Nainen pääministeriksi

Ellei sitten Fatim Winshett El Habib Diarra?

Feministien suunnitelma näyttää siis olevan tehdä Antti Lindtmaninlle anttirinteet, eli annetaan Lindtmanin vastata SDP:n johtamisesta vaaleihin ja hallituksen muodostamiseen asti ja sen jälkeen heivataan hänet sivuun. Näin saadaan istutettua Nasima puheenjohtajaksi ja pääministeriksi. Siinä sitä sitten oltaisiin!

Nuoren kapinallisen angstia. Kaikki on paskaa ja vanhukset on ihan tyhmii. Anarkiaa!

Anonyymi00003 kirjoitti:

Nuoren kapinallisen angstia. Kaikki on paskaa ja vanhukset on ihan tyhmii. Anarkiaa!

Aika huono juttu jos tosiasioiden ääneen lausuminen on yhtä kuin kapinallisen angsti. En voi sille mitään että rehellisesti näen asian juuri noin.

Puhutko tässä vain itsesi, vai kaikkien feministien puolesta?

Jos politiikka on vain suurta valhetta, mitä on feministinen politiikka? Feministinen puolue ei ainakaan menestynyt.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Puhutko tässä vain itsesi, vai kaikkien feministien puolesta?

Vain itseni puolesta. Ei feministi voi oikeastaan koskaan edes puhua kuin omasta puolestaan. Silloin kun feministi puhuu toisten puolesta on hänellä oltava valtuutus asianomaisilta itseltään niiden toisten puolesta puhumiseen. Muutoin feministi puhuessaan feminismistä tai feministisistä näkökulmista ainoastaan reflektoi ja analysoi asioita oman feminismikäsityksensä pohjalta.

Mutta tuo politiikkaa koskeva näkemys oli tosiaan vain omani.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Jos politiikka on vain suurta valhetta, mitä on feministinen politiikka? Feministinen puolue ei ainakaan menestynyt.

AI:

"Politiikka on toimintaa, jossa päätetään yhteisistä asioista: kuka saa valtaa, miten sitä käytetään ja miten resursseja ja oikeuksia jaetaan. Sitä tapahtuu esimerkiksi valtiossa, kunnissa, työpaikoilla ja järjestöissä.

Yksinkertaisesti: politiikka on tapa sovitella eri ihmisten ja ryhmien tavoitteita, koska kaikilla ei ole samoja toiveita."

Jos poliitikko toimii politiikassa painottaen feministisiä tavoitteita hän tietenkin silloin painottaa naisnäkökulmaa ja tavoittelee naisille valtaa. Mutta koska politiikka on kompromissien tekoa jossa sovitellaan eri ihmisten tavoitteita ei feministikään voi politiikassa toimia joustamattomasti ja yksisilmäisesti. Kaikki poliitikot ovat hakeutuneet politiikkaan omat nimeämänsä tavoitteet edellä oli ne feministisiä tai taloutta tai jotain muuta. Sitten on otettava kuitenkin käytännön elämässä kantaa moniin asioihin jotka eivät liity siihen teemaan mitenkään millä poliitikko on itsensä poliittiseksi vaikuttajaksi markkinoinut.

Suurin osa poliitikoista ei ole oikeasti politiikassa hoitamassa mitään muuta kuin oman tilinsä saldoa. Poliitikko markkinoi itsensä verorahakirstun ääreen satuilemalla kaikennäköistä yleisöön vetoavaa paskaa saadakseen äänestäjiä. Kun poliitikko mylvii kuinka hän menee politiikkaan mukaan pistämään talouden kuntoon hän tarkoittaa omaa henkilökohtaista talouttaan, ei Suomen. Samanlainen keppihevonen on feminismikin monille poliitikoille. Se on vain keino kerätä äänestäjiä päästäkseen itse paremman toimeentulon pariin.

Anonyymi00011 kirjoitti:

AI:

"Politiikka on toimintaa, jossa päätetään yhteisistä asioista: kuka saa valtaa, miten sitä käytetään ja miten resursseja ja oikeuksia jaetaan. Sitä tapahtuu esimerkiksi valtiossa, kunnissa, työpaikoilla ja järjestöissä.

Yksinkertaisesti: politiikka on tapa sovitella eri ihmisten ja ryhmien tavoitteita, koska kaikilla ei ole samoja toiveita."

Jos poliitikko toimii politiikassa painottaen feministisiä tavoitteita hän tietenkin silloin painottaa naisnäkökulmaa ja tavoittelee naisille valtaa. Mutta koska politiikka on kompromissien tekoa jossa sovitellaan eri ihmisten tavoitteita ei feministikään voi politiikassa toimia joustamattomasti ja yksisilmäisesti. Kaikki poliitikot ovat hakeutuneet politiikkaan omat nimeämänsä tavoitteet edellä oli ne feministisiä tai taloutta tai jotain muuta. Sitten on otettava kuitenkin käytännön elämässä kantaa moniin asioihin jotka eivät liity siihen teemaan mitenkään millä poliitikko on itsensä poliittiseksi vaikuttajaksi markkinoinut.

Suurin osa poliitikoista ei ole oikeasti politiikassa hoitamassa mitään muuta kuin oman tilinsä saldoa. Poliitikko markkinoi itsensä verorahakirstun ääreen satuilemalla kaikennäköistä yleisöön vetoavaa paskaa saadakseen äänestäjiä. Kun poliitikko mylvii kuinka hän menee politiikkaan mukaan pistämään talouden kuntoon hän tarkoittaa omaa henkilökohtaista talouttaan, ei Suomen. Samanlainen keppihevonen on feminismikin monille poliitikoille. Se on vain keino kerätä äänestäjiä päästäkseen itse paremman toimeentulon pariin.

Lue lisää

"Jos poliitikko toimii politiikassa painottaen feministisiä tavoitteita hän tietenkin silloin painottaa naisnäkökulmaa ja tavoittelee naisille valtaa."

Tähän rehellisyyteen nykyfeministit eivät kykene tällä hetkellä. Jokainen naisvaltaa lisäävä askel naamioidaan tasa-arvon edistämiseksi, vaikka oikeasti kyse on nykyisin pelkästään vallantavoittelusta omalle sukupuoleen perustuvalle identiteettiryhmälle. Vaikka tässäkin ketjussa väitetään, että feministit puhuvat vain omasta puolestaan, niin tosiasiassa feministit puhuvat jatkuvasti kaikkien naisten puolesta. He ovat ylentäneet itsensä naisten asioiden puolestapuhujiksi ja myös tasa-arvospesialisteiksi.

Ja mitä nykyisin tasa-arvolla usein tarkoitetaan, kun siitä puhutaan? Lopputulosten tasa-arvoa. Asioiden täytyy mennä tasan sukupuoliryhmien välillä. Puolet maailman vallasta ja resursseista kuuluu naisille ja se on päämäärä, kertoo esimerkiksi Marin:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sanna-marin-esiintyy-yleisolle-ja-tapaa-mediaa-katso-suorana-kello-17-25/9252662

Siksi avauksen kysymys pääministerin sukupuolesta on relevantti. Tasa-arvoa ei olla saavutettu ennen kuin meillä on määrällisesti ollut yhtä monta naispääministeriä kuin miespääministeriäkin. Vallan jakaminen tasan on ongelmallinen tavoite monellakin tavalla. Valta ei ole konkreettinen asia toisin kuin vaikkapa valtion eurot, joiden käyttöä voidaan hallita. Tähänhän tulonsiirtopoliitiikkakin perustuu. Demokraattisissa järjestelmissä ihmiset äänestävät yksilöitä eivätkä sukupuolia valtaan. Tästä on tullut ongelma juurikin "tasa-arvon" näkökulmasta. Ihmiset voivat äänestää väärin perustein ehdokkaita, ja heitä on ohjattava kohti oikeanlaista äänestyskäyttäytymistä ja oikeanlaisia lopputuloksia.

"Mutta koska politiikka on kompromissien tekoa jossa sovitellaan eri ihmisten tavoitteita ei feministikään voi politiikassa toimia joustamattomasti ja yksisilmäisesti."

Tämä on huvittava toteamus. Kompromisseja ei nimenomaan tarvitse tehdä, koska feministisen ideologian mukaisesti tasa-arvoasioita edistetään Suomessakin.

Anonyymi00013 kirjoitti:

"Jos poliitikko toimii politiikassa painottaen feministisiä tavoitteita hän tietenkin silloin painottaa naisnäkökulmaa ja tavoittelee naisille valtaa."

Tähän rehellisyyteen nykyfeministit eivät kykene tällä hetkellä. Jokainen naisvaltaa lisäävä askel naamioidaan tasa-arvon edistämiseksi, vaikka oikeasti kyse on nykyisin pelkästään vallantavoittelusta omalle sukupuoleen perustuvalle identiteettiryhmälle. Vaikka tässäkin ketjussa väitetään, että feministit puhuvat vain omasta puolestaan, niin tosiasiassa feministit puhuvat jatkuvasti kaikkien naisten puolesta. He ovat ylentäneet itsensä naisten asioiden puolestapuhujiksi ja myös tasa-arvospesialisteiksi.

Ja mitä nykyisin tasa-arvolla usein tarkoitetaan, kun siitä puhutaan? Lopputulosten tasa-arvoa. Asioiden täytyy mennä tasan sukupuoliryhmien välillä. Puolet maailman vallasta ja resursseista kuuluu naisille ja se on päämäärä, kertoo esimerkiksi Marin:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sanna-marin-esiintyy-yleisolle-ja-tapaa-mediaa-katso-suorana-kello-17-25/9252662

Siksi avauksen kysymys pääministerin sukupuolesta on relevantti. Tasa-arvoa ei olla saavutettu ennen kuin meillä on määrällisesti ollut yhtä monta naispääministeriä kuin miespääministeriäkin. Vallan jakaminen tasan on ongelmallinen tavoite monellakin tavalla. Valta ei ole konkreettinen asia toisin kuin vaikkapa valtion eurot, joiden käyttöä voidaan hallita. Tähänhän tulonsiirtopoliitiikkakin perustuu. Demokraattisissa järjestelmissä ihmiset äänestävät yksilöitä eivätkä sukupuolia valtaan. Tästä on tullut ongelma juurikin "tasa-arvon" näkökulmasta. Ihmiset voivat äänestää väärin perustein ehdokkaita, ja heitä on ohjattava kohti oikeanlaista äänestyskäyttäytymistä ja oikeanlaisia lopputuloksia.

"Mutta koska politiikka on kompromissien tekoa jossa sovitellaan eri ihmisten tavoitteita ei feministikään voi politiikassa toimia joustamattomasti ja yksisilmäisesti."

Tämä on huvittava toteamus. Kompromisseja ei nimenomaan tarvitse tehdä, koska feministisen ideologian mukaisesti tasa-arvoasioita edistetään Suomessakin.

Lue lisää

Ja koska lopputulosten tasa-arvon on toteuduttava vaalituloksissakin, niin jokaisen vaalin jälkeen seuraa tolkuton määrä analysointia siitä kuinka suuri osuus valituista edustajista on naisia ja kuinka suuri osuus miehiä. Jos tasa-arvo ei toteudu, niin sitten mietitään keinoja saavuttaa se ehdokasasettelun, äänestäjien kouluttamisen yms. avulla.

Tällaisessa parlamentaarisessa demokraattisessa systeemissä kuin mikä Suomessa on pääministeri ja muut johtohahmot ovat lopulta vain toteemeita. Päätökset asioista tehdään joukkovoimalla. Siksi se onko johtohahmo nainen vai mies ei ole NIIN olennaista. Pääministeri ei päätä yksin yhtään mistään.