Vain Raamattu -oppi on raamatun ulkopuolinen harhaoppi

Sola Scriptura -paradoksi
Aloituksen esittämä väite osuu naulan kantaan siinä ristiriidassa, että vaatimus "vain Raamattu" -periaatteesta on itse asiassa oppi, jota Raamattu itse ei suoraan opeta. Koko varhainen kristillinen liike toimi vuosikymmeniä ilman mitään yhtenäistä Uutta testamenttia, pelkän suullisen perinteen, yhteisen kokemuksen ja paikallisten käytäntöjen varassa.
* Historian todellisuus: Alkuvaiheen seurakunnilla ei ollut kädessään nykyistä Raamatun kaanonia, vaan oppi ja elämä muotoutuivat perinteessä, opetuksessa ja yhteisöllisessä järjestyksessä ennen kuin mitään kirjoituksia oli edes koottu yksiin kansiin.
* Jäykkä legalismi vs. elävä perinne: Se, että jokin asia (kuten kirkkorakennusten arkkitehtuuri, alttarirenkaat tai tarkat liturgiset muodot) tuomitaan "vääränä" puuttuvan raamatuhuomautuksen takia, paljastaa samanlaista ahdasmielistä sääntöjen viilaamista, jota Jeesus itse vastusti omana aikanaan.
* Raamattu auktoriteettina: Luterilainen ymmärrys siitä, että Raamattu on opin ylin tuomari (norma normans), ei sulje pois sitä, että ihmisyhteisöt ja kirkot tarvitsevat käytännön elämäänsä myös järjestystä, historiaa ja traditiota.
Aloituksen logiikka paljastaa sen, kuinka myöhemmät uskonnolliset virtaukset ovat rakentaneet omia ehdottomia sääntöjään ja väittäneet niitä "alkuperäisiksi", vaikka alkuperäinen liike oli kaikkea muuta kuin kaavamainen tai paperille lukittu kirjauskonto.

Raamattu ei vaadi, että kaiken pitäisi perustua Raamattuun. Itse asiassa:

2. Tim. 3
14 Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut,
15 ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,

Kaikkein tärkein, se missä piti pysyä, oli henkilökohtaisesti saatu opetus, joka piti myös siirtää eteenpäin. Siis traditio! Kirjoituksetkin olivat hyödyllisiä, mutta eivät asian ydin.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Sola Scriptura -paradoksi
Aloituksen esittämä väite osuu naulan kantaan siinä ristiriidassa, että vaatimus "vain Raamattu" -periaatteesta on itse asiassa oppi, jota Raamattu itse ei suoraan opeta. Koko varhainen kristillinen liike toimi vuosikymmeniä ilman mitään yhtenäistä Uutta testamenttia, pelkän suullisen perinteen, yhteisen kokemuksen ja paikallisten käytäntöjen varassa.
* Historian todellisuus: Alkuvaiheen seurakunnilla ei ollut kädessään nykyistä Raamatun kaanonia, vaan oppi ja elämä muotoutuivat perinteessä, opetuksessa ja yhteisöllisessä järjestyksessä ennen kuin mitään kirjoituksia oli edes koottu yksiin kansiin.
* Jäykkä legalismi vs. elävä perinne: Se, että jokin asia (kuten kirkkorakennusten arkkitehtuuri, alttarirenkaat tai tarkat liturgiset muodot) tuomitaan "vääränä" puuttuvan raamatuhuomautuksen takia, paljastaa samanlaista ahdasmielistä sääntöjen viilaamista, jota Jeesus itse vastusti omana aikanaan.
* Raamattu auktoriteettina: Luterilainen ymmärrys siitä, että Raamattu on opin ylin tuomari (norma normans), ei sulje pois sitä, että ihmisyhteisöt ja kirkot tarvitsevat käytännön elämäänsä myös järjestystä, historiaa ja traditiota.
Aloituksen logiikka paljastaa sen, kuinka myöhemmät uskonnolliset virtaukset ovat rakentaneet omia ehdottomia sääntöjään ja väittäneet niitä "alkuperäisiksi", vaikka alkuperäinen liike oli kaikkea muuta kuin kaavamainen tai paperille lukittu kirjauskonto.

Lue lisää

Usko on ihmisen sielussa ja siellä toimivassa Pyhässä Hengessä ei saleissä ja seurakunnissa. Se, että kirkko pyhittää jonkin tilan Jumalan käyttöön ei tarkoita sitä, että Jumala olisi siinä tilassa. Jumala on siinä tilassa silloin, kun sinne kokoontuu ihmisiä joiden sielussa asuu Pyhä Henki. Heidän paikalla olonsa tekee paikasta Pyhän ja he pyhitävä paikan Pyhällä Hengellä. Se tapahtuu yleensä lepopäivinä jolloin he kokoontuvat kyseiseen tilaan ja silloin myös Jeesus on siellä mukana heidän seurassaan. Meniskö jotenkin noin?

Olen tästä pitkälti samaa mieltä: kristillistä traditiota pitää arvioida sen mukaan, onko se sopusoinnussa Raamatun ja apostolisen uskon kanssa. Mutta juuri siksi en itse tekisi rajaa niin, että vain aivan ensimmäisten kristittyjen käytännöt olisivat hyväksyttäviä.

Myös vanhoillislestadiolaisuudessa hyväksytään paljon myöhemmin syntyneitä kristillisiä traditioita, esimerkiksi kirkkovuosi ja konfirmaatio. Niitä ei sellaisina löydy Uudesta testamentista, eikä niitä silti pidetä väärinä. Ratkaisevaa ei siis voi olla pelkästään se, milloin jokin käytäntö on syntynyt, vaan se, onko se ristiriidassa kristillisen uskon kanssa.

Sama pätee mielestäni alttariin, liturgiaan ja moniin muihin kirkon käytäntöihin. Kaiken ei tarvitse olla ensimmäisen vuosisadan tarkka kopio ollakseen kristillistä. Ongelma syntyy vasta silloin, jos traditio alkaa opettaa jotain evankeliumin vastaista.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Olen tästä pitkälti samaa mieltä: kristillistä traditiota pitää arvioida sen mukaan, onko se sopusoinnussa Raamatun ja apostolisen uskon kanssa. Mutta juuri siksi en itse tekisi rajaa niin, että vain aivan ensimmäisten kristittyjen käytännöt olisivat hyväksyttäviä.

Myös vanhoillislestadiolaisuudessa hyväksytään paljon myöhemmin syntyneitä kristillisiä traditioita, esimerkiksi kirkkovuosi ja konfirmaatio. Niitä ei sellaisina löydy Uudesta testamentista, eikä niitä silti pidetä väärinä. Ratkaisevaa ei siis voi olla pelkästään se, milloin jokin käytäntö on syntynyt, vaan se, onko se ristiriidassa kristillisen uskon kanssa.

Sama pätee mielestäni alttariin, liturgiaan ja moniin muihin kirkon käytäntöihin. Kaiken ei tarvitse olla ensimmäisen vuosisadan tarkka kopio ollakseen kristillistä. Ongelma syntyy vasta silloin, jos traditio alkaa opettaa jotain evankeliumin vastaista.

Lue lisää

En oikeastaan ole eri mieltä mistään kirjoittamistasi esimerkeistä, mutta vierastan silti ketjun otsikkoa, koska "Raamatussa on kaikki, mitä tarvitaan" oli uskonpuhdistuksen pääperiaatteita.

Anonyymi00026 kirjoitti:

En oikeastaan ole eri mieltä mistään kirjoittamistasi esimerkeistä, mutta vierastan silti ketjun otsikkoa, koska "Raamatussa on kaikki, mitä tarvitaan" oli uskonpuhdistuksen pääperiaatteita.

Lue lisää

Mutta tämä oppi ei löydy Raamatusta:

"Raamatussa on kaikki, mitä tarvitaan"

Anonyymi00027 kirjoitti:

Mutta tämä oppi ei löydy Raamatusta:

"Raamatussa on kaikki, mitä tarvitaan"

Ei noilla sanoilla, mutta esim. Paavalin ilmaisema "ei yli sen, mikä kirjoitettu on" (1. Kor. 4:6) ilmaisee jonkinlaisen raamin, mitä opetus ei saa olla, mitä se sitten tarkoittaakin. "Raamatussa on kaikki, mitä tarvitaan" ei tarkoita, että Raamatusta löytyisi valmis kanta jokaiseen asiaan, vaan sitä, että sieltä löytyy eväät muodostaa kanta jokaiseen asiaan. Kiistellyissä kysymyksissä tutkin itsekin traditiota. Vaikea uskoa, että uskonsa tähden marttyyrikuolemaan menneet alkukristityt olisivat olleet väärässä asioista, joissa modernit kristityt ovat kääntyneet kantaansa 180 asteen viime vuosikymmeninä.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Ei noilla sanoilla, mutta esim. Paavalin ilmaisema "ei yli sen, mikä kirjoitettu on" (1. Kor. 4:6) ilmaisee jonkinlaisen raamin, mitä opetus ei saa olla, mitä se sitten tarkoittaakin. "Raamatussa on kaikki, mitä tarvitaan" ei tarkoita, että Raamatusta löytyisi valmis kanta jokaiseen asiaan, vaan sitä, että sieltä löytyy eväät muodostaa kanta jokaiseen asiaan. Kiistellyissä kysymyksissä tutkin itsekin traditiota. Vaikea uskoa, että uskonsa tähden marttyyrikuolemaan menneet alkukristityt olisivat olleet väärässä asioista, joissa modernit kristityt ovat kääntyneet kantaansa 180 asteen viime vuosikymmeninä.

Lue lisää

"Vaikea uskoa, että uskonsa tähden marttyyrikuolemaan menneet alkukristityt olisivat olleet väärässä asioista"

Ei tämä aivan noin yksinkertaista ole. Uskonsa puolesta kuoleminen ei oikeasti todista paljon mitään - tapahtuuhan sitä muissakin uskonnoissa. Eivätkä varhaiskristityt kuolleet vaikkapa siksi, että vastustivat naispappeutta, vaan eiköhän tuossa yleisemmät kysymykset olleet taustalla.

Luther halusi kai uudistaa katolista kirkkoa, ei perustaa uutta kirkkoa, ja ajatteli Raamatusta löytyvän kristinuskon alkuperäisessä muodossa. Raamattukaan ei silti toimi niin, että mekaanisesti siirrettäisiin asiat sieltä tähän päivään, vaan ajan muuttuminen pitää ottaa huomioon niin, ettei punainen lanka kuitenkaan katoa. Helpommin sanottu kuin tehty kyllä.

Anonyymi00030 kirjoitti:

"Vaikea uskoa, että uskonsa tähden marttyyrikuolemaan menneet alkukristityt olisivat olleet väärässä asioista"

Ei tämä aivan noin yksinkertaista ole. Uskonsa puolesta kuoleminen ei oikeasti todista paljon mitään - tapahtuuhan sitä muissakin uskonnoissa. Eivätkä varhaiskristityt kuolleet vaikkapa siksi, että vastustivat naispappeutta, vaan eiköhän tuossa yleisemmät kysymykset olleet taustalla.

Lue lisää

Usein taustalla oli se, ettei suostuttu epäjumalanpalvontaan, kumartamaan keisaria jumalana. Oltiin ainoita oikeita. Se on ollut tälle maailmalle sietämätön ajatus aina. Kelpaisi, että oltaisiin yksi hyvä vaihtoehto muiden joukossa, mutta että ainoa oikea, se ei kelpaa.

Samalla on muistettava, että Raamatun oman ilmoituksen mukaan syntien anteeksiantovaltuutus annettiin seurakunnalle eli uskovaisille ihmisille (Joh. 20:23, Matt. 18:18, Matt. 16:19, Luuk. 17:3) eikä Raamattuun kirjoitetulle sanalle.

Tätä minä en allekirjoita koska minun käsitys on, että Jumala antaa synnit anteeksi vain kerran ja tämä näkemys perustuu näkyy jonka olen saanut Pyhän Hengen välityksellä.

Itse olen rakentanut mukaan ajatus kuvion, että sen täytyy tapahtua srmon yhteydessä koska en ole täysin varma sisältyykö tämä lauseen loppu kyseiseen näkyy.

Näky oli muutenkin hyvin vakuuttava mutta en ne syytä kuvata sitä uudelleen.

Minulle on ihan sama mitä ja miten muut ajattelevat asiasta toin esiin vain oman näkökulmani. Liikkeellä on kuitenkin monenlaista oppia asian suhteen ja vain yksi on oikea.

Armossa on hyvä elää sana tulee yläkerrasta eikä muiden tulkinnoista Raamatun teksteistä mitkä on kuitenkin ihmisen kirjoittamia.

Ihminen voi toki antaa toisen ihmisen synnin anteeksi henkilökohtaisella tasolla mutta muita kohtaan tehtyjen syntien osalta se on Jumalan ja ihmisen välinen asia ei siinä muilla ole sijaa väliin mennä.
Joku lahkopappi Keniastako ne anteeksi antaa?

Anonyymi00039 kirjoitti:

Samalla on muistettava, että Raamatun oman ilmoituksen mukaan syntien anteeksiantovaltuutus annettiin seurakunnalle eli uskovaisille ihmisille (Joh. 20:23, Matt. 18:18, Matt. 16:19, Luuk. 17:3) eikä Raamattuun kirjoitetulle sanalle.

Tätä minä en allekirjoita koska minun käsitys on, että Jumala antaa synnit anteeksi vain kerran ja tämä näkemys perustuu näkyy jonka olen saanut Pyhän Hengen välityksellä.

Itse olen rakentanut mukaan ajatus kuvion, että sen täytyy tapahtua srmon yhteydessä koska en ole täysin varma sisältyykö tämä lauseen loppu kyseiseen näkyy.

Näky oli muutenkin hyvin vakuuttava mutta en ne syytä kuvata sitä uudelleen.

Minulle on ihan sama mitä ja miten muut ajattelevat asiasta toin esiin vain oman näkökulmani. Liikkeellä on kuitenkin monenlaista oppia asian suhteen ja vain yksi on oikea.

Armossa on hyvä elää sana tulee yläkerrasta eikä muiden tulkinnoista Raamatun teksteistä mitkä on kuitenkin ihmisen kirjoittamia.

Ihminen voi toki antaa toisen ihmisen synnin anteeksi henkilökohtaisella tasolla mutta muita kohtaan tehtyjen syntien osalta se on Jumalan ja ihmisen välinen asia ei siinä muilla ole sijaa väliin mennä.
Joku lahkopappi Keniastako ne anteeksi antaa?

Lue lisää

Varmasti jokaisen mielestä rikkomukset itseä vastaan voi jokainen antaa anteeksi, mutta Jeesus Kristus itse antoi Jumalaa vastaan rikkomuksien (syntien) anteeksiantovaltuutuksen omilleen:

"Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt" (Joh. 20:23).
"Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja sinä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, se on oleva pelattu taivaissa" (Matt. 16:19).
"Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa" (Matt. 18:18).
"Jos sinun veljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi" (Luuk. 17:3).

Tämä on monelle vapaissa suunnissa ja helluntailaisuudesss eläville pahennus, mutta nuo ovat Herran Jeesuksen omia sanoja.

Vl-kristillisyydessä asiaa selitetään niin, että vaikka synnit saarnaa anteeksi uskovainen ihminen, voima anteeksiantoon tulee yksinomaan Jumalan ja Kristuksen Pyhältä Hengeltä, joka asuu elävässä uskossa elävien sydämessä. Tätä kutsutaan Hengen viraksi, siksi Jeesus sanoi ennen anteeksiantovaltuutusta: "Ottakaa Pyhä Henki" (Joh. 20:22). Paavali selittää "viralla, joka hengen antaa" (2. Kor. 3:8) olevan lain virkaa suurempi kirkkaus ja toteaa marssijärjestyksen: "...meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on..." (2. Kor. 4:1). Eli ensin saadaan Pyhän Hengen viralta anteeksianto, jolloin omaan sydämeen tulee elävä usko ja sen pantiksi Pyhä Henki, jolloin itsellä on Pyhän Hengen virka antaa syntejä anteeksi sydämessään asuvan Hengen voimalla.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Olen tästä pitkälti samaa mieltä: kristillistä traditiota pitää arvioida sen mukaan, onko se sopusoinnussa Raamatun ja apostolisen uskon kanssa. Mutta juuri siksi en itse tekisi rajaa niin, että vain aivan ensimmäisten kristittyjen käytännöt olisivat hyväksyttäviä.

Myös vanhoillislestadiolaisuudessa hyväksytään paljon myöhemmin syntyneitä kristillisiä traditioita, esimerkiksi kirkkovuosi ja konfirmaatio. Niitä ei sellaisina löydy Uudesta testamentista, eikä niitä silti pidetä väärinä. Ratkaisevaa ei siis voi olla pelkästään se, milloin jokin käytäntö on syntynyt, vaan se, onko se ristiriidassa kristillisen uskon kanssa.

Sama pätee mielestäni alttariin, liturgiaan ja moniin muihin kirkon käytäntöihin. Kaiken ei tarvitse olla ensimmäisen vuosisadan tarkka kopio ollakseen kristillistä. Ongelma syntyy vasta silloin, jos traditio alkaa opettaa jotain evankeliumin vastaista.

Lue lisää

Kyllä nuo Raamatun viittaukset voi käsittää niin, että ne on suoraan ihmiseltä ihmiselle eikä pastorille joka valtuutetaan antamaan synnit anteeksi Jumalan puolesta. Ihminen voi antaa muille anteeksi häneen kohdistuneet synnit ja se on merkki siitä, että jos hän antaa ne anteeksi jo maan päällä ei Jumala tule puuttumaan tähän ihmisen oman tahdon mukaan tehtyyn ratkaisuun.

Anna meille meidän syntimmme anteeksi niin kuin me olemme antaneet...
Kuinka moni todellisuudessa on ne anteeksi antanut. Se on monelle kova paikka jos oikeus maan päällä jää toteutumatta.

Kyllä minäkin siskolleni ja veljelleen olen heidän syntinsä anterksi antanut mutta isään kohdistuneet rikokset ja niiden anteeksi antaminen jää Jumalan eteen vaikka lupasin isälleni selvittää tapahtuneet. Niiden syntien anteeksiantaminen ei ole minun vallassa vaikka oikeutta olen yrittänyttä hakea.

Armon ei lain alla.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Samalla on muistettava, että Raamatun oman ilmoituksen mukaan syntien anteeksiantovaltuutus annettiin seurakunnalle eli uskovaisille ihmisille (Joh. 20:23, Matt. 18:18, Matt. 16:19, Luuk. 17:3) eikä Raamattuun kirjoitetulle sanalle.

Tätä minä en allekirjoita koska minun käsitys on, että Jumala antaa synnit anteeksi vain kerran ja tämä näkemys perustuu näkyy jonka olen saanut Pyhän Hengen välityksellä.

Itse olen rakentanut mukaan ajatus kuvion, että sen täytyy tapahtua srmon yhteydessä koska en ole täysin varma sisältyykö tämä lauseen loppu kyseiseen näkyy.

Näky oli muutenkin hyvin vakuuttava mutta en ne syytä kuvata sitä uudelleen.

Minulle on ihan sama mitä ja miten muut ajattelevat asiasta toin esiin vain oman näkökulmani. Liikkeellä on kuitenkin monenlaista oppia asian suhteen ja vain yksi on oikea.

Armossa on hyvä elää sana tulee yläkerrasta eikä muiden tulkinnoista Raamatun teksteistä mitkä on kuitenkin ihmisen kirjoittamia.

Ihminen voi toki antaa toisen ihmisen synnin anteeksi henkilökohtaisella tasolla mutta muita kohtaan tehtyjen syntien osalta se on Jumalan ja ihmisen välinen asia ei siinä muilla ole sijaa väliin mennä.
Joku lahkopappi Keniastako ne anteeksi antaa?

Lue lisää

Kun ihminen kokee Jumslsn armon ei siinä tule mukana valtakirjaa antaa anteeksi muiden syntejä. Jumala ilmoittaa tahtonsa. Näillä sivuilla taitaa olla harvassa ne jotka ovat sen kokeneet tai vaihtoehtoisesti he vaikenevat ja seuraavat kirjoituksia.

Tämän ketjun osalta teen samoin.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Kyllä nuo Raamatun viittaukset voi käsittää niin, että ne on suoraan ihmiseltä ihmiselle eikä pastorille joka valtuutetaan antamaan synnit anteeksi Jumalan puolesta. Ihminen voi antaa muille anteeksi häneen kohdistuneet synnit ja se on merkki siitä, että jos hän antaa ne anteeksi jo maan päällä ei Jumala tule puuttumaan tähän ihmisen oman tahdon mukaan tehtyyn ratkaisuun.

Anna meille meidän syntimmme anteeksi niin kuin me olemme antaneet...
Kuinka moni todellisuudessa on ne anteeksi antanut. Se on monelle kova paikka jos oikeus maan päällä jää toteutumatta.

Kyllä minäkin siskolleni ja veljelleen olen heidän syntinsä anterksi antanut mutta isään kohdistuneet rikokset ja niiden anteeksi antaminen jää Jumalan eteen vaikka lupasin isälleni selvittää tapahtuneet. Niiden syntien anteeksiantaminen ei ole minun vallassa vaikka oikeutta olen yrittänyttä hakea.

Armon ei lain alla.

Lue lisää

"suoraan ihmiseltä ihmiselle eikä pastorille joka valtuutetaan antamaan synnit anteeksi Jumalan puolesta"

Totta, vl-kristillisyydessä anteeksiantovalta onkin jokaisella Pyhän Hengen saaneella vl-kristityllä eikä vain papeilla.

Jokainen ihminen voi antaa anteeksi häneen itseensä kohdistetut synnit omassa mielessään ja sanoittaa anteeksiantonsa myös häntä vastaan rikkoneelle, mutta vain Pyhän Hengen saanut kristitty voi päästää minkä tahansa synnin siten, että maan päällä anteeksi annettu on päästetty myös taivaassa. Ihmisen anteeksiantama rikkomus on viimeisen tuomion syntiluettelossa pois pyyhkimättömänä, jos sitä ei ole pyyhitty pois Karitsan verellä.

Meillä ihmisillä on kankea sydän, kuten olet itsekin huomannut. "Isä Meidän" -rukousta rukoillessa ajattelen usein mielessäni, että kumpa antaisit anteeksi paremmin kuin me ihmiset annamme toisillemme. Kyllä Jumala antaakin. Meille ihmisille on sanottu: "Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne." (Matt. 6:14-15.) Kankean sydämen taivutus anteeksiantoon voi olla elinikäinen prosessi, mutta sydämen kankeudenkin on Herra Jeesus onneksi pessyt omiltaan viattomalla verellään.

Erottaisin toisistaan kaksi asiaa. Kuvitellaan, että suuttuu ja käy hakkaamassa pesäpallomailalla kaverinsa auton lommoille. Adrenaliinin laskettua säikähtää ja hoksaa, että tulipa tehtyä tyhmästi, ja menee pyytämään anteeksi. Kaveri tuumaa, että kyllä saat anteeksi, mutta aiheutetut vahingot saat korvata. Tässä on siis kaksi tasoa: väärän teon antaminen anteeksi ja aiheutetun vahingon korvaaminen. Oikein höveli saattaisi tuumata, jos ei rahasta ole pulaa, että olihan se tyhmästi tehty, mutta saat anteeksi äläkä toiste tee moista. Useimmilla ei kuitenkaan ole varaa moiseen, joten aiheutettujen vahinkojen korvaaminen rahallisesti on perusteltua, vaikka haluaakin antaa anteeksi. Teosta voisi tietysti tehdä rikosilmoituksen ja vaatia sakkoa/vankeutta, mutta tietysti jos kaveri tulee tuntoihinsa ja korvauksen saa ilman raskasta oikeusprosessia, kaikkien osapuolten kannalta on parasta tyytyä vahingonkorvauksiin.

Jos kuitenkin ko. synnin antaa anteeksi vain ihminen eikä sitä Pyhän Hengen kautta saarnata katuvalle anteeksi Jeesuksen omien toimesta, se on anteeksi auton omistajan mielessä, mutta ei vielä taivaassa. Siellä sekin synti pidettynä syntilistalla niin kauan kuin ihminen saa Jeesuksen valtuuttaman ihmisen sydämessä olevan Pyhän Hengen voimalla saarnatulla sanalla kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Uskovainen ihminen voi saarnata autonsa lommoille hakkaamisen anteeksi siten, että se on taivaassakin anteeksi, mutta ei uskovaisenkaan ihmisen tarvitse luopua vaatimasta vahingonkorvauksia itselle aiheutuneesta ajallisesta vahingosta. Anteeksianto väärästä teosta ja hyvitys aiheutetusta vahingosta ovat siten kaksi eri asiaa.

Kun Jumalan valtakunnasta saarnataan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, synninpäästön uskovalle kaikki synnit ovat anteeksi maan päällä ja taivaassa. Ajallisesti kaikki rikkomukset eivät ole sillä sekunnilla anteeksi niiden ihmisten mielissä, joita vastaan on rikkonut, mutta kun asia on kunnossa taivaassa, ihminen saa voiman alkaa hoitaa asioita kuntoon myös ajallisesti. Jos on rikoksia, ne hoidetaan tarvittaessa rikosprosessein ja vahingonkorvauksin, jos vain syntejä, ne hoidetaan anteeksipyynnöin tai keskusteluin. Kuitenkaan rikotun anteeksianto ei ole edellytys sille, että synti olisi anteeksi taivaassa. Kun on itse rikkonut ja käy pyytämässä anteeksi, silloin on ottanut omansa pois, vaikka rikottu ei haluaisi antaa anteeksi. Joskus voi antaa ajan kulua ja kokeilla uudelleen, joko olisi mahdollista saada anteeksi, mutta aina ihmisten välit eivät täällä ajassa korjaudu, vaikka hyvää tahtoa olisi.

Apostolit saarnasivat samasta Jeesuksesta, mutta heillä oli eri näkemykset siitä, miten uusi uskonto suhteutuu vanhaan juutalaisuuteen. Paavalin radikaalimpi, laista vapaa linja muovasi kristinuskoon sen muodon, jolla se myöhemmin erosi täysin juutalaisuudesta omaksi maailmanuskonnokseen.

Paavalin näkemys oli, että laki on vain juutalaisia varten. Siinä ero, muilta osin yhtenevä.

Ottaen huomioon nykyisen tilanteen Paavalin näkemys lienee oikea vaikka on tapahtunut lahkoontumista lain alle.

Kukin itse päättäköön minkä kokee paremmaksi itselleen. Onko Jumalan johdatuksessa lain vai sydämen kautta.

Aika näyttää minne tie vie.

Kirkollisia traditiota ei ollut ennen kirkkoa vaikka osa näistä traditio iksi muodostuneesta tavoista on alku juuriltaan juutalaisista tavoissa ja siten ne pohjautuvat juutalaisuuteen.

Silti siitä on pitkä satoja vuosia kestänyt matka ennen kuin ne muotoutuvat traditioiksi joita on vielä nykyisinkin käytössä. Pääosa traditioista on uudempaa alkuperää.

Ei taida olla ihan Raamatun mukainen sjstuskuvio, voi helposti mennä harhaopin puolelle.

Kirjaa ei varsinaisesti suunniteltu vaan se pitää sisällään useita kirjoja ja on myös historiallinen jatkumo luomisesta uuteen liittoon ja sen alkuaikoihin ja se kertoo vallinneesta ajasta hengellisestä näkökulmasta.

Mitä totena pitää riippuu lukijasta ja se näkemys peilautuu usein ihmisen uskon tai uskottomuuden kautta. Historialliset tapahtumat lieneen pitkälti totta, mutta tarinat niiden ympärillä on muovautunut kirjoittajan ja kertojan näkökulmasta mikä tekee tarinasta toden.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Kirjaa ei varsinaisesti suunniteltu vaan se pitää sisällään useita kirjoja ja on myös historiallinen jatkumo luomisesta uuteen liittoon ja sen alkuaikoihin ja se kertoo vallinneesta ajasta hengellisestä näkökulmasta.

Mitä totena pitää riippuu lukijasta ja se näkemys peilautuu usein ihmisen uskon tai uskottomuuden kautta. Historialliset tapahtumat lieneen pitkälti totta, mutta tarinat niiden ympärillä on muovautunut kirjoittajan ja kertojan näkökulmasta mikä tekee tarinasta toden.

Lue lisää

Tarkoitan totuutta kirjoittajan näkökulmasta en yleismaailmallisena totuutena.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Tarkoitan totuutta kirjoittajan näkökulmasta en yleismaailmallisena totuutena.

Tarinoilla lienee ollut lähinnä opetuksellinen merkitys. Lieneekö niitä edes otettu omana aikanaan historiallisina, esim. vedenpaisumus. Yleensäkin historiallisen totuuden käsite on oikeastaan vasta uudempaa perua. Joka tapauksessa tarinat eivät yleensä ole historiallisesti totta. Ne voivat silti olla mielenkiintoisia ja tärkeitä.