Kun sitä Paavalia herjataan on syytä huomioida myös siitä tuleva mahdollinen tuomio.
Todistusaineistoksi kävisivät vain ne kirjeet mitkä on varmasti pätevällä tavalla osoitettu Paavalin kirjeiksi. Kyseessä on siis ne seitsemän kirjettä jotka ovat näin todistettu.
"Sano israelilaisille: Kuka ikinä kiroaa Jumalansa, joutuu kantamaan synnin taakan. Ja se, joka pilkkaa Herran nimeä, rangaistakoon kuolemalla; koko seurakunta kivittäköön hänet. Olipa hän muukalainen tai maassa syntynyt, hänet on surmattava, jos hän pilkkaa Herran nimeä."
Nämä 7 kirjettä ovat tutkijoiden lähes yksimielisen käsityksen mukaan Paavalin itsensä sanelemia tai kirjoittamia noin vuosina 50–60 jKr. Ne ovat kristinuskon historian vanhimpia kirjallisia dokumentteja.
Näiden kirjeiden pohjalta esitetyt syytökset käsiteltäisiin oikeudessa ja tuomio tulisi sen mukaan mihin oikeus päätyisi kirjeiden sisältöön liittyvien herjausten osalta.
Mikäli Jumalan pilkka olisi tapahtunut syytetyt tuomittaisiin lain mukaan.
Koska Paavali on Jumalan apostoli jäljelle jäisi vain Jumalan armo mitä kautta he voivat vapautua tuomiosta.
Roomalaiskirje (Room) Paavalin teologinen pääteos, jossa hän selvittää oppia uskosta ja vanhurskaudesta.
1. Korinttilaiskirje (1. Kor)
Käsittelee seurakunnan sisäisiä ongelmia, moraalikysymyksiä ja sisältää kuuluisan "Rakkauden ylistyksen" (luku 13)
.2. Korinttilaiskirje (2. Kor)
Puolustuspuhe, jossa Paavali puolustaa apostolista virkaansa ja auktoriteettiaan.
Galatalaiskirje (Gal)
Kiivas kirje, jossa vastustetaan lakihurskautta ja painotetaan vapautta Mooseksen laista.
Filippiläiskirje (Fil)
Niin sanottu vankeuskirje, joka on sävyltään poikkeuksellisen lämmin, iloinen ja kiitollinen.
1. Tessalonikalaiskirje (1. Tess)
Todennäköisesti Paavalin vanhin säilynyt kirje, joka käsittelee erityisesti Kristuksen toista tulemista ja kuolleiden ylösnousemustusta.
Kirje Filemonille (Filem)
Lyhyt, henkilökohtainen kirje orjanomistaja Filemonille karanneen Onesimos-orjan puolesta.
Paavali ei yleensä kirjoittanut kirjeitä fyysisesti itse, vaan käytti kirjuria esimerkiksi Roomalaiskirjeen lopussa kirjuri Tertius tervehtii lukijoita.
Paavalilla oli tapana lisätä kirjeen loppuun omakätinen tervehdys varmistaakseen kirjeen aitouden
esim. Gal. 6:11: "Katsokaa, miten suurin kirjaimin minä nyt kirjoitan teille omalla kädelläni"
Alla kirjeet jotka ovat jonkun muun kuin Paavalin kirjoittamia joten niitä koskevat virheelliset syytökset kohdistuisi väärään henkilöön ja tuomio tulisi pilkkaajalle. Peruste olisi, ettei kirjeitä ole pätevällä tavalla osoitettu Paavalin kirjoittamaksi.
Tuomio tulisi automaattisesti ja jäljelle jää Jumalan armo vapautua tuomiosta.
Näiden 6 kirjeen kirjoittajasta tutkijat ovat erimielisiä. Enemmistö nykytutkijoista katsoo, että ne ovat Paavalin oppilaiden tai hänen koulukuntansa kirjoittamia Paavalin kuoleman jälkeen (niin sanottu pseudepigrafia, joka oli antiikissa kunnioitettu tapa jatkaa opettajan perintöä).
Osa tutkijoista pitää näitäkin aitoina.
Seurakuntakirjeet
Efesolaiskirje (Ef)
Kolossalaiskirje (Kol)
Muistuttavat paljon toisiaan.
Tyyli on monisanaisempaa kuin aidoissa kirjeissä, ja niissä painotetaan kosmista kirkko-oppia.
2. Tessalonikalaiskirje (2. Tess)
Käsittelee samoja teemoja kuin ensimmäinen kirje, mutta tyyli ja eskatologia (loppuaikojen oppi) eroavat siitä merkittävästi.
Pastoraalikirjeet (paimenkirjeet)
1. Timoteuskirje (1. Tim)
2. Timoteuskirje (2. Tim)
Kirje Titukselle (Tit
Nämä on suunnattu yksittäisille seurakunnan johtajille. Ne käsittelevät seurakuntajärjestystä, virkoja ja harhaoppien vastustamista. Niiden kieli ja historiallinen tilanne viittaavat Paavalin elinaikaa myöhempään ajankohtaan.
Minä jättäisin Paavalin pilkkaamatta, kun edessä on kuitenkin aika kova tuomio mikäli olen väärässä. Aika rohkeaa avata suunsa ja ottaa riski, kun suu kiinni olemalla säästyisi mahdollisilta ongelmilta
Todistusaineistoksi kävisivät vain ne kirjeet mitkä on varmasti pätevällä tavalla osoitettu Paavalin kirjeiksi. Kyseessä on siis ne seitsemän kirjettä jotka ovat näin todistettu.
"Sano israelilaisille: Kuka ikinä kiroaa Jumalansa, joutuu kantamaan synnin taakan. Ja se, joka pilkkaa Herran nimeä, rangaistakoon kuolemalla; koko seurakunta kivittäköön hänet. Olipa hän muukalainen tai maassa syntynyt, hänet on surmattava, jos hän pilkkaa Herran nimeä."
Nämä 7 kirjettä ovat tutkijoiden lähes yksimielisen käsityksen mukaan Paavalin itsensä sanelemia tai kirjoittamia noin vuosina 50–60 jKr. Ne ovat kristinuskon historian vanhimpia kirjallisia dokumentteja.
Näiden kirjeiden pohjalta esitetyt syytökset käsiteltäisiin oikeudessa ja tuomio tulisi sen mukaan mihin oikeus päätyisi kirjeiden sisältöön liittyvien herjausten osalta.
Mikäli Jumalan pilkka olisi tapahtunut syytetyt tuomittaisiin lain mukaan.
Koska Paavali on Jumalan apostoli jäljelle jäisi vain Jumalan armo mitä kautta he voivat vapautua tuomiosta.
Roomalaiskirje (Room) Paavalin teologinen pääteos, jossa hän selvittää oppia uskosta ja vanhurskaudesta.
1. Korinttilaiskirje (1. Kor)
Käsittelee seurakunnan sisäisiä ongelmia, moraalikysymyksiä ja sisältää kuuluisan "Rakkauden ylistyksen" (luku 13)
.2. Korinttilaiskirje (2. Kor)
Puolustuspuhe, jossa Paavali puolustaa apostolista virkaansa ja auktoriteettiaan.
Galatalaiskirje (Gal)
Kiivas kirje, jossa vastustetaan lakihurskautta ja painotetaan vapautta Mooseksen laista.
Filippiläiskirje (Fil)
Niin sanottu vankeuskirje, joka on sävyltään poikkeuksellisen lämmin, iloinen ja kiitollinen.
1. Tessalonikalaiskirje (1. Tess)
Todennäköisesti Paavalin vanhin säilynyt kirje, joka käsittelee erityisesti Kristuksen toista tulemista ja kuolleiden ylösnousemustusta.
Kirje Filemonille (Filem)
Lyhyt, henkilökohtainen kirje orjanomistaja Filemonille karanneen Onesimos-orjan puolesta.
Paavali ei yleensä kirjoittanut kirjeitä fyysisesti itse, vaan käytti kirjuria esimerkiksi Roomalaiskirjeen lopussa kirjuri Tertius tervehtii lukijoita.
Paavalilla oli tapana lisätä kirjeen loppuun omakätinen tervehdys varmistaakseen kirjeen aitouden
esim. Gal. 6:11: "Katsokaa, miten suurin kirjaimin minä nyt kirjoitan teille omalla kädelläni"
Alla kirjeet jotka ovat jonkun muun kuin Paavalin kirjoittamia joten niitä koskevat virheelliset syytökset kohdistuisi väärään henkilöön ja tuomio tulisi pilkkaajalle. Peruste olisi, ettei kirjeitä ole pätevällä tavalla osoitettu Paavalin kirjoittamaksi.
Tuomio tulisi automaattisesti ja jäljelle jää Jumalan armo vapautua tuomiosta.
Näiden 6 kirjeen kirjoittajasta tutkijat ovat erimielisiä. Enemmistö nykytutkijoista katsoo, että ne ovat Paavalin oppilaiden tai hänen koulukuntansa kirjoittamia Paavalin kuoleman jälkeen (niin sanottu pseudepigrafia, joka oli antiikissa kunnioitettu tapa jatkaa opettajan perintöä).
Osa tutkijoista pitää näitäkin aitoina.
Seurakuntakirjeet
Efesolaiskirje (Ef)
Kolossalaiskirje (Kol)
Muistuttavat paljon toisiaan.
Tyyli on monisanaisempaa kuin aidoissa kirjeissä, ja niissä painotetaan kosmista kirkko-oppia.
2. Tessalonikalaiskirje (2. Tess)
Käsittelee samoja teemoja kuin ensimmäinen kirje, mutta tyyli ja eskatologia (loppuaikojen oppi) eroavat siitä merkittävästi.
Pastoraalikirjeet (paimenkirjeet)
1. Timoteuskirje (1. Tim)
2. Timoteuskirje (2. Tim)
Kirje Titukselle (Tit
Nämä on suunnattu yksittäisille seurakunnan johtajille. Ne käsittelevät seurakuntajärjestystä, virkoja ja harhaoppien vastustamista. Niiden kieli ja historiallinen tilanne viittaavat Paavalin elinaikaa myöhempään ajankohtaan.
Minä jättäisin Paavalin pilkkaamatta, kun edessä on kuitenkin aika kova tuomio mikäli olen väärässä. Aika rohkeaa avata suunsa ja ottaa riski, kun suu kiinni olemalla säästyisi mahdollisilta ongelmilta
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinäpäs olet rakkaudellisen murhanhimoinen!
Et kai vain ole ottamassa oikeutta omiin käsiisi?
Olisitko valmis kivittämään ihmisiä, jotka eivät pidä kaksi tuhatta vuotta sitten kuolleesta murhanhimoisesta fariseuksesta? Olisit valmis murhaamaan tuon jumaloimasi fariseksen tavoin?
En muuta osaa tuohon nyt sanoa kuin että ole varovainen niiden kiviesi kanssa kun ne ovat väärissä käsissä niin tavattoman vaarallisia!
Voit vahingossa vaikka varpaillesi tipauttaa ja se tekee kipeetä!
Lauletaanpas virrestä...
Mitä ehdotat?
Herjataan vain kilvan homovastaista Paavalia että päästään siitäkin ilkeän tekstin harmista mitä meni homoista valehtelemaan. Kivaa touhua se on eikä siinä itseään häpäise. Toisaalta outoa että jos oli murhamies kuten sotahullut, niin miksi sitä ei samaan syntiin olisi voinut homostellakin. Eihän sotahulluillekaan homous mikään synti ole kun jos ei tappaminenkaan.
Homot ja sotahullut herjaa Paavalia.
Sotahullut haluaa nähdä kaikki muutkin tappajina ja homoja tympii Paavalin jutut millä homovastaiset niittä mainetta.