Ilmastoalarmismi taistojen tiellä.

Ilmastoalarmismi tai -aktivismi on yksi aikamme ääriliikkeistä. Se liitetään yleisesti moderniin vasemmistolaisuuteen. Ääriliikkeille, niin vasemmistolaisille kuin oikeistolaisillekin on yhteistä totalitarismi. Ääriliikkeisiin liittyneitä ihmisiä innoittaa mahdollisuus kuulua jonain päivänä totaalista valtaa käyttävään eliittiin. Vaikka mahdollisuus olisi kuinka pieni tahansa niin silti se innoittaa koska se on tunneperäinen ja ilmeisesti tulee suoraan geeneistä.

Vielä milleniumin vaihteessa demokratia näytti voittajalta. Kaikilla mittareilla mitattuna demokraattinen kansallisvaltio oli ihmisten kannalta paras ja toimivin yhteiskuntamalli. Sitten demokratiaan iski tauti, polarisaatio.

Arvopolarisaation vastapoolit ovat vasemmistoväritteinen liberaalius ja oikeistoväritteinen kansallismielisyys. Ne ovat molemmat perustaltaan demokraattisia aatesuuntia. Molempiin pyrkii kuitenkin ujuttautumaan demokratianvastaisia ääriliikkeitä. Ääriliikket pyrkivät jyrkentämään polarisaatiota saadakseen valtaa aatesuuntien sisällä. Aseena on agressiivinen propaganda ja mielenohjaus. Polarisaatiokuilua pyritään kasvattamaan kaikin keinoin.

Ristiriitojen sääntely on toimivan demokratian perusedellytys. Ääriliikkeet pyrkivät estämään ristiriitojen sääntelyn aatesuuntien välillä. Ilmastoalarmismi toisaalta pyrkii vahvistamaan vasemmistolaisen liberaalin aatesuunnan valtaa ja toisaalta saamaan lisää valtaa aatesuunnan sisällä.

"Liberaali" aatesuunta koostuu useista aatteista. Käytännön valtapolitiikassa niistä tärkeimpiä ovat 1) perinteisten arvojen mitätöinti, 2) kansallisvaltion vastustaminen ja 3) ilmastopelon lietsominen. Näistä 1) on synnyttänyt eniten vastarintaa Yhdysvalloissa ja 2) Euroopassa. Millemiumin vaihteessa Liberaalilla aatesuunnalla oli selvä ylivalta demokraattisessa maailmassa. Nyt "liberaali" arvoylivalta horjuu. Aatesuunta on jo hajonnut kun sen oikeistosiipi on irtautunut siitä. Irtautuminen on näkynyt selvimmin Yhdysvalloissa ja Suomessa. Koko demokraattisessa maailmassa kansallisvaltion pirstominen massamaahanmuutolla ja monikulttuurisuudella on vastatuulessa. Euroopassa EU-integraatio ei etene. Perinteisten arvojen mitätöinti saa nyt enemmän vastustusta kuin hyväksyntää. Ihmisten pelottelu ja syyllistäminen ilmastonmuutolla on kuitenkin vielä voimissaan ja siitä on tullut entistä tärkeämpi poliittisen ohjauksen väline "liberaalille" eliitille, siksi alarmistinen trollaus on entistä aktiivisempaa ja agressiivisempaa.

Aloituksen otsikko viittaa hienovaraisesti taistolaiseen kommunismiin. Sen uskottiin kadonneen täydellisesti Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että "taistolaisuuden" siemenet ovat itäneet uudelleen Suomen vihervasemmistolaisessa politiikassa.