Pitäsikö pastoreiden palkkaa pienentää?

Teknologia on kehittynyt viimesten vuosikymmenien aikana huimaa vauhtia. Vielä 1980-luvulla tilanne esimerkiksi jumalanpalvelusten järjestämisessä oli aivan toinen.
Käytössä oli niin sanottu "paperinen toimisto", jossa muistiinpanot kirjoitettiin paperille käsin tai kirjoituskoneella. Myös esityksen kääntäminen toiselle kielelle oli raskasta työtä.

Nykyään tekniikka on jo tullut kaikkeen. Yhteislaulujen sanat voidaan saada näkyviin jokaisen omasta puhelimesta tai tabletista. Pastoreiden ei tarvitse välttämättä pähkäillä saarnojensa kanssa, kun tekoäly ja tekniset apuvälineet tekevät jo lähes kaiken ja lyhentävät silloin kaikenlaisiin toimiin ennen käytetyn ajan murto-osaan.

Pastoreiden työ on helpottunut valtavasti, kun esimerkiksi saarnojen ja raamatuntutkistelutilaisuuksien valmisteluun ei tarvitse käyttää aikaa kuin murto-osan siitä, mitä ennen käytettiin. Puhujakorokkeella voi sitten kaiken lukea tietokoneelta tai tabletin välityksellä. Saarnat voi myös teetättää tekoälyä hyväksikäyttäen. Hyviä nyyhkytarinoita voi luoda, joilla voidaan sitten vedota vaikka kuulijoiden anteliaisuuteen.

Palkkaperusteet pitäisi ainakin päivittää vastaamaan todellista työnkuvaa, jossa suuri osa aiemmin aikaa vievästä työstä on siirtynyt koneille. Teknologia ei tee pastorin työtä merkityksettömäksi, mutta se tekee näkyväksi sen, kuinka paljon “hengellisestä työstä” on ollut rutiinia, jota ei enää tarvitse tehdä.

1980‑luvulla pastori oli sisällöntuottaja, kääntäjä, arkistoija, kirjoittaja, muistiinpanojen tekijä, esitystekniikan hoitaja ja usein myös tapahtumatuottaja.
Nyt:
*Tekoäly kirjoittaa saarnat → minuutteja, ei tunteja
*Käännökset syntyvät automaattisesti → ei enää raskasta käsityötä
*Laulujen sanat ja liturgiat → automaattisesti ruuduille
*Materiaalien valmistelu → murto-osa ajasta
*Nyyhkytarinat ja tunnepitoiset “hengelliset kokemukset” → voidaan tuottaa algoritmilla