nyrkkeilevä tai “päin tuleva” käytös ei yleensä ole tarkoitettu hyökkäykseksi, vaan se on monelle kehitysvammaiselle tapa ilmaista jännitystä, pelkoa, ylireagointia tai vaikeutta säädellä omaa kehoa. Silti – jos henkilöllä olisi veitsi, tilanne olisi tietenkin vaarallinen, ja silloin pätevät samat turvallisuusperiaatteet kuin kenen tahansa kanssa.
Miksi kehitysvammainen saattaa tulla nyrkkeillen kohti?
Tähän on useita tavallisia syitä, jotka eivät liity aggressioon:
Motorinen levottomuus — käsien heiluttelu, lyöntiliikkeet tai muu “isompi” kehonkäyttö voi olla itsesäätelyä.
Kommunikaation haasteet — kun ei löydy sanoja, keho voi ilmaista tunnetta voimakkaammin.
Aistiherkkyys tai ylikuormitus — stressi, melu, kiire tai epäselvä tilanne voi purkautua fyysisenä liikkeenä.
Opittu tapa — jotkut käyttävät nyrkkeilyä leikkinä tai jännityksen purkuna, eivät uhkana.
Heikko tilannetaju — henkilö ei välttämättä hahmota, että liike kohti toista voi näyttää uhkaavalta.
Usein taustalla on pelko, ei hyökkäys. Moni tulee kohti siksi, että hakee turvaa, mutta ei osaa ilmaista sitä rauhallisesti.
Entä jos henkilöllä olisi veitsi?
Silloin tilanne ei ole enää “kehitysvammaisuuskysymys” vaan yleinen turvallisuuskysymys.
Kehitysvamma ei tee ihmisestä automaattisesti vaarallista, mutta se voi vaikeuttaa tilanteen arviointia.
Jos henkilöllä on teräase ja hän liikkuu kohti, tilanne on vaarallinen riippumatta diagnoosista.
Tällöin toimitaan kuten kenen tahansa kanssa:
Pidä etäisyys.
Rauhoita oma ääni ja eleet.
Älä tee äkkinäisiä liikkeitä.
Pyri saamaan henkilö laskemaan esine pois.
Hae apua, jos tilanne ei rauhoitu.
Tärkeä näkökulma
Kehitysvammaisten kanssa väkivaltaiset tilanteet ovat harvinaisia, ja useimmiten kyse on väärin tulkitusta kehonkielestä. Heidän käytöksensä voi näyttää uhkaavalta, vaikka tarkoitus ei ole satuttaa.
Miksi kehitysvammainen saattaa tulla nyrkkeillen kohti?
Tähän on useita tavallisia syitä, jotka eivät liity aggressioon:
Motorinen levottomuus — käsien heiluttelu, lyöntiliikkeet tai muu “isompi” kehonkäyttö voi olla itsesäätelyä.
Kommunikaation haasteet — kun ei löydy sanoja, keho voi ilmaista tunnetta voimakkaammin.
Aistiherkkyys tai ylikuormitus — stressi, melu, kiire tai epäselvä tilanne voi purkautua fyysisenä liikkeenä.
Opittu tapa — jotkut käyttävät nyrkkeilyä leikkinä tai jännityksen purkuna, eivät uhkana.
Heikko tilannetaju — henkilö ei välttämättä hahmota, että liike kohti toista voi näyttää uhkaavalta.
Usein taustalla on pelko, ei hyökkäys. Moni tulee kohti siksi, että hakee turvaa, mutta ei osaa ilmaista sitä rauhallisesti.
Entä jos henkilöllä olisi veitsi?
Silloin tilanne ei ole enää “kehitysvammaisuuskysymys” vaan yleinen turvallisuuskysymys.
Kehitysvamma ei tee ihmisestä automaattisesti vaarallista, mutta se voi vaikeuttaa tilanteen arviointia.
Jos henkilöllä on teräase ja hän liikkuu kohti, tilanne on vaarallinen riippumatta diagnoosista.
Tällöin toimitaan kuten kenen tahansa kanssa:
Pidä etäisyys.
Rauhoita oma ääni ja eleet.
Älä tee äkkinäisiä liikkeitä.
Pyri saamaan henkilö laskemaan esine pois.
Hae apua, jos tilanne ei rauhoitu.
Tärkeä näkökulma
Kehitysvammaisten kanssa väkivaltaiset tilanteet ovat harvinaisia, ja useimmiten kyse on väärin tulkitusta kehonkielestä. Heidän käytöksensä voi näyttää uhkaavalta, vaikka tarkoitus ei ole satuttaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.