Henki vai oppi tärkeämpi?

Sinulla se vasta mystinen henki on. Taidat olla lakihenkinen ihminen jolle oppi on kaikki kaikessa. Minusta aloitus oli hyvin selkeä kuvaus elävästä uskosta, mutta tiedän ettei se kaikille avaudu. Oppi tosiaan ei ole se, mitä uskovainen ensimmäisenä miettii, vaan Hengen yhteys toisten uskovaisten kanssa.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Sinulla se vasta mystinen henki on. Taidat olla lakihenkinen ihminen jolle oppi on kaikki kaikessa. Minusta aloitus oli hyvin selkeä kuvaus elävästä uskosta, mutta tiedän ettei se kaikille avaudu. Oppi tosiaan ei ole se, mitä uskovainen ensimmäisenä miettii, vaan Hengen yhteys toisten uskovaisten kanssa.

Lue lisää

Kyse ei ole siitä, etteikö elävää uskoa tai Hengen yhteyttä ymmärrettäisi, vaan siitä, miten kätevästi 'Hengen' kortilla ohitetaan kaikki historian ja opin todellisuustestit.
On helppo sanoa, että oppi ei ole se, mitä uskovainen ensiksi miettii, kun samaan aikaan liikkeen sisällä kuitenkin vaaditaan aivan tarkkojen opillisten rajojen, kaavojen ja ihmisten tekemien sääntöjen ehdotonta noudattamista. Jos opilla ja historialla ei olisi mitään väliä, miksi poikkeaminen liikkeen virallisesta tulkinnasta johtaa heti ulkopuolelle sulkemiseen?
Kun kritiikki opillisesta kehityksestä ja historiasta kuitataan leimaamalla toinen 'lakihenkiseksi' ja vedotaan mystiseen 'Hengen yhteyteen', luodaan järjestelmä, jota ei voi koskaan arvioida rehellisesti mistään ulkopuolisesta tai objektiivisesta näkökulmasta. Silloin 'Henki' ei olekaan mikään vapaa ja elävä voima, vaan pelkkä lukko, jolla suojellaan nykyistä kontrollikoneistoa kyseenalaistamiselta.

* Oman totuuden etsintä instituution ulkopuolelta: Kun syntymäkodin tai perinteisen kirkkokunnan ahtaat muotit ja opilliset ristiriidat alkavat tökkimään, ihmetellään väistämättä, miksi oma sisäinen kokemus ei vastaa sitä epämääräistä ”Jumalan valtakuntaa”, jota suljetut herätysliikkeet tai suuret kirkkokunnat pitävät hallussaan.
* Henkinen koti vs. syntymäkunta: Hämmennys siitä, että omat ajatukset ja sanat solahtavatkin luonnostaan aivan muiden tekstien (kuten mormonien Oppi ja liitot -teoksen) piiriin ilman ennakko-oppimista, todistaa sen, että uskonnollinen koti ei katso sitä, mihin on sattunut syntymään, vaan sitä, mikä resonoi oman sisäisen hengen kanssa.
* Loputon palapeli: Yritys sovittaa yhteen kymmeniä erilaisia taivasten ja Jumalan valtakuntien piirteitä tai etsiä täydellistä opillista vastaavuutta instituutioiden sokkelosta on työlästä, koska jokainen ihmisen rakentama järjestelmä tekee vain omaa versiotaan totuudesta – kun taas aito kokemus kumpuaa aina syvempää kuin yksikään ihmisten kyhämä oppikoneisto.

Itse asiassa teologit kiistelevät, oliko lain kolmas käyttö Lutherin opetusta vai ei - nk. aitoluterilaiset, jotka jäivät vähemmistöön, olivat sitä mieltä, että ei ollut. Vl-liikkeesä lain kolmatta käyttöä ei ole hyväksytty, mutta luterilaisissa tunnustuskirjoissa se on Yksimielisyyden ohjeessa vuodelta 1577.

Laestadius kirkon pappina muodollisesti näki lain kuuluvan kristityllekin, mutta käytännössä ymmärsi uudestisyntyneiden tekevän hyvää omasta halustaan. Laestadiusta arvostetaan vl-liikkeessä, mutta lain kolmatta käyttöä ei silti hyväksytä, vaikka uusheränneet sitä aikoinaan vaativat lestadiolaiskristityille.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Itse asiassa teologit kiistelevät, oliko lain kolmas käyttö Lutherin opetusta vai ei - nk. aitoluterilaiset, jotka jäivät vähemmistöön, olivat sitä mieltä, että ei ollut. Vl-liikkeesä lain kolmatta käyttöä ei ole hyväksytty, mutta luterilaisissa tunnustuskirjoissa se on Yksimielisyyden ohjeessa vuodelta 1577.

Laestadius kirkon pappina muodollisesti näki lain kuuluvan kristityllekin, mutta käytännössä ymmärsi uudestisyntyneiden tekevän hyvää omasta halustaan. Laestadiusta arvostetaan vl-liikkeessä, mutta lain kolmatta käyttöä ei silti hyväksytä, vaikka uusheränneet sitä aikoinaan vaativat lestadiolaiskristityille.

Lue lisää

Täällä taas vääristellään totuutta. Laestadius ei muodollisesti ymmärtänyt yhtään mitään, vaan se oli hänen henkilökohtainen vakaumuksensa juuri niinkuin luterilaiset tunnustuskirjat opettavat.

Nimittäin yksimielisyyden ohjeen lain kolmatta käyttöä käsittelevässä kohdassa sanotaan käytännössä juuri se mitä itsekin sanoit:

"Usko Kristukseen on vapauttanut ihmisen itsensä lain kirouksesta ja kadotustuomiosta, ja hänen tekonsakin Jumala lukee Kristuksen tähden hyviksi, vaikka ne eivät ole täydellisiä eivätkä puhtaita. Uskova ei näet tee niitä lain pakosta, vaan hän tekee niitä Pyhän Hengen uudistamana, sydämestään asti halukkaana ja alttiina elämään kaikessa Jumalalle mieliksi. Tämä koskee uudestisyntynyttä sisällistä ihmistä; samalla uskova joutuu käymään alituista sotaa vanhaa Aadamia vastaan."

Eli nuo kaksi asiaa eivät ole mitenkään keskenään vastakkain missään muualla kuin sinun mielikuvituksessa.

JuusoLehtola kirjoitti:

Täällä taas vääristellään totuutta. Laestadius ei muodollisesti ymmärtänyt yhtään mitään, vaan se oli hänen henkilökohtainen vakaumuksensa juuri niinkuin luterilaiset tunnustuskirjat opettavat.

Nimittäin yksimielisyyden ohjeen lain kolmatta käyttöä käsittelevässä kohdassa sanotaan käytännössä juuri se mitä itsekin sanoit:

"Usko Kristukseen on vapauttanut ihmisen itsensä lain kirouksesta ja kadotustuomiosta, ja hänen tekonsakin Jumala lukee Kristuksen tähden hyviksi, vaikka ne eivät ole täydellisiä eivätkä puhtaita. Uskova ei näet tee niitä lain pakosta, vaan hän tekee niitä Pyhän Hengen uudistamana, sydämestään asti halukkaana ja alttiina elämään kaikessa Jumalalle mieliksi. Tämä koskee uudestisyntynyttä sisällistä ihmistä; samalla uskova joutuu käymään alituista sotaa vanhaa Aadamia vastaan."

Eli nuo kaksi asiaa eivät ole mitenkään keskenään vastakkain missään muualla kuin sinun mielikuvituksessa.

Lue lisää

Paavalia jos lukee, niin ei lailla, armolla ja Pyhällä Hengellä ole mitään tekemistä keskenään. Hän tosin sanoo että laki on hyvä kun sitä lainmukaisesti käytetään, ei hän kiellä sitä että lakia ei saisi noudattaa ja sanoo itsekin olevansa lainalainen niille, jotka ovat lainalaisia. Hän ei ole tuomitseva siinä tilanteessa, vaan pitää uskon heikkoutena sitä jos muodostaa kieltoja, älä syö, älä maista. Mutta ei rankasti tuomitse niitä kuin vain galatalaisten tapauksessa kun se menee liian pitkälle, siitä tulee älytöntä, kun sen vuoksi hyljätään Pyhä Henki ja laki ei ole vain näpertylyä asioiden ympärillä, vaan sillä yritetään pelastua ja niin Kristus tulee turhaksi.

Mutta monet lakihenkiset eivät pidä Paavalista. Yhtä vähän kuin homot.

JuusoLehtola kirjoitti:

Täällä taas vääristellään totuutta. Laestadius ei muodollisesti ymmärtänyt yhtään mitään, vaan se oli hänen henkilökohtainen vakaumuksensa juuri niinkuin luterilaiset tunnustuskirjat opettavat.

Nimittäin yksimielisyyden ohjeen lain kolmatta käyttöä käsittelevässä kohdassa sanotaan käytännössä juuri se mitä itsekin sanoit:

"Usko Kristukseen on vapauttanut ihmisen itsensä lain kirouksesta ja kadotustuomiosta, ja hänen tekonsakin Jumala lukee Kristuksen tähden hyviksi, vaikka ne eivät ole täydellisiä eivätkä puhtaita. Uskova ei näet tee niitä lain pakosta, vaan hän tekee niitä Pyhän Hengen uudistamana, sydämestään asti halukkaana ja alttiina elämään kaikessa Jumalalle mieliksi. Tämä koskee uudestisyntynyttä sisällistä ihmistä; samalla uskova joutuu käymään alituista sotaa vanhaa Aadamia vastaan."

Eli nuo kaksi asiaa eivät ole mitenkään keskenään vastakkain missään muualla kuin sinun mielikuvituksessa.

Lue lisää

Tuohon ottamaasi pätkään (joka on Yksimielisyyden ohjeen lain kolmannen käytön perusteluista) voin hyvillä mielin yhtyä, mutta en siihen varsinaiseen lain pakottamistehtävään kristityn kohdalla, joissa lain karahkalla yritetään pakottaa liha tekemään hyvää, koska liha ei tee hyvää sen enempää pakottamalla kuin pakottamatta. Lihan mieli on yksinomaan vihollisuus Jumalaa vastaan eikä se voi taipua Jumalan vanhurskaan tahdon alle. Sitä ei pakoteta lailla mihinkään, sen osaksi jää vain tulla ristiinnaulituksi himoineen ja haluineen jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa. Tämä ei ole mitään opillista hifistelyä, se on ihan tavallisen elämän kokemus, että mieli on hengen uudistama tekemään hyvää, mutta liha himoitsee henkeä vastaan eikä anna tuumaakaan periksi taipuakseen hyvään. Sitä ei vain voi pakottaa. Lain kolmannessa käytössä vanha osa muka voidaan vikuroivana aasina pakottaa edes vähän hyvään.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Tuohon ottamaasi pätkään (joka on Yksimielisyyden ohjeen lain kolmannen käytön perusteluista) voin hyvillä mielin yhtyä, mutta en siihen varsinaiseen lain pakottamistehtävään kristityn kohdalla, joissa lain karahkalla yritetään pakottaa liha tekemään hyvää, koska liha ei tee hyvää sen enempää pakottamalla kuin pakottamatta. Lihan mieli on yksinomaan vihollisuus Jumalaa vastaan eikä se voi taipua Jumalan vanhurskaan tahdon alle. Sitä ei pakoteta lailla mihinkään, sen osaksi jää vain tulla ristiinnaulituksi himoineen ja haluineen jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa. Tämä ei ole mitään opillista hifistelyä, se on ihan tavallisen elämän kokemus, että mieli on hengen uudistama tekemään hyvää, mutta liha himoitsee henkeä vastaan eikä anna tuumaakaan periksi taipuakseen hyvään. Sitä ei vain voi pakottaa. Lain kolmannessa käytössä vanha osa muka voidaan vikuroivana aasina pakottaa edes vähän hyvään.

Lue lisää

Sano se Laestadiukselle. Hän kannatti, ei viran puolesta muodollisesti, vaan aivan omasta tahdostaan ja tarkoituksella SELVÄSTI lain kolmatta käyttöä, häneltä löytyy lainauksia siihen liittyen lähestulkoon loputtomasti jos haluaa alkaa etsimään.

Laestadius kannatti lain kolmatta käyttöä, mutta nykyään jokaista joka sitä kannattaa pidetään varmuudella kuolleena kalana. Silti Pyhä Henki sukelsi muka vl-liikkeeseen Laestadiuksen kautta. Aikamoinen umpisolmu vl-liikkeelle tämä yhtälö ja sen huomaa siitä miten paljon joudut sepittämään omasta päästä asioita ja keksimään kaikenlaisia tarinoita, olet ihan olympiatason mentaaliakrobaatikko.

Se umpisolmu aukeaa yhdellä tavalla: myöntämällä että vl-liike meni harhaan alkuperäisestä opista ja hyväksymällä sen että pelastusta löytyy muualtakin.

Mutta, siihen vl-liike ei luultavasti taivu, josta seuraa se että tämä umpisolmu menee entistä kireämmälle kunnes koko vl-liike tukehtuu omaan mahdottomuuteensa ja lahkoutuu tai liberalisoituu kuoliaaksi. Näin tällaisille on aina käynyt kirkon historiassa.

JuusoLehtola kirjoitti:

Sano se Laestadiukselle. Hän kannatti, ei viran puolesta muodollisesti, vaan aivan omasta tahdostaan ja tarkoituksella SELVÄSTI lain kolmatta käyttöä, häneltä löytyy lainauksia siihen liittyen lähestulkoon loputtomasti jos haluaa alkaa etsimään.

Laestadius kannatti lain kolmatta käyttöä, mutta nykyään jokaista joka sitä kannattaa pidetään varmuudella kuolleena kalana. Silti Pyhä Henki sukelsi muka vl-liikkeeseen Laestadiuksen kautta. Aikamoinen umpisolmu vl-liikkeelle tämä yhtälö ja sen huomaa siitä miten paljon joudut sepittämään omasta päästä asioita ja keksimään kaikenlaisia tarinoita, olet ihan olympiatason mentaaliakrobaatikko.

Se umpisolmu aukeaa yhdellä tavalla: myöntämällä että vl-liike meni harhaan alkuperäisestä opista ja hyväksymällä sen että pelastusta löytyy muualtakin.

Mutta, siihen vl-liike ei luultavasti taivu, josta seuraa se että tämä umpisolmu menee entistä kireämmälle kunnes koko vl-liike tukehtuu omaan mahdottomuuteensa ja lahkoutuu tai liberalisoituu kuoliaaksi. Näin tällaisille on aina käynyt kirkon historiassa.

Lue lisää

Jos menisin Laestadiukselle juttelemaan aiheesta, niin tuumaisi varmaan, että mitäs teet täällä noin paksu kirja kainalossasi, Erik Anders, ja lopuksi, että kokeilkaa tee Juhanin kanssa evankeliumia, minä jatkan lain saarnaamista. Vaan kyllähän Laestadiuksen saarnoihin tuli evankeliumia aimo annos lisää oppilaiden oivallusten ansiosta. Raattamaa on selvittänyt hyvin Laestadiuksen kantaa lakiin: "Vielä muistutamme lopuksi koska äänet ovat kuuluneet että Laestadiuksen seuraajat ovat muuttaneet oppia jälkeen Laestadiuksen kuoleman, ettei sekään ole tosi. Sillä kaikki mitä nykyjään on opetettu, on ollut sama oppi, kuin se, jota
Laestadiuksen aikana on saarnattu. Ehkä
Lutherus ja Laestadius ovat panneet Moseksen lain kirkkosaarnoissans ojennusnuoraksi semmoisille kristillisille seurakunnille, jotka lihan jälkeen elävät, että Jumalan vanhurskaus lain kautta kurittais Kristuksen tykö, uskolla vastaanottamaan syntein anteeksi saamisen Jesuksen nimen ja veren tähden, niin myös Kristuksen vanhurskauden, joka on puhdas häävaate Jumalan kirkasten kasvoin edessä, vieläpä voimat hengen kautta kuolettaa lihan työt. Näille vanhurskautetuille ei ole laki pantu, sanoo Paavali. Mutta emmepä sentähden ilman laitta ole. Meillä on Kristuksen laki, joka sanoo, että me meitämme keskenämme rakastaisimme. Kristuksen rakkaus vaatii kaiken jumalattoman menon hylkäämään. Vieläpä uskon kautta Herran Kristuksen päälle, pyhä elämä ylösraketaan. Niin siis on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö. Mutta kuin usko tuli, niin emme silleen ole sen opettajan alla.

Ei ole Provasti Laestadius heränneitä omiatuntoja sitonut lakiin, jos saarnat oikein ymmärretään; vaan hän opettaa uskomaan; ja nuhtelee epäuskon synnintekijöitä omanvanhurskauden nimellä, ettei meidän vanhurskautemme laista olis. Sillä kaikki jotka lain töissä riippuvat, ovat kirouksen alla, sanoo Paavali. Vieläpä, jos vanhurskaus tulis laista, niin olis Kristus hukkaan kuollut."

JuusoLehtola kirjoitti:

Sano se Laestadiukselle. Hän kannatti, ei viran puolesta muodollisesti, vaan aivan omasta tahdostaan ja tarkoituksella SELVÄSTI lain kolmatta käyttöä, häneltä löytyy lainauksia siihen liittyen lähestulkoon loputtomasti jos haluaa alkaa etsimään.

Laestadius kannatti lain kolmatta käyttöä, mutta nykyään jokaista joka sitä kannattaa pidetään varmuudella kuolleena kalana. Silti Pyhä Henki sukelsi muka vl-liikkeeseen Laestadiuksen kautta. Aikamoinen umpisolmu vl-liikkeelle tämä yhtälö ja sen huomaa siitä miten paljon joudut sepittämään omasta päästä asioita ja keksimään kaikenlaisia tarinoita, olet ihan olympiatason mentaaliakrobaatikko.

Se umpisolmu aukeaa yhdellä tavalla: myöntämällä että vl-liike meni harhaan alkuperäisestä opista ja hyväksymällä sen että pelastusta löytyy muualtakin.

Mutta, siihen vl-liike ei luultavasti taivu, josta seuraa se että tämä umpisolmu menee entistä kireämmälle kunnes koko vl-liike tukehtuu omaan mahdottomuuteensa ja lahkoutuu tai liberalisoituu kuoliaaksi. Näin tällaisille on aina käynyt kirkon historiassa.

Lue lisää

Elämänsanalaisuus oli kaipaamasi allianssihenkinen lestadiolaisuuntaus - ja katosi kuin pieru Saharaan. Allianssihenki ei ole mikään herätysliikkeen elinvoimaisuuden tae. Huonossa hapessa vaikuttaa uusheräyskin olevan. Vl-liikkeen ohella vahvimmin vaikuttaisi porskuttavan toinen eksklusiivinen suuntaus eli esikoislestadiolaisuuden päälinja. Töröläläisillä oppi vaikuttaa edelleen olevan sama kuin vl:illa, mutta ainakin tekoälyn mukaan ehkäisyyn suhtauduttaisiin liberaalisti, ja televisioerohan oli jo hajaannuksen aikaan 1973. Pikkuesikoisilla ja 2016 esikoishajaannuksessa vähemmistöön jääneillä esikoisilla näyttää hengen virka vaihtuneen sanan virkaan ja sakramenttikäsitykset yleiskirkollistuneen. Saapa nähdä, miten kauan ko. porukat pysyvät kasassa, kun lestadiolaiset käsitykset näyttävät kadonneen.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Jos menisin Laestadiukselle juttelemaan aiheesta, niin tuumaisi varmaan, että mitäs teet täällä noin paksu kirja kainalossasi, Erik Anders, ja lopuksi, että kokeilkaa tee Juhanin kanssa evankeliumia, minä jatkan lain saarnaamista. Vaan kyllähän Laestadiuksen saarnoihin tuli evankeliumia aimo annos lisää oppilaiden oivallusten ansiosta. Raattamaa on selvittänyt hyvin Laestadiuksen kantaa lakiin: "Vielä muistutamme lopuksi koska äänet ovat kuuluneet että Laestadiuksen seuraajat ovat muuttaneet oppia jälkeen Laestadiuksen kuoleman, ettei sekään ole tosi. Sillä kaikki mitä nykyjään on opetettu, on ollut sama oppi, kuin se, jota
Laestadiuksen aikana on saarnattu. Ehkä
Lutherus ja Laestadius ovat panneet Moseksen lain kirkkosaarnoissans ojennusnuoraksi semmoisille kristillisille seurakunnille, jotka lihan jälkeen elävät, että Jumalan vanhurskaus lain kautta kurittais Kristuksen tykö, uskolla vastaanottamaan syntein anteeksi saamisen Jesuksen nimen ja veren tähden, niin myös Kristuksen vanhurskauden, joka on puhdas häävaate Jumalan kirkasten kasvoin edessä, vieläpä voimat hengen kautta kuolettaa lihan työt. Näille vanhurskautetuille ei ole laki pantu, sanoo Paavali. Mutta emmepä sentähden ilman laitta ole. Meillä on Kristuksen laki, joka sanoo, että me meitämme keskenämme rakastaisimme. Kristuksen rakkaus vaatii kaiken jumalattoman menon hylkäämään. Vieläpä uskon kautta Herran Kristuksen päälle, pyhä elämä ylösraketaan. Niin siis on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö. Mutta kuin usko tuli, niin emme silleen ole sen opettajan alla.

Ei ole Provasti Laestadius heränneitä omiatuntoja sitonut lakiin, jos saarnat oikein ymmärretään; vaan hän opettaa uskomaan; ja nuhtelee epäuskon synnintekijöitä omanvanhurskauden nimellä, ettei meidän vanhurskautemme laista olis. Sillä kaikki jotka lain töissä riippuvat, ovat kirouksen alla, sanoo Paavali. Vieläpä, jos vanhurskaus tulis laista, niin olis Kristus hukkaan kuollut."

Lue lisää

Ei valitettavasti riitä todisteeksi tämä, koska me tiedetään jo että Raattamaan aikana todellakin oppi muuttui ja myöhemmin vielä lisää. Ja me tiedetään myös että kyse ei ole "oikein ymmärtämisestä" kun Laestadius sanoo suoraan että laki kuuluu myös armoitetuille omantunnon herätykseksi. Ei sitä voi ymmärtää kun yhdellä tapaa oikein.

On lisäksi paljon muitakin kiistattomia lainauksia Laestadiukselta, ei mitään oikein tai väärin ymmärrettäviä, vaan selkeitä. Esimerkiksi hänen "Huutavan ääni korvessa" -julkaisussaan parissakin kohtaa, että lakia tulee saarnata herätykseksi suruttomille ja pyhitykseksi armoitetuille.

Eli Raattamaan joko muistaa väärin, valehtelee tai sitten ei ymmärrä mistä puhuu. Ja luulen että hän ei ymmärrä mistä puhuu, koska hän sanoo: "Ei ole Provasti Laestadius heränneitä omiatuntoja sitonut lakiin". Näin hän ei totisesti tehnyt eikä näin tee myöskään lain kolmas käyttö. Ei se sido kristittyjä lakiin ja lain alle, vaan Laestadiuksen mukaan laki toimii kristitylle pyhitykseksi ja myös armoitetuille omantunnon herätykseksi sikäli kuin armoitetuillakin on omat sokeat pisteensä, ei omantunnon siteeksi ja taakaksi. Esimerkiksi jos seuroissa sanotaan että uskovaiselle sopivaa ei ole käydä kaupassa sunnuntaina, niin se on lain kolmatta käyttöä ja voi herättää jonkun jo armoitetut eli elävässä uskossa olevan, että hei minähän en ole valvonut tässä asiassa (koska armoitetutkaan eivät aina ole valveilla) TAI että en tiennyt että se ei ole uskovaiselle OK, enpäs jatkossa käy kaupassa sunnuntaina nyt kun tiedän. Siinä on esimerkit sekä omantunnon herätyksestä että pyhityksestä armoitetuille. Ja itseasiassa minä olen vakuuttunut että tästä OIKEASTA luterilaisesta lain kolmannen käytön tulkinnasta (ei vl-karikaryyri mitä kukaan ei oikeasti opeta) sekä Laestadius että Raattamaan olivat kanssani samaa mieltä. Laestadiukselta meillä onkin suorat lainaukset, jotka eivät jätä milliäkään tulkinnanvaraa.

Eli summa summarum: oppi todellakin muuttui Raattamaan aikana ja yksi esimerkki on selkeä kehitys seurakuntaopissa merkittävästi eksklusiivisempaan suuntaan vaikka Raattamaa itse ei ollut koskaan täysin eksklusivisti. Ja tämä meni vielä lisää kieroon Raattamaan kuoleman jälkeen kun mentiin täydelliseen eksklusivismiin.

JuusoLehtola kirjoitti:

Ei valitettavasti riitä todisteeksi tämä, koska me tiedetään jo että Raattamaan aikana todellakin oppi muuttui ja myöhemmin vielä lisää. Ja me tiedetään myös että kyse ei ole "oikein ymmärtämisestä" kun Laestadius sanoo suoraan että laki kuuluu myös armoitetuille omantunnon herätykseksi. Ei sitä voi ymmärtää kun yhdellä tapaa oikein.

On lisäksi paljon muitakin kiistattomia lainauksia Laestadiukselta, ei mitään oikein tai väärin ymmärrettäviä, vaan selkeitä. Esimerkiksi hänen "Huutavan ääni korvessa" -julkaisussaan parissakin kohtaa, että lakia tulee saarnata herätykseksi suruttomille ja pyhitykseksi armoitetuille.

Eli Raattamaan joko muistaa väärin, valehtelee tai sitten ei ymmärrä mistä puhuu. Ja luulen että hän ei ymmärrä mistä puhuu, koska hän sanoo: "Ei ole Provasti Laestadius heränneitä omiatuntoja sitonut lakiin". Näin hän ei totisesti tehnyt eikä näin tee myöskään lain kolmas käyttö. Ei se sido kristittyjä lakiin ja lain alle, vaan Laestadiuksen mukaan laki toimii kristitylle pyhitykseksi ja myös armoitetuille omantunnon herätykseksi sikäli kuin armoitetuillakin on omat sokeat pisteensä, ei omantunnon siteeksi ja taakaksi. Esimerkiksi jos seuroissa sanotaan että uskovaiselle sopivaa ei ole käydä kaupassa sunnuntaina, niin se on lain kolmatta käyttöä ja voi herättää jonkun jo armoitetut eli elävässä uskossa olevan, että hei minähän en ole valvonut tässä asiassa (koska armoitetutkaan eivät aina ole valveilla) TAI että en tiennyt että se ei ole uskovaiselle OK, enpäs jatkossa käy kaupassa sunnuntaina nyt kun tiedän. Siinä on esimerkit sekä omantunnon herätyksestä että pyhityksestä armoitetuille. Ja itseasiassa minä olen vakuuttunut että tästä OIKEASTA luterilaisesta lain kolmannen käytön tulkinnasta (ei vl-karikaryyri mitä kukaan ei oikeasti opeta) sekä Laestadius että Raattamaan olivat kanssani samaa mieltä. Laestadiukselta meillä onkin suorat lainaukset, jotka eivät jätä milliäkään tulkinnanvaraa.

Eli summa summarum: oppi todellakin muuttui Raattamaan aikana ja yksi esimerkki on selkeä kehitys seurakuntaopissa merkittävästi eksklusiivisempaan suuntaan vaikka Raattamaa itse ei ollut koskaan täysin eksklusivisti. Ja tämä meni vielä lisää kieroon Raattamaan kuoleman jälkeen kun mentiin täydelliseen eksklusivismiin.

Lue lisää

Juuso, teet nyt itse sen tyypillisen mentaaliakrobatian, josta muita syytät. Kun laajennat lain kolmannen käytön kattamaan sen, että seuroissa valvotaan ja säädellään uskovaisten arkipäivän käytöstä – kuten sitä, saako sunnuntaina käydä kaupassa – myönnät samalla sen tosiasian, että liike käyttää ja on aina käyttänyt nimenomaan ulkoisia sääntöjä ja kontrollia.
​Seuraus onkin sitten se varsinainen umpisolmu: jos Laestadius opetti lain kolmatta käyttöä (jota nykyinen vl-liike ei virallisesti omassa retoriikassaan hyväksy, vaan väittää pelastuksen perustuvan yksin armoon ja Hengen vapauteen ilman lain vaatimuksia), mutta käytännössä liike silti sitoo uskovien omatunnot tarkoilla säännöillä ja normeilla, niin oppi ja käytäntö ovat räikeässä ristiriidassa keskenään.
​Turha tässä on vetää mitään Yksimielisyyden ohjetta tai Lutheria suojakilveksi sille, että liikkeessä pidetään yllä tiukkaa, ihmisten tekemiin traditioihin ja sääntöihin perustuvaa kontrollikoneistoa. Jos se ei ole lakihurskautta tai lain sitovaa käyttöä, niin mikä sitten on?

En todellakaan luota kasteen armoon niin paljon, että se kantaa, tekipä mitä teki. Suuret synnit vievät varmasti kadotukseen eivätkä pienetkään matkalle jätä, jos matkan jalkoja ei pesetä.

Anonyymi00011 kirjoitti:

En todellakaan luota kasteen armoon niin paljon, että se kantaa, tekipä mitä teki. Suuret synnit vievät varmasti kadotukseen eivätkä pienetkään matkalle jätä, jos matkan jalkoja ei pesetä.

Lue lisää

Niinhän siinä on käymässä, että erotaan kirkosta, mutta lestat ovat siinä vielä uskollisia ja luottava tai heidän pitäisi luottaa siihen kasteen armoon.