Tekoälylle (Gemini) kysymys: Kerättiinkö alkuseurakunnissa kymmenyksiä?

Jatkokysymys tekoälylle: Kerro, miten adventismin alkuaikoina rahoitettiin adventtikirkon toimintaa. Oliko opillista erimielisyyttä?

Adventismin alkuvuosina liikkeen rahoitus ei suinkaan perustunut nykyisenlaiseen mekaaniseen kymmenysjärjestelmään, vaan talousmallin luominen oli pitkä, kivulias ja kiivaiden opillisten kiistojen sävyttämä prosessi.

Koska varhaiset adventistit olivat eronneet tai erotettu vanhoista kirkkokunnistaan (kuten metodisti- ja baptistikirkoista), he suhtautuivat äärimmäisen epäluuloisesti kaikkeen kirkolliseen organisoitumiseen, palkattuihin pappeihin ja kirkollisveroihin. He pelkäsivät rakentavansa uutta "Babylonia" – turmeltunutta ja valtakeskeistä kirkkoinstituutiota, josta he olivat juuri paenneet.
Sosiologisesti ja historiallisesti katsottuna Adventtikirkon rahoitusmalli kehittyi kolmessa selkeässä vaiheessa, jotka poikkeavat merkittävästi toisistaan.

* Vapaaehtoisuuden ja köyhyyden aika
1840- ja 1850-luvut

Liikkeellä ei ollut minkäänlaista virallista rahoitusjärjestelmää. Kiertävät saarnaajat, kuten James White ja Joseph Bates, elivät täysin satunnaisten, vapaaehtoisten lahjoitusten varassa. Taloudellinen ahdinko oli valtava; esimerkiksi James Whiten tiedetään joutuneen tekemään raskasta ruumiillista työtä, kuten niittämään heinää, voidakseen elättää perheensä ja rahoittaa julkaisutoimintaa. Tässä vaiheessa opillinen näkemys oli, että palkan maksaminen saarnaajille johtaisi hengelliseen korruptioon.

* Järjestelmällinen hyvätekeväisyys (Systematic Benevolence) 1859

Kun liike kasvoi, satunnainen rahoitus todettiin kestämättömäksi. Kirkon johto esitteli ensimmäisen virallisen rahoitussuunnitelman nimeltä "Systematic Benevolence". Tämä ei perustunut 10 prosentin tuloveroon, vaan se oli suhteutettu jäsenen omaisuuteen (esim. maaomistuksiin). Vähävaraisilta odotettiin vain muutaman sentin viikoittaista vapaaehtoista lahjoitusta. Malli oli teologisesti perusteltu Uuden testamentin periaatteilla (1. Kor. 16:2) ja se suojeli tietoisesti yhteisön köyhimpiä jäseniä kohtuuttomilta vaatimuksilta.

* Siirtyminen nykyiseen kymmenysjärjestelmään 1876–1879

Liikkeen byrokratian ja työntekijämäärän kasvaessa omaisuuteen perustuva malli ei enää riittänyt.
Johtavat teologit (kuten Dudley M. Canright) alkoivat tutkia Vanhan testamentin Malakian kirjaa ja esittivät uuden tulkinnan: Uuden testamentin vapaaehtoisuudesta siirryttiin Vanhan testamentin tiukkaan 10 prosentin tulokymmenykseen. Ellen White tuki tätä muutosta, ja siitä tuli vähitellen kirkon virallinen, dogmaattinen opetus.

Opilliset erimielisyydet ja vastarinta

Taloudellisen mallin muutos ei tapahtunut ilman vakavaa vastarintaa. Alkuaikojen opilliset erimielisyydet rahoituksesta kiteytyivät kolmeen teemaan:

* Palkkapappeuden pelko: Monet varhaiset jäsenet vastustivat kiivaasti säännöllisen palkan maksamista pastoreille. He uskoivat alkukirkon mallin mukaisesti, että todellinen hengellinen kutsumus edellytti uhrautumista, eikä siitä pitänyt tehdä ammattia, joka nostaa työntekijän sosiaalisesti muun seurakunnan yläpuolelle.

* Uusi vs. Vanha testamentti: Järjestelmällistä kymmenysmallia vastustettiin teologisesti sillä perusteella, että kymmenykset olivat osa kumottua juutalaista lakia ja temppelijärjestelmää. Monien mielestä Uusi testamentti opetti yksinomaan vapaaehtoista, omien resurssien mukaista antamista.

* Vallan keskittyminen: Ruohonjuuritason jäsenet pelkäsivät – täysin oikeutetusti, kuten nykyinen institutionaalinen rakenne osoittaa – että säännöllinen ja keskitetty rahavirta loisi organisaatioon pysyvän, hallinnollisen eliitin.

Jeesushan sanoi, että katsokaa te epäuskoiset taivaan lintuja miten Jumala ne ruokii ja kedon kukkia miten Jumala ne vaatettaa. Niin voi sanoa jokaiselle, joka rahaa vonkaa johonkin tarpeeseen, että sinäpä epäuskoinen olet, kun uskot ihmiseen, eikä Jumalaan.

Apostolien teoissakäy selvästi ilmi se, ettei kymmenyksiä kerätty vaan eikö tämä Ananias ja Safira kerro kuinka voi käydä jos kusteeaa. Olishan he voineet jättää kaiken myymättä tai antaa vain osan tuloistaan ei ollut mitään lakia siitä miten toimia ja eihän tänä päivänäkään ole pakko antaa mitään. Pastorit tosin muistuttavat kymmenyksistä vaikka se ei ole laki.

Uusi testamentti ei vaadi kristityiltä tietyn prosentin, kuten kymmenysten, antamista tuloistaan. Kymmenyslakia ei toisteta tai säädetä uudelleen käskynä, vaan antaminen perustuu vapaaehtoisuuteen, kiitollisuuteen ja anteliaisuuteen.

Heprealaiskirjeessä käsitellään sitä, kuinka Abraham antoi kymmenykset.

Melkisedekille (Hepr. 7).Tätä käytetään perusteluna sille, että Melkisedekin pappeus on korkeampi kuin Leeviläinen pappeus, ei niinkään ohjeena nykyaikaisesta rahankeräyksestä tai verotuksesta.

Pastorit jotka muistuttavat ja vaativat kymmenyksiä Raamattuun vedoten opettavat sanaa väärin ja sen johdosta heidän tarkoitusperät on syytä kyseenalaistaa Sen johdosta heidän opetus sanaan liittyen on syytä kyseenalaistaa myös muilta osin.

Kymmenysongelma juontuu ihan alusta.
Jumala ei ollut luonut vielä rahaa. Hypoteettinen valuutta oli kompleksinen käsite myös hänelle. Hän ei tuntent nollaa, se keksittiin myöhemmin auttamaan laskuissa. Kolmannen asteen yhtälöt olivat myös Hänelle vieraat, samoin tensorilaskenta.
Mutta asiaan:
Ihminen halusi vaihdossa nuoresta aasista kaksi rasvahäntälammasta. Ostaja narisi, että aasihan vetelee viimeisiään. Miten määrittää minkä ikäinen aasi on ja miten rasvahäntälampaat tiinehtyvät? Oli kolme muuttujaa. Neljäs, jos toinen oli pässi. Ja tuliko minkä verran rehua mukaan? Sekin oli ihan validi kysymys.
Kauppaa käytiin aika epämääräisillä arvoilla. Joku voitti ja joku hävisi. Ei ollut tarkkoja mittoja, mutta kymmensormijärjestelmä oli Jumalalle erittäin tuttu. Hänhän oli mies.
Sitä hän päätyi käyttämään.
Joku rikastuu sopivasti, yhdeksän kymmenestä elää sopivasti. Penniä venyttäen, jos tällainen tuoreempi vertaus sallitaan. Eivät pääse kukkoilemaan.

Jeesuksen opetukset ne on tärkeitä, ei mitä joku apostoli valehtelee.

Jeesus tosiaan käski katsella taivaan lintuja ja kedon kukkia eikä murehtia miten joku maksaa kymmenyksiä.

Jeesuksen mukaan niistä murehtiminen oli epäuskoa.

Ananiaan tapauksessa ei kyse ollut edes rahasta, vaan valehtelusta. Siitä se tuomio tuli eikä rahan vuoksi. Ei olisi haitannut vaikka ei olisi ollut latin latia, vaan ei voitu hyväksyä sitä että uskovat valehteli toisilleen. Varsin kova rangaistus kun elettiin uuden liiton aikaa eikä edes vanhassa liitossa rangaistu valehtelusta kuolemalla. Sinänsä vähä outo juttu, mutta ei liity siihen että täytyy antaa rahaa, vaan siihen ettei pidä valehdella. Ei mistään mitä maaimalla tapahtuu eikä mitä Raamatussa lukee. Se on kova synti.

Emme usko teköälyn harhoja emmekä sinua.

Mitä väärää siinä muka on, että antaa kymmenykset tuloistaan seurakunnalle?

Antajan kannalta on. Hän antaa kymmenykset hyvässä uskossa. Hän ei saa vastineeksi muuta kun köykäisen lupauksen jostain.
Kuten joku on aikoinaan sanonut: hälmöimmän eväät syödään ensin.

Olen adventisti, joka tietää kymmenysopin kumotuksi ristillä, mutta olen tukenut ajan mittaan adventtikirkkoa vaihtelevilla summilla. Nykyään noin prosentilla tuloistani, mutta aikoinaan jopa reilusti yli 20 % nettopalkastani, kun siltä tuntui.

Iloista antajaa Jumala rakastaa.

Ei kirkkokaan väitä kymmenyksiä pelastukseen vaikuttavaksi, mutta opetus on siltä osin jätetty mielestäni tahallaan epäselväksi ja seurakunnittainkin vaihtelevaksi. Se on väärin. On todennäköistä, että moni maksaa kymmenyksiä väärässä luulossa, kuten aiheettomasta pelosta, että se vaikuttaisi pelastumiseen.

Ei vaikuta.

Jos kymmenyksistä tai lahjoituksista saarnataan, niin silloin rahasta on tullut Jumala.

Raha on se mikä toimii ja mikä saa asioita aikaiseksi.

Omalla tavallaan se onkin totta, mutta vain maallisella tasolla. Raha se saa ihmiset heräämään aamulla töihin, raha se saa rosvot varastamaan ja huijarit huijaamaan.

Mutta ei raha silti saisi olla Jumala eikä esittää että toimii kuten Jumala.

Nämä on aivan kamalia aloituksia. Leikkaavat kirkkomme tuloja.

Tekoälyltä täytyy kysyä milloin tulee miljonääriksi kun lahjoittaa kymmenyksiä.

Miksi joku kuvittelisi rikastuvansa lahjoittamalla vähät rahansa jollekin järjestölle?

Sehän on matemaattisesti mahdotonta.

Eli katolinen kirkko aloitti keräämään joskus 500-luvulla kymmenyksiä vastoin alkuseurakuntien esimerkkiä.

🤔

Siunauksia tullut ei, vaikka vuosikymmeniä odottelin kymmenyssiunauksia.

Minulle valehdeltiin.