Lupaus (Room 4:13-25)

Synti ja Sovitus on alkuteemana
kirjeessä roomalaisille,
joka on Jumalan evankeliumi.
Jumalan Hyvä Sanoma.

Synti ei sinänsä ole hyvä,
ja se onkin kauhistuttanut
kirjeen lukijan ja kuulijan
heti kättelyssä
alkulauseen ja -tervehdyksen jälkeen.

Jos ei olisi syntiä,
ei tarvittaisi Evankeliumiakaan.

Siksi Paavalin kokonaissanoma
kantaa nimeä Jumalan evenkeliumi

Viimeksi tarkastelimme Uskoa,
joka luetaan meille Vanhurskaudeksi.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19525076/usko-(room-41-12)

Tämä oli kovasti tarpeen,
kun ensin olimme
Paavalin alkusanojen jälkeen
lukeneet synnin kauheuksista
ja lain säätämistä tuomioista.

Tuo kaikki oli loogista.
Mutta nyt Paavali on lähestynyt
kovastikin epäloogista asiaa
Jumalan Evankeliumissa.

Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.

Paavalilla on haastava ongelma.
Ei niinkään syntisestä maailmasta
vaan juutalaisista.

Jumalan Hyvä Sanoma
olisi helppo kertoa
synnin syvyydessä rypevälle.

Mutta miten armon palaset
saadaan loksahtamaan paikoilleen
uskonnollisen ihmisen sydämessä.

Ja nyt on vuorossa taas uusi järkytys.
Lupaus siitä,
että Aabraham perii maailman,
annettiinkin jo ennen lakia.

Perinnön perusta ei siis olekaan laissa.

"Sillä se lupaus,
että Aabraham oli perivä maailman,
ei tullut hänelle
eikä hänen siemenelleen
lain kautta,
vaan uskonvanhurskauden kautta."
(Room 4:13)

Aabraham perii maailman.

Aabrahamille syntyi Iisak.
Iiisakille syntyi Jaakob eli Israel.

Ja Israelille annettiin laki.
Joka sen pitää, on vanhurskas.
Mutta kukaan ei ole lakia pitänyt
yhtä Siementä lukuun ottamatta.

Alkutekstissä käytetään sanaa
σπέρμα (sperma) yksikössä.

Siis tuo yksi Siemen on Vanhurskas.
Mutta tuo Siemen
ei tuota satoa vain Israelin pelloilla.

"Sillä jos ne,
jotka pitäytyvät lakiin,
ovat perillisiä,
niin usko on tyhjäksi tehty
ja lupaus käynyt mitättömäksi."
(Room 4:14)

Laki ei vapauta synnistä.
Laki saattaa meidät tuomion alle.

"Sillä laki saa aikaan vihaa;
mutta missä lakia ei ole,
siellä ei ole rikkomustakaan."
(Room 4:15)

Galatalaiskirjeessä Paavali kysyy:

"Mitä varten sitten on laki?
Se on rikkomusten tähden
jäljestäpäin lisätty
olemaan siihen asti,
kunnes oli tuleva se siemen,
jolle lupaus oli annettu"

Eli roomalaisten tuli nyt ymmärtää,
että laki ei ole siunauksen avain.

Siunaus on siinä Siemenessä,
johon on kätketty lupaus.

Lupauksen lunastamiseen riittää usko.

Aabraham ei muuta voinut tehdä.
Yritti kyllä vaimon neuvosta,
mutta siitä ei seurannut siunausta
vaan katkera suru.

Jälkeenpäin lisätty laki
ei horjuta lupausta.

Emme pelastu lain tekoja tekemällä.
Siis emme pelastu itsemme kautta.

Me pelastumme
Jumalan armosta/suosiosta.

Ja tämä Jumalan armo
tulee osaksemme uskosta.
Samasta uskosta,
joka Aabrahamilla oli.

Se usko ei ole lähtöisin
Aabrahamista
saatikka meistä itsestämme.

Se on lähtöisin Siemenestä,
joka on istutettu
meidän sydämeemme.

Tämä Siemen vaikuttaa
Elämän ihmeen meissä,
jotka olemme kuolleet
tekemiimme synteihin.

Pelastus on siis uskosta.
Muutoin se ei pysyisi lujana.
Vain armon perustus kestää.

"Sentähden se on uskosta,
että se olisi armosta;
että lupaus
pysyisi lujana
kaikelle siemenelle,
ei ainoastaan sille,
joka pitäytyy lakiin,
vaan myös sille,
jolla on Aabrahamin usko,
hänen,
joka on meidän kaikkien isä
- niinkuin kirjoitettu on:
'Monen kansan isäksi
minä olen sinut asettanut'
- sen Jumalan edessä,
johon hän uskoi
ja joka kuolleet eläviksi tekee
ja kutsuu olemattomat,
ikäänkuin ne olisivat."
(Room 14:16-17)

Lupaus,
joka annettiin Aabrahamille,
oli lupaus myös
hänen Siemenelleen.
Tämä Siemen eli luvattu Messias
tulisi perimään maailman.

Meillä on siis Jumalan lupaus Siemenestä,
Jumalan Pojasta,
joka on Pääperillinen.
Sinä voit olla perintöä.

Hän panee sen toimeksi
perunkirjoituksessa,
kun Hänen Testamenttiaan luemme.
Kun kuulemme sen,
niin meissä syntyy usko.

"Ja Aabraham toivoi,
vaikka ei toivoa ollut,
ja uskoi tulevansa
monen kansan isäksi,
tämän sanan mukaan:
'Niin on sinun
jälkeläistesi luku oleva',
eikä hän heikontunut uskossansa,
vaikka näki,
että hänen ruumiinsa oli kuolettunut
- sillä hän oli jo noin satavuotias -
ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
mutta Jumalan lupausta
hän ei epäuskossa epäillyt,
vaan vahvistui uskossa,
antaen kunnian Jumalalle,
ja oli täysin varma siitä,
että minkä Jumala on luvannut,
sen hän voi myös täyttää.
Sentähden se luettiinkin
hänelle vanhurskaudeksi."
(Room 4:18-22)

Sinä saat itsekin olla yksi perillinen
yksi uskon jälkeläinen,
jolle usko luetaan vanhurskaudeksi.

"Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä
ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
vaan myös meidän tähtemme,
joille se on luettava,
kun uskomme häneen,
joka kuolleista herätti Jeesuksen,
meidän Herramme,
joka on alttiiksi annettu
meidän rikostemme tähden
ja kuolleista herätetty
meidän vanhurskauttamisemme tähden."
(Room 4:23-25)

Kirkkauden Herra ristiinnaulittiin.
Hän sanoi,
että meilläkin Hänen omillaan
on oleva ahdistus maailmassa.

Mutta sen kautta meillä on
myös lupaus Kirkkaudesta.