HALONEN: KOIVISTO-PAPEREITA EI LUOVUTETA!
"Selvästihän Koivisto halusi vaikuttaa oikeuslaitokseen"
EX-PRESIDENTTI OLI NÄREISSÄÄN, KUN KKO OLI RATKAISSUT JUTUN PANKIN TAPPIOKSI !
LÄHDE: PROMERIT-VERKKOSIVUT / ELOKUU 2002
Presidentti MAUNO KOIVISTON presidentinlinnassa 6.5.92 järjestetyn "tuomarineuvoston" asiakirjat on määrätty salaisiksi Koiviston pyynnöstä ja tasavallan presidentin TARJA HALOSEN määräyksestä. Salaamispäätös sytytti hehkuvan kekäleen ilmiliekkeihin.
- Selvästihän tasavallan presidentti halusi vaikuttaa siihen, että oikeuslaitos ei tekisi pankkien kannalta hankalia ratkaisuja, muistaa professori JUKKA KEKKONEN vuosikymmenen takaisen keskustelutilaisuuden ilmapiiristä.
Myös professori HEIKKI YLIKANKAAN mukaan Linnan tilaisuuden tarkoituksena oli koolle kutsuttujen arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koivistolle mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa. Koiviston mielestä pankeilla piti olla oikeus nostaa yksipuolisesti lainakorkoa.
Uusia, mielenkiintoisia yksityiskohtia paljastuu nyt lähes päivittäin. Koiviston palaverissa linjattiin pankkikriisiin liittyvä oikeuskäytäntö pankkeja suosivaksi ja velallisia tainnuttavaksi.
Terveetkin pienyritykset olivat pankeille lainsuojatonta riistaa vuoden 1994 loppuun asti. Yhtäkään yritystä ei armahdettu.
Luotot pantiin kerralla maksuun, vakuudet rosvottiin laillisesti pankeille, jotka realisoivat ne päivän hintaan ja kirjasivat voitot omaksi hyväkseen.
Toukokuun tuomarineuvoston kokous ei ollut ainoa laatuaan.
Professori Kekkonen oli - Koivisto-kriittisyydestään huolimatta - erään kokouksen pääalustajana. Tuolloin käsiteltiin lähinnä talousrikoksia ja niiden tutkintaa. Presidentti ei kuitenkaan päässyt paikalle, vaan iltaa isännöi oikeusministeri MATTI LOUEKOSKI. Lopulta hänellekin tuli kiire, ja emännäksi siirtyi TARJA HALONEN!
- Tuossa tilaisuudessa minut yritettiin laulaa suohon, mutta huonolla menestyksellä, Kekkonen muistelee.
- Halonen, toisin kuin Louekoski, ei katsonut, että talousrikolliset tulisivat joutumaan "ajojahdin" kohteiksi. Sain myös tukea eräiltä poliiseilta ja syyttäjiltä.
Koiviston isännöimään toukokuiseen palaveriin osallistui neljättäkymmentä supervaikuttajaa tieteen ja oikeuslaitoksen piiristä. Kutsuttujen listaa ihmeteltiin yleisesti, koska nimilistassa oli sekä Koiviston myötäilijöitä että kritisoijia. Turkulainen tutkija KALEVI KANNUS on laajasta pyyntökierroksesta huolimatta saanut toistaiseksi vasta pari kirjallista vastausta, joissa yksilöitiin keskustelun sisältöä ja sävyä. Muutamat läsnäolleet eivät muista mitään ja loput pysyvät syystä tai toisesta vaiti.
Läsnä olivat
tasavallan presidentti MAUNO KOIVISTO,
rouva TELLERVO KOIVISTO,
KKO:n presidentti OLAVI HEINONEN,
KHO:n hallintoneuvos PEKKA HALLBERG,
professori ALLAN ROSAS,
professori HEIKKI YLIKANGAS,
tutkija MARTIN SCHEININ,
professori AULIS AARNIO,
apulaisprofessori JUKKA KEKKONEN,
erikoistutkija JYRKI TALA,
kansliapäällikkö JAAKKO KALELA,
erityisavustaja MARTTI MANNINEN,
Ratan johtaja JORMA ARANKO,
professori LEENA KARTIO,
professori OLLI MÄENPÄÄ,
dosentti JUHA PÖYHÖNEN,
professori KIRSTI RISSANEN,
professori KAARLO TUORI,
oikeust.lis. VELI-PEKKA VILJANEN,
kihlak.tuomari MARKKU ARPONEN,
ylituomari OLLI KARIKOSKI,
pormestari JUHA KETTUNEN,
Itä-Suomen HO:n presidentti ESKO KILPELÄINEN,
KKO:n oikeusneuvos PER LINDHOLM,
Vaasan HO:n presidentti ERKKI RINTALA,
ap.professori ANTTI KIVIVUORI,
professori JAAKKO UOTILA,
oikeusneuvos ERKKI-JUHANI TAIPALE ja
oikeusneuvos MIKKO TULOKAS.
Espoolaisen toimittajan KJELD MÖLLERIN mukaan maan ylin johto antoi luvan ja osallistui aktiivisesti kokonaisen kansanryhmän taloudelliseen joukkomurhaan. Murhattujen omaisuus jaettiin peijaisissa, jakajinaan maan kovapalkkaisimmat juristit.
- Samat juristit juoksevat pian kilpaa saadakseen toimeksiannot meiltä, pankkeja ja valtiota vastaan, Möller kuvailee.
Liituraitojen jäljiltä jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevelkavankia, joista 14 500 valitsi lopullisimman ratkaisun. Katkeraa kansaa kasvaa jo kahdessa sukupolvessa ja samaan aikaan oikeusministeri JOHANNES KOSKINEN hapuilee "riittävää ennustettavuutta". Koskinen on antanut riittävyyden määrittelyn asianosaisille pankeille: velkojen vanhentumisen tulossa olevien määräaikojen umpeutuessa lumevelkaisten päällä kasvaa jo horsma.
Siihen tavoitteeseen henkisen kansanmurhan maassa päästään toki ilman uutta lainsäädäntöäkin.
MARKKU ROUHIAINEN
Tietolähde:
http://groups.msn.com/Suomiparemmaksi/halonenjulistikoivistopaperitsalaisiksi.msnw
______________________________________________
PerusS:n linja, jota PerusS:n kansanedustaja ja PerusS:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Raimo Vistbacka ajoi, oli antaa yhteiskunnan tuki pienyrittäjille, jotta pankkien velvollisuus olisi ollut pitää pienyritykset elossa, eikä tappaa niitä.
ROLF "FRED" SORMO
"Selvästihän Koivisto halusi vaikuttaa oikeuslaitokseen"
EX-PRESIDENTTI OLI NÄREISSÄÄN, KUN KKO OLI RATKAISSUT JUTUN PANKIN TAPPIOKSI !
LÄHDE: PROMERIT-VERKKOSIVUT / ELOKUU 2002
Presidentti MAUNO KOIVISTON presidentinlinnassa 6.5.92 järjestetyn "tuomarineuvoston" asiakirjat on määrätty salaisiksi Koiviston pyynnöstä ja tasavallan presidentin TARJA HALOSEN määräyksestä. Salaamispäätös sytytti hehkuvan kekäleen ilmiliekkeihin.
- Selvästihän tasavallan presidentti halusi vaikuttaa siihen, että oikeuslaitos ei tekisi pankkien kannalta hankalia ratkaisuja, muistaa professori JUKKA KEKKONEN vuosikymmenen takaisen keskustelutilaisuuden ilmapiiristä.
Myös professori HEIKKI YLIKANKAAN mukaan Linnan tilaisuuden tarkoituksena oli koolle kutsuttujen arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koivistolle mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa. Koiviston mielestä pankeilla piti olla oikeus nostaa yksipuolisesti lainakorkoa.
Uusia, mielenkiintoisia yksityiskohtia paljastuu nyt lähes päivittäin. Koiviston palaverissa linjattiin pankkikriisiin liittyvä oikeuskäytäntö pankkeja suosivaksi ja velallisia tainnuttavaksi.
Terveetkin pienyritykset olivat pankeille lainsuojatonta riistaa vuoden 1994 loppuun asti. Yhtäkään yritystä ei armahdettu.
Luotot pantiin kerralla maksuun, vakuudet rosvottiin laillisesti pankeille, jotka realisoivat ne päivän hintaan ja kirjasivat voitot omaksi hyväkseen.
Toukokuun tuomarineuvoston kokous ei ollut ainoa laatuaan.
Professori Kekkonen oli - Koivisto-kriittisyydestään huolimatta - erään kokouksen pääalustajana. Tuolloin käsiteltiin lähinnä talousrikoksia ja niiden tutkintaa. Presidentti ei kuitenkaan päässyt paikalle, vaan iltaa isännöi oikeusministeri MATTI LOUEKOSKI. Lopulta hänellekin tuli kiire, ja emännäksi siirtyi TARJA HALONEN!
- Tuossa tilaisuudessa minut yritettiin laulaa suohon, mutta huonolla menestyksellä, Kekkonen muistelee.
- Halonen, toisin kuin Louekoski, ei katsonut, että talousrikolliset tulisivat joutumaan "ajojahdin" kohteiksi. Sain myös tukea eräiltä poliiseilta ja syyttäjiltä.
Koiviston isännöimään toukokuiseen palaveriin osallistui neljättäkymmentä supervaikuttajaa tieteen ja oikeuslaitoksen piiristä. Kutsuttujen listaa ihmeteltiin yleisesti, koska nimilistassa oli sekä Koiviston myötäilijöitä että kritisoijia. Turkulainen tutkija KALEVI KANNUS on laajasta pyyntökierroksesta huolimatta saanut toistaiseksi vasta pari kirjallista vastausta, joissa yksilöitiin keskustelun sisältöä ja sävyä. Muutamat läsnäolleet eivät muista mitään ja loput pysyvät syystä tai toisesta vaiti.
Läsnä olivat
tasavallan presidentti MAUNO KOIVISTO,
rouva TELLERVO KOIVISTO,
KKO:n presidentti OLAVI HEINONEN,
KHO:n hallintoneuvos PEKKA HALLBERG,
professori ALLAN ROSAS,
professori HEIKKI YLIKANGAS,
tutkija MARTIN SCHEININ,
professori AULIS AARNIO,
apulaisprofessori JUKKA KEKKONEN,
erikoistutkija JYRKI TALA,
kansliapäällikkö JAAKKO KALELA,
erityisavustaja MARTTI MANNINEN,
Ratan johtaja JORMA ARANKO,
professori LEENA KARTIO,
professori OLLI MÄENPÄÄ,
dosentti JUHA PÖYHÖNEN,
professori KIRSTI RISSANEN,
professori KAARLO TUORI,
oikeust.lis. VELI-PEKKA VILJANEN,
kihlak.tuomari MARKKU ARPONEN,
ylituomari OLLI KARIKOSKI,
pormestari JUHA KETTUNEN,
Itä-Suomen HO:n presidentti ESKO KILPELÄINEN,
KKO:n oikeusneuvos PER LINDHOLM,
Vaasan HO:n presidentti ERKKI RINTALA,
ap.professori ANTTI KIVIVUORI,
professori JAAKKO UOTILA,
oikeusneuvos ERKKI-JUHANI TAIPALE ja
oikeusneuvos MIKKO TULOKAS.
Espoolaisen toimittajan KJELD MÖLLERIN mukaan maan ylin johto antoi luvan ja osallistui aktiivisesti kokonaisen kansanryhmän taloudelliseen joukkomurhaan. Murhattujen omaisuus jaettiin peijaisissa, jakajinaan maan kovapalkkaisimmat juristit.
- Samat juristit juoksevat pian kilpaa saadakseen toimeksiannot meiltä, pankkeja ja valtiota vastaan, Möller kuvailee.
Liituraitojen jäljiltä jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevelkavankia, joista 14 500 valitsi lopullisimman ratkaisun. Katkeraa kansaa kasvaa jo kahdessa sukupolvessa ja samaan aikaan oikeusministeri JOHANNES KOSKINEN hapuilee "riittävää ennustettavuutta". Koskinen on antanut riittävyyden määrittelyn asianosaisille pankeille: velkojen vanhentumisen tulossa olevien määräaikojen umpeutuessa lumevelkaisten päällä kasvaa jo horsma.
Siihen tavoitteeseen henkisen kansanmurhan maassa päästään toki ilman uutta lainsäädäntöäkin.
MARKKU ROUHIAINEN
Tietolähde:
http://groups.msn.com/Suomiparemmaksi/halonenjulistikoivistopaperitsalaisiksi.msnw
______________________________________________
PerusS:n linja, jota PerusS:n kansanedustaja ja PerusS:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Raimo Vistbacka ajoi, oli antaa yhteiskunnan tuki pienyrittäjille, jotta pankkien velvollisuus olisi ollut pitää pienyritykset elossa, eikä tappaa niitä.
ROLF "FRED" SORMO
Vastaukset 8
Vanhimmat
lämpimänä myös vaalien alla ja oikeutta on jaettava myös niille jotka ovat vastuussa - 14500 kansanmurhan uhria ei unohdeta -ei vaikka papereita piiloteltaisiin maailmantappiin....
Asia etenee. Eurooppalaisen oikeusturvan keskusliiton puheenjohtaja Jarmo Juntunen:
"Perus-ja ihmisloukkausselvitys
EOK on käynnistänyt selvityksen, jonka tarkoituksena on saada presidentti Haloselta käyttöönsä jäljennökset presidentti Mauno Koiviston 6.5.1992 järjestämään oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen liittyvistä asiakirjoista.
EOK on täsmentänyt pyyntöään siten, että asiakirjat tarvitaan, jotta voidaan toteuttaa EOK:n Oikeusturvakeskuksen asiakkaiden perustuslain 118 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukaisia oikeuksia.
Eduskunnan oikeusasiamiehen useassa ratkaisussa on korostettu kansalaisten oikeutta saada kaikki sellainen tieto, jota he tarvitsevat PL 118 §:n mukaisten oikeuksiensa toteuttamiseen. Kyseessä on presidentinkin virkasyyteprosessin kannalta ratkaiseva laillisuusvalvoja.
EOK:n mielestä, jos presidentti Halonen tulee kieltäytymään antamasta asiakirjoja, johtanee se mm. EOK:n Oikeusturvakeskuksen asiakkaiden pyyntöön tutkia kieltäytymistä mahdollisena perus- ja ihmisoikeusloukkauksena.
Samoin se johtanee lukuisiin valituksiin EIT:lle siitä, että EIS 13 artiklan mukaiset tehokkaat oikeussuojakeinot eivät toteudu, kun Mauno Koiviston 6.5.1992 järjestämään oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen liittyviä asiakirjoja salaillaan.
Asia on erityisen relevantti siksi, että Suomi on saanut;
1. YK:n ihmisoikeuskomitealta muistutuksen poliitikkojen puuttumisesta tuomioistuinten toimivaltaan.
2. EIT:ssä langettavan tuomion EIS 13 artiklan loukkaamisesta.
EOK odottaa vastausta lisäselvityspyyntöönsä, ja tulee käynnistämään uusia selvityksiä ja toimenpiteitä, jos presidentti Halosen vastaus on kielteinen.
EOK selvittää ehdotettua mahdollista nimienkeruukampanjan tarkoituksenmukaisuutta.
Jarmo Juntunen
toiminnanjohtaja, EOK"
Ja vielä tekstin lähde:
http://eok.fi/forum/index.php?board=1;action=display;threadid=56
Vihdoin päästään asiaan täälläkin. Suomen tiedotusvälineissä ole kuulunut halaistua sanaa alustajan mainitsemasta aiheesta.
Uskomatonta.
Pelkääköhän nykyinen toimittajakuntakin, että "kirjoittaisi itsensä Brysselistä ulos"?
Viittaan Tero Uskalin väitöstutkimukseen Jyväskylän yliopistolla 30.8.2003
VÄITÖS: Älä kirjoita itseäsi ulos - Moskovan-kirjeenvaihtajat Neuvostoliittokuvan kuriireina.
http://vihta.jyu.fi/tiedotusfoorumi.nsf/IDSearch/1C35E109EC52680142256D8E00381AF4
Totean.
Suomalainen media on täysin hampaaton ja näyttää "unohtaneen" tehtävänsä.
Sopinee kysyä: Kuka- ja missä käyttää niin suurta valtaa NYKYISIN, että journalisteilta suljetaan suut?
Huomasin, ettei linkki aukea. Tässä tietoa lisää:
JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO
Väitös: Älä kirjoita itseäsi ulos - Moskovan-kirjeenvaihtajat Neuvostoliittokuvan kuriireina (Uskali)
VÄITÖS 30.8.2003 klo 12
vanha juhlasali (S212), Seminaarinmäki
ÄLÄ KIRJOITA ITSEÄSI ULOS - MOSKOVAN-KIRJEENVAIHTAJAT NEUVOSTOLIITTOKUVAN KURIIREINA
FL Turo Uskalin journalistiikan väitöskirjan "Älä kirjoita itseäsi ulos." Suomalaisen Moskovan-kirjeenvaihtajuuden alkutaival 1957-1975 tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Epp Lauk Tarton yliopistosta ja kustoksena professori Raimo Salokangas.
Turo Uskalin väitöstutkimuksen mukaan Moskovan-kirjeenvaihtajat ovat olleet tärkeimpiä Neuvostoliittokuvan välittäjiä. Tähän vaikutti kirjeenvaihtajien taito lukea rivien väleistä ja kirjoittaa rivien väleihin, sekä se, että osa heistä teki työtään Moskovan-kirjeenvaihtajien kultakauden 1962-1966 aikana, jolloin neuvostolehdistö kritisoi monia yhteiskuntansa epäkohtia.
Uskali tutki väitöskirjassaan Kansan Uutisten, Uuden Suomen, Yleisradion, Suomen Tietotoimiston (yhteispohjoismainen), Helsingin Sanomien ja Tiedonantajan Moskovan-kirjeenvaihtajuuksien alkutaipaleet. Tutkimusmateriaalina hän käytti kirjeenvaihtajien journalistisia juttuja, henkilöhaastatteluja sekä joukkoviestinten ja kotimaisten viranomaisten arkistoja.
Moskovan-kirjeenvaihtajien kolme aaltoa
- Vasta kun neuvostototalitarismi alkoi osoittaa avautumisen merkkejä 1950-luvun puolivälistä alkaen, ensimmäisten suomalaisten ulkomaankirjeenvaihtajien lähettäminen Moskovaan mahdollistui, Uskali kertoo.
Suomalaisten joukkoviestinten palveluksessa oli Moskovassa 1957-1975 yhteensä 17 kirjeenvaihtajaa. Suomalaista Moskovan-kirjeenvaihtajuutta voi jaksottaa eri tavoin. Voidaan puhua esimerkiksi kolmesta kirjeenvaihtaja-aallosta sen mukaan, milloin joukkoviestinten ensimmäiset kirjeenvaihtajat aloittivat Moskovassa: 1) kirjeenvaihtajapioneerien (1957?1962), 2) kilpailun sähköistymisen (1965-66) ja 3) ETYKin käänteen aalto (1975).
Kirjeenvaihtajuuden kolmeen aaltoon oli kolme keskeistä syytä.
1) Neuvostoviranomaiset antoivat suomalaiselle joukkoviestimelle luvan kirjeenvaihtajan akkreditointiin (totalitarismin avautuminen).
2) Joukkoviestimellä oli halua ja riittävästi omia taloudellisia edellytyksiä kirjeenvaihtajan lähettämiseksi (ei-kommunistinen joukkoviestin) tai Neuvostoliitto tuki taloudellisesti kirjeenvaihtajuutta (kommunistinen joukkoviestin). 3) Suomalaisten joukkoviestinten välillä oli kilpailua.
Yleisradion tärkeät kirjeenvaihtajat pitkään neuvostomielisiä
Yleisradion Moskovan-kirjeenvaihtajat olivat tärkeässä asemassa Neuvostoliitto-kuvan välittämisessä Suomeen vuodesta 1965 lähtien. Televisio oli samoihin aikoihin noussut tärkeimmäksi ulkomaanuutisten lähteeksi.
- Television tärkeän aseman takia Yleisradion Moskovan-kirjeenvaihtajien vuosikymmeniä jatkunut lähes kritiikitön ja selvästi neuvostomyönteinen työ voidaan arvioida yhdeksi neuvostopropagandistien suurimmiksi saavutuksiksi Suomessa. Samalla sen voi arvioida suomalaisen journalismin suurimmiksi tappioiksi 1960- ja 1970-luvuilla. Myös neuvostoliittolaisen "uutistoimiston" APN:n kolumnistien "istuttaminen" laajasti Suomen lehdistöön 1960-luvun lopulta alkaen kuuluu samaan sarjaan, Uskali toteaa.
Ruotsalaisten yhteispohjoismaisten uutistoimistokirjeenvaihtajien työ Moskovassa vuodesta 1966 alkaen toi puolestaan Suomen Tietotoimiston kautta arvokasta lisäväriä suomalaiseen journalismiin. Ruotsalaisten kirjeenvaihtajien journalismi oli suomalaisia kollegoja neuvostokriittisempää. Lähimpänä STT:n kirjeenvaihtajia olivat Uuden Suomen kirjeenvaihtajat.
Työn esteitä oli monilla tasoilla
Uskali kertoo, että kolme suomalaista Moskovan-kirjeenvaihtajaa, kaksi kommunistista ja yksi ei-kommunistinen kirjeenvaihtaja joutui uutisointinsa tai näkemystensä takia Moskovassa vaikeuksiin.
- Kansan Uutisten Jarno Pennanen, ensimmäinen suomalainen Moskovan-kirjeenvaihtaja, joutui lähtemään Moskovasta ennen kirjeenvaihtajakautensa päättymistä. Kansan Uutisten Sisko Kiuru ei saanut uutta työlupaa Moskovaan vuoden 1972 jälkeen, ei Kansan Uutisten eikä myöhemmin myöskään Yleisradion kirjeenvaihtajaksi. Uuden Suomen Jaakko Kaurinkoski ei saanut 1970-luvun alussa uutta työlupaa STT:n yhteispohjoismaiseksi Moskovan-kirjeenvaihtajaksi, Uskali luettelee.
Kirjeenvaihtajien työn tärkeimmät reunaehdot tulivat Neuvostoliiton totalitaristisista käytännöistä. Myös muilla toimitustyön tasoilla oli erilaisia rajoittavia tekijöitä. Tutkimuksessa tulevat esille ulkopuolisten tahojen vaikutukset - tai vaikutusyritykset - toimitustyöhön, mediaorganisaatioiden väliset erot sekä myös kirjeenvaihtajien yksilöllisiä eroja. Täsmälleen samaan aikaan Moskovassa olleet kirjeenvaihtajat saattoivat tehdä sisällöltään hyvin erilaista journalismia. Kirjeenvaihtajien erot voi tiivistää ja visualisoida janalle, jonka päissä on neuvosto-kriittinen ei-kommunistinen kirjeenvaihtaja ja neuvosto-kritiikitön kommunistinen kirjeenvaihtaja.
Itsesensuuria vaadittiin alusta lähtien
- "Älä kirjoita itseäsi ulos" -ohjetta toistettiin vähän väliä. Kaikki haastatellut kirjeenvaihtajat kertoivat turvautuneensa työssään epäjournalistiseen liialliseen varovaisuuteen. Tämä näkyi esimerkiksi arkojen aiheiden tai tiedonlähteiden, kuten toisinajattelijoiden välttämisenä, Uskali kertoo.
Hänen tulkintansa mukaan itsesensuurin vaatimus oli esitetty kotitoimituksissa jo ensimmäisille Moskovan-kirjeenvaihtajille. Erilaisia arkoja aiheita tutkimuksessa löytyi parisenkymmentä. Itsesensuurin tasossa oli nähtävissä yksilökohtaisia ja eri aikoihin liittyviä eroja.
Vaikka ei-kommunististen Moskovan-kirjeenvaihtajien tekstien ennakkosensuuri poistui vuoden 1961 aikana, kuvien "ennakkosensuuri" oli tiukkaa vielä 1970-luvulla. Uskali sanoo tämän näkyneen muun muassa Yleisradion kirjeenvaihtajien käyttämässä filmimateriaalissa sekä Sanoma Osakeyhtiön pyrkimyksenä perustaa pohjoismainen kuvatoimisto Neuvostoliitto-kuvien välitykselle.
Miten rivien väleihin kirjoitettiin
Tutkimuksessa nimetään ensimmäistä kertaa rivien väleihin kirjoittamisen tekniikkoja, joista kolme oli lähtöisin kirjeenvaihtajista ja neljäs puolestaan kotitoimituksesta: 1) kiertoilmausten käyttö (etenkin lähteiden häivytys), 2) sitaattimerkkien käyttö, 3) ?tästä ei ole mainittu? -menetelmän käyttö, ja 4) mitäänsanomaton otsikointi ja sijoittelu. Myös ruotsin kielen käyttö tarjosi kirjeenvaihtajalle mahdollisuuden sanoa asioita suoremmin kuin suomen kielellä. Tämä oli mahdollista kaksikielisissä joukkoviestimissä eli Suomen Tietotoimistossa ja Yleisradiossa.
Uskalin mukaan Moskovan-kirjeenvaihtajakunnan kansainvälinen yhteistyö oli merkittävää. Yhteistyön juuret olivat ennakkosensuurin ajoissa, jolloin kirjeenvaihtajat kerääntyivät keskuslennättimeen odottamaan juttuihinsa sensuuriviranomaisten hyväksymismerkintöjä. Kirjeenvaihtajat saattoivat vielä 1970-luvulla olla toistensa päälähteitä. Heidät naamioitiin jutuissa lähes poikkeuksetta kiertoilmauksilla, esimerkiksi Moskovan tarkkailijoiksi.
Tutkimuksen päärahoittajana oli Kulttuurisen vuorovaikutuksen ja integraation tutkijakoulu. Muita rahoittajia olivat Suomen kulttuurirahasto (Sanomalehtien Liiton rahasto), Suomen kulttuurirahaston Keski-Suomen rahasto (Keski-Suomen journalistien rahasto), Yleisradion säätiö ja Yleinen lehtimiesliitto.
Lisätietoja:
tutkija Turo Uskali, puh. (014) 260 1560 (työ) tai 040 534 0249, [email protected]
Viestintäharjoittelija Miia Kantola, puh. 040 57 403 47 tai [email protected]
tiedottaja Tarja Timonen, puh. (014) 260 1043 tai 050 313 0401 tai [email protected], jolta voi pyytää myös kuvan väittelijästä.
Turo Uskali on kirjoittanut ylioppilaaksi Rauman Uotilanrinteen lukiosta 1987 ja valmistunut sosionomiksi 1991 Tampereen yliopiston toimittajatutkinnosta. Hän valmistui filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopiston journalistiikan koulutusohjelmasta 1995. Uskalin lisensiaatintyö Moskovan tarkkailijat: Kansan Uutisten ja Uuden Suomen Moskovan-kirjeenvaihtajuudet 1957?75 tarkastettiin 2001. Uskali on työskennellyt journalistina Satakunnan Kansassa, Aamulehdessä, Yleisradion Tv-uutisissa, Helsingin Sanomissa ja Taloussanomissa. Tällä hetkellä hän toimii tutkijana Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella.
Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities, numero 6, 484 s., Jyväskylä 2003, ISSN 1459-4323, ISBN 951-39-1501-8.
Väitöskirjan lehdistökappaleita voi tiedustella Jyväskylän yliopiston julkaisuyksiköstä puh. (014) 260 3487, [email protected] ja ostaa portaalin http://julkaisut.jyu.fi
kautta.
http://julkaisut.jyu.fi/index.php?page=product&id=9718
artikkeli
jota valitettavasti en voi linkittää:
- - -
Helsingin Sanomat 19. joulukuuta 1997
Anna Paljakka:
”EUROPARLAMENTTI hoputti Suomea miinakieltoon
____________________________________________________________________
PARLAMENTTI RYHTYI VAHTIMAAN ITSEÄÄN KOSKEVAA IKÄVÄÄ KIRJOITTELUA”
sisällöstä lyhyt (osittainen) siteeraus
mm.
”… PERUSTAA NOPEAN TOIMINNAN TOIMINNAN ISKUJOUKON
-Euroopan parlamentti on tehostanut itseään koskevan kielteisen kirjoittelun seurantaa ja aikoo vastata entistä valppaammin tietoihin, joita se pitää kielteisinä ja suorastaan väärinä.
Parlamentti perustaa "nopean toiminnan iskujoukon" torjumaan itseensä kohdistuvaa kielteistä julkisuutta.
Tiedot käyvät ilmi muistiosta, jonka parlamentin pääsihteeri Julian Priestley on laatinut kielteisestä mediajulkisuudesta. Muistio on osoitettu parlamentin puhemiehelle Jos Maria Gil-Roblesille. ”
- - -
Uutisessa kerrottiin lisäksi Priestleyn lähettäneen jo 25. syyskuuta ohjeet EU-parlamentin kansallisille tiedotustoimistoille, että ne tehostaisivat kriittisiä lehti-, radio- ja tv-juttuja koskevaa raportointiaan ja oikaisisivat suoranaisia vääriä tietoja.
OLISIKOHAN TUO SELITYS MEDIAN VAIKENEMISEEN?
Nyt mollataan Koivistoa, mutta aikoinaan SMP, johon Sormot, Soinit ym. kuuluivat, pyysi yksimielisesti Koivistoa presidenttiehdokkaakseen. Koivistolle kävi kesken puoluekokouksen Pekka Vennamo soittamassa. Kun Pekka ilmoitti Koiviston suostuneen, niin puoluekokousväki hurrasi seisaalleen nousten. Siellä hurrasivat mukana kaikki nykyisetkin Perussuomalaisten napamiehet.
SMP:n piirit olivat näkyvästi mukana myös Koiviston vaalikiertueella. Koivisto onnistui vetämään SMP:läisiä nenästä niin kuin Sulo Aittoniemi ja monet muutkin. Koivistosta tuli presidentti SMP:n tuella. -Valitettavasti!
ikeestä normaalidemokratiaan