Kuulin puhuttavan demonipesistä. Mitä ne ovat?

Tätä tapaahan vl-liikkeessä nykyään käytetään, enää ei saarnoissa näistä puhuta, mutta sitten pienemmissä porukoissa.
Tämä on sitä samaa pelottelua, mitä hoitokokouksissa tehtiin.

Jos vl-usko olisi oikeaa uskoa, niin uskonasioista pitäisi pystyä keskustelemaan monelta taholta.
Hoitomiehet haluavat, että ihmiset uskovat sokeasti heidän opetuksiaan, mutta nykyään on paljon heitä, jotka näkevät hoitomiesten läpi, mitä he ovat ja mitä agendaa he ajavat.

Olen huomannut että itseään demariksi kutsuja on demonipesä.

Miten niitä, enkeleitä otetaan, sydämeen? Vähän arveluttaa. Pyhä Henki on, se mikä asuu ihmisessä. Sielun yläpuolella mutta nuo enkelit, miten ne toimivat ja eroitetaan demoneista?

Demonipesä se, ken näkee kaikissa muissa demoneita ja vikoja.

Itse on täydellinen panettelussa.

Ei ketään tarvitse tuomita demonipesäksi, kertoo vain millaisia ovat ja ilmiantavat itsensä.

Tosi demonipesä näkee apostoleissakn vain demoneita.

Silloin ollaan tosi pitkällä.

Kun uskonnollisessa yhteisössä aletaan puhua ”demonipesistä” ja varoittaa kriittisistä keskustelijoista, se ei kerro mitään ulkopuolisten pahuudesta, vaan paljastaa yhteisön oman sisäisen linnoittautumisen. Termi toimii näppäränä psyykkisenä suodattimena: kun argumenteille tai vaikeille kysymyksille ei löydy enää rationaalisia vastauksia, toisinajattelija on helpompi leimata suoraan pahantahtoiseksi kuin myöntää, että omissa opeissa saattaisi olla aukkoja.
Tässä on kolme keskeistä havaintoa siitä, miten tämä mekanismi toimii ja miksi se lopulta syö yhteisön omaa uskottavuutta:
* Kriittisen ajattelun patologisointi: Kun vilpitön tiedonhalu ja perustelujen vaatiminen leimataan ”kolmiyhteisen vihollisen liitoksi”, yhteisö luo ympärilleen sokean pisteen. Se tekee mahdottomaksi aidon vuoropuhelun, sillä jokainen kysymys tulkitaan hyökkäykseksi ja jokainen epäilijä demonisoidaan.
* Projisoinnin kehä (Kenellä se demoni oikeasti on?): Kuten ketjussa osuvasti nostetaan esiin, tarve nähdä kaikkialla ympärillään vihollisia ja jakaa ihmisiä saastaisiin ja puhtaisiin paljastaa usein puhujan omaa tuomitsevuutta. Kun ihminen pukeutuu tuomarin viittaan ja alkaa vahtia muiden sydämen tilaa, hän tulee astuneeksi juuri sille alueelle, jota evankeliumi kehottaa välttämään.
* Kontrollin ja pelon perintö: Puheet demonipeseistä ovat suoraa jatkumoa vanhoille pelottelutaktiikoille, joilla pyritään pitämään rivit suorina silloinkin, kun nuorempi sukupolvi tai ulkopuolinen todellisuus haastaa vanhat rakenteet. Kun auktoriteetti ei enää perustu totuuteen tai vapaaseen vakuuttamiseen, se turvautuu pelkoon ja ulossulkemiseen.
Aito ja kestävä vakaumus ei pelkää rehellisiä kysymyksiä eikä kriittistä tarkastelua. Jos usko kestää vain silloin, kun kaikki eriävät äänet vaiennetaan tai leimataan pahuudeksi, kyse ei ole enää hengellisestä elämästä, vaan pelosta, joka suojelee omaa kontrolliaan viimeiseen asti.

En ole tuohon termiin törmännyt juuri muualla kuin tällä palstalla. Voihan ilmiön hengellistääkin demoneiden vaikutukseksi - kyllähän henkivallat ovat monessa taustalla. Itse kuitenkin kutsuisin monen palstalaisen intohimoa keksiä kaikenlaista skeidaa vl:ista ihan lihalliseksi panetteluhimoksi, joka välillä yltyy suorastaan panettelukiimaksi asti. Jos lihan himon mukaan vaellatte, te lihan mukaan kuolettaa, mutta jos lihan himot hengen miekalla kuoletatte, te saatte elää. Jos ihmisen elämän tärkein asia on panetteluhimon tyydytyksellä panetteluhekumaan pääsy, niin miten rikki ihmisen tarvitsee olla, miten täynnä katkeruutta ja kostonhimoa ihmisen sydämen täytyy olla, että saa kicksejä päästessään kirjoittamaan vl:ista keksittyä tai vaikkapa vähän laidasta tottakin olevaa, mutta värikynällä maalailtua pahaa. Ei Pyhä Henki ja panetteluhenki mahdu samaan sydämeen, kylmä totuus.

Niinhän Paavalin herjaajakin mielestään julistaa vain totuutta salatuimpaan saakka. Se on totuus, että Paavali on valehtelija ja murhamies. Siis myös kääntymyksen jälkeen ja vie uskovat harhaan.

Monesti se meidän totuutemme on niin varsin eriskummallinen ja vaatii jatkuvaa jankuttamista ja toistamista.

Raamattu kertoo, että jossain oli ollut leegio demoneita. Niille tuli hätä, kun Jeesus alkoi karkoittaa ne pois yhdestä ihmisestä. Ne tunnistivat Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja pyysivät päästä lähistöllä oleviin sikoihin. Nämä demonit ovat tuhansia vuosia vanhoja ja siksi kokeneita ihmisen eksyttäjiä. Saatana voi olla vain yhdessä paikassa kerrallaan. Demoneitakin on rajoitettu määrä, joten se käyttää kokeneita demoneita valikoidusti, itselleen vaarallisimpia Jumalan sanoman julistajia vastaan. Itse vanhurskautettuihin ne eivät pysty, sillä Jeesuksen ja Pyhän Hengen valtava voima suojelee omiaan. Mutta ympäristö on altis pahan vaikutuksille. Ateistien keskuudessa ne suorastaan herkuttelevat ja mässäilevät keksiessään yhä ovelampia pahuuksia kaikille. Nämä pikkupirut ovat kuitenkin irrallisia, ateistinkin sielussa. Jos ateisti, tai epäjumalan palvelija, joskus havahtuu järjettömyydestään, niin Jeesus on ainoa, joka voi pelastaa tämän kadotuksen lapsen, kun hän katuen ja itkien nousee sonnastaan ja hoippuu Jeesuksen luo.

Kuullostaa Islamilta,se ei tunnusta Yeshuaa Jumalaksi.
Heidän uskon lähde on peto,minkä Mohammed näki Hiriyamin luolassa 1300v -sitten.
Pimeys osaa pukeutua Valoon !