Roomalaiskirjeen alkulause paljasti
Jumalan Evankeliumin ihanuuden.
Tarvitsemme tätä Hyvää Sanomaa.
Sillä synnin ja kuoleman lain on täytyttävä.
Suuri Ilosanoma on se,
että Jeesus on täyttänyt tuon lain
meidän edestämme.
Syntielämä on takana.
Me olemme täytetyt Kirkkaudella,
joka on kuitenkin vielä vähän piilossa
Saviastioissamme.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19527317/kirkkaus-(room-51-11)
Yhdeksän kohdan osio
Synti ja Sovitus
tulee päätökseensä.
Se alkoi jumalattomuudesta
ja päättyy Armoon.
Ensin Paavali kertaa vielä
kaiken tähänastien
alkaen ihmisen jumalattomuudeta
ja sitä seuraavasta tuomiosta.
"Sentähden,
niinkuin
yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan,
ja synnin kautta kuolema,
niin
kuolema on tullut
kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki
ovat syntiä tehneet"
(Room 5:12)
'SENTÄHDEN'
viittaa kaikkeen edellä olevaan.
Koska me siis olemme
uskosta vanhurskautetut,
meillä on rauha
eikä enää vihollisuus
Jumalan kanssa …
Olemme vanhurskautetut
hänen veressään …
Uskon kautta Hänen vereensä.
Kun vielä olimme Jumalan vihollisia,
tulimme sovitetuiksi Hänen kanssaan
Hänen Poikansa kuoleman kautta …
Eli kaikki alkoi
synnin tulemisella maailmaan.
'NIINKUIN'
viittaa ihmiskunnan kantaisän
Aadamin vastuuseen
synnin tulemisesta maailmaan
ja sen seuraamuksiin.
Kukaan muu ei olisi voinut rikkoa
Aadamille annettua kieltolakia
kuin Aadam itse.
Siis synti ei olisi koskaan
voinut tulla maailmaan
kuin tämän yhden ja ainoan
ihmisen kautta.
Ja synnin mukana maailmaan
asteli heti perässä
toinen henkivalta eli kuolema.
Siis koko maailma
oli saanut isännäkseen
uuden valtiaan Aadamin sijaan.
Tämän valtiaan lakeijoita
ovat synti ja kuolema.
Synti ja kuolema siis
hääräsivät nyt kaikkialla
Aadamin hallintaan
annetussa luomakunnassa.
Edes viattomat eläimet
ei edes kasvikunta
voineet mitään sille,
että elämä oli päättyvä
kuolemaan ja maatumiseen.
Paholainen oli siis nyt
tämän Aadamin haltuun
annetun maailman hallitsija.
Synti ja kuolema
eivät kuitenkaan pääse
riehumaan maailmassa
ihan oman tahtonsa mukaisesti.
Ihminen ei ole pakotettu
olemaan synnin orja.
Ihmisen ei ole pakko
antautua paholaisen palvelijaksi.
Aadamista seitsemäs eli Hanok
eli niin lähellä Jumalaa,
että ei ole vielä nähnyt kuolemaa,
vaan otettiin Jumalan tykö
odottamaan tulevaa tehtäväänsä.
Myöskin Elia otettiin pois
kuolemaa näkemättä.
Pääsääntöisesti kuitenkin on niin,
että jokainen ihminen ja eläin
ja kasvi tulee maaksi jälleen.
Jeesuksen ruumis ei kuitenkaan
nähnyt maatumista.
Eikä Eenokin ja Eliankaan ruumiit
ole sitä näkevä,
kun heidät palvelustehtävänsä lopussa
marttyyreina herätetään eloon
ja kutsutaan taivaisiin
ylösnousemusruumiissaan.
Jerusalemin kaduilta.
Jo sitä ennen seurakunnan
eli uloskutsuttujen tempauksen
yhteydessä tapahtuu niin,
että elossa olevat
Jeesuksen Ruumiin jäsenet
eivä koe maatumista,
vaan kuolema ja ylösnousemus
tapahtuu kirjaimellisesti kääntäen
yhdessä atomivärähdyksessä.
Synti ja kuolema kuitenkin
häärivät edelleen maan päällä.
Mutta koska kaikki ihmiset
ovat samaa lihaa ja luuta kuin Aadam,
niin jokaista meistä
kohtaa ruumiillinen kuolema.
Tämä ruumiillinen kuolema
ei kuitenkaan ole rangaistus.
Se on loppujen lopuksi meidän
pelastuksemme.
Ja siksi Jumala asetti
kerubin vartioitsemaan
Elämänpuun tietä,
ettei ihminen söisi siitä
ja eläisi iankaikkisesti
synnin vallassa.
Aadamia ja Eevaa oli siis
kohdannut hengellinen kuolema.
Ja aivan samoin se kohtaa
meitä Aadamin jälkeläisiä
kutakin vuorollaan.
Ja se tapahtuu samalla tavalla
kuin Aadaminkin kohdalla.
Eli siten
että rikomme tietoisesti
Jumalan käskyä,
minkä Paavali nostaa esiin
tuossa jakeessa seuraavaksi.
'NIIN / SITEN'
viittaa menettelytapaan.
Synti tuli meihin
samalla tavalla
kuin se oli tullut Aadamiin.
Se tuli meihin,
kun rikoimme lakia
ja teimme syntiä.
Ja tuo laki,
joka meidät tuomitsee
on kirjoitettuna
meidän sydämiimme.
Aadamista Moosekseen
asti oli aikakausi,
jolloin ei enää ollut
kirjoitettua tai lausuttua lakia.
Aadam oli rikkonut
hänelle säädetyn kieltolain.
Ja kun Israelin kansa
sai lain,
alkoi kuolema niittää satoa
tuon lain nojalla.
Mutta siinä välissäkin
ja jokaisen ihmisen elämässä
kaikkina aikoina
ihmistä ohjaa ihmisen
sisimpään kirjoitettu laki.
"sillä jo ennen lakiakin
oli synti maailmassa,
mutta syntiä ei lueta,
missä lakia ei ole;
kuitenkin kuolema hallitsi
Aadamista Moosekseen asti niitäkin,
jotka eivät olleet syntiä tehneet
samankaltaisella rikkomuksella
kuin Aadam,
joka on sen esikuva,
joka oli tuleva."
(Room 5:13-14)
Eli hengellinen kuolema
tuli minunkin osakseni,
kun tein syntiä.
Jokainen meistä on
aikanaan tehnyt väärän valinnan.
Paavali itsekin tunnustaa tuossa
samaisessa kirjeessään myöhemmin,
että synti petti hänet ja tappoi
viitaten VT:n tekstiin:
"He myivät itsensä tekemään sitä,
mikä on pahaa Herran silmissä,
ja vihoittivat hänet."
Kun synti pettää meidät,
me otamme vaimoksemme Iisebelin.
Ja silloin ihminen on kuin Ahab
myynyt itsensä tekemään sitä,
mikä on pahaa Herran silmissä.
Jumalan Evankeliumin ihanuuden.
Tarvitsemme tätä Hyvää Sanomaa.
Sillä synnin ja kuoleman lain on täytyttävä.
Suuri Ilosanoma on se,
että Jeesus on täyttänyt tuon lain
meidän edestämme.
Syntielämä on takana.
Me olemme täytetyt Kirkkaudella,
joka on kuitenkin vielä vähän piilossa
Saviastioissamme.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19527317/kirkkaus-(room-51-11)
Yhdeksän kohdan osio
Synti ja Sovitus
tulee päätökseensä.
Se alkoi jumalattomuudesta
ja päättyy Armoon.
Ensin Paavali kertaa vielä
kaiken tähänastien
alkaen ihmisen jumalattomuudeta
ja sitä seuraavasta tuomiosta.
"Sentähden,
niinkuin
yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan,
ja synnin kautta kuolema,
niin
kuolema on tullut
kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki
ovat syntiä tehneet"
(Room 5:12)
'SENTÄHDEN'
viittaa kaikkeen edellä olevaan.
Koska me siis olemme
uskosta vanhurskautetut,
meillä on rauha
eikä enää vihollisuus
Jumalan kanssa …
Olemme vanhurskautetut
hänen veressään …
Uskon kautta Hänen vereensä.
Kun vielä olimme Jumalan vihollisia,
tulimme sovitetuiksi Hänen kanssaan
Hänen Poikansa kuoleman kautta …
Eli kaikki alkoi
synnin tulemisella maailmaan.
'NIINKUIN'
viittaa ihmiskunnan kantaisän
Aadamin vastuuseen
synnin tulemisesta maailmaan
ja sen seuraamuksiin.
Kukaan muu ei olisi voinut rikkoa
Aadamille annettua kieltolakia
kuin Aadam itse.
Siis synti ei olisi koskaan
voinut tulla maailmaan
kuin tämän yhden ja ainoan
ihmisen kautta.
Ja synnin mukana maailmaan
asteli heti perässä
toinen henkivalta eli kuolema.
Siis koko maailma
oli saanut isännäkseen
uuden valtiaan Aadamin sijaan.
Tämän valtiaan lakeijoita
ovat synti ja kuolema.
Synti ja kuolema siis
hääräsivät nyt kaikkialla
Aadamin hallintaan
annetussa luomakunnassa.
Edes viattomat eläimet
ei edes kasvikunta
voineet mitään sille,
että elämä oli päättyvä
kuolemaan ja maatumiseen.
Paholainen oli siis nyt
tämän Aadamin haltuun
annetun maailman hallitsija.
Synti ja kuolema
eivät kuitenkaan pääse
riehumaan maailmassa
ihan oman tahtonsa mukaisesti.
Ihminen ei ole pakotettu
olemaan synnin orja.
Ihmisen ei ole pakko
antautua paholaisen palvelijaksi.
Aadamista seitsemäs eli Hanok
eli niin lähellä Jumalaa,
että ei ole vielä nähnyt kuolemaa,
vaan otettiin Jumalan tykö
odottamaan tulevaa tehtäväänsä.
Myöskin Elia otettiin pois
kuolemaa näkemättä.
Pääsääntöisesti kuitenkin on niin,
että jokainen ihminen ja eläin
ja kasvi tulee maaksi jälleen.
Jeesuksen ruumis ei kuitenkaan
nähnyt maatumista.
Eikä Eenokin ja Eliankaan ruumiit
ole sitä näkevä,
kun heidät palvelustehtävänsä lopussa
marttyyreina herätetään eloon
ja kutsutaan taivaisiin
ylösnousemusruumiissaan.
Jerusalemin kaduilta.
Jo sitä ennen seurakunnan
eli uloskutsuttujen tempauksen
yhteydessä tapahtuu niin,
että elossa olevat
Jeesuksen Ruumiin jäsenet
eivä koe maatumista,
vaan kuolema ja ylösnousemus
tapahtuu kirjaimellisesti kääntäen
yhdessä atomivärähdyksessä.
Synti ja kuolema kuitenkin
häärivät edelleen maan päällä.
Mutta koska kaikki ihmiset
ovat samaa lihaa ja luuta kuin Aadam,
niin jokaista meistä
kohtaa ruumiillinen kuolema.
Tämä ruumiillinen kuolema
ei kuitenkaan ole rangaistus.
Se on loppujen lopuksi meidän
pelastuksemme.
Ja siksi Jumala asetti
kerubin vartioitsemaan
Elämänpuun tietä,
ettei ihminen söisi siitä
ja eläisi iankaikkisesti
synnin vallassa.
Aadamia ja Eevaa oli siis
kohdannut hengellinen kuolema.
Ja aivan samoin se kohtaa
meitä Aadamin jälkeläisiä
kutakin vuorollaan.
Ja se tapahtuu samalla tavalla
kuin Aadaminkin kohdalla.
Eli siten
että rikomme tietoisesti
Jumalan käskyä,
minkä Paavali nostaa esiin
tuossa jakeessa seuraavaksi.
'NIIN / SITEN'
viittaa menettelytapaan.
Synti tuli meihin
samalla tavalla
kuin se oli tullut Aadamiin.
Se tuli meihin,
kun rikoimme lakia
ja teimme syntiä.
Ja tuo laki,
joka meidät tuomitsee
on kirjoitettuna
meidän sydämiimme.
Aadamista Moosekseen
asti oli aikakausi,
jolloin ei enää ollut
kirjoitettua tai lausuttua lakia.
Aadam oli rikkonut
hänelle säädetyn kieltolain.
Ja kun Israelin kansa
sai lain,
alkoi kuolema niittää satoa
tuon lain nojalla.
Mutta siinä välissäkin
ja jokaisen ihmisen elämässä
kaikkina aikoina
ihmistä ohjaa ihmisen
sisimpään kirjoitettu laki.
"sillä jo ennen lakiakin
oli synti maailmassa,
mutta syntiä ei lueta,
missä lakia ei ole;
kuitenkin kuolema hallitsi
Aadamista Moosekseen asti niitäkin,
jotka eivät olleet syntiä tehneet
samankaltaisella rikkomuksella
kuin Aadam,
joka on sen esikuva,
joka oli tuleva."
(Room 5:13-14)
Eli hengellinen kuolema
tuli minunkin osakseni,
kun tein syntiä.
Jokainen meistä on
aikanaan tehnyt väärän valinnan.
Paavali itsekin tunnustaa tuossa
samaisessa kirjeessään myöhemmin,
että synti petti hänet ja tappoi
viitaten VT:n tekstiin:
"He myivät itsensä tekemään sitä,
mikä on pahaa Herran silmissä,
ja vihoittivat hänet."
Kun synti pettää meidät,
me otamme vaimoksemme Iisebelin.
Ja silloin ihminen on kuin Ahab
myynyt itsensä tekemään sitä,
mikä on pahaa Herran silmissä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Paavali kertoo,
että kuolema
vapauttaa tuosta avioliitosta.
Me olemme vapaat menemään toiselle.
Ja silloin uuden avioliiton myötä,
synnin ja kuoleman sijaan
meitä hallitseekin
armo ja elämä.
Kristus kuoli meidän kuolemamme!
Jeesuksen Kristuksen kuoleman tähden
me olemme täysin vapaat
menemään toisen Kuninkaan omaksi.
Meidät upotetaan Hänen kuolemaansa,
ja vanha avioliittomme on mitätöity.
Silloin meidät siirretään
pimeyden vallasta
Jumalan Rakkaan Pojan valtakuntaan
ja istumme jo taivaallisissa.
Silloin meitä ei enää sido
sen valtakunnan lait,
joihin olimme edellisen
avioliittomme aikana sidotut.
Meidät on vapautettu
synnin ja kuoleman lain alta
Elämän Hengen
ja Vanhurskauden lain alle.
Jeesus on tuon valtakunnan Kuningas,
ja Hän on jo sanonut
'Tahdon'.
Nyt katse on kääntynyt meihin:
Tahdotko sinä ottaa
tämän Jeesuksen Kristuksen …
Jokainen,
joka on ottanut Hänet vastaan,
on tullut Hänen omakseen,
ja siten tullut Isän Jumalan lapseksi.
Siirretty kuolemasta Elämään.
Ja silloin
Kristuksen kuolema
luetaan meidän hyväksemme.
Me olemme Kristuksen kuolemassa
kuolleet entiselle kuninkaallemme.
"Mutta armolahjan laita
ei ole sama kuin lankeemuksen;
sillä joskin yhden lankeemuksesta
monet ovat kuolleet,
niin paljoa enemmän
on Jumalan armo ja lahja
yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen,
armon kautta
ylenpalttisesti tullut monien osaksi."
(Room 5:15)
Kun meidät
upotetaan Kristukseen,
niin me olemme
yhtä Hänen kanssaan,
ja olemme upotetut myös
Hänen kuolemaansa.
Näin täyttyy juridinen puoli
avioerosssa synnistä eli Iisebelistä.
Me emme enää ole yhtä
synnin kanssa,
joka erottaa Jumalasta,
vaan meidät on oikeudellisesti
liitetty synnille kuolleina
uusina luomuksina Jeesukseen,
ja nyt me olemme osallisia
Hänen Vanhurskaudestaan.
Elämä synnin kanssa on takana,
ja uusi elämä Vanhurskaudessa
on alkanut.
"Eikä lahjan laita ole,
niinkuin on sen,
mikä tuli yhden synnintekijän kautta;
sillä tuomio tuli
yhdestä ihmisestä kadotukseksi,
mutta armolahja
tulee monesta rikkomuksesta
vanhurskauttamiseksi."
(Room 5:16)
Jeesuksen ansion tähden,
me olemme vanhurskautetut
eli syyttömiksi julistetut,
kun meidät on liitetty Häneen.
Ja tämä merkitsee käytännössä sitä,
että tästä lähtien
myös elämän vaelluksemme
on vaellusta vanhurskaudessa.
"Ja jos yhden ihmisen
lankeemuksen tähden
kuolema on hallinnut yhden kautta,
niin paljoa enemmän ne,
jotka saavat armon
ja vanhurskauden lahjan runsauden,
tulevat elämässä hallitsemaan
yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta.!"
(Room 5:17)
Eli ensimmäinen Aadam
on yksin syyllinen siihen,
että paholainen sai hallintaansa
tämän planeetan.
Mutta viimeinen Aadam
on yksin saanut aikaiseksi
pelastuksen paholaisen vallasta.
"Niinpä siis,
samoin kuin yhden ihmisen lankeemus
on koitunut
kaikille ihmisille kadotukseksi,
niin myös yhden ihmisen
vanhurskauden teko
koituu kaikille ihmisille
elämän vanhurskauttamiseksi;
sillä niinkuin yhden ihmisen
tottelemattomuuden kautta
monet ovat joutuneet syntisiksi,
niin myös yhden kuuliaisuuden kautta
monet tulevat vanhurskaiksi."
(Room 5:18-19)
Synti ja Sovitus on tullut selvitetyksi.
Armo vapauttaa syntikahleista.
Kun armo saa hallita,
ei synnillä ole enää valtaa meihin.
Synti oli jo ennen Israelin kansalle
annettua lakia,
mutta tuo laki
paljasti synnin näkyväksi.
Mutta laki tuli väliin,
että rikkomus suureksi tulisi;
mutta missä synti
on suureksi tullut,
siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
että niinkuin
synti on hallinnut kuolemassa,
samoin armokin hallitsisi
vanhurskauden kautta
iankaikkiseksi elämäksi
Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme, kautta."
(Room 5:20-21)
Laki ei siis aiheuttanut syntiä
vaan oli suurennuslasi,
joka paljasti synnin.
Synti oli epäusko
eli epäluottamus Jumalaan
eli usko ja luottamus
paholaisen possessoiman
käärmeen sanaan.
Jos emme luota Jumalaan,
niin joudumme paholaisen valtaan
ikäänkuin avioliiton kautta
ja niine seurauksineen,
jotka paholaisen joukoille tulevat.
Mutta kun olemme Kristuksessa,
niin meitä on kohdannut avioero
ja uusi avioliitto,
jossa me olemmekin
yhtä Jeesuksen kanssa.
Paavali jatkaa evankeliumin julistusta
keskittyen uskoviksi tulleiden
Uuteen Elämään.
Nyt siis puhutaan ihmisistä,
jotka ovat kulkeneet
yhdeksän etapin pituisen tien
Synnistä Sovitukseen.
Lähtöviivan jumalattomuus
on vaihtunut maaliviivan Armoon.
Ja edessä on Uusi Elämä
- Kristuksessa
- Vanhruskaudessa
- Taisteluissa
- Kärsimyksissä
Neljä on Voiman luku.
Paavali nostaa siis esiin
neljäosaisen selvityksen
uskovien uudesta elämästä,
jossa eteneminen tapahtuu
Jumalan Voimasta.
Me purjehdimme nyt
vastavirtaan maailmassa,
mutta teemme sen
Jumalan Voimassa.
Pyhän Hengen Tuuli
täyttää purjeemme,
kunhan pidämme purjeista huolta
ja seuraamme navigaattorin ohjeita,
joka Sanallisesti selvittää
kaikki myrskyt ja karikot.
Hän on tarttunut ruoriin
ja ohjaa meitä läpi
synkän ja pimeän maailman
perille asti.
Edessämme on
UUSI ELÄMÄ ... KRISTUKSESSA
"Suuri Ilosanoma on se,
että Jeesus on täyttänyt tuon lain
meidän edestämme."
Niinpä niin... Ja nyt voimme madella kuin madot Jeesuksen perässä...
Et tainnut lukea loppuun asti.
Pyhän Hengen Tuuli
täyttää purjeemme.
Ja se on sitten
menoa ja meininkiä.
Joh.8:21 Niin Jesus sanoi taas heille: minä menen pois, ja te etsitte minua, ja teidän pitää kuoleman teidän synneissänne. Kuhunka minä menen, ette sinne taida tulla. Biblia (1776) Joh.7:34. 13:33.
Jeesuksen luokse
raahattu nainen
oli juuri saanut kokea armon.
Naisen elämässä alkoi uusi vaihe
ilman synnin harjoittamista.
Raahaajien kohdalla
ei tapahtunut muuta kuin
että jokainen vuorollaan
vanhimmasta nuorimpaan saakka
tunnusti syyllisyytensä
pudottamalla kivet käsistään.
Ja sitten he poistuivat
Jeesuksen luota.
Vain syytetylle naiselle
Jeesus saattoi sanoa:
"mene,
äläkä tästedes
enää syntiä tee"
(Joh 8:10)
Johannes jatkaa kertoen
Jeesuksen puheesta väkijoukolle:
"Minä olen maailman valkeus;
joka minua seuraa,
se ei pimeydessä vaella,
vaan hänellä on oleva
elämän valkeus".
(Joh 8:11)
Tämä Valkeus oli juuri
heidän silmiensä edessä
antanut naiselle uuden elämän,
joka oli saanut kokea armon
hyvin konkreettisesti.
Mutta fariseusten ymmärrys
ei tavoittanut todistusta Valkeudesta.
"Sinä todistat itsestäsi;
sinun todistuksesi ei ole pätevä".
(Joh 8:13)
Jeesus valistaa heitä,
mutta he eivät halua ymmärtää,
että Jeesus on Isän kotoa tullut.
Ja sitten Jeesus sanoo lainaamasi sanat:
"Minä menen pois,
ja te etsitte minua,
ja te kuolette syntiinne.
Mihin minä menen,
sinne te ette voi tulla."
(Joh 8:21)
Tarjolla on uusi elämä.
Jumalan lapsena.
Jeesuksen omana.
Jos tätä Jumalan armoa/suosiota
ei suostu ottamaan vastaan,
niin ei voi tulla Isän Kotiin.
Emme ole Jumalan lapsia.
Koko episodi päättyy siihen,
että naisen sijasta
he haluavatkin nyt kivittää Jeesuksen,
joka sanoi:
"Totisesti, totisesti sanon teille:
Ennen kuin Aabraham syntyi,
MINÄ OLEN.
Silloin he poimivat kiviä
heittääkseen häntä niillä,
mutta Jeesus lähti pyhäköstä
kulkien heidän keskeltään
ja meni pois."
(Joh 8:58-59)
He halusivat kivittää Jeesuksen,
joka olisi halunnut armahtaa heidät.
Ja niin Jeesuksen täytyi poistua
heidän keskeltään armahtamaan muita.
Sama teema
jatkuu seuraavassa luvussa,
ja sokeana syntynyt,
joka ei suinkaan ollut tehnyt syntiä,
eikä hänen vanhempansakaan,
sai ottaa vastaan Valkeuden elämäänsä.
Ja vaikeuksiahan siitä seurasi
uskonnollisten ihmisten silmissä,
kun sokeana syntynyt oli nyt
saanut näkönsä.
Mies oli kokenut parantumisihmeen.
Ja hän oli jo tunnustanut uskonsa
fariseusten edessä.
"Sehän tässä on ihmeellistä,
että te ette tiedä,
mistä hän on,
ja kuitenkin hän on
avannut minun silmäni.
Me tiedämme,
ettei Jumala kuule syntisiä;
vaan joka on jumalaapelkääväinen
ja tekee hänen tahtonsa,
sitä hän kuulee.
Ei ole maailman alusta kuultu,
että kukaan on avannut
sokeana syntyneen silmät.
Jos hän ei olisi Jumalasta,
ei hän voisi mitään tehdä."
(Joh 9:30-33)
Ja samoinkuin fariseukset
syyttivät Jeesusta äpäräksi,
he syyttivät sokeana syntynyttä
ja nyt näkönsä saanutta
synneissä syntyneeksi.
Ja kohta hänet ajettiin pois pyhäköstä.
Ja heti parannettu kohtasi Jeesuksen,
joka kysyy:
"Uskotko sinä Jumalan Poikaan?"
(Joh 9:35)
Me voimme tehdä samoin
kuin sokeana syntynyt.
Tunnustaa uskomme
ja kumartua palvomaan Jeesusta.
Toinen vaihtoehto on
herjata ja pilkata Jeesusta,
mutta se tie ei vie elämään,
kuten lainaamassasi kohdassa
Jeesus sanoo.
Tarjolla on armo ja elämä
Jeesuksessa Kristuksessa.
Jumala on aina laupias ja armollinen, mutta on sitoutunut omiin säätämiinsä lakeihin ja käskyihin.
4. Moos. 14:18
'Herra on pitkämielinen ja suuri armossa, hän antaa anteeksi pahat teot ja rikokset, mutta ei jätä niitä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen'.
"Älä kumarra niitä
äläkä palvele niitä.
Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi,
olen kiivas Jumala,
joka kostan isien pahat teot lapsille
kolmanteen ja neljänteen polveen,
niille, jotka minua vihaavat;
mutta teen laupeuden tuhansille,
jotka minua rakastavat
ja pitävät minun käskyni.
---------------------------------
Thou shalt not
bow down thyself unto them,
nor serve them:
for I the Lord thy God
am a jealous God,
visiting the iniquity of the fathers
upon the children
unto the third and fourth generation
of them that hate me,
And shewing mercy
unto thousands of them
that love me
and keep my commandments."
Siis siinäkin tapauksessa,
että kääntymystä ei tapahdu,
Jumala katkaisee tuon pahan kierteen
jo kolmannessa tai neljännessä polvessa.
Mutta kun joku kääntyy,
niin pahan valta lakkaa välittömästi.
Jumala on siis oikein ymmärrettynä
kiivaan mustasukkainen kansastaan,
jolle lain antamisen yhteydessä sanoo,
että älä palvele muita jumalia
- ja jatkaa sanoen olevansa
kiivas eli mustasukkainen Jumala.
Siis Israel on Jumalan Vaimo.
Mutta vaikka näin kävisi,
että Israel-Vaimo olisi uskoton Jumalalle
ja joutuisi vieraan jumalan hallintaan,
niin Jumala pitää huolta siitä,
että tuo anastus katkeaa viimeistään
neljännen sukupolven kohdalla.
Siis tuo Jumalan kiivaus
tarkoittaa mustasukkaisuutta.
Tuossa käytetty jealous
on alkutesktissä ilmaisu,
joka tulee verbistä 'qana',
joka tarkoittaa omistamista.
Siis Jumala on mustasukkainen
Israelin kansasta eli Vaimostaan.
Hän ei halua antaa sitä paholaiselle.
Siis tuo Jumalan kiivaus on
Rakastavan aviomiehen kiivautta
pitääkseen Vaimonsa omanaan.
Ja tässä tarkoituksessa tapahtuu se,
että Jumala ei suinkaan kosta
vaan huolehtii
Rskastamistaan ihmisistä.
Ensimmäinen kerran kyseistä verbiä
käytetään seuraavassa jakeessa:
"ja Herra piti Saarasta huolen"
Valit. 5:7
Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
Lue eteenpäin:
"Palauta meidät, Herra, tykösi,
niin me palajamme;
uudista meidän päivämme muinaiselleen."
(Val 5:21)
"Katso, päivät tulevat,
sanoo Herra,
jolloin minä teen Israelin heimon
ja Juudan heimon kanssa
uuden liiton;
en sellaista liittoa kuin se,
jonka minä tein
heidän isäinsä kanssa silloin,
kun minä tartuin heidän käteensä
ja vein heidät pois Egyptin maasta,
ja jonka liittoni he ovat rikkoneet,
vaikka minä olin ottanut
heidät omikseni,
sanoo Herra.
Vaan tämä on se liitto,
jonka minä teen
Israelin heimon kanssa
niiden päivien tultua,
sanoo Herra:
Minä panen lakini
heidän sisimpäänsä
ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä;
ja niin minä olen heidän Jumalansa,
ja he ovat minun kansani."
(Jer 31:31-33)
Tämä lupaus tulee toteutumaan
konkreettisesti tämän maan päällä
Messiaan Valtakunnassa.
Mutta jo nyt jokainen,
joka ottaa vastaan
Jumalan armon
on siirtynyt pimeyden vallasta
Jumalan Rakkaan Pojan Valtakuntaan.
Jeesus kantoi
meidän syntivelkamme,
ja kärsi niiden seuraukset.
Ja niin Hän saattoi
opettaa päivittäisen rukouksen,
jolla on katetta:
"anna meille
meidän velkamme anteeksi"
(Matt 6:12)
3. Moos. 26:39
Ja ne teistä, jotka jäävät jäljelle, riutuvat teidän vihollistenne maassa syntivelkansa tähden; ja myös isiensä syntivelan tähden he riutuvat niinkuin nekin.
Älä tuohon pysähdy
vaan lue eteenpäin.
"Silloin he
tunnustavat syntivelkansa
ja isiensä syntivelan,
sen että ovat olleet
minulle uskottomat
ja käyneet minua vastaan,
jonka tähden
minäkin kävin heitä vastaan
ja vein heidät heidän
vihollistensa maahan.
Silloin heidän
ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy,
ja silloin
he sovittavat syntivelkansa.
Ja silloin minä muistan liittoni
Jaakobin kanssa
ja muistan liittoni Iisakin kanssa
ja liittoni Aabrahamin kanssa,
ja minä muistan myös maan."
Jeesuksen veli Jaakob varoittaa yleisestä hokemasta "Yksin uskosta" autuaaksi.
Jaak.2
24 Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen,
ei yksistään uskon perusteella.
Mutta ilman uskoa
ei voi olla tekojakaan.
Ei ketään suoraan mihinkään taivaaseen temmata. Älä usko sellaisiin valheisiin.
Ps. 115:16
Taivas on Herran, maan hän on antanut ihmisille.
1. Piet. 1:17
Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika.
Jumalan armon kohdanneina,
synteihimme kuollut henkemme
on syntynyt uudesti eläväksi.
Meistä on tullut jälleen
Taivaan Isän lapsia.
Ruumiillisesti
me olemme vielä maan päällä,
ja meidän tehtävämme
on koota satoa taivaaseen.
Mutta vaikka olemme täällä
alhaalla maan päällä ruumiillisesti
niin Hengessä
olemme jo taivaallisissa
ollen koko ajan
yhtä Jeesuksen kanssa,
kun Hänen Henkensä
asuessa meissä.
Kuoleman voittajana
ylösnoussut Jumalan Poika
on jo kruunattu kaiken pääksi,
jolla on kaikki Valta
taivaassa ja maan päällä.
Me Uuden liiton uskovat olemme
ensihedelmää eli uutisviljaa
siinä sadonkorjuussa,
jonka Jeesuksen ristinkuolema käynnisti.
Me olemme upotetut Häneen,
joka on jo taivaassa.
"mutta Jumala,
joka on laupeudesta rikas,
suuren rakkautensa tähden,
jolla hän on meitä rakastanut,
on tehnyt meidät,
jotka olimme kuolleet rikoksiimme,
eläviksi Kristuksen kanssa
- armosta te olette pelastetut -
ja yhdessä hänen kanssaan
herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan
asettanut meidät taivaallisiin
Kristuksessa Jeesuksessa"
(Ef 2:4-6)
Me olemme yhdessä Hänen kanssaan
kuolleet ja herätetyt ja ylösnousseet
uuteen Elämään.
Ja niin mekin olemme jo taivaallisissa.
Voisi sanoa,
että istumme taivaallisissa,
kuten tuon katkelman loppu
voitaisiin kohta kääntää.
συγκαθίζω
synkathidzō
asettaa
istumaan yhdessä
jonkun kanssa
Eli kirjaimellisesti kääntäen:
"ja yhdessä herätti
ja yhdessä antoi istua taivaallisissa
Jeesuksessa Kristuksessa"
Ja tuo on siis jo tapahtunut
ja pysyvä tila. (aor ind)
Ruumiillisen kuolemamme jälkeen
me olemme sitten taivaassa
Herran luona taivaallisessa rumiissa
siihen asti, että saamme,
kirkastetun ylösnousemusruumiin.
Tuossa silmänräpäyksessä maan päällä
elossa olevat kuolevat ja heräävät eloon
kirkastetussa ruumiissa
kirjaimellisesti kääntäen
yhdessä atomivärähdyksessä.
Ja sitten olemmekin Krituksen
palkintotuomioistuimen edessä,
jossa meidät palkitaan - tai sitten ei.
Mutta mitään kadotustuomiota
ei tuon tuomioistuimen edessä anneta.
Jeesuksen veli Jaakob varoittaa "yksin uskosta" -mantran hokemisesta.
Jaak.2:24 Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.
Lutherin mantra, Sanan vääristelyä. Paavali kirjoitti: "armosta te olette pelastetut uskon kautta" Usko saa aikaan uskon tekoja, ilman tekoja usko on kuollut. Kukaan ei pelastu 'yksin uskosta, yksin armosta', kuten luterilaiset hokevat!
Niin, tulevathan ne teot ilmi uskon kautta, siitähän Paavalikin todistaa.
Tässä Efesoilaiskirjeen tekstikohdassa on todistus siitä, että kukaan ei voi pelastua itsensä kautta, ei tekojensa kautta.
8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-
9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. ( Ef 2)
Ja kuten tuossa edellä on kirjoitettu hyvät työt, teot, ovat Jumalasta, ei ihmisistä. Jumala on ne edeltäpäin valmistanut uskossa vaellukseen Jumalan lapsina, Jumalan Hengen kuljetettavina.
Uskon teot, ne ovat Jumalasta, kuten voimme lukea tästä 2. Tessal. kirjeen todistamana.
1 Paavali ja Silvanus ja Timoteus tessalonikalaisten seurakunnalle Jumalassa, meidän Isässämme, ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.
2 Armo teille ja rauha Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
3 Me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, niinkuin oikein onkin, koska teidän uskonne runsaasti kasvaa ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itsekussakin, kaikissa teissä,
4 niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä
5 ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin,
6 koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat,
7 ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa
8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.
9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,
10 kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.
11 Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että meidän Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi täydelliseksi kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot,
12 että meidän Herramme Jeesuksen nimi teissä kirkastuisi ja te hänessä, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaan.
(2Tess 1)
Jumala saattaa täydellisiksi uskon teot.
Ettei kukaan voisi kerskata itsensä kautta.
Pelastuksen evankeliumin ja sydämen uskon puolesta.
Usko Toivonen