Täällä on paljon aiheita siitä, miten sen parisuhteen saisi, ja mitä kriteerejä on.
Itse koen, että kyllä sitä nyt alkuun pääsee helposti niin miehet kuin naiset.
Siinä sitä onkin tekemistä, että olet jonkun kanssa vaikka 50 vuotta onnellisessa parisuhteessa. Tai edes 10 vuotta.
On monenlaista mutkaa ja vaihetta matkan varrella. Ongelmilta ei yksikään välty.
Toki tämä aihe kuuluisi tuonne parisuhteen puolelle, mutta ajattelin kysyä vinkkejä.
Entä se parisuhde sitten..
65
204
Vastaukset 65
Sen miten ja millä kriteereillä parisuhteeseen pääsee ja "yltää", tuskin on mitään yhtä konstia. Ihmisiä ja vaatimuksia on niin valtavasti erilaisia.
Itse koen ettei ole ollut mitenkään helppoa löytää ihmistä, jonka kanssa parisuhde nimenomaan olisi pitkäikäinen ja lyhytikäisillä en ole koskaan tehnyt mitään, paitsi oppinut kantapääoppia.
Sitten taas nykykriteerejä lukiessani totean, olenpa päässytkin helpolla pariutumaan. Ihan vaan juttelemalla ja sopimalla taas uuden tapaamisen, jonka myötä asiat on rullanneet omalla painollaan tutuksi tulemisen myötä.
Eli ihan eka nyt se kommunikointi, vastavuoroinen on edellytys ha että jatkoa seuraa, rohkeus ja ennakkoluulottomuus. 👍Itse veikkaan, että suurin syy nykyään miksi mitään ei saa, ennakkoluulot. Niihin tyssää, vaikka keskustella osaisikin.
Hirnusti vaikka mitä helvetin odotusta ja ennakkoluulija. Ei niillä kehenkään pääse ikinä tutustumaan, jos on valmiiksi jo "hyi yäk".
- Anonyymi00001UUSI
Itselläni se ongelma on nimenomaan ollut siinä, että löytää sellaisen, jonka kanssa voisi olla yhdessä pitkäänkin. Sellainen, jolla ei ole kohtuuttoman vaikeita käyttäytymismalleja, jotta pitkä yhteiselo toimisi.
- Anonyymi00003UUSI
Tökstöksnöö kirjoitti:
Sepäs se ja jolle omat käyttäytymismallit ei myöskään näyttäydy kohtuuttomina.
Tuopa juuri. Omassa elämässäni ne ovat tosin aina olleet ne samat asiat, jotka ovat olleet tavallaan molempia.
- Anonyymi00002UUSI
Minä sanoisin että jos puhutaan 50 vuoden suhteista, niin kannattaa unohtaa se "onnellinen" sana tuosta lauseesta ja korvata se vaikka siedettävällä tai kestävyyden rajoissa olevalla :)
Älkää älkää hyvät ihmiset alkako näihin sotkuihin. Vapausasteenne kapenee.
-keinovaginamies-- Anonyymi00005UUSI
Erikoista. Tunnen ilmeisesti sitten montaerinomaisesti kumppaninsa valinnutta, kun kaikki tietämäni pitkät liitot ovat ja ovat olleet nimenomaan onnellisia. Ne vähemmän onnelliset ovat aina päättyneet eroon.
Niin, ei ne kellään ole 50 vuotta onnellisia, se lopputulema vaan ynnätään kysyttäessä niin kuin kaikki olis ollut yhtä kivaa koko yhteisen elämän.
Saatetaan sanoa, yhdessä käyty riidat läpi. Muttei sen enempää että oli ihan helvetin lähelöä ettei erotyu ainakin seitkyt kertaa, sitten vaan päätettiin jatkaa vaikka vähän vituttikin toinen. Lopoutulema ollaa oltu 50 vuotta onnellisesti yhdessä. Eli suomeksi, ollaa onnellisia nyt kuitenkin kun kestettiin toisiamme se 50 vuotta. Kun hyvääkin mahtuu niihin vuosiin ja kumpikin on onnellinen siitä, mitä oppi vaikeuksista yhdessä.Tökstöksnöö kirjoitti:
Niin, ei ne kellään ole 50 vuotta onnellisia, se lopputulema vaan ynnätään kysyttäessä niin kuin kaikki olis ollut yhtä kivaa koko yhteisen elämän.
Saatetaan sanoa, yhdessä käyty riidat läpi. Muttei sen enempää että oli ihan helvetin lähelöä ettei erotyu ainakin seitkyt kertaa, sitten vaan päätettiin jatkaa vaikka vähän vituttikin toinen. Lopoutulema ollaa oltu 50 vuotta onnellisesti yhdessä. Eli suomeksi, ollaa onnellisia nyt kuitenkin kun kestettiin toisiamme se 50 vuotta. Kun hyvääkin mahtuu niihin vuosiin ja kumpikin on onnellinen siitä, mitä oppi vaikeuksista yhdessä.Ihmiset on onnellisia siitä, että kaiken paskan jälkeen sieti toisiaan eikä oo yksin. Se on sitä yhteen kasvamista, eikä se onnellisuus ole sitä mitä lapset kuvittelee, naurua ja helppoutta 24/7. 365vrk...
- Anonyymi00006UUSI
Kysynkin nyt tuota asiaa, että mikä se on se "vapaus", jonka osa kokee parisuhteessa vähenevän/kapenevan? En ole koskaa tajunnut tuota osaa, edes aiemmassa pidemmässä parisuhteessani. Mikä on sitä vapautta, jota jotkut kaipaavat, jota parisuhde jotenkin rajoittaa. Itse en ole kokenut parisuhteen koskaan rajoittaneen vapauttani. Olen joskus ollut hetken parisuhteessa, jossa toinen osapuoli koki parisuhteen rajoittavan vapauttaan vetää pää täyteen milloin ikinä sattuikaan mieli, joten vapautin hänet etsimään sellaista kumppania, joka myös tykkäisi vetää päänsä usein täyteen.
Tökstöksnöö kirjoitti:
Ihmiset on onnellisia siitä, että kaiken paskan jälkeen sieti toisiaan eikä oo yksin. Se on sitä yhteen kasvamista, eikä se onnellisuus ole sitä mitä lapset kuvittelee, naurua ja helppoutta 24/7. 365vrk...
Ja harva vanhuspari haluaa muistella niitä vaikeita aikija, alleviivaten niitä vaan mielummin ne onnelliset asiat tuodaan julkisuuteen.
- Anonyymi00007UUSI
Tökstöksnöö kirjoitti:
Niin, ei ne kellään ole 50 vuotta onnellisia, se lopputulema vaan ynnätään kysyttäessä niin kuin kaikki olis ollut yhtä kivaa koko yhteisen elämän.
Saatetaan sanoa, yhdessä käyty riidat läpi. Muttei sen enempää että oli ihan helvetin lähelöä ettei erotyu ainakin seitkyt kertaa, sitten vaan päätettiin jatkaa vaikka vähän vituttikin toinen. Lopoutulema ollaa oltu 50 vuotta onnellisesti yhdessä. Eli suomeksi, ollaa onnellisia nyt kuitenkin kun kestettiin toisiamme se 50 vuotta. Kun hyvääkin mahtuu niihin vuosiin ja kumpikin on onnellinen siitä, mitä oppi vaikeuksista yhdessä.Minä sanoisin, että ihmiset haluavat olla positiivisia ja uskoa hyviin uutisiin.
Ja ennen kaikkea siihen, että omassa elämässä tuli tehtyä hyviä ratkaisuja, kun sitä kysytään 70+ vuotiaita.
Muutenhan sitä katkeroituisi :)
Kuulin tänään radiosta uutisen, että Kainuun korpeen (tai jonnekin sinne päin) aletaan rakentaa kolmea datakeskusta. Joku Googlen johtaja oli kertonut kuinka tämä tuo rakentamisvaiheessa yli 30 000 työpaikkaa ja toimiessaankin vielä yli 3000 työpaikkaa.
Mm. nämä ovat niitä positiivisia uutisia joita ihmiset haluavat sekä kuulla että kertoa, mutta kuka (...ootti) näitä uskoo ???
-keinovaginamies- - Anonyymi00008UUSI
Anonyymi00007 kirjoitti:
Minä sanoisin, että ihmiset haluavat olla positiivisia ja uskoa hyviin uutisiin.
Ja ennen kaikkea siihen, että omassa elämässä tuli tehtyä hyviä ratkaisuja, kun sitä kysytään 70 vuotiaita.
Muutenhan sitä katkeroituisi :)
Kuulin tänään radiosta uutisen, että Kainuun korpeen (tai jonnekin sinne päin) aletaan rakentaa kolmea datakeskusta. Joku Googlen johtaja oli kertonut kuinka tämä tuo rakentamisvaiheessa yli 30 000 työpaikkaa ja toimiessaankin vielä yli 3000 työpaikkaa.
Mm. nämä ovat niitä positiivisia uutisia joita ihmiset haluavat sekä kuulla että kertoa, mutta kuka (...ootti) näitä uskoo ???
-keinovaginamies-Miten sinä sitten määrittäisit onnellisen parisuhteen? Jokaisen päivän pitäisi olla pelkkää päivänpaistetta?
- Anonyymi00009UUSI
Tökstöksnöö kirjoitti:
Ihmiset on onnellisia siitä, että kaiken paskan jälkeen sieti toisiaan eikä oo yksin. Se on sitä yhteen kasvamista, eikä se onnellisuus ole sitä mitä lapset kuvittelee, naurua ja helppoutta 24/7. 365vrk...
Niin,
Eli loppupeleissä tähtäys siihen, että joku on passittamassa hoivakotiin sitten kun sen aika tulee, on toteutunut.
Ja tästä ollaan onnellisia :))
Jotkut myös siitä, että omia geenejä on saatu siirrettyä jatkoon.
Pienestä sitä ihminen voi olla onnellinen :)
-keinovaginamies- - Anonyymi00010UUSI
Anonyymi00008 kirjoitti:
Miten sinä sitten määrittäisit onnellisen parisuhteen? Jokaisen päivän pitäisi olla pelkkää päivänpaistetta?
Oliskohan tuossa kyse siitä samanta semantiikasta, kuin siinä voiko Suomea kutsua onnelliseksi maaksi?
Anonyymi00007 kirjoitti:
Minä sanoisin, että ihmiset haluavat olla positiivisia ja uskoa hyviin uutisiin.
Ja ennen kaikkea siihen, että omassa elämässä tuli tehtyä hyviä ratkaisuja, kun sitä kysytään 70 vuotiaita.
Muutenhan sitä katkeroituisi :)
Kuulin tänään radiosta uutisen, että Kainuun korpeen (tai jonnekin sinne päin) aletaan rakentaa kolmea datakeskusta. Joku Googlen johtaja oli kertonut kuinka tämä tuo rakentamisvaiheessa yli 30 000 työpaikkaa ja toimiessaankin vielä yli 3000 työpaikkaa.
Mm. nämä ovat niitä positiivisia uutisia joita ihmiset haluavat sekä kuulla että kertoa, mutta kuka (...ootti) näitä uskoo ???
-keinovaginamies-No se ja kuten tiedetään itse kukin, kun jokin haastava kääntyy lopulta meidän iloksi, hyväksi eikä vie kaikkea mitä pelättiin vievän siinä taistellessa. Niin puheissa se kiitollisuus siitä korostaa hyvää ei sitä pahaa koettua.
Niin varmaan 30 tuhatta plus 3 tuhatta. 😂- Anonyymi00011UUSI
Anonyymi00009 kirjoitti:
Niin,
Eli loppupeleissä tähtäys siihen, että joku on passittamassa hoivakotiin sitten kun sen aika tulee, on toteutunut.
Ja tästä ollaan onnellisia :))
Jotkut myös siitä, että omia geenejä on saatu siirrettyä jatkoon.
Pienestä sitä ihminen voi olla onnellinen :)
-keinovaginamies-Täytyy todeta, että itselläni ei ole nuo kyseiset asiat käyneet parisuhteessani mielessä. Ehlä ei ole vielä riittävästi ikää, että hoivakoti mietityttäisi. Ja eihän nyt 17 vuotta ole likipitäenkään 50 vuotta. Loppuu elämä kesken ennen sitä viittäkymmentä.
Ne mitkä minulle ovat sitä onnea tuoneet ovat olleet se, että minulla on joku, johon voin (tai olen ainakin tähän asti) voinut aina luottaa (ja joka ymmärtääkseni kokee minusta samoin) ja jonka kanssa on voinut jakaa ne elämän hyvät ja myös huonot hetket. Omassa elämässäni tämä parisuhde ei juurikaan ole niitä huonoja hetkiä tuottanu. Ne ovat tulleet ihan parisuhteesta riippumattomista syistä ja olisivat tulleet eteen, vaikka olisin ollut sinkkukin
Itsekin olen aina joskus ihmetellyt, että mitä se on se vapaus, jota parisuhteen pitäisi rajoittaa. Minä en oikein sinkkuna ollessanikaan ole tehnyt mitään sellaista, jota en voisi tehdä nytkin. Vapautta kaipaavilla lienee ihan toisenlaiset harrasteet. Anonyymi00009 kirjoitti:
Niin,
Eli loppupeleissä tähtäys siihen, että joku on passittamassa hoivakotiin sitten kun sen aika tulee, on toteutunut.
Ja tästä ollaan onnellisia :))
Jotkut myös siitä, että omia geenejä on saatu siirrettyä jatkoon.
Pienestä sitä ihminen voi olla onnellinen :)
-keinovaginamies-Tavallaan juuri niin. 😀
Tökstöksnöö kirjoitti:
No se ja kuten tiedetään itse kukin, kun jokin haastava kääntyy lopulta meidän iloksi, hyväksi eikä vie kaikkea mitä pelättiin vievän siinä taistellessa. Niin puheissa se kiitollisuus siitä korostaa hyvää ei sitä pahaa koettua.
Niin varmaan 30 tuhatta plus 3 tuhatta. 😂Eli se onnellisuus on sitä kiitollisuutta vaikeuksista voittoon, vaikka koville otti hetkittäin.
- Anonyymi00012UUSI
Anonyymi00008 kirjoitti:
Miten sinä sitten määrittäisit onnellisen parisuhteen? Jokaisen päivän pitäisi olla pelkkää päivänpaistetta?
Ei se minun mielestä poikkea mitenkään onnellisesta ja nautinnollisesta elämästä.
Minulle elämästä nauttiminen on sellaista, että voin käyttää jokaisen haluamani hetken miten juuri silloin parhaalta tuntuu. (Tämähän on siis teoriaa nykyisessä tilanteessani, eikä toteudu täydellisesti)
Kun tuohon yhtälöön aletaan lisäämään kompromisseja, toisten haluja ja aikatauluja, vastuita yms., niin aika edellä mainittuun rajoittuu pakostakin.
Sitten tehdään vaan valinta. Kuinka paljon haluan sitä onnea joka tulee pelkästä omasta ajasta ja valinnoista, ja kuinka paljon sitä onnea joka tulee muille uhratusta ajasta, seurasta, sosiaalisesta kanssakäymisestä, seksistä, läheisyydestä..yms.
Jokainen yksilö tasapainoilee tuossa välissä ja toiset ovat seurallisempia, toiset taas erakompia.
-keinovaginamies- Tökstöksnöö kirjoitti:
Eli se onnellisuus on sitä kiitollisuutta vaikeuksista voittoon, vaikka koville otti hetkittäin.
Minuakin välillä vituttaa tuo ukkoni, silti olen härkäpäisesti päättänyt rakastaa sitä törppöä, silloinkin kun ei oikeesti yhtään huvittaisi. Katotaan mitä tuumaataan 30 vuoden jälkeen. 😂
Nyt on jo 17 yhteinen vuosi menossa.- Anonyymi00013UUSI
Anonyymi00012 kirjoitti:
Ei se minun mielestä poikkea mitenkään onnellisesta ja nautinnollisesta elämästä.
Minulle elämästä nauttiminen on sellaista, että voin käyttää jokaisen haluamani hetken miten juuri silloin parhaalta tuntuu. (Tämähän on siis teoriaa nykyisessä tilanteessani, eikä toteudu täydellisesti)
Kun tuohon yhtälöön aletaan lisäämään kompromisseja, toisten haluja ja aikatauluja, vastuita yms., niin aika edellä mainittuun rajoittuu pakostakin.
Sitten tehdään vaan valinta. Kuinka paljon haluan sitä onnea joka tulee pelkästä omasta ajasta ja valinnoista, ja kuinka paljon sitä onnea joka tulee muille uhratusta ajasta, seurasta, sosiaalisesta kanssakäymisestä, seksistä, läheisyydestä..yms.
Jokainen yksilö tasapainoilee tuossa välissä ja toiset ovat seurallisempia, toiset taas erakompia.
-keinovaginamies-Eli ongelma muodostuu siis,siitä miten sinä määrität onnellisuuden. Olet hedonisti. Se on ihan ok. Elämä ei vain usein siinä mielessä sovi hedonistille, että se piru tuottaa liikaa epämukavuutta.
- Anonyymi00014UUSI
Anonyymi00013 kirjoitti:
Eli ongelma muodostuu siis,siitä miten sinä määrität onnellisuuden. Olet hedonisti. Se on ihan ok. Elämä ei vain usein siinä mielessä sovi hedonistille, että se piru tuottaa liikaa epämukavuutta.
Ei tässä mitään ongelmaa ole.
Minä tunnen itseni aika hyvin ja teen valintoja sen mukaan.
Jokainen muuten määrittää itse oman onnellisuutensa, ja joutuu pähkimään sekä keinot että toteutuksen päästäkseen mahdollisimman lähelle tavoitetta.
Maanpäällistä nirvanaa ei valitettavasti ole kenellekään olemassa.
-keinovaginamies- - Anonyymi00015UUSI
Anonyymi00014 kirjoitti:
Ei tässä mitään ongelmaa ole.
Minä tunnen itseni aika hyvin ja teen valintoja sen mukaan.
Jokainen muuten määrittää itse oman onnellisuutensa, ja joutuu pähkimään sekä keinot että toteutuksen päästäkseen mahdollisimman lähelle tavoitetta.
Maanpäällistä nirvanaa ei valitettavasti ole kenellekään olemassa.
-keinovaginamies-No hyvä, ettei onnellisuuden vähäisyys ole sinulle ongelma. Oleellista ei ollutkaa pohti ratkaisua, vaan lähinnä pohtia mistä onnellisuuden tunteen mahdollinen vähäisyys voisi johtua. Kyse tosiaan on pitkälti siitä miten itse kukin sen onnellisuuden määrittää. Minulle se on pitkälti onnettomuuden tunteen puutetta. Ehkä se on sekin, kun on elämässä niin jumalattomasti paskaa niskaansa saanut (ei parisuhteeni aiheuttamana), niin sen paskan puuttuminen tuntuu sitten erittäin hyvältä.
- Anonyymi00018UUSI
Anonyymi00015 kirjoitti:
No hyvä, ettei onnellisuuden vähäisyys ole sinulle ongelma. Oleellista ei ollutkaa pohti ratkaisua, vaan lähinnä pohtia mistä onnellisuuden tunteen mahdollinen vähäisyys voisi johtua. Kyse tosiaan on pitkälti siitä miten itse kukin sen onnellisuuden määrittää. Minulle se on pitkälti onnettomuuden tunteen puutetta. Ehkä se on sekin, kun on elämässä niin jumalattomasti paskaa niskaansa saanut (ei parisuhteeni aiheuttamana), niin sen paskan puuttuminen tuntuu sitten erittäin hyvältä.
No jos onnellisuuden määrittäisi noin, niin minähän olisin aivan helkatin onnellinen melkein joka hetki.
Mutta ilmeisesti vaatimustasoni on korkeampi.
Tason korkeus voi johtua siitä, että olen melko syvällisesti ymmärtänyt jotta meillä on vain yksi elämä ja sekin melko lyhyt.
Ei ole siis mitään järkeä käyttää aikaa asioihin joista ei oikeasti nauti. Vuosi vuodelta onnistun tässä paremmin.
-keinovaginamies- - Anonyymi00020UUSI
Anonyymi00018 kirjoitti:
No jos onnellisuuden määrittäisi noin, niin minähän olisin aivan helkatin onnellinen melkein joka hetki.
Mutta ilmeisesti vaatimustasoni on korkeampi.
Tason korkeus voi johtua siitä, että olen melko syvällisesti ymmärtänyt jotta meillä on vain yksi elämä ja sekin melko lyhyt.
Ei ole siis mitään järkeä käyttää aikaa asioihin joista ei oikeasti nauti. Vuosi vuodelta onnistun tässä paremmin.
-keinovaginamies-Kyllä. Vastimustsosi on korkempi. Ehkä lähtötasosikin on ollut korkeampi, etkä ole koskaan ihan yhtä syvälä käynyt. Tai sitten on kyse vain persoonallisuuseroista. Sekin voi olla. Minä en ylipäänsä ole äärimmäisyyksien ihminen.
"Tason korkeus voi johtua siitä, että olen melko syvällisesti ymmärtänyt jotta meillä on vain yksi elämä ja sekin melko lyhyt.
Ei ole siis mitään järkeä käyttää aikaa asioihin joista ei oikeasti nauti. Vuosi vuodelta onnistun tässä paremmin."
Tähän en usko, sillä toimin ja ajattelen itse tasan samoin kuin sinä tuossa kerrot toimivasi ja ajattelevasi. - Anonyymi00021UUSI
Anonyymi00020 kirjoitti:
Kyllä. Vastimustsosi on korkempi. Ehkä lähtötasosikin on ollut korkeampi, etkä ole koskaan ihan yhtä syvälä käynyt. Tai sitten on kyse vain persoonallisuuseroista. Sekin voi olla. Minä en ylipäänsä ole äärimmäisyyksien ihminen.
"Tason korkeus voi johtua siitä, että olen melko syvällisesti ymmärtänyt jotta meillä on vain yksi elämä ja sekin melko lyhyt.
Ei ole siis mitään järkeä käyttää aikaa asioihin joista ei oikeasti nauti. Vuosi vuodelta onnistun tässä paremmin."
Tähän en usko, sillä toimin ja ajattelen itse tasan samoin kuin sinä tuossa kerrot toimivasi ja ajattelevasi.Lisään ... en nyt tosin taas tajua lainkaan miten se parisuhde tähän lainkaan liittyy. Ei se itselläni vaikuta näihin asioihin millään tavalla negatiivisesti.
- Anonyymi00022UUSI
Anonyymi00021 kirjoitti:
Lisään ... en nyt tosin taas tajua lainkaan miten se parisuhde tähän lainkaan liittyy. Ei se itselläni vaikuta näihin asioihin millään tavalla negatiivisesti.
Konkreettinen (ehkä keksitty ehkä ei) esimerkki, sitten en enää jaksa:
- Vaimo ehdottelee jotain rakkaan sukulaisensa 90-vuotispäiviä hyvin vahvasti juuri silloin kun mökillä olisi mielenkiintoisia projekteja, ja tietysti ei puolella Suomea. Uhraanko matkoihin reissuineen kaksi-kolme päivää, vai painunko mökille? Se on monta päivää elämästä.
Vaimon sukulaismies juhlineen ei kiinnosta yhtään, mökki ja projektit kiinnostaa, mutta kuitenkin parisuhteessakin pitäisi joku tasapaino säilyttää, ehkä jopa vaimonkin onni kiinnostaa??
Siinäpä tasapainoilet, mutta nyt muihin puuhiin.
-keinovaginamies- - Anonyymi00023UUSI
Anonyymi00022 kirjoitti:
Konkreettinen (ehkä keksitty ehkä ei) esimerkki, sitten en enää jaksa:
- Vaimo ehdottelee jotain rakkaan sukulaisensa 90-vuotispäiviä hyvin vahvasti juuri silloin kun mökillä olisi mielenkiintoisia projekteja, ja tietysti ei puolella Suomea. Uhraanko matkoihin reissuineen kaksi-kolme päivää, vai painunko mökille? Se on monta päivää elämästä.
Vaimon sukulaismies juhlineen ei kiinnosta yhtään, mökki ja projektit kiinnostaa, mutta kuitenkin parisuhteessakin pitäisi joku tasapaino säilyttää, ehkä jopa vaimonkin onni kiinnostaa??
Siinäpä tasapainoilet, mutta nyt muihin puuhiin.
-keinovaginamies-Tuo kuulostaa minusta väärän prinvalinnan seuraukselta. Toki, jos suhteeseen on jo tullut uhrattua monta vuotta (ilmeisesti ne ovat olleet uhrauksia), niin voi olla iso kynnys päästää irtikään.
Itselleni tuollainen tilanne olisi hypoteettisenakin täyttä utopiaa, kun kumpaakaan ei tuollainen juhla kiinnostaisi yhtään. Jos sinne olisi jonkin ulkopuolisen syyn takia pakko mennä, niin tekisimme molemmat siinä sittne yhdessä sen uhrauksen ja pihisisimme, kun on pakko mennä. - Anonyymi00031UUSI
Anonyymi00022 kirjoitti:
Konkreettinen (ehkä keksitty ehkä ei) esimerkki, sitten en enää jaksa:
- Vaimo ehdottelee jotain rakkaan sukulaisensa 90-vuotispäiviä hyvin vahvasti juuri silloin kun mökillä olisi mielenkiintoisia projekteja, ja tietysti ei puolella Suomea. Uhraanko matkoihin reissuineen kaksi-kolme päivää, vai painunko mökille? Se on monta päivää elämästä.
Vaimon sukulaismies juhlineen ei kiinnosta yhtään, mökki ja projektit kiinnostaa, mutta kuitenkin parisuhteessakin pitäisi joku tasapaino säilyttää, ehkä jopa vaimonkin onni kiinnostaa??
Siinäpä tasapainoilet, mutta nyt muihin puuhiin.
-keinovaginamies-Oma kumppanini on ratkaissut ongelman niin, että sanoo ei joka asiaan, joka ei kiinnosta. Näinkin voi näköjään elää. Tälläisiä asioita on löytynyt noin 658.
- Anonyymi00034UUSI
Anonyymi00031 kirjoitti:
Oma kumppanini on ratkaissut ongelman niin, että sanoo ei joka asiaan, joka ei kiinnosta. Näinkin voi näköjään elää. Tälläisiä asioita on löytynyt noin 658.
Tottakai noin voi toimia. Se on oikestaan se järkevin tapa toimia, jos jotakin asiaa ei todellakaan haluaisi tehdä.
- Anonyymi00004UUSI
Älä kysy sinkuilta vinkkejä parisuhteeseen.
Älytöntä....- Anonyymi00025UUSI
Ei täällä ole montaa sinkkua. Varsinkaan naisissa.
"kyllä sitä nyt alkuun pääsee helposti niin miehet kuin naiset "
Minusta siinä alkuun pääsemisessä ei ole yhtään mitään helppoa.- Anonyymi00029UUSI
Tuo edellyttää sitä, että on ylipäätään jonkun löydettävissä. Koen että monenlaista renkaanpotkijaa kyllä on, mutta harvasta edes pitää. Parisuhteesta puhumattakaan.
Anonyymi00029 kirjoitti:
Tuo edellyttää sitä, että on ylipäätään jonkun löydettävissä. Koen että monenlaista renkaanpotkijaa kyllä on, mutta harvasta edes pitää. Parisuhteesta puhumattakaan.
En saa kiinni tuosta renkaanpotkijasta. Koska mielestäni maailma näyttää enimmäkseen siltä, että kukaan ei halua etsiä tai löytää mitään. Ja sehän on ihan ymmärrettävää silloin tai siinä vaiheessa kun elämä tavallaan on "täynnä". Mutta ihan selvästi monet kokevat ihan eri tavalla.
- Anonyymi00016UUSI
Koskaan ollut minkäänlaista suhdetta. Krooninen pettäjäsukulainen pyyhkäisi taas uudelta naiselta jalat alta minuutissa.
Ehkä se salaisuus on siinä, ettei edes etsi mitään pysyvää. Silloin on rentotyyppi. Jos suhde kestää yli puolivuotta pettämättä, niin kyse on todennäköisesti jo läheisriippuvuudesta. Pitää olla koko ajan liikkeessä, ja laittamassa uutta matoa koukkuun, kun vanha suhde vielä jatkuu. Työttömänäkään et saa töitä, mutta työpaikan vaihto on aina helpompaa. - Anonyymi00017UUSI
Ei se aina onnistu. Minulla oli kiva parisuhde Katja vainaan kanssa. Mokoma meni kuolemaan. Sen jälkeen en ole harrastanut parisuhdetta.
>Simiti< - Anonyymi00019UUSI
Mieti mitä tavoittelet? Haluatko asua vuokralla vai ostaa oman. Siinä on sitten tavoitetta alkaa säästää asuntoa, yhteistä tekemistä.
Haluatko lapsen (jos saat, tiedän ettei itsestäänselvyys mutta oletetaan että on.). Siihen ihmiseen pitää sitoutua oikeastaan koko elämä. Tehdä sen eteen aika paljon jopa itse luopumalla.
Ja tätä rataa, seuraava olisi haluatko jotain muuta...
Satsaa näihin ihan kaikki paukkusi.
Kun löydät samaa tavoittelevan ihmisen, kiitä ja rupea. Ei sillä isolla rakkaudella mihinkään pääse yksistään. Ei kovinkaan monessa liitossa ole molemmat rakastuneita, toinen on ja toinen on päättänyt "rakastaa". Yhdessä on joka tapauksessa parempi tavoitella ja pyrkiä kuin yksin. Kokemusta on ja kannatti vaikka liitto päättyi eroon, mutta vasta sitten kun kaikki oli jo valmiina.- Anonyymi00026UUSI
Kiitos tästä. Viisaita sanoja.
- Anonyymi00024UUSI
Minä olen sitä mieltä, että ihmisen ikä vaikuttaa paljon siihen, pystyisikö rakentamaan parisuhdetta enää.
Nuorempana sitä ei tiedä, mihin lähtee ja vanhempana taas tietää liikaakin.
Samoin hormoonit vaikuttaa sokaisevina ja ehkä tasoittavinakin nuorempana.
Eli ikä on se juttu, mikä vaikuttaa tuleeko parisuhteesta kestävää vai ei... nuorempana voi tulla, vanhempana tuskin.
Lie ihan biologisestikin fakta?Toisaalta nähnyt niitäkin, jotka vasta vanhana saa parisuhteet onnistumaan. Liekö järki kasvanut päähän tai oma minä ei ole liikaa esillä.
- Anonyymi00027UUSI
Olen 100 prosenttia samaa mieltä.
- Anonyymi00028UUSI
Tökstöksnöö kirjoitti:
Toisaalta nähnyt niitäkin, jotka vasta vanhana saa parisuhteet onnistumaan. Liekö järki kasvanut päähän tai oma minä ei ole liikaa esillä.
Ehkä kiintymys. Tai nöyryys. Tai aika on hionut särmät. Tai yksinäisen vanhuuden pelko. Tiedän itsekin pari tälläistä tapausta.
- Anonyymi00030UUSI
Tökstöksnöö kirjoitti:
Toisaalta nähnyt niitäkin, jotka vasta vanhana saa parisuhteet onnistumaan. Liekö järki kasvanut päähän tai oma minä ei ole liikaa esillä.
Tarvehierrargia... on joku joka edes soittaa 112, jos riipasee pumpusta.
- Anonyymi00032UUSI
Anonyymi00028 kirjoitti:
Ehkä kiintymys. Tai nöyryys. Tai aika on hionut särmät. Tai yksinäisen vanhuuden pelko. Tiedän itsekin pari tälläistä tapausta.
Pelko jääfä yksin on kyllä jännä voima.
Sisko, joka on vanha piika, tykkää ilmoitella mulle ja muille menoistaan. Olis edes joku, kuka olisi huolissaan.
Itse en sitä vielä älyä, kun haluisinkin pysyä edes päivän pari ihsn omissa oloissa...pystymättä siihen. 🙄 - Anonyymi00033UUSI
Anonyymi00030 kirjoitti:
Tarvehierrargia... on joku joka edes soittaa 112, jos riipasee pumpusta.
Väittäisin, että useimmilla ymmärrys itseään ja muita kohtaan paranee useilla vuosien myötä.
Tiukka ehdottomuus ei välttämättä johda yhtikäs mihinkään.
Vilma - Anonyymi00035UUSI
Omassa lähipiirissäni on kyllä ollut ihan toisin päin. Ne nuorena solmitu suhteet ovat hyvin harvalla olleet kestäviä ja vanhempana on sitten löytynyt niitä kestäviä suhteita.
- Anonyymi00036UUSI
Anonyymi00033 kirjoitti:
Väittäisin, että useimmilla ymmärrys itseään ja muita kohtaan paranee useilla vuosien myötä.
Tiukka ehdottomuus ei välttämättä johda yhtikäs mihinkään.
VilmaYmmärrys siitä, että onkin oikeasti yksin, konkretisoituu.
Mummukat btw. osaa lyöttäytyä yhteen. Aina ei tarvita miespappaa siihen jakkaroimaan...
Tänään kaupassa oli pari iäkästä ladyä ja shentlemäninä pidin kahta ovea auki, kun he työnsivät ostoksensa ulos kaupasta. 😄 - Anonyymi00037UUSI
Anonyymi00036 kirjoitti:
Ymmärrys siitä, että onkin oikeasti yksin, konkretisoituu.
Mummukat btw. osaa lyöttäytyä yhteen. Aina ei tarvita miespappaa siihen jakkaroimaan...
Tänään kaupassa oli pari iäkästä ladyä ja shentlemäninä pidin kahta ovea auki, kun he työnsivät ostoksensa ulos kaupasta. 😄Oliko sulla pinkki sinkkukori itselläsi?
Oletteko muuten testanneet?
Olisi ihan kauheeta, jos tulisi hirveä ryysis, eikä pääsisi karkuun.
Vilma - Anonyymi00038UUSI
Anonyymi00037 kirjoitti:
Oliko sulla pinkki sinkkukori itselläsi?
Oletteko muuten testanneet?
Olisi ihan kauheeta, jos tulisi hirveä ryysis, eikä pääsisi karkuun.
VilmaEn ole kokeillut, enkä kyllä tule kokeilemaankaan. Minä käyn kaupassa niin nopeasti vain pyörimässä tutut tavarat tutust paikasta ja haluan nopeasti pois, etten ole oikein kiinnostunut siellä kenenkään kanssa tutustumaan. Ei sillä, että pelkäisin mitään ryysistä, mutta olisihan se epäkohtelisasta tuollaiselle tavallaan ilmaista mielenkiintoa tutustumiseen ja sitten todeta, että sori, mutta ei oo nyt aikaa.
- Anonyymi00039UUSI
Anonyymi00035 kirjoitti:
Omassa lähipiirissäni on kyllä ollut ihan toisin päin. Ne nuorena solmitu suhteet ovat hyvin harvalla olleet kestäviä ja vanhempana on sitten löytynyt niitä kestäviä suhteita.
Sama juttu. Tai sitten erottu nelikymppisinä, eikä enää jostain syystä olla löydetty tai haluttu ketään.
- Anonyymi00041UUSI
Anonyymi00037 kirjoitti:
Oliko sulla pinkki sinkkukori itselläsi?
Oletteko muuten testanneet?
Olisi ihan kauheeta, jos tulisi hirveä ryysis, eikä pääsisi karkuun.
VilmaTäällä maalla ei ole sinkkukoreja! 🤣
Mummot oli haipeissaan ja ihmeissään kun joku jeesas tuonkin verran. 😄
Toinen sanoi, että "nyt sun sikas menee mummoja jeesatessa". Tuumin, että ulkona sataa...pysyn kuimempana pidempään. 😄 - Anonyymi00042UUSI
Jokainen ihminen on erilainen.. kyllä parisuhteen pystyy rakentamaan minkäikäisenä tahansa, mutta eri asia haluaako sitä.
- Sheena - Anonyymi00043UUSI
Anonyymi00038 kirjoitti:
En ole kokeillut, enkä kyllä tule kokeilemaankaan. Minä käyn kaupassa niin nopeasti vain pyörimässä tutut tavarat tutust paikasta ja haluan nopeasti pois, etten ole oikein kiinnostunut siellä kenenkään kanssa tutustumaan. Ei sillä, että pelkäisin mitään ryysistä, mutta olisihan se epäkohtelisasta tuollaiselle tavallaan ilmaista mielenkiintoa tutustumiseen ja sitten todeta, että sori, mutta ei oo nyt aikaa.
Mä miettisinkin milloin otan sinkkukorin. 😃
Ja vaikks mä sinkku oon...en mä ihan ketä tahaansa mirkkua pidä otollisena kumppaniehdokkaana...
Oikeastaan parempi kun pysyisinvaan sinkkuidealla jatkossakin. 😄
Miehenä tosi iisiä. 😄 - Anonyymi00044UUSI
Anonyymi00043 kirjoitti:
Mä miettisinkin milloin otan sinkkukorin. 😃
Ja vaikks mä sinkku oon...en mä ihan ketä tahaansa mirkkua pidä otollisena kumppaniehdokkaana...
Oikeastaan parempi kun pysyisinvaan sinkkuidealla jatkossakin. 😄
Miehenä tosi iisiä. 😄"Mä miettisinkin milloin otan sinkkukorin. 😃"
Minun tapauksessani en koskaan, kuten jo totesinkin. Ihan kiva idea varmaan joillekin. Minä en kuitenkaan ole koskaan kaupassa muuten vaan viettämässä aikaa. - Anonyymi00049UUSI
Anonyymi00044 kirjoitti:
"Mä miettisinkin milloin otan sinkkukorin. 😃"
Minun tapauksessani en koskaan, kuten jo totesinkin. Ihan kiva idea varmaan joillekin. Minä en kuitenkaan ole koskaan kaupassa muuten vaan viettämässä aikaa.Voisihan niinkin käydä, että notkuisi nolona korin kanssa jossain paperiosastolla...eikä kukaan ei kukaan kiinnostuisi...
Alkais pillittää.
Vilma - Anonyymi00050UUSI
Anonyymi00049 kirjoitti:
Voisihan niinkin käydä, että notkuisi nolona korin kanssa jossain paperiosastolla...eikä kukaan ei kukaan kiinnostuisi...
Alkais pillittää.
VilmaTjaa.... sun ajatuksenjuoksuun ei kyllä mulla riitä kapasiteetti.
Äkkiä voisin sun vetävän jotsin kukkaa. 😆
Juu, no niin ku varmaan tiedätte, niin mulle kävi niin etten päässy ees alkuun.
Mutta 50 vuotta 😱 voi huh huh teidän kanssanne.- Anonyymi00047UUSI
Ai siinähän olit, kyselin tuolla toisaalla.
- Sheena Anonyymi00047 kirjoitti:
Ai siinähän olit, kyselin tuolla toisaalla.
- SheenaJuu ollu pikkusen kiirettä. Lomat loppu ja taloyhtiössä kaikellaista. Vastasinku jo sinne toisaalle.
- Anonyymi00040UUSI
Lähdet ehkä väärästä suunnasta tarkastelemaan asiaa. Veikkaan, että parisuhteen alku on vaikein, ei helpoin. Silloin selviää tuleeko kumppanin kanssa ns. juttuun, löytyykö sama taajuus, joka on tärkeintä. Samantyyppiseen taajuuteen tarvitaan monia eri asioita kohdalleen. Kuten esimerkiksi toimiva vuorovaikutus on tärkeä, ei todellakaan löydy samanlaista taajuutta, jos vuorovaikutus tökkii - ja se jos mikä on taitolaji.
Ja sitten kun oltu muutama vuosi yhdessä, niin taajuutta testataan esimerkiksi miten kumpaisellakin on kykyä sopeutua muutoksiin elämässä. Myös sen näkee minne kumpaisenkin henkinen kasvu suuntaa, sillä jokainenhan muuttuu jo muutamassa vuodessa, saati kymmenessä tai 50 vuodessa.
Ongelmilta ei tosiaan välty kukaan. Vaikka olisi todella paljon resilienssiä (kyky palautua vastoinkäymisistä, joustaa muutoksissa ja jatkaa eteenpäin vaikeiden kokemuksien jälkeen) niin lopulta jonkun asian yhteydessä voi tulla tie vastaan. Tai ainakin tien risteys. Siinä kohdassa erotaan tai jatketaan parisuhteessa, kuka mitenkin paremmaksi katsoo. Päätös erosta tehdään, kun toinen/jompikumpi ei ole onnellinen suhteessa, suhde ei toimi. Se ei tarkoita, että parisuhteen pitäisi tehdä onnelliseksi, vaan se tarkoittaa saman taajuuden ja vuorovaikutuksen kaikonneen pysyvästi.
Parasta on myös tiedostaa, että sama taajuus ja vuorovaikutus saattaa olla monestakin suhteesta kadonnut ajat sitten. Mutta yhdessä pysytään, kun mitään parempaa ei tiedetä/tahdota - tai ihan vain maallisten asioiden vuoksi, tai vaikka lastenlasten. Riittävän onnellinen parisuhde on ihan ok.
Ainahan suhteeseen vaikuttaa molempien persoonat, mieltymykset, työ, harrastukset, perhe, suku ja ties mitä suhteeseen kuuluu, koko paketti - miten ongelmista selvitään, vai selvitäänkö. Jotkut jutut ovat sellaisia, ettei niistä edes kannata yrittää selviytyä, etenkään suhteen alkuaikoina.
- Sheena - Anonyymi00045UUSI
Olen ollut 30v kestäneessä parisuhteessa ja toista parisuhdetta en enää koskaan halua kenenkään kanssa ja noin olen ajatellut siitä lähtien, kun káuan sitten erosin! En halua vaivoikseni enää yhtäkään miestä koskaan! Olen ollut todella onnellinen yksin ollessani ja yksin liikkuessani! Ja koen sen olevan juuri minun unelmieni elämää!
- Anonyymi00046UUSI
Ei ketään kiinnosta.
Pariutuminen on niin last season.- Anonyymi00048UUSI
Todellakin on ja varsinkin sellaisten kohdalla, jotka ovat jo joskus olleet pidemmän aikaa kestäneessä parisuhteessa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olivia Oras
"Yle MOT:n tietojen mukaan Oras oli joutunut sairaalahoitoon helsinkiläisellä kauneusklinikalla tehdyn rasvaimun yhteyde1541984- 1351105
MOT: Nuoren Olivia Oraksen, 27 surullinen kuolema kauneusoperaatiossa :(
MOT:n tietojen mukaan Oras menetti tajuntansa rasvaimua edeltäneessä puudutuksessa. Hänet kuljetettiin Husiin, ja hän ku1121101- 47971
Haluatko että unohdan sinut kokonaan
Siihen suuntaan ollaan menossa, nyt jo. Ja ehkä parempi näin, niin ei kulu energiaa hukkaan mahdottomuuteen. Ja vaikka j72928- 53819
- 38707
- 34667
Ylen typerät rinnastukset.
Näin YLE…..Saksassa ei ole äärioikeisto ollut vallassa sitten Hitlerin . YLEn toimittajille tiedoksi . Hitler oli Saksan245664- 64662