voimakas kokemus tuottaa usein poikkeuksellisen vahvan varmuuden tunteen. Mutta varmuuden psykologinen intensiteetti ei ole sama asia kuin väitteen totuudellisuus. Ihminen voi olla sataprosenttisen varma ja silti väärässä. Tämä ei tee hänen kokemuksestaan valheellista. Se tarkoittaa vain sitä, että varmuuden tunne itsessään ei ole luotettava mittari metafyysiselle totuudelle.

Sama ongelma koskee kääntymiskokemuksia. Kristitty voi sanoa: ”Jeesus pelasti minut ja elämäni muuttui.” Muslimi voi sanoa: ”Allah johdatti minut islamiin ja elämäni muuttui.” Buddhalainen voi kuvata vapautumista aivan toisenlaisella käsitteistöllä. Ihmiset voivat kuvata kokemustensa jälkeen lähes täydellistä identiteetin uudelleenjärjestymistä: riippuvuudet jäävät, vanhat ihmissuhteet muuttuvat, elämälle löytyy tarkoitus ja ihminen alkaa nähdä itsensä uudessa valossa.

Tämä on psykologisesti kiinnostavaa riippumatta siitä, mikä metafyysinen selitys on oikea.

Mutta jos kristitty käyttää tällaista kokemusta todisteena kristinuskon totuudesta, hänen pitäisi selittää, miksi vastaavanlainen islamilainen kääntymyskokemus ei anna vastaavaa evidenssiä islamin puolesta. Jos hän vastaa, että islamilainen kokemus on Saatanan aiheuttama, hän ei ole vielä osoittanut tätä. Hän on ainoastaan lisännyt järjestelmään uuden selityshypoteesin, joka tekee vastakkaisen evidenssin vaarattomaksi.

Lue lisää

Tämä on ad hoc -immunisaation ongelma.

Jos jokainen ristiriitainen havainto voidaan selittää lisäämällä teoriaan uusi näkymätön toimija, kuten Saatana, demoni, hengellinen petos tai ihmisen hengellinen sokeus, teoriasta tulee erittäin vaikeasti falsifioituva. Se pystyy säilyttämään totuusväitteensä riippumatta siitä, mitä havaitaan.

Mutta selityksen kyky absorboida kaikki mahdollinen evidenssi ei ole sama asia kuin sen kyky ennustaa tai erotella todellisuutta. Jos teoria pystyy selittämään sekä A:n että ei-A:n, sen selitysvoima voi näennäisesti näyttää valtavalta samalla kun sen informaatioarvo jää hyvin pieneksi.

Tämän vuoksi olisi kiinnostavampaa kysyä: mitä havaintoa kristitty pitäisi sellaisena, joka oikeasti puhuisi kristinuskoa vastaan? Jos vastaus on ”ei mitään”, kyseessä ei ole avoin evidenssiperustainen tutkimusasetelma. Kyseessä on uskomusjärjestelmä, joka määrittelee etukäteen kaikki mahdolliset tulokset oman totuutensa kanssa yhteensopiviksi.

Ja tässä tulee vastaan vielä yksi ongelma: vastakkaisten kokemusten selektiivinen näkyvyys.

Jos henkilö kerää kymmeniä helvettikertomuksia ja sanoo niiden osoittavan helvetin todellisuuden, mutta ei systemaattisesti kerää tapauksia, joissa ihmiset kertovat valosta, rakkaudesta, jälleensyntymisestä, Allahin kohtaamisesta, Jeesuksesta luopumisesta tai kokonaan uskonnottomasta kokemuksesta, hän ei ole vielä osoittanut, että helvettikokemukset ovat erityinen todistus kristillisestä metafysiikasta. Hän on osoittanut, että tällaisia kertomuksia on olemassa.

Se on aivan eri väite.

Kertomusten olemassaolo ja kertomusten todistusarvo ovat kaksi eri asiaa.

Vielä tärkeämpää olisi tietää niiden esiintyvyys, jakauma, valikoitumismekanismit, kulttuuriset taustat, uskonnolliset ennakko-odotukset, tiedonkeruun menetelmät ja se, kuinka usein erilaiset kokemukset jäävät kokonaan raportoimatta. Muuten aineistoon syntyy klassinen valikoitumisharha: tutkija näkee sen, mitä hän etsii, ja alkaa sitten käyttää löytämäänsä aineistoa sen asian vahvistamiseen, jota hän alun perin lähti etsimään.

Tässä mielessä kysymys ”miksi et tutki päinvastaisia kuolemanrajakokemuksia?” on itse asiassa paljon syvempi kuin miltä se kuulostaa. Se ei ole pelkkä vaatimus lisätä pari vastakkaista linkkiä. Se on vaatimus muuttaa koko tutkimusasetelmaa.

Ei pitäisi kerätä vain niitä tapauksia, jotka vahvistavat hypoteesia.

Pitäisi rakentaa aineisto niin, että myös hypoteesin kanssa ristiriitaiset tapaukset tulevat näkyviin.

Vasta silloin voidaan arvioida, onko kokemuksilla todella uskonnollisesti diskriminoivaa evidenssiarvoa.

Anonyymi00137 kirjoitti:

Tämä on ad hoc -immunisaation ongelma.

Jos jokainen ristiriitainen havainto voidaan selittää lisäämällä teoriaan uusi näkymätön toimija, kuten Saatana, demoni, hengellinen petos tai ihmisen hengellinen sokeus, teoriasta tulee erittäin vaikeasti falsifioituva. Se pystyy säilyttämään totuusväitteensä riippumatta siitä, mitä havaitaan.

Mutta selityksen kyky absorboida kaikki mahdollinen evidenssi ei ole sama asia kuin sen kyky ennustaa tai erotella todellisuutta. Jos teoria pystyy selittämään sekä A:n että ei-A:n, sen selitysvoima voi näennäisesti näyttää valtavalta samalla kun sen informaatioarvo jää hyvin pieneksi.

Tämän vuoksi olisi kiinnostavampaa kysyä: mitä havaintoa kristitty pitäisi sellaisena, joka oikeasti puhuisi kristinuskoa vastaan? Jos vastaus on ”ei mitään”, kyseessä ei ole avoin evidenssiperustainen tutkimusasetelma. Kyseessä on uskomusjärjestelmä, joka määrittelee etukäteen kaikki mahdolliset tulokset oman totuutensa kanssa yhteensopiviksi.

Ja tässä tulee vastaan vielä yksi ongelma: vastakkaisten kokemusten selektiivinen näkyvyys.

Jos henkilö kerää kymmeniä helvettikertomuksia ja sanoo niiden osoittavan helvetin todellisuuden, mutta ei systemaattisesti kerää tapauksia, joissa ihmiset kertovat valosta, rakkaudesta, jälleensyntymisestä, Allahin kohtaamisesta, Jeesuksesta luopumisesta tai kokonaan uskonnottomasta kokemuksesta, hän ei ole vielä osoittanut, että helvettikokemukset ovat erityinen todistus kristillisestä metafysiikasta. Hän on osoittanut, että tällaisia kertomuksia on olemassa.

Se on aivan eri väite.

Kertomusten olemassaolo ja kertomusten todistusarvo ovat kaksi eri asiaa.

Vielä tärkeämpää olisi tietää niiden esiintyvyys, jakauma, valikoitumismekanismit, kulttuuriset taustat, uskonnolliset ennakko-odotukset, tiedonkeruun menetelmät ja se, kuinka usein erilaiset kokemukset jäävät kokonaan raportoimatta. Muuten aineistoon syntyy klassinen valikoitumisharha: tutkija näkee sen, mitä hän etsii, ja alkaa sitten käyttää löytämäänsä aineistoa sen asian vahvistamiseen, jota hän alun perin lähti etsimään.

Tässä mielessä kysymys ”miksi et tutki päinvastaisia kuolemanrajakokemuksia?” on itse asiassa paljon syvempi kuin miltä se kuulostaa. Se ei ole pelkkä vaatimus lisätä pari vastakkaista linkkiä. Se on vaatimus muuttaa koko tutkimusasetelmaa.

Ei pitäisi kerätä vain niitä tapauksia, jotka vahvistavat hypoteesia.

Pitäisi rakentaa aineisto niin, että myös hypoteesin kanssa ristiriitaiset tapaukset tulevat näkyviin.

Vasta silloin voidaan arvioida, onko kokemuksilla todella uskonnollisesti diskriminoivaa evidenssiarvoa.

Lue lisää

Ja juuri tässä suhteessa väite ”kaikki muut kokemukset ovat Saatanasta” on epistemologisesti poikkeuksellisen ongelmallinen. Se ei ole itsenäinen havainto. Se on tulkinta, joka syntyy vasta sen jälkeen, kun oma uskonnollinen järjestelmä on jo oletettu oikeaksi.

Jos kristinuskon totuus todetaan ensin ja Saatana määritellään sen jälkeen kaiken kristinuskosta poikkeavan kokemuksen selitykseksi, Saatana ei toimi kristinuskon puolesta uutena evidenssinä. Hän toimii teoreettisena suojarakenteena, jonka avulla ristiriitainen evidenssi voidaan neutraloida.

Silloin päädytään lähes suljettuun epistemiseen järjestelmään.

Oma kokemus vahvistaa uskoa.

Toisen kokemus vahvistaa omaa uskoa, koska se voidaan tulkita eksytykseksi.

Vastatodiste vahvistaa uskoa, koska se osoittaa, kuinka voimakasta hengellinen eksytys on.

Uskoon kääntyminen vahvistaa uskoa.

Uskosta luopuminen vahvistaa uskoa, koska Saatana on eksyttänyt ihmisen.

Helvettikokemus vahvistaa uskoa.

Taivas- tai jumalkokemus toisessa uskonnossa vahvistaa uskoa, koska se osoittaa Saatanan petoksen.

Tällaisessa järjestelmässä evidenssi ei enää toimi uskomuksen ulkopuolisena kontrollina. Uskomusjärjestelmä itse määrää, mitä evidenssi saa tarkoittaa.

Ja juuri tässä on koko ongelman ydin.

Todella avoin epistemologia ei kysy ainoastaan: ”Mikä havainto tukee minun teoriaani?” Se kysyy myös: ”Mikä havainto erottaisi minun teoriani sen kilpailijoista?” ja vielä vaikeamman kysymyksen: ”Mikä havainto pakottaisi minut tarkistamaan teoriaani?”

Jos näihin kysymyksiin ei ole vastausta, kyse ei ole vahvasta todistuksesta vaan episteemisestä sulkeutumisesta.

Siksi eri uskontojen uskonnolliset kokemukset eivät automaattisesti todista, että kaikki uskonnot ovat tosia. Eivät ne myöskään automaattisesti todista, että kaikki uskonnot ovat epätosia. Niiden merkitys on hienovaraisempi: ne osoittavat, että uskonnollinen kokemus itsessään ei näytä yksiselitteisesti identifioivan yhtä ainoaa teologista järjestelmää.

Se pakottaa tekemään vielä yhden perustavanlaatuisen erottelun: uskonnollisen kokemuksen episteminen merkitys ei ole sama asia kuin sen uskonnollinen merkitys.

Kokemus voi olla ihmiselle eksistentiaalisesti mullistava, moraalisesti muuttava ja henkilökohtaisesti pyhä. Silti siitä ei seuraa automaattisesti, että sen sisältämä metafyysinen tulkinta olisi tosi.

Juuri tästä syystä keskustelun pitäisi siirtyä pois kysymyksestä ”kumpi kertomus kuulostaa vakuuttavammalta?” kohti kysymystä ”mikä menetelmä kykenee erottamaan kilpailevat selitykset toisistaan?”

Jos kristitty haluaa käyttää kuolemanrajakokemuksia, ihmeitä, parantumisia, kääntymisiä tai henkilökohtaisia ilmestyksiä evidenssinä kristinuskon puolesta, hänellä on täysi oikeus tehdä niin. Mutta silloin hänen pitäisi hyväksyä sama evidenssikriteeri myös silloin, kun aineisto tuottaa islamilaisen, hindulaisen, buddhalaisen tai uskonnottoman tulkinnan.

Muuten kyse ei ole enää siitä, että evidenssi johtaa johtopäätökseen.

Johtopäätös on valittu ensin, ja evidenssille annetaan sen jälkeen tehtäväksi palvella sitä.

Ja ehkä juuri tämä on kaikkein olennaisin ero uskon ja argumentin välillä: usko voi alkaa vakaumuksesta, mutta argumentti alkaa siitä, että ihminen sallii myös mahdollisuuden olla väärässä.

Anonyymi00138 kirjoitti:

Ja juuri tässä suhteessa väite ”kaikki muut kokemukset ovat Saatanasta” on epistemologisesti poikkeuksellisen ongelmallinen. Se ei ole itsenäinen havainto. Se on tulkinta, joka syntyy vasta sen jälkeen, kun oma uskonnollinen järjestelmä on jo oletettu oikeaksi.

Jos kristinuskon totuus todetaan ensin ja Saatana määritellään sen jälkeen kaiken kristinuskosta poikkeavan kokemuksen selitykseksi, Saatana ei toimi kristinuskon puolesta uutena evidenssinä. Hän toimii teoreettisena suojarakenteena, jonka avulla ristiriitainen evidenssi voidaan neutraloida.

Silloin päädytään lähes suljettuun epistemiseen järjestelmään.

Oma kokemus vahvistaa uskoa.

Toisen kokemus vahvistaa omaa uskoa, koska se voidaan tulkita eksytykseksi.

Vastatodiste vahvistaa uskoa, koska se osoittaa, kuinka voimakasta hengellinen eksytys on.

Uskoon kääntyminen vahvistaa uskoa.

Uskosta luopuminen vahvistaa uskoa, koska Saatana on eksyttänyt ihmisen.

Helvettikokemus vahvistaa uskoa.

Taivas- tai jumalkokemus toisessa uskonnossa vahvistaa uskoa, koska se osoittaa Saatanan petoksen.

Tällaisessa järjestelmässä evidenssi ei enää toimi uskomuksen ulkopuolisena kontrollina. Uskomusjärjestelmä itse määrää, mitä evidenssi saa tarkoittaa.

Ja juuri tässä on koko ongelman ydin.

Todella avoin epistemologia ei kysy ainoastaan: ”Mikä havainto tukee minun teoriaani?” Se kysyy myös: ”Mikä havainto erottaisi minun teoriani sen kilpailijoista?” ja vielä vaikeamman kysymyksen: ”Mikä havainto pakottaisi minut tarkistamaan teoriaani?”

Jos näihin kysymyksiin ei ole vastausta, kyse ei ole vahvasta todistuksesta vaan episteemisestä sulkeutumisesta.

Siksi eri uskontojen uskonnolliset kokemukset eivät automaattisesti todista, että kaikki uskonnot ovat tosia. Eivät ne myöskään automaattisesti todista, että kaikki uskonnot ovat epätosia. Niiden merkitys on hienovaraisempi: ne osoittavat, että uskonnollinen kokemus itsessään ei näytä yksiselitteisesti identifioivan yhtä ainoaa teologista järjestelmää.

Se pakottaa tekemään vielä yhden perustavanlaatuisen erottelun: uskonnollisen kokemuksen episteminen merkitys ei ole sama asia kuin sen uskonnollinen merkitys.

Kokemus voi olla ihmiselle eksistentiaalisesti mullistava, moraalisesti muuttava ja henkilökohtaisesti pyhä. Silti siitä ei seuraa automaattisesti, että sen sisältämä metafyysinen tulkinta olisi tosi.

Juuri tästä syystä keskustelun pitäisi siirtyä pois kysymyksestä ”kumpi kertomus kuulostaa vakuuttavammalta?” kohti kysymystä ”mikä menetelmä kykenee erottamaan kilpailevat selitykset toisistaan?”

Jos kristitty haluaa käyttää kuolemanrajakokemuksia, ihmeitä, parantumisia, kääntymisiä tai henkilökohtaisia ilmestyksiä evidenssinä kristinuskon puolesta, hänellä on täysi oikeus tehdä niin. Mutta silloin hänen pitäisi hyväksyä sama evidenssikriteeri myös silloin, kun aineisto tuottaa islamilaisen, hindulaisen, buddhalaisen tai uskonnottoman tulkinnan.

Muuten kyse ei ole enää siitä, että evidenssi johtaa johtopäätökseen.

Johtopäätös on valittu ensin, ja evidenssille annetaan sen jälkeen tehtäväksi palvella sitä.

Ja ehkä juuri tämä on kaikkein olennaisin ero uskon ja argumentin välillä: usko voi alkaa vakaumuksesta, mutta argumentti alkaa siitä, että ihminen sallii myös mahdollisuuden olla väärässä.

Lue lisää

Jos joku sanoo: "Koska minä ja monet muut olemme nähneet helvetin, nyt on todistettu, että kristillinen IKUINEN helvetti on objektiivisesti olemassa", hän tekee paljon vahvemman väitteen kuin pelkän väitteen siitä, että ihmisillä on ollut voimakkaita helvettikokemuksia. Se, että ihminen on kokenut jotakin hyvin todentuntuista, on eri asia kuin se, että tiedämme kokemuksen ulkoisen syyn ja voimme sen perusteella päätellä tietyn uskonnollisen opin olevan objektiivisesti totta. Kokemus voi olla henkilölle täysin todellinen ilman, että sen tulkinta on automaattisesti oikea. Jos kristitty kertoo nähneensä Jeesuksen, muslimi Allahin ja joku muu toisen uskonnollisen perinteensä mukaisen olennon, emme voi ratkaista kysymystä pelkästään sillä perusteella, että jokainen kokemus tuntui kokijasta todelta. Juuri tässä tarvitaan samaa todistamisen standardia kaikille.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Jos joku sanoo: "Koska minä ja monet muut olemme nähneet helvetin, nyt on todistettu, että kristillinen IKUINEN helvetti on objektiivisesti olemassa", hän tekee paljon vahvemman väitteen kuin pelkän väitteen siitä, että ihmisillä on ollut voimakkaita helvettikokemuksia. Se, että ihminen on kokenut jotakin hyvin todentuntuista, on eri asia kuin se, että tiedämme kokemuksen ulkoisen syyn ja voimme sen perusteella päätellä tietyn uskonnollisen opin olevan objektiivisesti totta. Kokemus voi olla henkilölle täysin todellinen ilman, että sen tulkinta on automaattisesti oikea. Jos kristitty kertoo nähneensä Jeesuksen, muslimi Allahin ja joku muu toisen uskonnollisen perinteensä mukaisen olennon, emme voi ratkaista kysymystä pelkästään sillä perusteella, että jokainen kokemus tuntui kokijasta todelta. Juuri tässä tarvitaan samaa todistamisen standardia kaikille.

Lue lisää

Jos kristillinen kokemus tulkitaan Jumalan ilmoitukseksi, mutta islamilainen kokemus selitetään harhaksi, sattumaksi tai Saatanan petokseksi, pitäisi pystyä osoittamaan riippumattomalla perusteella, miksi ensimmäinen tulkinta on oikea ja toinen väärä.

Muuten Saatanasta tulee helposti selitysmekanismi, jolla voidaan torjua kaikki omaa maailmankuvaa vastaan puhuvat kokemukset. Silloin päättely voi muuttua kehämäiseksi: kristinusko on totta, joten kristillinen kokemus on Jumalasta; koska kokemus on Jumalasta, se todistaa kristinuskon olevan totta. Mutta sama rakenne voitaisiin rakentaa minkä tahansa uskonnon ympärille. Tämä ei tarkoita, että uskonnollinen kokemus olisi merkityksetön tai että kokija valehtelisi. Ihminen voi aivan aidosti kokea jotakin erittäin voimakasta, muuttavaa ja todentuntuista. Kysymys on siitä, mitä kokemuksesta voidaan oikeutetusti päätellä. Väite "minulla oli kokemus, jonka tulkitsin Jeesuksen kohtaamiseksi" on paljon rajatumpi kuin väite "koska koin Jeesuksen, tiedän Jeesuksen todella ilmestyneen minulle ja tiedän tämän todistavan kristinuskon olevan totta". Ensimmäinen on kuvaus omasta kokemuksesta, jälkimmäinen sisältää jo tulkinnan kokemuksen alkuperästä ja siitä seuraavan metafyysisen johtopäätöksen. Sama ongelma näkyy väitteessä, että helvettikokemusten suuri määrä todistaisi kristillisen helvetin olemassaolon.

Anonyymi00140 kirjoitti:

Jos kristillinen kokemus tulkitaan Jumalan ilmoitukseksi, mutta islamilainen kokemus selitetään harhaksi, sattumaksi tai Saatanan petokseksi, pitäisi pystyä osoittamaan riippumattomalla perusteella, miksi ensimmäinen tulkinta on oikea ja toinen väärä.

Muuten Saatanasta tulee helposti selitysmekanismi, jolla voidaan torjua kaikki omaa maailmankuvaa vastaan puhuvat kokemukset. Silloin päättely voi muuttua kehämäiseksi: kristinusko on totta, joten kristillinen kokemus on Jumalasta; koska kokemus on Jumalasta, se todistaa kristinuskon olevan totta. Mutta sama rakenne voitaisiin rakentaa minkä tahansa uskonnon ympärille. Tämä ei tarkoita, että uskonnollinen kokemus olisi merkityksetön tai että kokija valehtelisi. Ihminen voi aivan aidosti kokea jotakin erittäin voimakasta, muuttavaa ja todentuntuista. Kysymys on siitä, mitä kokemuksesta voidaan oikeutetusti päätellä. Väite "minulla oli kokemus, jonka tulkitsin Jeesuksen kohtaamiseksi" on paljon rajatumpi kuin väite "koska koin Jeesuksen, tiedän Jeesuksen todella ilmestyneen minulle ja tiedän tämän todistavan kristinuskon olevan totta". Ensimmäinen on kuvaus omasta kokemuksesta, jälkimmäinen sisältää jo tulkinnan kokemuksen alkuperästä ja siitä seuraavan metafyysisen johtopäätöksen. Sama ongelma näkyy väitteessä, että helvettikokemusten suuri määrä todistaisi kristillisen helvetin olemassaolon.

Lue lisää

Ensin pitäisi kysyä, mitä tehdään niille ihmisille, jotka kertovat täysin erilaisista kuolemanrajakokemuksista: rauhasta, valosta, jälleennäkemisestä, Allahista, Jeesuksesta, jälleensyntymisestä tai jostakin täysin uskonnottomasta kokemuksesta.


Jos kristillistä tulkintaa tukevat kokemukset hyväksytään todisteeksi mutta ristiriitaiset kokemukset poistetaan automaattisesti selittämällä ne harhoiksi, demoneiksi tai Saatanan petoksiksi, aineistoa ei enää arvioida symmetrisesti.



Sama todistamisen standardi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien uskontojen johtopäätökset pitäisi hyväksyä yhtä todennäköisinä. Se tarkoittaa sitä, että jos kristinuskon väitetään olevan paremmin perusteltu kuin vaihtoehdot, pitäisi esittää sellaisia perusteita, jotka todella erottavat kristinuskon niistä vaihtoehdoista.

Kristinusko voi periaatteessa voittaa tällaisen vertailun, mutta silloin sen pitäisi voittaa se samoilla säännöillä, joilla islamia ja muita uskomuksia arvioidaan.

Sama periaate koskee myös ateistia: ateisti ei voi vain julistaa uskonnollista kokemusta aivoharhaksi ilman perustelua samalla kun vaatii uskonnolliselta ihmiseltä korkeampaa todistamisen standardia.

Se, että joku todella koki helvetin, ei vielä itsessään osoita, että hän vieraili kristillisessä, objektiivisesti olemassa olevassa helvetissä. Ja juuri tässä on koko argumentin ydin: kokemuksen aitous ei automaattisesti todista kokemuksesta tehtyä metafyysistä tulkintaa.

Jos samaa todistetta käytetään oman uskonnon puolesta, mutta ristiriitaiset todisteet selitetään järjestelmällisesti pois, kyseessä ei ole enää neutraali todistamisen standardi vaan epistemologinen kaksoisstandardi.

Anonyymi00141 kirjoitti:

Ensin pitäisi kysyä, mitä tehdään niille ihmisille, jotka kertovat täysin erilaisista kuolemanrajakokemuksista: rauhasta, valosta, jälleennäkemisestä, Allahista, Jeesuksesta, jälleensyntymisestä tai jostakin täysin uskonnottomasta kokemuksesta.


Jos kristillistä tulkintaa tukevat kokemukset hyväksytään todisteeksi mutta ristiriitaiset kokemukset poistetaan automaattisesti selittämällä ne harhoiksi, demoneiksi tai Saatanan petoksiksi, aineistoa ei enää arvioida symmetrisesti.



Sama todistamisen standardi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien uskontojen johtopäätökset pitäisi hyväksyä yhtä todennäköisinä. Se tarkoittaa sitä, että jos kristinuskon väitetään olevan paremmin perusteltu kuin vaihtoehdot, pitäisi esittää sellaisia perusteita, jotka todella erottavat kristinuskon niistä vaihtoehdoista.

Kristinusko voi periaatteessa voittaa tällaisen vertailun, mutta silloin sen pitäisi voittaa se samoilla säännöillä, joilla islamia ja muita uskomuksia arvioidaan.

Sama periaate koskee myös ateistia: ateisti ei voi vain julistaa uskonnollista kokemusta aivoharhaksi ilman perustelua samalla kun vaatii uskonnolliselta ihmiseltä korkeampaa todistamisen standardia.

Se, että joku todella koki helvetin, ei vielä itsessään osoita, että hän vieraili kristillisessä, objektiivisesti olemassa olevassa helvetissä. Ja juuri tässä on koko argumentin ydin: kokemuksen aitous ei automaattisesti todista kokemuksesta tehtyä metafyysistä tulkintaa.

Jos samaa todistetta käytetään oman uskonnon puolesta, mutta ristiriitaiset todisteet selitetään järjestelmällisesti pois, kyseessä ei ole enää neutraali todistamisen standardi vaan epistemologinen kaksoisstandardi.

Lue lisää

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös ”pelastetut” ikuiseen kidutukseen? Tällöin ongelma voidaan muotoilla epistemologisesti jumalallisen toimijan luotettavuudesta. Jos Jumalalle attribuoidaan kyky ylläpitää tietoisesti loputonta kärsimystä ja samalla väitetään, että hän on täydellisen hyvä, rakastava ja luotettava, tarvitaan jokin periaate, jonka perusteella nämä ominaisuudet voidaan johdonmukaisesti yhdistää.


Pelkkä väite siitä, että Jumala on luvannut pelastetuille ikuisen turvallisuuden, ei vielä ratkaise ongelmaa, jos samaa Jumalaa pidetään kykenevänä ylläpitämään muiden tietoista kärsimystä loputtomasti.


Kysymys voidaan siis esittää näin: millä perusteella moraalisesti äärimmäisen ankaraa toimijaa voidaan samanaikaisesti pitää täydellisenä moraalisena auktoriteettina ja ehdottoman luotettavana?

Anonyymi00142 kirjoitti:

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös ”pelastetut” ikuiseen kidutukseen? Tällöin ongelma voidaan muotoilla epistemologisesti jumalallisen toimijan luotettavuudesta. Jos Jumalalle attribuoidaan kyky ylläpitää tietoisesti loputonta kärsimystä ja samalla väitetään, että hän on täydellisen hyvä, rakastava ja luotettava, tarvitaan jokin periaate, jonka perusteella nämä ominaisuudet voidaan johdonmukaisesti yhdistää.


Pelkkä väite siitä, että Jumala on luvannut pelastetuille ikuisen turvallisuuden, ei vielä ratkaise ongelmaa, jos samaa Jumalaa pidetään kykenevänä ylläpitämään muiden tietoista kärsimystä loputtomasti.


Kysymys voidaan siis esittää näin: millä perusteella moraalisesti äärimmäisen ankaraa toimijaa voidaan samanaikaisesti pitää täydellisenä moraalisena auktoriteettina ja ehdottoman luotettavana?

Lue lisää

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös ”pelastetut” ikuiseen kidutukseen? Mistä tiedätte, ettei niin voisi tapahtua? Jos vastaus on ”koska Jumala on luvannut, ettei niin tapahdu”, ongelma ei vielä ratkea. Silloin pitäisi perustella, miksi Jumalan lupaukseen voidaan luottaa.

Jos samaan aikaan ajatellaan, että "Jumala" on täydellisen kaikkivaltias, että hänen tahtonsa määrää lopullisen kohtalon ja että hänellä on oikeus määrätä joitakin ihmisiä ikuiseen kärsimykseen, jää kysymys avoimeksi: mikä estää häntä muuttamasta päätöstään? Mikä takaa, että hänen tahtonsa pysyy ikuisesti samana? Jos vastaus on jälleen ”Jumalan luonne”, silloin pitäisi osoittaa, miksi Jumalan luonne takaa tämän eikä vain olettaa sitä lähtökohdaksi. Muuten väite alkaa muistuttaa rakennetta, jossa Jumalan luotettavuus todistetaan Jumalan ominaisuuksilla ja nämä ominaisuudet puolestaan hyväksytään Jumalan ilmoituksen perusteella. Vielä kärjekkäämmin asian voisi ilmaista näin: jos sinun ikuinen turvallisuutesi riippuu täydellisesti kaikkivaltiaan olennon tahdosta, jonka väitetään kykenevän äärettömään rangaistukseen, millä perusteella voit koskaan olla täysin varma, että olet lopullisesti turvassa?

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös ”pelastetut” ikuiseen kidutukseen? Mistä tiedätte, ettei niin voisi tapahtua? Jos vastaus on ”koska Jumala on luvannut, ettei niin tapahdu”, ongelma ei vielä ratkea. Silloin pitäisi perustella, miksi Jumalan lupaukseen voidaan luottaa.


Mikä takaa, että hänen tahtonsa pysyy ikuisesti samana? Jos vastaus on jälleen ”Jumalan luonne”, silloin pitäisi osoittaa, miksi Jumalan luonne takaa tämän eikä vain olettaa sitä lähtökohdaksi. Muuten väite alkaa muistuttaa rakennetta, jossa Jumalan luotettavuus todistetaan Jumalan ominaisuuksilla ja nämä ominaisuudet puolestaan hyväksytään Jumalan ilmoituksen perusteella.

Anonyymi00143 kirjoitti:

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös ”pelastetut” ikuiseen kidutukseen? Mistä tiedätte, ettei niin voisi tapahtua? Jos vastaus on ”koska Jumala on luvannut, ettei niin tapahdu”, ongelma ei vielä ratkea. Silloin pitäisi perustella, miksi Jumalan lupaukseen voidaan luottaa.

Jos samaan aikaan ajatellaan, että "Jumala" on täydellisen kaikkivaltias, että hänen tahtonsa määrää lopullisen kohtalon ja että hänellä on oikeus määrätä joitakin ihmisiä ikuiseen kärsimykseen, jää kysymys avoimeksi: mikä estää häntä muuttamasta päätöstään? Mikä takaa, että hänen tahtonsa pysyy ikuisesti samana? Jos vastaus on jälleen ”Jumalan luonne”, silloin pitäisi osoittaa, miksi Jumalan luonne takaa tämän eikä vain olettaa sitä lähtökohdaksi. Muuten väite alkaa muistuttaa rakennetta, jossa Jumalan luotettavuus todistetaan Jumalan ominaisuuksilla ja nämä ominaisuudet puolestaan hyväksytään Jumalan ilmoituksen perusteella. Vielä kärjekkäämmin asian voisi ilmaista näin: jos sinun ikuinen turvallisuutesi riippuu täydellisesti kaikkivaltiaan olennon tahdosta, jonka väitetään kykenevän äärettömään rangaistukseen, millä perusteella voit koskaan olla täysin varma, että olet lopullisesti turvassa?

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös ”pelastetut” ikuiseen kidutukseen? Mistä tiedätte, ettei niin voisi tapahtua? Jos vastaus on ”koska Jumala on luvannut, ettei niin tapahdu”, ongelma ei vielä ratkea. Silloin pitäisi perustella, miksi Jumalan lupaukseen voidaan luottaa.


Mikä takaa, että hänen tahtonsa pysyy ikuisesti samana? Jos vastaus on jälleen ”Jumalan luonne”, silloin pitäisi osoittaa, miksi Jumalan luonne takaa tämän eikä vain olettaa sitä lähtökohdaksi. Muuten väite alkaa muistuttaa rakennetta, jossa Jumalan luotettavuus todistetaan Jumalan ominaisuuksilla ja nämä ominaisuudet puolestaan hyväksytään Jumalan ilmoituksen perusteella.

Lue lisää

Jos sinun ikuinen turvallisuutesi riippuu täydellisesti kaikkivaltiaan olennon tahdosta, jonka väitetään kykenevän äärettömään rangaistukseen, millä perusteella voit koskaan olla täysin varma, että olet lopullisesti turvassa? Jos et voi olla varma, syntyy jatkuvan varmistamisen ongelma.


Pitääkö ihmisen jatkuvasti miellyttää "Jumalaa", jotta hän varmasti pysyy tämän suosiossa? Pitääkö hänen jatkuvasti tarkkailla ajatuksiaan, tekojaan, uskoaan ja epäilyksiään siltä varalta, että jokin väärä asia vaarantaa hänen asemansa? Ja jos pelastuksen menettäminen on teoriassa mahdollista, kuinka syvää luottamusta voidaan saavuttaa, jos taustalla säilyy mahdollisuus äärettömään rangaistukseen? Silloin uskonnollinen suhde voi muuttua rakkaussuhteen sijasta eräänlaiseksi loputtomaksi riskienhallinnaksi: ”Olenko varmasti tehnyt tarpeeksi? Olenko varmasti uskonut oikein? Olenko varmasti Jumalan suosiossa? Entä jos hän tulkitsee minut väärin? Entä jos olen tehnyt jotakin, mitä en edes itse ymmärrä synniksi?”

Anonyymi00144 kirjoitti:

Jos sinun ikuinen turvallisuutesi riippuu täydellisesti kaikkivaltiaan olennon tahdosta, jonka väitetään kykenevän äärettömään rangaistukseen, millä perusteella voit koskaan olla täysin varma, että olet lopullisesti turvassa? Jos et voi olla varma, syntyy jatkuvan varmistamisen ongelma.


Pitääkö ihmisen jatkuvasti miellyttää "Jumalaa", jotta hän varmasti pysyy tämän suosiossa? Pitääkö hänen jatkuvasti tarkkailla ajatuksiaan, tekojaan, uskoaan ja epäilyksiään siltä varalta, että jokin väärä asia vaarantaa hänen asemansa? Ja jos pelastuksen menettäminen on teoriassa mahdollista, kuinka syvää luottamusta voidaan saavuttaa, jos taustalla säilyy mahdollisuus äärettömään rangaistukseen? Silloin uskonnollinen suhde voi muuttua rakkaussuhteen sijasta eräänlaiseksi loputtomaksi riskienhallinnaksi: ”Olenko varmasti tehnyt tarpeeksi? Olenko varmasti uskonut oikein? Olenko varmasti Jumalan suosiossa? Entä jos hän tulkitsee minut väärin? Entä jos olen tehnyt jotakin, mitä en edes itse ymmärrä synniksi?”

Lue lisää

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös ”pelastetut” ikuiseen kidutukseen? Mistä tiedätte, ettei niin voisi tapahtua? Jos vastaus on ”koska Jumala on luvannut, ettei niin tapahdu”, ongelma ei vielä ratkea. Silloin pitäisi perustella, miksi Jumalan lupaukseen voidaan luottaa.


Jos järjestelmän äärimmäinen seuraamus on ikuinen kärsimys, pienikin epävarmuus saa suhteettoman suuren merkityksen. Tällöin ihminen voi päätyä ajattelemaan, että hänen on parempi jatkuvasti varmistaa olevansa Jumalalle mieluinen. ”Pidä Jumala tyytyväisenä, koska koskaan ei voi tietää.” Mutta juuri tämä herättää moraalisen kysymyksen: onko kyse aidosta rakkaudesta vai pelon synnyttämästä mukautumisesta? Jos joku tietää, että toinen osapuoli voi rangaista häntä äärimmäisesti, hänen jatkuva miellyttämisensä ei välttämättä kerro syvästä rakkaudesta. Se voi olla rationaalinen selviytymisstrategia. Jos vaihtoehdot ovat käytännössä ”miellytä kaikkivaltiasta olentoa” tai ”ota riski ikuisesta kidutuksesta”, on vaikea kutsua asetelmaa täysin vapaaksi moraaliseksi valinnaksi.
Piilota

Jos Jumala on moraalisesti absoluuttinen auktoriteetti ja hänellä on valta määrätä tietoisten olentojen ikuisesta kohtalosta, mikä ei-kehämäinen peruste antaa meille oikeuden pitää hänen lupauksiaan ehdottoman luotettavina samalla, kun hänen katsotaan oikeuttavan joidenkin muiden olentojen loputtoman kärsimyksen? Juuri siinä kohdassa kysymys siirtyy pelkästä uskonnollisesta uskosta syvään epistemologiseen ongelmaan: mitä perusteita meillä on luottaa moraaliseen auktoriteettiin, jos hänen moraalista luotettavuuttaan ei voida arvioida riippumatta hänen omasta ilmoituksestaan?

Anonyymi00145 kirjoitti:

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös ”pelastetut” ikuiseen kidutukseen? Mistä tiedätte, ettei niin voisi tapahtua? Jos vastaus on ”koska Jumala on luvannut, ettei niin tapahdu”, ongelma ei vielä ratkea. Silloin pitäisi perustella, miksi Jumalan lupaukseen voidaan luottaa.


Jos järjestelmän äärimmäinen seuraamus on ikuinen kärsimys, pienikin epävarmuus saa suhteettoman suuren merkityksen. Tällöin ihminen voi päätyä ajattelemaan, että hänen on parempi jatkuvasti varmistaa olevansa Jumalalle mieluinen. ”Pidä Jumala tyytyväisenä, koska koskaan ei voi tietää.” Mutta juuri tämä herättää moraalisen kysymyksen: onko kyse aidosta rakkaudesta vai pelon synnyttämästä mukautumisesta? Jos joku tietää, että toinen osapuoli voi rangaista häntä äärimmäisesti, hänen jatkuva miellyttämisensä ei välttämättä kerro syvästä rakkaudesta. Se voi olla rationaalinen selviytymisstrategia. Jos vaihtoehdot ovat käytännössä ”miellytä kaikkivaltiasta olentoa” tai ”ota riski ikuisesta kidutuksesta”, on vaikea kutsua asetelmaa täysin vapaaksi moraaliseksi valinnaksi.
Piilota

Jos Jumala on moraalisesti absoluuttinen auktoriteetti ja hänellä on valta määrätä tietoisten olentojen ikuisesta kohtalosta, mikä ei-kehämäinen peruste antaa meille oikeuden pitää hänen lupauksiaan ehdottoman luotettavina samalla, kun hänen katsotaan oikeuttavan joidenkin muiden olentojen loputtoman kärsimyksen? Juuri siinä kohdassa kysymys siirtyy pelkästä uskonnollisesta uskosta syvään epistemologiseen ongelmaan: mitä perusteita meillä on luottaa moraaliseen auktoriteettiin, jos hänen moraalista luotettavuuttaan ei voida arvioida riippumatta hänen omasta ilmoituksestaan?

Lue lisää

Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että kaikkivaltias murskaa pienen ja heikon olennon voimallaan. Mitä arvoa olisi sellaisella voimalla, joka kykenee ainoastaan herättämään pelkoa? Mitä kunniaa äärettömälle olennolle olisi siinä, että rajallinen olento vapisee hänen edessään, jos tuo vapina syntyy pelkästään ylivoimaisen mahdin edessä? Pelko voi pakottaa alistumaan, mutta se ei synnytä aitoa kunnioitusta eikä rakkautta. Se saa olennon vaikenemaan, muttei avaamaan sydäntään.
Jos kaikkivaltius tarvitsee pelkoa säilyttääkseen asemansa, silloin sen suuruus näyttää lepäävän heikomman avuttomuuden varassa. Mutta todellinen suuruus ei etsi vahvistusta alistamisesta. Se ei tarvitse todisteeksi murskattuja vastustajia eikä nöyryytettyjä alamaisia. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä vähemmän sillä on tarvetta osoittaa itseään väkivallan, uhkailun tai pakottamisen kautta.
Korkein voima ilmenisi pikemminkin kykynä pidättäytyä voimansa käytöstä silloin, kun sen käyttö olisi helppoa. Todellinen kaikkivaltius näkyisi kärsivällisyydessä, armossa ja vapauden antamisessa – siinä, että rajalliselle olennolle annetaan mahdollisuus kasvaa, erehtyä ja löytää totuus omasta tahdostaan. Sellainen voima ei vähene lempeydestä, vaan juuri lempeys paljastaa sen varmuuden omasta suuruudestaan.
Siksi voidaan kysyä: voiko kaikkivoipa todella tarvita pelon ylläpitämää kunnioitusta? Jos kunnioitus perustuu yksin pelkoon, se ei ole vapaasti annettua, vaan pakon synnyttämää. Aito kunnioitus syntyy vasta silloin, kun olento tunnistaa suuruuden, joka ei nöyryytä vaan kohottaa, joka ei pakota vaan kutsuu, joka ei murskaa heikkoutta vaan kantaa sitä. Sellainen suuruus ei vaadi pelkoa – se herättää luottamusta.

Jos kaikkivaltius todella tarvitsee pelkoa säilyttääkseen arvovaltansa, sen asema näyttää olevan yllättävän hauras. Kaikkivaltias, joka joutuu turvautumaan uhkauksiin pitääkseen luotunsa kuuliaisina, muistuttaa vähemmän ääretöntä viisautta ja enemmän epävarmaa hallitsijaa, joka ripustaa joka kadunkulmaan kyltin: "Rakasta minua – tai kadut sitä ikuisesti." On vaikea nähdä, miten tällainen asetelma olisi osoitus rajattomasta suuruudesta. Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan.
Onhan se toki vaikuttavaa voittaa taistelussa vastustaja, jolla ei ole pienintäkään mahdollisuutta puolustautua. Mikä sankariteko! Ääretön voima murskaa rajallisen olennon ja odottaa sitten aplodeja. Se on suunnilleen yhtä kunniakasta kuin aikuinen julistautuisi nyrkkeilyn maailmanmestariksi voitettuaan taaperon. Jos tämä on kaikkivaltiuden korkein näytös, rima on asetettu hämmästyttävän matalalle.
Vielä erikoisemmaksi asia muuttuu, kun sama kaikkivaltius ilmoittaa olevansa rakkaus itse. Sanoma kuuluu suunnilleen näin: "Rakastan sinua ehdoitta. Sinulla on vapaa tahto. Voit valita itse. Mutta jos valitset väärin, sinua kidutetaan ikuisesti." Tällainen "vapaus" muistuttaa enemmän kiristäjän tarjousta kuin rakastavan vanhemman kutsua. Valinta on vapaa aivan samalla tavalla kuin lompakon luovuttaminen ryöstäjälle on vapaaehtoista – teknisesti vaihtoehtoja on, mutta niiden seuraukset tekevät valinnasta näennäisen.
Jos kaikkivaltias todella on kaikkivaltias, miksi hänen täytyy hallita pelolla? Miksi ääretön tarvitsee rajallisen olennon pelkäämään itseään? Eikö täydellisen olennon pitäisi kyetä herättämään kunnioitusta ilman uhkauksia? Vai onko kaikkivaltiuden itseluottamus niin horjuva, että sitä täytyy tukea ikuisen rangaistuksen varoituskylteillä?

Anonyymi00146 kirjoitti:

Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että kaikkivaltias murskaa pienen ja heikon olennon voimallaan. Mitä arvoa olisi sellaisella voimalla, joka kykenee ainoastaan herättämään pelkoa? Mitä kunniaa äärettömälle olennolle olisi siinä, että rajallinen olento vapisee hänen edessään, jos tuo vapina syntyy pelkästään ylivoimaisen mahdin edessä? Pelko voi pakottaa alistumaan, mutta se ei synnytä aitoa kunnioitusta eikä rakkautta. Se saa olennon vaikenemaan, muttei avaamaan sydäntään.
Jos kaikkivaltius tarvitsee pelkoa säilyttääkseen asemansa, silloin sen suuruus näyttää lepäävän heikomman avuttomuuden varassa. Mutta todellinen suuruus ei etsi vahvistusta alistamisesta. Se ei tarvitse todisteeksi murskattuja vastustajia eikä nöyryytettyjä alamaisia. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä vähemmän sillä on tarvetta osoittaa itseään väkivallan, uhkailun tai pakottamisen kautta.
Korkein voima ilmenisi pikemminkin kykynä pidättäytyä voimansa käytöstä silloin, kun sen käyttö olisi helppoa. Todellinen kaikkivaltius näkyisi kärsivällisyydessä, armossa ja vapauden antamisessa – siinä, että rajalliselle olennolle annetaan mahdollisuus kasvaa, erehtyä ja löytää totuus omasta tahdostaan. Sellainen voima ei vähene lempeydestä, vaan juuri lempeys paljastaa sen varmuuden omasta suuruudestaan.
Siksi voidaan kysyä: voiko kaikkivoipa todella tarvita pelon ylläpitämää kunnioitusta? Jos kunnioitus perustuu yksin pelkoon, se ei ole vapaasti annettua, vaan pakon synnyttämää. Aito kunnioitus syntyy vasta silloin, kun olento tunnistaa suuruuden, joka ei nöyryytä vaan kohottaa, joka ei pakota vaan kutsuu, joka ei murskaa heikkoutta vaan kantaa sitä. Sellainen suuruus ei vaadi pelkoa – se herättää luottamusta.

Jos kaikkivaltius todella tarvitsee pelkoa säilyttääkseen arvovaltansa, sen asema näyttää olevan yllättävän hauras. Kaikkivaltias, joka joutuu turvautumaan uhkauksiin pitääkseen luotunsa kuuliaisina, muistuttaa vähemmän ääretöntä viisautta ja enemmän epävarmaa hallitsijaa, joka ripustaa joka kadunkulmaan kyltin: "Rakasta minua – tai kadut sitä ikuisesti." On vaikea nähdä, miten tällainen asetelma olisi osoitus rajattomasta suuruudesta. Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan.
Onhan se toki vaikuttavaa voittaa taistelussa vastustaja, jolla ei ole pienintäkään mahdollisuutta puolustautua. Mikä sankariteko! Ääretön voima murskaa rajallisen olennon ja odottaa sitten aplodeja. Se on suunnilleen yhtä kunniakasta kuin aikuinen julistautuisi nyrkkeilyn maailmanmestariksi voitettuaan taaperon. Jos tämä on kaikkivaltiuden korkein näytös, rima on asetettu hämmästyttävän matalalle.
Vielä erikoisemmaksi asia muuttuu, kun sama kaikkivaltius ilmoittaa olevansa rakkaus itse. Sanoma kuuluu suunnilleen näin: "Rakastan sinua ehdoitta. Sinulla on vapaa tahto. Voit valita itse. Mutta jos valitset väärin, sinua kidutetaan ikuisesti." Tällainen "vapaus" muistuttaa enemmän kiristäjän tarjousta kuin rakastavan vanhemman kutsua. Valinta on vapaa aivan samalla tavalla kuin lompakon luovuttaminen ryöstäjälle on vapaaehtoista – teknisesti vaihtoehtoja on, mutta niiden seuraukset tekevät valinnasta näennäisen.
Jos kaikkivaltias todella on kaikkivaltias, miksi hänen täytyy hallita pelolla? Miksi ääretön tarvitsee rajallisen olennon pelkäämään itseään? Eikö täydellisen olennon pitäisi kyetä herättämään kunnioitusta ilman uhkauksia? Vai onko kaikkivaltiuden itseluottamus niin horjuva, että sitä täytyy tukea ikuisen rangaistuksen varoituskylteillä?

Lue lisää

Todellinen voima ei huuda. Se ei uhkaile. Se ei tarvitse kidutuskammiota vakuuttaakseen olevansa oikeassa. Vain epävarmuus tarvitsee pakkoa, ja vain auktoriteetti, joka pelkää menettävänsä otteensa, joutuu muistuttamaan jatkuvasti seurauksista.
Ehkä juuri siinä on suurin paradoksi: mitä enemmän kaikkivaltius tarvitsee pelkoa, sitä vähemmän se näyttää kaikkivaltiaalta. Todellinen suuruus ei tarvitse helvettiä tuekseen. Jos rakkaus on todella ääretöntä, sen ei pitäisi tarvita rinnalleen ikuista kidutusta uskottavuutensa takaamiseksi. Muuten rakkaus alkaa näyttää yllättävän paljon suojelurahavaatimukselta kosmisessa mittakaavassa.
Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Sillä aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan. Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra.
Tästä nousee vielä häiritsevämpi kysymys: entä jos ongelma ei olekaan ihmisessä vaan siinä kuvassa, joka kaikkivaltiaasta on rakennettu? Entä jos pelolla hallitseva olento ei käyttäydy niin kuin täydellinen Jumala käyttäytyisi, vaan niin kuin joku, joka haluaa tulla pidetyksi Jumalana? Historia tuntee lukemattomia hallitsijoita, jotka ovat vaatineet ehdotonta uskollisuutta, julistaneet itsensä erehtymättömiksi ja uhanneet ankarilla rangaistuksilla kaikkia, jotka epäilevät heidän valtaansa. Sellainen käytös ei ole ollut merkki jumaluudesta, vaan vallan epävarmuudesta.
Sillä kuka tarvitsee jatkuvaa vakuuttelua omasta suuruudestaan? Se, joka todella on suuri – vai se, joka pelkää paljastuvansa tavalliseksi? Mitä äänekkäämmin auktoriteetti julistaa omaa erehtymättömyyttään ja mitä ankarammin se rankaisee epäilystä, sitä luonnollisemmaksi käy kysymys, yrittääkö se suojella totuutta vai omaa asemaansa.
Ehkä kaikkein ironisinta on, että jos joku olento todella olisi Jumala, hänen ei tarvitsisi koskaan sanoa olevansa sellainen. Hänen olemuksensa riittäisi. Totuus ei tarvitse uhkauksia tullakseen todeksi, eikä ääretön tarvitse pelkoa tullakseen tunnustetuksi. Vain se, joka ei voi luottaa siihen, että totuus kantaa itsensä, joutuu turvautumaan pelotteluun.
Siksi kysymys kuuluu: paljastaako pelolla hallitseva kaikkivaltius todellisuudessa äärettömän voiman – vai paljastaako se jotakin aivan muuta? Ehkä suurin epäilyn aihe ei ole ihmisen usko, vaan se kuva Jumalasta, joka näyttää käyttäytyvän hämmästyttävän samalla tavalla kuin historian itsevaltaisimmat hallitsijat. Jos jokin olento vaatii: "Palvo minua, tai kärsit ikuisesti", kysymys ei ehkä ole ensimmäiseksi siitä, onko ihminen tarpeeksi kuuliainen, vaan siitä, miksi todella kaikkivaltiaan pitäisi koskaan esittää tällainen vaatimus.
Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan, sillä todellinen suuruus ei riipu siitä, kuinka tehokkaasti se saa heikommat vapisemaan. Se on olemassa riippumatta siitä, tunnustaako kukaan sitä vai ei.
Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra. Uhkausten toistaminen viittaa siihen, että kuuliaisuus on saavutettava seurauksilla eikä itse totuuden tai hyvyyden vetovoimalla. Mutta jos totuus todella on totuus, miksi sen rinnalle tarvitaan pelko? Miksi ääretön hyvyys tarvitsee tuekseen äärettömän rangaistuksen?
Pelko ei todista auktoriteetin oikeutusta. Se todistaa vain, että auktoriteetilla on voimaa pakottaa. Historian jokainen tyranni on ymmärtänyt tämän. Pelko voi saada ihmiset polvistumaan, lausumaan oikeat sanat ja vakuuttamaan uskollisuuttaan, mutta yksikään näistä ei vielä kerro, että vallankäyttäjä olisi oikeassa. Pelko tuottaa alistumista, ei totuutta.

Anonyymi00147 kirjoitti:

Todellinen voima ei huuda. Se ei uhkaile. Se ei tarvitse kidutuskammiota vakuuttaakseen olevansa oikeassa. Vain epävarmuus tarvitsee pakkoa, ja vain auktoriteetti, joka pelkää menettävänsä otteensa, joutuu muistuttamaan jatkuvasti seurauksista.
Ehkä juuri siinä on suurin paradoksi: mitä enemmän kaikkivaltius tarvitsee pelkoa, sitä vähemmän se näyttää kaikkivaltiaalta. Todellinen suuruus ei tarvitse helvettiä tuekseen. Jos rakkaus on todella ääretöntä, sen ei pitäisi tarvita rinnalleen ikuista kidutusta uskottavuutensa takaamiseksi. Muuten rakkaus alkaa näyttää yllättävän paljon suojelurahavaatimukselta kosmisessa mittakaavassa.
Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Sillä aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan. Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra.
Tästä nousee vielä häiritsevämpi kysymys: entä jos ongelma ei olekaan ihmisessä vaan siinä kuvassa, joka kaikkivaltiaasta on rakennettu? Entä jos pelolla hallitseva olento ei käyttäydy niin kuin täydellinen Jumala käyttäytyisi, vaan niin kuin joku, joka haluaa tulla pidetyksi Jumalana? Historia tuntee lukemattomia hallitsijoita, jotka ovat vaatineet ehdotonta uskollisuutta, julistaneet itsensä erehtymättömiksi ja uhanneet ankarilla rangaistuksilla kaikkia, jotka epäilevät heidän valtaansa. Sellainen käytös ei ole ollut merkki jumaluudesta, vaan vallan epävarmuudesta.
Sillä kuka tarvitsee jatkuvaa vakuuttelua omasta suuruudestaan? Se, joka todella on suuri – vai se, joka pelkää paljastuvansa tavalliseksi? Mitä äänekkäämmin auktoriteetti julistaa omaa erehtymättömyyttään ja mitä ankarammin se rankaisee epäilystä, sitä luonnollisemmaksi käy kysymys, yrittääkö se suojella totuutta vai omaa asemaansa.
Ehkä kaikkein ironisinta on, että jos joku olento todella olisi Jumala, hänen ei tarvitsisi koskaan sanoa olevansa sellainen. Hänen olemuksensa riittäisi. Totuus ei tarvitse uhkauksia tullakseen todeksi, eikä ääretön tarvitse pelkoa tullakseen tunnustetuksi. Vain se, joka ei voi luottaa siihen, että totuus kantaa itsensä, joutuu turvautumaan pelotteluun.
Siksi kysymys kuuluu: paljastaako pelolla hallitseva kaikkivaltius todellisuudessa äärettömän voiman – vai paljastaako se jotakin aivan muuta? Ehkä suurin epäilyn aihe ei ole ihmisen usko, vaan se kuva Jumalasta, joka näyttää käyttäytyvän hämmästyttävän samalla tavalla kuin historian itsevaltaisimmat hallitsijat. Jos jokin olento vaatii: "Palvo minua, tai kärsit ikuisesti", kysymys ei ehkä ole ensimmäiseksi siitä, onko ihminen tarpeeksi kuuliainen, vaan siitä, miksi todella kaikkivaltiaan pitäisi koskaan esittää tällainen vaatimus.
Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan, sillä todellinen suuruus ei riipu siitä, kuinka tehokkaasti se saa heikommat vapisemaan. Se on olemassa riippumatta siitä, tunnustaako kukaan sitä vai ei.
Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra. Uhkausten toistaminen viittaa siihen, että kuuliaisuus on saavutettava seurauksilla eikä itse totuuden tai hyvyyden vetovoimalla. Mutta jos totuus todella on totuus, miksi sen rinnalle tarvitaan pelko? Miksi ääretön hyvyys tarvitsee tuekseen äärettömän rangaistuksen?
Pelko ei todista auktoriteetin oikeutusta. Se todistaa vain, että auktoriteetilla on voimaa pakottaa. Historian jokainen tyranni on ymmärtänyt tämän. Pelko voi saada ihmiset polvistumaan, lausumaan oikeat sanat ja vakuuttamaan uskollisuuttaan, mutta yksikään näistä ei vielä kerro, että vallankäyttäjä olisi oikeassa. Pelko tuottaa alistumista, ei totuutta.

Lue lisää

Juuri tässä piilee paradoksi. Mitä enemmän kaikkivaltius korostaa rangaistustaan, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen rakkauteen. Mitä useammin kuulija muistutetaan ikuisista seurauksista, sitä vaikeammaksi käy uskoa, että kuuliaisuus syntyy vapaasta tahdosta. Kun vaihtoehtoina ovat palvonta tai loputon kärsimys, valinnan vapautta varjostaa aina pakon varjo.
Jos kaikkivaltius todella olisi rajaton, sen arvon ei pitäisi olla riippuvainen yhdestäkään kumarruksesta. Ääretön ei kasva ihmisen ylistyksestä eikä pienene ihmisen epäuskosta. Aurinko ei lakkaa loistamasta siksi, että joku sulkee silmänsä. Totuus ei muutu valheeksi siksi, että joku epäilee sitä. Miksi siis täydellinen Jumala tarvitsisi jatkuvaa tunnustusta asemalleen tai uhkauksia sen tueksi?
Ehkä juuri siinä on kaikkein syvin ristiriita. Pelkoa tarvitseva valta näyttää aina jollakin tavalla epävarmalta. Se joutuu suojelemaan asemaansa rangaistuksilla, koska se ei luota siihen, että sen hyvyys yksin riittäisi vetämään puoleensa. Mutta jos näin olisi, silloin pelko ei olisi merkki kaikkivaltiudesta vaan merkki siitä, että vallan täytyy jatkuvasti puolustaa itseään. Todellinen suuruus ei vaadi uskollisuudenvaloja. Se herättää ne ilman pakkoa.
Se, että itseään Jumalaksi kutsuva olento murskaa vapisevan, mitättömän ihmisolennon, ei herätä mielikuvaa äärettömästä rakkaudesta eikä täydellisestä viisaudesta. Se herättää pikemminkin mielikuvan vallasta, joka osoittaa voimansa kaikkein heikoimpaan. Mutta mitä kunniaa on siinä, että ääretön voittaa rajallisen? Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa?
Jos Jumala todella on täydellinen, hänen ei pitäisi tarvita pelon synnyttämää kuuliaisuutta eikä kärsimyksen uhkaa todistaakseen asemansa. Todellinen suuruus ei etsi kohteekseen heikoimpia. Se nostaa heidät ylös.
Siksi ajatus kaikkivaltiaasta, joka rankaisee rajallista ihmistä loputtomalla kärsimyksellä tämän erehdyksistä tai epäuskosta, tuntuu oudosti epäsuhtaiselta. Ääretön voima kohdistuu äärelliseen olentoon, jonka ymmärrys, elinikä ja kyvyt ovat rajalliset. Sellainen ei muistuta oikeudenmukaisuutta vaan voiman yksipuolista käyttöä.
Ehkä juuri tästä syystä monet kysyvät, vastaako tällainen kuva lainkaan sitä, mitä sanalla Jumala tarkoitetaan. Jos jokin olento vaatii palvontaa, uhkaa epäilijöitä ikuisella rangaistuksella ja osoittaa mahtinsa kaikkein heikoimpiin, herää väistämättä kysymys: kuvaako tämä täydellistä Jumalaa – vai ainoastaan olentoa, joka vaatii itseään pidettävän Jumalana?
Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman väärinkäyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei ole tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
Jos kaikkivaltius osoittaa mahtinsa juuri murskaamalla heikoimman, silloin sen suuruus näyttää rakentuvan epäsuhdalle, ei ylevyydelle. Sama teko, joka olisi ihmisten keskuudessa moraalisesti tuomittava – vahvempi käyttää ylivoimaansa heikompaa vastaan – muuttuu tuskin yleväksi vain siksi, että vallan mittakaava kasvaa äärettömäksi. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä suurempi myös sen moraalinen vastuu on.
Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että voi tuhota. Todellinen suuruus ilmenee siinä, ettei tuhoa, vaikka voisi. Se näkyy itsehillinnässä, armossa ja siinä, että voima suojelee heikkoutta sen sijaan, että käyttäisi sitä hyväkseen. Juuri kyky pidättäytyä voimansa käytöstä on vahvuuden korkein muoto.
Siksi kysymys kuuluu: jos kaikkivaltias todella on täydellinen, miksi hänen suuruutensa tarvitsisi näkyä heikoimman murskaamisessa eikä heikoimman nostamisessa? Eikö juuri jälkimmäinen olisi äärettömän voiman arvokkaampi ja johdonmukaisempi ilmentymä?
Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman yksipuolinen käyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei voi olla tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
Voiman arvo ei määräydy sen perusteella, mitä se kykenee tekemään, vaan sen perusteella, mitä se päättää olla tekemättä. Jokainen kaikkivaltias kykenee murskaamaan heikon – juuri siksi siinä ei ole mitään ihailtavaa. Ihailtavaa on se, että rajaton voima pidättäyty

Anonyymi00148 kirjoitti:

Juuri tässä piilee paradoksi. Mitä enemmän kaikkivaltius korostaa rangaistustaan, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen rakkauteen. Mitä useammin kuulija muistutetaan ikuisista seurauksista, sitä vaikeammaksi käy uskoa, että kuuliaisuus syntyy vapaasta tahdosta. Kun vaihtoehtoina ovat palvonta tai loputon kärsimys, valinnan vapautta varjostaa aina pakon varjo.
Jos kaikkivaltius todella olisi rajaton, sen arvon ei pitäisi olla riippuvainen yhdestäkään kumarruksesta. Ääretön ei kasva ihmisen ylistyksestä eikä pienene ihmisen epäuskosta. Aurinko ei lakkaa loistamasta siksi, että joku sulkee silmänsä. Totuus ei muutu valheeksi siksi, että joku epäilee sitä. Miksi siis täydellinen Jumala tarvitsisi jatkuvaa tunnustusta asemalleen tai uhkauksia sen tueksi?
Ehkä juuri siinä on kaikkein syvin ristiriita. Pelkoa tarvitseva valta näyttää aina jollakin tavalla epävarmalta. Se joutuu suojelemaan asemaansa rangaistuksilla, koska se ei luota siihen, että sen hyvyys yksin riittäisi vetämään puoleensa. Mutta jos näin olisi, silloin pelko ei olisi merkki kaikkivaltiudesta vaan merkki siitä, että vallan täytyy jatkuvasti puolustaa itseään. Todellinen suuruus ei vaadi uskollisuudenvaloja. Se herättää ne ilman pakkoa.
Se, että itseään Jumalaksi kutsuva olento murskaa vapisevan, mitättömän ihmisolennon, ei herätä mielikuvaa äärettömästä rakkaudesta eikä täydellisestä viisaudesta. Se herättää pikemminkin mielikuvan vallasta, joka osoittaa voimansa kaikkein heikoimpaan. Mutta mitä kunniaa on siinä, että ääretön voittaa rajallisen? Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa?
Jos Jumala todella on täydellinen, hänen ei pitäisi tarvita pelon synnyttämää kuuliaisuutta eikä kärsimyksen uhkaa todistaakseen asemansa. Todellinen suuruus ei etsi kohteekseen heikoimpia. Se nostaa heidät ylös.
Siksi ajatus kaikkivaltiaasta, joka rankaisee rajallista ihmistä loputtomalla kärsimyksellä tämän erehdyksistä tai epäuskosta, tuntuu oudosti epäsuhtaiselta. Ääretön voima kohdistuu äärelliseen olentoon, jonka ymmärrys, elinikä ja kyvyt ovat rajalliset. Sellainen ei muistuta oikeudenmukaisuutta vaan voiman yksipuolista käyttöä.
Ehkä juuri tästä syystä monet kysyvät, vastaako tällainen kuva lainkaan sitä, mitä sanalla Jumala tarkoitetaan. Jos jokin olento vaatii palvontaa, uhkaa epäilijöitä ikuisella rangaistuksella ja osoittaa mahtinsa kaikkein heikoimpiin, herää väistämättä kysymys: kuvaako tämä täydellistä Jumalaa – vai ainoastaan olentoa, joka vaatii itseään pidettävän Jumalana?
Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman väärinkäyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei ole tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
Jos kaikkivaltius osoittaa mahtinsa juuri murskaamalla heikoimman, silloin sen suuruus näyttää rakentuvan epäsuhdalle, ei ylevyydelle. Sama teko, joka olisi ihmisten keskuudessa moraalisesti tuomittava – vahvempi käyttää ylivoimaansa heikompaa vastaan – muuttuu tuskin yleväksi vain siksi, että vallan mittakaava kasvaa äärettömäksi. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä suurempi myös sen moraalinen vastuu on.
Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että voi tuhota. Todellinen suuruus ilmenee siinä, ettei tuhoa, vaikka voisi. Se näkyy itsehillinnässä, armossa ja siinä, että voima suojelee heikkoutta sen sijaan, että käyttäisi sitä hyväkseen. Juuri kyky pidättäytyä voimansa käytöstä on vahvuuden korkein muoto.
Siksi kysymys kuuluu: jos kaikkivaltias todella on täydellinen, miksi hänen suuruutensa tarvitsisi näkyä heikoimman murskaamisessa eikä heikoimman nostamisessa? Eikö juuri jälkimmäinen olisi äärettömän voiman arvokkaampi ja johdonmukaisempi ilmentymä?
Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman yksipuolinen käyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei voi olla tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
Voiman arvo ei määräydy sen perusteella, mitä se kykenee tekemään, vaan sen perusteella, mitä se päättää olla tekemättä. Jokainen kaikkivaltias kykenee murskaamaan heikon – juuri siksi siinä ei ole mitään ihailtavaa. Ihailtavaa on se, että rajaton voima pidättäyty

Lue lisää

Voiman arvo ei määräydy sen perusteella, mitä se kykenee tekemään, vaan sen perusteella, mitä se päättää olla tekemättä. Jokainen kaikkivaltias kykenee murskaamaan heikon – juuri siksi siinä ei ole mitään ihailtavaa. Ihailtavaa on se, että rajaton voima pidättäytyy käyttämästä ylivoimaansa silloin, kun sillä ei ole vastassaan tasavertaista osapuolta.
Kukaan ei ylistäisi ihmistä jaloudesta, jos hän ylpeilisi murskanneensa muurahaisen tai voittaneensa vastasyntyneen painiottelussa. Päinvastoin, sellainen herättäisi lähinnä hämmennystä ja moraalista paheksuntaa. Miksi sama teko muuttuisi yleväksi vain siksi, että voiman epäsuhta kasvaa äärettömäksi? Jos moraaliset mittapuut kumoutuvat pelkästään vallan suuruuden vuoksi, silloin voima itse korvaa moraalin.
Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Samoin, jos Jumala todella olisi ääretön, hänen olemuksensa olisi riippumaton siitä, kumartuuko yksikään ihminen hänen eteensä.
Juuri siksi pelolla hallitseva kaikkivaltius näyttää paradoksaaliselta. Mitä enemmän se korostaa kykyään rangaista, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen oletettuun täydellisyyteen. Äärettömän voiman pitäisi tehdä pelottelusta tarpeetonta, ei välttämätöntä. Jos kaikkivaltiaan täytyy jatkuvasti muistuttaa heikoimpia siitä, mitä heille tapahtuu tottelemattomuudesta, kysymys ei enää koske voiman määrää vaan sen luonnetta.
Ehkä kaikkein syvin kysymys on tämä: jos täydellinen olento kohtaa rajallisen, erehtyväisen ja hauraan ihmisen, miksi täydellisyyden tunnusmerkki olisi tämän murskaaminen? Eikö täydellisempi voima ilmenisi juuri päinvastoin – siinä, että ääretön käyttää rajatonta voimaansa suojellakseen heikkoa, ei tuhotakseen häntä? Jos kaikkivaltius todella on täydellisyyttä, sen suurin osoitus ei olisi kyky rangaista, vaan kyky olla rankaisematta silloin, kun rankaiseminen olisi helpointa.

Anonyymi00149 kirjoitti:

Voiman arvo ei määräydy sen perusteella, mitä se kykenee tekemään, vaan sen perusteella, mitä se päättää olla tekemättä. Jokainen kaikkivaltias kykenee murskaamaan heikon – juuri siksi siinä ei ole mitään ihailtavaa. Ihailtavaa on se, että rajaton voima pidättäytyy käyttämästä ylivoimaansa silloin, kun sillä ei ole vastassaan tasavertaista osapuolta.
Kukaan ei ylistäisi ihmistä jaloudesta, jos hän ylpeilisi murskanneensa muurahaisen tai voittaneensa vastasyntyneen painiottelussa. Päinvastoin, sellainen herättäisi lähinnä hämmennystä ja moraalista paheksuntaa. Miksi sama teko muuttuisi yleväksi vain siksi, että voiman epäsuhta kasvaa äärettömäksi? Jos moraaliset mittapuut kumoutuvat pelkästään vallan suuruuden vuoksi, silloin voima itse korvaa moraalin.
Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Samoin, jos Jumala todella olisi ääretön, hänen olemuksensa olisi riippumaton siitä, kumartuuko yksikään ihminen hänen eteensä.
Juuri siksi pelolla hallitseva kaikkivaltius näyttää paradoksaaliselta. Mitä enemmän se korostaa kykyään rangaista, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen oletettuun täydellisyyteen. Äärettömän voiman pitäisi tehdä pelottelusta tarpeetonta, ei välttämätöntä. Jos kaikkivaltiaan täytyy jatkuvasti muistuttaa heikoimpia siitä, mitä heille tapahtuu tottelemattomuudesta, kysymys ei enää koske voiman määrää vaan sen luonnetta.
Ehkä kaikkein syvin kysymys on tämä: jos täydellinen olento kohtaa rajallisen, erehtyväisen ja hauraan ihmisen, miksi täydellisyyden tunnusmerkki olisi tämän murskaaminen? Eikö täydellisempi voima ilmenisi juuri päinvastoin – siinä, että ääretön käyttää rajatonta voimaansa suojellakseen heikkoa, ei tuhotakseen häntä? Jos kaikkivaltius todella on täydellisyyttä, sen suurin osoitus ei olisi kyky rangaista, vaan kyky olla rankaisematta silloin, kun rankaiseminen olisi helpointa.

Lue lisää

Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Ne ovat sitä, mitä ovat, riippumatta siitä, tunnistaako kukaan niiden suuruutta.
Juuri siinä piilee todellisen suuruuden tunnusmerkki: se ei ole riippuvainen ulkopuolisesta vahvistuksesta. Mitä täydellisempi jokin on, sitä vähemmän sen tarvitsee vaatia tunnustusta itselleen. Täydellisyys ei kasva ylistyksestä eikä vähene epäilystä. Se ei joudu puolustamaan asemaansa, sillä sen olemassaolo ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo.
Siksi on vaikea sovittaa yhteen ajatusta äärettömästä Jumalasta ja ajatusta olennosta, joka vaatii jatkuvaa palvontaa sekä liittää epäuskoon ankaria rangaistuksia. Jos ääretön todella on ääretön, mitä voisi yksi rajallinen ihminen häneltä ottaa pois? Voiko ihmisen epäusko vähentää kaikkivaltiutta? Voiko epäilys haavoittaa täydellisyyttä? Jos ei voi, miksi siihen pitäisi vastata vihalla tai kostolla?
Pelon vaatimus näyttää kuuluvan vallalle, joka kokee asemansa uhatuksi. Historia osoittaa, että juuri epävarmat hallitsijat ovat vaatineet äänekkäimmin uskollisuudenvaloja, tukahduttaneet epäilyn ja tehneet tottelemattomuudesta rikoksen. He eivät tehneet niin siksi, että heidän valtansa olisi ollut horjumaton, vaan siksi, että he pelkäsivät sen horjuvan. Todella vakaa valta ei tarvitse jatkuvaa vakuuttelua omasta oikeutuksestaan.
Jos tätä periaatetta sovelletaan ajatukseen täydellisestä Jumalasta, seuraus on mielenkiintoinen. Mitä täydellisemmäksi Jumala ymmärretään, sitä vähemmän uskottavalta näyttää ajatus, että hän tarvitsisi ihmisen palvontaa tai pelolla ylläpidettyä kuuliaisuutta. Ääretön ei tarvitse äärellisen hyväksyntää sen enempää kuin valtameri tarvitsee vesipisaran lupaa ollakseen valtameri.
Ehkä juuri tästä syystä todellinen jumaluus tunnistettaisiin ennen kaikkea levollisuudesta. Sen ei tarvitsisi korottaa ääntään, uhata, todistella tai vaatia. Sen läsnäolo olisi riittävä. Sen hyvyys vetäisi puoleensa ilman pakkoa, ja sen totuus kantaisi ilman rangaistuksen varjoa. Sillä se, mikä on todella ääretöntä, ei tarvitse pelkoa tullakseen suureksi – se on suuri jo ennen kuin yksikään olento kumartaa sen edessä.

Anonyymi00150 kirjoitti:

Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Ne ovat sitä, mitä ovat, riippumatta siitä, tunnistaako kukaan niiden suuruutta.
Juuri siinä piilee todellisen suuruuden tunnusmerkki: se ei ole riippuvainen ulkopuolisesta vahvistuksesta. Mitä täydellisempi jokin on, sitä vähemmän sen tarvitsee vaatia tunnustusta itselleen. Täydellisyys ei kasva ylistyksestä eikä vähene epäilystä. Se ei joudu puolustamaan asemaansa, sillä sen olemassaolo ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo.
Siksi on vaikea sovittaa yhteen ajatusta äärettömästä Jumalasta ja ajatusta olennosta, joka vaatii jatkuvaa palvontaa sekä liittää epäuskoon ankaria rangaistuksia. Jos ääretön todella on ääretön, mitä voisi yksi rajallinen ihminen häneltä ottaa pois? Voiko ihmisen epäusko vähentää kaikkivaltiutta? Voiko epäilys haavoittaa täydellisyyttä? Jos ei voi, miksi siihen pitäisi vastata vihalla tai kostolla?
Pelon vaatimus näyttää kuuluvan vallalle, joka kokee asemansa uhatuksi. Historia osoittaa, että juuri epävarmat hallitsijat ovat vaatineet äänekkäimmin uskollisuudenvaloja, tukahduttaneet epäilyn ja tehneet tottelemattomuudesta rikoksen. He eivät tehneet niin siksi, että heidän valtansa olisi ollut horjumaton, vaan siksi, että he pelkäsivät sen horjuvan. Todella vakaa valta ei tarvitse jatkuvaa vakuuttelua omasta oikeutuksestaan.
Jos tätä periaatetta sovelletaan ajatukseen täydellisestä Jumalasta, seuraus on mielenkiintoinen. Mitä täydellisemmäksi Jumala ymmärretään, sitä vähemmän uskottavalta näyttää ajatus, että hän tarvitsisi ihmisen palvontaa tai pelolla ylläpidettyä kuuliaisuutta. Ääretön ei tarvitse äärellisen hyväksyntää sen enempää kuin valtameri tarvitsee vesipisaran lupaa ollakseen valtameri.
Ehkä juuri tästä syystä todellinen jumaluus tunnistettaisiin ennen kaikkea levollisuudesta. Sen ei tarvitsisi korottaa ääntään, uhata, todistella tai vaatia. Sen läsnäolo olisi riittävä. Sen hyvyys vetäisi puoleensa ilman pakkoa, ja sen totuus kantaisi ilman rangaistuksen varjoa. Sillä se, mikä on todella ääretöntä, ei tarvitse pelkoa tullakseen suureksi – se on suuri jo ennen kuin yksikään olento kumartaa sen edessä.

Lue lisää

On kyllä hämmästyttävää, miten helposti jotkut luopuvat omasta moraalisesta arviointikyvystään heti, kun lauseeseen lisätään sanat "hyvä taivaan Isukki". Yhtäkkiä kaikki se oikeudentaju, jota muuten käytetään jokapäiväisessä elämässä, katoaa kuin savuna ilmaan. Se sama ihminen, joka paheksuisi mielivaltaista rangaistusta, vallankäyttöä tai pelolla hallitsemista ihmisten kesken, alkaa kutsua niitä täydelliseksi oikeudenmukaisuudeksi, kun niiden väitetään tulevan taivaasta. Kuinka kätevää. Moraalinen ongelma ei ratkea – sen ympärille vain piirretään sädekehä.
Ja sitten kuvaan astuu se kuuluisa ”hyvä taivaan isukki”. Tuo äärettömän rakastava hahmo, jonka kerrotaan olevan hyvyyden lähde ja rakkauden perikuva. Mutta kummallisen usein tämä rakkaus muistuttaa järjestelmää, jossa hyväksyt oikean uskomuspaketin tai kohtaat seuraukset. Tietenkin kyseessä ei ole uhkaus, ei missään nimessä. Se on vain ääretön rangaistus, joka odottaa väärän valinnan tehnyttä. Täysin eri asia. Eihän kukaan kutsuisi sitä painostukseksi. Se on vain kosmista vapaaehtoisuutta.
Ja jos joku uskaltaa kysyä, kuulostaako tämä todella rakkaudelta, vastaus tulee salamannopeasti: "Kyllä se on oikeudenmukaista, koska Jumala on oikeudenmukainen." Loistava argumentti. Kehä sulkeutuu täydellisesti. Mikä tahansa teko voidaan julistaa hyväksi, koska hyvän määritelmäksi asetetaan etukäteen se, mitä taivaallinen auktoriteetti tekee. Tällöin ei enää arvioida tekoja moraalisesti, vaan moraali määritellään vallan perusteella. Voimakkain voittaa, ja hänen tekojaan kutsutaan hyviksi.
Sarkastisinta on kuitenkin se järkkymätön varmuus. "Pelastus on rakkauden osoitus." "Helvetti on oikeudenmukainen." "Kaikki on täydellistä." Mitään ei tarvitse perustella, koska vastaus tiedetään jo etukäteen. Ja jos et hyväksy sitä, ongelma ei tietenkään voi olla itse opissa. Vika on kysyjässä. Hän ajattelee liikaa. Hän kyseenalaistaa liikaa. Hän käyttää liikaa omaa moraalista harkintaansa.
Mutta juuri siinä piilee vaarallisuus. Jos ihmiselle opetetaan, että jokin on hyvää pelkästään siksi, että auktoriteetti sanoo niin, hän ei enää arvioi väitteitä niiden sisällön perusteella. Hän arvioi niitä sen perusteella, kuka ne lausuu. Ja historia on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka vaarallista tällainen ajattelu voi olla. Kun oma oikeudentaju alistetaan auktoriteetille, ihminen voi päätyä puolustamaan asioita, joita hän ei koskaan hyväksyisi ilman pyhää leimaa niiden päällä.
Ehkä kaikkein ironisinta onkin, että monet pitävät tätä uskon vahvuutena. Että ihminen lakkaa kysymästä vaikeita kysymyksiä ja alkaa pitää kuuliaisuutta hyveenä. Ikään kuin moraalinen kypsyys tarkoittaisi sitä, että oma omatunto sammutetaan ja korvataan valmiilla vastauksilla. Sitten hymyillään tyytyväisenä ja vakuutellaan, että hyvä taivaan isukki kyllä tietää paremmin. Ja jos jokin näyttää julmalta, epäoikeudenmukaiselta tai ristiriitaiselta, siitä ei tarvitse huolestua. Koska jos isukki sanoo niin, sen täytyy olla hyvää. Ja juuri siinä kohtaa pitäisi ehkä huolestua kaikkein eniten. Ei siitä, että joku uskoo, vaan siitä, että joku pitää kyseenalaistamisen loppumista hyveenä.


On suorastaan liikuttavaa seurata ihmistä, joka puhuu rakkaudesta taukoamatta mutta näyttää käyttävän kaiken energiansa vihollisten etsimiseen. Aamulla rakkaus, päivällä rakkaus, illalla rakkaus, yöllä rakkaus. Jokaisessa viestissä armoa, anteeksiantoa, laupeutta ja Jeesuksen rakkautta. Ja sitten, heti seuraavassa lauseessa, alkaa loputon luettelo ihmisistä, kulttuureista, uskonnoista ja maailmankatsomuksista, joita pitäisi vastustaa, kumota tai pitää hengellisenä vaarana. Rakkaus näyttää olevan hänelle kuin mainoskatko, joka keskeyttää varsinaisen ohjelman: vihollisten kartoittamisen.
Hänet on ylennetty uuteen hengelliseen virkaan - nyt hän on "jumalan kirjuri", niin kuin hän itse sen asian ilmaisi. Ei enää syntisten kalastajaksi vaan Jumalan erityiseksi kirjuriksi. Hän päivystää kellon ympäri taivaallisessa tarkastusvirastossa, merkitsee muistiin väärät uskomukset, laskee harhaopit, luetteloi epäuskoiset ja valvoo, ettei kukaan vahingossakaan ajattele liian vapaasti. Rakkaudesta hän kyllä puhuu, mutta hänen todellinen intohimonsa näyttää olevan hengellinen inventaario. Kuin koko maailmankaikkeuden kohtalo riippuisi siitä, löytääkö hän vielä yhden väärin ajattelevan ihmisen internetistä.

Anonyymi00151 kirjoitti:

On kyllä hämmästyttävää, miten helposti jotkut luopuvat omasta moraalisesta arviointikyvystään heti, kun lauseeseen lisätään sanat "hyvä taivaan Isukki". Yhtäkkiä kaikki se oikeudentaju, jota muuten käytetään jokapäiväisessä elämässä, katoaa kuin savuna ilmaan. Se sama ihminen, joka paheksuisi mielivaltaista rangaistusta, vallankäyttöä tai pelolla hallitsemista ihmisten kesken, alkaa kutsua niitä täydelliseksi oikeudenmukaisuudeksi, kun niiden väitetään tulevan taivaasta. Kuinka kätevää. Moraalinen ongelma ei ratkea – sen ympärille vain piirretään sädekehä.
Ja sitten kuvaan astuu se kuuluisa ”hyvä taivaan isukki”. Tuo äärettömän rakastava hahmo, jonka kerrotaan olevan hyvyyden lähde ja rakkauden perikuva. Mutta kummallisen usein tämä rakkaus muistuttaa järjestelmää, jossa hyväksyt oikean uskomuspaketin tai kohtaat seuraukset. Tietenkin kyseessä ei ole uhkaus, ei missään nimessä. Se on vain ääretön rangaistus, joka odottaa väärän valinnan tehnyttä. Täysin eri asia. Eihän kukaan kutsuisi sitä painostukseksi. Se on vain kosmista vapaaehtoisuutta.
Ja jos joku uskaltaa kysyä, kuulostaako tämä todella rakkaudelta, vastaus tulee salamannopeasti: "Kyllä se on oikeudenmukaista, koska Jumala on oikeudenmukainen." Loistava argumentti. Kehä sulkeutuu täydellisesti. Mikä tahansa teko voidaan julistaa hyväksi, koska hyvän määritelmäksi asetetaan etukäteen se, mitä taivaallinen auktoriteetti tekee. Tällöin ei enää arvioida tekoja moraalisesti, vaan moraali määritellään vallan perusteella. Voimakkain voittaa, ja hänen tekojaan kutsutaan hyviksi.
Sarkastisinta on kuitenkin se järkkymätön varmuus. "Pelastus on rakkauden osoitus." "Helvetti on oikeudenmukainen." "Kaikki on täydellistä." Mitään ei tarvitse perustella, koska vastaus tiedetään jo etukäteen. Ja jos et hyväksy sitä, ongelma ei tietenkään voi olla itse opissa. Vika on kysyjässä. Hän ajattelee liikaa. Hän kyseenalaistaa liikaa. Hän käyttää liikaa omaa moraalista harkintaansa.
Mutta juuri siinä piilee vaarallisuus. Jos ihmiselle opetetaan, että jokin on hyvää pelkästään siksi, että auktoriteetti sanoo niin, hän ei enää arvioi väitteitä niiden sisällön perusteella. Hän arvioi niitä sen perusteella, kuka ne lausuu. Ja historia on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka vaarallista tällainen ajattelu voi olla. Kun oma oikeudentaju alistetaan auktoriteetille, ihminen voi päätyä puolustamaan asioita, joita hän ei koskaan hyväksyisi ilman pyhää leimaa niiden päällä.
Ehkä kaikkein ironisinta onkin, että monet pitävät tätä uskon vahvuutena. Että ihminen lakkaa kysymästä vaikeita kysymyksiä ja alkaa pitää kuuliaisuutta hyveenä. Ikään kuin moraalinen kypsyys tarkoittaisi sitä, että oma omatunto sammutetaan ja korvataan valmiilla vastauksilla. Sitten hymyillään tyytyväisenä ja vakuutellaan, että hyvä taivaan isukki kyllä tietää paremmin. Ja jos jokin näyttää julmalta, epäoikeudenmukaiselta tai ristiriitaiselta, siitä ei tarvitse huolestua. Koska jos isukki sanoo niin, sen täytyy olla hyvää. Ja juuri siinä kohtaa pitäisi ehkä huolestua kaikkein eniten. Ei siitä, että joku uskoo, vaan siitä, että joku pitää kyseenalaistamisen loppumista hyveenä.


On suorastaan liikuttavaa seurata ihmistä, joka puhuu rakkaudesta taukoamatta mutta näyttää käyttävän kaiken energiansa vihollisten etsimiseen. Aamulla rakkaus, päivällä rakkaus, illalla rakkaus, yöllä rakkaus. Jokaisessa viestissä armoa, anteeksiantoa, laupeutta ja Jeesuksen rakkautta. Ja sitten, heti seuraavassa lauseessa, alkaa loputon luettelo ihmisistä, kulttuureista, uskonnoista ja maailmankatsomuksista, joita pitäisi vastustaa, kumota tai pitää hengellisenä vaarana. Rakkaus näyttää olevan hänelle kuin mainoskatko, joka keskeyttää varsinaisen ohjelman: vihollisten kartoittamisen.
Hänet on ylennetty uuteen hengelliseen virkaan - nyt hän on "jumalan kirjuri", niin kuin hän itse sen asian ilmaisi. Ei enää syntisten kalastajaksi vaan Jumalan erityiseksi kirjuriksi. Hän päivystää kellon ympäri taivaallisessa tarkastusvirastossa, merkitsee muistiin väärät uskomukset, laskee harhaopit, luetteloi epäuskoiset ja valvoo, ettei kukaan vahingossakaan ajattele liian vapaasti. Rakkaudesta hän kyllä puhuu, mutta hänen todellinen intohimonsa näyttää olevan hengellinen inventaario. Kuin koko maailmankaikkeuden kohtalo riippuisi siitä, löytääkö hän vielä yhden väärin ajattelevan ihmisen internetistä.

Lue lisää

Ja sitten tulee pelastus. Tuo uskonnollisen markkinoinnin kruununjalokivi. Pelastus esitetään ihmiskunnan korkeimpana tavoitteena, vaikka se kuulostaa usein hämmästyttävän paljon henkilökohtaiselta edulta. Minä pelastun. Minä vältyn rangaistukselta. Minä saan ikuisen palkinnon. Minä olen oikealla puolella. Minä olen valittu. Ego ei katoa mihinkään, se vain puetaan pyhiin vaatteisiin. Itsekkyys ei ylity, vaan sille annetaan kosminen merkitys. Ja tätä kutsutaan joskus nöyryydeksi.
Ehkä kaikkein ironisinta on se, että monet pitävät tätä moraalin huippuna samalla kun he paheksuvat kaikkea maallista kaupankäyntiä. Rahalla ei muka saa ostaa ihmisarvoa, rakkautta tai hyvyyttä. Mutta heti kun kaupankäynnin osapuoleksi vaihdetaan Jumala, koko järjestelmä muuttuu pyhäksi. Hyvät teot muuttuvat sijoituksiksi. Oikea usko muuttuu vakuutukseksi. Kuolema muuttuu tilinpäätökseksi. Ja yhtäkkiä kukaan ei enää huomaa, että moraalista on tullut kirjanpitoa.
Sarkastisinta kaikessa on se horjumaton varmuus, jolla tätä puolustetaan. Ei ainoastaan uskota järjestelmään, vaan sitä pidetään täydellisenä. Ei nähdä mitään ongelmaa siinä, että koko ihmiskunnan kohtalo sidotaan oikeisiin uskomuksiin, oikeisiin rituaaleihin tai oikeaan oppiin. Päinvastoin, tätä pidetään korkeimpana mahdollisena oikeudenmukaisuutena. Jos joku kyseenalaistaa logiikan, hän ei muka ymmärrä. Jos joku huomauttaa ristiriidoista, hänen sydämensä on muka sulkeutunut. Ja niin keskustelu päättyy ennen kuin se ehtii alkaa.

Anonyymi00152 kirjoitti:

Ja sitten tulee pelastus. Tuo uskonnollisen markkinoinnin kruununjalokivi. Pelastus esitetään ihmiskunnan korkeimpana tavoitteena, vaikka se kuulostaa usein hämmästyttävän paljon henkilökohtaiselta edulta. Minä pelastun. Minä vältyn rangaistukselta. Minä saan ikuisen palkinnon. Minä olen oikealla puolella. Minä olen valittu. Ego ei katoa mihinkään, se vain puetaan pyhiin vaatteisiin. Itsekkyys ei ylity, vaan sille annetaan kosminen merkitys. Ja tätä kutsutaan joskus nöyryydeksi.
Ehkä kaikkein ironisinta on se, että monet pitävät tätä moraalin huippuna samalla kun he paheksuvat kaikkea maallista kaupankäyntiä. Rahalla ei muka saa ostaa ihmisarvoa, rakkautta tai hyvyyttä. Mutta heti kun kaupankäynnin osapuoleksi vaihdetaan Jumala, koko järjestelmä muuttuu pyhäksi. Hyvät teot muuttuvat sijoituksiksi. Oikea usko muuttuu vakuutukseksi. Kuolema muuttuu tilinpäätökseksi. Ja yhtäkkiä kukaan ei enää huomaa, että moraalista on tullut kirjanpitoa.
Sarkastisinta kaikessa on se horjumaton varmuus, jolla tätä puolustetaan. Ei ainoastaan uskota järjestelmään, vaan sitä pidetään täydellisenä. Ei nähdä mitään ongelmaa siinä, että koko ihmiskunnan kohtalo sidotaan oikeisiin uskomuksiin, oikeisiin rituaaleihin tai oikeaan oppiin. Päinvastoin, tätä pidetään korkeimpana mahdollisena oikeudenmukaisuutena. Jos joku kyseenalaistaa logiikan, hän ei muka ymmärrä. Jos joku huomauttaa ristiriidoista, hänen sydämensä on muka sulkeutunut. Ja niin keskustelu päättyy ennen kuin se ehtii alkaa.

Lue lisää

Ehkä kaikkein ironisinta on se, että monet pitävät tätä moraalin huippuna samalla kun he paheksuvat kaikkea maallista kaupankäyntiä. Rahalla ei muka saa ostaa ihmisarvoa, rakkautta tai hyvyyttä. Mutta heti kun kaupankäynnin osapuoleksi vaihdetaan Jumala, koko järjestelmä muuttuu pyhäksi. Hyvät teot muuttuvat sijoituksiksi. Oikea usko muuttuu vakuutukseksi. Kuolema muuttuu tilinpäätökseksi. Ja yhtäkkiä kukaan ei enää huomaa, että moraalista on tullut kirjanpitoa.

Ehkä juuri siinä näkyy dogmin todellinen voima. Ei siinä, että se tarjoaa vastauksia, vaan siinä, että se tekee kysymykset tarpeettomiksi. Kun ihminen alkaa pitää omaa uskomusjärjestelmäänsä täydellisenä, hän ei enää etsi totuutta. Hän vartioi sitä. Hänestä tulee oman maailmankuvansa portinvartija, joka seisoo vuosisatojen takaa perityn linnakkeen muurilla ja huutaa jokaiselle uudelle ajatukselle saman tutun tuomion: harhaoppia. Ja mitä enemmän maailma muuttuu, sitä tiukemmin hän puristaa kiinni vanhoista avaimistaan, sillä jos kysymyksiä sallittaisiin liikaa, voisi paljastua jotakin sietämätöntä: että oikeudenmukaisuudeksi kutsuttu järjestelmä ei ehkä olekaan oikeudenmukainen, ja että pelastukseksi kutsuttu ihanne muistuttaa toisinaan enemmän pelolla ja palkkiolla ohjattua vaihtokauppaa kuin mitään ylevää moraalista oivallusta.

Anonyymi00153 kirjoitti:

Ehkä kaikkein ironisinta on se, että monet pitävät tätä moraalin huippuna samalla kun he paheksuvat kaikkea maallista kaupankäyntiä. Rahalla ei muka saa ostaa ihmisarvoa, rakkautta tai hyvyyttä. Mutta heti kun kaupankäynnin osapuoleksi vaihdetaan Jumala, koko järjestelmä muuttuu pyhäksi. Hyvät teot muuttuvat sijoituksiksi. Oikea usko muuttuu vakuutukseksi. Kuolema muuttuu tilinpäätökseksi. Ja yhtäkkiä kukaan ei enää huomaa, että moraalista on tullut kirjanpitoa.

Ehkä juuri siinä näkyy dogmin todellinen voima. Ei siinä, että se tarjoaa vastauksia, vaan siinä, että se tekee kysymykset tarpeettomiksi. Kun ihminen alkaa pitää omaa uskomusjärjestelmäänsä täydellisenä, hän ei enää etsi totuutta. Hän vartioi sitä. Hänestä tulee oman maailmankuvansa portinvartija, joka seisoo vuosisatojen takaa perityn linnakkeen muurilla ja huutaa jokaiselle uudelle ajatukselle saman tutun tuomion: harhaoppia. Ja mitä enemmän maailma muuttuu, sitä tiukemmin hän puristaa kiinni vanhoista avaimistaan, sillä jos kysymyksiä sallittaisiin liikaa, voisi paljastua jotakin sietämätöntä: että oikeudenmukaisuudeksi kutsuttu järjestelmä ei ehkä olekaan oikeudenmukainen, ja että pelastukseksi kutsuttu ihanne muistuttaa toisinaan enemmän pelolla ja palkkiolla ohjattua vaihtokauppaa kuin mitään ylevää moraalista oivallusta.

Lue lisää

Suurin ongelma ei ehkä ole julmuus itse, vaan kyvyttömyys nähdä sitä julmuutena silloin, kun se on puettu pyhyyden kielelle. Ihminen, joka kauhistuisi epäoikeudenmukaisuutta arjessa, saattaa yhtäkkiä pitää sitä täydellisenä oikeudenmukaisuutena heti, kun sen väitetään olevan jumalallista alkuperää. Sama teko, sama kärsimys, sama rangaistus – mutta koska se on siirretty taivaalliseen kehykseen, sen moraalinen arviointi lakkaa. Kysymykset loppuvat. Epäily muuttuu synniksi. Ajattelu vaihtuu kuuliaisuuteen.
Juuri tässä kohtaa dogmi muuttuu vaaralliseksi. Ei siksi, että se tarjoaa vastauksia, vaan siksi, että se tekee kysymisestä epäilyttävää. Miksi jotkut eivät pysähdy pohtimaan, voiko ääretön rangaistus rajallisista teoista olla oikeudenmukainen? Miksi jotkut eivät kysy, miksi pelko on niin keskeinen osa järjestelmää, jonka väitetään perustuvan rakkauteen? Miksi moraalinen intuitio, joka toimii kaikissa muissa tilanteissa, asetetaan syrjään heti, kun uskonnollinen auktoriteetti antaa käskyn?
On hämmentävää seurata, kuinka ihmiset, jotka muuten korostavat myötätuntoa, oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoa, voivat puolustaa ajatuksia, joita he eivät hyväksyisi missään muussa yhteydessä. Jos ihminen ehdottaisi maallista järjestelmää, jossa väärä mielipide tai väärä vakaumus johtaisi ikuiseen kärsimykseen, sitä pidettäisiin hirvittävänä. Mutta kun sama ajatus esitetään uskonnollisena oppina, se muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi viisaudeksi. Ei siksi, että ajatus olisi muuttunut paremmaksi, vaan siksi, että sitä ei enää arvioida samalla mittapuulla.

Mutta kun sama ajatus esitetään uskonnollisena oppina, se muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi viisaudeksi. Ei siksi, että ajatus olisi muuttunut paremmaksi, vaan siksi, että sitä ei enää arvioida samalla mittapuulla.

Ehkä kaikkein surullisinta on se, kuinka helposti pyhyys voi toimia moraalisen arvioinnin korvikkeena. Julmuus lakkaa olemasta julmuutta, jos sille annetaan tarpeeksi ylevä nimi. Epäoikeudenmukaisuus lakkaa olemasta epäoikeudenmukaisuutta, jos sen väitetään palvelevan korkeampaa tarkoitusta. Ja mitä suuremmaksi auktoriteetti kuvataan, sitä vähemmän ihmiset uskaltavat kysyä, onko itse väite moraalisesti järkevä.
Todellinen moraalinen rohkeus ei ole sitä, että puolustaa oppia hinnalla millä hyvänsä. Se on sitä, että uskaltaa kysyä vaikeita kysymyksiä myös silloin, kun ne kohdistuvat omiin uskomuksiin. Sillä aate, joka vaatii luopumaan omasta oikeudentajusta, ei vahvista moraalia – se korvaa sen. Ja sillä hetkellä ihminen ei enää etsi totuutta, vaan opettelee puolustamaan sitä, mitä hänelle on jo valmiiksi kerrottu olevan totta. Juuri silloin julmuudesta tulee mahdollista, ei siksi että ihmiset olisivat luonnostaan pahoja, vaan siksi että he ovat lakanneet kysymästä, onko jokin todella oikein.

Anonyymi00154 kirjoitti:

Suurin ongelma ei ehkä ole julmuus itse, vaan kyvyttömyys nähdä sitä julmuutena silloin, kun se on puettu pyhyyden kielelle. Ihminen, joka kauhistuisi epäoikeudenmukaisuutta arjessa, saattaa yhtäkkiä pitää sitä täydellisenä oikeudenmukaisuutena heti, kun sen väitetään olevan jumalallista alkuperää. Sama teko, sama kärsimys, sama rangaistus – mutta koska se on siirretty taivaalliseen kehykseen, sen moraalinen arviointi lakkaa. Kysymykset loppuvat. Epäily muuttuu synniksi. Ajattelu vaihtuu kuuliaisuuteen.
Juuri tässä kohtaa dogmi muuttuu vaaralliseksi. Ei siksi, että se tarjoaa vastauksia, vaan siksi, että se tekee kysymisestä epäilyttävää. Miksi jotkut eivät pysähdy pohtimaan, voiko ääretön rangaistus rajallisista teoista olla oikeudenmukainen? Miksi jotkut eivät kysy, miksi pelko on niin keskeinen osa järjestelmää, jonka väitetään perustuvan rakkauteen? Miksi moraalinen intuitio, joka toimii kaikissa muissa tilanteissa, asetetaan syrjään heti, kun uskonnollinen auktoriteetti antaa käskyn?
On hämmentävää seurata, kuinka ihmiset, jotka muuten korostavat myötätuntoa, oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoa, voivat puolustaa ajatuksia, joita he eivät hyväksyisi missään muussa yhteydessä. Jos ihminen ehdottaisi maallista järjestelmää, jossa väärä mielipide tai väärä vakaumus johtaisi ikuiseen kärsimykseen, sitä pidettäisiin hirvittävänä. Mutta kun sama ajatus esitetään uskonnollisena oppina, se muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi viisaudeksi. Ei siksi, että ajatus olisi muuttunut paremmaksi, vaan siksi, että sitä ei enää arvioida samalla mittapuulla.

Mutta kun sama ajatus esitetään uskonnollisena oppina, se muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi viisaudeksi. Ei siksi, että ajatus olisi muuttunut paremmaksi, vaan siksi, että sitä ei enää arvioida samalla mittapuulla.

Ehkä kaikkein surullisinta on se, kuinka helposti pyhyys voi toimia moraalisen arvioinnin korvikkeena. Julmuus lakkaa olemasta julmuutta, jos sille annetaan tarpeeksi ylevä nimi. Epäoikeudenmukaisuus lakkaa olemasta epäoikeudenmukaisuutta, jos sen väitetään palvelevan korkeampaa tarkoitusta. Ja mitä suuremmaksi auktoriteetti kuvataan, sitä vähemmän ihmiset uskaltavat kysyä, onko itse väite moraalisesti järkevä.
Todellinen moraalinen rohkeus ei ole sitä, että puolustaa oppia hinnalla millä hyvänsä. Se on sitä, että uskaltaa kysyä vaikeita kysymyksiä myös silloin, kun ne kohdistuvat omiin uskomuksiin. Sillä aate, joka vaatii luopumaan omasta oikeudentajusta, ei vahvista moraalia – se korvaa sen. Ja sillä hetkellä ihminen ei enää etsi totuutta, vaan opettelee puolustamaan sitä, mitä hänelle on jo valmiiksi kerrottu olevan totta. Juuri silloin julmuudesta tulee mahdollista, ei siksi että ihmiset olisivat luonnostaan pahoja, vaan siksi että he ovat lakanneet kysymästä, onko jokin todella oikein.

Lue lisää

Jos kristityltä kysytään, miksi Raamattu on Jumalan sana, vastaukseksi ei vielä riitä "koska Raamattu sanoo niin". Jos muslimilta kysytään, miksi Koraani on Allahin ilmoitus, ei myöskään riitä "koska Koraani sanoo niin". Molempien pitäisi pystyä esittämään perusteita, jotka eivät jo lähtökohtaisesti oleta heidän oman pyhän kirjansa olevan totta.

Anonyymi00155 kirjoitti:

Jos kristityltä kysytään, miksi Raamattu on Jumalan sana, vastaukseksi ei vielä riitä "koska Raamattu sanoo niin". Jos muslimilta kysytään, miksi Koraani on Allahin ilmoitus, ei myöskään riitä "koska Koraani sanoo niin". Molempien pitäisi pystyä esittämään perusteita, jotka eivät jo lähtökohtaisesti oleta heidän oman pyhän kirjansa olevan totta.

Lue lisää

Ja tässä syntyy pieni filosofinen pulma: jos kaksi tekstiä esittää ristiriitaisia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan ilmoittamaa totuutta, niin totuus ei tietenkään ratkea sillä, että toinen vain sanoo olevansa enemmän totuutta. Se olisi vähän kuin kaksi oikeussalia, joissa molemmat tuomarit huutaisivat toisilleen olevansa se oikea tuomari. Äänenvoimakkuus ei vielä ratkaise toimivallan kysymystä.


Tilanne muuttuu vielä hauskemmaksi, kun huomataan, että kummankin tekstin sisällä on perusteita luottaa juuri siihen tekstiin. Koraani kertoo omasta ilmoitusluonteestaan, ja Raamattu muodostaa oman pitkän ilmoituksen, historian, profetian ja uskonnollisen tradition kokonaisuutensa. Sitten tullaan ulkopuolelta ja kysytään täysin epäkohteliaasti: ”Hyvä on. Mutta miksi minä uskoisin juuri teitä?”

Anonyymi00156 kirjoitti:

Ja tässä syntyy pieni filosofinen pulma: jos kaksi tekstiä esittää ristiriitaisia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan ilmoittamaa totuutta, niin totuus ei tietenkään ratkea sillä, että toinen vain sanoo olevansa enemmän totuutta. Se olisi vähän kuin kaksi oikeussalia, joissa molemmat tuomarit huutaisivat toisilleen olevansa se oikea tuomari. Äänenvoimakkuus ei vielä ratkaise toimivallan kysymystä.


Tilanne muuttuu vielä hauskemmaksi, kun huomataan, että kummankin tekstin sisällä on perusteita luottaa juuri siihen tekstiin. Koraani kertoo omasta ilmoitusluonteestaan, ja Raamattu muodostaa oman pitkän ilmoituksen, historian, profetian ja uskonnollisen tradition kokonaisuutensa. Sitten tullaan ulkopuolelta ja kysytään täysin epäkohteliaasti: ”Hyvä on. Mutta miksi minä uskoisin juuri teitä?”

Lue lisää

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Anonyymi00156 kirjoitti:

Ja tässä syntyy pieni filosofinen pulma: jos kaksi tekstiä esittää ristiriitaisia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan ilmoittamaa totuutta, niin totuus ei tietenkään ratkea sillä, että toinen vain sanoo olevansa enemmän totuutta. Se olisi vähän kuin kaksi oikeussalia, joissa molemmat tuomarit huutaisivat toisilleen olevansa se oikea tuomari. Äänenvoimakkuus ei vielä ratkaise toimivallan kysymystä.


Tilanne muuttuu vielä hauskemmaksi, kun huomataan, että kummankin tekstin sisällä on perusteita luottaa juuri siihen tekstiin. Koraani kertoo omasta ilmoitusluonteestaan, ja Raamattu muodostaa oman pitkän ilmoituksen, historian, profetian ja uskonnollisen tradition kokonaisuutensa. Sitten tullaan ulkopuolelta ja kysytään täysin epäkohteliaasti: ”Hyvä on. Mutta miksi minä uskoisin juuri teitä?”

Lue lisää

EI OLE MITÄÄN MISTÄ PELASTUA!

Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.

Anonyymi00158 kirjoitti:

EI OLE MITÄÄN MISTÄ PELASTUA!

Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.

Lue lisää

Sielulla ja hienojoakisella keholla ole mitään tekemistä pelastuksen kanssa.

kertoja1 kirjoitti:

Sielulla ja hienojoakisella keholla ole mitään tekemistä pelastuksen kanssa.

Ei olekaan, koska mitään pelastettavaa ei edes ole.