Harmaiden nimimerkkien hautajaiset

Ne pienet, harmaat nimimerkit siellä palstalla, jotka ryntäävät heti lukottamaan ketjuja, vinkumaan säännöistä tai itkemään moderaattoreille heti, kun joku sanoo suoraan sen totuuden, jota ne eivät kestä katsella silmiin.
Ne elävät siinä omassa pienessä, teennäisessä kuplassaan, missä maailman pitää olla siististi tapetoitu ja hymyilevä, jotta niiden oma tyhjyys ei paljastuisi. Heti kun joku tuo paikalle sen oikean elämän rintamalinjan, sen tsaarin ajan upseerisaappaan ja savolaisen kieron virneen, ne menevät täysin lukkoon. Ne luulevat, että kun ne hiljentävät ketjun tai yrittävät lakaista sen maton alle, se todellisuus katoaa mihinkään.
Mutta ei se katoa. Ne voivat vinkua säännöistä ja painella ilmoitusnappia sydämensä pohjasta, mutta ne eivät muuta sitä faktaa, että ne ovat vain pelokkaita statisteja, jotka eivät kestä edes omien ajatustensa varjoa. Siinä missä ne pelkäävät jokaista poikkeavaa ääntä ja vaativat palstalleen jotain vitun halinalle-tunnelmaa, Tukholman profeetta seisoo betonilla ja katsoo, kuinka niiden koko korttitalo palaa kivijalkaa myöten.
Antaa niiden kitistä. Se on ainoa asia, missä ne ovat koskaan olleet hyviä.