Herra on pitkämielinen ja suuri armossa

2. Sam. 12:13

Niin Daavid sanoi Naatanille: "Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan". Naatan sanoi Daavidille: "Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole.

2. Sam. 12:15

Sitten Naatan meni kotiinsa. Ja Herra löi lasta, jonka Uurian vaimo oli Daavidille synnyttänyt, niin että se sairastui vaikeasti.

18 Seitsemäntenä päivänä lapsi kuoli.

Valit. 5:7

Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.

Jumala on sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jumala ei muutu, sanoo sana.

Ps. 12:7

Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

Jumalan sana on kirkasta sellaisenaan.

Sananl. 28:9

Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus.

Jumala on aina laupias ja armollinen, ikuisesti.

Ei ole erikseen mitään armonaikaa, joilla puheilla ihmisiä houkutellaan tekemään kiireellä harhaoppisen uskonlahkon johdolla se uskonratkaisu ja sitoutumaan henkivaltoihin.

Älä mene hurmoslahkoihin eksytettäväksi henkivaltoihin.

Keniassa lahkopastori kehotti seurakuntalaisiaan paastoamaan, koska heidät piti pikapuoliin temmata taivaaseen.

Lehtitietojen mukaan 300 ruumista on löydetty ja 400 vielä etsittiin.

Amerikassa Mansonin lahkossa tehtiin Markuksen evankeliumin pahan lisäyksen opettamaa tosiuskovaisen testiä myrkynjuontia, kohalokkain seurauksin.

-92 käännös varoittaa Markuksen loppuun kirkolliskokouksessa tehdystä lisäyksestä.

9 Kun Jeesus oli varhain sapatin jälkeisenä päivänä noussut kuolleista, hän ilmestyi ensiksi Magdalan Marialle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä. [16:9--20: Markuksen evankeliumi päättyi alkuaan jakeeseen 16:8. Joku varhaiskristillinen kirjoittaja on täydentänyt evankelistan esitystä muualta tunnetulla, luotettavaksi katsotulla perimätiedolla.]

Paavalihan niiden myrkkykäärmeitten kanssa pelasi. Lisäys voi olla sen koulukunnan tekeleitä.

Wikipedia
Muuttuneet olosuhteet vaativat lisäopastusta, niinpä Paavalin nimissä laadittiin uusia teoksia. Tätä kirjallisuutta kutsutaan Paavalin koulukunnan kirjallisuudeksi eli deuteropaavalilaiseksi kirjallisuudeksi (antiikin kreikan sanasta ’deuteros’, lit. ’toinen’; sittemmin myös ’toissijainen’ ja ’jatke’). Antiikin aikana toisen nimissä julkaiseminen eli pseudepigrafia oli täysin hyväksyttävää eikä se vaikuttanut tekstin arvovaltaan. Todennäköisesti lukijat usein tiesivät, että kyse ei ollut aidosta historiallisesta tekstistä. Sitä luettiin, mikäli tekstin kirjoittajaksi mainittiin arvovaltainen henkilö ja mikäli teksti oli vakuuttavaa.[2]