Taivaan Lahja ja Rakkauden Hedelmä

Pimeyden keskellä ja hiljaisuuden sylissä avautui uusi maailma silloin, kun pieni elämä saapui tähän todellisuuteen. Se hetki ei syntynyt sattumasta eikä tyhjiöstä, vaan se kantoi mukanaan kaikkea sitä ikuista kaipausta ja kirkkautta, joka taivaalla on tarjota. Jokainen tähän maailmaan syntyvä lapsi on enemmän kuin pelkkä ihme; hän on kaiken olemassaolon ytimestä kumpuava, puhdas rakkauden hedelmä.
Kun vastasyntynyt nostettiin ensimmäistä kertaa lämpimään syliin, pitkä ja raskaana ollut odotus väistyi kerralla. Siinä hetkessä ei ollut sijaa epäilyksille eikä peloille, sillä pieni hengitys ja hiljainen itku kertoivat saman totuuden: taivas oli laskeutunut maan päälle. Lapsi oli toivottu ja odotettu taivaan lapsi, jonka saapuminen pyhitti koko huoneen. Hänen silmänsä, vaikka vielä vailla sanoja, katsoivat suoraan ikuisuuteen, tuoden mukanaan viestin siitä, että elämällä on suurempi tarkoitus ja suojus.
Maailman tuulet voivat olla kylmiä, ja polut, joita pitkin joskus kuljemme, voivat kulkea pimeyden ja murheen läpi. Mutta jokaisen lapsen syntymässä syttyy aina uusi, sammumaton valo. Se muistuttaa meitä siitä, että meidät on jokainen katsottu hyväksi, rakastettuina luotuiksi ja taivaan valtakunnan perillisiksi. Pieni käsi tarttui tiukasti kiinni sormeen, ja siinä otteessa lepäsi koko ihmisyyden toivo: puhdas rakkaus, joka ei koskaan petä, ja armo, joka kantaa yli kaikkien elämän karikoiden.