Uusi MAGA peli

Turussa pelataan Ruskean Talon Tähti nimistä peliä

Jos Trumpin "America First" -ajattelua vietäisiin äärimmilleen ja tarkasteltaisiin asiaa puhtaasti geopoliittisesti, voisi syntyä ajatus Suur-Amerikasta, liittovaltiosta, johon kuuluisivat Yhdysvaltojen lisäksi Kanada, Grönlanti, Meksiko, Kuuba, Panama ja kaikki muut Väli-Amerikan valtiot, Venezuela, Kolumbia sekä ehkä myös Islanti.

Tässä ei tietenkään ole kyse lähitulevaisuudessa toteutuvasta poliittisesta hankkeesta, eikä tämä ole Trumpin virallinen suunnitelma, vaan ajatuskokeesta siitä, miltä todellinen Suur-Amerikka voisi näyttää, jos tavoitteena olisi rakentaa mahdollisimman vahva ja omavarainen läntinen supervalta.

Tällainen Suur-Amerikka olisi maantieteellisesti lähes käsittämättömän vahva kokonaisuus. Se ulottuisi arktiselta alueelta Etelä-Amerikan pohjoisosaan ja Pohjois-Atlantilta Tyynellemerelle. Kanada, Yhdysvallat ja Meksiko muodostaisivat valtavan yhtenäisen manneralueen, Grönlanti avaisi oven arktiselle alueelle ja Islanti vahvistaisi asemaa Pohjois-Atlantilla. Karibia, Väli-Amerikka, Kolumbia ja Venezuela puolestaan muodostaisivat luonnollisen jatkumon kohti Etelä-Amerikkaa.

Panama olisi kokonaisuuden strateginen avain. Panaman kanava yhdistää Atlantin ja Tyynenmeren, ja sen hallinta samassa poliittisessa kokonaisuudessa Pohjois-Amerikan valtavien satamien ja liikenneverkkojen kanssa antaisi Suur-Amerikalle poikkeuksellisen aseman maailmankaupassa. Käytännössä sama supervalta olisi läsnä Arktiksella, Atlantilla, Karibialla ja Tyynellämerellä.

Luonnonvarojen näkökulmasta kokonaisuus olisi yhtä vaikuttava. Kanadan valtavat energia-, metsä-, mineraali- ja vesivarat yhdistyisivät Yhdysvaltojen teknologiaan ja teolliseen kapasiteettiin, Meksikon tuotantoon, Väli-Amerikan maatalouteen, Kolumbian ja Venezuelan energia- ja mineraalivaroihin sekä Grönlannin arktiseen sijaintiin ja mineraalipotentiaaliin. Samalla muodostuisi valtava ja ilmastoltaan erittäin monipuolinen maatalousalue.

Taloudellisesti tämä olisi yksi maailman suurimmista sisämarkkinoista. Ajatus olisi tavallaan "America First" ilman nykyisiä rajoja, mahdollisimman suuri yhteinen tuotantoalue, yhteiset infrastruktuurit, energiaomavaraisuus ja valtavat kuluttajamarkkinat. Yhdysvaltojen teknologia ja pääoma, Kanadan luonnonvarat, Meksikon teollisuus, Panaman logistiikka sekä Väli-Amerikan ja Etelä-Amerikan tuotanto täydentäisivät toisiaan. Tavoitteena ei olisi olla riippuvainen muusta maailmasta, vaan tehdä tästä valtavasta alueesta mahdollisimman vahva itsenäinen taloudellinen keskus.

Ja juuri tässä ajatuksessa on ehkä Trumpin maailmankuvan kiinnostavin puoli. Jos "America First" tarkoittaa sitä, että Yhdysvaltojen pitää ajatella ensisijaisesti omaa strategista asemaansa, miksi raja pitäisi geopoliittisesti piirtää nykyisiin kansallisiin rajoihin? Jos Yhdysvaltojen todellinen etu on hallita omaa lähialuettaan, turvata Pohjois-Amerikan luonnonvarat, varmistaa Karibian ja Panaman strategiset reitit sekä estää ulkopuolisten suurvaltojen vaikutusvallan kasvu läntisellä pallonpuoliskolla, silloin ajatus Suur-Amerikasta alkaa näyttää johdonmukaiselta.

Sotilaallisesti tällainen valtio olisi käytännössä omaa luokkaansa. Yhdysvaltojen asevoimat yhdistyisivät Kanadan ja Grönlannin arktiseen asemaan, Islannin Pohjois-Atlantin sijaintiin, Panaman kanavaan sekä Karibian, Väli-Amerikan ja Kolumbian muodostamaan eteläiseen strategiseen vyöhykkeeseen. Se olisi supervalta, jolla olisi poikkeuksellisen vahva asema lähes kaikilla läntisen pallonpuoliskon tärkeimmillä merialueilla.

Meksikon, Väli-Amerikan, Karibian, Kanadan ja Yhdysvaltojen yhteiskunnat ovat historialtaan, taloudeltaan ja poliittiselta kulttuuriltaan hyvin erilaisia. Venezuelan tai Kuuban kaltaisten maiden yhdistäminen samaan liittovaltioon olisi vielä kokonaan oma kysymyksensä. Tällainen  voisi toimia hajautettuna liittovaltiona, jossa nykyiset valtiot säilyttäisivät laajan itsehallinnon ja yhteiselle keskushallinnolle annettaisiin vain tärkeimmät tehtävät, puolustus, ulkopolitiikka, yhteismarkkinat, valuutta ja strateginen infrastruktuuri.

Jos Eurooppa pystyi rakentamaan Euroopan unionin ympärille järjestelmän, jossa entiset kilpailijat sitoutuvat yhteisiin markkinoihin ja instituutioihin, miksei joskus tulevaisuudessa voisi syntyä vastaavanlainen amerikkalainen suuralue? Ei välttämättä heti yksi supervaltio, vaan ensin yhteiset markkinat, energia, infrastruktuuri ja puolustus ja vuosikymmenten aikana yhä tiiviimpi liittorakenne.

Tässä mielessä "America First" -ajattelu voitaisiin paradoksaalisesti tulkita myös paljon nykyistä Yhdysvaltoja laajemmaksi ajatukseksi. Ei pienempi Amerikka, joka vetäytyy maailmasta, vaan paljon suurempi Amerikka, joka tekee omasta lähialueestaan niin vahvan, ettei sen tarvitse jatkuvasti kilpailla muiden suurvaltojen kanssa niiden ehdoilla. Se olisi tietenkin valtava ja erittäin vaikea projekti, mutta toteutuessaan Suur-Amerikka olisi yksi maailman voimakkaimmista mahdollisista valtakeskittymistä.