Saanut/joutunut seuraamaan sellaisen perheen elämää, jossa äidillä voimakkaita narsistisia piirteitä. Kun elämää ei ohjaa järki, perheen hyvinvointi, ennakointi tai mikään, mikä normaalisti saa ihmiset suunnittelemaan ja harkitsemaan asioita, elämä on melkoista kohellusta.
Kun kaikki perheessä pyörii vanhemman ympärillä ja palvelee tämän pakottavaa tarvetta olla esillä, saada mainetta ja kunniaa, tarvetta rakentaa ja ylläpitää illuusioita, seuraukset ovat usein päinvastaiset.
Joskus tuntuu, ettei yksinkertainenkaan asia perheessä suju ilman jotakin ylimääräistä sekoilua. En keksi mitään naisen touhuissa, mitä voisi pitää onnistumisena. Jos hän jotain joskus saavuttaakin, hän myöhemmin sen suurella todennäköisyydellä myös tuhoaa.
Jos hän saa valtaa, hän käyttää sitä väärin. Jos hän saa vastuuta, hän ei sitä oikeasti kanna. Jos hän saa omaisuutta, hän ei pidä siitä huolta vaan tuhoaa sen. Jos hän saa ääntään kuuluviin, hän ei pysty olemaan asiallinen eikä pysy totuudessa, jonka jälkeen kukaan ei enää jaksa kuunnella tai uskoa.
Narsismi saa narsistin tuhlaamaan mahdollisuutensa, tuhoamaan saavutuksensa, polttamaan väärät sillat ja avaamaan väärät ovet. Narsisti on itsensä pahin vihollinen. Oman elämänsä pelle, jolle muut nauraa mutta hän ei sitä tietenkään ymmärrä, vielä vähemmän myöntää.
Kun kaikki perheessä pyörii vanhemman ympärillä ja palvelee tämän pakottavaa tarvetta olla esillä, saada mainetta ja kunniaa, tarvetta rakentaa ja ylläpitää illuusioita, seuraukset ovat usein päinvastaiset.
Joskus tuntuu, ettei yksinkertainenkaan asia perheessä suju ilman jotakin ylimääräistä sekoilua. En keksi mitään naisen touhuissa, mitä voisi pitää onnistumisena. Jos hän jotain joskus saavuttaakin, hän myöhemmin sen suurella todennäköisyydellä myös tuhoaa.
Jos hän saa valtaa, hän käyttää sitä väärin. Jos hän saa vastuuta, hän ei sitä oikeasti kanna. Jos hän saa omaisuutta, hän ei pidä siitä huolta vaan tuhoaa sen. Jos hän saa ääntään kuuluviin, hän ei pysty olemaan asiallinen eikä pysy totuudessa, jonka jälkeen kukaan ei enää jaksa kuunnella tai uskoa.
Narsismi saa narsistin tuhlaamaan mahdollisuutensa, tuhoamaan saavutuksensa, polttamaan väärät sillat ja avaamaan väärät ovet. Narsisti on itsensä pahin vihollinen. Oman elämänsä pelle, jolle muut nauraa mutta hän ei sitä tietenkään ymmärrä, vielä vähemmän myöntää.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Minä en tuossa varsinaista narsistia näe vaan jonkun neuroepätyypillisen häslärin.
Kannattaisiko katsoa tarkemmin.... "Jos hän saa valtaa, hän käyttää sitä väärin. Jos hän saa vastuuta, hän ei sitä oikeasti kanna. Jos hän saa omaisuutta, hän ei pidä siitä huolta vaan tuhoaa sen. Jos hän saa ääntään kuuluviin, hän ei pysty olemaan asiallinen eikä pysy totuudessa, jonka jälkeen kukaan ei enää jaksa kuunnella tai uskoa."
Neuroepätyypillisyys ei tee ihmisestä vallan väärinkäyttäjää, vastuun välttelijää, valehtelijaa ja inhottavaa päänaukojaa. Itse asiassa, usein päin vastoin.
Narsisti ei tee päätöksiä ajatellen perheensä, eikä lopulta itsensäkään parasta, vaan sen mukaan, mikä voisi tuoda hänelle huomiota, millä veisi huomion pois mokailustaan, millä vältellä vastuuta, millä alentaa toista ja ylentää itseään jne. Natsisteissakin on eroja, osa osaa pelata korttinsa paremmin kuin toiset.
Perhe on kroonisesti PA koska narsisti yrittää aina saada rahaa pienimmällä vaivalla, eli itkuvirsillä sukulaisille tai laittamalla muun perheen töihin puolestaan. Muulla perheellä olisi ollut mahdollisuuksia parempaan, mutta sehän ei narsistille käy. Jos hän ei menesty, kukaan muukaan perheessä ei saa menestyä. Jos hänellä ei ole kivaa, muillakaan ei saa olla. Jos hänellä ei ole rahaa, muillakaan ei saa olla. Jos hän ei saa huomiota, kukaan mukaan ei saa saada huomiota. Hän on perheensä kaiken huomion ja ajattelun keskipiste, muita ei saa olla. Narsisti on aina tärkeämpi kuin toinen oma vanhempi, oma lapsi, puoliso, tyttö- tai poikaystävä, kaverit tai isovanhemmat.
mut yleisesti ottaen narsisti on työelämässä muita kampittava eikä muita töihin ajava . Jos ei mee töihin, ongelma ei ole niinkään narsismi silloin yleisesti vaan muut mielenterveysongelmat tai laiskuus.
Narsisteista on moneksi, mutta tuntemani narsisti ei mene töihin useasta syystä:
- laiska, mieluummin loisii jos mahdollista => narsismia
- ajatus jonkun alaisena olosta on hänelle vaikea => narsismia
(eipä hän ole kovin haluttu työntekijäkään koska hankala ihminen)
- mitään hän ei voi kysyä eikä opetella koska hän tietää ja osaa kaiken oletusarvoisesti => narsismia
- koska hän ei oikeasti tiedä eikä osaa, se voisi töihin menemällä paljastua, mitä riskiä ei voi ottaa => narsismia
- työ, joka hänelle kelpaisi, pitäisi olla jotain missä on vaikutusvaltaa, statusta ja kova palkka. Silti sellainen, ettei tarvitse mitään osata eikä oikein mitään tehdä => narsismia
Työelämässä olevia ja osin siellä menestyneitä narsisteja toki tunnen myös, ja heille tosiaan yhteistä kampittaminen, oman edun ajaminen, johtajien mielistely, alaisten kiusaaminen, muiden osaamisella ratsastus jne. Osa onnistuu tuolla tyylillä luovimaan, osa taas onnistuu ajan mittaan sotkeutumaan sukkiinsa niin, että saavat kenkää/tajuavat itse nostaa kytkintä. Osa jää roikkumaan työpaikalle, mutta heiltä viedään vastuuta, jotta eivät pääse tekemään kauheasti pahoja.
mut ookko miettiny että mitä jos töihin menemättömyyten on joku muu syy? Esim heikko työkyky tai vaikea menneisyys kuten kiusatuksi jos on joutunut aiemmin elämässään????
minä en käy duunissa kun oon henkisesti sairas. Tuli vaan mieleen että ootkohan varma kyseisestä henkilöstä. Monelle lyödää leima otsaan "laiska narsisti" "laiska" kun jos ei käy duunissa. Oon ollu vain osittain työelämässä jos sitä nyt kovin voi työksi sannoo.
Laiskuus ja narsismi ovat todellakin eri asioita. Narsisti voi olla hyvin tehokas ja eteenpäin pyrkivä. Usein narsisti on menestyjä.
Työttömyys ei narsistille oikein sovi. Työttömyydelle on monia syitä, saattaa osua narsistinkin kohdalle, mutta narsismi ei ole siihen syynä juuri koskaan.
jos on laiska ihmine, se ei välttämättä ole narsisti.
Näissä kahressa sanassa voi olla eroja.
Yritän selvittää erot;
jos ihminen haluaa dominoida lähimmäisiään että hän haluaa ihannointia ja palvelua että kaikkien pitää palvella häntä ja tehdä sen takia työt hänen puolestaan, on kyse silloin narsismista.
jos ihminen on muuten vain laiska, ei ole kyse narsismista.
Sinä näköjään määrittelet narsismin ihan uudelleen.
Miksi jumitat laiskuudessa vaikka tuossa avataan monia muitakin piirteitä? Eihän tuossa ole väitetty, että vain laiskuus on narsismia vaan että narsismia on vallanhalu, kiusaaminen, hyväksikäyttö jne. jne.
Kaikki tuntemani narsistit yrittävät hyötyä muiden tekemästä työstä, ottaa siitä vielä kunnian. Minusta se on laiskuutta.
Isä sanoo välillä kun en tee työtä että olen laiska mutta hän pyytää sitten anteeksi koska oikeasti ei ole sitä mieltä koska kun mä oon henkisesti sairas . En osallistu työjjuttuihin kovin paljoa että mulla kotioloissa jää melkein ruoanlaittoon mutta on paljon asioita joita en tee. Ja sinäkö sitten olet sitä mieltä että minunkaltaiset ihmiset on narsisteja? Niinkö?
En koe olevani narsisti koska jos oisin narsisti niin minä silloin tekemättömyydessäni tähtäisin vain siihen että itselläni on hyvä olla että hyötyisin muista ja tekisin tahallani sitä että dominoisin lähimmäistäni mutta en koe näin.
Neuroepätyypillinen harvoin edes saa valtaa, vastuuta ja varallisuuta. Hän usein ei pysty hoitamaan omia asioitaankaan, saati huolehtimaan perheestä tai työstä. Mutta ei kai tämä narsismia ole?
Tiedätkö edes, mitä tarkoittaa neuroepätyypillinen?
Tunnen useita korkeakoulutettuja oikein hyvin elämässään pärjääviä ADHD-henkilöitä. Osasta suorastaan huippuosaajia, koska heillä on kyky keskittyä ja saada aikaiseksi aivan valtavasti lyhyessä ajassa.
Kuinka monta narsistia tunnet? Olet päässyt/joutunut seuraamaan läheltä narsismia? Teetkö siis ammatiksesi heidänlaisten kanssaan töitä? Vai voisiko olla kysymys, että itse omaat narsistisia piirteitä, etkä kestä jos asiat eivät sujukaan oman pillisi mukaan? Entä jos itse olet narsisti? Ainakin kirjoituksellasi kovaan ääneen julistat omaa fiksuuttasi ja nostat muiden heikkouksia esille? Pakko vielä kysyä, tai ehkä jätät vastaamatta, mikä mahtaa olla asemasi edellämainittuihin narsisteihin? Oletko esimies, jätetty puoliso tms? Oletko vain sivusta seurannut koheltajien elämää, vai oletko koskaan kunnolla viitsinyt tutustua narsistiesi pään sisälle ja tarkoitusperiin? Tutustunut heihin pintapuolisuutta enemmän. Narsistisia luonteita on toki olemassa ja veikkaanpa, että sinustakin löytyy näitä piirteitä aika paljon. Toisaalta kirjoituksesi antoi kuvan ihmisestä, joka on tuohtunut jostakin suuresti. Ehkä joku kävellyt vähän varpaille?
Minkä vuoksi raataa alex-instituutissa sihteerinä, ku voi olla kotonakin
Katutytöt on narsuja.
Aloittaja, sinä näet vain, mitä haluat nähdä tai luulet näkeväsi.
Taidatpa olla itse melkoinen narsisti, mutta sitä sinä et näe.
Joo, ap on selvästi narsisti eli uskoo olevansa parempi muita. Haluaa jopa nähdä muut kelvottomina. Narsistin tyypillinen piirre.
Narsisti on muotisana. Jokainen ihminen, joka jollain lailla ärsyttää, on nykyään narsisti. Minähän en sellainen ole laisinkaan. Ne ovat ne muut narsisteja. Näin me ajattelemme, kun pintapuolisesti toisten elämiä tarkastelemme. Kuka uskaltaa mennä syvemmälle? Jopa itseensä?
Aloittaja ei ole lääkäri, joka voisi diagnooseja tehdä. Hän vain nimittelee kaikkia mielestään ikäviä ihmisiä narsisteiksi. Hän itse on erittäin ikävä ihminen.
Onko ikävisti narsistin vastakohta 🤔
Narsistia ei saa sanoa narsistiksi ilman lääkärin tekemää diagnoosia vaikka olisi tuntenut tämän vuosia. Aloittajasta voi kyllä tehdä paljonkin päätelmiä muutaman lauseen perusteella, tuntematta ja tietämättä tätä mitenkään. Mielenkiintoinen logiikka sinulla :)
Mikä on aloittajan toive keskustelulle?
Kuvauksessa on hieman narsistisia piirteitä, mutta onko määritelmä oikein vai ei, ei liene se pointti. Mielenhäiriöitä on monenlaisia. Se voi saada manipuloinnillaan täysjärkisenkin epäilemään omaa terveyttään.
Miten perheeseen ja äitiin pitäisi suhtautua. Pysyä kaukana vai antaa tukea? Olisiko siitä kysymys?
Pointti kait on, että narsismi ohjaa ihmisen käytöstä niin vahvasti, että elämästä tulee helposti sekasortoinen.
Narsisti tuhlaa hirveät määrät omia ja läheistensä resursseja kaikenlaiseen lisäarvoa tuottamattomaan ja pahimmillaan tuhoaa monia mahdollisuuksia niin itseltään kuin läheisiltään. Tai mikä nyt sitten on kenellekin arvokasta. Narsistille huomio on äärimmäisen arvokasta koska hän elää siitä, mutta ehkä hänen perheensä mieluummin vaalisi terveyttä, toimeentuloa ja ihmissuhteita, eikä niinkään narsistin huomiontarvetta. Pidemmän päälle se terveys, toimeentulo ja hyvät ihmissuhteet palvelevat perheen hyvinvointia enemmän kuin pelkkä huomio.
Kun sulkee silmänsä narsistin perheen kärsimyksiltä, meno on välillä aika viihdyttävääkin. Kaikkea sattuu ja tapahtuu, välillä niin älytöntä ettei sitä heti keksisi.
vaikutat kyllä katkeralta ex puolisolta...
Olemme tutustuneet samaan naiseen.
Hohhoijaa. Taas yksi joka tietää narsismista kaiken etenkin näkee narsismin muissa. Huikee analysointikyky.
Narsismin tunnistaminen jossakin ihmisessä ei ole mikään ilo, se on kamalaa. Kun tietää, miten yksi narsisi voi vaikuttaa monen ihmisen elämään aiheuttaen paljon pahaa, se ahdistaa ja sen edessä tuntee voimattomuutta. Haluan nähdä hankalassakin ihmisessä jotakin muuta kuin narsismin.
Se pari prosenttia narsisteja on kuitenkin niin paljon, että muutamaan törmää elämässään ihan väkisinkin, ellei elä jossain rajatussa yhteisössä jossa kohtaa vain vähän ihmisiä. Tai sitten ei vain kykene havainnoimaan kovin tarkkaan ympäristöään.
Kaikki eivät narsisteja edes tunnista, syystä tai toisesta. He ajautuvat helposti narsistien hoveihin, kultteihin ja muihin sen kaltisiin yhteisöihin, joissa sokeasti seurataan johtajia ja suljetaan silmät epäterveeltä toiminnalta.
Eikä narsisti aina ole niin helppo tunnistaakaan jos tämän kanssa on vähemmän tekemisissä. Usein se narsisti on oikein mukava ja viehättävä naapuri, tuttu tai työkaveri, kunnes tulee tilanne jossa narsisti kokee asemansa jotenkin uhatuksi.
Eräs tuttu paljastui narsistiksi vasta kun hänen puolisonsa eron jälkeen kertoi elämästä kulissien takana: väkivaltaa, alkoholia, uhkailua, rahan kiristämistä, muita naisia... Mikään tuosta ei ollut näkynyt niissä harvoissa kohtaamisissa joita itsellä oli, mutta minulla oli kyllä täysi syy uskoa puolisoa. Narsistin isä oli myös ollut väkivaltainen ja vaikea persoona.
Sukuun tullut narsisti paljastui hänkin vasta vuosien kuluessa. Valheita alkoi olla liikaa, teot liian kaukana puheista. Kateus alkoi olla liian ilmiselvää ja muiden omaisuuden hyödyntäminen aina vaan härskimpää. Itsensä korostaminen oli niin läpitunkevaa, että siitä tuli jo vitsi suvun kesken. Pahinta oli tietysti nähdä, kuinka pahoin perhe voi, vaikka kulisseja toki yrittivät osaltaan ylläpitää.
Minun kohellustani saa rauhassa seurata ja takana päin nauraa.
toivoo onnellinen koheltaja
Hyvä että olet onnellinen, narsistit eivät ole.
Koska narsistin itsetunto on hauras, hänelle pysähtyminen ja realiteettien, eli oman heikkouden ja häpeäntunteiden kohtaaminen ei ole vaihtoehto. Narsisti siis painaa menemään, tavalla tai toisella.
Joku voi tehdä töitä, keksiä kaikenlaista projektia toisensa perään. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita elämään saa myös draamailemalla ja aiheuttamalla konflikteja. Koska ei narsisti ei kykene pysähtymään ja miettimään asioita, vaan painaa menemään tunteiden ohjaamana, kohellustahan se lopulta on. Ja koska ne narsistia ohjaavat tunteet ovat ensisijaisesti häpeän pelko ja kateus, ei siinä ole tilaa miettiä miten asiat muihin vaikuttaa, tai mitä seurauksia lopulta on itsellekään.
Narsisti myös pysyy liikkeessä saadakseen tärkeää polttoainetta elämäänsä, eli huomiota. Jatkuva liikkeellä oleminen huomion takia vie aikaa ja energiaa asioilta, jota edistäisivät muuten narsistin tai hänen perheensä hyvinvointia.
Narsisti myös säätää ympäriinsä hallitakseen ihmisiä. Suunnitelmien muutokset pitää muut varpaillaan ja narsistilla tunteen, että hän tässä määrää.
Sähläystä, kohellusta ja draamaa, sitä ainakin on lähipiirin narsistin elämä. Ja ei, kyse ei todellakaan ole ADHD:sta vaan juurikin häpeänpelosta, pohjattomasta kateudesta, huomionkipeydestä ja tarpeesta määräillä muita.