Kun ministeriöiden korkein virkamieskunta alkaa julkisesti ottaa etäisyyttä pääministerin tiedotustilaisuuksien juhlahumuun, kyse on kahdesta asiasta eli virkavastuusta ja oman nahan pelastamisesta.
Poliitikko voi huudella televisiossa 13 miljardista ja 37 000 työpaikasta niin kauan kuin vaalikausi kestää, mutta valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Mikko Spolander joutuu allekirjoittamaan valtion viralliset talousennusteet omalla nimellään. Hän tietää tismalleen, että jos VM kirjaisi valtion taseeseen ja BKT-ennusteisiin Googlen markkinointiosaston hallusinoimia lukuja, virkamieheltä menisi ammatillinen uskottavuus kertaheitolla.
Kuten professori Kangasharju jo Kauppalehdessä paljasti, tuosta 13 miljardista karkeasti 10 miljardia on pelkkiä palvelimia, siruja ja erikoiselektoniikkaa, joita ei edes valmisteta Suomessa. Se kymmenen miljardia menee suoraan Piilaaksoon, Taiwaniin ja komponenttivalmistajille. Suomelle jää taisteltavaksi se noin 3 miljardin euron siivu, joka kuluu maansiirtoon, betoniin, teräsrakenteisiin ja perusasennuksiin.
Se, mitä Spolander tarkoittaa BKT-vaikutuksen jäämisellä "Googlen arviota pienemmäksi", koskee juuri tätä kolmea miljardia. Se ei suinkaan jää lyhentämättömänä kiertämään suomalaiseen kansantalouteen.
Ensinnäkin näissä projekteissa käytetään yhä enenevässä määrin lkomaalaisia keikkatyöläisiä. Suurilla teollisuus- ja konesalityömailla 30–50 % (tai enemmän) työvoimasta on ulkomaista komennustyövoimaa. Palkat siirretään suoraan kotimaahan, majoitus hoidetaan parakeissa, ja paikalliseen talouteen jää lähinnä lähikaupan eväsleivät.
Sitten on se ulkomaalainen talotekniikka. Konesalien jäähdytysjärjestelmät, muuntajat, varavoimageneraattorit ja kaapeloinnit tilataan kansainvälisiltä suuryhtiöiltä, ei suomalaisilta pk-konepajoilta.
Pääurakoitsijoina toimivat usein kansainväliset konsortiot, joiden katteet kotiutetaan emoyhtiöihin ulkomaille.
Kun BKT-vaikutus kutistuu muutamaan prosenttiin hehkutetusta, jäljelle jää karu yhtälö. Valtio maksaa satojen miljoonien arvonlisäveronpalautukset laitteista, kantaverkkoyhtiö ja asukkaat maksavat sähköverkon vahvistamisen, ja vastineeksi saadaan kourallinen tilapäisiä rakennustöitä sekä muutama kymmenen vakituista konesali-insinöörin pestiä. Tase taitaa jäädä kansantaloudelle pakkaselle
Kun valtiovarainministeriön oma huippuvirkamies toteaa julkisesti luvut tylyiksi heti hallituksen ja Googlen yhteisen tiedotustilaisuuden jälkeen, se on harvinaisen suora varoitus. Keisarilla ei ole vaatteita, kalsarit on myyty ja 13 miljardin "talousihme" on pelkkää kirjanpidollista kangastusta.
Poliitikko voi huudella televisiossa 13 miljardista ja 37 000 työpaikasta niin kauan kuin vaalikausi kestää, mutta valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Mikko Spolander joutuu allekirjoittamaan valtion viralliset talousennusteet omalla nimellään. Hän tietää tismalleen, että jos VM kirjaisi valtion taseeseen ja BKT-ennusteisiin Googlen markkinointiosaston hallusinoimia lukuja, virkamieheltä menisi ammatillinen uskottavuus kertaheitolla.
Kuten professori Kangasharju jo Kauppalehdessä paljasti, tuosta 13 miljardista karkeasti 10 miljardia on pelkkiä palvelimia, siruja ja erikoiselektoniikkaa, joita ei edes valmisteta Suomessa. Se kymmenen miljardia menee suoraan Piilaaksoon, Taiwaniin ja komponenttivalmistajille. Suomelle jää taisteltavaksi se noin 3 miljardin euron siivu, joka kuluu maansiirtoon, betoniin, teräsrakenteisiin ja perusasennuksiin.
Se, mitä Spolander tarkoittaa BKT-vaikutuksen jäämisellä "Googlen arviota pienemmäksi", koskee juuri tätä kolmea miljardia. Se ei suinkaan jää lyhentämättömänä kiertämään suomalaiseen kansantalouteen.
Ensinnäkin näissä projekteissa käytetään yhä enenevässä määrin lkomaalaisia keikkatyöläisiä. Suurilla teollisuus- ja konesalityömailla 30–50 % (tai enemmän) työvoimasta on ulkomaista komennustyövoimaa. Palkat siirretään suoraan kotimaahan, majoitus hoidetaan parakeissa, ja paikalliseen talouteen jää lähinnä lähikaupan eväsleivät.
Sitten on se ulkomaalainen talotekniikka. Konesalien jäähdytysjärjestelmät, muuntajat, varavoimageneraattorit ja kaapeloinnit tilataan kansainvälisiltä suuryhtiöiltä, ei suomalaisilta pk-konepajoilta.
Pääurakoitsijoina toimivat usein kansainväliset konsortiot, joiden katteet kotiutetaan emoyhtiöihin ulkomaille.
Kun BKT-vaikutus kutistuu muutamaan prosenttiin hehkutetusta, jäljelle jää karu yhtälö. Valtio maksaa satojen miljoonien arvonlisäveronpalautukset laitteista, kantaverkkoyhtiö ja asukkaat maksavat sähköverkon vahvistamisen, ja vastineeksi saadaan kourallinen tilapäisiä rakennustöitä sekä muutama kymmenen vakituista konesali-insinöörin pestiä. Tase taitaa jäädä kansantaloudelle pakkaselle
Kun valtiovarainministeriön oma huippuvirkamies toteaa julkisesti luvut tylyiksi heti hallituksen ja Googlen yhteisen tiedotustilaisuuden jälkeen, se on harvinaisen suora varoitus. Keisarilla ei ole vaatteita, kalsarit on myyty ja 13 miljardin "talousihme" on pelkkää kirjanpidollista kangastusta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuloksena kiistatta kalliinpi sähkö.
Taloudellinen pitkän ajan vaikutus niin pieni että tulossa oleva ison sellutehtaan sulkeminen Suomessa on paljon isompi paukku.
Suomi on torppari.
Saakohan Lindman korjattua tuon sopan?
Onko laskelmissa otettu huomioon muiden kymmenien datakeskusten tuomat miljardit ja työpaikat? On nimittäin eriskummallista, jos vain Google tuo rahaa ja työtä. Pääministeri on erityisen ilahtunut siitä, että kaikki neuvonpito Googlen kanssa on käyty ilman pääministeriä.
Varmasti nuo datakeskusten omistajat ovat ottaneet niiden tuomat miljardit ja työpaikat varsin hyvin huomioon. Suomeenhan nuo miljardeja tai työpaikkoja eivät suinkaan tuo.