Paavali on ensin selvittänyt jo
Avaussanoissa,
sen pitkässä alkulauseessa
ja sitten tervehdyssanoissa,
mikä on Jumalan Evankeliumi.
Ja sitten Paavali on jakanut
tarkan tutkielman
Synnistä ja Sovituksesta
- Jumalattomuus
- Tuomio
- Laki
- Jumalan Uskollisuus
- JUMALAN VANHURSKAUS
- Usko
- Lupaus
- Kirkkaus
- Armo
Ja tuolle Armon
maaliviivalle päädyimme viimeksi.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19528503/armo-(room-512-21)
Ja nyt kolmanneksi on vuorossa
Uusi Elämä.
Ja tämä julistus on kovasti tarpeen,
sillä Paavalin julistama
Jumalan evakeliumi,
jonka hän oli suoraan
Jeesukselta saanut,
hämmensi varsinkin juutalaisia.
Nimittäin tuon
Syntiä ja Sovitusta
koskevan valtaisan opetuksen
alkaen jumalattomuudesta
ja päätyen armoon
moni oli vääntänyt kieroon.
Ja niin Paavali kirjoittaa meille
uskosta osallisille,
että nyt enää ei kukaan
vaan ajattelisi
eikä edes kuvittelisi sellaista
kuin hänen julistuksensa perusteella
jotkut uskonnolliset ihmiset
olivat pilkallisesti sanoneet.
"Mitä siis sanomme?
Onko meidän pysyttävä synnissä,
että armo suureksi tulisi?"
(Room 6:1)
Näin jotkut lakihenkiset pilkkasivat
Paavalin opetusta,
ja osoittivat samalla sen,
että he eivät olleet ollenkaan
ymmärtäneet Paavalin julistamaa
Jumalan Hyvää Sanomaa Kristuksesta.
"Pois se!
Me,
jotka olemme kuolleet
pois synnistä,
kuinka me vielä
eläisimme siinä?"
(Room 6:2)
Siis nyt Uudessa liitossa
on kysymys jostain ihan
uudesta ulottuvuudesta.
Me synnymme uudesti ylhäältä Hengestä
ja meissä alkaa Uusi Elämä
- Kristuksessa
- Vanhurskaudessa
- Taisteluissa
- Kärsimyksissä
Ja tätä neljän kohdan
selvitystä Uudesta Elämästä
Paavali on nyt aloittamassa
saatuaan valmiiksi
yhdeksän kohdan
selvityksen Synnistä ja Sovituksesta.
Me olemme siis kuolleet
pois synnistä.
Me emme enää elä synnissä.
Me elämme Kristuksessa
ja meidät värjää
jokaista pienintäkin kudosta myöten
Hänen Vanhurskautensa.
Meidät on upotettu Kristukseen
niinkuin värjättävä kangas
upotetaan väriliuokseen.
Ja niin me olemme uusi luomus
Kristuksessa.
"Vai ettekö tiedä,
että me kaikki,
jotka olemme kastetut
Kristukseen Jeesukseen,
olemme hänen kuolemaansa kastetut?"
(Room 6:3)
Ja aivan samoin kuin
me olemme Kristuksessa
paitsi kuolleet synnille
olemme myös haudatut
Kristuksen kanssa.
Ja sitten Jeesus
herätettiin kuolleista.
Isän Kirkkaus jollain tavalla
räjäytti tuon kuolleen ruumiin
eläväksi niin,
että käärinliinoihin jäi valokuva
Jeesuksesta.
Ja samoin me olemme Kristuksessa
herätetyt uuteen elämään
Valkeuden lapsina.
"Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan
haudatut kasteen kautta kuolemaan,
että niinkuin
Kristus herätettiin kuolleista
Isän kirkkauden kautta,
samoin pitää meidänkin
uudessa elämässä vaeltaman."
(Room 6:4)
Me emme siis itsessämme
ole suoriutuneet mistään vaiheesta.
Vaan meidät on upotettu siihen,
mikä tapahtui Golgatalla Pääsiäisenä.
Me olemme Kristuksessa
ja siis itse kukin
yksi ruumiinjäsen Hänessä
ja yhteenkasvaneita Häneen.
"Sillä jos me olemme
hänen kanssaan yhteenkasvaneita
yhtäläisessä kuolemassa,
niin olemme samoin myös
yhtäläisessä ylösnousemuksessa"
(Room 6:5)
Siis me (vanha ihmisemme)
emme enää elä.
Me olemme kuolleet
Kristuksen kanssa.
Olemme kuolleet synnille.
Jumalan Vanhurskaus
on siis läpivärjännyt meidät,
emmekä enää ole se,
mikä olimme silloin,
kun elimme synnissä.
Me olemme kuolleet synnille.
Tämä on siis fakta eli tosiasia.
Me tiedämme tämän
tuntui miltä tuntui.
"kun tiedämme sen,
että meidän vanha ihmisemme
on hänen kanssaan ristiinnaulittu,
että synnin ruumis kukistettaisiin,
niin ettemme enää syntiä palvelisi;
sillä joka on kuollut,
se on vanhurskautunut
pois synnistä."
(Room 6:6-7)
Meillä on siis nyt tässäkin lupaus,
joka otetaan vastaan uskolla.
Ja silloin meille konkretisoituu
Jumalan uskollisuus ja vanhurskaus
Jumalan armona eli suosiona
meitä kohtaan.
"Mutta jos olemme
kuolleet Kristuksen kanssa,
niin me uskomme
saavamme myös
elää hänen kanssaan"
(Room 6:8)
Me olemme siis Kristuksessa
Häneen upotettuja
ja yhteenkasvaneita,
ja tiedämme faktan eli
varman tosiasian,
että Kritus ei enää kuole.
"tietäen,
että Kristus,
sittenkuin hänet
kuolleista herätettiin,
ei enää kuole:
kuolema ei enää
häntä vallitse."
(Room 6:9)
Ja kaikki perustuu siihen,
että vanha ihmisemme kuoli
ja Jumalan Kirkkaus herätti meidät
ja räjäytti tai valotti meidät
Jumalan kuvaksi Kristuksessa.
Avaussanoissa,
sen pitkässä alkulauseessa
ja sitten tervehdyssanoissa,
mikä on Jumalan Evankeliumi.
Ja sitten Paavali on jakanut
tarkan tutkielman
Synnistä ja Sovituksesta
- Jumalattomuus
- Tuomio
- Laki
- Jumalan Uskollisuus
- JUMALAN VANHURSKAUS
- Usko
- Lupaus
- Kirkkaus
- Armo
Ja tuolle Armon
maaliviivalle päädyimme viimeksi.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19528503/armo-(room-512-21)
Ja nyt kolmanneksi on vuorossa
Uusi Elämä.
Ja tämä julistus on kovasti tarpeen,
sillä Paavalin julistama
Jumalan evakeliumi,
jonka hän oli suoraan
Jeesukselta saanut,
hämmensi varsinkin juutalaisia.
Nimittäin tuon
Syntiä ja Sovitusta
koskevan valtaisan opetuksen
alkaen jumalattomuudesta
ja päätyen armoon
moni oli vääntänyt kieroon.
Ja niin Paavali kirjoittaa meille
uskosta osallisille,
että nyt enää ei kukaan
vaan ajattelisi
eikä edes kuvittelisi sellaista
kuin hänen julistuksensa perusteella
jotkut uskonnolliset ihmiset
olivat pilkallisesti sanoneet.
"Mitä siis sanomme?
Onko meidän pysyttävä synnissä,
että armo suureksi tulisi?"
(Room 6:1)
Näin jotkut lakihenkiset pilkkasivat
Paavalin opetusta,
ja osoittivat samalla sen,
että he eivät olleet ollenkaan
ymmärtäneet Paavalin julistamaa
Jumalan Hyvää Sanomaa Kristuksesta.
"Pois se!
Me,
jotka olemme kuolleet
pois synnistä,
kuinka me vielä
eläisimme siinä?"
(Room 6:2)
Siis nyt Uudessa liitossa
on kysymys jostain ihan
uudesta ulottuvuudesta.
Me synnymme uudesti ylhäältä Hengestä
ja meissä alkaa Uusi Elämä
- Kristuksessa
- Vanhurskaudessa
- Taisteluissa
- Kärsimyksissä
Ja tätä neljän kohdan
selvitystä Uudesta Elämästä
Paavali on nyt aloittamassa
saatuaan valmiiksi
yhdeksän kohdan
selvityksen Synnistä ja Sovituksesta.
Me olemme siis kuolleet
pois synnistä.
Me emme enää elä synnissä.
Me elämme Kristuksessa
ja meidät värjää
jokaista pienintäkin kudosta myöten
Hänen Vanhurskautensa.
Meidät on upotettu Kristukseen
niinkuin värjättävä kangas
upotetaan väriliuokseen.
Ja niin me olemme uusi luomus
Kristuksessa.
"Vai ettekö tiedä,
että me kaikki,
jotka olemme kastetut
Kristukseen Jeesukseen,
olemme hänen kuolemaansa kastetut?"
(Room 6:3)
Ja aivan samoin kuin
me olemme Kristuksessa
paitsi kuolleet synnille
olemme myös haudatut
Kristuksen kanssa.
Ja sitten Jeesus
herätettiin kuolleista.
Isän Kirkkaus jollain tavalla
räjäytti tuon kuolleen ruumiin
eläväksi niin,
että käärinliinoihin jäi valokuva
Jeesuksesta.
Ja samoin me olemme Kristuksessa
herätetyt uuteen elämään
Valkeuden lapsina.
"Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan
haudatut kasteen kautta kuolemaan,
että niinkuin
Kristus herätettiin kuolleista
Isän kirkkauden kautta,
samoin pitää meidänkin
uudessa elämässä vaeltaman."
(Room 6:4)
Me emme siis itsessämme
ole suoriutuneet mistään vaiheesta.
Vaan meidät on upotettu siihen,
mikä tapahtui Golgatalla Pääsiäisenä.
Me olemme Kristuksessa
ja siis itse kukin
yksi ruumiinjäsen Hänessä
ja yhteenkasvaneita Häneen.
"Sillä jos me olemme
hänen kanssaan yhteenkasvaneita
yhtäläisessä kuolemassa,
niin olemme samoin myös
yhtäläisessä ylösnousemuksessa"
(Room 6:5)
Siis me (vanha ihmisemme)
emme enää elä.
Me olemme kuolleet
Kristuksen kanssa.
Olemme kuolleet synnille.
Jumalan Vanhurskaus
on siis läpivärjännyt meidät,
emmekä enää ole se,
mikä olimme silloin,
kun elimme synnissä.
Me olemme kuolleet synnille.
Tämä on siis fakta eli tosiasia.
Me tiedämme tämän
tuntui miltä tuntui.
"kun tiedämme sen,
että meidän vanha ihmisemme
on hänen kanssaan ristiinnaulittu,
että synnin ruumis kukistettaisiin,
niin ettemme enää syntiä palvelisi;
sillä joka on kuollut,
se on vanhurskautunut
pois synnistä."
(Room 6:6-7)
Meillä on siis nyt tässäkin lupaus,
joka otetaan vastaan uskolla.
Ja silloin meille konkretisoituu
Jumalan uskollisuus ja vanhurskaus
Jumalan armona eli suosiona
meitä kohtaan.
"Mutta jos olemme
kuolleet Kristuksen kanssa,
niin me uskomme
saavamme myös
elää hänen kanssaan"
(Room 6:8)
Me olemme siis Kristuksessa
Häneen upotettuja
ja yhteenkasvaneita,
ja tiedämme faktan eli
varman tosiasian,
että Kritus ei enää kuole.
"tietäen,
että Kristus,
sittenkuin hänet
kuolleista herätettiin,
ei enää kuole:
kuolema ei enää
häntä vallitse."
(Room 6:9)
Ja kaikki perustuu siihen,
että vanha ihmisemme kuoli
ja Jumalan Kirkkaus herätti meidät
ja räjäytti tai valotti meidät
Jumalan kuvaksi Kristuksessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Me olemme sitä mitä olemme
vain Kristuksessa.
Synnille kuoleminen on tosiasia
vain Kristuksessa
ja sen tähden,
että Hän kertakaikkiaan kuoli synnille.
"Sillä minkä kuoli,
sen kerta kaikkiaan kuoli synnille;
mutta minkä elää,
sen elää Jumalalle.
Niin tekin
pitäkää totena,
että olette synnille kuolleet,
mutta elätte Jumalalle
Kristuksessa Jeesuksessa."
(Room 6:10-11)
Valitettavasti tuota kohtaa
ei pidä lukea vuoden 38 käännöksestä,
vaan mistä tahansa muusta käännöksestä,
joista kaikista käy ilmi,
että ei missään tapauksessa
ole kysymys siitä,
että me itse pitäisimme itsemme
synnille kuolleina.
Kirjaimellisesti kääntäen Paavali
sanoo:
"Lukekaa/Laskekaa
itsenne kuolleiksi synnille."
Me olemme upotetut Kristukseen,
joka on kuollut synnille.
Ja silloin me olemme osalliset
kaikesta siitä, mitä Jeesus on,
mukaanlukien se,
että synti ei enää Häntä hallitse.
"Älköön siis synti hallitko
teidän kuolevaisessa ruumiissanne,
niin että olette kuuliaiset
sen himoille,
älkääkä antako jäseniänne
vääryyden aseiksi synnille,
vaan antakaa itsenne,
kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle,
ja jäsenenne
vanhurskauden aseiksi Jumalalle."
(Room 6:12-13)
Pidämme siis tosiasiana sitä,
että olemme kuolleet synnille.
Ja tämän tosiasian tähden
me voimme antaa
itsemme ja jäsenemme
Jumalan käyttöön
eikä suinkaan antaa
synnin hallita itseämme.
"Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman,
koska ette ole lain alla,
vaan armon alla."
(Room 6:14)
Kirjaimellisesti kääntäen
Paavali kirjoittaa:
"Sillä synti teitä ei hallitse
sillä ette ole
alla lain
vaan
alla armon"
Vastaus on nyt annettu
suorastaan typerään
kysymykseen siitä,
pitääkö meidän pysyä synnissä,
että armo tulisi suureksi.
Ihmiskunnan perusongelma eli synti
on tullut kaikessa kauheudessaan
jo selvitettyä.
Mutta vaikeampi pala
on Sovitus.
Jumalan Laki on selvä.
Synnistä seuraa kuolema.
Mutta kovin vaikea on mieltää
Jumalan Armo.
Jumala vanhurskauttaa .... jumalattoman.
Paavali on siis siirtynyt
käsittelemään
ihmisen uutta elämää
Kristuksessa.
Ensimmäiseksi Paavali
vastasi mielettömään kysymykseen,
pitääkö meidän pysyä synnissä,
että armo tulisi suureksi.
"Pois se"
Kirjaimellisesti kääntäen
"Ei tietenkään"
Vastaus ilmentää hämmästystä:
"Mitä ihmettä"
Ei tietenkään
meidän ei ole pakko tehdä syntiä,
jotta armo tulisi suureksi.
Asia on nyt selvä.
Meidän ei pidä pysyä synnissä
eli ei ole pakko tehdä syntiä,
jotta armo tulisi suureksi.
Mutta sitten Paavali
jatkaa ottaen esille
ikäänkuin jatkokysymyksen.
Meidän ei pidä tehdä syntiä,
jotta armo suureksi tulisi,
eikä synnin pidä meitä vallitseman.
Mutta ... saammeko tehdä syntiä.
No vastaus tähän on
tietenkin yhtä selvä
kuin ensimmäiseen kysymykseen.
Vastaus
ensimmäiseen kysymykseen
oli
Uusi Elämä ... Kristuksessa.
Toiseen kysymykseen vastaus
on oleva
Uusi Elämä ... Vanhurskaudesssa.
"Ja kaikki perustuu siihen,
että vanha ihmisemme kuoli
ja Jumalan Kirkkaus herätti meidät
ja räjäytti tai valotti meidät
Jumalan kuvaksi Kristuksessa."
Aika jysähtävä väite. Sen olen vain kokenut, että Autuaita ovat hengellisesti köyhät heidän on taivasten valtakunta. Eli kun on jossakin seurakunnassa kaikkein vähäpätöisin ja mitättömin niin Jeesus antaa lahjaksi autuutta sydämeen ja pientä iloa huvittuneisuutena.
Jumalan kuva ja kaikki muu todella vaikuttava voima on yhä onneksi kokematta. Sillä jos saisi kokea tulevan maailman voimia ja siitä huolimatta luopuisi niin ei enää olisi tietä kääntymykseen.
Hieno aloitus teiltä tällä kertaa! Yleensä liian pitkiä ja vaikeaselkoisia mutta nyt sopiva ymmärrykselleni. Kiitos.
Viittaat heprealaiskirjeen kohtaan,
jossa ei puhuta uudestisyntyneistä.
"Sillä mahdotonta on niitä,
jotka kerran ovat valistetut
ja taivaallista lahjaa maistaneet
ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa
ja tulevan maailmanajan voimia,
ja sitten ovat luopuneet
- taas uudistaa parannukseen,
he kun jälleen itsellensä
ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan
ja häntä julki häpäisevät."
Kysymys on siis heprealaisista
eikä pakanoista.
He olivat olleet kuulemassa
hengellistä julistusta,
ja nähneet ja itsekin kokeneet
Hengen voimaa
esimerkiksi parantumisihmeitä.
He tiesivät,
että Jeesus on luvattu Messias.
He eivät silti kuuluneet joukkoon,
joka oli ottanut
Sanan eli Valkeuden vastaan
ja syntyneet Jumalan lapsiksi.
Pidättävä tekijä oli
synagoogasta erottaminen.
He siis luopuivat
eli kirjaimellisesti kääntäen
asettivat sivuun
kuulemansa Hyvän Sanoman.
Ja niin moni valistetuksi tullut
päätyi siihen ratkaisuun,
että päästäkseen
takaisin synagoogaan,
osallistui seremoniaan,
jossa kiroten kielsivät Jeesuksen
ja kuvaannollisesti tallasivat
Hänen verensä maan tomuun.
He siis tiesivät
Jeesuksen olevan Messias,
mutta käyttäyvät niin kuin
oikea Messias olisi vielä tuleva
eli oikean Messiaan pitäisi vielä
tulla ja kärsiä risti.
Uudestisyntynyt uusi luomus
on Jumalan lapsi,
jota mikään voima ei voi
irrottaa Jeesuksen kädestä.
Meidät on jo siirretty
Rakkaan Pojan Valtakuntaan
ja istumme Taivaallisissa.
Meidät on upotettu Kristukseen,
ja olemme yhtä Hänen kanssaan.
Jumalan Valtakunta ilmenee
Jumalan lapsissa
vanhurskautena, rauhana ja ilona
Pyhässä Hengessä.
Eli Jumalan Valtakunta
on sisäisesti Jumalan lapsissa.