tekoälyn vastaus
Historiallis-kriittisen tutkimuksen valossa Paavalin omat kirjeet ovat luotettavampia ja totuudenmukaisempia silloin, kun halutaan tietää, mitä Paavali todella ajatteli, opetti ja teki. Historioitsijat asettavat aina ensisijaiset lähteet (henkilön itsensä kirjoittamat tekstit) toissijaisten lähteiden (muiden myöhemmin kirjoittamien kertomusten) edelle
Apostolien tekojen ”romaanimuodosta” vastaa pitkälti modernin tutkimuksen käsitystä: kirja edustaa antiikin teologista historiankirjoitusta, jossa asioita on suoristettu, muokattu ja dramatisoitu.
1. Paavalin kirjeet: Ensisijainen lähde (Aito todistus)
Suora yhteys
Paavali kirjoitti kirjeensä (kuten Galatalais-, Roomalais- ja Korinttilaiskirjeet) itse tai saneli ne kirjurilleen vuosina 50–60 jKr. ne olivat suoraa tilannepäivitystä sen hetkisistä kiistoista.
Kaunistelematon totuus
Kirjeissään Paavali on usein kiukkuinen, puolustuskannalla ja kuvailee avoimesti vaikeita opillisia riitojaan muiden apostolien (kuten Pietarin) kanssa.
Historioitsijoiden valinta
Jos kirjeiden ja Apostolien tekojen tiedot ovat ristiriidassa keskenään (esimerkiksi Paavalin Jerusalemin-vierailujen määrässä tai aikataulussa), tutkijat uskovat lähes poikkeuksetta Paavalia.
2. Apostolien teot: Toissijainen lähde (Teologinen kertomus)
Myöhäinen ajoitus
Kirja kirjoitettiin todennäköisesti vasta vuosina 80–90 jKr. (tai jopa myöhemmin), eli vuosikymmeniä Paavalin kuoleman jälkeen. Kirjoittaja on sama henkilö kuin Luukkaan evankeliumilla.
Siloteltu historia
Kirjan tarkoituksena oli luoda yhtenäisyyttä ja näyttää, että alkuseurakunta oli sopuisa ja eteni Pyhän Hengen johdossa voitosta voittoon. Se silottaa Paavalin ja Pietarin väliset rajut opilliset riidat, jotka Paavali itse myöntää Galatalaiskirjeessä (Gal. 2:11).
Puheet
Kirjan sisältämät Paavalin puheet eivät ole sanatarkkoja nauhoituksia, vaan antiikin tavan mukaan kirjoittajan itsensä muotoilemia puheita, jotka sopivat kertomuksen draamaan.
Kumpi on siis "totuudenmukaisempi?
Historiallisesti
Paavalin kirjeet ovat huomattavasti totuudenmukaisempia. Ne antavat aidon kuvan historian tapahtumista ja Paavalin teologiasta.
Kirjallisesti
Apostolien teot ei ole varsinaisesti "vale", vaan sen ajan tyylilajin mukainen uskonnollinen historiateos, jonka tavoite oli opettaa ja rohkaista, ei tarjota puolueetonta dokumenttia.'
Tämä ero selittää myös sen, miksi esimerkiksi helluntailainen teologia tukeutuu vahvasti Apostolien tekojen dramaattisiin kertomuksiin, kun taas luterilainen teologia rakentuu lähes täysin Paavalin kirjeiden opillisille perusteluille.
Historiallis-kriittisen tutkimuksen valossa Paavalin omat kirjeet ovat luotettavampia ja totuudenmukaisempia silloin, kun halutaan tietää, mitä Paavali todella ajatteli, opetti ja teki. Historioitsijat asettavat aina ensisijaiset lähteet (henkilön itsensä kirjoittamat tekstit) toissijaisten lähteiden (muiden myöhemmin kirjoittamien kertomusten) edelle
Apostolien tekojen ”romaanimuodosta” vastaa pitkälti modernin tutkimuksen käsitystä: kirja edustaa antiikin teologista historiankirjoitusta, jossa asioita on suoristettu, muokattu ja dramatisoitu.
1. Paavalin kirjeet: Ensisijainen lähde (Aito todistus)
Suora yhteys
Paavali kirjoitti kirjeensä (kuten Galatalais-, Roomalais- ja Korinttilaiskirjeet) itse tai saneli ne kirjurilleen vuosina 50–60 jKr. ne olivat suoraa tilannepäivitystä sen hetkisistä kiistoista.
Kaunistelematon totuus
Kirjeissään Paavali on usein kiukkuinen, puolustuskannalla ja kuvailee avoimesti vaikeita opillisia riitojaan muiden apostolien (kuten Pietarin) kanssa.
Historioitsijoiden valinta
Jos kirjeiden ja Apostolien tekojen tiedot ovat ristiriidassa keskenään (esimerkiksi Paavalin Jerusalemin-vierailujen määrässä tai aikataulussa), tutkijat uskovat lähes poikkeuksetta Paavalia.
2. Apostolien teot: Toissijainen lähde (Teologinen kertomus)
Myöhäinen ajoitus
Kirja kirjoitettiin todennäköisesti vasta vuosina 80–90 jKr. (tai jopa myöhemmin), eli vuosikymmeniä Paavalin kuoleman jälkeen. Kirjoittaja on sama henkilö kuin Luukkaan evankeliumilla.
Siloteltu historia
Kirjan tarkoituksena oli luoda yhtenäisyyttä ja näyttää, että alkuseurakunta oli sopuisa ja eteni Pyhän Hengen johdossa voitosta voittoon. Se silottaa Paavalin ja Pietarin väliset rajut opilliset riidat, jotka Paavali itse myöntää Galatalaiskirjeessä (Gal. 2:11).
Puheet
Kirjan sisältämät Paavalin puheet eivät ole sanatarkkoja nauhoituksia, vaan antiikin tavan mukaan kirjoittajan itsensä muotoilemia puheita, jotka sopivat kertomuksen draamaan.
Kumpi on siis "totuudenmukaisempi?
Historiallisesti
Paavalin kirjeet ovat huomattavasti totuudenmukaisempia. Ne antavat aidon kuvan historian tapahtumista ja Paavalin teologiasta.
Kirjallisesti
Apostolien teot ei ole varsinaisesti "vale", vaan sen ajan tyylilajin mukainen uskonnollinen historiateos, jonka tavoite oli opettaa ja rohkaista, ei tarjota puolueetonta dokumenttia.'
Tämä ero selittää myös sen, miksi esimerkiksi helluntailainen teologia tukeutuu vahvasti Apostolien tekojen dramaattisiin kertomuksiin, kun taas luterilainen teologia rakentuu lähes täysin Paavalin kirjeiden opillisille perusteluille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Helluntalaisten oppi perustuu hyvin pitkälle Apostolien tekoihin ja Pietarin kirjeisiin ja lisäksi kirjeisiin joiden kirjoittajasta ei ole todellista varmuutta.
Se on minun käsityksen mukaan täyttä huuhaata eikä ollenkaan Raamatun mukaista.
Kyseisessä opissa mitä minä pidän lahkona on usein tapana nimenomaan vähätellä ja vääristää Paavalin opetusta joko vailla ymmärrystä tekstin sisältöön tai tarkoituksenmukaisesti.
Se oppi taitaa olla itse saatanasta ja Jumala kyllä tietää sen. Vääräkin opetus on hyvästä jos uskoo kuitenkin Jumalaan. Ei sen väliä kuka siellä taustalla hyörii ne jotka pelastuvat ymmärtävät kyllä opetuksen virheet, kun aika on kypsä.
Niinhän kävi Paavalillekin, kun hän kohtasi Herran niin vakaumus muuttui.
Vain homot ei lue ja usko Paavaliin.
Mikäs estää homoja lukemasta. Tietty jos on muna suussa se häiritsee lukemista mutta ei kai he koko ajan ole imu päällä. Minusta se on väärä kuva homoista. Homokin on ihminen.,
Roomalaiskirjeeseen asti homo voi lukea vaikka aivan hyvillä mielen Raamattua, mutta sitten menee pala kurkkuun kun Paavali lataa täyslaidallisen.
Ja sen jälkeen täytyy vetää Paavali lokaan Räsäsen kanssa.