Ilmastonmuutosta ei voi ratkaista luonnon monimuotoisuuden ja luonnonvarojen ylikulutuksen kustannuksella. Juuri nyt kaivostoiminnalle on asetettava tiukat rajat ja ehdot säätelemään toimintaa, koska kaivosbuumi on laajentumassa kaikkialle.
Viiankiaavalla on sattunut jo toistakymmentä öljyvahinkoa - siitä huolimatta, että käynnissä on vasta etsintä. Yhtiö aikoo hyödyntää kaivossuunnitelmassaan uusia menetelmiä, ja se huolestuttaa vahvasti.
– Juuri näin toimittiin myös Talvivaarassa, missä aiheutettiin massiivinen ympäristökatastrofi. Vaikka hankkeita suunniteltaisiin kuinka hyvin etukäteen, näin laajassa toiminnassa on mahdotonta ennakoida vahinkoja.
Kaivoslaki menee uusiksi
Kaivoslakia ollaan parasta aikaa uudistamassa, ja ilmassa on paljon muitakin kysymyksiä: minkälaiset rajat kaivostoiminnalle pitää asettaa?
Miten taataan, että kaivosyhtiö korvaa mahdolliset ympäristöhaitat? Saako kaivoksen perustaa luonnonsuojelualueelle ja miten käy luonnon monimuotoisuuden? Kuinka monikansallisten kaivosyhtiöiden verorahat saataisiin Suomeen?
Entä mitä on eettinen kaivostoiminta? Siihen on vielä pitkä matka.
– Vastuullisuutta viljellään muotisanana, mutta käytännössä sitä ei ole määritelty mitenkään. Nytkin luonnolle haitallista kaivostoimintaa markkinoidaan ilmastotekona, hän huomauttaa.
– Myöskään yksikään Suomeen perustettu kaivos ei poista kaivostoimintaa Kongosta. Epäeettistä kaivostoimintaa säännellään kansainvälisin laein ja sopimuksin sekä sillä, että yhtiöt itse korjaavat ongelmallista toimintaansa.
Kansalaisaloite kohti kestävää kaivostoimintaa.
Kansalaisaloite Kaivostoiminnalle rajat on kerännyt yli 60 000 allekirjoitusta.
Aloitteessa määritellään, minkälaisin ehdoin kaivostoiminnasta tulisi kestävämpää.
– Kaivostoimintaa ei tule sallia luonnonsuojelualueilla, Natura-alueilla tai pohjavesialueilla. Myös matkailulle ja muille elinkeinoille kriittisen tärkeät alueet tulee rajata kaivostoiminnan ulkopuolelle.
Kaivosten koko elinkaari pitää miettiä tarkasti etukäteen. Miten kaivos vaikuttaa työllisyyteen, vesistöihin ja luonnon monimuotoisuuteen? Miten käy kalojen, lintujen ja harvinaisten kasvien?
Kaivosteollisuus puolestaan julistaa, ettei Suomessa edes tehdä tarpeeksi kaivosalan edistämiseksi. Se haluaa, että raaka-ainehuollon varmistaminen nostettaisiin nykyistäkin tärkeämmäksi tavoitteeksi.
Uusia kaivoksia kannatetaan myös siksi, että niiden sanotaan tuovan työtä, asukkaita ja tuloja. Odotukset ja laskelmat ovat epärealistisia, kun katsotaan historiaa. Hyvä esimerkki Sodankylästä, jossa vuonna 2011 oli noin 9000 asukasta:
– Vuoteen 2020 mennessä asukasluvun piti Kevitsan kaivoksen ansiosta nousta 20 000:een. Todellisuudessa se on vähentynyt. Kunnassa on tällä hetkellä noin 8000 asukasta, eli väestönkasvun vaikutus alueilla ei olekaan niin suuri kuin puheissa luvataan!
– Meiltä siis louhitaan luonnonvarat, mutta taloudellinen hyöty on vähäinen. Nämä ovat raskaita prosesseja pienelle kunnalle.
Samalla, kun Riikka edelleen uskoo että yksi ihminen voi vaikuttaa, hän myöntää, että häntä pelottaa.
– Kyse on peruuttamattomista asioista, joilla on laajat vaikutukset. Isoilla toimijoilla on isot mittakaavat. Menetetty luonto ei palaudu – siksi tämä on sukupolvikysymys: mitä me jätämme jälkeemme?
“Tänään on marraskuinen lauantai… Aamulla Viiankiaavalla oli hiljaista. Yöpakkanen oli jäädyttänyt aavan kasvit kuuraan. Ne rouskuivat kenkieni alla, ja minun kulkuni oli kaikki, mitä suolla tapahtui. Jos sen kätköissä talveen varautuivat linnut, hyönteiset tai matelijat, tiedän, että niistä jokainen keskeytti puuhansa ja niiden uteliaat korvat, katseet ja tuntosarvet olivat kaikki kohdistuneet kulkuuni. Niin äänekkäänä jäätyneiden lätäköiden räsähdykset soivat, ehkä jopa kilometrien kantamiin.” (Ote Kirjasta Sodankylän Jean d’Arc)
Yle Perjantai: Hyvät, pahat ja kaivokset. Sean Ricksin vieraina ympäristövaikuttaja Riikka Karppinen ja kaivosyhtiö Latitude 66 Cobaltin viestintäjohtaja Jussi Lähde.
Viiankiaavalla on sattunut jo toistakymmentä öljyvahinkoa - siitä huolimatta, että käynnissä on vasta etsintä. Yhtiö aikoo hyödyntää kaivossuunnitelmassaan uusia menetelmiä, ja se huolestuttaa vahvasti.
– Juuri näin toimittiin myös Talvivaarassa, missä aiheutettiin massiivinen ympäristökatastrofi. Vaikka hankkeita suunniteltaisiin kuinka hyvin etukäteen, näin laajassa toiminnassa on mahdotonta ennakoida vahinkoja.
Kaivoslaki menee uusiksi
Kaivoslakia ollaan parasta aikaa uudistamassa, ja ilmassa on paljon muitakin kysymyksiä: minkälaiset rajat kaivostoiminnalle pitää asettaa?
Miten taataan, että kaivosyhtiö korvaa mahdolliset ympäristöhaitat? Saako kaivoksen perustaa luonnonsuojelualueelle ja miten käy luonnon monimuotoisuuden? Kuinka monikansallisten kaivosyhtiöiden verorahat saataisiin Suomeen?
Entä mitä on eettinen kaivostoiminta? Siihen on vielä pitkä matka.
– Vastuullisuutta viljellään muotisanana, mutta käytännössä sitä ei ole määritelty mitenkään. Nytkin luonnolle haitallista kaivostoimintaa markkinoidaan ilmastotekona, hän huomauttaa.
– Myöskään yksikään Suomeen perustettu kaivos ei poista kaivostoimintaa Kongosta. Epäeettistä kaivostoimintaa säännellään kansainvälisin laein ja sopimuksin sekä sillä, että yhtiöt itse korjaavat ongelmallista toimintaansa.
Kansalaisaloite kohti kestävää kaivostoimintaa.
Kansalaisaloite Kaivostoiminnalle rajat on kerännyt yli 60 000 allekirjoitusta.
Aloitteessa määritellään, minkälaisin ehdoin kaivostoiminnasta tulisi kestävämpää.
– Kaivostoimintaa ei tule sallia luonnonsuojelualueilla, Natura-alueilla tai pohjavesialueilla. Myös matkailulle ja muille elinkeinoille kriittisen tärkeät alueet tulee rajata kaivostoiminnan ulkopuolelle.
Kaivosten koko elinkaari pitää miettiä tarkasti etukäteen. Miten kaivos vaikuttaa työllisyyteen, vesistöihin ja luonnon monimuotoisuuteen? Miten käy kalojen, lintujen ja harvinaisten kasvien?
Kaivosteollisuus puolestaan julistaa, ettei Suomessa edes tehdä tarpeeksi kaivosalan edistämiseksi. Se haluaa, että raaka-ainehuollon varmistaminen nostettaisiin nykyistäkin tärkeämmäksi tavoitteeksi.
Uusia kaivoksia kannatetaan myös siksi, että niiden sanotaan tuovan työtä, asukkaita ja tuloja. Odotukset ja laskelmat ovat epärealistisia, kun katsotaan historiaa. Hyvä esimerkki Sodankylästä, jossa vuonna 2011 oli noin 9000 asukasta:
– Vuoteen 2020 mennessä asukasluvun piti Kevitsan kaivoksen ansiosta nousta 20 000:een. Todellisuudessa se on vähentynyt. Kunnassa on tällä hetkellä noin 8000 asukasta, eli väestönkasvun vaikutus alueilla ei olekaan niin suuri kuin puheissa luvataan!
– Meiltä siis louhitaan luonnonvarat, mutta taloudellinen hyöty on vähäinen. Nämä ovat raskaita prosesseja pienelle kunnalle.
Samalla, kun Riikka edelleen uskoo että yksi ihminen voi vaikuttaa, hän myöntää, että häntä pelottaa.
– Kyse on peruuttamattomista asioista, joilla on laajat vaikutukset. Isoilla toimijoilla on isot mittakaavat. Menetetty luonto ei palaudu – siksi tämä on sukupolvikysymys: mitä me jätämme jälkeemme?
“Tänään on marraskuinen lauantai… Aamulla Viiankiaavalla oli hiljaista. Yöpakkanen oli jäädyttänyt aavan kasvit kuuraan. Ne rouskuivat kenkieni alla, ja minun kulkuni oli kaikki, mitä suolla tapahtui. Jos sen kätköissä talveen varautuivat linnut, hyönteiset tai matelijat, tiedän, että niistä jokainen keskeytti puuhansa ja niiden uteliaat korvat, katseet ja tuntosarvet olivat kaikki kohdistuneet kulkuuni. Niin äänekkäänä jäätyneiden lätäköiden räsähdykset soivat, ehkä jopa kilometrien kantamiin.” (Ote Kirjasta Sodankylän Jean d’Arc)
Yle Perjantai: Hyvät, pahat ja kaivokset. Sean Ricksin vieraina ympäristövaikuttaja Riikka Karppinen ja kaivosyhtiö Latitude 66 Cobaltin viestintäjohtaja Jussi Lähde.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.