Ikuisen Valon Kotimaa

Maanpäällisen vaelluksen ja pitkien, raskaiden polkujen jälkeen koittaa kerran hetki, jolloin jokainen kyynelehditty tie ja kannettu taakka väistyvät pois. Taivaan toivo ei ole vain kaukainen ajatus tai hauras haave, vaan se on ihmisen sisimpään laskettu varma lupaus siitä, että pimeydellä ja murheella ei ole viimeistä sanaa. Se on kaipuu kotiin, sinne, missä kaikki rikkinäinen korjataan ja jokainen haava sidotaan rakkaudella.
Ajatus ikuisesta levosta kantaa silloinkin, kun voimat ovat loppumaisillaan ja maailman myrskyt lyövät yli äyräidensä. Taivaan toivo muistuttaa meitä siitä, että tämä ohikiitävä elämä ei ole tarinan loppu, vaan vasta alkua sille valolle, joka ei koskaan sammu. Siellä, missä ei enää ole kyyneliä, pelkoa eikä yksinäisyyttä, avautuu ihmissydämelle varattu leposija – paikka, jossa saamme viimein nähdä sen todellisuuden, jota varten meidät on luotu, ja levätä ikuisesti Isän sylissä.