Politiikassa monta kertaa hyvin olennaista on se, miltä asiat näyttävät. Se kun kertoo ainakin jossain määrin myös prioriteeteista. Esimerkiksi nyt näyttää melkoiselta valinnalta myöntää kehysriihessä rahaa jollekin KD:lle tärkeällä helluntaikuorolle kun samaan aikaan järjestöleikkausten seurauksena yli 1300 ihmisen työpaikka on vaarassa muista yhteiskunnallisista vaikutuksista puhumattakaan.
On tietysti selvää, että helluntaikuoron avustus ei ole sama mitä järjestöavustukset. Samalla on selvää, että järjestöjen tekemä työ on suomalaiselle yhteiskunnalla huomattavan merkittävää, vaikka sitä nyt hallituspuolueiden puheissa pyritäänkin vähättelemään. Nämä toimet ovat vain jatkumo sille 3,5 vuotta jatkuneelle ristiriidalle, mitä hallituksen "ei ole varaa"-rälssi on pitänyt sisällään.
Millä esimerkiksi nyt kehysriihessä päätetyt veronkennykset tehtiin? Velkarahalla. Minkä piti päättyä tämän hallituksen astuessa valtaan? Velaksi eläminen.
Tämä tekee selväksi yhden hyvin olennaisen asian: politiikassa on aina varaa arvovalintoihin. Erinäinen pakkopuhe on vain retorinen keino rationalisoida omia päätöksiä. Olemme kuulleet vaikka ja kuinka, miten sosiaaliturvaa on ollut "pakko" leikata, koska velkaantuminen, mutta sama logiikka ei sitten pädekään kun puhutaan vaikka yhteisöveron alentamisesta.
Tästä päästään siihen tärkeimpään. Suomen sote-kenttää halvaannuttavat järjestöleikkaukset eivät ole pakon vaan halun edessä tehtyjä. Ne tehdään, koska näin on haluttu tehdä. Kansalaisyhteiskunta halutaan iskeä polvilleen ja pahempaakin.
Nythän kenelläkään ei ole mitään käsitystä siitä, mihin järjestöjen kautta avun saaneet ihmiset menevät tai se osaaminen, mitä järjestöissä on. Mutta se kylmä tosiasia on, ettei näitä päätöksiä tekeviä edes kiinnosta tämä. Eihän kukaan järjellisellä tavalla toimiva päättäjä riko jotain jos ei ole tarjota korvaavaa tilalle. Silti näin tehdään.
Tältä näyttää ideologinen halu.
On tietysti selvää, että helluntaikuoron avustus ei ole sama mitä järjestöavustukset. Samalla on selvää, että järjestöjen tekemä työ on suomalaiselle yhteiskunnalla huomattavan merkittävää, vaikka sitä nyt hallituspuolueiden puheissa pyritäänkin vähättelemään. Nämä toimet ovat vain jatkumo sille 3,5 vuotta jatkuneelle ristiriidalle, mitä hallituksen "ei ole varaa"-rälssi on pitänyt sisällään.
Millä esimerkiksi nyt kehysriihessä päätetyt veronkennykset tehtiin? Velkarahalla. Minkä piti päättyä tämän hallituksen astuessa valtaan? Velaksi eläminen.
Tämä tekee selväksi yhden hyvin olennaisen asian: politiikassa on aina varaa arvovalintoihin. Erinäinen pakkopuhe on vain retorinen keino rationalisoida omia päätöksiä. Olemme kuulleet vaikka ja kuinka, miten sosiaaliturvaa on ollut "pakko" leikata, koska velkaantuminen, mutta sama logiikka ei sitten pädekään kun puhutaan vaikka yhteisöveron alentamisesta.
Tästä päästään siihen tärkeimpään. Suomen sote-kenttää halvaannuttavat järjestöleikkaukset eivät ole pakon vaan halun edessä tehtyjä. Ne tehdään, koska näin on haluttu tehdä. Kansalaisyhteiskunta halutaan iskeä polvilleen ja pahempaakin.
Nythän kenelläkään ei ole mitään käsitystä siitä, mihin järjestöjen kautta avun saaneet ihmiset menevät tai se osaaminen, mitä järjestöissä on. Mutta se kylmä tosiasia on, ettei näitä päätöksiä tekeviä edes kiinnosta tämä. Eihän kukaan järjellisellä tavalla toimiva päättäjä riko jotain jos ei ole tarjota korvaavaa tilalle. Silti näin tehdään.
Tältä näyttää ideologinen halu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Rahan jakaminen työttömille ja muille paskoille on kertsakaikkiaan loputtava. Se on vaan niin.
ei munkaan mielestä
tiputetut kansanedustajat
tartte loisimisrahaa! €=#
😁
Singaporen talousmalli käyttöön
Kun rahat on loppu, on pakko leikata. PISTE!
Varsinkin Suomi, jo pelkästään sijaintinsa takia, on maa, jonka ei kannattaisi yrittää "pärjätä" verokilpailulla. Sijoituspäätöksissä harvoin on kyse veroista, mutta julkisen talouden alijäämissä taas ei juuri mistään muusta olekaan kyse.