Orpo, herra Saksiporvari, porokäristyksen äärellä - nälässä kärvistelevä rahvas maksaa herran pidot
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000012216571.html
Aika kuvaava lounas: pääministeri istuu Manalassa turvamiesten suojaamana riistakäristyksen äärellä ja pohtii valtakunnan polttavimpia kysymyksiä – milloin perussuomalaisilta mahtaa tulla seuraava ”töräys”.
Onhan se vaativaa pääministerityötä. Pitää näyttää vakavalta ja valtiomiesmäiseltä samalla, kun teeskentelee, ettei oman hallituksen politiikalla ole mitään tekemistä tavallisten ihmisten kurimuksen kanssa.
Samaan aikaan rahvas pohtii vähän arkisempia kysymyksiä: riittävätkö rahat ruokaan, asumiseen ja laskuihin – ja mitä leikataan seuraavaksi.
Ennen korkea-arvoisia poliitikkoja saattoi nähdä Helsingin kaduilla ihan ihmisten ilmoilla. Olen itse törmännyt Haloseen, Vanhaseen, Niinistöön ja moniin muihin ilman näkyvää turvamiesten muuria. Orpon lounaskuvassa muuri tuntuu jo melkein vertauskuvalta: sopivan paksu erottamaan ”valtakunnan sarjassa” viihtyvän herran siitä todellisuudesta, jossa hänen politiikkansa seuraukset eletään.
Kun maailmaa katselee riittävän kauan turvamiesten selkien takaa, ihmisten hätäkin alkaa kai näyttää ärsyttävältä häiriötekijältä – sitten budjettiriviltä ja lopulta lupaavalta leikkauskohteelta.
Suomi saattaa olla hukassa, mutta pääministerillä on sentään tilannekuva kirkkaana: riistakäristys oli hyvää, kahviin tilkka maitoa ja populistipersuilta tulee kohta uusi töräys. Valtakunnan sarjassa kaikki siis hyvin.
Ja nyt herra pääministeri voikin hyvillä mielin siirtyä ansaitulle levolle. Päivän hermoja raastavat valtakunnankysymykset on käsitelty: käristys maistui ja töräykset ennakoitiin.
Ne vähäpätöisemmät saavutukset – ennätystasolle noussut työttömyys, sosiaaliturvan leikkaukset, kasvavat ruokajonot ja pienituloisten toimeentulon kurjistuminen – eivät ilmeisesti lounaspöydässä ruokahalua pilanneet. Eikä tietenkään se toinen puoli politiikasta: hyvätuloisten verohelpotukset. Niistä nyt ei sovi puhua kesken riistakäristyksen, menee vielä kastike väärään kurkkuun.
Mutta mitäpä pienistä. Rahvas sopeutuu, köyhä kiristää vyötä ja työtön aktivoituu työpaikkaan, jota ei ole. Herra ministeri ottaa kahvin tilkalla maitoa.
Siinäpä tämän hallituskauden työnjako alkaa olla tiivistettynä.
Ja jos todellisuus yrittää vielä tunkeutua pöytään – turvamiehet hoitavat loput.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000012216571.html
Aika kuvaava lounas: pääministeri istuu Manalassa turvamiesten suojaamana riistakäristyksen äärellä ja pohtii valtakunnan polttavimpia kysymyksiä – milloin perussuomalaisilta mahtaa tulla seuraava ”töräys”.
Onhan se vaativaa pääministerityötä. Pitää näyttää vakavalta ja valtiomiesmäiseltä samalla, kun teeskentelee, ettei oman hallituksen politiikalla ole mitään tekemistä tavallisten ihmisten kurimuksen kanssa.
Samaan aikaan rahvas pohtii vähän arkisempia kysymyksiä: riittävätkö rahat ruokaan, asumiseen ja laskuihin – ja mitä leikataan seuraavaksi.
Ennen korkea-arvoisia poliitikkoja saattoi nähdä Helsingin kaduilla ihan ihmisten ilmoilla. Olen itse törmännyt Haloseen, Vanhaseen, Niinistöön ja moniin muihin ilman näkyvää turvamiesten muuria. Orpon lounaskuvassa muuri tuntuu jo melkein vertauskuvalta: sopivan paksu erottamaan ”valtakunnan sarjassa” viihtyvän herran siitä todellisuudesta, jossa hänen politiikkansa seuraukset eletään.
Kun maailmaa katselee riittävän kauan turvamiesten selkien takaa, ihmisten hätäkin alkaa kai näyttää ärsyttävältä häiriötekijältä – sitten budjettiriviltä ja lopulta lupaavalta leikkauskohteelta.
Suomi saattaa olla hukassa, mutta pääministerillä on sentään tilannekuva kirkkaana: riistakäristys oli hyvää, kahviin tilkka maitoa ja populistipersuilta tulee kohta uusi töräys. Valtakunnan sarjassa kaikki siis hyvin.
Ja nyt herra pääministeri voikin hyvillä mielin siirtyä ansaitulle levolle. Päivän hermoja raastavat valtakunnankysymykset on käsitelty: käristys maistui ja töräykset ennakoitiin.
Ne vähäpätöisemmät saavutukset – ennätystasolle noussut työttömyys, sosiaaliturvan leikkaukset, kasvavat ruokajonot ja pienituloisten toimeentulon kurjistuminen – eivät ilmeisesti lounaspöydässä ruokahalua pilanneet. Eikä tietenkään se toinen puoli politiikasta: hyvätuloisten verohelpotukset. Niistä nyt ei sovi puhua kesken riistakäristyksen, menee vielä kastike väärään kurkkuun.
Mutta mitäpä pienistä. Rahvas sopeutuu, köyhä kiristää vyötä ja työtön aktivoituu työpaikkaan, jota ei ole. Herra ministeri ottaa kahvin tilkalla maitoa.
Siinäpä tämän hallituskauden työnjako alkaa olla tiivistettynä.
Ja jos todellisuus yrittää vielä tunkeutua pöytään – turvamiehet hoitavat loput.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Osuva kuvaus pääministeri Petteri Orpon ja Orpon hallituksen talouspolitiikasta. Hallituksen leikkaukset sosiaaliturvaan kohdistuvat pienituloisiin ja työttömiin samaan aikaan, kun hyvätuloisille annetaan verohelpotuksia. Saksiporvari on kyllä osuva nimitys tälle leikkauspolitiikalle.