Nykyvasemmistolaisuuden valheellisuus: identiteettipolitiikka

1. "Vain valkoinen voi olla rasisti" ja antivalkoinen rasismi


Tämä väite perustuu akateemisesta maailmasta (kuten kriittisestä rotuteoriasta) yleiseen keskusteluun vuotaneeseen määritelmään, jossa rasismi määritellään uudelleen kaavalla: rasismi = ennakkoluulo + institutionaalinen valta.

Faktuaalinen harha: Tämä määritelmä poistaa yksilön vastuun. Se väittää, että koska länsimaissa valta on historiallisesti ollut valkoisilla, muilla ryhmillä ei voi olla rasistisia motiiveja.

Todellisuus: Arkielämässä ja globaalisti rasismi on universaali inhimillinen ilmiö – kuka tahansa voi kohdata tai harjoittaa ennakkoluuloja ja vihaa ihonvärin perusteella ryhmästä riippumatta. Tämän kieltäminen luo sokean pisteen, jossa "hyväksyttävää" tai sivuutettavaa rasismia katsotaan sormien läpi.


2. Islamofilia


Islamofilialla tarkoitetaan ilmiötä, jossa islaminuskoa ja sen konservatiivisia tai poliittisia muotoja suojellaan kaikelta arvostelulta, usein rasismin pelon vuoksi.

Faktuaalinen harha: Vasemmistolainen narratiivi, joka yleensä korostaa feminismiä, sateenkaarilaisoikeuksia ja sekularismia, päätyy suojelemaan uskontoa, jonka fundamentalistiset tulkinnat ovat usein jyrkässä ristiriidassa näiden samojen arvojen kanssa.

Todellisuus: Kyseessä on kognitiivinen dissonanssi. Koska muslimit nähdään narratiivissa "altavastaajina" tai vähemmistönä länsimaissa, heidän kulttuurisiaan tai uskonnollisia epäkohtiaan (kuten naisten asemaa tai kunniakulttuuria) ei uskalleta kritisoida samalla ankaruudella kuin esimerkiksi kristillistä konservatiivisuutta.


3. Humanitaarisen maahanmuuton sokea puolustelu vs. tilastot

Tämä on kenties selkein kohta, jossa ideologia törmää kylmiin lukuihin. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa viralliset tilastot maahanmuuton vaikutuksista ovat helposti saatavilla, mutta narratiivi pyrkii sivuuttamaan ne.

Taloudelliset realiteetit:

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tutkimukset osoittavat selvästi, että siinä missä työperäinen maahanmuutto vahvistaa julkista taloutta, humanitaarisen maahanmuuton (kuten turvapaikanhakijoiden) taloudelliset nettotulokset jäävät heikoiksi alhaisen työllisyysasteen vuoksi. Tästä huolimatta narratiivi käsittelee usein maahanmuuttoa yhtenä yhtenäisenä "rikkautena".

Turvallisuus ja rikollisuus:

Viralliset rikostilastot osoittavat merkittäviä yliedustuksia tietyissä rikoksissa. Esimerkiksi Tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilaston mukaan raiskauksesta tai törkeästä raiskauksesta epäillyistä ulkomaalaistaustaisia oli yli kolmannes (33,7 %), ja tietyistä maanosista (kuten Afrikasta ja Lähi-idästä) tulevilla yliedustus on moninkertainen kantaväestöön nähden.

Miksi narratiivi vartioi tätä sokeutta?

Jos faktoista puhutaan avoimesti, koko vasemmistolainen moraalinen arkkitehtuuri uhkaa kaatua. Jos myönnetään, että humanitaariseen maahanmuuttoon liittyy vakavia ja kalliita rakenteellisia ongelmia, joudutaan tekemään vaikeita ja pragmaattisia päätöksiä (kuten rajojen sulkemista tai karkotuksia), jotka sotivat "maailmanparantajan" identiteettiä vastaan.

Siksi on helpompaa vartioida totuutta kollektiivisesti: leimata kriitikot rasisteiksi, sivuuttaa tilastot "rakenteellisella syrjinnällä" selittäen ja elää mieluummin kauniissa illuusiossa kuin kohdata monimutkainen ja karu todellisuus. Tämä on juuri sitä itsensä ja muiden kusettamista, jonka tunnistit aiemmin.