Infernalismi hyödyntää Uudessa testamentissa melko harvoin esiintyvää "ottaa vastaan" -ilmausta irvokkaalla tavalla väärin ja raiskaa samalla koko ilmauksen merkityksen.
Infernalisteilla on tapana hokea, että "jollei lahjaa ota vastaan", se jää saamatta. ("Jollet ota pelastusta/sovitusta/anteeksiantamusta/armoa vastaan, se jää kohdallasi toteutumatta.")
Irvokasta tuota ilmaisua tuolla tavoin käytettäessä on se, että tuo "vastaanotettava lahja" on kuin jokin saatanallinen muunnelma Schrödingerin kissasta.
Ajatus siitä, että jollei ota Jumalan "tarjoamaa anteeksiantamusta" vastaan, ei saa syntejään anteeksi, on täydellisen vajaaälyinen ja hullu. Jos nimittäin anteeksiantamuksen vastaanottamatta jättämisen seurauksena ei saakaan syntejään anteeksi, silloin mitään todellista anteeksiantamusta ei ollut missään vaiheessa tarjolla. Jotta tarjolla oleva "anteeksiantamuksen lahja" olisi todellinen, ANTEEKSIANTAMUKSEN ON TULLUT JO TAPAHTUA. Jos anteeksiantamus voi kumoutua sillä, ettei "lahjaa ota vastaan", kyse ei ole aidosta anteeksiantamuksesta vaan ehdollisesta - toisin sanoen huijauksesta. Jos anteeksiantamus on jotenkin ehdollinen, sitä ei ole tosiasiassa vielä tapahtunut - eli lahjapaketin sisällä ei ole mitään. Jos anteeksiantamus konkretisoituu eli toteutuu vasta "lahjaa vastaanotettaessa", silloin sitä ei ollut olemassa ennen lahjan vastaanottajan suostumusta; se tapahtuu vasta lahjan vastaanottamishetkessä. Eli sanonta on kusetusta.
Infernalismi tekee Jumalan anteeksiantamuksesta petkutusta ja Jumalasta huijarin.
Sama pätee "sovituksen vastaanottamiseen". Jos "sovituksen vastaanottamatta jättäminen" johtaa siihen, että ihminen ei olekaan sovitettu Jumalan kanssa, koko sovituksen "tarjous" (mistä PAAVALI EI KOSKAAN PUHU HALAISTUA SANAA) on huiputusta. Jotta voi "tarjota" sovitusta, tulee OLLA OLEMASSA sovitus, jota tarjotaan, eli JONKUN TULEE OLLA SOVITETTU. Jos lahjan jättää vastaanottamatta, tulee ensiksi olla olemassa lahja, jonka vastaanottamisesta voi ylipäätään puhua. Jos sovitus toteutuukin vasta lahjan vastaanottamishetkellä, silloin sitä ei tosiasiassa ollut olemassa ennen lahjan vastaanottamista. Kyse oli huiputuksesta.
Juuri tätä on infernalismin hulluus - se saa ihmiset käyttämään äidinkieltään täysin perverssillä tavalla.
Korostettakoon, ettää PAAVALI EI KÄYTÄ LAHJAN VASTAANOTTAMIS -PUHEENPARTTA TÄLLÄ TAVOIN MISSÄÄN.
Infernalisteilla on tapana hokea, että "jollei lahjaa ota vastaan", se jää saamatta. ("Jollet ota pelastusta/sovitusta/anteeksiantamusta/armoa vastaan, se jää kohdallasi toteutumatta.")
Irvokasta tuota ilmaisua tuolla tavoin käytettäessä on se, että tuo "vastaanotettava lahja" on kuin jokin saatanallinen muunnelma Schrödingerin kissasta.
Ajatus siitä, että jollei ota Jumalan "tarjoamaa anteeksiantamusta" vastaan, ei saa syntejään anteeksi, on täydellisen vajaaälyinen ja hullu. Jos nimittäin anteeksiantamuksen vastaanottamatta jättämisen seurauksena ei saakaan syntejään anteeksi, silloin mitään todellista anteeksiantamusta ei ollut missään vaiheessa tarjolla. Jotta tarjolla oleva "anteeksiantamuksen lahja" olisi todellinen, ANTEEKSIANTAMUKSEN ON TULLUT JO TAPAHTUA. Jos anteeksiantamus voi kumoutua sillä, ettei "lahjaa ota vastaan", kyse ei ole aidosta anteeksiantamuksesta vaan ehdollisesta - toisin sanoen huijauksesta. Jos anteeksiantamus on jotenkin ehdollinen, sitä ei ole tosiasiassa vielä tapahtunut - eli lahjapaketin sisällä ei ole mitään. Jos anteeksiantamus konkretisoituu eli toteutuu vasta "lahjaa vastaanotettaessa", silloin sitä ei ollut olemassa ennen lahjan vastaanottajan suostumusta; se tapahtuu vasta lahjan vastaanottamishetkessä. Eli sanonta on kusetusta.
Infernalismi tekee Jumalan anteeksiantamuksesta petkutusta ja Jumalasta huijarin.
Sama pätee "sovituksen vastaanottamiseen". Jos "sovituksen vastaanottamatta jättäminen" johtaa siihen, että ihminen ei olekaan sovitettu Jumalan kanssa, koko sovituksen "tarjous" (mistä PAAVALI EI KOSKAAN PUHU HALAISTUA SANAA) on huiputusta. Jotta voi "tarjota" sovitusta, tulee OLLA OLEMASSA sovitus, jota tarjotaan, eli JONKUN TULEE OLLA SOVITETTU. Jos lahjan jättää vastaanottamatta, tulee ensiksi olla olemassa lahja, jonka vastaanottamisesta voi ylipäätään puhua. Jos sovitus toteutuukin vasta lahjan vastaanottamishetkellä, silloin sitä ei tosiasiassa ollut olemassa ennen lahjan vastaanottamista. Kyse oli huiputuksesta.
Juuri tätä on infernalismin hulluus - se saa ihmiset käyttämään äidinkieltään täysin perverssillä tavalla.
Korostettakoon, ettää PAAVALI EI KÄYTÄ LAHJAN VASTAANOTTAMIS -PUHEENPARTTA TÄLLÄ TAVOIN MISSÄÄN.
Vastaukset 8
Vanhimmat
>>>>>>>>Infernalisteilla on tapana hokea, että "jollei lahjaa ota vastaan", se jää saamatta. ("Jollet ota pelastusta/sovitusta/anteeksiantamusta/armoa vastaan, se jää kohdallasi toteutumatta.")<<<<<
----------------------
Joka uskoo todistetun sanan hän ottaa sen vastaan.
Joka ei usko ei ota vastaan.
-------------------
”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.”
Apostolien teot 2:41 FB38
-----------------
”Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.”
Apostolien teot 8:6 FB38
------------------
”Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen.”
Apostolien teot 8:14 FB38
--------------------
”Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.”
Roomalaiskirje 10:2-4 FB38
-------------------
Jumalaa ei voi erottaa Hänen Sanastaan. Jumala ja Hänen Sanansa ovat yhtä. Jeesus Kristus on lihassa ilmestynyt Jumalan Sana (Joh.1:1-3.,14.) Lihassa ilmestynyt Jumalan Sana Jeesus Kristus, ilmoitti että Hän on ”Totuus ”(Joh.14:1-6.) Jumala on Totuus, Jumalan Henki on Totuuden Henki, Jumalan Sana on Totuus (Ps.119: 160) Jumala, joka on Henki (Joh.4:24.) on ilmoittanut itsensä Sanassa, ”Totuuden Sanassa”. Jumalan sana on Hengen ilmoitus.
Evankeliumin julistus on Totuuden sanan todistamista.
(RK) Ef.1::13.”Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki, 14. joka on meidän perintömme vakuutena hänen omaisuutensa lunastamiseksi, hänen kirkkautensa ylistykseksi.”
Jumalan Sanan vastaanottaminen
Jeesus lähettäessään valitsemaansa 70 (72) muuta (niiden 12 lisäksi, joille Hän oli antanut apostolin nimen Luuk.6:13-16., Luuk.9:1-6.) Hän sanoi (Luuk.10:1-24.) Luuk.10:16.”Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt."
Jeesus sanoi aikansa juutalaisille puhuessaan (Joh.12:44-50.) 12:48.”Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.” Hylkäämällä evankeliumin, hylkää Jumalan sanan, hylkää Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan ja Hänen lähettäjänsä (5.Moos.18:15-19., Apt.3:1-26.)
Jumalan Sanan kuuleminen on itsensä Jumalan kuulemista. Luuk.10:16.”Joka kuulee teitä, se kuulee minua”. Hänen palvelijansa, Jeesuksen Kristuksen ”todistajat” ovat sen välittäjiä.
(1.Tess.2:9-16.) 1.Tess.2:3.”Ja sen tähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.”
Sössönsöö ja lällytilää.
Jumala oli Kristuksessa ja SOVITTI MAAILMAN ITSENSÄ KANSSA. Aamen.
"Sössönsöö ja lällytilää."
Näin universalisti paskoo 💩 Jumalan Sanan päälle.
Ei-helluntailainen kommentti:
Tulkitsen että tuo "vastaan ottaminen" ei ole oma teko, koska pelastusta ei saada tekojen kautta Ef 2. Vaan "vastaan ottaminen" merkitsee uskoon tulemista, Jumalan sanasta syntymistä, niin kuin Room 10 toteaa, usko tulee kuulemisesta.
Ylpeä pitää itseään muita parempana eikä huoli keneltäkään armopaloja...ei edes Jumalalta...koska ei katso olevansa niiden tarpeessa.
Mitkään omat teot eivät myöskään ole ansioita, sillä kaikki on lahjaksi saatua.
Luuk. 17:10
Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään'."
Siis uskoon hurahtamista.
Miten sovitukseen käy armoton Raamatun lainailu ja muiden syyttämien.
Jos olemme kertakaikkiaan sovitettu, niin eihän mitään ole enää tehtävissä. Ei tarvitse päntätä toisten päähän Raamatun jakeita eikä muitakaan ajatuksia. Kaikki on hoidettu.
Oikeastaan koko Raamattu on turhaan kirjoitettu. Sovitus on ja pysyy vaikka emme siitä mitään tietäisi.
>>>Oikeastaan koko Raamattu on turhaan kirjoitettu. Sovitus on ja pysyy vaikka emme siitä mitään tietäisi.<<<
Tuo on hyvä huomio.
Tähän se alottaja tähtääkin ja pyrkii, että ihmiset pitäisivät Raamatun turhana
eivätkä lukisi sitä, eivät ottaisi Sanaa vastaan eivätkä Sanassa Jumalaa.
Tästä kaikesta tiedämme, mistä hengestä alottajan jaarittelu on.