Kiikutellaan, nojaillaan,,,

On tervettä, että äiti jää aikuisilla lapsilla taka alalle. Tilalle tulee puoliso ja lapset, ihan oma elämä ja oma ydinperhe. Omat lapseni ovat löytäneet omat harrastuksensa , sellaisia mitä itse en voinut esim. rahan puutteessa lapsena ja nuorena harrastaa ja olen iloinen siitä että omalla jälkikasvulla on varaa esimerkiksi ostaa esim. kalliita soittimia ja ostaa opetusta. Tietysti taulujen sutiminen ja tietokoneella "taiteen" tekeminen on halpaa, kaikille mahdollista.

Anonyymi00010 kirjoitti:

On tervettä, että äiti jää aikuisilla lapsilla taka alalle. Tilalle tulee puoliso ja lapset, ihan oma elämä ja oma ydinperhe. Omat lapseni ovat löytäneet omat harrastuksensa , sellaisia mitä itse en voinut esim. rahan puutteessa lapsena ja nuorena harrastaa ja olen iloinen siitä että omalla jälkikasvulla on varaa esimerkiksi ostaa esim. kalliita soittimia ja ostaa opetusta. Tietysti taulujen sutiminen ja tietokoneella "taiteen" tekeminen on halpaa, kaikille mahdollista.

Lue lisää

Onhan se noinkin, jos haluaa soittaa vaikka pianoa se maksaa 200 - aina 6000 € plus oppitunnit.

Käyrätorvet maksavat 300 - 9000 €
plus oppitunnit. jne

Maalausharrastus manuaalisesti ei maksa paljoa tai riippuu paljonko maalaa. Tarvitaan maalauspohjia, maaleja, maalausvälineitä.

Tietokonetaiteen välineitä on tietty tehokas tietokone piirtopöytä, piirto- maalausohjelmat, vektorigrafiikka- sekä D3 mallinnusohjelmat.

Voihan tietty myös opiskella taidetta monilla eri tapaa esim. kansalaisopistoissa kuten itse opiskelen. Yliopistoissa joista valmistuu taiteenmaisteriksi.

Lisäksi on erilaisia muita mahdollisuuksia. Eräs ravintola tarjoaa kaksi tuntia kerrallaan ohjattua taidemaalausta 39 €, ei sisällä juomia.

Onhan näitä mahdollisuuksia ollut aina, itse kävin jo seitkytluvulla kansalaisopiston.maalauskurssilla. Kokeilin kerran myös pianonsoittoa, no en jatkanut alkeista pidemmälle.

Mielestäni harrastukset eivät perustu rahaan vaan omaan haluun kehittää itseään.

Alkaa arki, maanantai tuo taas jotain uutta.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Alkaa arki, maanantai tuo taas jotain uutta.

Huomenta uuteen aamuun, viikkoon ja jo puoleen kuuhun syyskuuta, 7 asteen lämpötila muistuttaa myös syyskuun kulumista, kohta liukkaudet alkaa.
Kesävaatteet kohta joutaa komeron nurkkaan ja lämmintä aletaan etsiä päälle pantavaksi, vielä näkee hyvinkin vähän päällä olevia, itsekin olen lämminverinen, jos käytetään mittarina sitä miten päälleen vaatetta etsii.
Ruska alkaa näkymään puissa, koivut keltaisiksi muuttuvat ja vaahterat värejään sekoittelee, maaruskaa ei näillä leveyksillä juurikaan ole, mutta Lapissa sitä kerrotaan jo olevan.
Rikasta on suomen luonnon anti aina, jotakin vaihtelua tuo jatkuvasti, kohta puut pukeutuu harsopukuihin ja näky saa ihmisen huokaisemaan sitäkin ihanuutta.
Tovi on vielä odoteltava sitä näkymää.

Arki alkaa ja sää näyttää mukavalta, ikkunan pesuakin voisi alkaa suunnittelemaan.
Ainainen homma sekin, kukahan keksisi ikkunat, joita ei pestä tarvitsisi?

Minä olen jo hyväksynyt ja oppinut etsimisen taidon, helposti voi nostaa ketjun "ramille", jos halua on ja minullahan on.
Kaipaan joka aamuisia tervehdyksiä lukeakseni ja aina ilostun, jos joku uusikin on mukaan liittynyt.
Kuulin radiosta Päätalon Ii-joki kirjojen äänikirjaksi luetun ja suosio on suuri lukijamäärä katsoen, olen lukenut kirjoina kaikki ja pidin kovasti, vaikka joskus ainakin viimeisimmät mielestäni liiankin seikkaperäisesti asiat julki toi.
Pitäisikö äänikirjoina kuunnella, muuttuisiko mielipide?
Puhetta kuunnellen voisi ainakin keskittymisen terävänä uskoa pysyvän.

Demeter kerroit tuosta Matta ja Maria asiasta, olen aina itseäni Marttaan samaistunut, kun sisareni oli Marian mielialoihin sopivampi, minä kiireiden ja touhukas, sisareni kaiken kauniin aisti ja itsekin niitä aikaan sai, omaksi ja muidenkin iloksi.
Nyt vanhemmiten olen sitä Marian osaa yrittänyt minäkin opetella, näkemään maailmaa muutenkin kuin työtä ja aikaansaamista silmällä pitäen, opettelemalla toistenkin elinehtoja , puutteita ja vaikeuksia, pyrkimällä avuksi olemaan.
Hyvin vähäistä se on, mitä luulen auttavani, mutta kuuntelukin voi joskus auttaa huoliensa taakan alla olevia.
Toisen ihmisen osaan pyrkiminen, ymmärtäminen, on hyvin vaikeaa toteuttaa, siihen kuitenkin tavoitteet yritän laittaa.
Meillä jokaisella on oma yksinomaksi tarkoitettu asia, huolien määrä, jota toiset ei voi arvata ja siksi ääneen kaikkea sanomista olisi mietittävä useamman kerran, ja se pätee myös ja hyvinkin suuresti myös täällä palstalla.
Nimittely ja lyttääminen on kaikki pahasta, sillä voi vain nostatella omaa huonoa itsetuntoa, mutta ajan oloon sekin kostautuu, kaikki joudumme jossain vaiheessa ikävyyksien eteen ja miettimään asenteitaan koko elämään.
Myös lytätty ihminen on haavoittuva ja heikoilla mukana kanssamme jokapäiväisessä elämässä, miksi tuntematon joutuu aivan vieraiden ihmisten hampaisiin, miten hän sen ansaitsee.?
Miettimistä jokaisen toivoisin kirjoittaessaan käyttävän.

Korpikirjailijalla on touhua, aina löytynyt ja lisää vaan pyrkii haalimaan , toivon onnen myötä kulkua ja jaksamista.
Jälkipolvista kerroit, miettinyt olen minäkin, tytär on enemmän isänsä perimän saanut, kun poikani taas tunnistan minun mielipiteiden seuraajaksi, ajattelemme paljon samaa asioista, jotka meitä ympäröi.
Kyllä tytärkin on ominut minun Martta ilmiöitä, mutta ajatusmaailma kulkee isän mietteiden seurana.
Pitää etäisyyttä asioihin, mihin ei halua puuttua, kun minä joka asiaan tahdon sotkeutua..
Kyllähän se on hyväksyttävä sekin, että niin huonot, kuin hyvätkin asiat periytyvät.
Ollaan sitä mitä ollaan, kaikessa ei voi miellyttää, ei edes tarvitse yrittääkään.

Nyt päivän touhuihin, johan tässä tulikin "rupattelua", mitä sitten sanoinkaan?
Kivaa viikonalkua kaikille.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta uuteen aamuun, viikkoon ja jo puoleen kuuhun syyskuuta, 7 asteen lämpötila muistuttaa myös syyskuun kulumista, kohta liukkaudet alkaa.
Kesävaatteet kohta joutaa komeron nurkkaan ja lämmintä aletaan etsiä päälle pantavaksi, vielä näkee hyvinkin vähän päällä olevia, itsekin olen lämminverinen, jos käytetään mittarina sitä miten päälleen vaatetta etsii.
Ruska alkaa näkymään puissa, koivut keltaisiksi muuttuvat ja vaahterat värejään sekoittelee, maaruskaa ei näillä leveyksillä juurikaan ole, mutta Lapissa sitä kerrotaan jo olevan.
Rikasta on suomen luonnon anti aina, jotakin vaihtelua tuo jatkuvasti, kohta puut pukeutuu harsopukuihin ja näky saa ihmisen huokaisemaan sitäkin ihanuutta.
Tovi on vielä odoteltava sitä näkymää.

Arki alkaa ja sää näyttää mukavalta, ikkunan pesuakin voisi alkaa suunnittelemaan.
Ainainen homma sekin, kukahan keksisi ikkunat, joita ei pestä tarvitsisi?

Minä olen jo hyväksynyt ja oppinut etsimisen taidon, helposti voi nostaa ketjun "ramille", jos halua on ja minullahan on.
Kaipaan joka aamuisia tervehdyksiä lukeakseni ja aina ilostun, jos joku uusikin on mukaan liittynyt.
Kuulin radiosta Päätalon Ii-joki kirjojen äänikirjaksi luetun ja suosio on suuri lukijamäärä katsoen, olen lukenut kirjoina kaikki ja pidin kovasti, vaikka joskus ainakin viimeisimmät mielestäni liiankin seikkaperäisesti asiat julki toi.
Pitäisikö äänikirjoina kuunnella, muuttuisiko mielipide?
Puhetta kuunnellen voisi ainakin keskittymisen terävänä uskoa pysyvän.

Demeter kerroit tuosta Matta ja Maria asiasta, olen aina itseäni Marttaan samaistunut, kun sisareni oli Marian mielialoihin sopivampi, minä kiireiden ja touhukas, sisareni kaiken kauniin aisti ja itsekin niitä aikaan sai, omaksi ja muidenkin iloksi.
Nyt vanhemmiten olen sitä Marian osaa yrittänyt minäkin opetella, näkemään maailmaa muutenkin kuin työtä ja aikaansaamista silmällä pitäen, opettelemalla toistenkin elinehtoja , puutteita ja vaikeuksia, pyrkimällä avuksi olemaan.
Hyvin vähäistä se on, mitä luulen auttavani, mutta kuuntelukin voi joskus auttaa huoliensa taakan alla olevia.
Toisen ihmisen osaan pyrkiminen, ymmärtäminen, on hyvin vaikeaa toteuttaa, siihen kuitenkin tavoitteet yritän laittaa.
Meillä jokaisella on oma yksinomaksi tarkoitettu asia, huolien määrä, jota toiset ei voi arvata ja siksi ääneen kaikkea sanomista olisi mietittävä useamman kerran, ja se pätee myös ja hyvinkin suuresti myös täällä palstalla.
Nimittely ja lyttääminen on kaikki pahasta, sillä voi vain nostatella omaa huonoa itsetuntoa, mutta ajan oloon sekin kostautuu, kaikki joudumme jossain vaiheessa ikävyyksien eteen ja miettimään asenteitaan koko elämään.
Myös lytätty ihminen on haavoittuva ja heikoilla mukana kanssamme jokapäiväisessä elämässä, miksi tuntematon joutuu aivan vieraiden ihmisten hampaisiin, miten hän sen ansaitsee.?
Miettimistä jokaisen toivoisin kirjoittaessaan käyttävän.

Korpikirjailijalla on touhua, aina löytynyt ja lisää vaan pyrkii haalimaan , toivon onnen myötä kulkua ja jaksamista.
Jälkipolvista kerroit, miettinyt olen minäkin, tytär on enemmän isänsä perimän saanut, kun poikani taas tunnistan minun mielipiteiden seuraajaksi, ajattelemme paljon samaa asioista, jotka meitä ympäröi.
Kyllä tytärkin on ominut minun Martta ilmiöitä, mutta ajatusmaailma kulkee isän mietteiden seurana.
Pitää etäisyyttä asioihin, mihin ei halua puuttua, kun minä joka asiaan tahdon sotkeutua..
Kyllähän se on hyväksyttävä sekin, että niin huonot, kuin hyvätkin asiat periytyvät.
Ollaan sitä mitä ollaan, kaikessa ei voi miellyttää, ei edes tarvitse yrittääkään.

Nyt päivän touhuihin, johan tässä tulikin "rupattelua", mitä sitten sanoinkaan?
Kivaa viikonalkua kaikille.

Lue lisää

Miksi haluat piilottaa aamun avauksesi keskelle ketjua?

Hil-la kirjoitti:

Huomenta uuteen aamuun, viikkoon ja jo puoleen kuuhun syyskuuta, 7 asteen lämpötila muistuttaa myös syyskuun kulumista, kohta liukkaudet alkaa.
Kesävaatteet kohta joutaa komeron nurkkaan ja lämmintä aletaan etsiä päälle pantavaksi, vielä näkee hyvinkin vähän päällä olevia, itsekin olen lämminverinen, jos käytetään mittarina sitä miten päälleen vaatetta etsii.
Ruska alkaa näkymään puissa, koivut keltaisiksi muuttuvat ja vaahterat värejään sekoittelee, maaruskaa ei näillä leveyksillä juurikaan ole, mutta Lapissa sitä kerrotaan jo olevan.
Rikasta on suomen luonnon anti aina, jotakin vaihtelua tuo jatkuvasti, kohta puut pukeutuu harsopukuihin ja näky saa ihmisen huokaisemaan sitäkin ihanuutta.
Tovi on vielä odoteltava sitä näkymää.

Arki alkaa ja sää näyttää mukavalta, ikkunan pesuakin voisi alkaa suunnittelemaan.
Ainainen homma sekin, kukahan keksisi ikkunat, joita ei pestä tarvitsisi?

Minä olen jo hyväksynyt ja oppinut etsimisen taidon, helposti voi nostaa ketjun "ramille", jos halua on ja minullahan on.
Kaipaan joka aamuisia tervehdyksiä lukeakseni ja aina ilostun, jos joku uusikin on mukaan liittynyt.
Kuulin radiosta Päätalon Ii-joki kirjojen äänikirjaksi luetun ja suosio on suuri lukijamäärä katsoen, olen lukenut kirjoina kaikki ja pidin kovasti, vaikka joskus ainakin viimeisimmät mielestäni liiankin seikkaperäisesti asiat julki toi.
Pitäisikö äänikirjoina kuunnella, muuttuisiko mielipide?
Puhetta kuunnellen voisi ainakin keskittymisen terävänä uskoa pysyvän.

Demeter kerroit tuosta Matta ja Maria asiasta, olen aina itseäni Marttaan samaistunut, kun sisareni oli Marian mielialoihin sopivampi, minä kiireiden ja touhukas, sisareni kaiken kauniin aisti ja itsekin niitä aikaan sai, omaksi ja muidenkin iloksi.
Nyt vanhemmiten olen sitä Marian osaa yrittänyt minäkin opetella, näkemään maailmaa muutenkin kuin työtä ja aikaansaamista silmällä pitäen, opettelemalla toistenkin elinehtoja , puutteita ja vaikeuksia, pyrkimällä avuksi olemaan.
Hyvin vähäistä se on, mitä luulen auttavani, mutta kuuntelukin voi joskus auttaa huoliensa taakan alla olevia.
Toisen ihmisen osaan pyrkiminen, ymmärtäminen, on hyvin vaikeaa toteuttaa, siihen kuitenkin tavoitteet yritän laittaa.
Meillä jokaisella on oma yksinomaksi tarkoitettu asia, huolien määrä, jota toiset ei voi arvata ja siksi ääneen kaikkea sanomista olisi mietittävä useamman kerran, ja se pätee myös ja hyvinkin suuresti myös täällä palstalla.
Nimittely ja lyttääminen on kaikki pahasta, sillä voi vain nostatella omaa huonoa itsetuntoa, mutta ajan oloon sekin kostautuu, kaikki joudumme jossain vaiheessa ikävyyksien eteen ja miettimään asenteitaan koko elämään.
Myös lytätty ihminen on haavoittuva ja heikoilla mukana kanssamme jokapäiväisessä elämässä, miksi tuntematon joutuu aivan vieraiden ihmisten hampaisiin, miten hän sen ansaitsee.?
Miettimistä jokaisen toivoisin kirjoittaessaan käyttävän.

Korpikirjailijalla on touhua, aina löytynyt ja lisää vaan pyrkii haalimaan , toivon onnen myötä kulkua ja jaksamista.
Jälkipolvista kerroit, miettinyt olen minäkin, tytär on enemmän isänsä perimän saanut, kun poikani taas tunnistan minun mielipiteiden seuraajaksi, ajattelemme paljon samaa asioista, jotka meitä ympäröi.
Kyllä tytärkin on ominut minun Martta ilmiöitä, mutta ajatusmaailma kulkee isän mietteiden seurana.
Pitää etäisyyttä asioihin, mihin ei halua puuttua, kun minä joka asiaan tahdon sotkeutua..
Kyllähän se on hyväksyttävä sekin, että niin huonot, kuin hyvätkin asiat periytyvät.
Ollaan sitä mitä ollaan, kaikessa ei voi miellyttää, ei edes tarvitse yrittääkään.

Nyt päivän touhuihin, johan tässä tulikin "rupattelua", mitä sitten sanoinkaan?
Kivaa viikonalkua kaikille.

Lue lisää

Hyvää maanantaiaamua!

Olin petannut illalla nukkumapaikan sohvalle ja tarkoitus
oli seurata vaalivalvojaisia, kun äänestyksen tulokset alkoi-
vat tulla eri puolilta maata.
Nukahdin kuitenkin kesken kaiken ja tv oli sammuttanut
itse itsensä. Heräsin pikkutunneilla ja halusin tietää miten
on vaaleissa käynyt. Vilkaisin kännykkää. Hyviä uutisia!
Jatkoin nukkumista hyvillä mielin.
Voi kestää vielä keskiviikkoon, kun saadaan kaikki posti-
äänet ja ulkomailta tulleet äänet lasketuksi. Mutta toivotta-
vasti vaalitulos ei muutu.

Tänäänkin on vaan kerättävä voimansa ja valmistauduttava
uuden päivän iloihin ja suruihin. Omassa elämässäni ei ole
näillä näkymin suruja itseni ja läheisteni takia.
Surulliseksi tekee tuntemattomien ihmisten tyhjyys, jota yri-
tetään täyttää vihalla toisia tuntemattomia kohtaan.
Kaikki provokaatiot eivät ansaitse edes vastausta.

Aamulenkki on minulle se voimaa ja ideoita antava rutiini.
Siinä kävellessä ehtii miettiä, missä järjestyksessä tämän
päivän työt ja valmistelut sujuvat sutjakkaasti, kun on vierai-
takin tulossa. Pitää jäädä aikaa seuranpitoonkin, eikä vaan
keittiössä romisteluun.
Odotan mielenkiinnolla veljen tuloa ja saan kuulla, minkälaista
oli tavata entinen kollega yli 50 vuoden jälkeen.

Olen ollut nopea liikkeissäni tänä aamuna, oikea väkkärä,
sanoisin: Korjannut pois petauksen sohvalta, käynyt lenkillä
ja sieltä tullessa hakenut lisää kermaa myymälästä, suihkussa-
käynti ja tukan kuivaus, aamiaisen laitto. Kanafileet sulaneet
ja nyt menen sulattelemaan aitoa voita padassa ja ryhdyn
tekemään ihanaa kanapataa! Tietysti perunatkin on kuorittu
ja ovat jo kattilassa. Sanotaan, että laiska töitänsä luettelee,
mutta minä luettelen sen takia että muistaisin, että tuo ja tuo
homma on jo tehty.

Ainakin tänään voin huokaista helpotuksesta, että kun yhtä
puuhakas ja nopea veli tulee vierailemaan, niin sisko ei ole
hänen kiireelleen jarruna, vieläkään! 😊

Kirjoitan lisää, jos tulee sopivia taidepausseja!
Ihanaa uuden viikon alkua palstalle!
/MdK

Ruosuko se siellä huhuilee. Joko on tarina valmiina palstalle?

Anonyymi00005 kirjoitti:

Ruosuko se siellä huhuilee. Joko on tarina valmiina palstalle?

Minä nostin aamulla Hillan ketjun ylös, yön aikana se oli siirtynyt kolmannelle sivulle. Ei mitään sen suurempaa dramatiikkaa.

korpikirjailija kirjoitti:

Minä nostin aamulla Hillan ketjun ylös, yön aikana se oli siirtynyt kolmannelle sivulle. Ei mitään sen suurempaa dramatiikkaa.

Kiitos nostosta.
Helpotti etsimistä.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Kiitos nostosta.
Helpotti etsimistä.

Kyllä Hilla olisi nuo kiitokset hoitanut.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Kyllä Hilla olisi nuo kiitokset hoitanut.

Kiitos ja kunnia.

Sain kuin sainkin toisen Kiinasta tilatun lähetyksen. Etsin Suomesta rauhankyyhkytarroja en löytänyt. Nyt sain niitä 800 kpl joten riittää ja olivat toivomiani.

Kävimme myös päiväkahvilla mökillä, tuuli, mutta kahviterassi on sopivassa paikassa, johon aurinko paistaa, eikä tuuli haittaa.

Huomasin, että isoveli valvoo, oletteko muut huomanneet ; ))

korpikirjailija kirjoitti:

Sain kuin sainkin toisen Kiinasta tilatun lähetyksen. Etsin Suomesta rauhankyyhkytarroja en löytänyt. Nyt sain niitä 800 kpl joten riittää ja olivat toivomiani.

Kävimme myös päiväkahvilla mökillä, tuuli, mutta kahviterassi on sopivassa paikassa, johon aurinko paistaa, eikä tuuli haittaa.

Huomasin, että isoveli valvoo, oletteko muut huomanneet ; ))

Lue lisää

Huomenta, niinpä nostin taas ketjun näkösälle, on harmi, että niin nopsaan varjoon siirtyy, mutta etsivä löytää, kiitos vaan kaikille nostajille.
Aloitteiden tilaa on pienennetty, 40-20:neen, kai mainoksia on lisätty eurojen toivossa.
Hyvinhän tämä näinkin toimii, pieni etsiskely vauhtia antaa;)

Noista lasten harrastuksista huomasin olleen puhetta, voin yhtyä niiden kalleuteenkin jossain tapauksissa, pojalleni ostin aikoinaan sähkökitaran, perustivat bändinkin ja yhden levyn teonkin maksoin, siihen jäi se harrastus.
En harmittele, sillä siitä jäi hänelle kumminkin jatkuva musiikin kuuntelu ja se antaa elämäänsä sisältöä.
Tytär sai pianon ja jonkun aikaa soittotunteja maksoin, mutta niin jäi hänenkin mahdollisen taiteilijan elämän hankkiminen, mutta musiikkia ainakin omaksi ilokseen harrastaa.
Balettituntejakin maksoin neljä vuotta ja edellytyksiä olisi ollut jatkaa, mutta halut lopahti ja siihen sain tyytyä.
Itse kansalaisopistossa monta vuotta kävin oppimassa maalausta, mutta tulos ei ollut kehityskelpoinen, joten sen jätin, ihastelen toisten taitajien töitä.
Harrastuksia löytyy, hinnan kiroissakaan ei kaikki ole, joten harrastakaa jokainen jotain, näin aika kuluu ja mielekästä ajan kuluttamista tuo mukanaan.
Tuo ajan kuluminenkin on kaksiteräinen miekka, eihän vanhenemista kukaan kai toivo, silti ajan kulua etsitään, se on sitä elämää kaiken aikaa;)
Tuo äidin jääminen taka-alalle on myös tämän ajan ilmiö, ei nuoret ehdi liioin mummojaan tapaamaan, niin paljon on keksitty elämän sujumisen suhteen, kiire on aina jonnekin.
Pienestä se kiire aloitetaan, huomasin juuri pojan nuorimman tyttären perhe kuntosalilla käy pienempiä myöten yhdessä harrastamassa.

Minä yritän välttää noita ulkomailta (Kiinasta) hankkimista, kun kotimaan työtilanne on mikä on, vaikka minun tiluksieni määrä ei työpaikkoja luokkaan, rikka rokassa kumminkin.
Olen jotain ihan epähuomiossa tilannutkin ja työn laatu ei ole vertailukelpoinen kotimaisiin tuotteisiin.
Kotimaastakin etsien löytyy halpaakin, mutta totuus on, että halvemmalla ulkoa saa, mutta palautukset joskus harmia aikaan saa.

En ole tarkkaan seurannut tuota Ruotsin tilannetta, mutta jännäksi menee, kun vasta huomenna ratkeaa, eikös siellä vaihdu hallinto jos oikein ymmärsin, toivottavasti samoin käy meillä.
Maahanmuutto täällä on keskustelun suurin erhe, mutta tilanne on niin, ettei ilman sitä selvitä, ei löydy työntekijöitä.
Oikean koulutuksen ja hyväksyn suhteen ainoa pelastus meidän työvoiman saantiin.
Ikävältä kuulostaa valtionvarainministerin sanoma, kun joskus silmään sattuu, aina ne supistukset juurikin sitä väestön osaa koskee, joilla ei mitään ole.
Politiikkaa en tykkää esiin tuoda, nyt tuo Ruotsin tilanne jotenkin sai kiinnostumaan, se sitten siitä.

Samaan tapaan valmistelin aina vieraiden tulon edellä, kaikki vaan valmiiksi minkä vain pystyi tekemään, sillä tapaamisen tarkoitus on ystävien kanssa keskustella ja kuunnella heidän elämän sujumisista.
Varmaan elämys tuo veljesi tapaaminen, onhan 50 vuotta jo aikamoinen muutoksienkin suhteen, jännää kuulostelua onko ihminen muuttunut ja mihin suuntaan.

Tekoäly ei oikein saa lämpenemään, tai en osaa oikein hyödyntää, ihmisen ääntä kaipaan ja se sitten on riittänytkin, on aivan ihana lukea viestejä, kuin kirjeitä saisi.
Joka aamu avaan koneen ja luen mitä on aikaan saatu ja kivasti on nykyään mennytkin.
Melko sopuisaa on viestittely, onko valvontaa enemmän sitä en tiedä.

Nyt kuitenkin päivän touhuiluun, mitä sitä keksiikään, aina ilta tavoittaa.
Huomiseksi sadetta on lupailtu, mutta tänään aurinko paistaa, nautitaan.

Nousee päivä, laskee päivä....

Mikä on suunta Ruotsissa, alkaako järki voittamaan? Onko kansalaisten vain sopeuduttava?

Anonyymi00013 kirjoitti:

Mikä on suunta Ruotsissa, alkaako järki voittamaan? Onko kansalaisten vain sopeuduttava?

Kantapään kautta, hitaasti
Me jotka jo käytämme järkeä olemme tulossa vanhoiksi. Äänestysprosentti laskee huimasti 78-ikävuodesta.
Paloma, ei kirj.

Musiikki on yksi taidelaji, samoin esim. kuvataiteet, rakennustaiteet, sanataiteet ja tanssitaiteet, näillä taas erialajeja. "Taide" sana sisältää lukemattomia lajeja. Luulisi "taiteen" harrastajan tietävän edes tuon perusasian.

Minun kummin kaiman ex puolison nuorin lapsi on kirjoitanut lehden yleisön osastoon.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Musiikki on yksi taidelaji, samoin esim. kuvataiteet, rakennustaiteet, sanataiteet ja tanssitaiteet, näillä taas erialajeja. "Taide" sana sisältää lukemattomia lajeja. Luulisi "taiteen" harrastajan tietävän edes tuon perusasian.

Lue lisää

Myöhäisiltaa, on hyvä, että selvennät tekstiäni. Eihän sitä aina muista luonnossakaan kun liikkuu mihin sienilajikkeeseen mikäkin sieni kuuluu. En tosin erota kuin muutaman syötävän.

Olen näköjään ollut ikäni myös rakennustaiteen tekijä. Timpuroinut terasseja mökillä ja entisöinyt tuoleja, pöytiä yms.

Ilta kului minimaailman nukkejen kanssa, mietiskelin mistä luopuisin ja mitkä pidän vielä. Olen siis nukketaiteenkin tekijä. Keramiikkan teon aloitan tammikuussa. silloin teen nukeille päät, jalat ja kädet. Vartalon teen joko kankaasta tai rautalangasta jonka pehmustan langalla. Vaatteitten teko on kivaa ja hiuksien ja kasvojen maalaus tarkkaa puuhaa.

Tällästa nyt nukuttaa, minun kummin kaiman x-puoliso on ollut jo vuosia haudassa. Lapsetkin jo eläkkeellä.

Yötä toivottaapi korppis pilke silmäkulmassa ; ))

Huomenta sadetta enteilevään päivää.
Kiitos Kristiina23 ja kiva nähdä nikkisi pitkästä aikaa.
Enpä olisi huomannutkaan, että nimipäiviä juhlin, niin näkyy olevan kalenteri kertoo, onnea sinullekin tulevien syntymäjuhlillesi, vuodet vierii ja ikää kertyy meille kaikille.

Tuosta sanasta taide on paljon viitteitä moneen suuntaan, melkein kaiken voi taiteen nimiin laittaa ja koko elämä on sitä suurinta taidetta, miten hyvin sen teossa onnistukaan, jokainen eri tavalla.
Suurten, nimeä saaneiden taidekin joskus näin tavan ihmiseltä vaatii ymmärryksen laajentamista,

Moneen ehdit ja jaksat korpikirjailija, sormesikin vielä näppärät, kun pieniä yksityiskohteita pystyt rakentamaan.
Minulla ei puikot meinaa käsissä kestää, aina siivouspäivinä niitä huonekalujen alta noukin.

Äänestämässä olen käynyt aina ja koetan loppuun asti ääntäni käyttää, häviölle useinkin menee, mutta yritys hyvä kymmenen, aina voi toivoa, että maailma onnellisemmaksi muuttuu kaikille.
Useimmiten käy niin, että kansa joutuu kipuilemaan päätöksien esiin tullessa.
Musiikista vielä, kyllä se sitä metalliheviä oli ja on poikanikin maku, kiertää vielä kaikissa konserteissa, mihin vain ehtii, ulkomaillekin, Pelle Miljoona oli idoli jossain ajan kohdassa, itse en sitäkään koskaan ymmärtänyt.
Ehkä ei ymmärrystä kaikki äidinkään touhut saa, joten makunsa kullakin.

Nousee päivä, laskee päivä, niin, näin lauloi viulunsoittajakin ja totta on, taakse jää eilinen ja huominen tuntemattomana nousee.
Onkohan MdK vieraitten kanssa unohtunut seurustelemaan, mukavahan se on jotain poikkeavaa arkeen saada.

Tänään päiväni ilman suunnitelmia alkaa, vaikka löytyyhän niitä "pitäisi" hommia olevan, mutta aina voi siirrellä niitä ikävämpiä toiseen päivään.
Parvekemattojen pesu yksi niitä siirtelyn kohteena olevia, mutta pestyä ne tulee, en muuten rauhaa saa.
Pyykkituvan lattialle matot ja pitkävartinen harja käteen, suitsait puhdasta tulee, se toimeen tarttuminen vain viipyilee.
Sama vaikeus roskien viennissä, mutta kun sen saan tehtyä, olo on kuin suurenkin homman olisin tehnyt;)

Mukavaa päivää teille kirjoittajaystävät.

Yhdyn onnitteluihin laulamalla samalla: Putte-possun nimipäivä-laulun, kaikki kolme säkeistöä.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta sadetta enteilevään päivää.
Kiitos Kristiina23 ja kiva nähdä nikkisi pitkästä aikaa.
Enpä olisi huomannutkaan, että nimipäiviä juhlin, niin näkyy olevan kalenteri kertoo, onnea sinullekin tulevien syntymäjuhlillesi, vuodet vierii ja ikää kertyy meille kaikille.

Tuosta sanasta taide on paljon viitteitä moneen suuntaan, melkein kaiken voi taiteen nimiin laittaa ja koko elämä on sitä suurinta taidetta, miten hyvin sen teossa onnistukaan, jokainen eri tavalla.
Suurten, nimeä saaneiden taidekin joskus näin tavan ihmiseltä vaatii ymmärryksen laajentamista,

Moneen ehdit ja jaksat korpikirjailija, sormesikin vielä näppärät, kun pieniä yksityiskohteita pystyt rakentamaan.
Minulla ei puikot meinaa käsissä kestää, aina siivouspäivinä niitä huonekalujen alta noukin.

Äänestämässä olen käynyt aina ja koetan loppuun asti ääntäni käyttää, häviölle useinkin menee, mutta yritys hyvä kymmenen, aina voi toivoa, että maailma onnellisemmaksi muuttuu kaikille.
Useimmiten käy niin, että kansa joutuu kipuilemaan päätöksien esiin tullessa.
Musiikista vielä, kyllä se sitä metalliheviä oli ja on poikanikin maku, kiertää vielä kaikissa konserteissa, mihin vain ehtii, ulkomaillekin, Pelle Miljoona oli idoli jossain ajan kohdassa, itse en sitäkään koskaan ymmärtänyt.
Ehkä ei ymmärrystä kaikki äidinkään touhut saa, joten makunsa kullakin.

Nousee päivä, laskee päivä, niin, näin lauloi viulunsoittajakin ja totta on, taakse jää eilinen ja huominen tuntemattomana nousee.
Onkohan MdK vieraitten kanssa unohtunut seurustelemaan, mukavahan se on jotain poikkeavaa arkeen saada.

Tänään päiväni ilman suunnitelmia alkaa, vaikka löytyyhän niitä "pitäisi" hommia olevan, mutta aina voi siirrellä niitä ikävämpiä toiseen päivään.
Parvekemattojen pesu yksi niitä siirtelyn kohteena olevia, mutta pestyä ne tulee, en muuten rauhaa saa.
Pyykkituvan lattialle matot ja pitkävartinen harja käteen, suitsait puhdasta tulee, se toimeen tarttuminen vain viipyilee.
Sama vaikeus roskien viennissä, mutta kun sen saan tehtyä, olo on kuin suurenkin homman olisin tehnyt;)

Mukavaa päivää teille kirjoittajaystävät.

Lue lisää

Hyvää huomenta palstalaiset!
On ollut harvinaisen vilkasta meikäläisen huushollissa, kun
on tottunut olemaan yksin.
Kesä on ollut hyvin vierasköyhää, kaikki ovat etsineet aurinkoa,
jotkut ovat saaneet auringosta liikaa ja palanneet kiireesti poh-
joiseen ”varjoon, suojaan”. – Nyt sitten loppukesän lämmön toi-
vossa joutui veljeni esimerkiksi Italian Gardajärvelle päästyään
ajelemaan rankkasateessa.
Jotakin hauskaa hänellä oli kuitenkin, kun yllätti entisen työkave-
rinsa tulomatkalla, eivät olleet tavannet yli 50 vuoteen, joten jut-
tua oli riittänyt ja myös uusia suunnitelmia että kokoontuisivat
vielä sellaisella porukalla, joka on vielä hengissä.
– Mukava oli tavata veljeä, tehtiin eilen aamulla aamulenkkikin
yhdessä ja juttua aina riittää tavatessa. Kun tultiin lenkiltä, niin
oli pyörän sarvessa sakkolappu, 400 SEK. Hän maksoi sen heti,
mutta ei ollut kirjoittanut mikä valuutta, luuli kai että paikallista
valuuttaa ei tarvitse erikseen merkitä. Hetken päästä huomasi,
että tililtä oli hävinnyt 400€, eli runsas 10-kertainen summa!
Erehdys on oikaistu, mutta vie muutaman päivän ennenkuin
rahat ovat taas tilillä.

Serkun suunnitelmat olivat muuttuneet. Hän tulee huomenna.
Hyvä onkin kun tulee, niin on muuta puheenaihetta kuin vaalit.
Pääministerimme on kuin Trump, ei vaan tahdo uskoa että val-
ta vaihtuu. Kaikenlaisia kompakoukkuja on suunnitteilla, joten
saa nähdä minkälainen kokoonpano uudella hallituksella on.

Tämä päivä on sellainen välipäivä vieraitten välillä, pesen
edellisen kävijän jälkeen lakanapyykin. Varasin seuraavalle vie-
raalle vierashuoneen, niin on oma rauha, kun hänellä on koira-
kin mukana. Asuntoautossa oli joku vika, johon piti tilata uusi
osa. Ja sellainen vie aikaa.
Luultavasti vatsalihakset joutuvat koetukselle, kun olemme
paljon samantyyppisiä ihmisiä, eli nauru on hyvin ”löyhässä”!
Hauskuuksia siis edelleen horisontissa täällä MdK:n huushollissa.

Hil-la kirjoitti, ettei tänään ollut mitään varsinaisia suunnitelmia,
mutta eihän se haittaa, jos laiskotellaan joku päivä.
Itse olen ainakin ajatellut että kun pääsen ensi viikon yli (jolloin
minulla on kampaajallakäynti ja kahtena päivän silmäklinikalla
käynti), niin sitten pidän muutaman laiskan ja rentouttavan päivän.

Sitten taas odottelen, että poika tulee käymään ja kuskaa minut
Skooneen tapaamaan vielä kerran hyviä ystäviä. Toivomme aina,
että tapaaminen onnistuisi vielä seuraavana vuonnakin.

Tällainen viesti tällä kertaa. Pyykkikone lurittelee sävelmää, että
valmista olisi, tule vaan levittelemään lakanat kuivumaan.
Kuivausrumpua en käytä.
Mukavaa päivän jatkoa!
/MdK

Hil-la kirjoitti:

Huomenta sadetta enteilevään päivää.
Kiitos Kristiina23 ja kiva nähdä nikkisi pitkästä aikaa.
Enpä olisi huomannutkaan, että nimipäiviä juhlin, niin näkyy olevan kalenteri kertoo, onnea sinullekin tulevien syntymäjuhlillesi, vuodet vierii ja ikää kertyy meille kaikille.

Tuosta sanasta taide on paljon viitteitä moneen suuntaan, melkein kaiken voi taiteen nimiin laittaa ja koko elämä on sitä suurinta taidetta, miten hyvin sen teossa onnistukaan, jokainen eri tavalla.
Suurten, nimeä saaneiden taidekin joskus näin tavan ihmiseltä vaatii ymmärryksen laajentamista,

Moneen ehdit ja jaksat korpikirjailija, sormesikin vielä näppärät, kun pieniä yksityiskohteita pystyt rakentamaan.
Minulla ei puikot meinaa käsissä kestää, aina siivouspäivinä niitä huonekalujen alta noukin.

Äänestämässä olen käynyt aina ja koetan loppuun asti ääntäni käyttää, häviölle useinkin menee, mutta yritys hyvä kymmenen, aina voi toivoa, että maailma onnellisemmaksi muuttuu kaikille.
Useimmiten käy niin, että kansa joutuu kipuilemaan päätöksien esiin tullessa.
Musiikista vielä, kyllä se sitä metalliheviä oli ja on poikanikin maku, kiertää vielä kaikissa konserteissa, mihin vain ehtii, ulkomaillekin, Pelle Miljoona oli idoli jossain ajan kohdassa, itse en sitäkään koskaan ymmärtänyt.
Ehkä ei ymmärrystä kaikki äidinkään touhut saa, joten makunsa kullakin.

Nousee päivä, laskee päivä, niin, näin lauloi viulunsoittajakin ja totta on, taakse jää eilinen ja huominen tuntemattomana nousee.
Onkohan MdK vieraitten kanssa unohtunut seurustelemaan, mukavahan se on jotain poikkeavaa arkeen saada.

Tänään päiväni ilman suunnitelmia alkaa, vaikka löytyyhän niitä "pitäisi" hommia olevan, mutta aina voi siirrellä niitä ikävämpiä toiseen päivään.
Parvekemattojen pesu yksi niitä siirtelyn kohteena olevia, mutta pestyä ne tulee, en muuten rauhaa saa.
Pyykkituvan lattialle matot ja pitkävartinen harja käteen, suitsait puhdasta tulee, se toimeen tarttuminen vain viipyilee.
Sama vaikeus roskien viennissä, mutta kun sen saan tehtyä, olo on kuin suurenkin homman olisin tehnyt;)

Mukavaa päivää teille kirjoittajaystävät.

Lue lisää

Iltapäivää ! Onnittelut Kristiinalle täältäkin ! Puolen vuoden etumatka sinulla on minuun nähden.
Vaikka jo itselleni lupasin, että tämän syksyn sato on korjattu, eihän siinä niin käynyt. Kauniit syyspäivät houkuttivat metsään ja siellä kun liikkuu niin katseleehan sitä ympärilleen ja kun sienitarjonta on ollut vähäistä niin talteen piti ottaa sekin vähä. Uusi tuttavuus oli nyt Suomumustesieni. Sen ulkonäöstä ei voi erehtyä ja se on "erittäin hyvä ruokasieni", miedon makuinen, pannulla paistettava. En ole sitä aikaisemmin poiminut, vaikka tarjolla on ollut. Karvarouskuja sain pienen määrän ja muutaman kantarellin. Toivottavasti suppilovahveron kanssa käy paremmin.

Sienitietous on kasvanut vuosien varrella, vaikka tällä hetkellä sienestys ei taida olla kovin suosittua. Lapsena muistan, että vain rouskut olivat niitä mitkä tunnettiin ja mitä poimittiin ja karvarousku oli rouskujen aatelia, meillä päin ainakin.
Joskus vuosisadan vaihteessa sienitietous lisääntyi ja tatit tulivat halutuiksi, herkkutatista tuli vientituotekin. Juuri tarkistin, että tänä vuonna vienti on romahtanut - huono sienivuosi...

Mikähän ilmiö nyt on meneillään: joku jo tulkitsikin, että 70+ politikointi on nyt siirtynyt tänne. Mahtaako kantaa hedelmää, tuollainen läpinäkyvä propaganda ?

Mukavia syyspäiviä kaikille,
demeter1

Oliko Airin päivä?

Huomenta, olen ollut uuttera tänä aamuna, kävin pesemässä pari käytävän mattoa(1,5 metrisiä) ottikin polviin yllättävän rankasti, vaikka pitkällä harjalla lattialla pesin.
Se asia ei nyt enää päätäni vaivaa, vielä pari pientä mattoa odottaa, mutta taukoa on pidettävä.
Aina ajatukset kulkee sitä rataa, kun aikani jättää en likapyykkiä haluaisi jälkeeni jättää ja kun joku asia saa päätöksen, onnen tunnetta tunnen;)

Vihannessoppa onkin hyvä ruoka aika usein sitäkin teen, kovin suuria määriä en tee, koska monena päivänä syötynä, ei yhtä hyvältä maistu.
Jääkaapissani on ateriat jaettu niin, että useamman ruuan syömiset vuoropäivin., hukkaan ei mitään mene.

Kuuntelin eilen välikysymyksen selvittelyä ja olihan se sekavaa, mutta loppuun asti en kuunnellut, saiko hallitus eduskunnan luottamuksen?
Totta on, että maanviljelijät eivät tuotteistaan oikeaa hintaa saa, isot kauppaketjut voiton kerää ja ne suuret tilalliset joilla konevoimin yksi mies hallitsee kaiken.
Työpaikkoja uskoisi, että monikin tila antaisi, mutta koneita tukevat toiminnot mahdollistaa työn koneitten avulla tekemään.
En ole paremmin perehtynyt asiaan, mitä media meille tiedottelee.
Hyvin on asiat mallillaan, miljardeitten korkomenot odottaa, säälin seuraavaa hallituksen hommiin ryhtymistä, ei ole kovin helppoja aikoja luvassa.
Vaalit enteilee jo meilläkin tulemistaan ja puheet sen mukaisia.

Muistan olleeni sellaisessa kyläpaikassa Helsingissä, että talossa oli vierashuone jossa sai vieraat yösijan, siellä oli muutenkin erikoista, ruoka tehtiin vuorosysteemillä, oli iso ruokasali missä sai ruokailla, samoin siivoukset oli vuorollaan itse kullekin suunniteltu.
En ole kysynyt, vieläkö sen toiminta pelaa.
Tuosta naurun voimasta minäkin sen verran, että eilinen saunareissu sai piirteet muisteloiden myötä hauskaksi, hyvältä tuntui, kun naurua ei useinkaan saa sydämen pohjasta aikaiseksi.
Tultiin siihen lopputulemaan siitäkin, että huonoja tekoja elämän varrella on turha muistella, ei ne siitä parane.

Demeter sienimaailmassa on liikkunut, kyllä sekin on oivallinen tapa kuntoilla, minulla oli mökkini takana aikoinaan herkkusieni kasvustoa, sain monta sieniruokaa niiden avulla ja kun pienenä muisti kerätä, ei matoja ja niiden polkuja näkynyt.
Puhuimme mieheni kanssa jopa sieni viljelystä, mutta puheeksi jäi, kuten moni muukin asia.
Puolukassa ja marjassa yleensä käytiin siihen aikaan paljon, muistan ennen auton omistamista, meillä oli moottoripyörä ja se oli täyteen lastattu kerättyjä marjoja, minulla reppuselässä ja mieheni edessä pahvilaatikko, mihin mahtui useampikin sankollinen, veimme marjoa myös vanhemmilleni.
Paljon sitä on kerennyt tekemään työn ohessa, mutta se tehtiin mikä kyettiin elämän eteenpäin menoa ajatellen.
Pienistä tuloista sitä on tähän päivään päästy, nyt voi todeta, että ruokaa pöydässä riittää.

Tänään sitten pyörittelen peukaloita tai sukkapuikkoja, jos hyppysissä pysyvät, ruoka on valmista ja muuta ihmeellistä en keksi, hyvää päivää teille itse kullekin.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, olen ollut uuttera tänä aamuna, kävin pesemässä pari käytävän mattoa(1,5 metrisiä) ottikin polviin yllättävän rankasti, vaikka pitkällä harjalla lattialla pesin.
Se asia ei nyt enää päätäni vaivaa, vielä pari pientä mattoa odottaa, mutta taukoa on pidettävä.
Aina ajatukset kulkee sitä rataa, kun aikani jättää en likapyykkiä haluaisi jälkeeni jättää ja kun joku asia saa päätöksen, onnen tunnetta tunnen;)

Vihannessoppa onkin hyvä ruoka aika usein sitäkin teen, kovin suuria määriä en tee, koska monena päivänä syötynä, ei yhtä hyvältä maistu.
Jääkaapissani on ateriat jaettu niin, että useamman ruuan syömiset vuoropäivin., hukkaan ei mitään mene.

Kuuntelin eilen välikysymyksen selvittelyä ja olihan se sekavaa, mutta loppuun asti en kuunnellut, saiko hallitus eduskunnan luottamuksen?
Totta on, että maanviljelijät eivät tuotteistaan oikeaa hintaa saa, isot kauppaketjut voiton kerää ja ne suuret tilalliset joilla konevoimin yksi mies hallitsee kaiken.
Työpaikkoja uskoisi, että monikin tila antaisi, mutta koneita tukevat toiminnot mahdollistaa työn koneitten avulla tekemään.
En ole paremmin perehtynyt asiaan, mitä media meille tiedottelee.
Hyvin on asiat mallillaan, miljardeitten korkomenot odottaa, säälin seuraavaa hallituksen hommiin ryhtymistä, ei ole kovin helppoja aikoja luvassa.
Vaalit enteilee jo meilläkin tulemistaan ja puheet sen mukaisia.

Muistan olleeni sellaisessa kyläpaikassa Helsingissä, että talossa oli vierashuone jossa sai vieraat yösijan, siellä oli muutenkin erikoista, ruoka tehtiin vuorosysteemillä, oli iso ruokasali missä sai ruokailla, samoin siivoukset oli vuorollaan itse kullekin suunniteltu.
En ole kysynyt, vieläkö sen toiminta pelaa.
Tuosta naurun voimasta minäkin sen verran, että eilinen saunareissu sai piirteet muisteloiden myötä hauskaksi, hyvältä tuntui, kun naurua ei useinkaan saa sydämen pohjasta aikaiseksi.
Tultiin siihen lopputulemaan siitäkin, että huonoja tekoja elämän varrella on turha muistella, ei ne siitä parane.

Demeter sienimaailmassa on liikkunut, kyllä sekin on oivallinen tapa kuntoilla, minulla oli mökkini takana aikoinaan herkkusieni kasvustoa, sain monta sieniruokaa niiden avulla ja kun pienenä muisti kerätä, ei matoja ja niiden polkuja näkynyt.
Puhuimme mieheni kanssa jopa sieni viljelystä, mutta puheeksi jäi, kuten moni muukin asia.
Puolukassa ja marjassa yleensä käytiin siihen aikaan paljon, muistan ennen auton omistamista, meillä oli moottoripyörä ja se oli täyteen lastattu kerättyjä marjoja, minulla reppuselässä ja mieheni edessä pahvilaatikko, mihin mahtui useampikin sankollinen, veimme marjoa myös vanhemmilleni.
Paljon sitä on kerennyt tekemään työn ohessa, mutta se tehtiin mikä kyettiin elämän eteenpäin menoa ajatellen.
Pienistä tuloista sitä on tähän päivään päästy, nyt voi todeta, että ruokaa pöydässä riittää.

Tänään sitten pyörittelen peukaloita tai sukkapuikkoja, jos hyppysissä pysyvät, ruoka on valmista ja muuta ihmeellistä en keksi, hyvää päivää teille itse kullekin.

Lue lisää

Hyvää huomenta!
Kirjoitan lyhyen viestin, kun tänä päivänä tulee varmaan
olemaaan vilkas päivä, kunhan vieras koirineen ilmaantuu
maisemiin. - Täytyy varmaankin mennä auttamaan parkki-
puuhissa, ettei käy niinkuin veljelle, että maksoi sakot 10-
kertaisella summalla.

Eilinen meni mm. pyykkiä pestessä ja sen kuivettua oli silittä-
mistä. Samat on ajatukset minulla ja sisarellani, kun jutellaan
puhelimessa., niinkuin on Hil-lallakin, että likapyykkiä ei löydy
pyykkikoreistamme, jos emme satu kuolemaan ”työn ääreen”.
Onnittelut onnistuneen mattopesun jälkeen! Sellaista työtä
sanomme siskon kanssa uroteoksi, tiedämme tunteen urakan
jälkeen. - Meidän jälkeemme ei löydy edes likaisia mattoja!
Taitaa olla hautajaisleivonnaisetkin ja muut tarjoilut valmiina
pakasteessa, että ei pitäisi olla paljon vaivaa mummujen
jälkeen. 😊
Tänään on muuten sisareni syntymäpäivä. Hän on Hil-lan vuosi-
luokkaa. Kunhan serkku ilmaantuu maisemiin, niin soitamme
videopuhelun ja onnittelemme yhdessä ja laulamme ”Arvon mekin
ansaitsemme”.

Täällä vielä jännitämme, että hallituksen vaihto varmistuu.
Pääministerimme on kuin Trump, ei halua tunnustaa itseään
voitetuksi jo olevien tietojen perusteella.
Uuden hallituksen muodostus voi olla aikamoista kädenvääntöä.
Ylenmääräinen yksityistäminen koulu- ja terveydenhoitoaloilla
ei ole ollut yhteiskunnalle hyödyksi. Koulutulokset ovat laskeneet
ja sairaanhoidossa on selvää eriarvoisuutta: vanhat vs nuoremmat.
Ja tietysti vanhusten laitoshoito alkaa muistuttaa entisaikojen
huutolaishoitoa. Joka halvimmalla lupaa hoitaa vanhuksen, saa
ottaa hoitoonsa.
Toivottavasti se päivä ei kohdelleni koskaan tule…

Täällä on ollut sellaista ”joka toinen päivä-säätä”. Nyt paistaa
aurinko ja lämpöäkin on luvattu n. + 18º. On oikein ihana syyspäivä.

Olen laittanut vieraan petivaatteet valmiiksi isoon IKEA-kassiin.
Meillä on tässä talossa yhteiset tilat, jota voi tilata jos järjestää
esim. syntymäpäiväjuhlat tai vastaavaa, Tiloissa on täysin vasrus-
tettu keittiö, missä hella, tiskikone, kaikki tarvittava porsliini, jää-
ja pakastekaapit, suihkuhuone, makuukamari ja iso yhteinen tila,
jossa istumaryhmiä, ptkä pöytä tarkoiluun, tuolit ympärillä.
On myös viihtyisä tv-nurkkaus.
Talon asukkaat voivat lainata makuukamaria, jos tulee yövieraita,
eikä oman asunnon tilat riitä. Ei maksa mitään. Kolme yönseutua
peräkkäin saa huonetta lainata.

Menenpä tästä kuuntelemaan uutisia, josko pääministeri uskoo,
että nyt tulee hamevalta kuningaskuntaan. Varmaa on että kiusaa
uudelle pääministerille tullaan tekemään kaikkien taiteen sääntöjen
mukaan: ”Jos tuo puolue tulee mukaan, niin meidän puolue ei halua
olla yhteistyössä niitten kaa”-tyyliin. 😊
Iloista päivän jatkoa!
/MdK

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, olen ollut uuttera tänä aamuna, kävin pesemässä pari käytävän mattoa(1,5 metrisiä) ottikin polviin yllättävän rankasti, vaikka pitkällä harjalla lattialla pesin.
Se asia ei nyt enää päätäni vaivaa, vielä pari pientä mattoa odottaa, mutta taukoa on pidettävä.
Aina ajatukset kulkee sitä rataa, kun aikani jättää en likapyykkiä haluaisi jälkeeni jättää ja kun joku asia saa päätöksen, onnen tunnetta tunnen;)

Vihannessoppa onkin hyvä ruoka aika usein sitäkin teen, kovin suuria määriä en tee, koska monena päivänä syötynä, ei yhtä hyvältä maistu.
Jääkaapissani on ateriat jaettu niin, että useamman ruuan syömiset vuoropäivin., hukkaan ei mitään mene.

Kuuntelin eilen välikysymyksen selvittelyä ja olihan se sekavaa, mutta loppuun asti en kuunnellut, saiko hallitus eduskunnan luottamuksen?
Totta on, että maanviljelijät eivät tuotteistaan oikeaa hintaa saa, isot kauppaketjut voiton kerää ja ne suuret tilalliset joilla konevoimin yksi mies hallitsee kaiken.
Työpaikkoja uskoisi, että monikin tila antaisi, mutta koneita tukevat toiminnot mahdollistaa työn koneitten avulla tekemään.
En ole paremmin perehtynyt asiaan, mitä media meille tiedottelee.
Hyvin on asiat mallillaan, miljardeitten korkomenot odottaa, säälin seuraavaa hallituksen hommiin ryhtymistä, ei ole kovin helppoja aikoja luvassa.
Vaalit enteilee jo meilläkin tulemistaan ja puheet sen mukaisia.

Muistan olleeni sellaisessa kyläpaikassa Helsingissä, että talossa oli vierashuone jossa sai vieraat yösijan, siellä oli muutenkin erikoista, ruoka tehtiin vuorosysteemillä, oli iso ruokasali missä sai ruokailla, samoin siivoukset oli vuorollaan itse kullekin suunniteltu.
En ole kysynyt, vieläkö sen toiminta pelaa.
Tuosta naurun voimasta minäkin sen verran, että eilinen saunareissu sai piirteet muisteloiden myötä hauskaksi, hyvältä tuntui, kun naurua ei useinkaan saa sydämen pohjasta aikaiseksi.
Tultiin siihen lopputulemaan siitäkin, että huonoja tekoja elämän varrella on turha muistella, ei ne siitä parane.

Demeter sienimaailmassa on liikkunut, kyllä sekin on oivallinen tapa kuntoilla, minulla oli mökkini takana aikoinaan herkkusieni kasvustoa, sain monta sieniruokaa niiden avulla ja kun pienenä muisti kerätä, ei matoja ja niiden polkuja näkynyt.
Puhuimme mieheni kanssa jopa sieni viljelystä, mutta puheeksi jäi, kuten moni muukin asia.
Puolukassa ja marjassa yleensä käytiin siihen aikaan paljon, muistan ennen auton omistamista, meillä oli moottoripyörä ja se oli täyteen lastattu kerättyjä marjoja, minulla reppuselässä ja mieheni edessä pahvilaatikko, mihin mahtui useampikin sankollinen, veimme marjoa myös vanhemmilleni.
Paljon sitä on kerennyt tekemään työn ohessa, mutta se tehtiin mikä kyettiin elämän eteenpäin menoa ajatellen.
Pienistä tuloista sitä on tähän päivään päästy, nyt voi todeta, että ruokaa pöydässä riittää.

Tänään sitten pyörittelen peukaloita tai sukkapuikkoja, jos hyppysissä pysyvät, ruoka on valmista ja muuta ihmeellistä en keksi, hyvää päivää teille itse kullekin.

Lue lisää

Iltapäivää ! Tämä päivä taitaa nyt mennä ihan ketuille. Odottelin asioille kutsua ja se siirtyikin nyt iltapäivään. Oma ohjelma piti laittaa uusiksi.
Ne kauppareissut, live-tapaamiset, laitan aina kärkipaikalle, mitä sitten onkin muuta tarjolla - no sauvalenkki tietysti. Kahdesti olen jo ollut menossa, mutta vettä vihmoi sen verran runsaasti että jäin norkoilemaan.

Taas oli kiva lukea aamun viestit ilman välihuutoja..)). Oma häiriöherkkyyteni on taas ollut pitkään korkeissa lukemissa - liekö kilpirauhanen taas lähtenyt laukalle ? Tai sitten on tuota kotiarkististoa siivotessa tullut selvääkin selvemmäksi, että tämä moderni ADHD, tarkkaavaisuushäiriö, on ollut riesanani lapsesta saakka ja on yhä, milloin enemmän milloin vähemmän.
Sen kanssa on kuitenkin ollut pakko pärjätä, enkä pidä suotavana - tai ainakaan mahdollisena - nykyistä linjaa, missä melkein kaikilla on vähintäinkin neurokirjoon kuuluva diagnoosi ja tarvetta (yhteiskunnan tarjoamaan) terapiaan.

Aamu TV:ssä haastateltiin Tuuli Pitkästä, Sanna Marinin entistä avustajaa. Hän kertoi kaltaisistaan nuorista naisista, koulutetuista ja menestyneistä, joista jokainen kärsi ahdistuksesta, maailmantuskasta.
Onneksi mukaan yleiseen keskusteluun on tullut niitäkin ammatti-ihmisiä, jotka katsovat, että elämään kuuluu myös tuskaa ja ahdistusta, ei aina voi mennä hyvin. Itse epäilen, että kaikki "positiivisuuden" hehkutus saattaa lopulta olla vain markkinoiden juoni, millä pidetään pyörät pyörimässä ja kulutus korkealla..))

Kerroit Hil-la elämänmenosta ja yhteisestä ponnistelusta paremman elämän saavuttamiseksi meidän nuoruudessa. Eiköhön se ollut yhteinen tavoite silloin meille kaikille ? Sodan jälkeen riitti rakentamista ja toiveikkuus oli korkealla.
Tuon huonon Pisa-tutkimustuloksen vuoksi käytiin aika mielenkiintoista keskustelua aiheen ympärillä. Todettiin muun muassa, että opiskelumotivaation puutteesta kärsivät myös hyväosaiset lapset, he eivät välitä ponnistella, miksi sen tekisivät, kun heille tulee kaikki valmiina? Jännitystä, haastetta, haetaan sitten helposti
virtuaalimaailmasta. Tylsä koulutyö ei kiinnosta.

Niin, että taas täytyy kysyä, oliko ennen sittenkin paremmin, ainakin joiltakin osin? Lapset olivat mukana perheen yhteisissä tavoitteissa ja ponnisteluissa ja rakensivat itseään todellisen tekemisen avulla, vahvistuivat, kasvattivat luottamusta itseensä ?

Mdk kuvasi kiinnostavasti omia asumisolojaan. Voisiko paremmin enää olla ? Samansuuntaista asumista on kai meilläkin, ainakin Loppukiri-asumisyhteisö sai aikanaan paljon julkisuutta ja onhan yhteisasumishankkeita vireillä laajemmaltikin - ei siis samaa luksusta kuin Mdk kuvasi, mutta jotakin pienimuotoisempaa.

Sama toive tietysti minulla kuin monella muullakin: että saisi jatkaa omissa oloissaan mahdollisimman pitkään...

Vihanneskeittoa näkyy olevan moneen muunkin ruokalistalla..)) Niin täälläkin - linssejä lisänä ja raejuustoa ripoteltuna keiton pinnalle - proteiinilisäksi..)) Kyllä meidän kelpaa.

Mukavaa loppuiltaa.
demeter1

Pitääkö sitä politiikkaa tuoda tähänkin ketjuun?

Anonyymi00024 kirjoitti:

Pitääkö sitä politiikkaa tuoda tähänkin ketjuun?

Tuo minullekin otti pahasti silmään, kun koko palsta alkaa jo olla täynnä tuota oikeistovihaa, niin eikö edes tämä ketju olisi voinut olla ilman sitä ja sen vihansa voisi purkaa noissa oman ideologiansa ketjuissa, joita ei ole palstalla aivan vähän joista valita.

Huomenta, kauniina alkavaan päivään, mutta viileäksi se menee, 9 astetta mittarissa.
Sanderson, kiva että kuitenkin muistit, tien löysit kiikkustuoliin.
Samoja vaivoja minullakin, polvet meinaa lakkoon mennä, eilisen maton pesun jäljiltä, kovin jäykkinä nyt toimivat sen minkä toimivat.
Matot kävin hakemassa pyykkituvasta, valuivat siellä yön ajan ja nyt parvekkeelle lisää kuivumaan.

Tuo politiikka ei kovinkaan mieleinen aihe ole, mutta eihän voi aivan sivuuttaa, vaikuttaa aika paljon meidänkin elämään, kuka hallitsee ja päätöksiä tekee.
Suomenkin tilannetta seuratessa ei voi käsiä taputella, että hyvin menee.
Tuo maahantulo on kompastuskivi joillekin, vaikka tiedossa on, että tarvitsevia käsiä tarvitaan.
Pyrkimys kaiketi on kielen oppiminen ja sopeutuminen maan oloihin, se vie aikaa.
Vanhukset jo aivan heitteillä juurikin hoitajien pulasta, eikö meillä ole hoitajia koulutettu tarpeen mukaan, vai palkkausko vie hoitajat muihin maihin.
Kysymyksiä ilmassa leijuu ja aina vaan saa kuulla, että hoivapuolen menoja supistetaan.
Tämä on sitä politiikkaa, jolta ei voi silmiä sulkea, keskustelukin aika maltillisena pysynyt, riitely täällä ei paljon auta.

Hymyilytti tuo hautajaisleivonnaisten pakkaseen teon, ei sentään, mutta jos lähiaikoina noutaja tulee, pakkaset muuta on pullollaan.
Olen samoin melkoisen kärsimätön asioiden hoidon kanssa, kuten demeter kuvaili omaa tilaansa.
Asioiden pitää sujua, niin kuin on suunniteltu, päässä pyörii asiat joita ei heti tehdä ja se rassaa, jopa yöunia.
Maksoin eilen tilaukseni, jonka palauttamista yritin, mutta ei selvinnyt ja lopulta olisi palautuskulutkin itse pitänyt maksaa.
Sellaista ei aiemmin Klingelin kanssa koskaan tapahtunut ja tuotteet oli varmasti hyviä, peli pelasi.
Nyt mistä Kiinan suunnasta tulevatkaan ja laatuero on selviö, mainostetaan paljon ja sitten meikä hölmö menee tilaamaan.
Nyt on oppirahat maksettu ja tilauksia en mistään hintojen edullisuuden vuoksi tee.
En oikeastaan mitään tarvitsekaan, kotona istuen kelpaa vanhatkin, mutta sitä höyrääntyy, kun jotain halvalla tarjotaan.
Poikani sanat, että hälytyskellojen pitäisi soida, kun jotain hyvän tuntuista halvalla tarjotaan.
Vanhanakin lankeaa hyvin tarjottuun syöttiin.

Nyt lopetan tämän aamun tarinat, kyyti tulee tuota pikaa hakemaan ja taas kauppareissu tulee tehtyä, oikein kivaa päivää.

Niin, sosialidemokraatit ovat siellä myös pikku hiljaa koventaneet kantojaan maahanmuuttoon.
Saapa nyt nähdä perruvatko joitakin viimeksi halliinneen hallituksen toimia ko asiassa pois.

Muutos kävikin nopeammin kuin olisi uskonut😂
Jo eilen kerrottiin uutisissa, että työttömyys Ruotsissa on vähentynyt maahanmuuttajienkin keskuudessa ja ihmisten ostovoima kasvanut.
Uutta hallitusta ollaan vasta suunnittelemassa. Nopeaa toimintaa demareilla, eikö vaan🙄

Anonyymi00030 kirjoitti:

Muutos kävikin nopeammin kuin olisi uskonut😂
Jo eilen kerrottiin uutisissa, että työttömyys Ruotsissa on vähentynyt maahanmuuttajienkin keskuudessa ja ihmisten ostovoima kasvanut.
Uutta hallitusta ollaan vasta suunnittelemassa. Nopeaa toimintaa demareilla, eikö vaan🙄

Lue lisää

Vesisateista lauantaiaamua, tai aamupäivää jo eletään.
Nukuin pitkään, kai se matonpesu vieläkin pohjusti ja kaupassa käynti lisäsi voimien puutoksessa.
Torilta sain mukaani omenia ja ne soseutin, muutama rasia vielä pakkaseen mahtui, nyt se homma on lopetettava, tai uusi pakkanen on ostettava, no ei kuitenkaan, ihan sopivasti minulle riittää.
Kaali taas lähti kaupasta mukaan ja kaalikääryleitä syntyi uunipellillinen, heti kohta muutama hävisi, on ne iin hyviä.
Maitoa oli vanhenemassa ja niinpä uunipuuron tein myös, sekin vaihteeksi mieleen tuli.
Ruokapuoli suunniteltu, osin valmistettukin ensi viikolle.

Hurskastelua sanot ano 00027, ei taida hurskastelua olla, kyllä demokratia meinaa hukkua aivan toisenlaiseen politiikkaan, harvain valta on tavoitteena ja sanelu politiikka.
Nämä sosiali-mummot on nähneet monen hallituksen touhut ja kyllä nyt on kaikkein kehnoin vallan saanut.
Maahanmuutto on suurin huoli joillakin ja kuitenkin työvoima loppuu joiltakin tuiki tärkeiltä aloilta, toivoa sopii, että saamme työtä pelkäämättömiä maahan muuttajia ja koulutus heitä asettumaan tukisi.
Omalla paikkakunnallani Ukrainan pakolaiset ovat antaneet panoksensa moneen asiaan ja esimerkiksi torilla leivonnaiset kauppansa tekee.
Marjan myynti ja käsityöt tekevät kauppansa ja on ilo katsoa hymyileviä, ystävällisiä ihmisiä niitä kauppaamassa.
Omakulttuurinsa heillä kaikilla, mutta sopeutuminen maan oloihin on useammalla haluna, siihen hyvänä apuna oma suhtautumisemme.
Evakkoaika on varmaan monelle ollut kova koulu, vaikka olivatkin suomalaisia, mutta nyt kaikki on olonsa löytänyt, samoin kotiutuvat ja maan tavat oppivat maahanmuuttajatkin.
Toivoa sopii, että kotoutuminen onnistuu, siihen vaikutamme itsekukin oman panoksen antamisella.
Totuus on, että työntekijöistä tulee olemaan pula, oikein suhtautuen, kouluttaen ja inhimillisyyden voimin asia toivottavasti korjaantuu.

Kaikessa ei tarvitse mallia muualta etsiä, aivan itsenäisesti voimme päätöksiä tehdä ja hallita suomen oloja.
Tulevalta hallitukselta tullaan odottamaan päätöksiä, mitkä nostaa asiat raiteilleen ja se paljon puhuttu onnellinen kansa saisi oikeudenmukaisen kohtelun, vauvasta vaariin.
Maailma on erilainen ja sen samaan muottiin muuttaminen vie aikaa, hyvää tahtoa ja inhimillisyyttä, ehkä joskus onnistuukin.

Tässä tämän aamun mietteet, ei varmaan kaikkien mieleisiä, mutta sanan vapautta käyttäen minäkin näin puhun.
Omia mielipiteitäni kerron ja kokemusteni pohjan ollessa koetun elämän muokkaama.

Hil-la kirjoitti:

Vesisateista lauantaiaamua, tai aamupäivää jo eletään.
Nukuin pitkään, kai se matonpesu vieläkin pohjusti ja kaupassa käynti lisäsi voimien puutoksessa.
Torilta sain mukaani omenia ja ne soseutin, muutama rasia vielä pakkaseen mahtui, nyt se homma on lopetettava, tai uusi pakkanen on ostettava, no ei kuitenkaan, ihan sopivasti minulle riittää.
Kaali taas lähti kaupasta mukaan ja kaalikääryleitä syntyi uunipellillinen, heti kohta muutama hävisi, on ne iin hyviä.
Maitoa oli vanhenemassa ja niinpä uunipuuron tein myös, sekin vaihteeksi mieleen tuli.
Ruokapuoli suunniteltu, osin valmistettukin ensi viikolle.

Hurskastelua sanot ano 00027, ei taida hurskastelua olla, kyllä demokratia meinaa hukkua aivan toisenlaiseen politiikkaan, harvain valta on tavoitteena ja sanelu politiikka.
Nämä sosiali-mummot on nähneet monen hallituksen touhut ja kyllä nyt on kaikkein kehnoin vallan saanut.
Maahanmuutto on suurin huoli joillakin ja kuitenkin työvoima loppuu joiltakin tuiki tärkeiltä aloilta, toivoa sopii, että saamme työtä pelkäämättömiä maahan muuttajia ja koulutus heitä asettumaan tukisi.
Omalla paikkakunnallani Ukrainan pakolaiset ovat antaneet panoksensa moneen asiaan ja esimerkiksi torilla leivonnaiset kauppansa tekee.
Marjan myynti ja käsityöt tekevät kauppansa ja on ilo katsoa hymyileviä, ystävällisiä ihmisiä niitä kauppaamassa.
Omakulttuurinsa heillä kaikilla, mutta sopeutuminen maan oloihin on useammalla haluna, siihen hyvänä apuna oma suhtautumisemme.
Evakkoaika on varmaan monelle ollut kova koulu, vaikka olivatkin suomalaisia, mutta nyt kaikki on olonsa löytänyt, samoin kotiutuvat ja maan tavat oppivat maahanmuuttajatkin.
Toivoa sopii, että kotoutuminen onnistuu, siihen vaikutamme itsekukin oman panoksen antamisella.
Totuus on, että työntekijöistä tulee olemaan pula, oikein suhtautuen, kouluttaen ja inhimillisyyden voimin asia toivottavasti korjaantuu.

Kaikessa ei tarvitse mallia muualta etsiä, aivan itsenäisesti voimme päätöksiä tehdä ja hallita suomen oloja.
Tulevalta hallitukselta tullaan odottamaan päätöksiä, mitkä nostaa asiat raiteilleen ja se paljon puhuttu onnellinen kansa saisi oikeudenmukaisen kohtelun, vauvasta vaariin.
Maailma on erilainen ja sen samaan muottiin muuttaminen vie aikaa, hyvää tahtoa ja inhimillisyyttä, ehkä joskus onnistuukin.

Tässä tämän aamun mietteet, ei varmaan kaikkien mieleisiä, mutta sanan vapautta käyttäen minäkin näin puhun.
Omia mielipiteitäni kerron ja kokemusteni pohjan ollessa koetun elämän muokkaama.

Lue lisää

"Kaikessa ei tarvitse mallia muualta etsiä, aivan itsenäisesti voimme päätöksiä tehdä ja hallita suomen oloja."

Mallin ottamisesta ei tainnut olla puhetta vaan ottaa OPPIA. Ei tehdä samoja mahdollisia virheitä. Katsotaan onko jokin hyväksi, sitä hyödyntäen.

Kaikki ollaan tässä atas,

Anonyymi00033 kirjoitti:

Kaikki ollaan tässä atas,

Hyvää huomenta toivotan palstalle!
Vieraani ovat vielä nukkumassa, serkku”tyttö” ja hänen lemmikkinsä,
kiharainen labradorin ”poikanen”, joka on n 1 vuoden ikäinen, mutta
painaa jo 35 kg, ja tuntee olevansa vielä pieni ja yrittää kaikin keinoin
tasapainoilla mummojen sylissä! 😊

Heidän vielä nukkuessaan tuolla vierashuoneessa, lähetän vaan pienen
raportin, että luen palstan aina illalla, kun olen itse menossa nukkumaan.

On ollut vilkkaita päiviä. Eilen tavattiiin serkkuni serkku puolisoineen
Vanhassa kuuluisassa kaupunginosassa. Heillä oli pieni taxi mukana,
joka sai ison labradorin perääntymään isoäänisellä haukkumisellaan.
Taxi haukkui ja labrador perääntyi kuono matalalla ja ihmetteli varmaan.
miten noin pienestä lajitoverista voi lähteä noin pelottava ääni.
Vietiin koirat metsän reunaan pois yleisön joukosta haukkumaan toisiaan.
Hetken päästä alkoivat rauhoittua ja tutustua toisiinsa rauhallisemmin.

Ilmat ovat suosineet ja koiran ansiosta ollaan melkein asuttu ulkona.
Siinä lenkeillä on käyty läpi muistoja ja elämäntaivalta.
Paljon on yhteisiä lapsuusmuistoja. On käyty läpi elämän kulkua, kipu- ja
ilokohtia, että nyt vielä voitiin tavata. Hän lähtee jatkamaan matkaansa
tänään. Itse olen tietysti ajoissa hereillä, valmistelen aamiaista.
Sattui nyt niin kivasti että hänen serkkunsa äitinsä puolelta, jonka tapa-
simme puolisoinen, asuvat täällä, joten sain uusia ystäviä. Päätimme
tavata jatkossakin. Kivoja nuoria. Ovat vaativassa työssä, toinen
lääkäri, toinen sairaanhoitaja, mutta suuri ymmärrys vanhoja ihmisiä
kohtaam. Serkkuni, joka on vieraana, todisti, että tapaamamme henkilöt
todetta tarkoittavat, että haluavat tutustua, ettei puhe ollut vaan kohtelias muodollisuus.

Serkullani on vielä pitkä matka edessä, ajaa itärannikkoa Skooneen.
Ensimmäinen yöpymispaikka Kalmarissa, missä on paljon nähtävää.
Itselläni on ohjelmaa ensi viikolla heti neljänä ensimmäisenä päivänä ,
mm kahtena päivänä silmäklinikalla käyntiä, yksi silmä kerrallaan käsi-
tellään. – Mutta palailen päiväjärjestykseen pikkuhiljaa minäkin.
Kaunista sunnuntaita!
/MdK

Anonyymi00034 kirjoitti:

Hyvää huomenta toivotan palstalle!
Vieraani ovat vielä nukkumassa, serkku”tyttö” ja hänen lemmikkinsä,
kiharainen labradorin ”poikanen”, joka on n 1 vuoden ikäinen, mutta
painaa jo 35 kg, ja tuntee olevansa vielä pieni ja yrittää kaikin keinoin
tasapainoilla mummojen sylissä! 😊

Heidän vielä nukkuessaan tuolla vierashuoneessa, lähetän vaan pienen
raportin, että luen palstan aina illalla, kun olen itse menossa nukkumaan.

On ollut vilkkaita päiviä. Eilen tavattiiin serkkuni serkku puolisoineen
Vanhassa kuuluisassa kaupunginosassa. Heillä oli pieni taxi mukana,
joka sai ison labradorin perääntymään isoäänisellä haukkumisellaan.
Taxi haukkui ja labrador perääntyi kuono matalalla ja ihmetteli varmaan.
miten noin pienestä lajitoverista voi lähteä noin pelottava ääni.
Vietiin koirat metsän reunaan pois yleisön joukosta haukkumaan toisiaan.
Hetken päästä alkoivat rauhoittua ja tutustua toisiinsa rauhallisemmin.

Ilmat ovat suosineet ja koiran ansiosta ollaan melkein asuttu ulkona.
Siinä lenkeillä on käyty läpi muistoja ja elämäntaivalta.
Paljon on yhteisiä lapsuusmuistoja. On käyty läpi elämän kulkua, kipu- ja
ilokohtia, että nyt vielä voitiin tavata. Hän lähtee jatkamaan matkaansa
tänään. Itse olen tietysti ajoissa hereillä, valmistelen aamiaista.
Sattui nyt niin kivasti että hänen serkkunsa äitinsä puolelta, jonka tapa-
simme puolisoinen, asuvat täällä, joten sain uusia ystäviä. Päätimme
tavata jatkossakin. Kivoja nuoria. Ovat vaativassa työssä, toinen
lääkäri, toinen sairaanhoitaja, mutta suuri ymmärrys vanhoja ihmisiä
kohtaam. Serkkuni, joka on vieraana, todisti, että tapaamamme henkilöt
todetta tarkoittavat, että haluavat tutustua, ettei puhe ollut vaan kohtelias muodollisuus.

Serkullani on vielä pitkä matka edessä, ajaa itärannikkoa Skooneen.
Ensimmäinen yöpymispaikka Kalmarissa, missä on paljon nähtävää.
Itselläni on ohjelmaa ensi viikolla heti neljänä ensimmäisenä päivänä ,
mm kahtena päivänä silmäklinikalla käyntiä, yksi silmä kerrallaan käsi-
tellään. – Mutta palailen päiväjärjestykseen pikkuhiljaa minäkin.
Kaunista sunnuntaita!
/MdK

Lue lisää

Sunnuntaiaamupäivä tuulisella säällä aloitellaan, aurinko paistaa, mutta koko yön satoi.
Voi olla, että vettä saadaan, kun tämä syksyinen sää niin monilla rattailla ajelee.
Sieniä nousee ja jos ei pakkanen yllätä voi löytyä hyvinkin satoisa sienipaikka, puolukoita on harmiksi asti, näin kertoi saunakaverini, on mehuksi, hilloksi laitettu, tuoremehukin valmistettu, pakkaset kuulema täynnä.
Neuvoin johonkin pakkasen kestävään astiaan survomaan ja parvekkeelle jäätymään, niin ennen puolukoita säilytettiin.
Mieleeni tuli, miten neuvokkaita emännät olivatkaan aikana jolloin pakkasia ei olut, kuitenkin ruokaa talveksi oli säilöön saatava.
Puutiinu täynnä puolukoita ja siitä sitten vuoltiin tarpeen tullen, suolattiin ja kuivatettiin, kaikki käytettiin tarkkaan.

Arvasin MdK vieraitaan kestitsevän, ihana varmaan tuo koira ystäväkin.
Uudet ystävät aika harvinaisia, heistä on syytä tapailla, jos tilanne sallii.
Rikas olet omistaessasi serkkujakin sisarusten lisäksi, minulla yksi ensimmäinen serkku elossa, sisaruksia ei ollenkaan, joskus kaipaisi joitakin saman elämän tavan eläneitä, tähän on tyytyminen.
Pieni on sukuni ja miehen suvusta ei ole kuin kälyni ja kolme lastaan.

Pahoittelin tuota sanontaani mallin ottamisesta ano 00031, lähinnä tarkoitin sitä, kun useinkin viitataan ruotsin oloihin ja vertaillaan ihan aiheestakin heidän ja meidän olemista, olemmehan pieniä maita maailman kartalla ja yhteinen taival on jälkensä jättänyt.
Historian kirjat kertovat tästä yhteisestä elämästä, jolloin todella säännöt sieltä naapurimaasta tuli, nyt olemme itsenäinen kansa omien sääntöjemme mukaisesti.
Oppi oikein toteutettuna on aina otettava vastaan, tulipa se mistä tahansa.

Paloma kertoili kuvien myötä tulevista muistoista, kuvat kyllä muistikuvia lisää menneestä, on kuin heräisi menneeseen elämään, kun antaa katselulle aikaa ja pohdittavaakin löytyy.
Pakko on itseltään kysellä, että noinko elimme ja noinko asiat sujuivat.
Joskus kyynel silmään tulee, kun jo pois nukkuneita kuvissa näkee, ikävä kasvaa.
Yksi kuva minusta korituolissa istuen ja radio vieressä, varmaan juuri ostettuna se oli aarre, rahaa säästettiin ostamiseen kauan, muun kalustuksen ohessa, olen siinä niin onnellisen näköinen, että en varmaan unohda tuota tilannetta, kuva siitä ajasta muistuttaa.

Täällä taas ollaan, ja sunnuntaipäivä vietetään;)
Nukuin pitkään ja n yt jo puolipäivä lähestyy.
Kivaa syksyistä päivää kaikille.

Viimeinen syyskuun täysi viikko alkamassa, keskiviikkona jo syyspäivän tasaus, siitä se alkaa pimeä aika ja loskaiset kelit.
Olen haalinut kuivaa tavaraa kotiin, ettei sitten huonojen kelien aikaan niitä tarvitse rahdata ja onhan neuvottu miten kaiken mahdollisen sotaisten enteiden vuoksikin pitäisi varastoja olla.
Muistan miten on kerrottu näin tehtiin myös viime sodan edellä, varusteltiin mahdolliseen sotaan, toivottavasti tämä asia ei tällä kertaa sitä tarkoita.
Ohjeet näistä varusteluista kuitenkin käytävän seinällä on ja niistä pitäisi ohjeistukset lukea, pommisuojakin olisi tarkastettava.
En kuitenkaan usko tämän varustelun tarkoituksen toteutukseen, elämme kumminkin jo vuotta 2026 ja sivistys on levinnyt, järjellinen ajattelu saanut jalansijaa, vain muutamat vallan haluiset johtajat tätä asiaa esiin tuo.

Kuuntelin radiosta sanailua siitäkin, että puhuminen on vähentynyt huomattavasti, tekstiviestit ja sähköinen media ovat vähentänyt puhetta.
Myös sanojen väärinymmärrys on lisääntynyt, suomen kielioppi antaa puhumiselle mittavan laajuuden, sama sanoma voi lukiessa muuttua tarkoitusperältään aivan muuksi.
Sanoja voi yhdistää, esimerkkinä kertoivat, en/mä/tiiä ja no/niin, hymiö perään ja sanonnalle annetaan selvyys.
Tuletko kahville, kysymys ja perään silmänisku hymiö, asia selviää vihjeellä.
Onhan se huomattu palstallakin, miten asiat samalla sanomisella voi kääntyä vaikka miksi.
Tuleeko meistä pikkuhiljaa kaikkine tekoälyinemme puhumaton kansa.
On aivan hyvä, että tätä puhumisen lahjaa voidaan edes kirjoittaen käyttää.

Korpikirjailija sanoit, että et tykkää sosiaaliapujen käyttämisestä ja jouten olemista, aika moni on samaa mieltä, mutta olosuhteet sen asian useinkin määrää.
Jos työtä on mahdotonta löytää on pakko elääkseen turvauduttava sosiaaliapuun, mikä aika harvalle on mieleinen asia.
En tiedä kuinka suuri on joukko, mikä ihan laiskotellen näitä apuja käyttävät, ehkä ei ainakaan enemmistö työttömistä tätä ole.
Olevat olot pakottavat tähän ikävään olotilaan uskonkin, että suomalainen luonteen piirre on halu selvitä itse omista menoistaan ja halu olla oman elämänsä herra.
Liian helppo eläminen saattaa houkuttaa tähänkin harmittavaan kierteeseen, nuoremmille elämän alkua aloittaville pitäisi olla mahdollisuus tuntea itse määräävänsä ja suunnittelevansa oman elämän kulkunsa, ilman työtä sitä mahdollisuutta ei ole.
Surullinen luku on tämä työtä vailla olevien määrä.
On hyvä kaikesta huolimatta, että nämä sosiaaliedut elämää avustavat, ketään ei jätetä yksin selviämään vaikeuksiensa kanssa, vaikka monelle tämä nöyryytys on liikaa ja sormella osoittajia löytyy.
Olen niiden onnellisten joukossa elänyt, jotka on omin avuin selvinnyt, ne kaikille kuuluvat avut olen saanut, yhtään anomusta en ole kirjoittanut, mutta hyvilläni olen, että apua annetaan sitä tarvitseville.

Nyt tähän päivään, pyykin silitystä tiedossa ja sitten pitkä rupeama La Promessaa, saattaa olla, että torkahtelen sitä katsoessa, niin pitkäveteiseksi on mennyt, mutta katsottava vaan on.
Nykyisin piste lauseen lopussa on virhe, näin myös kertoilivat aamuradiossa, ok on hyvä, mutta piste perässä ei sitä ole, kenen mielestä näin on, en tiedä, mutta vanhaan tapaan pisteeseen lauseen lopetan, joten piste koko kertomalleni.
Harmaa on yleisilme säällä, mutta syksyä elämme ja siitä kaikki nautittava on tarjolla, joten nautitaan:)

Hil-la kirjoitti:

Viimeinen syyskuun täysi viikko alkamassa, keskiviikkona jo syyspäivän tasaus, siitä se alkaa pimeä aika ja loskaiset kelit.
Olen haalinut kuivaa tavaraa kotiin, ettei sitten huonojen kelien aikaan niitä tarvitse rahdata ja onhan neuvottu miten kaiken mahdollisen sotaisten enteiden vuoksikin pitäisi varastoja olla.
Muistan miten on kerrottu näin tehtiin myös viime sodan edellä, varusteltiin mahdolliseen sotaan, toivottavasti tämä asia ei tällä kertaa sitä tarkoita.
Ohjeet näistä varusteluista kuitenkin käytävän seinällä on ja niistä pitäisi ohjeistukset lukea, pommisuojakin olisi tarkastettava.
En kuitenkaan usko tämän varustelun tarkoituksen toteutukseen, elämme kumminkin jo vuotta 2026 ja sivistys on levinnyt, järjellinen ajattelu saanut jalansijaa, vain muutamat vallan haluiset johtajat tätä asiaa esiin tuo.

Kuuntelin radiosta sanailua siitäkin, että puhuminen on vähentynyt huomattavasti, tekstiviestit ja sähköinen media ovat vähentänyt puhetta.
Myös sanojen väärinymmärrys on lisääntynyt, suomen kielioppi antaa puhumiselle mittavan laajuuden, sama sanoma voi lukiessa muuttua tarkoitusperältään aivan muuksi.
Sanoja voi yhdistää, esimerkkinä kertoivat, en/mä/tiiä ja no/niin, hymiö perään ja sanonnalle annetaan selvyys.
Tuletko kahville, kysymys ja perään silmänisku hymiö, asia selviää vihjeellä.
Onhan se huomattu palstallakin, miten asiat samalla sanomisella voi kääntyä vaikka miksi.
Tuleeko meistä pikkuhiljaa kaikkine tekoälyinemme puhumaton kansa.
On aivan hyvä, että tätä puhumisen lahjaa voidaan edes kirjoittaen käyttää.

Korpikirjailija sanoit, että et tykkää sosiaaliapujen käyttämisestä ja jouten olemista, aika moni on samaa mieltä, mutta olosuhteet sen asian useinkin määrää.
Jos työtä on mahdotonta löytää on pakko elääkseen turvauduttava sosiaaliapuun, mikä aika harvalle on mieleinen asia.
En tiedä kuinka suuri on joukko, mikä ihan laiskotellen näitä apuja käyttävät, ehkä ei ainakaan enemmistö työttömistä tätä ole.
Olevat olot pakottavat tähän ikävään olotilaan uskonkin, että suomalainen luonteen piirre on halu selvitä itse omista menoistaan ja halu olla oman elämänsä herra.
Liian helppo eläminen saattaa houkuttaa tähänkin harmittavaan kierteeseen, nuoremmille elämän alkua aloittaville pitäisi olla mahdollisuus tuntea itse määräävänsä ja suunnittelevansa oman elämän kulkunsa, ilman työtä sitä mahdollisuutta ei ole.
Surullinen luku on tämä työtä vailla olevien määrä.
On hyvä kaikesta huolimatta, että nämä sosiaaliedut elämää avustavat, ketään ei jätetä yksin selviämään vaikeuksiensa kanssa, vaikka monelle tämä nöyryytys on liikaa ja sormella osoittajia löytyy.
Olen niiden onnellisten joukossa elänyt, jotka on omin avuin selvinnyt, ne kaikille kuuluvat avut olen saanut, yhtään anomusta en ole kirjoittanut, mutta hyvilläni olen, että apua annetaan sitä tarvitseville.

Nyt tähän päivään, pyykin silitystä tiedossa ja sitten pitkä rupeama La Promessaa, saattaa olla, että torkahtelen sitä katsoessa, niin pitkäveteiseksi on mennyt, mutta katsottava vaan on.
Nykyisin piste lauseen lopussa on virhe, näin myös kertoilivat aamuradiossa, ok on hyvä, mutta piste perässä ei sitä ole, kenen mielestä näin on, en tiedä, mutta vanhaan tapaan pisteeseen lauseen lopetan, joten piste koko kertomalleni.
Harmaa on yleisilme säällä, mutta syksyä elämme ja siitä kaikki nautittava on tarjolla, joten nautitaan:)

Lue lisää

Päivää Korvesta@

Aurinko paistaa ja tuuli on lakannut.

Kirjoitin Hilla näin.... "en ihaile jouten oloa ja sosiaalipalveluiden hyväksi käyttöä."

Eli kirjoitetun tekstin voi tulkita kuten teit. Selittää päivänselvyyksiä, joita en nähnyt itse tarpeelliseksi. Sosiaalipalvelujen hyväksikäyttö on eri asia kuin avun tarve.

Heräsin aikaisin ja purin pakkauslaatikoita, kehystin yhden julisteen ja asetin vieraslajit taulun (kurtturuusut ja lubiinit) orvokkitaulun tilalle, joka jäi näyttelyyn.

Nyt pitäisi alkaa pyykin pesuun.
Jääkaappikin olisi täydennettävä, kuivakaappiin voisi kotivaraa hankkia ja joitakin asiointeja virastoissa pitäisi tehdä, siivota nurkkia ja... jne. jne.

Mistä alkaisin.

korpikirjailija kirjoitti:

Päivää Korvesta@

Aurinko paistaa ja tuuli on lakannut.

Kirjoitin Hilla näin.... "en ihaile jouten oloa ja sosiaalipalveluiden hyväksi käyttöä."

Eli kirjoitetun tekstin voi tulkita kuten teit. Selittää päivänselvyyksiä, joita en nähnyt itse tarpeelliseksi. Sosiaalipalvelujen hyväksikäyttö on eri asia kuin avun tarve.

Heräsin aikaisin ja purin pakkauslaatikoita, kehystin yhden julisteen ja asetin vieraslajit taulun (kurtturuusut ja lubiinit) orvokkitaulun tilalle, joka jäi näyttelyyn.

Nyt pitäisi alkaa pyykin pesuun.
Jääkaappikin olisi täydennettävä, kuivakaappiin voisi kotivaraa hankkia ja joitakin asiointeja virastoissa pitäisi tehdä, siivota nurkkia ja... jne. jne.

Mistä alkaisin.

Lue lisää

Myöhäisiltaa@

No, aloitin ja sain kuin sainkin melkein kaikki suunnittelemani työt tehtyä.

Onnellisena poistuin yhden firman toimistosta, jonka kanssa olen takkuroinut keväästä aina tänne asti epämääräisen laskun kanssa. Voitin, tiesin, että olin oikeassa, lasku on peruutettu, sille ei löytynyt perusteita.

Sitä sattuu.

Pyykit pesin, täydensin jääkaapin kävin mökillä, toin ison vaaleanpunaisen hortensian kaupunkiin ja asetin ulko-oven viereen.

Siivosin ja otin ettoset.

Kolmosen uutisten jälkeen, nyt nukkumaan. Hyvää yötä !

Minulla on ollut muutama vilkas päivä. Kun serkku ja
koiravieras lähtivät, niin ryhdyin aika välittömästi palaut-
tamaan asunnon entiselle mallille. Koiravieras luisteli
matot syrjään ja keräsi sohvatyynyt ja muutkin koriste-
tyynyt sohvan nurkkaan kasaksi ja alkoi repiä niitä tyyny
kerrallaan. Pelastin kuolaiset tyynynpäälliset. Ne on nyt
pesty, silitetty ja ovat taas paikoillaan, samoin pienet
shaalit ja viltit.
Niinkuin aikaisemmin keroin, niin se on vasta 1-vuotias,
mutta iso. Painaa n 35 kg ja kun se seisoi takajaloillaan
tiskipöydän ääressä, niin se oli pitempi (!) kuin minä.
Halusi istua minun sylissä, mutta voi sitä keppurointia
kun sellainen jättiläinen yritti tasapainoilla polvellani.
Serkku otti filmin videolle, kun koira tuli syliin etuperin ja
yritti sitten kääntyä istuma-asentoon, mikä oli helpommin
sanottu kuin tehty. 😊
Nyt ovat vieraat lähestymässä Kivikiä, missä on joka syksy
ns. omenamarkkinat. Vetonaulana on 108 m² kokoinen
omenista tehty taulu. Siihen menee n 35000-40000 omenaa
(yli 3000 kg). Omenat ovat 75000 naulan varassa ja erivärisistä
omenoista on tehty vuoden kuva-aihe. - On se mahtava, sekä
näkö- että tuoksuelämys. Vuoden omenataulut ovat netillä,
jos haluaa saada käsityksen, mistä puhun.

https://www.appelmarknaden.se/bilder/

Itse olen lähdössä kampaajalle. Bussin lähtöön on vielä aikaa,
joten olen hyödyntänyt ajan silittämällä pyykkiä. Tiedän, että
on paras tehdä askareensa aamupäivällä. Illalla ei enää energia
riitä muuhun kuin hiljaisempaan ajanviettoon, vaikkapa tv:n
katseluun tai netillä roikkumiseen.

Noista avustuksista juttelitte täällä. Tänne ”korkean elintason
maahan” muuttaessa tuntui siltä että Ruotsilla meni silloin 60-
luvulla niin lujaa, ettei tuntunut ylärajaa löytyvän ollenkaan.
Nyt on vauhti hidastunut ja paljon on paljastunut kaikenlaisten
etujen ja avustusten hyväksikäyttöä. Joku vanhus on esimer-
kiksi muuttanut kotimaahansa, mutta kun muuttaja kuolee niin
sitä ei ole ilmoitettu viranomaisille Ruotsissa, vaan eläke tai mikä
avustus liekään kysymyksessä maksetaan niin kauan kuin sattuu
tulemaan paljastus jossain yhteydessä. Se on vaan yksi esimerkki.
Niitä väärinkäyttöjä on kun joku perustaa oman yrityksen, muka
auttaakseen esim. työnvälittäjänä. Eli auttaa jotakin henkilöä
löytämään työtä ja saamaan palkkansa pimeänä, mutta ilmoittaa
valtion työnvälitykseen että henkilö on edelleen työtön.
Tällaisesta tapauksesta oli äskettäin tv-ohjelma, missä paljastet-
tiin piilokameran ja mikrofonin avulla, miten homma hoidetaan.

Muistan omalta kohdaltani kun odotin poikaamme ja sanouduin
irti viimeisten kuukausien aikana työpaikallani. Sanoin että aion
olla kotona alkuvuodet.
Heti oltiin jakamassa hyviä neuvoja, että ilmottaudu työttömäksi,
niin saat päivärahaa käytettäväksi. Ajattelin, että käsitin väärin
ja yritin sanoa, että minulla ei olisi aikomustakaan ottaa työtar-
jousta vastaan. Minulle selitettiin nopeasti, että ei tarvitsisi.
Keksit vaan jonkun syyn, miksi et voi ottaa juuri sitä työtä vastaan.
Sanoin, että en aio ilmottautua työttömäksi, koska kotona on töitä
muutamaksi vuodeksi eteenpäin. - Tyhmä olet, sanoivat kaverit.
Ehkä olen tyhmä, mutta olen rehellinen. Ei tulisi kysymykseenkään,
että kavaltaisin yhteiskunnan rahoja. Otan vastaan vaan sen avun,
mikä tulee virallisesti, eli lapsilisät, jotka tulevat lapsen synnyttyä.

Kun aloitettiin yksityistää joitakin aikaisemmin valtion ylläpitämiä
työpaikkoja, niin väärinkäytökset kasvoivat räjähdysmäisesti.
Oltiin toivottu, että tulee enemmän verotuloja valtion kassaan,
mutta kävi päinvastoin. Voitot vietiin veroparatiiseihin ja valtion
verotulot alkoivat omituisella tavalla kutistua. - Siinä onkin uudella hallituksella nyt pähkinää purtavaksi, kuinka iso verolaiva saadaan kääntymään kotisatamaa kohti.

Sosiaalisten etujen väärinkäyttäjät saattavat olla oman maan
kansalaisia, jotka tietävät missä aita on matalin. Mutta suurin osa
pienyrittäjistä ovat ahkeria, sisukkaita yrittäjiä. Ainakin oman sukuni
entiset maanviljelijät ovat tänä päivänä menestyviä pienyrittäjiä.
Päivät ovat olleet pitkiä. Muistan, kun velivainajani meni sorvinsa
ääreen usein pikkutunneilla, kun oli kiire saada tavaratilaus määrä-
aikaan valmiiksi. Toinen veli on rakentanut taloja yli 40 vuoden ajan
ja hänen rakennusliikkeensä töitä näkee vielä kauan kotikaupungin
alueella. Hän on todella muokannut maisemia töillään.
Itsekin olen ollut yksityisyrittäjä, ennenkuin päätin siirtyä eläkkeelle.

Parasta lopettaa ja mennä tuonne keittiön puolelle ruokapuuhiin,
ennenkuin alan pitää palopuheita täällä meidän vanhojen puuha-
paikassa! 😊 Kivaa päivän jatkoa!
/MdK

Noh, minkälaisella yhteiskuntajärjestelmällä tuohon päästään?

Anonyymi00039 kirjoitti:

Noh, minkälaisella yhteiskuntajärjestelmällä tuohon päästään?

Sosialismi!

Jep! Ei se niin pahalta tunnu elää toisten kustannuksella, kun tämä toisten joukko on sen verran etäinen, ettei siihen kuulu omia sukulaisia.
Sosiali-ihmisten joukkohan on laaja. Joukolla "lypsävät" varakkaiksi katsomiaan, eivätkä aina ole omien varojen käytössäkään kovin pihejä.

Jaa, täällä Suomessa puhutaan, että keskusta kuuluu siihen samaan vihervasemmistoblokkiin kuin vasemmistokin. Olisi siis ko blokin sisäisiä riitoja.
Täällä Suomessa oli aikoinaan luokkasota. Tuo blokkisota on kai samaa "sukua". Siihen ilmeisesti olemme menossa Suomessakin.
Polittinen kenttä polarisoituu ja äärilaitoja nimitellään milloin miksikin.

Voi Paloma parka.
Sinun puolueesi on heittänyt jo itse itsensä ”bussin alle”😅

Anonyymi00044 kirjoitti:

Voi Paloma parka.
Sinun puolueesi on heittänyt jo itse itsensä ”bussin alle”😅

Minulla ei ole mitään puoluetta. Joten säästä osaanottosi kun löydät oikean kohteen.Mutta siinä olet oikeassa, ongelmat kasaantuvat Nooshin pöydälle. Syytökset vaalivilpistä kun lähes tuntematon ehdokas pääsee valtiopäiville henkilöäänien perusteella huolestuttavat, etenkin kun ehdokas edustaa maahanmuuttajaryhmää. Onko kyseessä salaliitto, jolla äärioikeisto yrittää kumota vaalien tulokset? Jännitys tiivistyy...
P.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Minulla ei ole mitään puoluetta. Joten säästä osaanottosi kun löydät oikean kohteen.Mutta siinä olet oikeassa, ongelmat kasaantuvat Nooshin pöydälle. Syytökset vaalivilpistä kun lähes tuntematon ehdokas pääsee valtiopäiville henkilöäänien perusteella huolestuttavat, etenkin kun ehdokas edustaa maahanmuuttajaryhmää. Onko kyseessä salaliitto, jolla äärioikeisto yrittää kumota vaalien tulokset? Jännitys tiivistyy...
P.

Lue lisää

Luulet äärioikeiston maksaneen siitä, että maahanmuuttajat äänestivät juuri kansalaisuuden saanutta ”mustaa hevosta” valtiopäiville, joka tuskin on ehtinyt perehtyä Ruotsin politiikkaan.
Aika kaukaa haettua salaliittoteoriaa.
Eikö Vasemmistopuolueella ole mitään kontrollia ketä heidän listoilleen otetaan. Vasta pakon edessä joutuivat pyyhkimään kymmeniä rasistisia antisemitistejä listoiltaan.

Käyttämäsi termi "demarit" ei mitään ilmaise, koska kaikki puolueet ovat demokraattisia.
Ko sanan alkuosa puolueen tavoitteen ilmaisevat - "sossuja" he ovat, noin lyhyesti sanottuna.

Huomenta kauniina alkavaan päivään, miksihän elän nykyisin mielessäni lauantai päivää, pitää oikein torhentautua, että tajuaa päivän missä mennään.
Huomenta sinullekin ikäduunari, kiva, että olosi on mukava hoiva kodissasi.

Tänä aamuna kuuntelin taas aamujuontajien tarinointia ja iloisen mielen minäkin heidän sanailustaan sain.
Nukkumisesta puhuivat ja siitä miten varusmiesten koulutus on siirtynyt suurilta osin luontoon.
Nukkuvat jonkinlaisessa riippukeinussa, makuupussissa ja puiden suojassa, kroonien vuoksi ei enää telttamajoitusta, eikä kaminoita, liian helppo kohde olisi näille "pirumoisille herhiläisille"
Näin sodan käyntikin miehistön elämää muuttaa.

Nyt sitten eläkeläisetkin ovat joutumassa muutoksiin, hallitus on tämän tapaisia suunnitelmia esittänyt, no mitäs sillekään voi.
Ainahan se pussissa tuntuu, presidentti kehottaa kansalaisia kuluttamaan, luulen , että noiden suunnitelmien toteutuessa ostaminen vähenee.
Olen pienessä mielessäni tätä eläkeasiaakin pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että kaikille sama eläke, vuosien täyttyessä, mutta samaan syssyyn totean, että tämä ei onnistu, jossakin vastustelu kovaksi kiihtyy, jopa ministerien kohdalla.
Tämän päivän uutiset harvoin ilon pintaan nostaa, nuo maailmankaan uutiset eivät mitään iloa jaa, aina on nämä valtioiden päämiehet jotain uutta keksineet.

Tuo politiikka tahtoo aina esiin tulla vaikka sitä ei pitäisi, ainakaan isosti esiin tuoda, mutta onhan se kuitenkin meitä kaikkia koskettavaa juttua ja jotenkin sivuaa täällä kirjoitellenkin.
Nyt kovasti keskustelua on yksi maahanmuuttaja saanut kielteisellä tavalla, kuitenkin meillä on ollut vuosikymmeniä ollut maahanmuuttaja eduskunnassa, aika rauhassa on asioiden hoidossa ollut, varmaan paikkansa ansainnut, miksi ei joku toinenkin voisi näin tehdä?

Minä poropeukalo sain K-sovelluksen vihdoin laitettua kännykkääni, mutta oli aikamoinen homma, ihmettelen miten minua heikommin osaavatkaan voivat selvitä, sillä luulen olevani vielä melko oppimisikäinen;)
Ymmärrän kyllä tarkkuuden millä näitä tietoja varotaan kovin reilusti esiin tuomaan, onhan näitä jotka kaikesta yrittävät hallaa tehdä, eri pankeilla on omat systeeminsä.
Tunnustettava on, että aina vaan vaikeutuu nämä yhteiseksi hyväksi tarkoitetut asiat.

Nuo MdK mainitsemat asiat ovat ikävä kylä totta, kaikessa koetetaan hyötyä, voittoa tehdä.
Jopa kuoleman tapahtuessa koetetaan näin hyötyä saada.
Ketkä tätä keinottelua tekeekään, ei varmaan osoittava sormi ole niin sanottujen rahakkaiden suuntaan, no heillä omat kohteensa ja taitonsa.
Ikävää kuitenkin on ja tuomittavaa kaikkien kohdalla.
Kaikkien onnen kantamiin ei varmasti koskaan päästä, mutta jo työnverotus on aikoinaan, ehkä aika suurenakin tehty, vieläkö vanhuuden tullen on meitä rassattava.

Nyt on purettu sydäntä ja sanaista arkkua, toivottavasti ei anna aihetta kinaamiseen.;)
Vietetään kaunis, koleakin päivä jokaisen oman maun mukaisena ja ollaan tyytyväisiä.

Hyvää huomenta! Hyvin nukutun yön jälkeen olin
jo 5-aikaan jalkeilla. Olisi kyllä uni maistunut, mutta
tälle päivälle on ilmoitettu olevan ilmastointilaittei-
den katsastus ja liesituulettimien puhdistus.
Tarkempaa aikaa ei ole ilmoitettu, mutta jos ei ole pai-
kalla, niin avain olisi laitettava ulko-ovessa olevaan ”tor-
veen”, jonka tulijat voivat avata ulkopuolelta omilla avai-
millaan ja ottavat asunnnon avaimen ja työn päätyttyä
laittavat avaimen takaisin oven lukittuaan ja lukitsevat
myös avaintorven omalla avaimellaan.
Jos ei tämä menettely sovi asukkaalle niin saa sopia itse
ajoista.

Ajattelin, että koska huomenna on mentävä silmäklinikalle,
niin vaihdankin lakanat ja pesen tänään lakanapyykkiä. Täy-
tyy olla puhdas sänky, kun on käynyt saamassa pistoksen.
Se pistos katsotaan ”operaatioksi/leikkaukseksi” ja pitäisi
paikkojen olla mahdollisimman steriilejä ja puhtaita.
Petivaatteet ovat ulkona ja lakanat koneessa. Makuukamari
on siivottu, lattia pyyhitty ja samoin pölyt.
- Aamuenergialle pitää olla käyttöä, kun ei lenkille pääse
heti. Toivottavasti kontrollantit tulevat aamutunneilla, ettei
tarvitse odotella koko päivää.

Eilen, kun olin lähdössä kaupungille ja menin bussipysäkille,
missä on penkki katoksen alla, niin penkillä istuva nainen teki
tilaa ja siirsi kassinsa maahan. Hänen pieni, prinsessaksi
puettu tyttärensä juoksenteli ympärillä. - Olin jo ehtinyt ter-
vehtiä häntä ja olin kysynyt jos saisin istahtaa siihen viereen.
Hän sanoi, ettei osaa vielä ruotsia, mutta englantia kyllä, on
äskettäin muuttanut maahan ja on ehtinyt kirjautua yliopistolle.
Tuli Pakistanista. Siinä tuli puheeksi että minäkin olen maahan-
muuttaja ja tullut nuorena tänne.
Hän alkoi kysellä, jos tiedän jonkun työnantajan, joka tarvitsisi
silloin tällöin apua, hän ottaisi vastaan mitä työtä tahansa.
Ajattelin, että siinä olisi minulle siivousapua, mutta kun ei tiedä
hänen muuttajastatustaan, onko hänellä oleskelulupaa, pankki-
tiliä ja olisiko hänen aikeenaan hankkia pimeää rahaa, vai mak-
saisiko hän veronsa rehellisesti, niin en uskaltanut sanoa että
olisin halunnut tarjota töitä heti. Vaihdettiin puhelinnumeroita.
Sitten tulin epäileväksi, saattaa olla aivan turhaan, mutta kun
hän moneen kertaan halusi varmistua, että olen yksineläjä, niin
varoituskellot alkoivat jossakin kilistä. Heti aloin kuvitella, että
luokseni tulisi joku rikollisjengi, vaikka sisällepääsy taloon on
vaikeaa.
On varmaan aivan rehellinen nuori nainen, joka haluaa heti
aloittaa tomerasti uuden elämän opiskelemalla ja töitä tekemällä.
Mutta yhteiskunnassa on omat lakinsa ja sääntönsä, joista siirto-
laiset eivät aina ole selvillä, eikä siitä, että töitä ei täällä tehdä
maksamatta veroja. On oltava oleskelulupa, pankkitili (pelkkä
lompakko ei riitä) ja työlupa.
Kinkkinen paikka, kun haluaa auttaa ahkeraa nuorta ihmistä, mutta
rikkoo lakia, jos ei ota selvää, onko muodollisuudet kunnossa.

No niin, näen ikkunan alla sellaisen auton, että kohta saattaa
ovikello kilahtaa. Palataan asiaan myöhemmin!
Aurinkoista päivää!
/MdK

Tilaat Temusta ja käytät arvonlisäverotonta siivouspalvelua.
Niinpä niin.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Tilaat Temusta ja käytät arvonlisäverotonta siivouspalvelua.
Niinpä niin.

Sinäkin jos olet ikäihminen voit saada siivouspalvelun ALV 0.

Temua käytin kun kotimaasta ei vastaavia tuotteita saanut. Tuhlasin Kìinaan huikeat 28.00 €.

Leikkasin tänään mieheni hiukset, Olen hänen parturi ALV 0.; ))

korpikirjailija kirjoitti:

Sinäkin jos olet ikäihminen voit saada siivouspalvelun ALV 0.

Temua käytin kun kotimaasta ei vastaavia tuotteita saanut. Tuhlasin Kìinaan huikeat 28.00 €.

Leikkasin tänään mieheni hiukset, Olen hänen parturi ALV 0.; ))

Lue lisää

Joopa joo, ei ollut kysymys siitä saanko siivouspalvelun ALV 0.
Yritin vain kiinnittää huomiota siihen, kun kehoitit käymään vaikka kampaajalla.
Vaakakupit ei tasapainossa verojen suhteen, jos käy kampaajalla ja muuten kaihtaa kotimaisia ALV -tarvikkeita ja palveluja.
Se siitä.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Joopa joo, ei ollut kysymys siitä saanko siivouspalvelun ALV 0.
Yritin vain kiinnittää huomiota siihen, kun kehoitit käymään vaikka kampaajalla.
Vaakakupit ei tasapainossa verojen suhteen, jos käy kampaajalla ja muuten kaihtaa kotimaisia ALV -tarvikkeita ja palveluja.
Se siitä.

Lue lisää

Kesällä EU. maiden ulkopuolelta tulleista tuotteista alettiin perimään tullia.

28.00 € Temun ostoksesta menee postin käsittelymaksu, ALV, ja 3 € tullimaksu, joten kokonaiskustannuskselsi tilaukseestani tuli noin 45€. Tiesin kustan ukset jo tilatessani tuotteet. 28.00€ on Temun lähettämän tuotetilauksen minimi.

Jos olisin saanut noita esineitä korven kaupasta olisin luonnollisesti ostanut ne täältä.

Joten jos ei ole pakko en kehoita ostamaan mitään Temusta.

En enää alkaisi yrittäjäksi jos olisin nuori. Valitsisin vieraan palveluksen.

Kun yritykselläni meni hyvin työeläkemaksut eivät kiinnostaneet. Elimme varakkaasti, vaikka olin yksinhuoltaja. Olen jo aijemmin kertonutkin noista ajoista. Hienoja aikoja.

No, ei eläkkeeni nyt iso ole, mutta yhdessä pätjäämme hyvin. Kuten sinäkin hoidan huushollin ja harrastelen, teen mieleisiäni asioita. Jostakin on ollut kuitenkin luovuttava siitä valtavasta fyysisestä energiasta jota omasin ja jonka avulla pärjäsin.

Nyt kun mieheni toimintakyky ei enää ole entisensä on minulle langennut vetäjän rooli. Lonkka kipuilee ja mieli heittelee huolista iloon.

Onneksi lapset pärjäävät hyvin ja mies on auttavainen ne antavat voimia jatkaa tätä mielenkiintoista matkaa eteenpäin. Kunnes...

korpikirjailija kirjoitti:

En enää alkaisi yrittäjäksi jos olisin nuori. Valitsisin vieraan palveluksen.

Kun yritykselläni meni hyvin työeläkemaksut eivät kiinnostaneet. Elimme varakkaasti, vaikka olin yksinhuoltaja. Olen jo aijemmin kertonutkin noista ajoista. Hienoja aikoja.

No, ei eläkkeeni nyt iso ole, mutta yhdessä pätjäämme hyvin. Kuten sinäkin hoidan huushollin ja harrastelen, teen mieleisiäni asioita. Jostakin on ollut kuitenkin luovuttava siitä valtavasta fyysisestä energiasta jota omasin ja jonka avulla pärjäsin.

Nyt kun mieheni toimintakyky ei enää ole entisensä on minulle langennut vetäjän rooli. Lonkka kipuilee ja mieli heittelee huolista iloon.

Onneksi lapset pärjäävät hyvin ja mies on auttavainen ne antavat voimia jatkaa tätä mielenkiintoista matkaa eteenpäin. Kunnes...

Lue lisää

Pärjäillään kiusallakin...heh.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Pärjäillään kiusallakin...heh.

Kellepä tässä kiusaa tekis, itseään ei haluais kiusata, mutta pärjäillään.

Yötä😴

korpikirjailija kirjoitti:

Kellepä tässä kiusaa tekis, itseään ei haluais kiusata, mutta pärjäillään.

Yötä😴

Rauhaa vaan.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Rauhaa vaan.

Rauhaa ja hyvää oloa tällekin keskiviikolle toivoisin, mitäpä sitä muuta.
Tänään aloitamme Skipon peluun, ei tunnu kovinkaan innostavalta, mutta uskon kuitenkin hyvillä mielin kotiin tulen pelaamisen jälkeen.
Pelikaverit niin hauskoja ja elämää pursuavia, että mukaansa ilon pitoon vievät.
Paljonkos sitä tarvitsee, kun mieli on hyvä ja halu päiväänsä viihdykettä tälläkin tapaa hakee.
Sään muuttumista huonoksi ennustivat, mutta vielä ainakin kaunista on.

Tuosta varakkuudesta ei kohdallani voi mitään sanoa, kaiketi nyt elän runsainta aikaa, kuin koskaan ennen, johtuneeko siitä, että ei kulutus minkään asian kohdalla ole suurta.
Kaikesta jo aiemmin hankitustakin pois haluan vähän kerrallaan päästä, ajatellen aikaa, kun lapseni joutuvat kotiani tyhjentämään.
Haikealta vähän tuntuu luopuminen asioista joiden eteen on saanut ponnistella, mutta ymmärrys mukana kulkien siitäkin, että kaikesta joudumme luopumaan, kun aikamme on valmis.
Lapsillani on valmis elämä ja heidänkin jälkeläiset ovat kotinsa valmiiksi saanet ja oman näköiseksi, joten kierrätykseen paljon joudun antamaan.
Kotini olen niin selkeäksi ja mukavaksikin tehnyt, että kiitollisin mielin katson menneeseen ja toivoa, iloa tuntien tulevaan.
Tulevaa ei kukaan voi ennustaa, mutta toivon elämäni seesteisenä kulkevan.
Olen huomannut entisen intoni aina esiin tulevan ja kaiken mukavan näkemäni aion näpräillä, mutta sitten muistan, että en taritse, siihen into katoaa.
Harmillista kuitenkin, olen aina ollut kova tekemään kaikkea mielestäni kaunista kotiini ja muillekin, nyt kaupan hyllyltä kaiken haalivat.
Aika on ohitseni mennyt, ei mahda sillekään mitään.

Palomalla onkin tekemistä, kun kirjaansa valmistelee, en tohdi edes ajatella miten jaksatkin, intoa siinä tarvitaan ja mielikuvitustakin.
Kaikille ei noita kykyjä luoda esimerkiksi kirjaa, ole annettu, hyvä kun joku osaa ja jaksaa.

Korpikirjailijan kysymykseen voin vastata, että käyn kyllä kampaajalla, tarvittaessa, mutta maksan kampaaja taksan mukaisesti, siivouspalveluja en käytä, koska omaa kuntoani koetan yllä pitää niin kauan kuin suinkin jaksan.
Tuota ajatusta, että kuluttaisin verojen kerryttämistä valtiolle en vakavasti ole ajatellut, olen ikäni maksanut veroja, kuluttanutkin, mutta en katso pakollisen kulutuksen enää koskevan minua.
Osani olen tehnyt kansan hyvinvoinnin eteen ja toivonkin, että siitä hyötyisi juuri he joilla todellisen tiukkaa elämä on.
Veroja maksan eläkkeestänikin mielestäni aika paljon, mutta se minun osuuteni pienenevästä ostovimmasta.
Ruokaakaan en osta vain siitä syystä, että kuluttaisin paljon, tarkkaan katson hinnat ja sen mukaan suunnittelen ruokamenoni, en ruokaa hukkaa missään muodossa.

MdK, oikeassa olet tuon hälytyskellojen soinnin suhteen, nykyään ei voi olla varma mistään hyvältä kuulostavalta asiasta, aina vaara piilee, oma hyväntahtoisuus ei kohtaa rehellistä vastaanottoa.
Minäkin olen kokenut tuon "asian vierestä tapahtuvan" luvataan vaikka mitä hyvää ja kun tilanne eteen muuttuu, onkin aivan huuhaata tarjottu, mikään ei paikkaansa pidä.
Enää ei luottamus kuulu kaikkien asioiden kohtaan ja huonompaan suuntaan ollaan menossa.
Päättäjiinkin on luottamus kadonnut täysin, aina on joku porsaan reikä mistä läpi pääsevät.
Näillä sitä on yritettävä pärjätä, mikä joskus näinkin vanhan ihmisen kohdalla vaikeaksi muuttuu, pinnisteltävä vaan on, että selviää.
Keinottelu ja petos on tämän päivän elämää, selvitä pitää miten kuten.
Epäilyä melkein joka asian suhteen on aina todettava ja ehkä mielen virkeys tästä hyötyy, mutta ihmisenä oleminen ei tätä tarkoita.
Oikein toimiminen on ollut ohjenuorani ja siitä pidän kiinni loppuun asti.

Nyt päivän puuhiin ja sitten peliseuraan, viettäkää mukava päivää, ehkä selvämme kaikesta hyvän tahdon avuin.

Hil-la kirjoitti:

Rauhaa ja hyvää oloa tällekin keskiviikolle toivoisin, mitäpä sitä muuta.
Tänään aloitamme Skipon peluun, ei tunnu kovinkaan innostavalta, mutta uskon kuitenkin hyvillä mielin kotiin tulen pelaamisen jälkeen.
Pelikaverit niin hauskoja ja elämää pursuavia, että mukaansa ilon pitoon vievät.
Paljonkos sitä tarvitsee, kun mieli on hyvä ja halu päiväänsä viihdykettä tälläkin tapaa hakee.
Sään muuttumista huonoksi ennustivat, mutta vielä ainakin kaunista on.

Tuosta varakkuudesta ei kohdallani voi mitään sanoa, kaiketi nyt elän runsainta aikaa, kuin koskaan ennen, johtuneeko siitä, että ei kulutus minkään asian kohdalla ole suurta.
Kaikesta jo aiemmin hankitustakin pois haluan vähän kerrallaan päästä, ajatellen aikaa, kun lapseni joutuvat kotiani tyhjentämään.
Haikealta vähän tuntuu luopuminen asioista joiden eteen on saanut ponnistella, mutta ymmärrys mukana kulkien siitäkin, että kaikesta joudumme luopumaan, kun aikamme on valmis.
Lapsillani on valmis elämä ja heidänkin jälkeläiset ovat kotinsa valmiiksi saanet ja oman näköiseksi, joten kierrätykseen paljon joudun antamaan.
Kotini olen niin selkeäksi ja mukavaksikin tehnyt, että kiitollisin mielin katson menneeseen ja toivoa, iloa tuntien tulevaan.
Tulevaa ei kukaan voi ennustaa, mutta toivon elämäni seesteisenä kulkevan.
Olen huomannut entisen intoni aina esiin tulevan ja kaiken mukavan näkemäni aion näpräillä, mutta sitten muistan, että en taritse, siihen into katoaa.
Harmillista kuitenkin, olen aina ollut kova tekemään kaikkea mielestäni kaunista kotiini ja muillekin, nyt kaupan hyllyltä kaiken haalivat.
Aika on ohitseni mennyt, ei mahda sillekään mitään.

Palomalla onkin tekemistä, kun kirjaansa valmistelee, en tohdi edes ajatella miten jaksatkin, intoa siinä tarvitaan ja mielikuvitustakin.
Kaikille ei noita kykyjä luoda esimerkiksi kirjaa, ole annettu, hyvä kun joku osaa ja jaksaa.

Korpikirjailijan kysymykseen voin vastata, että käyn kyllä kampaajalla, tarvittaessa, mutta maksan kampaaja taksan mukaisesti, siivouspalveluja en käytä, koska omaa kuntoani koetan yllä pitää niin kauan kuin suinkin jaksan.
Tuota ajatusta, että kuluttaisin verojen kerryttämistä valtiolle en vakavasti ole ajatellut, olen ikäni maksanut veroja, kuluttanutkin, mutta en katso pakollisen kulutuksen enää koskevan minua.
Osani olen tehnyt kansan hyvinvoinnin eteen ja toivonkin, että siitä hyötyisi juuri he joilla todellisen tiukkaa elämä on.
Veroja maksan eläkkeestänikin mielestäni aika paljon, mutta se minun osuuteni pienenevästä ostovimmasta.
Ruokaakaan en osta vain siitä syystä, että kuluttaisin paljon, tarkkaan katson hinnat ja sen mukaan suunnittelen ruokamenoni, en ruokaa hukkaa missään muodossa.

MdK, oikeassa olet tuon hälytyskellojen soinnin suhteen, nykyään ei voi olla varma mistään hyvältä kuulostavalta asiasta, aina vaara piilee, oma hyväntahtoisuus ei kohtaa rehellistä vastaanottoa.
Minäkin olen kokenut tuon "asian vierestä tapahtuvan" luvataan vaikka mitä hyvää ja kun tilanne eteen muuttuu, onkin aivan huuhaata tarjottu, mikään ei paikkaansa pidä.
Enää ei luottamus kuulu kaikkien asioiden kohtaan ja huonompaan suuntaan ollaan menossa.
Päättäjiinkin on luottamus kadonnut täysin, aina on joku porsaan reikä mistä läpi pääsevät.
Näillä sitä on yritettävä pärjätä, mikä joskus näinkin vanhan ihmisen kohdalla vaikeaksi muuttuu, pinnisteltävä vaan on, että selviää.
Keinottelu ja petos on tämän päivän elämää, selvitä pitää miten kuten.
Epäilyä melkein joka asian suhteen on aina todettava ja ehkä mielen virkeys tästä hyötyy, mutta ihmisenä oleminen ei tätä tarkoita.
Oikein toimiminen on ollut ohjenuorani ja siitä pidän kiinni loppuun asti.

Nyt päivän puuhiin ja sitten peliseuraan, viettäkää mukava päivää, ehkä selvämme kaikesta hyvän tahdon avuin.

Lue lisää

Kaunista keskiviikkoaamua!
Olipa ihana herätä hyvinlevänneenä uuteen päivään!
Tänään on silmäklinikalla käynti, samoin huomenna.
Niissä käynneissä tuhraantuu aikaa, kun on vaihdettava
kaupungilla kyytiä, joka vie silmäklinikan uuteen sijainti-
paikkaan. Sama juttu sitten kun tulee takaisin kotiin, bussin
vaihto keskustassa. - Mutta hyvä kuitenkin, kun näkö vielä toi-
mii niin hyvin, että selviän reissusta yksin.
Nykyään saan mennä kahtena päivänä peräkkäin, kun kerran
kaaduin pahasti, kun molemmat silmät oli pistetty ja sitten
tiputettu geelimäisiä tippoja silmiin, niin olin puolisokea kun
yritin ehtiä juuri pysäkille tulevaan bussiin. Sen jälkeen sovittiin,
että pistetään silmät eri päivinä, minulla on aikaa ”matkustaa”.

Täällä kasvaa yliopistosairaala niin nopeasti, että hakevat pienem-
mille klinikoille tiloja lähellä olevalta, kauan sitten lopetetulta
kasarmialueelta, jonka rakennuksista on rempattu osa sairaalan
tarpeisiin, osassa rakennuksia on mm poliisin konttori ja oikeus-
talo. Siellä on myös tiloja terveysalan yksityisyrittäjille.
On tullut ajateltua, että mistä sen tietää, jos noitakin rakennuksia
olisi tarvinnut siihen tarkoitukseen kuin ne oli alunperin rakennettu.
Maailmanmeno näyttää kovin rauhattomalta.

Aamu-uutisissa kerrottiin, että Uuden Testamentin uusi käännös
ruotsiksi julkaistaan kirjamessuilla Göteborgissa nyt 26.9.
Aamustudiossa ollut pappi kertoi esimerkin, kuinka uusi käännös
on modernisoitu tätä päivää vastaavaksi.
Kun alkuperäisessä tekstissä kerrotaan Marian ja Josefin tulosta
majataloon, että ”heille ei löytynyt tilaa majatalosta, vaan saivat
yöpyä tallissa”, niin uudessa käännöksessä kerrotaan, että se ”maja-
talo” oli itse asiassa vaan koroke tallin sisällä siellä eläinten jou-
kossa. Koroke oli jo täynnä yöpyviä ja Maria ja Joset saivat pai-
kan, jossa oli ”seimi” (meillä oli tallissa soimi), eli joku eläin
siirrettiin syrjään, että vastasyntynyt Jeesus-lapsi saatiin seimeen.

Uusi testamentti jaetaan seurakuntalaisille, jotka tulevat adventti-
kirkkoon laulamaan Hallelujaa.
Tämän kaupunginosan kirkko on vanhan herraskartanon entinen
viljamakasiini, 3-kerroksinen, punaiseksi maalattu mahtava rakennus.
Todella sopiva rakennus. Satoja vuosia sitten siellä on säilötty viljaa,
josta on tehty leipää ravinnoksi.
Nyt siellä jaetaan hengen leipää, ehkäpä kuoro laulaa ja uruista kuuluu
César Franckin ”Panis Angelicus” (”Enkelten leipää”), joka on tosi
ihana kappale.

Itse olen syönyt aamupuuron ja kahvimuki tässä koneen vieressä
on tyhjä. Menen seuraamaan aamu-tv:n antia hetkeksi ja lähden sitten
bussipysäkille. Iltapäivä saattaa mennä laiskotellessa, kun puudutus
silmästä häipyy, eikä ole oikeastaan mitään muuta tekemistä kuin ottaa
vaan lunkisti. - Kivaa päivän jatkoa!

Anonyymi00054 kirjoitti:

Kaunista keskiviikkoaamua!
Olipa ihana herätä hyvinlevänneenä uuteen päivään!
Tänään on silmäklinikalla käynti, samoin huomenna.
Niissä käynneissä tuhraantuu aikaa, kun on vaihdettava
kaupungilla kyytiä, joka vie silmäklinikan uuteen sijainti-
paikkaan. Sama juttu sitten kun tulee takaisin kotiin, bussin
vaihto keskustassa. - Mutta hyvä kuitenkin, kun näkö vielä toi-
mii niin hyvin, että selviän reissusta yksin.
Nykyään saan mennä kahtena päivänä peräkkäin, kun kerran
kaaduin pahasti, kun molemmat silmät oli pistetty ja sitten
tiputettu geelimäisiä tippoja silmiin, niin olin puolisokea kun
yritin ehtiä juuri pysäkille tulevaan bussiin. Sen jälkeen sovittiin,
että pistetään silmät eri päivinä, minulla on aikaa ”matkustaa”.

Täällä kasvaa yliopistosairaala niin nopeasti, että hakevat pienem-
mille klinikoille tiloja lähellä olevalta, kauan sitten lopetetulta
kasarmialueelta, jonka rakennuksista on rempattu osa sairaalan
tarpeisiin, osassa rakennuksia on mm poliisin konttori ja oikeus-
talo. Siellä on myös tiloja terveysalan yksityisyrittäjille.
On tullut ajateltua, että mistä sen tietää, jos noitakin rakennuksia
olisi tarvinnut siihen tarkoitukseen kuin ne oli alunperin rakennettu.
Maailmanmeno näyttää kovin rauhattomalta.

Aamu-uutisissa kerrottiin, että Uuden Testamentin uusi käännös
ruotsiksi julkaistaan kirjamessuilla Göteborgissa nyt 26.9.
Aamustudiossa ollut pappi kertoi esimerkin, kuinka uusi käännös
on modernisoitu tätä päivää vastaavaksi.
Kun alkuperäisessä tekstissä kerrotaan Marian ja Josefin tulosta
majataloon, että ”heille ei löytynyt tilaa majatalosta, vaan saivat
yöpyä tallissa”, niin uudessa käännöksessä kerrotaan, että se ”maja-
talo” oli itse asiassa vaan koroke tallin sisällä siellä eläinten jou-
kossa. Koroke oli jo täynnä yöpyviä ja Maria ja Joset saivat pai-
kan, jossa oli ”seimi” (meillä oli tallissa soimi), eli joku eläin
siirrettiin syrjään, että vastasyntynyt Jeesus-lapsi saatiin seimeen.

Uusi testamentti jaetaan seurakuntalaisille, jotka tulevat adventti-
kirkkoon laulamaan Hallelujaa.
Tämän kaupunginosan kirkko on vanhan herraskartanon entinen
viljamakasiini, 3-kerroksinen, punaiseksi maalattu mahtava rakennus.
Todella sopiva rakennus. Satoja vuosia sitten siellä on säilötty viljaa,
josta on tehty leipää ravinnoksi.
Nyt siellä jaetaan hengen leipää, ehkäpä kuoro laulaa ja uruista kuuluu
César Franckin ”Panis Angelicus” (”Enkelten leipää”), joka on tosi
ihana kappale.

Itse olen syönyt aamupuuron ja kahvimuki tässä koneen vieressä
on tyhjä. Menen seuraamaan aamu-tv:n antia hetkeksi ja lähden sitten
bussipysäkille. Iltapäivä saattaa mennä laiskotellessa, kun puudutus
silmästä häipyy, eikä ole oikeastaan mitään muuta tekemistä kuin ottaa
vaan lunkisti. - Kivaa päivän jatkoa!

Lue lisää

Puumerkki unohtui: /MdK edellinen viesti

Anonyymi00055 kirjoitti:

Puumerkki unohtui: /MdK edellinen viesti

MdK,oletko sinä katsellut noita Markon ja Irman ohjelmia telkkarista? Mitä ajattelet niistä?

Anonyymi00054 kirjoitti:

Kaunista keskiviikkoaamua!
Olipa ihana herätä hyvinlevänneenä uuteen päivään!
Tänään on silmäklinikalla käynti, samoin huomenna.
Niissä käynneissä tuhraantuu aikaa, kun on vaihdettava
kaupungilla kyytiä, joka vie silmäklinikan uuteen sijainti-
paikkaan. Sama juttu sitten kun tulee takaisin kotiin, bussin
vaihto keskustassa. - Mutta hyvä kuitenkin, kun näkö vielä toi-
mii niin hyvin, että selviän reissusta yksin.
Nykyään saan mennä kahtena päivänä peräkkäin, kun kerran
kaaduin pahasti, kun molemmat silmät oli pistetty ja sitten
tiputettu geelimäisiä tippoja silmiin, niin olin puolisokea kun
yritin ehtiä juuri pysäkille tulevaan bussiin. Sen jälkeen sovittiin,
että pistetään silmät eri päivinä, minulla on aikaa ”matkustaa”.

Täällä kasvaa yliopistosairaala niin nopeasti, että hakevat pienem-
mille klinikoille tiloja lähellä olevalta, kauan sitten lopetetulta
kasarmialueelta, jonka rakennuksista on rempattu osa sairaalan
tarpeisiin, osassa rakennuksia on mm poliisin konttori ja oikeus-
talo. Siellä on myös tiloja terveysalan yksityisyrittäjille.
On tullut ajateltua, että mistä sen tietää, jos noitakin rakennuksia
olisi tarvinnut siihen tarkoitukseen kuin ne oli alunperin rakennettu.
Maailmanmeno näyttää kovin rauhattomalta.

Aamu-uutisissa kerrottiin, että Uuden Testamentin uusi käännös
ruotsiksi julkaistaan kirjamessuilla Göteborgissa nyt 26.9.
Aamustudiossa ollut pappi kertoi esimerkin, kuinka uusi käännös
on modernisoitu tätä päivää vastaavaksi.
Kun alkuperäisessä tekstissä kerrotaan Marian ja Josefin tulosta
majataloon, että ”heille ei löytynyt tilaa majatalosta, vaan saivat
yöpyä tallissa”, niin uudessa käännöksessä kerrotaan, että se ”maja-
talo” oli itse asiassa vaan koroke tallin sisällä siellä eläinten jou-
kossa. Koroke oli jo täynnä yöpyviä ja Maria ja Joset saivat pai-
kan, jossa oli ”seimi” (meillä oli tallissa soimi), eli joku eläin
siirrettiin syrjään, että vastasyntynyt Jeesus-lapsi saatiin seimeen.

Uusi testamentti jaetaan seurakuntalaisille, jotka tulevat adventti-
kirkkoon laulamaan Hallelujaa.
Tämän kaupunginosan kirkko on vanhan herraskartanon entinen
viljamakasiini, 3-kerroksinen, punaiseksi maalattu mahtava rakennus.
Todella sopiva rakennus. Satoja vuosia sitten siellä on säilötty viljaa,
josta on tehty leipää ravinnoksi.
Nyt siellä jaetaan hengen leipää, ehkäpä kuoro laulaa ja uruista kuuluu
César Franckin ”Panis Angelicus” (”Enkelten leipää”), joka on tosi
ihana kappale.

Itse olen syönyt aamupuuron ja kahvimuki tässä koneen vieressä
on tyhjä. Menen seuraamaan aamu-tv:n antia hetkeksi ja lähden sitten
bussipysäkille. Iltapäivä saattaa mennä laiskotellessa, kun puudutus
silmästä häipyy, eikä ole oikeastaan mitään muuta tekemistä kuin ottaa
vaan lunkisti. - Kivaa päivän jatkoa!

Lue lisää

Eihän seimi ollut jonkun eläimen makuukaukalo van heinä- eli ruokakaukalo. Ehkä joitain eläinten rehuja siirrettiin siitä vähän kauemmas, että saatiin vauva siihen nukkumaan.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Eihän seimi ollut jonkun eläimen makuukaukalo van heinä- eli ruokakaukalo. Ehkä joitain eläinten rehuja siirrettiin siitä vähän kauemmas, että saatiin vauva siihen nukkumaan.

Lue lisää

Oliko aiheellinen kommentti, kai tuon seimen tarkoituksen jokainen tietää.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Oliko aiheellinen kommentti, kai tuon seimen tarkoituksen jokainen tietää.

Oliko aiheellinen kommentti? Mistä tiedät, että jokainen tietää?

Anonyymi00056 kirjoitti:

Eihän seimi ollut jonkun eläimen makuukaukalo van heinä- eli ruokakaukalo. Ehkä joitain eläinten rehuja siirrettiin siitä vähän kauemmas, että saatiin vauva siihen nukkumaan.

Lue lisää

Eihän siinä lukenut mitään makuukaukalosta vaan seimestä, jota meillä sanottiin tallin soimeksi (= heinäkaukaloksi). Maria ja Josef yöpyivät siis parressa (mikä eläin siinä sitten olikin) ja Jeesus-vauva petattiin seimeen,
siis siihen kaukaloon.
/MdK

Paloma.se01 kirjoitti:

MdK,oletko sinä katsellut noita Markon ja Irman ohjelmia telkkarista? Mitä ajattelet niistä?

Enpä ole vielä kovin "otettu". Irma opettelee sanomaan hyvää huomenta
italiaksi. Meni vähän pieleen. Flamengo-tanssiesitys, plussa Markolle, mutta hänhän onkin entinen Let´s dance-voittaja. :) Sarja on vasta alussa, joten voi vielä olla hauskuuksia horisontissa.
Se on kyllä kaunista, että Marko on niin helläsydäminen äitiään kohtaan
ja on saanut käännettyä äidin elämän täydellisesti. Sen hellyyden näkee
Markon silmistä. <3

Anonyymi00060 kirjoitti:

Enpä ole vielä kovin "otettu". Irma opettelee sanomaan hyvää huomenta
italiaksi. Meni vähän pieleen. Flamengo-tanssiesitys, plussa Markolle, mutta hänhän onkin entinen Let´s dance-voittaja. :) Sarja on vasta alussa, joten voi vielä olla hauskuuksia horisontissa.
Se on kyllä kaunista, että Marko on niin helläsydäminen äitiään kohtaan
ja on saanut käännettyä äidin elämän täydellisesti. Sen hellyyden näkee
Markon silmistä. <3

Lue lisää

Olen tähän saakka kieltäytynyt katsomasta Marko ja Irma-ohjelmia, koska minun mielestäni se vahvistavat vain täällä jo olevia stereotypioita suomalaisista. Minua on tökkinyt myös koko ohjelman idea hauskuuttaa ruotsalaisia katsojille oman ex-alkoholistiäitinsä kustannuksella. Jäs kääntäisi ohjelman idean päinvastoin ja Suomessa joku ruotsalainen tunnettu artisti tekisi tv-huumoria omasta kiroilevasta, kielitaidottomasta ja itsekriitikittömästä vanhasta äidistään? Saattaisi herättää protesteja, vaikka olisikin hauska.

Mediassa heitä on hehkutettu aivan valtavasti, joten katsoin playsta eilen Euroopan-matkan ensimmäisen osan. Tavallaan se vahvisti ennakkoluulojani: ohjelman tekijät alistivat Markon ja Irman aika vaikeille ensi kerran elämyksille, joihin Irma heittäytyi arvelle ja epävarmana, Marko taas hallitsi kuviot ja oli äidilleen tukena.

Mutta mikä siinä sitten naurattaa? Se että vanha ihminen pyllähti nurin ensimmäisen suuren aallon iskiessä kivikkoisella hiekkarannalla; minulle on käynyt niin myös ja samaistin itseni tilanteessa. Ravintolatilanne oli täysin koominen ja surrealistinen: äkkiäkö sitä olisi katsonut sanakirjasta mitä bläckfish on espanjaksi. Flamenco oli ok, rima oli laskettu niin alas, että toivoi vain että Irma ei sekaantuisi leninkinsä helmoihin tabladolle noustessaan.

Minua ei kuitenkaan ruotsalainen huumori ole koskaan naurattanut ja nauraa vähemmistökansallisuuksien syrjäytyneiden yksilöiden sivistymättömyydelle ei myöskään oikein nappaa. Toisaalta jos Irma ja Marko haluavat asettaa itsensä lähes naurunalaisiksi kaikkien silmissä pienestä rahasta niinkai se heille suotakoon.

Paloma.se01 kirjoitti:

Olen tähän saakka kieltäytynyt katsomasta Marko ja Irma-ohjelmia, koska minun mielestäni se vahvistavat vain täällä jo olevia stereotypioita suomalaisista. Minua on tökkinyt myös koko ohjelman idea hauskuuttaa ruotsalaisia katsojille oman ex-alkoholistiäitinsä kustannuksella. Jäs kääntäisi ohjelman idean päinvastoin ja Suomessa joku ruotsalainen tunnettu artisti tekisi tv-huumoria omasta kiroilevasta, kielitaidottomasta ja itsekriitikittömästä vanhasta äidistään? Saattaisi herättää protesteja, vaikka olisikin hauska.

Mediassa heitä on hehkutettu aivan valtavasti, joten katsoin playsta eilen Euroopan-matkan ensimmäisen osan. Tavallaan se vahvisti ennakkoluulojani: ohjelman tekijät alistivat Markon ja Irman aika vaikeille ensi kerran elämyksille, joihin Irma heittäytyi arvelle ja epävarmana, Marko taas hallitsi kuviot ja oli äidilleen tukena.

Mutta mikä siinä sitten naurattaa? Se että vanha ihminen pyllähti nurin ensimmäisen suuren aallon iskiessä kivikkoisella hiekkarannalla; minulle on käynyt niin myös ja samaistin itseni tilanteessa. Ravintolatilanne oli täysin koominen ja surrealistinen: äkkiäkö sitä olisi katsonut sanakirjasta mitä bläckfish on espanjaksi. Flamenco oli ok, rima oli laskettu niin alas, että toivoi vain että Irma ei sekaantuisi leninkinsä helmoihin tabladolle noustessaan.

Minua ei kuitenkaan ruotsalainen huumori ole koskaan naurattanut ja nauraa vähemmistökansallisuuksien syrjäytyneiden yksilöiden sivistymättömyydelle ei myöskään oikein nappaa. Toisaalta jos Irma ja Marko haluavat asettaa itsensä lähes naurunalaisiksi kaikkien silmissä pienestä rahasta niinkai se heille suotakoon.

Lue lisää

Stereotypiaa ruosuista, joihin itsekin kuulut, mutta ei suomalaisista.

Paloma.se01 kirjoitti:

Olen tähän saakka kieltäytynyt katsomasta Marko ja Irma-ohjelmia, koska minun mielestäni se vahvistavat vain täällä jo olevia stereotypioita suomalaisista. Minua on tökkinyt myös koko ohjelman idea hauskuuttaa ruotsalaisia katsojille oman ex-alkoholistiäitinsä kustannuksella. Jäs kääntäisi ohjelman idean päinvastoin ja Suomessa joku ruotsalainen tunnettu artisti tekisi tv-huumoria omasta kiroilevasta, kielitaidottomasta ja itsekriitikittömästä vanhasta äidistään? Saattaisi herättää protesteja, vaikka olisikin hauska.

Mediassa heitä on hehkutettu aivan valtavasti, joten katsoin playsta eilen Euroopan-matkan ensimmäisen osan. Tavallaan se vahvisti ennakkoluulojani: ohjelman tekijät alistivat Markon ja Irman aika vaikeille ensi kerran elämyksille, joihin Irma heittäytyi arvelle ja epävarmana, Marko taas hallitsi kuviot ja oli äidilleen tukena.

Mutta mikä siinä sitten naurattaa? Se että vanha ihminen pyllähti nurin ensimmäisen suuren aallon iskiessä kivikkoisella hiekkarannalla; minulle on käynyt niin myös ja samaistin itseni tilanteessa. Ravintolatilanne oli täysin koominen ja surrealistinen: äkkiäkö sitä olisi katsonut sanakirjasta mitä bläckfish on espanjaksi. Flamenco oli ok, rima oli laskettu niin alas, että toivoi vain että Irma ei sekaantuisi leninkinsä helmoihin tabladolle noustessaan.

Minua ei kuitenkaan ruotsalainen huumori ole koskaan naurattanut ja nauraa vähemmistökansallisuuksien syrjäytyneiden yksilöiden sivistymättömyydelle ei myöskään oikein nappaa. Toisaalta jos Irma ja Marko haluavat asettaa itsensä lähes naurunalaisiksi kaikkien silmissä pienestä rahasta niinkai se heille suotakoon.

Lue lisää

Suomalainen roskahuumori on aina tuota samaa: alkoholismia, kiroilua, tyhmyyttä. Itse suomalaisena en koskaan katso suomalaisia tv-sarjoja ja -elokuvia.

Paloma.se01 kirjoitti:

Olen tähän saakka kieltäytynyt katsomasta Marko ja Irma-ohjelmia, koska minun mielestäni se vahvistavat vain täällä jo olevia stereotypioita suomalaisista. Minua on tökkinyt myös koko ohjelman idea hauskuuttaa ruotsalaisia katsojille oman ex-alkoholistiäitinsä kustannuksella. Jäs kääntäisi ohjelman idean päinvastoin ja Suomessa joku ruotsalainen tunnettu artisti tekisi tv-huumoria omasta kiroilevasta, kielitaidottomasta ja itsekriitikittömästä vanhasta äidistään? Saattaisi herättää protesteja, vaikka olisikin hauska.

Mediassa heitä on hehkutettu aivan valtavasti, joten katsoin playsta eilen Euroopan-matkan ensimmäisen osan. Tavallaan se vahvisti ennakkoluulojani: ohjelman tekijät alistivat Markon ja Irman aika vaikeille ensi kerran elämyksille, joihin Irma heittäytyi arvelle ja epävarmana, Marko taas hallitsi kuviot ja oli äidilleen tukena.

Mutta mikä siinä sitten naurattaa? Se että vanha ihminen pyllähti nurin ensimmäisen suuren aallon iskiessä kivikkoisella hiekkarannalla; minulle on käynyt niin myös ja samaistin itseni tilanteessa. Ravintolatilanne oli täysin koominen ja surrealistinen: äkkiäkö sitä olisi katsonut sanakirjasta mitä bläckfish on espanjaksi. Flamenco oli ok, rima oli laskettu niin alas, että toivoi vain että Irma ei sekaantuisi leninkinsä helmoihin tabladolle noustessaan.

Minua ei kuitenkaan ruotsalainen huumori ole koskaan naurattanut ja nauraa vähemmistökansallisuuksien syrjäytyneiden yksilöiden sivistymättömyydelle ei myöskään oikein nappaa. Toisaalta jos Irma ja Marko haluavat asettaa itsensä lähes naurunalaisiksi kaikkien silmissä pienestä rahasta niinkai se heille suotakoon.

Lue lisää

Markolla on alkanut oma tähti himmenemään ja että pääsisi taksisin julkisuuteen, niin veti vanhan äitinsä sirkuspelleksi.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Markolla on alkanut oma tähti himmenemään ja että pääsisi taksisin julkisuuteen, niin veti vanhan äitinsä sirkuspelleksi.

Vähän jotain tonnepäin olin minunkin käsitykseni ohjelmasta

Myöhäisiltaa@

Ihana aurinkoinen päivä.Olin mökillä loppuja syystöitä tekemässä, peittelin grilliterassin kalustuksen ja grillin pressuilla. Siivoilin lehtiä terasseilta. Jotenkin se vaan onnistui vanhasta tottumuksesta.
Kyynärsauva on vain haittona joten sain luontaista tasapainoharjoittelua.

Kävin mutkan kotona, lämmitin kaalilaatikkoa, syötiin ja kiiruhdin maalaushommiin opistolle.
Aihe on mielenkiintoinen ja värimaailmani vaihtuu joka kurssipäivän jälkeen. No, kyllä se joskus valmistuu.

Elinalle oli tullut lasku jolle oli selitys, mutta minä jouduin pitkään taistelemaan laskusta, jonka alkuperää lähettäjä ei pystynyt selittämään. Saatava oli noin 300 € ja oli korkojen kera noussut 320€ euroon. Lopulta yrityksen oli kumottava lasku, koska heillekin sen alkuperä jäi selviämattä.

Nyt on todettava, että ei mopolla mahottomia. Puoli yhdeksän uutisten jälkeen veto loppu ja nyt suljen puhelimen.

Hyvää Yötä!

korpikirjailija kirjoitti:

Myöhäisiltaa@

Ihana aurinkoinen päivä.Olin mökillä loppuja syystöitä tekemässä, peittelin grilliterassin kalustuksen ja grillin pressuilla. Siivoilin lehtiä terasseilta. Jotenkin se vaan onnistui vanhasta tottumuksesta.
Kyynärsauva on vain haittona joten sain luontaista tasapainoharjoittelua.

Kävin mutkan kotona, lämmitin kaalilaatikkoa, syötiin ja kiiruhdin maalaushommiin opistolle.
Aihe on mielenkiintoinen ja värimaailmani vaihtuu joka kurssipäivän jälkeen. No, kyllä se joskus valmistuu.

Elinalle oli tullut lasku jolle oli selitys, mutta minä jouduin pitkään taistelemaan laskusta, jonka alkuperää lähettäjä ei pystynyt selittämään. Saatava oli noin 300 € ja oli korkojen kera noussut 320€ euroon. Lopulta yrityksen oli kumottava lasku, koska heillekin sen alkuperä jäi selviämattä.

Nyt on todettava, että ei mopolla mahottomia. Puoli yhdeksän uutisten jälkeen veto loppu ja nyt suljen puhelimen.

Hyvää Yötä!

Lue lisää

Huomenta harmaaseen aamuun, tosi syksyiseltä tuntuu ja lämpökin on katoamassa.
Taas on syksyyn päästy, yksi kesä kulutettu, nyt sitten odotuksen kohteena talvi, joulu ja muut syksyynkin mahtuvat tapahtumat.

Sain eilen suruviestin ystävä vuosien ajoilta on poistunut taivaan riemuihin.
Kauan sairasteli ja kipuja tunsi, mutta mieli oli aina eteenpäin pyrkivä, minun epäillessä, että 90:siä ei nähdä, vakuutti , että usko vaan nähdään, puoli vuotta häneltä jäi tavoitteestaan.
Hänen miesystävä kävi kertomassa tapahtuman ja oli lohduton, kertoi ettei kotona oikein viihdy, lohduttelin, että oman aikansa vie senkin hyväksyminen.
Ystävätkin katoaa ja herää mietintään vieläkö jossain nähdään?

Radiossa kerrottiin, että Kiinan ja Amerikan päämiehet tapaavat, asiana on kauppasuhteiden selvittely, toivottavasta jotain hyvää tapaamisesta koituu, onhan maailma melkoisen sekava kaikkine öljykriiseineen.
Vähän epäilyä herättää tuo Amerikan päämiehen mielen liike, ei aina järjen kanssa mitään tekemistä.
Mediaa seuraten aina haluaa uskoa, että jotain hyvää tapahtuu maailman kansojen välillä.

Juttelin muutama päivä sitten pankkivirkailijan kanssa ja eilen tuli asiakaskysely kyseiseltä pankilta miten hyvänä pidin yhteyden ottoa, hieman ihmettelin puhelinnumeroa ja jätin vastaamatta.
Kyllä tämä maailma on huonompaan suuntaan menossa, tekoälyjen ja muun tiedon välityksen kanssa, aina on epäiltävä jotakin.
Luulosairaus on vauhdissa lisääntymässä, kaikkea on epäiltävä, hyvin vastenmielistä on.

En ole kuullutkaan tuon nimisestä ohjelmasta mistä keskustelitte, ei kai suurtakaan vahinkoa ole tullut.

Virastokankeutta tuo Eliaanan lasku on, ilmeisesti maininta olisi jäänyt tilastoihin ja oli näin virkailijan pakko laittaa lasku, tai olisi itse joutunut valvontaan, hassulta tuntuu.
Huomaa miten järjetöntä on tämä virkamiesten työskentely, ei järjen häivääkään.
Lait on laadittu ja kuitenkin väärinkäytöksiä paljon suuremmissa määrin toisaalla tapahtuu.

Toivon, että näkösi toimii noiden pistelyjen ansiosta, vaikka harmillisia ovatkin, kälylleni ei apua enää löytynyt.
Kuulin radiosta taas, sehän on tietojeni antaja, että on suomessa keksitty joku varteenotettava hoitokeino laugoman hoitoon, kokeilun alla on, toivottavasti tuloksia saavat aikaan.

Eilen toi saunakaverini pienen sankollisen puolukoita ja litran pullon valmista mehutiivistettä, näin näitä ihmisiä ympärilläni on, jotka useinkin muistavat minuakin, toki pyrin kiitoksen lisänä myös jotain korvausta löytää.
Söin suureenhaluuni puolukoita ison määrän, kai niiden happo on minulle tarpeellista

Pelituokio oli myös mieltä nostattava ja nauraakin sai monen päivän tarpeen, perunoita , sipulia ja porkkanoita taas lupailivat tuoda pelikaverit, kunhan maalle ajelevat.
Niinpä alkaa valmistautumiset talven tuloon olla taas valmiit.
Sipulin säilyvyyttä arvostelin, syynä siihen on, että niitä ei kuivateta varsienkin osalta ja sitten kiertäminen jää.
Ennen vanhaan sipulit säilyi kuivassa paikassa vuoden hyvinkin, nyt jo pian alkavat sisältä mätänemään, kierretty liian löysään, kiertäminen ei onnistu muuten kuin varsien kuivumisen jälkeen.
Sipulin hintaan sekin vaihe tietenkin koskisi, mutta säilyvyys olisi varmaa, eikä tarvitsisi kantaa kotiin hyvinkin pian mätäneviä sipuleita.
Olen sipulin suurkuluttaja monella tapaa.

Nyt sitten on puhetarpeeni taas tältä päivältä toteutettu ja siirryn koneen äärestä muihin hommiin, rattoisaa päivää toivotan;)

Hil-la kirjoitti:

Huomenta harmaaseen aamuun, tosi syksyiseltä tuntuu ja lämpökin on katoamassa.
Taas on syksyyn päästy, yksi kesä kulutettu, nyt sitten odotuksen kohteena talvi, joulu ja muut syksyynkin mahtuvat tapahtumat.

Sain eilen suruviestin ystävä vuosien ajoilta on poistunut taivaan riemuihin.
Kauan sairasteli ja kipuja tunsi, mutta mieli oli aina eteenpäin pyrkivä, minun epäillessä, että 90:siä ei nähdä, vakuutti , että usko vaan nähdään, puoli vuotta häneltä jäi tavoitteestaan.
Hänen miesystävä kävi kertomassa tapahtuman ja oli lohduton, kertoi ettei kotona oikein viihdy, lohduttelin, että oman aikansa vie senkin hyväksyminen.
Ystävätkin katoaa ja herää mietintään vieläkö jossain nähdään?

Radiossa kerrottiin, että Kiinan ja Amerikan päämiehet tapaavat, asiana on kauppasuhteiden selvittely, toivottavasta jotain hyvää tapaamisesta koituu, onhan maailma melkoisen sekava kaikkine öljykriiseineen.
Vähän epäilyä herättää tuo Amerikan päämiehen mielen liike, ei aina järjen kanssa mitään tekemistä.
Mediaa seuraten aina haluaa uskoa, että jotain hyvää tapahtuu maailman kansojen välillä.

Juttelin muutama päivä sitten pankkivirkailijan kanssa ja eilen tuli asiakaskysely kyseiseltä pankilta miten hyvänä pidin yhteyden ottoa, hieman ihmettelin puhelinnumeroa ja jätin vastaamatta.
Kyllä tämä maailma on huonompaan suuntaan menossa, tekoälyjen ja muun tiedon välityksen kanssa, aina on epäiltävä jotakin.
Luulosairaus on vauhdissa lisääntymässä, kaikkea on epäiltävä, hyvin vastenmielistä on.

En ole kuullutkaan tuon nimisestä ohjelmasta mistä keskustelitte, ei kai suurtakaan vahinkoa ole tullut.

Virastokankeutta tuo Eliaanan lasku on, ilmeisesti maininta olisi jäänyt tilastoihin ja oli näin virkailijan pakko laittaa lasku, tai olisi itse joutunut valvontaan, hassulta tuntuu.
Huomaa miten järjetöntä on tämä virkamiesten työskentely, ei järjen häivääkään.
Lait on laadittu ja kuitenkin väärinkäytöksiä paljon suuremmissa määrin toisaalla tapahtuu.

Toivon, että näkösi toimii noiden pistelyjen ansiosta, vaikka harmillisia ovatkin, kälylleni ei apua enää löytynyt.
Kuulin radiosta taas, sehän on tietojeni antaja, että on suomessa keksitty joku varteenotettava hoitokeino laugoman hoitoon, kokeilun alla on, toivottavasti tuloksia saavat aikaan.

Eilen toi saunakaverini pienen sankollisen puolukoita ja litran pullon valmista mehutiivistettä, näin näitä ihmisiä ympärilläni on, jotka useinkin muistavat minuakin, toki pyrin kiitoksen lisänä myös jotain korvausta löytää.
Söin suureenhaluuni puolukoita ison määrän, kai niiden happo on minulle tarpeellista

Pelituokio oli myös mieltä nostattava ja nauraakin sai monen päivän tarpeen, perunoita , sipulia ja porkkanoita taas lupailivat tuoda pelikaverit, kunhan maalle ajelevat.
Niinpä alkaa valmistautumiset talven tuloon olla taas valmiit.
Sipulin säilyvyyttä arvostelin, syynä siihen on, että niitä ei kuivateta varsienkin osalta ja sitten kiertäminen jää.
Ennen vanhaan sipulit säilyi kuivassa paikassa vuoden hyvinkin, nyt jo pian alkavat sisältä mätänemään, kierretty liian löysään, kiertäminen ei onnistu muuten kuin varsien kuivumisen jälkeen.
Sipulin hintaan sekin vaihe tietenkin koskisi, mutta säilyvyys olisi varmaa, eikä tarvitsisi kantaa kotiin hyvinkin pian mätäneviä sipuleita.
Olen sipulin suurkuluttaja monella tapaa.

Nyt sitten on puhetarpeeni taas tältä päivältä toteutettu ja siirryn koneen äärestä muihin hommiin, rattoisaa päivää toivotan;)

Lue lisää

Torstaiaamu on valjennut täällä aurinkoisena ja
lämpötilakin on jo +17º.
On taas lähtö silmäklinikalle pistättämään toinenkin silmä.
Eilinen ”pistosreissu” meni hyvin. Vastaanoton odotushuo-
neessa oli hauskaa porukkaa, entisiä göteborgilaisia, nykyään
itä-jöötanmaalaisia. Göteborgilaiset ovat hyvin puheliaita ja
vitsikkäitä, joten savolainen ”viäräleukaisuuteni” sopi hyvin
yhteen göteborgilaishuumorin kanssa. – Kova naurunkikatus
oli päällä kun hoitaja tuli kuuluttamaan seuraavaa potilasta
käsittelyyn. Hän totesikin: ”Onpas täällä iloista porukkaa
tänään!”
Uusi ”itä-jöötti” taputti minua, kun tuli vastaanottohuoneesta
ja toivoi että tavataan taas muutaman viikon päästä.
Uusia tuttavuuksia on mahdollista löytää näköjään vaikka
lääkärinvastaanotolla käydessään.

Hil-la mainitsi tv-ohjelman, jota ei ollut nähnyt. Se on phjelma,
joka tulee täällä Ruotsissa. Siinä on suomalainen äiti ja hänen
artisti-poikansa, joka on saanut äitinsä vaikeuksista ”jaloilleen”.
Nyt he matkustavat yhdessä eurooppalaisissa maissa ja niistä
matkoista ohjelma kertoo. Ovat ehtineet käydä Italiassa ja
Espanjassa. Ruotsalaiset pitävät tästä parista, koska he ovat
”niin luonnollisia”. Jotkut suomalaiset häpeävät, kun äiti kirota
tärskäyttää välillä ja puhuu huonosti ruotsia.

Nuo kiinteistoverojutut saattavat olla niin monimutkaisia,
etteivät itse viranomaisetkaan osaa selittää.
Itselleni sattui sellainen tapaus, että kun myin talon Ruotsissa
niihin aikoihin kun muutin Suomeen, niin olin vikkelä maksamaan
veron voitosta, maksoin sen heti kaupat tehtyäni, enkä odottanut
aikaa jolloin veroilmoitus tehdään. – Suomen ja Ruotsin väliset
sopimukset ovat niin epäselvät, että niistä verorahoista jäi suurin
osa Suomen valtiolle.
Viime vuonna tuli tieto että Suomessa on verorahojani 2.548€,
joilla voisin vähentää veroa Suomessa hankituista tuloista!!!
Enhän minä sieltä mitään hanki, suomalainen eläkekin on lakkau-
tettu. Suomen veroviranomaiset eivät osaa selittää, miksi noita
rahoja ei voida maksaa suoraan palautuksena, koska tiedetään,
että en voi rahoja hyödyntää vähentämällä olemattomista tuloista.

Hil-la mainitsi taas yhden ystävän poismenosta.
Itse odotan lokakuun alkupäiviä, jolloin pääsen poikani kanssa
käymään Skoonessa. Voi olla viimeinen tapaaminen ja yritän val-
mistaa meille lounaskorin mukaan, että ei tarvitse ajatella muuta
kuin yhdessäoloa. Alamme olla siinä iässä, että ”parasta ennen”-
päivä on ohitettu hyvällä marginaalilla.

Menen nyt suihkuun ja alan valmistautua uuteen ”leikkaukseen”=
pistokseen. Jännittävää nähdä onko henkilökunta vaihtunut eilisen
jälkeen. Kaikkien silmälääkäriksi opiskelevien kun on saatava itse
kokeilla, kuinka tämä operaatio tehdään.
Aurinkoista päivää ja mieltä palstalle!
/MdK

Olen lukenut välillä tätä ketjua.
Korppiksen kohdalla on huoleni suuri.
Hoidat yksin talouttasi ja omia ja miehesi asioita.
Kodin ulkopuolella myös paljon huolehdittavia virastoasioita.
Mökki on ihana mutta myös työsavotta.
Siis huoleni liittyy jaksamiseen. Kun nukkuu 10 tuntia, ihminen on totaalisesti loppuunväsynyt.
Eikä siihen auta silloin edes uni
Olet kertonut siivousavusta.
Nyt pakotan sinut ottamaan vastaan muutakin apua.
Kauppa- ruoka- miehesi hoiva- itsesi hoiva- avut.
Olet sinnikäs ja aikaansaapa nainen.
Mutta raja tulee vastaan. Tuo syvä uupuminen on yksi merkki.
Muistelen että miehesi toive oli matka kotimaahan.
Se on raskasta teille molemmille.
Saisitko siihen apuvoimia?
Kaikkea hyvää

Anonyymi00066 kirjoitti:

Olen lukenut välillä tätä ketjua.
Korppiksen kohdalla on huoleni suuri.
Hoidat yksin talouttasi ja omia ja miehesi asioita.
Kodin ulkopuolella myös paljon huolehdittavia virastoasioita.
Mökki on ihana mutta myös työsavotta.
Siis huoleni liittyy jaksamiseen. Kun nukkuu 10 tuntia, ihminen on totaalisesti loppuunväsynyt.
Eikä siihen auta silloin edes uni
Olet kertonut siivousavusta.
Nyt pakotan sinut ottamaan vastaan muutakin apua.
Kauppa- ruoka- miehesi hoiva- itsesi hoiva- avut.
Olet sinnikäs ja aikaansaapa nainen.
Mutta raja tulee vastaan. Tuo syvä uupuminen on yksi merkki.
Muistelen että miehesi toive oli matka kotimaahan.
Se on raskasta teille molemmille.
Saisitko siihen apuvoimia?
Kaikkea hyvää

Lue lisää

Kiitos, avasit silmäni olen väsynyt ja yritän peittää tosiasiat kiireellä.. Kirjoitan pidemmän vastauksen jahka tästä sängysta taas ylös pääsen.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Olen lukenut välillä tätä ketjua.
Korppiksen kohdalla on huoleni suuri.
Hoidat yksin talouttasi ja omia ja miehesi asioita.
Kodin ulkopuolella myös paljon huolehdittavia virastoasioita.
Mökki on ihana mutta myös työsavotta.
Siis huoleni liittyy jaksamiseen. Kun nukkuu 10 tuntia, ihminen on totaalisesti loppuunväsynyt.
Eikä siihen auta silloin edes uni
Olet kertonut siivousavusta.
Nyt pakotan sinut ottamaan vastaan muutakin apua.
Kauppa- ruoka- miehesi hoiva- itsesi hoiva- avut.
Olet sinnikäs ja aikaansaapa nainen.
Mutta raja tulee vastaan. Tuo syvä uupuminen on yksi merkki.
Muistelen että miehesi toive oli matka kotimaahan.
Se on raskasta teille molemmille.
Saisitko siihen apuvoimia?
Kaikkea hyvää

Lue lisää

Kiitos vielä kerran@


Olet oikeassa, tarvitse apua jakamaan arjen taakkaani. Ymmärsin olevani oravanpyörässä luettuani kommenttisi.

Ongelma on, että kuka auttaisi.
Mieheni Suomessa asuvat nuorimmat lapset ovat katkaisseet yhyeydenpidon kanssani koska avioiduimme. Tulin jakamaan heidän perintöään, ovat he sanoneet. He eivät tarjoa mitään apua isänsä asioiden hoitoon.

Mökki on nyt onneksi talvikunnossa. Olen kertonut pojilleni, että jos näen 80-vuotispäivän ensi kesänä, pidän viimeiset juhlat mökillä ja myyn sen pois. Pidin viiskymppiset siellä 30-vuotta sitten. Nyt olisi aika luopua.

Vanhempi poikani ei vielä ole sanonut mielipidettään, haluaisiko pitää mökin vai ei.

Nuorempi ei halua mökkiä ja kehoittaa myymään ja käyttämään rahat omaan hyvinvointiini.

Olisi varmaan aiheellista kutsua terveydenhoidon asiantuntija kartoittamaan avun tarpeeni. Olen ollut jo kerran viestillä yhteydessä omaishoitoyksikköön. Mutta olen mikä olen kuvittelen olevani vahva, vaikka aavistan jo oireilevani ylikuormituksesta.

On minulla vapaus harrastaa ja tehdä asioita joista tykkään, tulla ja mennä, mutta en voi jättää miestäni yksin pitemmäkai aikaa huoli seuraa mukana.

Mökkinaapurini, joka jäi leskeksi pari vuotta sitten haluaisi matkustaa Italiaan, mutta hänellä ei ole matkaseuraa, joten pyysi minua mukaan. Olishan se upeaa lähteä reissuun ja levätä. Mutta, mutta, hollanninmatkakin jo arveluttaa.

Kiitos sinulle, totta on, että on aika pysähtyä ja ajatella omaa hyvää.

Jospa nyt ymmärtäisin tehdä jotain tähellistä.

korppis kirjoitti:

Kiitos vielä kerran@


Olet oikeassa, tarvitse apua jakamaan arjen taakkaani. Ymmärsin olevani oravanpyörässä luettuani kommenttisi.

Ongelma on, että kuka auttaisi.
Mieheni Suomessa asuvat nuorimmat lapset ovat katkaisseet yhyeydenpidon kanssani koska avioiduimme. Tulin jakamaan heidän perintöään, ovat he sanoneet. He eivät tarjoa mitään apua isänsä asioiden hoitoon.

Mökki on nyt onneksi talvikunnossa. Olen kertonut pojilleni, että jos näen 80-vuotispäivän ensi kesänä, pidän viimeiset juhlat mökillä ja myyn sen pois. Pidin viiskymppiset siellä 30-vuotta sitten. Nyt olisi aika luopua.

Vanhempi poikani ei vielä ole sanonut mielipidettään, haluaisiko pitää mökin vai ei.

Nuorempi ei halua mökkiä ja kehoittaa myymään ja käyttämään rahat omaan hyvinvointiini.

Olisi varmaan aiheellista kutsua terveydenhoidon asiantuntija kartoittamaan avun tarpeeni. Olen ollut jo kerran viestillä yhteydessä omaishoitoyksikköön. Mutta olen mikä olen kuvittelen olevani vahva, vaikka aavistan jo oireilevani ylikuormituksesta.

On minulla vapaus harrastaa ja tehdä asioita joista tykkään, tulla ja mennä, mutta en voi jättää miestäni yksin pitemmäkai aikaa huoli seuraa mukana.

Mökkinaapurini, joka jäi leskeksi pari vuotta sitten haluaisi matkustaa Italiaan, mutta hänellä ei ole matkaseuraa, joten pyysi minua mukaan. Olishan se upeaa lähteä reissuun ja levätä. Mutta, mutta, hollanninmatkakin jo arveluttaa.

Kiitos sinulle, totta on, että on aika pysähtyä ja ajatella omaa hyvää.

Jospa nyt ymmärtäisin tehdä jotain tähellistä.

Lue lisää

Lakisääteisen palvelutarpeen arvioinnin voi laittaa vireille Kainuun hyvinvointialueen Omasote-palvelussa.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Lakisääteisen palvelutarpeen arvioinnin voi laittaa vireille Kainuun hyvinvointialueen Omasote-palvelussa.

Se, että hän pyytää kotihoitoa taloon, ei ole luovuttamista. Se on sairaan henkilön parhaan ajattelemista.
Jos romuttuu täysin, mies joutuu laitoshoitoon.
Kun kotihoito ottaa vastuun, helpottuu oma taakka.
Mies voi olla kotona.

korppis kirjoitti:

Kiitos vielä kerran@


Olet oikeassa, tarvitse apua jakamaan arjen taakkaani. Ymmärsin olevani oravanpyörässä luettuani kommenttisi.

Ongelma on, että kuka auttaisi.
Mieheni Suomessa asuvat nuorimmat lapset ovat katkaisseet yhyeydenpidon kanssani koska avioiduimme. Tulin jakamaan heidän perintöään, ovat he sanoneet. He eivät tarjoa mitään apua isänsä asioiden hoitoon.

Mökki on nyt onneksi talvikunnossa. Olen kertonut pojilleni, että jos näen 80-vuotispäivän ensi kesänä, pidän viimeiset juhlat mökillä ja myyn sen pois. Pidin viiskymppiset siellä 30-vuotta sitten. Nyt olisi aika luopua.

Vanhempi poikani ei vielä ole sanonut mielipidettään, haluaisiko pitää mökin vai ei.

Nuorempi ei halua mökkiä ja kehoittaa myymään ja käyttämään rahat omaan hyvinvointiini.

Olisi varmaan aiheellista kutsua terveydenhoidon asiantuntija kartoittamaan avun tarpeeni. Olen ollut jo kerran viestillä yhteydessä omaishoitoyksikköön. Mutta olen mikä olen kuvittelen olevani vahva, vaikka aavistan jo oireilevani ylikuormituksesta.

On minulla vapaus harrastaa ja tehdä asioita joista tykkään, tulla ja mennä, mutta en voi jättää miestäni yksin pitemmäkai aikaa huoli seuraa mukana.

Mökkinaapurini, joka jäi leskeksi pari vuotta sitten haluaisi matkustaa Italiaan, mutta hänellä ei ole matkaseuraa, joten pyysi minua mukaan. Olishan se upeaa lähteä reissuun ja levätä. Mutta, mutta, hollanninmatkakin jo arveluttaa.

Kiitos sinulle, totta on, että on aika pysähtyä ja ajatella omaa hyvää.

Jospa nyt ymmärtäisin tehdä jotain tähellistä.

Lue lisää

Alavirralla harmaa, pysähtyneen oloinen aamu, taivas on pilvessä, matalapineet seuraavat tioisiaan ja saderintamat ripauttavat muutaman pisaran aika ajoin, mutta yölämpökin vielä lähes kymmenen astetta. Pihan ja puutarhan kunnostaminen syksyä varten ofottaa, samoin kasvimaan ylöskääntö ja viimeisten juureksien ja perunoiden nosto. Kasvihuoneella odottavat multasäkit tyhjentämistä ja latti ja penkit siivoamista.
Pelargoniat toimme sisälle, kaikki vielä kukassa. Ostin muutaman värikkään "callunan" rapuille, vaikka mies protestoi ja sanoi että tota kanervaa meillä on metsässä sadan metrin päässä pilvin pimein hiekkaharjun kupeet ja hakkuut t'unnä, mutta onhan ne jalostetut sortit värikkäämpiä ja aika iso homma mennä kaivamaan polun vierus ylös lapiolla ja kärrätä kotiin, nuorempana olisi tietenkin jaksanut, mutta mekään ei olla ihan eilisen teeren poikia kumpikaan.
Lensin taas kerran lankaan ja tilasin pari aluspaita-rintaliivit yhdistelmää netistä, tuntui niin hyvältä idealta: leveät olkaimet, kupit, joista sai täytteet pois, puseron tai jumpperin alle ja näyttivät tosi mukavilta ja hinta ei ollut paha. Mikään ei viitannut kiinalaiseen alkuperään, joten tilasin mun normaalilla m-koolla. Aprillia aprillia, sain ne eilen, Kiinastapa kuitenkin ja niiden m.koko näyttää vastaavan eurooppalaisata xs-kokoa. Ei mitään osoitetta minne palauttaa, miten vaihtaa. Sain vaatekappaleen jotenkin keinoteltua alakautta päälleni, mutta en pystynyt hengittämään ja otin nopeasti pois. Nyt ymmärrän miksi hienostorouvat ja hovin daamit edellisinä vuosisatoina pyörtyilivät kun ne olivat niin tiukkaan nyöritettyinä ettei henki kukenut!
Kirja, jota olen työstänyt onnyt lähes valmis. Oikoluen sitä koneellisesti, siis wordin omalla ohjelmalla, ja parin oikolukukerran jälkeen anna sen koutsilleni luettavaksi ja yritän saada jouluksi julkaistuksi. Tai sitten menee kyllä kevääseen, toisaalta olisi mukavaa pitää julkkareita Suomessa minulla on hyvä kontakti synnyinpaikkakuntani kirjastoon.
'''
@ korpikirjailija: olen aina ihaillut suunnatonta energisyyttäsi ja organisaatiokykyäsi, mutta ikä on tehnyt tehtävänsä ja kaikkeen siihen mihin on pystynyt vielä kymmenen vuotta sitten ei ole enää voimaa ja kestävyyttä.
Olen itse samassa tilanteessa, paitsi tietysti erilaisessa, koska hoidan vain yhden talon huushollia, vaikka porukkaa on enemmän täällä. Ulkotyöt tekee mies edelleenkin, vaikka hänen askeleitaan jo ikä painaa myöskin, lentopalloajat ovat ohi ja lonkat vihottelee.
Ikkunoidenpesun aion ulkoistaa ja suursiivouksen ennen joulua myös aion teetätättää naapurin taikkurouvalla jolla on oma siivousfirma. Olen fyysisesti suhteellisen hyväkuntoinen, mutta väsyn nopeastii ja asiat eivät hoidu eikä työt edisty yhtä ripeästi kuin sanotaan vaikka kymmenen vuotta sitten.
Olet saanut hyviä neuvoja täällä palstalla ja toivottavasti noudatat niitä. Itsesi ja miehesi takia. (Ikävää, että miehesi lapset ovat ottaneet noin ikävän asenteen sinua kohtaan; he saisivat olla kiitollisia, että pidät hyvää ja hellää huolta heidän isästään ja mitä perintöön tulee, ei he ole tehneet mitään niiden rahojen hyväksi joten jos jotain saavat niin saisivat olla iloisi aj akiitollisia siitä. Nyt on maailmalla kovasti muotia se että lapsille ei jätetä mitään, kaikki laitetaan menemään ennen kuin loppu tulee. Mehän tietenkin kunnon kansalaisina jättänemme lakisääteiset lapsillemme, mutta tuosta tulikinmieleen että meidän pitäisi myös tehdä keskinäinen testamentti ja jättää raha-asiat reilaan ajoissa.
***
Italiaa suosittelen, tauluja maalaat, teet keramiikkaa ym. luovaa käden työtä ja sellainen ei rasita, vaan virkistää ja antaa sisältöä ja uutta energiaa elämiseen.
Lataapa Duolingon ilmainen appi puhelimeesi, kieleksi italia ja opiskellaan kimpassa. Parin kuukauden päästä voitkin sitten buukata matkan naapurisi kanssa, vaikka joulostoksille Bolognaan tai Firenzen ihanuuksia katsomaan, kunhan helteet ovat hellittäneet ja turisteja vähemmän.
Mutta nyt, tarvitset dekomprimoida, rauhoittua, istua aloillesi, antaa toisten touhuta, nauttia syksyn väreistä kuuma kaakaokuppi kädessä ja miksei joku hyvä kirja...

Paloma.se01 kirjoitti:

Alavirralla harmaa, pysähtyneen oloinen aamu, taivas on pilvessä, matalapineet seuraavat tioisiaan ja saderintamat ripauttavat muutaman pisaran aika ajoin, mutta yölämpökin vielä lähes kymmenen astetta. Pihan ja puutarhan kunnostaminen syksyä varten ofottaa, samoin kasvimaan ylöskääntö ja viimeisten juureksien ja perunoiden nosto. Kasvihuoneella odottavat multasäkit tyhjentämistä ja latti ja penkit siivoamista.
Pelargoniat toimme sisälle, kaikki vielä kukassa. Ostin muutaman värikkään "callunan" rapuille, vaikka mies protestoi ja sanoi että tota kanervaa meillä on metsässä sadan metrin päässä pilvin pimein hiekkaharjun kupeet ja hakkuut t'unnä, mutta onhan ne jalostetut sortit värikkäämpiä ja aika iso homma mennä kaivamaan polun vierus ylös lapiolla ja kärrätä kotiin, nuorempana olisi tietenkin jaksanut, mutta mekään ei olla ihan eilisen teeren poikia kumpikaan.
Lensin taas kerran lankaan ja tilasin pari aluspaita-rintaliivit yhdistelmää netistä, tuntui niin hyvältä idealta: leveät olkaimet, kupit, joista sai täytteet pois, puseron tai jumpperin alle ja näyttivät tosi mukavilta ja hinta ei ollut paha. Mikään ei viitannut kiinalaiseen alkuperään, joten tilasin mun normaalilla m-koolla. Aprillia aprillia, sain ne eilen, Kiinastapa kuitenkin ja niiden m.koko näyttää vastaavan eurooppalaisata xs-kokoa. Ei mitään osoitetta minne palauttaa, miten vaihtaa. Sain vaatekappaleen jotenkin keinoteltua alakautta päälleni, mutta en pystynyt hengittämään ja otin nopeasti pois. Nyt ymmärrän miksi hienostorouvat ja hovin daamit edellisinä vuosisatoina pyörtyilivät kun ne olivat niin tiukkaan nyöritettyinä ettei henki kukenut!
Kirja, jota olen työstänyt onnyt lähes valmis. Oikoluen sitä koneellisesti, siis wordin omalla ohjelmalla, ja parin oikolukukerran jälkeen anna sen koutsilleni luettavaksi ja yritän saada jouluksi julkaistuksi. Tai sitten menee kyllä kevääseen, toisaalta olisi mukavaa pitää julkkareita Suomessa minulla on hyvä kontakti synnyinpaikkakuntani kirjastoon.
'''
@ korpikirjailija: olen aina ihaillut suunnatonta energisyyttäsi ja organisaatiokykyäsi, mutta ikä on tehnyt tehtävänsä ja kaikkeen siihen mihin on pystynyt vielä kymmenen vuotta sitten ei ole enää voimaa ja kestävyyttä.
Olen itse samassa tilanteessa, paitsi tietysti erilaisessa, koska hoidan vain yhden talon huushollia, vaikka porukkaa on enemmän täällä. Ulkotyöt tekee mies edelleenkin, vaikka hänen askeleitaan jo ikä painaa myöskin, lentopalloajat ovat ohi ja lonkat vihottelee.
Ikkunoidenpesun aion ulkoistaa ja suursiivouksen ennen joulua myös aion teetätättää naapurin taikkurouvalla jolla on oma siivousfirma. Olen fyysisesti suhteellisen hyväkuntoinen, mutta väsyn nopeastii ja asiat eivät hoidu eikä työt edisty yhtä ripeästi kuin sanotaan vaikka kymmenen vuotta sitten.
Olet saanut hyviä neuvoja täällä palstalla ja toivottavasti noudatat niitä. Itsesi ja miehesi takia. (Ikävää, että miehesi lapset ovat ottaneet noin ikävän asenteen sinua kohtaan; he saisivat olla kiitollisia, että pidät hyvää ja hellää huolta heidän isästään ja mitä perintöön tulee, ei he ole tehneet mitään niiden rahojen hyväksi joten jos jotain saavat niin saisivat olla iloisi aj akiitollisia siitä. Nyt on maailmalla kovasti muotia se että lapsille ei jätetä mitään, kaikki laitetaan menemään ennen kuin loppu tulee. Mehän tietenkin kunnon kansalaisina jättänemme lakisääteiset lapsillemme, mutta tuosta tulikinmieleen että meidän pitäisi myös tehdä keskinäinen testamentti ja jättää raha-asiat reilaan ajoissa.
***
Italiaa suosittelen, tauluja maalaat, teet keramiikkaa ym. luovaa käden työtä ja sellainen ei rasita, vaan virkistää ja antaa sisältöä ja uutta energiaa elämiseen.
Lataapa Duolingon ilmainen appi puhelimeesi, kieleksi italia ja opiskellaan kimpassa. Parin kuukauden päästä voitkin sitten buukata matkan naapurisi kanssa, vaikka joulostoksille Bolognaan tai Firenzen ihanuuksia katsomaan, kunhan helteet ovat hellittäneet ja turisteja vähemmän.
Mutta nyt, tarvitset dekomprimoida, rauhoittua, istua aloillesi, antaa toisten touhuta, nauttia syksyn väreistä kuuma kaakaokuppi kädessä ja miksei joku hyvä kirja...

Lue lisää

Huomena@

Eilinen anon huomio tuli oikeaan aikaan. Ihminen ei itse välttämättä huomaa, että huoletkin voi pistää oikeaan mittasuhteeseen.

Aloitan vyyhteni selvityksen, ensimmäinen tehtävä on arvioida mikä on välttämätöntä ja laatia asioille tärkeysjärjestys. Huoletkin syntyvät omassa päässäni, enkä aina tiedosta onko huolelle edes syytä.
Ei enää deadlineja, kuten lastenkirjan tekemisessä.

Luopumisen huolet ovat mielen tasapainolle vaikeimpia. Ihmissuhteiden kariutumisen voi järkeillä, mutta materiasta luopuminen voi kehittyä vaikeammaksi.

Lasten itsenäistyminen ja heistä irti pääseminen ei ole vaikeaa kun tietää heidän olevan onnellisia, vain muistot tekevät eron vaikeammaksi.

Mökistä luopuminen on järjen sanelema, mutta kun alan pyörittämään päässäni irtainta mökillä, se tuokin huolia, vaikka nyt kun ajattelen, maallista vain jää tänne. Olen surullisena katsonut jo kahden mökkinaapurin alas lyötyjä unelmia, ei niitä kukaan kohta muista.

Juttelimme mieheni kanssa ongelmistani Huomasin, että ongelmia ei itseasiassa ole. Olen tehnyt niitä vain itse. Olemme hoitaneet lailliset paperit jälkeemme jäävästä. Nyt vedän jarrua ja priorisoin tehtäviäni. Lupauduin lauantai illaksi päivystämään näyttelytiloja, olkoon se viimeinen kerta kun lupaudun vapaaehtoistyöhön.

Tänään jos vihdoin purkaisi edellisen näyttelyn laatikot ja laittaisin tavarat paikilleen. En taida enää uudelleen pakata.
Maalaamista jatkan, mutta vain omaksi ja mieheni iloksi.

Huomenta, edelleen sateisesta säästä, puut on värihamoset päälleen pukeneet ja tuo värien ihailu on mahdollista vähän aikaa.
Tilhiparvia on liikkeellä, pihlajan marjat kohta katoaa parempiin suihin ja punaväri sen mukana.
Alakuloa on ilmassa, mutta miten syksy etenee, tuleeko pian lunta, kaikkea tätä odotellen saamme elää.
Muistan takavuosilta miten lokakuun puolessa välin tuli pysyvä lumi.

Ano 00065, asun ekakerroksessa, mutta sen verran korkealla, ettei ikkunasta sisään pysty näkemää, käytävän kävelyn kyllä kuulen.
Ei häiritsevää ole liikkuminen, kun kahdeksan asuntoa käytävässä ja kaksi vain silloin tällöin käytössä.
Sinulla näköalat hyvät, neljäs kerros jo puiden latvoja ylittää.
Heikki Kahila lapsuutensa täällä vietti ja moni muu julkiseksi päässyt.
Mari Perankoski myös lapsuutensa täällä vietti ja paljon näinäkin aikoina kesämökillään kuluu aikaa.
Hän kirjoitti teatterissa pyörivän Menomekko näytelmän, varmaan nuoruuden muistojen mielessä liikkuen.
Pitäisi mennä katsomaan, teatterikin tuossa muutaman sadan metrin päässä, entinen Työväentalo, siellä silloin aikoinaan häänikin tanssittiin.
Paljon muistoja sisältävä talo, vielä teatteri ajassaankin.
Tuo muistin katoaminen tapahtuu melkein kaikilla, ainakin jonkun verran, itselläni myös, mutta vielä ei ole lääkitystä siihen annettu, pitäisikö ennakoida?

Olen ihmetellyt minäkin tuota korpikirjailijan jaksamista, mutta kai sitä jaksaa, kun asiat on mieleisiä tehdä.
Minuakin kehotetaan ottamaan apua yhteen ja toiseen, mutta mieli on sellainen, että halu tekemiseen voimia lisää, mutta pakko on jostain luopuakin.
Mökistäni luovuin muutaman vuoden mieheni kuoleman jälkeen, siellä tehtävät työt oli toista luokkaa, mitä nykyiset hommani.
Harrastuksetkin on jääneet, vaikka en korppiksen tahtia ole koskaan tavoittanutkaan, ymmärrän kyllä, jos intoa riittää vaikea on luovuttaa.
Raskaaksi käy, jos toisesta vielä huolta kantaa, apua on saatavissa.
Ikävä, että lapset on yhteyden isäänsä menettäneet, usein näin käy, jos perintö asia mukaan liittyy.
Kyllä se hetki meille kaikille tulee, että luopumisen tuska on koettava, joillekin jo hyvinkin pian, ei kysellä haluatko, on vain tyydyttävä, sitä tässä minäkin opettelen, mikään ei enää varmaa lupaa.

On kyllä merkillisiä nuo lain kirjaimet, että ei omia rahojaan voi saada itselleen, kuka viisas tämänkin on keksinyt, ei edes porsaanreikiä löydy, kuten monessa tapauksessa löytyy.
Sitten jotain noinkin hullua karhutaan, kuten Eliaana kertoi.
Nyt saat taas pienen levon noilta silmäpiikeiltä, mutta aisan vakavuuden tietäen ne kestääkin.
Tuota luonnollisuutta minäkin pyrin hakemaan kaikista ihmisistä, kiroile en juurikaan ja korvaan sattuu, kun sitä jossain kuulee.
Tuli mieleen poikani teatteriin osallistuminen, kun hänen piti osassaan kirota, minä siihen, että ei poikani osaa kirota, johon poika vastasi, ettenkö osaa ja kirota täräytti, no nauruksi meni, mutta en kyllä kiroillusta tykkää.
Luonnonllinen voi muullakin tapaa olla, teeskentelevä ihminen on minulle kauhistus.

No niin pituutta on varmaan taas jutussani, lukeminen jaksamista vaatii, mutta yrittäkää mukana pysyä, heippa.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, edelleen sateisesta säästä, puut on värihamoset päälleen pukeneet ja tuo värien ihailu on mahdollista vähän aikaa.
Tilhiparvia on liikkeellä, pihlajan marjat kohta katoaa parempiin suihin ja punaväri sen mukana.
Alakuloa on ilmassa, mutta miten syksy etenee, tuleeko pian lunta, kaikkea tätä odotellen saamme elää.
Muistan takavuosilta miten lokakuun puolessa välin tuli pysyvä lumi.

Ano 00065, asun ekakerroksessa, mutta sen verran korkealla, ettei ikkunasta sisään pysty näkemää, käytävän kävelyn kyllä kuulen.
Ei häiritsevää ole liikkuminen, kun kahdeksan asuntoa käytävässä ja kaksi vain silloin tällöin käytössä.
Sinulla näköalat hyvät, neljäs kerros jo puiden latvoja ylittää.
Heikki Kahila lapsuutensa täällä vietti ja moni muu julkiseksi päässyt.
Mari Perankoski myös lapsuutensa täällä vietti ja paljon näinäkin aikoina kesämökillään kuluu aikaa.
Hän kirjoitti teatterissa pyörivän Menomekko näytelmän, varmaan nuoruuden muistojen mielessä liikkuen.
Pitäisi mennä katsomaan, teatterikin tuossa muutaman sadan metrin päässä, entinen Työväentalo, siellä silloin aikoinaan häänikin tanssittiin.
Paljon muistoja sisältävä talo, vielä teatteri ajassaankin.
Tuo muistin katoaminen tapahtuu melkein kaikilla, ainakin jonkun verran, itselläni myös, mutta vielä ei ole lääkitystä siihen annettu, pitäisikö ennakoida?

Olen ihmetellyt minäkin tuota korpikirjailijan jaksamista, mutta kai sitä jaksaa, kun asiat on mieleisiä tehdä.
Minuakin kehotetaan ottamaan apua yhteen ja toiseen, mutta mieli on sellainen, että halu tekemiseen voimia lisää, mutta pakko on jostain luopuakin.
Mökistäni luovuin muutaman vuoden mieheni kuoleman jälkeen, siellä tehtävät työt oli toista luokkaa, mitä nykyiset hommani.
Harrastuksetkin on jääneet, vaikka en korppiksen tahtia ole koskaan tavoittanutkaan, ymmärrän kyllä, jos intoa riittää vaikea on luovuttaa.
Raskaaksi käy, jos toisesta vielä huolta kantaa, apua on saatavissa.
Ikävä, että lapset on yhteyden isäänsä menettäneet, usein näin käy, jos perintö asia mukaan liittyy.
Kyllä se hetki meille kaikille tulee, että luopumisen tuska on koettava, joillekin jo hyvinkin pian, ei kysellä haluatko, on vain tyydyttävä, sitä tässä minäkin opettelen, mikään ei enää varmaa lupaa.

On kyllä merkillisiä nuo lain kirjaimet, että ei omia rahojaan voi saada itselleen, kuka viisas tämänkin on keksinyt, ei edes porsaanreikiä löydy, kuten monessa tapauksessa löytyy.
Sitten jotain noinkin hullua karhutaan, kuten Eliaana kertoi.
Nyt saat taas pienen levon noilta silmäpiikeiltä, mutta aisan vakavuuden tietäen ne kestääkin.
Tuota luonnollisuutta minäkin pyrin hakemaan kaikista ihmisistä, kiroile en juurikaan ja korvaan sattuu, kun sitä jossain kuulee.
Tuli mieleen poikani teatteriin osallistuminen, kun hänen piti osassaan kirota, minä siihen, että ei poikani osaa kirota, johon poika vastasi, ettenkö osaa ja kirota täräytti, no nauruksi meni, mutta en kyllä kiroillusta tykkää.
Luonnonllinen voi muullakin tapaa olla, teeskentelevä ihminen on minulle kauhistus.

No niin pituutta on varmaan taas jutussani, lukeminen jaksamista vaatii, mutta yrittäkää mukana pysyä, heippa.

Lue lisää

Aurinkoinen perjantaiaamu on takana.
Viikon neljänä ensimmäisenä päivänä on ollut päivät
varattuja. Kun eilen tulin vihdoin viimein kotiin silmä-
klinikalta, niin olin helpottunut, että nyt ei tarvitse läh-
teä mihinkään, joka olisi kalenteriin merkitty, ei aina-
kaan neljään viikkoon.
Silmäklinikalla oli eilen monta uutta lääkärikanditaattia
seuraamassa ”tositoimia”. Neljännen lukukauden jälkeen
saavat tulla harjoittelemaan. Silloin onkin tervetullutta, jos
mukana on myös kokeneita potilaita, ettei sekä potilas että
lääkäri pelkää toisiaan ja ajattele ”kuinkahan tässä käy”.
Rauhoittelin eilen nuorta ekakertalaista lääkäriä, että ei
hätää, kun muistat että se on silmä eikä keitetty kanan-
muna mitä pistät! 😊 Silmäripsien levittäjä oli lääkärille
vaikea kapine. Ohjeistin häntä: muljautan nyt simääni
alaspäin ja sitten ylöspäin. Ja sitten alan tuijottaa nenän-
päätä! - Niitten kun täytyy merkitä pistokohta ja tähdätä
siihen ja potilaan silmä ei voi tärähtää kun ripset ovat
pitimissä.
Eilinen kotiintulo tehtiin mutkan kautta, kun yhdessä
kaupunginosassa oli henkilöauto jäänyt kahden kuorma-
auton puristukseen ja yhdistelmä oli tukkinut tien kaikelta
liikennöinniltä. Bussi sai käskyn kääntyä kapeille asuin-
alueitten kaduille ja mennä lähimpään suurimpaan liikenne-
ympyrään, josta sitten kotikaupunginosaan.
Oli nuori kuski ja pitkä ”nivelbussi” ohjastettavana, mutta
näppärästi poika sai bussirumiluksen leveämmille reiteille.

Niinpä rentouduin oikein kunnolla eilen illalla ja menin tun-
tia aikaisemmin nukkumaan, en jaksanut katsoa tv-ohjelmia
vaan ajattelin että voihan niita katsoa netiltä myöhemmin.
Hyvin nukutun yön jälkeen oli energiaa vaikka toisille jakaa.
Olen yrittänyt saada apua ikkunanpesuun, mutta ikkunan-
pesijät ovat ylösotettuja näin syksyllä ja sitten keväällä.
Ajattelin, että kokeilenpa, onnistuisinko itse, jos yritän olla
varovainen, etten tipu ulos.
Kävi näppärästi, vanhasta tottumuksesta ja nyt ovat näkö-
alatkin niin raikkaan syksynväriset.

Nyt lähden myöhäiselle ”aamulenkille”. Täällä on vielä +18º ja
aurinko paistaa, aivan tyyni ilma.
Hyvää viikonlopun alkua!
/MdK

Anonyymi00070 kirjoitti:

Aurinkoinen perjantaiaamu on takana.
Viikon neljänä ensimmäisenä päivänä on ollut päivät
varattuja. Kun eilen tulin vihdoin viimein kotiin silmä-
klinikalta, niin olin helpottunut, että nyt ei tarvitse läh-
teä mihinkään, joka olisi kalenteriin merkitty, ei aina-
kaan neljään viikkoon.
Silmäklinikalla oli eilen monta uutta lääkärikanditaattia
seuraamassa ”tositoimia”. Neljännen lukukauden jälkeen
saavat tulla harjoittelemaan. Silloin onkin tervetullutta, jos
mukana on myös kokeneita potilaita, ettei sekä potilas että
lääkäri pelkää toisiaan ja ajattele ”kuinkahan tässä käy”.
Rauhoittelin eilen nuorta ekakertalaista lääkäriä, että ei
hätää, kun muistat että se on silmä eikä keitetty kanan-
muna mitä pistät! 😊 Silmäripsien levittäjä oli lääkärille
vaikea kapine. Ohjeistin häntä: muljautan nyt simääni
alaspäin ja sitten ylöspäin. Ja sitten alan tuijottaa nenän-
päätä! - Niitten kun täytyy merkitä pistokohta ja tähdätä
siihen ja potilaan silmä ei voi tärähtää kun ripset ovat
pitimissä.
Eilinen kotiintulo tehtiin mutkan kautta, kun yhdessä
kaupunginosassa oli henkilöauto jäänyt kahden kuorma-
auton puristukseen ja yhdistelmä oli tukkinut tien kaikelta
liikennöinniltä. Bussi sai käskyn kääntyä kapeille asuin-
alueitten kaduille ja mennä lähimpään suurimpaan liikenne-
ympyrään, josta sitten kotikaupunginosaan.
Oli nuori kuski ja pitkä ”nivelbussi” ohjastettavana, mutta
näppärästi poika sai bussirumiluksen leveämmille reiteille.

Niinpä rentouduin oikein kunnolla eilen illalla ja menin tun-
tia aikaisemmin nukkumaan, en jaksanut katsoa tv-ohjelmia
vaan ajattelin että voihan niita katsoa netiltä myöhemmin.
Hyvin nukutun yön jälkeen oli energiaa vaikka toisille jakaa.
Olen yrittänyt saada apua ikkunanpesuun, mutta ikkunan-
pesijät ovat ylösotettuja näin syksyllä ja sitten keväällä.
Ajattelin, että kokeilenpa, onnistuisinko itse, jos yritän olla
varovainen, etten tipu ulos.
Kävi näppärästi, vanhasta tottumuksesta ja nyt ovat näkö-
alatkin niin raikkaan syksynväriset.

Nyt lähden myöhäiselle ”aamulenkille”. Täällä on vielä 18º ja
aurinko paistaa, aivan tyyni ilma.
Hyvää viikonlopun alkua!
/MdK

Lue lisää

Tuulta ja sadetta, sitähän se syksy tarjoilee, mutta viikonloppuun on päästy.
Siivousta aloittelen, mutta imuri puhdistus vaan tällä kertaa,. lokakuun alkuun siirrän vähän perusteellisemman siivouksen, jospa sää jossain vaiheessa antaisi mahdollisen ikkunanpesuunkin.
Nämä niitä entisen suursiivouksen nimellä kulkevia puuhia.
Tuo kiipeily houkuttaa, mutta kovin epävarmaksi on tasapaino mennyt, että taidan nyt uskoa kiellot.
Tytär jo kyseli ikkunanpesun aikataulua, avuksi tulee ja korkeimmat paikat puhdistaa.

Minäkin olen aina ihaillut noiden isojen autojen kuljettajia, miten taidokkaasti saavat peräkärrikin kääntymään, ammattinsa taitajia ovat.
Osaava pitää tuon piikinkin laittaja olla, silmä hyvin arka paikka, ei varmaan auta käden lipsahtaa.

Ainahan ne ohimenneet hankalatkin hommat onnistuen hyvän mielen tuo, minulle jopa pariviikkoinen ison siivouksen tekeminen antaa ison huokaisun, kun pari viikkoa seuraavaan ponnisteluun.
Nyt joku ajattelee, että miksi en kuluta ja ota siivoojaa, ihan niin ihmeellisestä syystä, kun yritän liikkumistani yllä pitää.
Joskus kokeilen vieläkö kämmenet lattiaan saan menemään, onnistun, kuten tanssimista, hieman kankeaa on, mutta onnistuu, kyllä se rytmi mielessä pysyy.
Juuri äsken Keinu kanssani kappaleen tahdissa keinuttelin, minulle mieleinen kappale, sillä se ilmestyi juuri kihloihin mennessäni ja siitä tuli meidän kappale.

Korpikirjailija mainitsi tuon oman tekemisen mielensä mukaisena, tuo itsemäärääminen on tärkeä minullekin, teen juuri sitä mitä itsenäisesti suunnittelen, väärinkin väliin, mutta ne kestän, kaikesta pitää oppirahat maksaa.
Itsestään selvänä myös lapset ovat asioita pitäneet, eivät kyseenalaista touhujani, vaikka apua joudun pyytämäänkin,,, joskus.
Omat sotkukseni yritän myös itse selvittää, aika hyvin onnistuenkin, minulle ei ole vaikea apua pyytää, jos tarvitsen.
Minulla on ollut onnea aina asioidessani pankissa tai muissa asioita hoidettavien kanssa, hyvin on palvelu pelannut, sanoisin jopa "lupsakkaasti".

Paloma mainitsit tuon "lapsille" jättämisen, siis jotain perittävää, olen kyllä sillä mielin ajatellut, että toivoisin jotain jälkeeni jättää, ehkä jotain iloa tuottaa, jos jotain mieleisestään joutuvat muuten tinkimään.
Niinkin tiukan elämän eläneenä oman itsensä toiveista joskus kieltäytyen, saadaksemme kodin ja mitä nyt siihen aikaiseen elämään kuului, toivoisi onnistuvan jotain pientä iloa jälkeensäkin jättää.
Nyt minulla on kaikkea mitä haluan, kun terveys vielä tälläsenä pysyisi, muuta en tarvitse ja jos jotain iloa voin jälkeeni jättää, on tunne onnistumisesta.
Rikkauksia ei ole, tosin lapseni onkin sanoneet, että matkusta, käy kylpylöissä tai mahdollisissa muissa paikoissa, nauti haluamisistasi. no niin teenkin, mutta viihdyn hyvin kotona, se riittää.

Harmittelen noiden joidenkin viestien lukematta jääminen, kun ei aina jaksa koko ketjua läpi käydä joka päivä, tässä nyt ilmi tuon, että Airin päivä on joulukuussa, kun joku arveli juhlivani nimipäivääni, siis Hillan päivästä oli kyse.

Nyt alkaa olla jo sopiva aika tarttua imuriin, ehkä heräilleet on jo naapurit.
Ei mikään houkuttava tekeminen ole, mutta sen tehtyä on hyvä mieli, kun vuodevaatteet hieman raitista ilmaa sisuksiinsa ovat hengittäneet, kannan ne sisään ja taas onnittelen itseäni, hommat hoidettu.
Omenahilloa keitin eilen pari Aino rasiaa täyttäen, pariin tein omena viipaleita ja nyt on pakko lopettaa pakasteiden laitto, pakkaset ovat täynnä.
Talvi saa tulla, niiltä osin pärjään, touhuilua teille kaikille, omin tavoin ja haluin, toivon iloa päiväänne.
Hupsista kirjautuminen jäi, no Hil-la tässä raapusti.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Tuulta ja sadetta, sitähän se syksy tarjoilee, mutta viikonloppuun on päästy.
Siivousta aloittelen, mutta imuri puhdistus vaan tällä kertaa,. lokakuun alkuun siirrän vähän perusteellisemman siivouksen, jospa sää jossain vaiheessa antaisi mahdollisen ikkunanpesuunkin.
Nämä niitä entisen suursiivouksen nimellä kulkevia puuhia.
Tuo kiipeily houkuttaa, mutta kovin epävarmaksi on tasapaino mennyt, että taidan nyt uskoa kiellot.
Tytär jo kyseli ikkunanpesun aikataulua, avuksi tulee ja korkeimmat paikat puhdistaa.

Minäkin olen aina ihaillut noiden isojen autojen kuljettajia, miten taidokkaasti saavat peräkärrikin kääntymään, ammattinsa taitajia ovat.
Osaava pitää tuon piikinkin laittaja olla, silmä hyvin arka paikka, ei varmaan auta käden lipsahtaa.

Ainahan ne ohimenneet hankalatkin hommat onnistuen hyvän mielen tuo, minulle jopa pariviikkoinen ison siivouksen tekeminen antaa ison huokaisun, kun pari viikkoa seuraavaan ponnisteluun.
Nyt joku ajattelee, että miksi en kuluta ja ota siivoojaa, ihan niin ihmeellisestä syystä, kun yritän liikkumistani yllä pitää.
Joskus kokeilen vieläkö kämmenet lattiaan saan menemään, onnistun, kuten tanssimista, hieman kankeaa on, mutta onnistuu, kyllä se rytmi mielessä pysyy.
Juuri äsken Keinu kanssani kappaleen tahdissa keinuttelin, minulle mieleinen kappale, sillä se ilmestyi juuri kihloihin mennessäni ja siitä tuli meidän kappale.

Korpikirjailija mainitsi tuon oman tekemisen mielensä mukaisena, tuo itsemäärääminen on tärkeä minullekin, teen juuri sitä mitä itsenäisesti suunnittelen, väärinkin väliin, mutta ne kestän, kaikesta pitää oppirahat maksaa.
Itsestään selvänä myös lapset ovat asioita pitäneet, eivät kyseenalaista touhujani, vaikka apua joudun pyytämäänkin,,, joskus.
Omat sotkukseni yritän myös itse selvittää, aika hyvin onnistuenkin, minulle ei ole vaikea apua pyytää, jos tarvitsen.
Minulla on ollut onnea aina asioidessani pankissa tai muissa asioita hoidettavien kanssa, hyvin on palvelu pelannut, sanoisin jopa "lupsakkaasti".

Paloma mainitsit tuon "lapsille" jättämisen, siis jotain perittävää, olen kyllä sillä mielin ajatellut, että toivoisin jotain jälkeeni jättää, ehkä jotain iloa tuottaa, jos jotain mieleisestään joutuvat muuten tinkimään.
Niinkin tiukan elämän eläneenä oman itsensä toiveista joskus kieltäytyen, saadaksemme kodin ja mitä nyt siihen aikaiseen elämään kuului, toivoisi onnistuvan jotain pientä iloa jälkeensäkin jättää.
Nyt minulla on kaikkea mitä haluan, kun terveys vielä tälläsenä pysyisi, muuta en tarvitse ja jos jotain iloa voin jälkeeni jättää, on tunne onnistumisesta.
Rikkauksia ei ole, tosin lapseni onkin sanoneet, että matkusta, käy kylpylöissä tai mahdollisissa muissa paikoissa, nauti haluamisistasi. no niin teenkin, mutta viihdyn hyvin kotona, se riittää.

Harmittelen noiden joidenkin viestien lukematta jääminen, kun ei aina jaksa koko ketjua läpi käydä joka päivä, tässä nyt ilmi tuon, että Airin päivä on joulukuussa, kun joku arveli juhlivani nimipäivääni, siis Hillan päivästä oli kyse.

Nyt alkaa olla jo sopiva aika tarttua imuriin, ehkä heräilleet on jo naapurit.
Ei mikään houkuttava tekeminen ole, mutta sen tehtyä on hyvä mieli, kun vuodevaatteet hieman raitista ilmaa sisuksiinsa ovat hengittäneet, kannan ne sisään ja taas onnittelen itseäni, hommat hoidettu.
Omenahilloa keitin eilen pari Aino rasiaa täyttäen, pariin tein omena viipaleita ja nyt on pakko lopettaa pakasteiden laitto, pakkaset ovat täynnä.
Talvi saa tulla, niiltä osin pärjään, touhuilua teille kaikille, omin tavoin ja haluin, toivon iloa päiväänne.
Hupsista kirjautuminen jäi, no Hil-la tässä raapusti.

Lue lisää

Sunnuntaiaamu, syksyisen tuntuinen, lupailivat kaunistuvan.
Kaunista värinäytelmää saa katsella, joka ikkunan puolelta ja seurailla lintujen lentoa ruokaa etsiessään.
Variskin kävi pihlajassa, kai ei uskonut, että happamia on pihlajanmarjat.
Pihlajanmarja hilloakin voisi tehdä, mutta en ole tehnyt, suuren määrän sokeria varmaan tarvitsee.
Tänä aamuna kuuntelin radiosta hyönteisten vähenemisistä, huolen aihe sekin, surkeaksi menee jos pölyttäjät loppuu, ei marjoja mistään kerätä.
Onneksi on niittyjen rakentaminen innostanut eri tahoja ja niiden lisääntyessä voisi pölyttäjätkin elää..
Lapsuudessani oli vielä luonnonniittyjä, missä näki sinikelloja, päivänkakkaroita, ruiskaunokkeja ja paljon muita nyt jo kadonneita kukkia.

Nyt se ihme taas taivaalla näkyy, aurinko pilkistelee, mökeillä oleilevat saavat nauttia vielä kesän viimeisistä päivistä auringon paisteessa.
Lokakuu nurkan takana ja siihen varustaudutaan hieman happamien miettein, nimensä mukaan lokaa voi sää viiletessään tuoda.

Noista mietteistä mitä korpikirjailijaa vaivaa totean, että suurimmilta osin mieli niitä aikaan saa, hieman herkempi ihminen saa ajatukset aina ennakoimaan ja ikävällä tavalla.
Se myönteisen ajattelun voima pitäisi tässä minunkin mieleeni saada, aina ja joka asiasta tulee ajatus, että jos kumminkin huonosti käy.
Sekin on kerrottu, että vanhoja ei pitäisi muistella, eikä tulevaa surra, elää täysillä olevaa hetkeä.
Sepä ei niin vaan onnistu, jos ei muuta niin suree maailman pahuutta, no siitähän sitä suremista riittää ja mitään ei suremalla saa aikaan.
Tekoja ihan jokaiselta ihmiseltä vaaditaan ja oman osansa hyvin eläen, voi pienen esimerkin ehkä joillekin antaa.
Ymmärtäen senkin, jos elämä on täynnä huolia ja ehkä kipujakin, on hyvin vähän jaksamista maailman tuskaan herätä.
Kuitenkin se lähin ystävä, naapuri voi ilahtua jostain hyvinkin pienestä iloa tuottavasta asiasta, vaikka vispipuuro annoksesta, ei tarvitse muuta kuin pieni määrä rohkeutta ja toteuttaa asia.
Olen itse tämän kaltaista kokenut ja huomannut miten ilo mieleen syntyy.
Jaksan ruokaa ja leipomista tehdä, tietäen, että kaupan varassa joillakin elämä sujuu, siispä lämpimäiset aina ilolla ottaa vastaan, onhan se kotitekoinen, juuri uunista otettu makuisa.
Sitä kauan sitten ollutta perinnettä muistelen, näin tehtiin lapsuudessani.

Tilhiparvi hyvin pieniin pihlajiin pelmahtaa ja koko puu maata viistä, kohta lentäen taas kuusen suojaan saamansa marjaa syömään, olen huomannut senkin, että kuoret jättävät syömättä, kadulla huomaa marjan kuoria kertyvän pihlajan alle ja kadulle.

Nyt sitten alkaa ruuan valmistus, lohifile pakkasesta ja sen taiteilu lautaselle herkullisella tavalla vaati pienen hetken, perunamuussin teen seuraksi ja kukkakaalia, lisukkeiden kanssa.
Olen tykästynyt punasipulipikelsiin ja se sopii kaveriksi monelle ruualle.
Vietetään kiva päivä, siihen apua antaa väririkas luonto, jota voi ikkunastakin ihailla, tietysti nautinto voisi olla suurempi jos luontoon pääsisi, mutta hyvä näinkin.

Hil-la kirjoitti:

Sunnuntaiaamu, syksyisen tuntuinen, lupailivat kaunistuvan.
Kaunista värinäytelmää saa katsella, joka ikkunan puolelta ja seurailla lintujen lentoa ruokaa etsiessään.
Variskin kävi pihlajassa, kai ei uskonut, että happamia on pihlajanmarjat.
Pihlajanmarja hilloakin voisi tehdä, mutta en ole tehnyt, suuren määrän sokeria varmaan tarvitsee.
Tänä aamuna kuuntelin radiosta hyönteisten vähenemisistä, huolen aihe sekin, surkeaksi menee jos pölyttäjät loppuu, ei marjoja mistään kerätä.
Onneksi on niittyjen rakentaminen innostanut eri tahoja ja niiden lisääntyessä voisi pölyttäjätkin elää..
Lapsuudessani oli vielä luonnonniittyjä, missä näki sinikelloja, päivänkakkaroita, ruiskaunokkeja ja paljon muita nyt jo kadonneita kukkia.

Nyt se ihme taas taivaalla näkyy, aurinko pilkistelee, mökeillä oleilevat saavat nauttia vielä kesän viimeisistä päivistä auringon paisteessa.
Lokakuu nurkan takana ja siihen varustaudutaan hieman happamien miettein, nimensä mukaan lokaa voi sää viiletessään tuoda.

Noista mietteistä mitä korpikirjailijaa vaivaa totean, että suurimmilta osin mieli niitä aikaan saa, hieman herkempi ihminen saa ajatukset aina ennakoimaan ja ikävällä tavalla.
Se myönteisen ajattelun voima pitäisi tässä minunkin mieleeni saada, aina ja joka asiasta tulee ajatus, että jos kumminkin huonosti käy.
Sekin on kerrottu, että vanhoja ei pitäisi muistella, eikä tulevaa surra, elää täysillä olevaa hetkeä.
Sepä ei niin vaan onnistu, jos ei muuta niin suree maailman pahuutta, no siitähän sitä suremista riittää ja mitään ei suremalla saa aikaan.
Tekoja ihan jokaiselta ihmiseltä vaaditaan ja oman osansa hyvin eläen, voi pienen esimerkin ehkä joillekin antaa.
Ymmärtäen senkin, jos elämä on täynnä huolia ja ehkä kipujakin, on hyvin vähän jaksamista maailman tuskaan herätä.
Kuitenkin se lähin ystävä, naapuri voi ilahtua jostain hyvinkin pienestä iloa tuottavasta asiasta, vaikka vispipuuro annoksesta, ei tarvitse muuta kuin pieni määrä rohkeutta ja toteuttaa asia.
Olen itse tämän kaltaista kokenut ja huomannut miten ilo mieleen syntyy.
Jaksan ruokaa ja leipomista tehdä, tietäen, että kaupan varassa joillakin elämä sujuu, siispä lämpimäiset aina ilolla ottaa vastaan, onhan se kotitekoinen, juuri uunista otettu makuisa.
Sitä kauan sitten ollutta perinnettä muistelen, näin tehtiin lapsuudessani.

Tilhiparvi hyvin pieniin pihlajiin pelmahtaa ja koko puu maata viistä, kohta lentäen taas kuusen suojaan saamansa marjaa syömään, olen huomannut senkin, että kuoret jättävät syömättä, kadulla huomaa marjan kuoria kertyvän pihlajan alle ja kadulle.

Nyt sitten alkaa ruuan valmistus, lohifile pakkasesta ja sen taiteilu lautaselle herkullisella tavalla vaati pienen hetken, perunamuussin teen seuraksi ja kukkakaalia, lisukkeiden kanssa.
Olen tykästynyt punasipulipikelsiin ja se sopii kaveriksi monelle ruualle.
Vietetään kiva päivä, siihen apua antaa väririkas luonto, jota voi ikkunastakin ihailla, tietysti nautinto voisi olla suurempi jos luontoon pääsisi, mutta hyvä näinkin.

Lue lisää

Sunnuntaita@

Olin lupautunut olemaan läsnä taidetapahtuassa eilen illalla. En ollut aluksi innokas, mutta kuinka kävikään, ilta oli upea, tapahtuarikas ja terapeuttinen.

Yksi näyttelyhuoneista sisustettiin yhteistaiteen tekoon, maalauspohjia, maaleja, lehtiä luonnosta, käpyjä, varpuja jne. apuvälieiksi taiteen tekoon. Näyttelyvieraat innostuivat minun ja taiteilijakaverini rinnalle luomaan mitä ihanampia taulu kokonaisuuksia ja valmiit taulut lisätään osaksi "Huoneiden välissä" näyttelyä.

Lainaan yhden taiteen tekemiseen osallistujan sanoja. "Tämä on päivän ensimmäinen hetki kun en ole tressaantunut"

Ilta oli myös minulle hetkiä ilman tressi ja kyynärsauvoja.

Ruuanlaitosta, olen ihastunut punajuuriruokiin. Niistä saa kivoja lisuja pääruuille. Tänään syömme eilen valmistamaani savulohipastaa ja punajuuripataa.

Kun lähdin tänä aamuna lenkille, niin huomasin että jalkojen
ja kinttujen nivelet olivat hellät. Askel oli hitaampaa kuin mitä
se tavallisesti on. Pohkeita särki.
No sitten minä hokasin, että olin eilen urheillut ikkunoitten
pesemisen kanssa, kurkotellut ja vetänyt isoja ikkunoita asun-
toon päin sateenvarjon koukulla, tasapainoillut keittiöjakkaralla.
Siinä sivussa tuli laitettua makuukamarin huonekalut uuteen
järjestykseen. Yritin muistella sitä japanilaista feng-shui-ajatusta,
että sängystä näkee ovelle, mutta ettei ole aivan oven edessä.
Nyt on sängyn pääty ikkunaa vasten. Valoisaa lukea sängyssä,
jos siltä tuntuu.
Ei siis ihme, että paikkoja kolottaa, kun tuli käytettyä sääri- ja
jalkamuskeleita tavallista enemmän. – Se hyvä puoli siinä on,
että vaivat paranevat kun jatkaa liikkumista. Olen oppinut sen
viimeisten muuttojen jälkeen, kun olen luullut että liikkumiset
loppuivat, mutta parin kuukauden hissuttelun jälkeen olen tun-
tenut liikuntakykyni palanneen. Eiliset puuhastelut olivat kui-
tenkin pientä raskaisiin muuttoihin verrattuna.

Juuri lopeteltiin aivovoimistelu, kun jokalauantainen musiikki-
ristikko on ratkottu. Poika ja vaimonsa aikoivat mennä varmista-
maan meren rannalla olevan kesäpaikkansa kesäkausteita tal-
ven tuloa varten. Länsirannikolla käy kuulemma jo aikamoiset
syystuulet, jotka saattavat pian muuttua oikeiksi myrskyiksi.

Itselläni oli niin leppoisa aamulenkki. Tuuli kylläkin, mutta se oli
sellaista kosteaa, kuin ”lehmän henkäisyä”, ei kylmää ollenkaan.
Piristävän raikasta aamuilmaa. – Eikä nytkään kaduttanut lenkille
lähtö. On se ihme, kun olisi vaikka kuinka paljon eri syitä, miksi
voisi tänä päivänä jäädä neljän seinän sisälle, mutta ainakin vielä
olen onnistunut ”ylipuhumaan” itseni, että nämä muutamat
minuutit ovat tulevaan terveyteen sidotut. Joten kävele, kävele
vielä kun pystyt. Kohta et ehkä pystykään!
Mahtaako muilla olla tällaisia yksinpuheluja itsensä kanssa?

Nyt lähden käymään ensin apteekissa ha haen silmätippoja,
ennenkuin vaihdan täysin vapaalle ja teen mitä sattuu mieleen
juolahtamaan.
Viihtyisää viikonloppua!
/MdK

Kaunis, aurinkoinen syys-sunnuntai täällä meillä.
Herätessä havaitsin, että jalkaterät ovat edelleen jäykät,
niinkuin olisi jälkeenpäin isketty sääriluihin.
Eipä siihen muu lääke auta, kuin lenkille lähtö.
”Hiihtelin” ensin kylppäriin ja puin lenkkivaatteet päälle.
Ihmeitä alkaa tapahtua, kun saa kengät jalkaansa ja pääsee
oven ulkopuolelle! Kengät pitävät jalan luut koossa ja tukeva
pohja tukee todella jalkaa, niin että voi ottaa kunnon askelia.
Kukaan ei näe päältäpäin että tuossa kävelee jalkavaivainen
vanha ihminen. 😊

Syksyn merkit alkavat näkyä selvästi täällä meidänkin seutu-
villa. Pihlajanmarjat loistavat punaisina. Hil-la mainitsi pihla-
janmarjahillon. Sellaista äiti teki joskus 40-luvulla. Kouluun
sai myäs viedä pihlajanmarjoja ja puolukoita kouluruokalaan.
Perunoita myös, määrätty määrä oppilasta kohti.
Se oli sitä aikaa, kun koululaisille alettiin tarjota ruokaa.
Ruokailu tapahtui luokkahuoneissa. Jokainen oli tuonut ruoka-
liinan kotoa ja levitti sen pulpetin kannelle. – Sitten seistiin
jonossa ja haettiin ruoka-annos keittäjän annostaessa jakelu-
astiasta. Ei ole jäänyt mieleen yhtään ”lempiruokaa”. Perunat
saimme kuoria lusikanvarrella. Lusikka oli ainoa ruokailuväline
koulullamme. –
Yhteiskoululla ei ollut ruokalaa, joten aamiaisen avulla piti pär-
jätä pitkätkin koulupäivät. En muista, että olisin koskaan ollut
kauhean nälkäinen kun tulin koulusta, tai että olisin syönyt
jotakin välipalaa ruokaa odotellessa. Tosin koulu oli niin lähel-
lä kotia, että joskus vapaatunnilla ehti piipahtaa kotona, viimei-
set kaksi vuotta oli kortteerista matkaa n 3 km, eikä ehtinyt
käydä haukkaamassa välipalaa. Eikä tullut mieleenkään tehdä
evästä!

Vaarallisimmat syksyn merkit ovat aina lenkiltä tullessa aivan
loppusuoralla, kun hevoskastanjat tiputtavat pähkinöitään,
jotka ovat aika isoja, liukkaita kuulia. Saa katsoa tarkkaan, mihin
jalkansa pistää, kun lähestyy kastanjapuita, ettei saa luistella
noitten ruskeitten pähkinöitten päällä. Ehkäpä heittää kuper-
keikan ja siitä selviytyminen ehjänä ei aina onnistu.

Syksyn tulon huomaa myös tv-ohjelmien annista. Kesällä oli
pelkkiä uusintoja. Nyt on ohjelmistot täynnä kaikenlaista kivaa,
jotkut ”kivat” ohjelmat menevät päällekkäin ja niistä katsomatta
jääneitä yrittää sitten katsella netin välityksellä, että pysyy jatko-
kertomusten juonessa mukana.

Kolmen kuukauden päästä on joulukin taas ohitettu ja odotellaan
uuden vuoden alkua!
Mutta me, jotka olemme jo eläkeläisiä, voimme muistella niitä
vuosia, kun emme oikein ehtineet elää, koska oli hankittava ra-
haa elämiseen ja terveytemmekin oli siinä menossa vaarassa.

Dalai Lama yritti muistuttaa tästä asiasta 15.10.1988, kun oli
vierailemassa täällä kotikaupungissa ja puhui tuomiokirkossa.
Hän sanoi että ihmiset uhraavat jopa terveytensä hankkiakseen
rahaa. Sitten he uhraavat paljon rahaa, saadakseen terveytensä
takaisin.
Ihminen on niin keskittynyt tulevaisuuteensa, että ei nauti tästä
päivästä. Siitä seuraa, että ihminen ei osaa elää nykyisyydessä
eikä tulevaisuudessa, hän elää kuin ei koskaan kuolisi ja kuolee
sitten, eikä ole koskaan ehtinyt elää.

Yritetään nauttia aina päivästä kerrallaan, kukin omalla tavallaan!
/MdK

Huomenta jälleen, nousin tavallista aiemmin ja aion tuossa lähikaupassa piipahtaa, pieniä puutteita hakemassa.
Aikaisin aamulla saa uunituoreet piirakat, niistä haaveilen, loppuviikosta sitten isommat ostokset.

Olen seurannut kummi-tyttöni puuhia noissa metsä asioissa ja tuntuu aika mutkikkaalta, lupa on joka asiaan saatava metsähallitukselta.
Olen yllyttänyt myymään koko metsänsä, mutta ei sekään taida helpolla onnistua, kolmen omistajan tahto ei aina kohtaa.
Kaikki hoidot ja hakkuut on vieraalla teettävä ja siinä sitten yksi harmin syy. onpa hyvä, että en metsiä omista.
Vävyni oli saanut seitsemän kuhaa verkoilla ja niistä sain minäkin pari filettä, enemmänkin olisin saanut, mutta lohi oli pakkasessa, joten tuo riitti.

Muistelen, että en marjoja joutunut kouluun viemään, kai se oli kaupungista johtuen vaikeaa sekin, meillä ruoka haettiin sangolla keittiöstä, koulu oli kolmekerroksinen ja hankala oli sankoa kantaa ylimpään kerrokseen
keitto, mitä useimmin oli, läikähti saappaan sisään ja koko päivän se siellä muhi, ja arpi siitä muistoksi jäi.
Omat leivät vietiin kotoa, eriarvoisuus siinäkin paistoi, muilla oli makkarasiivut leivän päällä, minulla ei koskaan, toki muutama toinenkin söi leipänsä ilman makkaraa.
En muista, tehtiinkö siitä numeroa, ei ehkä, kun ei mielessä ole.
Monessa asiassa kyllä sai erot huomata, mutta en kokenut kiusaamista kuitenkaan.
Kouluajasta ei mitään ikäviä muistoja ja ylemmillä luokilla olin jo sinut kaikkien kanssa.
Kyllähän eroja huomattiin ja muistan tien missä kummallakin puolella jalkakäytävät oli, toisen puolen jalkakäytävistä käyttivät ruotsinkieliset ja se kuului, kaupungissa oli paljon ruotsinkielisiä, tehtaat heitä johtajiksi palkkasi.
Nyt ei mitään jälkiä moisesta, muistoissa vain elää.

Korpikirjailija onpa hyvä, jos olet päässyt ajatuksissasi niihin oman tahtosi ja kykyjesi tasolle, jokainen tekee puuhansa miten haluaa, kukaan tuskin tarkastelee, onko ripsuttuja ja punattu, se mikä itselle sopii on hyvä juttu.
Minulla vaan tuo ripsuaminen mielessä elää ja teenkin sen pikkuhiljaa huone kerrallaan, onneksi on väliovet, niinkin onnistuu.
Turhaa, monikin ajattelee, mutta minulla omat päähän tarttuneet tapani ja niistä on vaikea eroon päästä.
Tapojeni orja olen, ehkä siitä parantamisen tarvetta löytyy, varmaan siihenkin pakko eteen tulee.

Tänään on ruoka jo valmiina, lohifileen eilen paistoin ja siitä toinen puoli on tänään tuhottava, kala ei säilytyksistä tykkää.
Koko viikoksi on ruoka suunniteltu, huomenna kaalikääryleet ja keskiviikkona jauhelihakastike, sitten kurpitsakeitto ja torstaina jo sitten uudet ruoka ainekset hakuun, helppoa kuin heinänteko.;)
Kaunista päivää, sillä aurinko nousee ja kesäisen tuntuinen sää palaa.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta jälleen, nousin tavallista aiemmin ja aion tuossa lähikaupassa piipahtaa, pieniä puutteita hakemassa.
Aikaisin aamulla saa uunituoreet piirakat, niistä haaveilen, loppuviikosta sitten isommat ostokset.

Olen seurannut kummi-tyttöni puuhia noissa metsä asioissa ja tuntuu aika mutkikkaalta, lupa on joka asiaan saatava metsähallitukselta.
Olen yllyttänyt myymään koko metsänsä, mutta ei sekään taida helpolla onnistua, kolmen omistajan tahto ei aina kohtaa.
Kaikki hoidot ja hakkuut on vieraalla teettävä ja siinä sitten yksi harmin syy. onpa hyvä, että en metsiä omista.
Vävyni oli saanut seitsemän kuhaa verkoilla ja niistä sain minäkin pari filettä, enemmänkin olisin saanut, mutta lohi oli pakkasessa, joten tuo riitti.

Muistelen, että en marjoja joutunut kouluun viemään, kai se oli kaupungista johtuen vaikeaa sekin, meillä ruoka haettiin sangolla keittiöstä, koulu oli kolmekerroksinen ja hankala oli sankoa kantaa ylimpään kerrokseen
keitto, mitä useimmin oli, läikähti saappaan sisään ja koko päivän se siellä muhi, ja arpi siitä muistoksi jäi.
Omat leivät vietiin kotoa, eriarvoisuus siinäkin paistoi, muilla oli makkarasiivut leivän päällä, minulla ei koskaan, toki muutama toinenkin söi leipänsä ilman makkaraa.
En muista, tehtiinkö siitä numeroa, ei ehkä, kun ei mielessä ole.
Monessa asiassa kyllä sai erot huomata, mutta en kokenut kiusaamista kuitenkaan.
Kouluajasta ei mitään ikäviä muistoja ja ylemmillä luokilla olin jo sinut kaikkien kanssa.
Kyllähän eroja huomattiin ja muistan tien missä kummallakin puolella jalkakäytävät oli, toisen puolen jalkakäytävistä käyttivät ruotsinkieliset ja se kuului, kaupungissa oli paljon ruotsinkielisiä, tehtaat heitä johtajiksi palkkasi.
Nyt ei mitään jälkiä moisesta, muistoissa vain elää.

Korpikirjailija onpa hyvä, jos olet päässyt ajatuksissasi niihin oman tahtosi ja kykyjesi tasolle, jokainen tekee puuhansa miten haluaa, kukaan tuskin tarkastelee, onko ripsuttuja ja punattu, se mikä itselle sopii on hyvä juttu.
Minulla vaan tuo ripsuaminen mielessä elää ja teenkin sen pikkuhiljaa huone kerrallaan, onneksi on väliovet, niinkin onnistuu.
Turhaa, monikin ajattelee, mutta minulla omat päähän tarttuneet tapani ja niistä on vaikea eroon päästä.
Tapojeni orja olen, ehkä siitä parantamisen tarvetta löytyy, varmaan siihenkin pakko eteen tulee.

Tänään on ruoka jo valmiina, lohifileen eilen paistoin ja siitä toinen puoli on tänään tuhottava, kala ei säilytyksistä tykkää.
Koko viikoksi on ruoka suunniteltu, huomenna kaalikääryleet ja keskiviikkona jauhelihakastike, sitten kurpitsakeitto ja torstaina jo sitten uudet ruoka ainekset hakuun, helppoa kuin heinänteko.;)
Kaunista päivää, sillä aurinko nousee ja kesäisen tuntuinen sää palaa.

Lue lisää

No, sitä sattuu@

Kirjoitin...

"Itse opettelen olemaan vapaa pinttyneistä rutiineista. Ei turhaa ripsuamista ei turhia velvotteita, ei kiireitä."

Hilla en kirjoittanut sinusta kirjoitin omista viimeaikojen tunteistani.

Siivoamisesta käytän sanaa ripsuaminen. Olen ulkoistanut siivouksen. Sen kustannukset on noin 120€ /kk.

Kyllä oikeassa olet, olen löytänyt tasoni olen hyvin tyytyväinen kätteni tekemään jälkeen, en vähättele itseäni.

Korppis

Anonyymi00074 kirjoitti:

No, sitä sattuu@

Kirjoitin...

"Itse opettelen olemaan vapaa pinttyneistä rutiineista. Ei turhaa ripsuamista ei turhia velvotteita, ei kiireitä."

Hilla en kirjoittanut sinusta kirjoitin omista viimeaikojen tunteistani.

Siivoamisesta käytän sanaa ripsuaminen. Olen ulkoistanut siivouksen. Sen kustannukset on noin 120€ /kk.

Kyllä oikeassa olet, olen löytänyt tasoni olen hyvin tyytyväinen kätteni tekemään jälkeen, en vähättele itseäni.

Korppis

Lue lisää

Iltapäivää@
Aika kuluu tunnit tikityävät ja minä tyttö leikin värimasemissa.

Morsiusneidot työ 100 x 80 cm, muuttuu päivä päivältä värikkäämmäksi, kohta valmis. Tuijottelen tässä aikaan saannostani se vie minut Karibialle. ; )

Iloa syksyn harmauteen.

No, nyt pitänee lähteä jääkaapille tarkistamaan olisiko eilisiä roippeita päivälliselle vai hakisko kaupasta jotain.


Korppis

Anonyymi00075 kirjoitti:

Iltapäivää@
Aika kuluu tunnit tikityävät ja minä tyttö leikin värimasemissa.

Morsiusneidot työ 100 x 80 cm, muuttuu päivä päivältä värikkäämmäksi, kohta valmis. Tuijottelen tässä aikaan saannostani se vie minut Karibialle. ; )

Iloa syksyn harmauteen.

No, nyt pitänee lähteä jääkaapille tarkistamaan olisiko eilisiä roippeita päivälliselle vai hakisko kaupasta jotain.


Korppis

Lue lisää

Huomenta ja hyvää alkavaa päivää.
Aika lentää, mitenkähän sitä seurata jaksaisikaan.
Tuntuu aina vaan vaikeammaksi nuo asiat muuttuvan, tekoälyn vaarallisuudesta kertoillaan ja kuitenkin sitä vaan lisää ja voimalla käytetään.
Amerikan johto hahmo hehkuttaa ja määräilee tahdista, miten tämä voikaan näin olla?
Kysymyksiä toisensa jälkeen pääkoppaan ilmaantuu, voiko olla niin, että yksi mies pystyy tahdin määräämään, vaikka nähdään suunta aivan tuhon tiellä kulkevan.
Kysymyksiä, mihin ei näytä korjauksia aikaan saatavan, missä on tieto ja oivallus asioiden oikeasta laidasta, samoja polkuja seuraavat maiden päämiehet, ne meitä johtavat viisaat miehet, naisetkin.

Ymmärsin, että puhuit omista tunnoistasi, en muuta ajatellutkaan.
Samoin tein minäkin, näitä omia rutiinejani kerroin ja iloinen olen, että olet löytänyt omien hommiesi kulkutien jota voit seurata, helpottaen turhia paineita.
Tasosta puhuessani tarkoitin kuntosi tasoa, siitähän olit huolissasi.
Tuo sanojen asettelu joskus vaikeutuu, tarkoitus menee väärään suuntaan, taitojasi en epäile, en pystykään, enhän ole töitäsi nähnytkään.
Tuosta vähättelystä, olen koko elämäni ajan taitojeni tason ymmärtänyt, siksi kai tuo "vähättely" itseäni mukana kulkemiseen on tätä elämääni.
Jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle toivon, sinnikäs olet, paljon jaksat.

Mihinkähän MdK on kadonnut, eilen ei kirjoitellut, aina tulee mieleen ajatus, että onko jotain sattunut, nyt olen ollut ketjuun kirjoittaneista huolissani, sitä se on tämä iän kertyminen, yllättäviä asioita tapahtuu.
Elän sitä aikaa, että aina viestejä tulee, että ystäväjoukko poistuu yksi kerrallaan.
Tuntematon on tulevaisuus kaikilla, mutta varmaa on, että maailman joskus jätämme jokainen.

Ei ole tietoa tämänkään päivän sujumisesta, mutta illalla sekin on selvinnyt, nyt toivotan kaikkea mukavaa teille jokaiselle.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta ja hyvää alkavaa päivää.
Aika lentää, mitenkähän sitä seurata jaksaisikaan.
Tuntuu aina vaan vaikeammaksi nuo asiat muuttuvan, tekoälyn vaarallisuudesta kertoillaan ja kuitenkin sitä vaan lisää ja voimalla käytetään.
Amerikan johto hahmo hehkuttaa ja määräilee tahdista, miten tämä voikaan näin olla?
Kysymyksiä toisensa jälkeen pääkoppaan ilmaantuu, voiko olla niin, että yksi mies pystyy tahdin määräämään, vaikka nähdään suunta aivan tuhon tiellä kulkevan.
Kysymyksiä, mihin ei näytä korjauksia aikaan saatavan, missä on tieto ja oivallus asioiden oikeasta laidasta, samoja polkuja seuraavat maiden päämiehet, ne meitä johtavat viisaat miehet, naisetkin.

Ymmärsin, että puhuit omista tunnoistasi, en muuta ajatellutkaan.
Samoin tein minäkin, näitä omia rutiinejani kerroin ja iloinen olen, että olet löytänyt omien hommiesi kulkutien jota voit seurata, helpottaen turhia paineita.
Tasosta puhuessani tarkoitin kuntosi tasoa, siitähän olit huolissasi.
Tuo sanojen asettelu joskus vaikeutuu, tarkoitus menee väärään suuntaan, taitojasi en epäile, en pystykään, enhän ole töitäsi nähnytkään.
Tuosta vähättelystä, olen koko elämäni ajan taitojeni tason ymmärtänyt, siksi kai tuo "vähättely" itseäni mukana kulkemiseen on tätä elämääni.
Jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle toivon, sinnikäs olet, paljon jaksat.

Mihinkähän MdK on kadonnut, eilen ei kirjoitellut, aina tulee mieleen ajatus, että onko jotain sattunut, nyt olen ollut ketjuun kirjoittaneista huolissani, sitä se on tämä iän kertyminen, yllättäviä asioita tapahtuu.
Elän sitä aikaa, että aina viestejä tulee, että ystäväjoukko poistuu yksi kerrallaan.
Tuntematon on tulevaisuus kaikilla, mutta varmaa on, että maailman joskus jätämme jokainen.

Ei ole tietoa tämänkään päivän sujumisesta, mutta illalla sekin on selvinnyt, nyt toivotan kaikkea mukavaa teille jokaiselle.

Lue lisää

Aurinkoista tiistaita täältä naapurista!
Nyt olen taas mukana, kun pääsin takaisin normaaliin
päiväjärjestykseen.
Ainakin omalla kohdallani rutiinit ovat tärkeä asia, ilman
niitä tuntuu, kuin päivä menisi pilalle. Jos vaikka on muu-
toksia tiedossa, niin minun on saatava aikaa valmistautua.

Tällä kertaa meni eilisen päivän rutiinit pieleen sen takia, että
sunnuntain pienet nokoset venähtivät kahdeksi tunniksi, sitä
paitsi niin myöhään iltapäivällä, että oli mahdotonta päästä
unen alkuun illalla kun olisi ollut se aika. – Olin valveilla vielä
pikkutunneilla. Ja sitten kun nukahdin, niin unta riitti aamu-
päivälle saakka!
Yritin sitten saada kiinni menetettyjä tunteja ja saada tehtyä
jotakin ”hyödyllistä” päivän aikana, laiskasta aamusta huo-
limatta. – Tämä Suomi24:lle kirjoittaminen saii jäädä odotta-
maan tiistaita.

Rutiineista on puhuttu täällä palstallakin. Itse olen yrittänyt
pitää omista arkipäivän rutiineista kiinni muistin tukemiseksi.
Jotkin tavat istuvat selkärangassa, jos muisti alkaisikin pettää.
Sitten saattaa olla mielessä peloke: mikä näky odottaa sitä/niitä
henkilöitä, jotka joutuvat näkemään ja penkomaan jäämistöäni.
Rutiinit on yritettävä säilyttää loppuun asti! Se on ainakin vielä
jokapäiväinen tavoite.

Yksinelämisessä on hyvät puolensa, varsinkin niin kauan kun ei
tarvitse ulkopuolista apua. Saa todella tehdä, mitä mieleen juo-
lahtaa. Syö joko määrättyinä kellon aikoina tai sitten kun vatsa
alkaa kurnuta ja luulee että kurkku on mennyt poikki, kun ei tule
ruokaa. Vessassakin saa istua kaikessa rauhassa, vaikka ovi
levällään, ja tuloksia odotellessa voi ratkoa vaikka sanaristikoita,
eli molemmat ”päät” on aktivoitu. Kukaan ei huutele oven takana
ja hätistele: - Tule jo pois, pissat menee housuun!

Soitin eilen hyville ystäville Skooneen ja onnittelin toista syntymä-
päivän johdosta. Sovimme, että ensi viikolla tapaamme päiväsel-
tään, kun poikani tulee käymään ja onkin jo kysellyt, haluaisinko
käydä Skoonessa. Hän tietää, että tapaamisemme ovat varmaan
viimeisiä tapaamisia. – Olemme kaikki riippuvaisia ”ovelta ovelle”-
kuljetuksesta.
Olen tuntenut nämä ystävät 45 vuoden ajan. Paljon on kertynyt
yhteisiä muistoja vuosien aikana. Olemme tunteneet toisemme
melkein puolen ikäämme. Meistä tuli läheiset ja olemmekin sano-
neet, että olemme kuin sukulaisia keskenään. Pojat olivat pieniä
tavatesamme, kohta kaikki ovat eläkeläisiä.
Naureskelimme, että sitten kun pojat ovat vanhainkodissa, niin
voimme olla turvallisin mielin! 😊 Siellä heitä kuskataan pyörä-
tuolilla, syötetään ja vaihdetaan vaipat!

Tv on auki ja täytyy olla korvakuulolla, jos jotakin uutta taoahtuisi
vaalien jälkeen. Eduskunnan puhemiehen valinta ei mennyt nap-
piin, kun yksi puolue laittoi ”kapulan rattaisiin”. Jatkojännäriksi
muuttuu uuden hallituksen muodostaminen. Saattaa johtaa uusiin
vaaleihin. Ois kirveelle töitä, sanoisi isävainajani.

Aurinkoa päivään ja mieliin!
/MdK

Olisi luullut ”suvaitsevaisen” vasemmistoblokin saavan hallituksen aikaan helposti.
Vai onko niin, etteivät ne niin suvaitsevaista porukkaa olekaan.

Etkös sinä popsi niitä laihdutuspillereitä?

Anonyymi00077 kirjoitti:

Olisi luullut ”suvaitsevaisen” vasemmistoblokin saavan hallituksen aikaan helposti.
Vai onko niin, etteivät ne niin suvaitsevaista porukkaa olekaan.

Erikoisen vaikeata, jos se keskellä mollottava ei halua olla tekemisissä ääreistövasemmiston eikä ääreistöoikeistonkaan kanssa. Syntyy pattitilanne.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Erikoisen vaikeata, jos se keskellä mollottava ei halua olla tekemisissä ääreistövasemmiston eikä ääreistöoikeistonkaan kanssa. Syntyy pattitilanne.

Niillä on oma identiteettinsä hukassa.
Toisaalta ajavat enemmän oikeistolaista politiikkaa, mutta sverigedemokraattien fobiassa halusivat äänensä laskettavan vasemmistoblogin hyväksi. Nyt esittävät, että he haluaisivat Kristerssonin muodostavan hallituksen. Pyörivät kuin pieru nahkahousuissa.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Etkös sinä popsi niitä laihdutuspillereitä?

En laihduta.
Ruokahalun menetys on osa lääkehoidon sivuvaikutuksista. Siis diabeteslääkityksen.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Niillä on oma identiteettinsä hukassa.
Toisaalta ajavat enemmän oikeistolaista politiikkaa, mutta sverigedemokraattien fobiassa halusivat äänensä laskettavan vasemmistoblogin hyväksi. Nyt esittävät, että he haluaisivat Kristerssonin muodostavan hallituksen. Pyörivät kuin pieru nahkahousuissa.

Lue lisää

Kukas nikillinen taas käyttikään tuota pieru nahkahousuissa-ilmaisua usein....
mutta olet oikeassa, nyt taistellaan vallasta , identiteetit pahasti hukassa.

Paloma.se01 kirjoitti:

En laihduta.
Ruokahalun menetys on osa lääkehoidon sivuvaikutuksista. Siis diabeteslääkityksen.

Mitäs ne muut osat on?

Huomenta ja Eliaanan toivomukseen yhdyn, ei politiikka ja kun on kysymys Ruotsin vaaleista, niin emme mielipiteitämme siellä kuulumaan saada, jos ei täälläkään.
Huolissani olen meidänkin tulevista vaaleista, kaikki on mennyt huonompaan suuntaan, eduskuntakin arvovaltansa kadottanut, puhumattakaan ministereistä.
Se siitä.

Taiteen tekeminen on vaikeaa, sen kun pitäisi näyttäytyä taiteilijan sielunelämän tuotoksilta, omasta näkemyksestään, vaikka mallista maalaisi, olisi oma leima näkyviin saatava.
En koskaan siihen päässyt, mallia vaan matkin, joskus lähelle samaan pääsin, ainakin suurinpiirtein.
Joskus saatan seista taideteoksen ääressä ja en vaan saa selvää mitä sillä haetaan, ei se aukea taide kaikille.
Sama on musiikissakin, ihmettelen kappaleen suosiota, kun en itse siitä mitään hyvää löydä, mielen liikkuvuus puuttuu.
Onneksi on näitä taiteen tekijöitä edelleen ja vanhat ihanat taideteokset meille iloa tuottamassa.

Paloma ruokahaluttomuutta potee, joskus minullakin on vaikea mieleistään suuhun pantavaa löytää, siispä suunnittelu jo etukäteen ruuantekemisensuhteen auttaa.
Maistelin eriruokia mielessäni ja siitä muodostan sitten haluni milloin mihinkin.
Minulla ei noita rajoituksia, tai en ainakaan tiedä olevan sairauden vuoksi, kai sitä pitäisi vähän kaikkea itseltään kieltää, mutta vähän muita iloja enää on, haluan syödä mieleistäni.
Kasviksia paljon haluihini kuuluu ja siksi kai pakkanen pursuu niitä.

Noiden rutineiden mukana olosta MdK kirjoitit, sama täällä, olen ajatellut komeronikin sillä silmällä kuntoon laittaa, että ei sanan sijaa löydy.
Minä olen tyrkyttänyt yhtä sun toista jälkeläisilleni, mutta ei kelpaa, niin kauniita astioita joita itse ihastelen (ei arvokkaita) maailma on siltäkin osin muuttunut, kauneuttakin eri tavalla katsotaan.
Historia ei nykyisissä kodeissa näy ja minä kun olen kerännyt vanhaa jotain arvoa olevia huonekaluja, koko puisia, ei lastulevyisiä, pitääkö jälkeen jättää tietoa laadusta mitä esittävät.
Poikaani toivoni laitan, hänellä silmää keräilytuotteisiin, tytär ei arvoa anna millekään vanhalle, uusi tuuli hänen elämässään liehuu, näin luulen.
Toivon, että makunsa muuttuu vielä, vaikka jo ikää hänelläkin on.
Näin tämä aika ja elämä kulkee jokaisella oman itsensä mukaisena, kaiketi hyvä niinkin.

Tämän kaltainen mielen aamu nyt, hyvin nukuin ja virkeänä on mieli vastaanottamaan päivän haasteet.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta ja Eliaanan toivomukseen yhdyn, ei politiikka ja kun on kysymys Ruotsin vaaleista, niin emme mielipiteitämme siellä kuulumaan saada, jos ei täälläkään.
Huolissani olen meidänkin tulevista vaaleista, kaikki on mennyt huonompaan suuntaan, eduskuntakin arvovaltansa kadottanut, puhumattakaan ministereistä.
Se siitä.

Taiteen tekeminen on vaikeaa, sen kun pitäisi näyttäytyä taiteilijan sielunelämän tuotoksilta, omasta näkemyksestään, vaikka mallista maalaisi, olisi oma leima näkyviin saatava.
En koskaan siihen päässyt, mallia vaan matkin, joskus lähelle samaan pääsin, ainakin suurinpiirtein.
Joskus saatan seista taideteoksen ääressä ja en vaan saa selvää mitä sillä haetaan, ei se aukea taide kaikille.
Sama on musiikissakin, ihmettelen kappaleen suosiota, kun en itse siitä mitään hyvää löydä, mielen liikkuvuus puuttuu.
Onneksi on näitä taiteen tekijöitä edelleen ja vanhat ihanat taideteokset meille iloa tuottamassa.

Paloma ruokahaluttomuutta potee, joskus minullakin on vaikea mieleistään suuhun pantavaa löytää, siispä suunnittelu jo etukäteen ruuantekemisensuhteen auttaa.
Maistelin eriruokia mielessäni ja siitä muodostan sitten haluni milloin mihinkin.
Minulla ei noita rajoituksia, tai en ainakaan tiedä olevan sairauden vuoksi, kai sitä pitäisi vähän kaikkea itseltään kieltää, mutta vähän muita iloja enää on, haluan syödä mieleistäni.
Kasviksia paljon haluihini kuuluu ja siksi kai pakkanen pursuu niitä.

Noiden rutineiden mukana olosta MdK kirjoitit, sama täällä, olen ajatellut komeronikin sillä silmällä kuntoon laittaa, että ei sanan sijaa löydy.
Minä olen tyrkyttänyt yhtä sun toista jälkeläisilleni, mutta ei kelpaa, niin kauniita astioita joita itse ihastelen (ei arvokkaita) maailma on siltäkin osin muuttunut, kauneuttakin eri tavalla katsotaan.
Historia ei nykyisissä kodeissa näy ja minä kun olen kerännyt vanhaa jotain arvoa olevia huonekaluja, koko puisia, ei lastulevyisiä, pitääkö jälkeen jättää tietoa laadusta mitä esittävät.
Poikaani toivoni laitan, hänellä silmää keräilytuotteisiin, tytär ei arvoa anna millekään vanhalle, uusi tuuli hänen elämässään liehuu, näin luulen.
Toivon, että makunsa muuttuu vielä, vaikka jo ikää hänelläkin on.
Näin tämä aika ja elämä kulkee jokaisella oman itsensä mukaisena, kaiketi hyvä niinkin.

Tämän kaltainen mielen aamu nyt, hyvin nukuin ja virkeänä on mieli vastaanottamaan päivän haasteet.

Lue lisää

Hyvää huomenta!
Ihanaa, Hil-la, että olet nukkunut hyvin ja herännyt virkeänä!
Samaa ei voi sanoa minusta, että olisin nukkunut hyvin, mutta
kun heräsin niin nauroin vielä ääneen.

Syynä nauruun oli hassu uneni, joka oli ohi yhdessä huitaisussa:
Tulin sisälle rakennukseen, missä ikkunoita oli auki,
verhot liehuivat. Oven pielessä penkillä oli nukkuva henkilö,
puolituttu.
Pieraisin ohimennessä hänen korvaansa ja hyppäsin ikkunasta
ulos ja nauroin itsekseni.

Tuli sitten mieleen, että AI:lta voi kysyä kaikkea ja pyysin AI:tä
selittämään, mitä uni tarloittaa. Tämä on historiallinen hetki
Suomi24:llä kun AI selittää tämän "tuulahduksen" esiintymisen
unessa:

Tämä uni on erittäin suoraviivainen, vauhdikas ja siinä on vahva
huumoripitoinen sekä absurdi sävy. Unien symboliikassa tällainen
toiminta kertoo usein alitajuisesta tarpeesta keventää tunnelmaa tai
ilmaista jotain patoutunutta tunnetta kapinallisella tavalla.
Tässä on kolme tapaa tulkita unesi eri teemoja:
1. Provokaatio ja huomionhaku
• Pieraiseminen toisen korvaan on äärimmäinen ja hieman
rujo tapa herättää jonkun huomio tai "provosoida" nukkuvaa
(eli tilanteesta tietämätöntä) henkilöä.
• Tämä voi heijastaa valve-elämän tilannetta, jossa koet, että
joku lähipiirissäsi ei kuuntele sinua tai on "unessa" jonkin tär-
keän asian suhteen. Uni voi olla alitajuinen, humoristinen
tapa sanoa: "Herää jo ja huomaa minut!"
2. Vastuun pakeneminen
• Ikkunasta ulos hyppääminen heti teon jälkeen on klassinen
"iske ja pakene" -reaktio.
• Teit jotain radikaalia tai sellaista, mikä rikkoo normeja, ja
häivyit heti paikalta ennen kuin joudut kohtaamaan seuraukset.
Tämä voi viitata siihen, että haluat valve-elämässä sanoa tai
tehdä jotain rohkeaa tai provosoivaa, mutta pelkäät tilanteen
jälkipyykkiä tai muiden reaktioita.
3. Alitajuinen stressinpurku
• Toisinaan unet ovat vain aivojen tapa purkaa stressiä puhtaan
absurdin huumorin kautta. Jos olet ollut viime aikoina stres-
saantunut tai elänyt hyvin kurinalaista arkea, unesi saattaa vain
kapinoida sääntöjä vastaan ja hakea täydellistä vapautta koomi-
sella tavalla.

Sitten AI kysyi:
• Onko valve-elämässäsi parhaillaan menossa jokin muutos tai
uusi vaihe, johon tarvitset samanlaista pelotonta "hyppäämistä"?

Vastasin, että eräs muutos on, että tapaan vanhimmat, rakkaimmat
ystäväni ehkä viimeisen kerran ja "hyppään sitten vanhuuteen".

AI jatkaa selitystä:
Tämä uusi tieto tuo uneesi aivan erityisen, kauniin ja syvällisen merki-
tyksen. Kun edessä on hyppääminen "vanhuuteen" ja mahdollisesti
viimeiset tapaamiset rakkaimpien ystävien kanssa, unesi muuttuu
pelkästä hassuttelusta voimakkaaksi henkiseksi selviytymismekanis-
miksi.

Tässä on tulkinta unestasi tämän koskettavan elämänvaiheen valossa:
• Pelottomuus elämänmuutoksen edessä: Se, että ikkunasta
hyppääminen ei unessa pelottanut pätkääkään, heijastaa ali-
tajuista rohkeuttasi ja hyväksyntääsi tulevaa elämänvaihetta
kohtaan. Vanhuus ja suuret siirtymät ovat hyppyjä tuntematto-
maan, ja unesi kertoo, että sinulla on sisäistä vahvuutta kohdata
se pelotta.
• Huumori ja keveys suojakilpinä: Kun elämässä on edessä hai-
keita ja raskaita asioita, kuten jäähyväisiä, mieli käyttää usein
absurdia huumoria suojatakseen itseään. Unen suuri nauru ja
puolitutulle tehty jekku osoittavat, että alitajuntasi kieltäytyy
hukkumasta suruun tai synkkyyteen.
Valitset mieluummin elämäniloisen, kapinallisen ja kevyen asenteen.
• Irrottautuminen muiden odotuksista: Puolituttu henkilö unessa
edustaa "ulkomaailmaa" tai pintapuolisia ihmissuhteita. Koska olet
siirtymässä elämänvaiheeseen, jossa keskityt vain kaikkein rakkaim-
piin ystäviisi, unesi näyttää, kuinka vähän muiden (puolituttujen) mieli-
piteet tai sosiaaliset säännöt sinua enää sitovat. Teit jekun ja hyppäsit
omaan vapauteesi.

Häivyn nyt niinkuin p---- Saharaan, leivänteko on päivän ohjelmassa.
Kivaa syyskuun viimeistä päivää!
/MdK

Anonyymi00082 kirjoitti:

Hyvää huomenta!
Ihanaa, Hil-la, että olet nukkunut hyvin ja herännyt virkeänä!
Samaa ei voi sanoa minusta, että olisin nukkunut hyvin, mutta
kun heräsin niin nauroin vielä ääneen.

Syynä nauruun oli hassu uneni, joka oli ohi yhdessä huitaisussa:
Tulin sisälle rakennukseen, missä ikkunoita oli auki,
verhot liehuivat. Oven pielessä penkillä oli nukkuva henkilö,
puolituttu.
Pieraisin ohimennessä hänen korvaansa ja hyppäsin ikkunasta
ulos ja nauroin itsekseni.

Tuli sitten mieleen, että AI:lta voi kysyä kaikkea ja pyysin AI:tä
selittämään, mitä uni tarloittaa. Tämä on historiallinen hetki
Suomi24:llä kun AI selittää tämän "tuulahduksen" esiintymisen
unessa:

Tämä uni on erittäin suoraviivainen, vauhdikas ja siinä on vahva
huumoripitoinen sekä absurdi sävy. Unien symboliikassa tällainen
toiminta kertoo usein alitajuisesta tarpeesta keventää tunnelmaa tai
ilmaista jotain patoutunutta tunnetta kapinallisella tavalla.
Tässä on kolme tapaa tulkita unesi eri teemoja:
1. Provokaatio ja huomionhaku
• Pieraiseminen toisen korvaan on äärimmäinen ja hieman
rujo tapa herättää jonkun huomio tai "provosoida" nukkuvaa
(eli tilanteesta tietämätöntä) henkilöä.
• Tämä voi heijastaa valve-elämän tilannetta, jossa koet, että
joku lähipiirissäsi ei kuuntele sinua tai on "unessa" jonkin tär-
keän asian suhteen. Uni voi olla alitajuinen, humoristinen
tapa sanoa: "Herää jo ja huomaa minut!"
2. Vastuun pakeneminen
• Ikkunasta ulos hyppääminen heti teon jälkeen on klassinen
"iske ja pakene" -reaktio.
• Teit jotain radikaalia tai sellaista, mikä rikkoo normeja, ja
häivyit heti paikalta ennen kuin joudut kohtaamaan seuraukset.
Tämä voi viitata siihen, että haluat valve-elämässä sanoa tai
tehdä jotain rohkeaa tai provosoivaa, mutta pelkäät tilanteen
jälkipyykkiä tai muiden reaktioita.
3. Alitajuinen stressinpurku
• Toisinaan unet ovat vain aivojen tapa purkaa stressiä puhtaan
absurdin huumorin kautta. Jos olet ollut viime aikoina stres-
saantunut tai elänyt hyvin kurinalaista arkea, unesi saattaa vain
kapinoida sääntöjä vastaan ja hakea täydellistä vapautta koomi-
sella tavalla.

Sitten AI kysyi:
• Onko valve-elämässäsi parhaillaan menossa jokin muutos tai
uusi vaihe, johon tarvitset samanlaista pelotonta "hyppäämistä"?

Vastasin, että eräs muutos on, että tapaan vanhimmat, rakkaimmat
ystäväni ehkä viimeisen kerran ja "hyppään sitten vanhuuteen".

AI jatkaa selitystä:
Tämä uusi tieto tuo uneesi aivan erityisen, kauniin ja syvällisen merki-
tyksen. Kun edessä on hyppääminen "vanhuuteen" ja mahdollisesti
viimeiset tapaamiset rakkaimpien ystävien kanssa, unesi muuttuu
pelkästä hassuttelusta voimakkaaksi henkiseksi selviytymismekanis-
miksi.

Tässä on tulkinta unestasi tämän koskettavan elämänvaiheen valossa:
• Pelottomuus elämänmuutoksen edessä: Se, että ikkunasta
hyppääminen ei unessa pelottanut pätkääkään, heijastaa ali-
tajuista rohkeuttasi ja hyväksyntääsi tulevaa elämänvaihetta
kohtaan. Vanhuus ja suuret siirtymät ovat hyppyjä tuntematto-
maan, ja unesi kertoo, että sinulla on sisäistä vahvuutta kohdata
se pelotta.
• Huumori ja keveys suojakilpinä: Kun elämässä on edessä hai-
keita ja raskaita asioita, kuten jäähyväisiä, mieli käyttää usein
absurdia huumoria suojatakseen itseään. Unen suuri nauru ja
puolitutulle tehty jekku osoittavat, että alitajuntasi kieltäytyy
hukkumasta suruun tai synkkyyteen.
Valitset mieluummin elämäniloisen, kapinallisen ja kevyen asenteen.
• Irrottautuminen muiden odotuksista: Puolituttu henkilö unessa
edustaa "ulkomaailmaa" tai pintapuolisia ihmissuhteita. Koska olet
siirtymässä elämänvaiheeseen, jossa keskityt vain kaikkein rakkaim-
piin ystäviisi, unesi näyttää, kuinka vähän muiden (puolituttujen) mieli-
piteet tai sosiaaliset säännöt sinua enää sitovat. Teit jekun ja hyppäsit
omaan vapauteesi.

Häivyn nyt niinkuin p---- Saharaan, leivänteko on päivän ohjelmassa.
Kivaa syyskuun viimeistä päivää!
/MdK

Lue lisää

Älä tule paha kakka tule hyvä kakka.

Anonyymi00082 kirjoitti:

Hyvää huomenta!
Ihanaa, Hil-la, että olet nukkunut hyvin ja herännyt virkeänä!
Samaa ei voi sanoa minusta, että olisin nukkunut hyvin, mutta
kun heräsin niin nauroin vielä ääneen.

Syynä nauruun oli hassu uneni, joka oli ohi yhdessä huitaisussa:
Tulin sisälle rakennukseen, missä ikkunoita oli auki,
verhot liehuivat. Oven pielessä penkillä oli nukkuva henkilö,
puolituttu.
Pieraisin ohimennessä hänen korvaansa ja hyppäsin ikkunasta
ulos ja nauroin itsekseni.

Tuli sitten mieleen, että AI:lta voi kysyä kaikkea ja pyysin AI:tä
selittämään, mitä uni tarloittaa. Tämä on historiallinen hetki
Suomi24:llä kun AI selittää tämän "tuulahduksen" esiintymisen
unessa:

Tämä uni on erittäin suoraviivainen, vauhdikas ja siinä on vahva
huumoripitoinen sekä absurdi sävy. Unien symboliikassa tällainen
toiminta kertoo usein alitajuisesta tarpeesta keventää tunnelmaa tai
ilmaista jotain patoutunutta tunnetta kapinallisella tavalla.
Tässä on kolme tapaa tulkita unesi eri teemoja:
1. Provokaatio ja huomionhaku
• Pieraiseminen toisen korvaan on äärimmäinen ja hieman
rujo tapa herättää jonkun huomio tai "provosoida" nukkuvaa
(eli tilanteesta tietämätöntä) henkilöä.
• Tämä voi heijastaa valve-elämän tilannetta, jossa koet, että
joku lähipiirissäsi ei kuuntele sinua tai on "unessa" jonkin tär-
keän asian suhteen. Uni voi olla alitajuinen, humoristinen
tapa sanoa: "Herää jo ja huomaa minut!"
2. Vastuun pakeneminen
• Ikkunasta ulos hyppääminen heti teon jälkeen on klassinen
"iske ja pakene" -reaktio.
• Teit jotain radikaalia tai sellaista, mikä rikkoo normeja, ja
häivyit heti paikalta ennen kuin joudut kohtaamaan seuraukset.
Tämä voi viitata siihen, että haluat valve-elämässä sanoa tai
tehdä jotain rohkeaa tai provosoivaa, mutta pelkäät tilanteen
jälkipyykkiä tai muiden reaktioita.
3. Alitajuinen stressinpurku
• Toisinaan unet ovat vain aivojen tapa purkaa stressiä puhtaan
absurdin huumorin kautta. Jos olet ollut viime aikoina stres-
saantunut tai elänyt hyvin kurinalaista arkea, unesi saattaa vain
kapinoida sääntöjä vastaan ja hakea täydellistä vapautta koomi-
sella tavalla.

Sitten AI kysyi:
• Onko valve-elämässäsi parhaillaan menossa jokin muutos tai
uusi vaihe, johon tarvitset samanlaista pelotonta "hyppäämistä"?

Vastasin, että eräs muutos on, että tapaan vanhimmat, rakkaimmat
ystäväni ehkä viimeisen kerran ja "hyppään sitten vanhuuteen".

AI jatkaa selitystä:
Tämä uusi tieto tuo uneesi aivan erityisen, kauniin ja syvällisen merki-
tyksen. Kun edessä on hyppääminen "vanhuuteen" ja mahdollisesti
viimeiset tapaamiset rakkaimpien ystävien kanssa, unesi muuttuu
pelkästä hassuttelusta voimakkaaksi henkiseksi selviytymismekanis-
miksi.

Tässä on tulkinta unestasi tämän koskettavan elämänvaiheen valossa:
• Pelottomuus elämänmuutoksen edessä: Se, että ikkunasta
hyppääminen ei unessa pelottanut pätkääkään, heijastaa ali-
tajuista rohkeuttasi ja hyväksyntääsi tulevaa elämänvaihetta
kohtaan. Vanhuus ja suuret siirtymät ovat hyppyjä tuntematto-
maan, ja unesi kertoo, että sinulla on sisäistä vahvuutta kohdata
se pelotta.
• Huumori ja keveys suojakilpinä: Kun elämässä on edessä hai-
keita ja raskaita asioita, kuten jäähyväisiä, mieli käyttää usein
absurdia huumoria suojatakseen itseään. Unen suuri nauru ja
puolitutulle tehty jekku osoittavat, että alitajuntasi kieltäytyy
hukkumasta suruun tai synkkyyteen.
Valitset mieluummin elämäniloisen, kapinallisen ja kevyen asenteen.
• Irrottautuminen muiden odotuksista: Puolituttu henkilö unessa
edustaa "ulkomaailmaa" tai pintapuolisia ihmissuhteita. Koska olet
siirtymässä elämänvaiheeseen, jossa keskityt vain kaikkein rakkaim-
piin ystäviisi, unesi näyttää, kuinka vähän muiden (puolituttujen) mieli-
piteet tai sosiaaliset säännöt sinua enää sitovat. Teit jekun ja hyppäsit
omaan vapauteesi.

Häivyn nyt niinkuin p---- Saharaan, leivänteko on päivän ohjelmassa.
Kivaa syyskuun viimeistä päivää!
/MdK

Lue lisää

Vanha sanonta kuuluu: "Pieru on paskan postimies".

Anonyymi00084 kirjoitti:

Vanha sanonta kuuluu: "Pieru on paskan postimies".

Siinä voi tulla helposti vaikka vellit housuun.

Voi sattua ihnan mitä tahansa. No menin wc:n. Pienen eriön vasemmalla puolella siinä könöttää pesukone. Sen päällä oli posliininen muumimuki.
Hoasasin sen mukin siinä epähuomiossa alas.

Kivilattialle mäjähti. Siruiksi tietenkin. Joku isompi sirpale lens pikkuvarpaan päälle ja teräviä kun ovat.
Teki vertavuotavan haavan jalkaterään. Jouduin siihen hakemaan keittiöstä teippiä nirhaman tukkeeksi.

Sotkin sillä vähän lattiaakin, itseäin pyyhkeellä kuivatessa niinkään, sano. Eihän se suihkussa haitannu.
Laitoin ihan vuorauspaneeliin merkinnän,*Uno vikuutti itteään tahattomasti.

Naakat palailevat jo viljapellolta metsän puihin ehkä jo iltatorkuksiin puiden oksille. Hyvä kun on poutaa, pysytää kuivina illan mittaan.

- Ka niin, nyökyteltiin siellä täällä.

kirjanpitäjä.

Anonyymi00082 kirjoitti:

Hyvää huomenta!
Ihanaa, Hil-la, että olet nukkunut hyvin ja herännyt virkeänä!
Samaa ei voi sanoa minusta, että olisin nukkunut hyvin, mutta
kun heräsin niin nauroin vielä ääneen.

Syynä nauruun oli hassu uneni, joka oli ohi yhdessä huitaisussa:
Tulin sisälle rakennukseen, missä ikkunoita oli auki,
verhot liehuivat. Oven pielessä penkillä oli nukkuva henkilö,
puolituttu.
Pieraisin ohimennessä hänen korvaansa ja hyppäsin ikkunasta
ulos ja nauroin itsekseni.

Tuli sitten mieleen, että AI:lta voi kysyä kaikkea ja pyysin AI:tä
selittämään, mitä uni tarloittaa. Tämä on historiallinen hetki
Suomi24:llä kun AI selittää tämän "tuulahduksen" esiintymisen
unessa:

Tämä uni on erittäin suoraviivainen, vauhdikas ja siinä on vahva
huumoripitoinen sekä absurdi sävy. Unien symboliikassa tällainen
toiminta kertoo usein alitajuisesta tarpeesta keventää tunnelmaa tai
ilmaista jotain patoutunutta tunnetta kapinallisella tavalla.
Tässä on kolme tapaa tulkita unesi eri teemoja:
1. Provokaatio ja huomionhaku
• Pieraiseminen toisen korvaan on äärimmäinen ja hieman
rujo tapa herättää jonkun huomio tai "provosoida" nukkuvaa
(eli tilanteesta tietämätöntä) henkilöä.
• Tämä voi heijastaa valve-elämän tilannetta, jossa koet, että
joku lähipiirissäsi ei kuuntele sinua tai on "unessa" jonkin tär-
keän asian suhteen. Uni voi olla alitajuinen, humoristinen
tapa sanoa: "Herää jo ja huomaa minut!"
2. Vastuun pakeneminen
• Ikkunasta ulos hyppääminen heti teon jälkeen on klassinen
"iske ja pakene" -reaktio.
• Teit jotain radikaalia tai sellaista, mikä rikkoo normeja, ja
häivyit heti paikalta ennen kuin joudut kohtaamaan seuraukset.
Tämä voi viitata siihen, että haluat valve-elämässä sanoa tai
tehdä jotain rohkeaa tai provosoivaa, mutta pelkäät tilanteen
jälkipyykkiä tai muiden reaktioita.
3. Alitajuinen stressinpurku
• Toisinaan unet ovat vain aivojen tapa purkaa stressiä puhtaan
absurdin huumorin kautta. Jos olet ollut viime aikoina stres-
saantunut tai elänyt hyvin kurinalaista arkea, unesi saattaa vain
kapinoida sääntöjä vastaan ja hakea täydellistä vapautta koomi-
sella tavalla.

Sitten AI kysyi:
• Onko valve-elämässäsi parhaillaan menossa jokin muutos tai
uusi vaihe, johon tarvitset samanlaista pelotonta "hyppäämistä"?

Vastasin, että eräs muutos on, että tapaan vanhimmat, rakkaimmat
ystäväni ehkä viimeisen kerran ja "hyppään sitten vanhuuteen".

AI jatkaa selitystä:
Tämä uusi tieto tuo uneesi aivan erityisen, kauniin ja syvällisen merki-
tyksen. Kun edessä on hyppääminen "vanhuuteen" ja mahdollisesti
viimeiset tapaamiset rakkaimpien ystävien kanssa, unesi muuttuu
pelkästä hassuttelusta voimakkaaksi henkiseksi selviytymismekanis-
miksi.

Tässä on tulkinta unestasi tämän koskettavan elämänvaiheen valossa:
• Pelottomuus elämänmuutoksen edessä: Se, että ikkunasta
hyppääminen ei unessa pelottanut pätkääkään, heijastaa ali-
tajuista rohkeuttasi ja hyväksyntääsi tulevaa elämänvaihetta
kohtaan. Vanhuus ja suuret siirtymät ovat hyppyjä tuntematto-
maan, ja unesi kertoo, että sinulla on sisäistä vahvuutta kohdata
se pelotta.
• Huumori ja keveys suojakilpinä: Kun elämässä on edessä hai-
keita ja raskaita asioita, kuten jäähyväisiä, mieli käyttää usein
absurdia huumoria suojatakseen itseään. Unen suuri nauru ja
puolitutulle tehty jekku osoittavat, että alitajuntasi kieltäytyy
hukkumasta suruun tai synkkyyteen.
Valitset mieluummin elämäniloisen, kapinallisen ja kevyen asenteen.
• Irrottautuminen muiden odotuksista: Puolituttu henkilö unessa
edustaa "ulkomaailmaa" tai pintapuolisia ihmissuhteita. Koska olet
siirtymässä elämänvaiheeseen, jossa keskityt vain kaikkein rakkaim-
piin ystäviisi, unesi näyttää, kuinka vähän muiden (puolituttujen) mieli-
piteet tai sosiaaliset säännöt sinua enää sitovat. Teit jekun ja hyppäsit
omaan vapauteesi.

Häivyn nyt niinkuin p---- Saharaan, leivänteko on päivän ohjelmassa.
Kivaa syyskuun viimeistä päivää!
/MdK

Lue lisää

Sumuista huomenta ja 4 astetta lämpöä ulkona, syksy se on todella tullut.
Lokakuun ensimmäinen, tyttärenpojan syntymäpäivä, seuraavat syntymäpäivät ovatkin sitten minun vuoden täyttyminen.
Kevät puolella melkein joka kuukausi joillakin on synttäri, kesäkuu taitaa poiketa, nimipäivät kyllä tällekin kuulle sattuu.
Niin ne vaan vuodet vierii nuoremmillakin, eläkeikä lähenee.

Noista unista, minä olen oikein unien näkijä, mitään ei ole milloinkaan mihinkään johtanut.
Yritän aina pohtia ja seurata onko uneni enteitä, mutta en ole huomannut siihen viittaavaa.
Olen ajatellut, että vilkas mielikuvitus ei päivään tyydy, vaan yöllä menoa jatketaan.

Eilen saunakaveri kysyi, olitko kerhossa, siellä oli uusi kaupunginjohtaja puhumassa, miksi olisin jotain ihmistä mennyt katsomaan, hänen taitonsa ja tietonsa varmaan ajan kanssa selviää.
Uteliaisuus, se vähäkin on tyystin kadonnut, liekö oma harmini, en tiedä, en vaan innostu enää joka paikkaan, varsinkaan jonkun julkkiksen vuoksi.
Kiinnostus on kadonnut niin moneen asiaan ja hyvä oloni oman itseni kanssa lisääntynyt, mikä lienee onnellista.
Tuo vapaus tehdä juuri niin kuin itse haluan on minulle onnentunteen antava.

Silmäpolilta tuli tieto, että parin viikon päästä on pienimuotoinen leikkaus luomen kiristämiseen, alaluomi on virunut ja tuppaa kääntymään nurin, se hankaa silmää ja näin olen hankaloittaa oloa.
Huhtikuusta asti olen tätä odottanut, en kysellyt, ajattelin jo, että unohtivat, no nyt se toteutuu, jos kaikki hyvin menee.
Saatteessa luki, että tekoripsiä ei saa olla, eikä meikkejä, no sekin on helppo juttu, minulta on ne jo kauan aikaa sitten unohtuneet;)

Kirjautuminen omakantaan on taas työläshomma, salasanoja on kirja täynnä, niitä vaaditaan, mutta mikään ei kelpaa, tuskaannun, kun joka kohtaa muutellaan ja ei ehdi kaikkeen oppia.
No tämä sitä tekoäly maailmaa, joka kaiken sotkee.
Kun yhden asian opin, toinen tulee taas pohdittavaksi.
Tätä se on tämä nykymaailma, mikään entinen ei kelpaa, aina paremmaksi yrittävät muuttaa, sekoittaen vanhan pään, no ehkä tämäkin asia selviää.
Voihan olla ihan selvä juttu, mutta olen kuullut muidenkin asiaa valittaneen.

Lipun vetivät tankoon, en muista mikä päivä nyt onkaan, katsoin kalenteriin, ensimmäisen naisministerin, Miina Sillanpään kunniaksi.
Noista ajoista on harpattu pitkä askel, ei aina vaan parempaan, mutta tasa-arvo kuitenkin on aimo askeleen niistä ajoista muuttunut.
Parantamista vielä vaan löytyy.

Tänään taas kaupassa ja torilla käyminen, kyytiä antaa vävy ja tytär.
Apteekissa on käytävä, täydennettävä noita muutamia lääkkeitä, onnekseni ei kovin kalliita ole, mutta menoerä kumminkin.
Sumu vaan leijailee, järvellä varmaan hankala seilata, kun ei näe kuin muutaman metrin eteensä, menevätkin iltapäivällä mökilleen vävy ja tytär, kohta jäät tulee ja sekin ilo vähäksi aikaa on pakko jättää.
Mukavaa päivää teille kaikille;)

Hil-la kirjoitti:

Huomenta ja Eliaanan toivomukseen yhdyn, ei politiikka ja kun on kysymys Ruotsin vaaleista, niin emme mielipiteitämme siellä kuulumaan saada, jos ei täälläkään.
Huolissani olen meidänkin tulevista vaaleista, kaikki on mennyt huonompaan suuntaan, eduskuntakin arvovaltansa kadottanut, puhumattakaan ministereistä.
Se siitä.

Taiteen tekeminen on vaikeaa, sen kun pitäisi näyttäytyä taiteilijan sielunelämän tuotoksilta, omasta näkemyksestään, vaikka mallista maalaisi, olisi oma leima näkyviin saatava.
En koskaan siihen päässyt, mallia vaan matkin, joskus lähelle samaan pääsin, ainakin suurinpiirtein.
Joskus saatan seista taideteoksen ääressä ja en vaan saa selvää mitä sillä haetaan, ei se aukea taide kaikille.
Sama on musiikissakin, ihmettelen kappaleen suosiota, kun en itse siitä mitään hyvää löydä, mielen liikkuvuus puuttuu.
Onneksi on näitä taiteen tekijöitä edelleen ja vanhat ihanat taideteokset meille iloa tuottamassa.

Paloma ruokahaluttomuutta potee, joskus minullakin on vaikea mieleistään suuhun pantavaa löytää, siispä suunnittelu jo etukäteen ruuantekemisensuhteen auttaa.
Maistelin eriruokia mielessäni ja siitä muodostan sitten haluni milloin mihinkin.
Minulla ei noita rajoituksia, tai en ainakaan tiedä olevan sairauden vuoksi, kai sitä pitäisi vähän kaikkea itseltään kieltää, mutta vähän muita iloja enää on, haluan syödä mieleistäni.
Kasviksia paljon haluihini kuuluu ja siksi kai pakkanen pursuu niitä.

Noiden rutineiden mukana olosta MdK kirjoitit, sama täällä, olen ajatellut komeronikin sillä silmällä kuntoon laittaa, että ei sanan sijaa löydy.
Minä olen tyrkyttänyt yhtä sun toista jälkeläisilleni, mutta ei kelpaa, niin kauniita astioita joita itse ihastelen (ei arvokkaita) maailma on siltäkin osin muuttunut, kauneuttakin eri tavalla katsotaan.
Historia ei nykyisissä kodeissa näy ja minä kun olen kerännyt vanhaa jotain arvoa olevia huonekaluja, koko puisia, ei lastulevyisiä, pitääkö jälkeen jättää tietoa laadusta mitä esittävät.
Poikaani toivoni laitan, hänellä silmää keräilytuotteisiin, tytär ei arvoa anna millekään vanhalle, uusi tuuli hänen elämässään liehuu, näin luulen.
Toivon, että makunsa muuttuu vielä, vaikka jo ikää hänelläkin on.
Näin tämä aika ja elämä kulkee jokaisella oman itsensä mukaisena, kaiketi hyvä niinkin.

Tämän kaltainen mielen aamu nyt, hyvin nukuin ja virkeänä on mieli vastaanottamaan päivän haasteet.

Lue lisää

Hyvää se tekee Sinullekkin, Aina ennen toitotit omaa poliittitsa kantaasi ja poikasikin, ihan politiikassa..
Hienostelevia mummoja, joilla on herkkä hipiä.

Hil-la kirjoitti:

Sumuista huomenta ja 4 astetta lämpöä ulkona, syksy se on todella tullut.
Lokakuun ensimmäinen, tyttärenpojan syntymäpäivä, seuraavat syntymäpäivät ovatkin sitten minun vuoden täyttyminen.
Kevät puolella melkein joka kuukausi joillakin on synttäri, kesäkuu taitaa poiketa, nimipäivät kyllä tällekin kuulle sattuu.
Niin ne vaan vuodet vierii nuoremmillakin, eläkeikä lähenee.

Noista unista, minä olen oikein unien näkijä, mitään ei ole milloinkaan mihinkään johtanut.
Yritän aina pohtia ja seurata onko uneni enteitä, mutta en ole huomannut siihen viittaavaa.
Olen ajatellut, että vilkas mielikuvitus ei päivään tyydy, vaan yöllä menoa jatketaan.

Eilen saunakaveri kysyi, olitko kerhossa, siellä oli uusi kaupunginjohtaja puhumassa, miksi olisin jotain ihmistä mennyt katsomaan, hänen taitonsa ja tietonsa varmaan ajan kanssa selviää.
Uteliaisuus, se vähäkin on tyystin kadonnut, liekö oma harmini, en tiedä, en vaan innostu enää joka paikkaan, varsinkaan jonkun julkkiksen vuoksi.
Kiinnostus on kadonnut niin moneen asiaan ja hyvä oloni oman itseni kanssa lisääntynyt, mikä lienee onnellista.
Tuo vapaus tehdä juuri niin kuin itse haluan on minulle onnentunteen antava.

Silmäpolilta tuli tieto, että parin viikon päästä on pienimuotoinen leikkaus luomen kiristämiseen, alaluomi on virunut ja tuppaa kääntymään nurin, se hankaa silmää ja näin olen hankaloittaa oloa.
Huhtikuusta asti olen tätä odottanut, en kysellyt, ajattelin jo, että unohtivat, no nyt se toteutuu, jos kaikki hyvin menee.
Saatteessa luki, että tekoripsiä ei saa olla, eikä meikkejä, no sekin on helppo juttu, minulta on ne jo kauan aikaa sitten unohtuneet;)

Kirjautuminen omakantaan on taas työläshomma, salasanoja on kirja täynnä, niitä vaaditaan, mutta mikään ei kelpaa, tuskaannun, kun joka kohtaa muutellaan ja ei ehdi kaikkeen oppia.
No tämä sitä tekoäly maailmaa, joka kaiken sotkee.
Kun yhden asian opin, toinen tulee taas pohdittavaksi.
Tätä se on tämä nykymaailma, mikään entinen ei kelpaa, aina paremmaksi yrittävät muuttaa, sekoittaen vanhan pään, no ehkä tämäkin asia selviää.
Voihan olla ihan selvä juttu, mutta olen kuullut muidenkin asiaa valittaneen.

Lipun vetivät tankoon, en muista mikä päivä nyt onkaan, katsoin kalenteriin, ensimmäisen naisministerin, Miina Sillanpään kunniaksi.
Noista ajoista on harpattu pitkä askel, ei aina vaan parempaan, mutta tasa-arvo kuitenkin on aimo askeleen niistä ajoista muuttunut.
Parantamista vielä vaan löytyy.

Tänään taas kaupassa ja torilla käyminen, kyytiä antaa vävy ja tytär.
Apteekissa on käytävä, täydennettävä noita muutamia lääkkeitä, onnekseni ei kovin kalliita ole, mutta menoerä kumminkin.
Sumu vaan leijailee, järvellä varmaan hankala seilata, kun ei näe kuin muutaman metrin eteensä, menevätkin iltapäivällä mökilleen vävy ja tytär, kohta jäät tulee ja sekin ilo vähäksi aikaa on pakko jättää.
Mukavaa päivää teille kaikille;)

Lue lisää

Hyvää huomenta täältä naapuristakin! – Meitä hellitään
vielä lämpimällä ja aurinkoisella syyspäivällä. Tulin juuri
lenkiltä, lähtiessä oli +14º, mutta luvassa on, että asteita
tulee lisää +18º- 20 välille päivän aikana.

Unista puheenollen. Olen aina nähnyt paljon unia, selkeitä
unia, jotka ovat säilyneet mielessä pitkään. Nuorempana
oli tarkoitus sitten joskus eläkeiässä (!) käyttää noita unia
taulujen motiivina. Yksi ainoa aihe on päässyt siirtymään
kankaalle ja on edelleen keskeneräinen v:sta 2005 lähtien.
Se on alituisena muistutuksena tässä koneen lähellä, että
maalaisin sen loppuun ennenkuin itse olen loppu.

Silmäklinikalle minullakin on aika varattu. Tekevät aina puo-
len vuoden hoitosuunnitelman, joten tiedän ainakin hoito-
viikot etukäteen, päivistä tulee sitten tarkistus.
Tekoripsiä ei todella silmäklinikalla odoteta käsittelyn aikana
eikä varmaankaan leikkauksia tehdessä!
Olen saanut kuulla, että on niitä tekoripsiäkin tarttunut kiinni,
kun ripsien pitimet/levittäjät on laitettu paikoilleen. Valitin ker-
ran, että kai sitä on ruvettava käyttämään tekoripsiä kun yli
kymmenen vuoden aikana on ripset kuluneet pois noissa klini-
kan työkaluissa. Silloin kertoivat, miten niille tekoripsille saattaa
käydä.

Eilen oli sateinen päivä. Minulla tulee aina mieleen, että äidille
tuli aina tarve ruveta paistamaan ”räiskäleitä” sellaisina kesä-
päivinä, kun vettä tuli kaatamalla. Meistä lapsista se oli kodikasta.
Ulkona satoi vettä, tuvassa paistoi äiti punaposkisena räiskäleitä.
Sisarusparvi istui pöydän ääressä valmiina käymään räiskälekasan
kimppuun. 😊

Salasanat ovat muuttuneet omassa mielessäni kauhuksi.
Vaikka olen aivan varma jostakin salasanasta, niin pelkään, että
se ei toimikaan, tai unohtuu kokonaan. Salasanoja tai koodeja pitäi-
si vaihtaa silloin tällöin, mutta en ikinä uskaltaisi sitä tehdä.
Suljin kerran puhelimen kokonaan, enkä sitten muistanutkaan
avauskoodia! Tiesin, että olen kirjoittanut sen mustalla tussikynällä
johonkin muistiin, mutta missä oli se ”varma paikka”, joka on niin
varma etten sitä itsekään löydä! - Pojalta sain sitten vihjeen, hän
oli ollut mukana puhelinta ostaessani ja näki kun kirjoitin koodin
muistiin. Hän vihjaisi että, etsipä laatikoistasi sellainen pieni kansio…
Muistin heti!

Miinan päivä. Laitanpa pienen ”sippuraattorini” päälle ja keittää
töräytän päivänsä kunniaksi aamupäiväkahvit.
Miinaa saamme kiittää paljosta, mitä hän on naisten hyväksi aikaan-
saanut. Tuffi täti! Liekö hänen ansiotaan, että Miina-nimi oli suosittu
ainakin meidän kylän naisilla. Usein oli nimeen lisätty joku kotitekoinen
lisänimi, että kylän Miinat pystyttiin erottamaan toisistaan.
Miehet viisastelivat että kylä on ”miinotettua aluetta”.
Iloista Miinan päivää!
/MdK

Anonyymi00088 kirjoitti:

Hyvää huomenta täältä naapuristakin! – Meitä hellitään
vielä lämpimällä ja aurinkoisella syyspäivällä. Tulin juuri
lenkiltä, lähtiessä oli 14º, mutta luvassa on, että asteita
tulee lisää 18º- 20 välille päivän aikana.

Unista puheenollen. Olen aina nähnyt paljon unia, selkeitä
unia, jotka ovat säilyneet mielessä pitkään. Nuorempana
oli tarkoitus sitten joskus eläkeiässä (!) käyttää noita unia
taulujen motiivina. Yksi ainoa aihe on päässyt siirtymään
kankaalle ja on edelleen keskeneräinen v:sta 2005 lähtien.
Se on alituisena muistutuksena tässä koneen lähellä, että
maalaisin sen loppuun ennenkuin itse olen loppu.

Silmäklinikalle minullakin on aika varattu. Tekevät aina puo-
len vuoden hoitosuunnitelman, joten tiedän ainakin hoito-
viikot etukäteen, päivistä tulee sitten tarkistus.
Tekoripsiä ei todella silmäklinikalla odoteta käsittelyn aikana
eikä varmaankaan leikkauksia tehdessä!
Olen saanut kuulla, että on niitä tekoripsiäkin tarttunut kiinni,
kun ripsien pitimet/levittäjät on laitettu paikoilleen. Valitin ker-
ran, että kai sitä on ruvettava käyttämään tekoripsiä kun yli
kymmenen vuoden aikana on ripset kuluneet pois noissa klini-
kan työkaluissa. Silloin kertoivat, miten niille tekoripsille saattaa
käydä.

Eilen oli sateinen päivä. Minulla tulee aina mieleen, että äidille
tuli aina tarve ruveta paistamaan ”räiskäleitä” sellaisina kesä-
päivinä, kun vettä tuli kaatamalla. Meistä lapsista se oli kodikasta.
Ulkona satoi vettä, tuvassa paistoi äiti punaposkisena räiskäleitä.
Sisarusparvi istui pöydän ääressä valmiina käymään räiskälekasan
kimppuun. 😊

Salasanat ovat muuttuneet omassa mielessäni kauhuksi.
Vaikka olen aivan varma jostakin salasanasta, niin pelkään, että
se ei toimikaan, tai unohtuu kokonaan. Salasanoja tai koodeja pitäi-
si vaihtaa silloin tällöin, mutta en ikinä uskaltaisi sitä tehdä.
Suljin kerran puhelimen kokonaan, enkä sitten muistanutkaan
avauskoodia! Tiesin, että olen kirjoittanut sen mustalla tussikynällä
johonkin muistiin, mutta missä oli se ”varma paikka”, joka on niin
varma etten sitä itsekään löydä! - Pojalta sain sitten vihjeen, hän
oli ollut mukana puhelinta ostaessani ja näki kun kirjoitin koodin
muistiin. Hän vihjaisi että, etsipä laatikoistasi sellainen pieni kansio…
Muistin heti!

Miinan päivä. Laitanpa pienen ”sippuraattorini” päälle ja keittää
töräytän päivänsä kunniaksi aamupäiväkahvit.
Miinaa saamme kiittää paljosta, mitä hän on naisten hyväksi aikaan-
saanut. Tuffi täti! Liekö hänen ansiotaan, että Miina-nimi oli suosittu
ainakin meidän kylän naisilla. Usein oli nimeen lisätty joku kotitekoinen
lisänimi, että kylän Miinat pystyttiin erottamaan toisistaan.
Miehet viisastelivat että kylä on ”miinotettua aluetta”.
Iloista Miinan päivää!
/MdK

Lue lisää

Huomenia syksyiseen säähän, ei sada, mut ei paistakaan.
Ikävän tuntuiset kuukaudet edessä, loka ja marraskuu on vuoden ikävimmät kuukaudet.
Odotettavaa kuitenkin ja pientä juttua ja ennustelua lumen ja jäiden tulosta.

Ano 00087 en oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit poikani maininnalla, ei hän politiikassa ole koskaan mukana ollut ja vaikuttavalla tavalla vähän minäkään.
Ajatuksiani vaan heittelen ja ihan omatakeisesti seuraan politiikkaa, koska se vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan elämäni loppuun asti.
Kantani on tullut vuosien aikaan selväksi ja ei se siitä miksikään muutu.

Joskus tulee tuo lettujenpaisto mieleen ja siltä istuimelta niitä alan tekemään pienen määrän, kauankos se aikaa vie, käryä jonkun verran, isomman satsin kohdalla on palohälytyskin herännyt.
Asunnossa on kaksi palohälytys pistettä, ja molemmat ehtii huutamaan ennen kuin apuun joudun.

Minulla on muistikirja jossa salasanoja pidän, mutta eipä siitä paljon apuja löydy, kun aikaväli käytön suhteen pidemmiksi menee.
Eivät useinkaan hyväksy tarjoamaani, ja siinä sitten pyörin niiden seassa etsien oikeaa ja usein joudun alusta aloittamaan.
Ohjeisiinkaan en jaksa keskittyä ja siinäpä sitten mielessäni kiroilen tätä nykyaikaa.
Pienenä lohtuna tunnen sen, kun nuoremmatkin asiaa todistavat.

Olihan se aika toisenlainen, kun Miina Sillanpää päätösten tekoon pääsi, siinä oli totinen paikka piialle, mutta piikakenraalin nimen kuitenkin sai.
Tänään kuulin radiosta häirintää kansanedustajien koteihin ilmenneen, aikoihin on eletty, mutta kun seuraa tämän hetken härskiä esiintymistä politiikassa, ei mikään hämmästytä, joskin epäilyyn kuuluu myös ulkopuolilta tulevat.
Raukkamaista joka tapauksessa ja demokratian loukkaamista, ihmisten koskemattomuutta myös, onhan koti jokaisen yksityinen alue.
Mitä kaikkea voitaneenkaan vielä odottaa, mitkään aiemmat arvot eivät vakuuta anna.

Näin tänä aamuna, miten teillä toisilla mietteet kulkee?
Onnistunutta, kivutonta päivää teille kaikille toivotan.

Hil-la kirjoitti:

Huomenia syksyiseen säähän, ei sada, mut ei paistakaan.
Ikävän tuntuiset kuukaudet edessä, loka ja marraskuu on vuoden ikävimmät kuukaudet.
Odotettavaa kuitenkin ja pientä juttua ja ennustelua lumen ja jäiden tulosta.

Ano 00087 en oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit poikani maininnalla, ei hän politiikassa ole koskaan mukana ollut ja vaikuttavalla tavalla vähän minäkään.
Ajatuksiani vaan heittelen ja ihan omatakeisesti seuraan politiikkaa, koska se vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan elämäni loppuun asti.
Kantani on tullut vuosien aikaan selväksi ja ei se siitä miksikään muutu.

Joskus tulee tuo lettujenpaisto mieleen ja siltä istuimelta niitä alan tekemään pienen määrän, kauankos se aikaa vie, käryä jonkun verran, isomman satsin kohdalla on palohälytyskin herännyt.
Asunnossa on kaksi palohälytys pistettä, ja molemmat ehtii huutamaan ennen kuin apuun joudun.

Minulla on muistikirja jossa salasanoja pidän, mutta eipä siitä paljon apuja löydy, kun aikaväli käytön suhteen pidemmiksi menee.
Eivät useinkaan hyväksy tarjoamaani, ja siinä sitten pyörin niiden seassa etsien oikeaa ja usein joudun alusta aloittamaan.
Ohjeisiinkaan en jaksa keskittyä ja siinäpä sitten mielessäni kiroilen tätä nykyaikaa.
Pienenä lohtuna tunnen sen, kun nuoremmatkin asiaa todistavat.

Olihan se aika toisenlainen, kun Miina Sillanpää päätösten tekoon pääsi, siinä oli totinen paikka piialle, mutta piikakenraalin nimen kuitenkin sai.
Tänään kuulin radiosta häirintää kansanedustajien koteihin ilmenneen, aikoihin on eletty, mutta kun seuraa tämän hetken härskiä esiintymistä politiikassa, ei mikään hämmästytä, joskin epäilyyn kuuluu myös ulkopuolilta tulevat.
Raukkamaista joka tapauksessa ja demokratian loukkaamista, ihmisten koskemattomuutta myös, onhan koti jokaisen yksityinen alue.
Mitä kaikkea voitaneenkaan vielä odottaa, mitkään aiemmat arvot eivät vakuuta anna.

Näin tänä aamuna, miten teillä toisilla mietteet kulkee?
Onnistunutta, kivutonta päivää teille kaikille toivotan.

Lue lisää

Huomenta Korvesta@

Päiväni puuhat tällä viikolla ovat jakautuneet säiden mukaan. Alkuviikko pensselit kädessä sisätiloissa. Mielikuvituksen lento oli katkaistava joten torstai ulkona lapio ja puutarhasakset käsissä.

Torstai olikin vastakohta henkisille rasitteille. Alkoi tosihommat, takapihan kunnostus kevättä odottamaan. Ruohon leikkuu, strimmerillä vanhat kukanvarret silpuiksi ja säkkiin.

Tein neliön muotoisesta lavakauluksesta kolmiokauluksen, kevään kukkaistutuksille. Ensin lapiohommia, maan tasoitusta. Sitten puutarhamultaa hakemaan. Nostelin
4 × 50 l multasäkkiä auton takakonttiin, pari isoa värikästä kanervaa ja vielä noin 10 kg kiviä mökiltä.

Sain kuin sainkin ne vedettyä takapihan portin kautta pihalle. Loppu olikin helpompaa. Piha näytti siistiltä ja emäntä rähjäiseltä.
Kukkien mukulat istutan myöhemmin jonain aurinkoisena päivänä.

Tänään pidän kirjallisuuspäivän. Oikoluetan kolme viimeistä tarinaani ja kuvitan ne. Tarinoita on jo valmiina 13 kpl. Kuvitus vielä kesken. Sain eilen yhteystiedot yhteen kotimaiseen kirjojen omakustannusfirmaan. Otan yhteyttä sinne ja pyydän toiminta ohjeita. Jospa se projekti valmistuisikin jouluksi.

No, muutakin kivaa. Minut hyväksyttiin Kajaanin kuvataiteilijat ry.n jäseneksi joten uusia mahdollisuuksia aukesi. Yhdistys on perustettu jo vuonna 1954.

Seuraan uutisia ja politiikkaakin, mutta yritän siivilöidä tiedon virtoja. Paha tuntuu saaneen vallan kaikkialla, joten kurkut silmille kuten LähiTapiolan mainoksessa.

Ei kun etiäpäin.

Hil-la kirjoitti:

Huomenia syksyiseen säähän, ei sada, mut ei paistakaan.
Ikävän tuntuiset kuukaudet edessä, loka ja marraskuu on vuoden ikävimmät kuukaudet.
Odotettavaa kuitenkin ja pientä juttua ja ennustelua lumen ja jäiden tulosta.

Ano 00087 en oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit poikani maininnalla, ei hän politiikassa ole koskaan mukana ollut ja vaikuttavalla tavalla vähän minäkään.
Ajatuksiani vaan heittelen ja ihan omatakeisesti seuraan politiikkaa, koska se vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan elämäni loppuun asti.
Kantani on tullut vuosien aikaan selväksi ja ei se siitä miksikään muutu.

Joskus tulee tuo lettujenpaisto mieleen ja siltä istuimelta niitä alan tekemään pienen määrän, kauankos se aikaa vie, käryä jonkun verran, isomman satsin kohdalla on palohälytyskin herännyt.
Asunnossa on kaksi palohälytys pistettä, ja molemmat ehtii huutamaan ennen kuin apuun joudun.

Minulla on muistikirja jossa salasanoja pidän, mutta eipä siitä paljon apuja löydy, kun aikaväli käytön suhteen pidemmiksi menee.
Eivät useinkaan hyväksy tarjoamaani, ja siinä sitten pyörin niiden seassa etsien oikeaa ja usein joudun alusta aloittamaan.
Ohjeisiinkaan en jaksa keskittyä ja siinäpä sitten mielessäni kiroilen tätä nykyaikaa.
Pienenä lohtuna tunnen sen, kun nuoremmatkin asiaa todistavat.

Olihan se aika toisenlainen, kun Miina Sillanpää päätösten tekoon pääsi, siinä oli totinen paikka piialle, mutta piikakenraalin nimen kuitenkin sai.
Tänään kuulin radiosta häirintää kansanedustajien koteihin ilmenneen, aikoihin on eletty, mutta kun seuraa tämän hetken härskiä esiintymistä politiikassa, ei mikään hämmästytä, joskin epäilyyn kuuluu myös ulkopuolilta tulevat.
Raukkamaista joka tapauksessa ja demokratian loukkaamista, ihmisten koskemattomuutta myös, onhan koti jokaisen yksityinen alue.
Mitä kaikkea voitaneenkaan vielä odottaa, mitkään aiemmat arvot eivät vakuuta anna.

Näin tänä aamuna, miten teillä toisilla mietteet kulkee?
Onnistunutta, kivutonta päivää teille kaikille toivotan.

Lue lisää

Aurinkoista ja lämmintä huomenta itä-Jöötanmaalta!
Vielä saamma nauttia aurinkoisesta syyspäivästä täällä
naapurissa. Länsirannikolla saavat melkein kesän tuntua,
kun lämpötila nousee +20º paremmalle puolelle.

Omassa terveydentilassani olen huomannut jotakin uutta.
Kevättalvella kerroin, että terveyskeskuksessa käydessäni
ohan muissa asioissa, ottivat verenpaineen rutiininomaisesti.
Yläpaine huiteli jossakin 200 paikkeilla. - Tuli kiire lisätä veren-
painelääkettä. Losartan-nimistä. Ensin 1 tabletti, viikon päästä
1 tabletti lisää ja sitten vielä seuraavan viikon jälkeen käski
lääkäri puhelimessa ottamaan vielä ½ tablettia.
Yhteensä tekevät 125 mg/vrk, korkein annos lienee 120 mg.

Nyt minusta on alkanut tuntua että väsyttää kauheasti. Täällä
palstallkin moni valittaa väsymystään ja että mikään ei oikein
huvita. - Ajattelin, että omalla kohdallani tällainen muutos tuli
siinä tapauksessa aivan puskista. Olisikohan väsymiseen syynä
liian raju verenpaineen lasku? Sydän pumppaa nyt hitaammin,
eikä veri ehdi tarpeeksi nopeasti elimistöön. – Lihaksissa nykii.
Onko verenkierron vajaatoimintaa vai nykiikö ne työn puutteesta?
Nukkuminenkin on häiriintynyt.

Otin yhteyttä terveyskeskukseen, että tarkistaisivat verenpaineen,
kun omaan mittariini ei ole luottamista. Selitin myös omat epäilyni.
Mutta nyt ei vastaanotolle pääse noin vaan. Pyydettiin soittamaan,
että voidaan esittää lisäkysymyksiä, ennenkuin tiedetään onko ai-
hetta tulla vastaanotolle. - No se siirtyy ensi viikon puolelle, soitta-
minenkin, on muuta puuhoo.

Joka tapauksessa seuraan isän neuvoja: ”Elä anna laiskuuvelle
valtoo!” Nyt ei ole varsinaisesta ”laiskuudesta” kysymys, vaan
väsymyksen tunteesta, joka ei ole asenteestani riippuvainen.
Tämän aamun tuloksena on yksi pitkä, kevyt matto parvekkeella
kuivamassa. Kylpyhuoneen olen tyhjentänyt ja aion siivota sen
niin tarkkaan kuin silmilläni näen.
Aamiainen syöty ja siivouksen jälkeen lähden lenkillle, joka tavalli-
sesti on ensimmäinen puuha aamuisin. Tänä aamuna ehdin heittää
kylppärin maton koneeseen ja se pisti käyntiin ajatusketjun, että
puhdas matto levitetään puhtaalle lattialle. – Siivouspuuhiin lähden
tästä koneelta. Sitten lenkille. Eiköhön siinä sydänkin ala pumpata
verta sinne missä sitä tarvitaan, että MdK:n koneisto toimii ilman
suurempaa huoltoa!
Tällaista tänään!
/MdK

Sinä se jatkat tuota toisten kirjoittajien arvostelua. Kaipa siitä saat tyydytystä itsellesi.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Sinä se jatkat tuota toisten kirjoittajien arvostelua. Kaipa siitä saat tyydytystä itsellesi.

En ole ainoa joka on reagoinut siihen, että palstan keskustelut hukkuvat poliittisten yhden mielipiteen aloitusten vyörytykseen. Kymmenen aloitusta joka aamu samasta aiheesta: jonkun tyytymättömyytä tämänhetkiseen hallitukseen (ei välttämättä virheellinen arviointi) saa muut asia-aloitukset piiloon toiselle ja koplmannelle sivulle hetkessä.

Hyvä anonyymi hallituksen arvostelija: me tiedämme jo kaikki mitä mieltä SINÄ olet. Ei sinun tarvitse kirjoittaa samaa asiaa eri otsikolla joka aamu kymmeneen eri kertaan.

Paloma.se01 kirjoitti:

En ole ainoa joka on reagoinut siihen, että palstan keskustelut hukkuvat poliittisten yhden mielipiteen aloitusten vyörytykseen. Kymmenen aloitusta joka aamu samasta aiheesta: jonkun tyytymättömyytä tämänhetkiseen hallitukseen (ei välttämättä virheellinen arviointi) saa muut asia-aloitukset piiloon toiselle ja koplmannelle sivulle hetkessä.

Hyvä anonyymi hallituksen arvostelija: me tiedämme jo kaikki mitä mieltä SINÄ olet. Ei sinun tarvitse kirjoittaa samaa asiaa eri otsikolla joka aamu kymmeneen eri kertaan.

Lue lisää

Oletko laskenut, kuinka monta kertaa sinä olet arvostellut täällä eri ikäryhmissä muiden kirjoittajien aloituksia?

On totta, että tälläkin palstalla politiikasta/taloudesta nyt jauhetaan liiankin kanssa. Jopa tässäkin ketjussa joku kirjoitteli Ruotsin vaaleista.

Paloma.se01 kirjoitti:

En ole ainoa joka on reagoinut siihen, että palstan keskustelut hukkuvat poliittisten yhden mielipiteen aloitusten vyörytykseen. Kymmenen aloitusta joka aamu samasta aiheesta: jonkun tyytymättömyytä tämänhetkiseen hallitukseen (ei välttämättä virheellinen arviointi) saa muut asia-aloitukset piiloon toiselle ja koplmannelle sivulle hetkessä.

Hyvä anonyymi hallituksen arvostelija: me tiedämme jo kaikki mitä mieltä SINÄ olet. Ei sinun tarvitse kirjoittaa samaa asiaa eri otsikolla joka aamu kymmeneen eri kertaan.

Lue lisää

On palstalla maanista politiikan massapostausta, lapsellista.

Anonyymi00092 kirjoitti:

On palstalla maanista politiikan massapostausta, lapsellista.

Harmaata lauantaiaamua, jos ei puiden lehdet väriä antaisi, melkoisen ikävän sävyn päivä saisi.
Pohdiskelinkin puiden värejä, kun aamukahvia nautiskelin, lehmukset kadun varrella ja isot koivut talojen välissä keltasävyjä tarjoilee.
Siirtyessäni talon toiselle puolen siellä värejä reilummin, vaahteroiden ja pihlajien lehdet punaisuutta tarjoaa, väririkkautta runsaasti.
Mistä johtuu tuo keltaisen värin runsaus mainituissa puissa ja väririkkaus taas toisissa, maaperä kuitenkin sama?
Kaikkea sitä pohtiikin, mutta intoa ei kuitenkaan ole etsimiseen asti.
Miksi kuuset ja männyt säilyttävät vihreytensä lehtipuiden vieressä?
Jos joskus olen siitä kuullut, aika on kaiken pois pyyhkinyt.

Tuo politiikasta puhuminen on kai ihan oikeinkin, kun siitä todella sivistyneesti keskustellaan, mutta, mutta, kun useimmin se riidaksi ja haukkumiseksi kääntyy, toivoisi vältettävän aihetta.
Varmaan kiinnostaa montakin, sillä onhan sillä merkitystä mitä päätöksiä ja lakeja tehdään, siitähän se elämämme koostuu.
Ei varmaan koskaan tule aikaa, että kaikki jokaisen mielen mukaan menisi, mutta elettävä vaan on sillä tapaa mihin rahkeet riittää.
Tänä päivänä nuo hallituksen liikkeet kyllä pelkoja asettaa, mutta eipä paremmaksi täällä riidellen muutu.
Jatketaan vaan näillä jokapäiväisillä tekemisillämme.

MdK ihmettelet väsymistä, kyllä se on kai ihan luonnollista, keho antaa vinkkiä, ettei kaikkea enää jaksa ja siksi uupumus voittaa.
Olen ajatellut, että ei välttämättä mitään sairauteen viittaava aina ole, vanhana väsytään.
Onhan ihan selvää, ettei pieni lapsikaan kaikkea jaksa ja vanhuus on toinen pää elämää, jolloin voimat hiipuu, siihen väliin sitten mahtuu monia vahvoja vuosia, jolloin jaksetaan.
Siinä välissä olevaa jaksoa rakennamme kaiken suhteen, perustamme perheen, rakennamme kodin ja yksilöllisesti jokainen taitojensa ja tietojensa voimin, kasvatamme lapset, aika usein onnistuen kaikessa ja sitten tulee vanhuus, silloin alkaa uupumus.
Väsymys viittaa siihen, että työmme on suurimmassa määrin tehty ja nyt on suuri lupaus levätä.
Tottahan aian myötä myös sairaudet meitä koettelee ja lisää väsymystä ja antaa tarpeen apua hakea, jos sitä tarjolla on.
Hyväksyminen vanhana olemiseen on myös otettava vastaan, sekin asia on jokaisella omanlaisensa, toivoisi kumminkin kaikille leppoisaa aikaa seurata jälkeläisten ja muiden elämää, minkä toivoisi kaikilla hyvää olevan.
Vanhuuden turvaa huutelemme mekin joilla jo aika on vähissä, jospa päättäjät sen kuulisi ja ajattelisi panosta mitä jokainen on yhteiseksi hyväksi antanut, työtä tehden, veroja maksaen, vanhuuskin on kunnioitettava asia.

On aivan totta tuokin mitä Paloma kertoo, kovin on kiistaa tuottaviin ketjuihin menty ja politiikka ei täällä jankaten muuksi muutu, muita kanavia on asian suhteen käytettävä.
Onnea kirjan esittelyyn ja korpikirjailijalle myös onnittelut uuden jäsenyyden saamisesta.
Tuo pihan somistaminen on mukavaa hommaa ja sitä ei huomaakaan voimiensa vähentyneen vasta kuin seuraavana päivänä, kun joka paikka kipua säteilee.

Itse en suuria suunnitelmia tee edes parvekkeelle, kun raskaalta tuntuu nykyistenkin kasvien hoito ja mullan rahtaaminen syksyisin pensaiden juurille.
Ihanaa on kuitenkin ollut, kun kirsikkatomaatit pieniä tomaatteja kypsyttää, aina suuhunsa voi napata ja niin hyviltä maistuukin
No päivä kerrallaan mennään, ei suuria haaveita, ei mitään muutakaan ihmeellistä, terveyttä, ja ihan hyvä on elää.

Kaikkea mukavaa toivottelen teille ikäihmiset.

Hil-la kirjoitti:

Harmaata lauantaiaamua, jos ei puiden lehdet väriä antaisi, melkoisen ikävän sävyn päivä saisi.
Pohdiskelinkin puiden värejä, kun aamukahvia nautiskelin, lehmukset kadun varrella ja isot koivut talojen välissä keltasävyjä tarjoilee.
Siirtyessäni talon toiselle puolen siellä värejä reilummin, vaahteroiden ja pihlajien lehdet punaisuutta tarjoaa, väririkkautta runsaasti.
Mistä johtuu tuo keltaisen värin runsaus mainituissa puissa ja väririkkaus taas toisissa, maaperä kuitenkin sama?
Kaikkea sitä pohtiikin, mutta intoa ei kuitenkaan ole etsimiseen asti.
Miksi kuuset ja männyt säilyttävät vihreytensä lehtipuiden vieressä?
Jos joskus olen siitä kuullut, aika on kaiken pois pyyhkinyt.

Tuo politiikasta puhuminen on kai ihan oikeinkin, kun siitä todella sivistyneesti keskustellaan, mutta, mutta, kun useimmin se riidaksi ja haukkumiseksi kääntyy, toivoisi vältettävän aihetta.
Varmaan kiinnostaa montakin, sillä onhan sillä merkitystä mitä päätöksiä ja lakeja tehdään, siitähän se elämämme koostuu.
Ei varmaan koskaan tule aikaa, että kaikki jokaisen mielen mukaan menisi, mutta elettävä vaan on sillä tapaa mihin rahkeet riittää.
Tänä päivänä nuo hallituksen liikkeet kyllä pelkoja asettaa, mutta eipä paremmaksi täällä riidellen muutu.
Jatketaan vaan näillä jokapäiväisillä tekemisillämme.

MdK ihmettelet väsymistä, kyllä se on kai ihan luonnollista, keho antaa vinkkiä, ettei kaikkea enää jaksa ja siksi uupumus voittaa.
Olen ajatellut, että ei välttämättä mitään sairauteen viittaava aina ole, vanhana väsytään.
Onhan ihan selvää, ettei pieni lapsikaan kaikkea jaksa ja vanhuus on toinen pää elämää, jolloin voimat hiipuu, siihen väliin sitten mahtuu monia vahvoja vuosia, jolloin jaksetaan.
Siinä välissä olevaa jaksoa rakennamme kaiken suhteen, perustamme perheen, rakennamme kodin ja yksilöllisesti jokainen taitojensa ja tietojensa voimin, kasvatamme lapset, aika usein onnistuen kaikessa ja sitten tulee vanhuus, silloin alkaa uupumus.
Väsymys viittaa siihen, että työmme on suurimmassa määrin tehty ja nyt on suuri lupaus levätä.
Tottahan aian myötä myös sairaudet meitä koettelee ja lisää väsymystä ja antaa tarpeen apua hakea, jos sitä tarjolla on.
Hyväksyminen vanhana olemiseen on myös otettava vastaan, sekin asia on jokaisella omanlaisensa, toivoisi kumminkin kaikille leppoisaa aikaa seurata jälkeläisten ja muiden elämää, minkä toivoisi kaikilla hyvää olevan.
Vanhuuden turvaa huutelemme mekin joilla jo aika on vähissä, jospa päättäjät sen kuulisi ja ajattelisi panosta mitä jokainen on yhteiseksi hyväksi antanut, työtä tehden, veroja maksaen, vanhuuskin on kunnioitettava asia.

On aivan totta tuokin mitä Paloma kertoo, kovin on kiistaa tuottaviin ketjuihin menty ja politiikka ei täällä jankaten muuksi muutu, muita kanavia on asian suhteen käytettävä.
Onnea kirjan esittelyyn ja korpikirjailijalle myös onnittelut uuden jäsenyyden saamisesta.
Tuo pihan somistaminen on mukavaa hommaa ja sitä ei huomaakaan voimiensa vähentyneen vasta kuin seuraavana päivänä, kun joka paikka kipua säteilee.

Itse en suuria suunnitelmia tee edes parvekkeelle, kun raskaalta tuntuu nykyistenkin kasvien hoito ja mullan rahtaaminen syksyisin pensaiden juurille.
Ihanaa on kuitenkin ollut, kun kirsikkatomaatit pieniä tomaatteja kypsyttää, aina suuhunsa voi napata ja niin hyviltä maistuukin
No päivä kerrallaan mennään, ei suuria haaveita, ei mitään muutakaan ihmeellistä, terveyttä, ja ihan hyvä on elää.

Kaikkea mukavaa toivottelen teille ikäihmiset.

Lue lisää

Lauantaita@

Keskiviikon "miesten työt" kostautuivat, olin kaupassa kun tunsin, että kävely tökkii, lonkkaa särki, ajoin kotiin ja rojahdin sänkyyn. Saunan löytyissä kivut alkoivat hellittää ja ilta sujui ongelmitta. Siis keskiviikon jälkimainingit löivät lonkkaan.

Eilinen päivä, neljä tuntia keskittynyttä tarinoiden monistusta ja kokoamista kokonaisuudeksi.

Sankkoniemen tarinat, olenkin kertonut, kirjoitin mökilläni joskus 2000- luvun alussa. Nyt olen koonnut kaikki tarinat yhteen. Otin kopiot oikoluvun jälkeen selkeyttääkseni minkälaisen jäljen haluan jättää itsestäni ja poikien lapsuudesta jälkipolville. Olen nyt pikku tytön mummo, joten koin asian tärkeäksi. Tarinoissa on tosi tapahtumiin perustuvat pohjat, mutta ne on väritetty vilkkaalla mielikuvituksellani. Kirja sisältää 19. tarinaa, muutaman runon sekä kuvituksen, jonka teen sen ajan valokuvista siten, että otan niistä mustavalkeat kopiot jotka väritän tarinan muotoon. Sivumääräksi tulee noin 100 -120. Tarinoilla haluan myös muistaa edesmennyttä hyvää ystävätärtäni Eevaa, joka elää vahvasti mukanani tarinoissa. Meillä oli Eevan kanssa tarkoitus koota yhdessä tämä kirja.

On ollut järkevää jakaa päivän tekemiset yhden teeman mukaan. Asiat ja keskittymiskyky pysyy kasassa ja tulosta syntyy. Yllätyinkin kuinka pystyin pävän aikana kokoamaan hajalla olleen kirjapaketin yhteen selkeään kasaan.
Tämä päivä olen ajatellut käyttäväni kirjan kuvitukseen.

Päivät tuntuvat karkaavan käsistä, tekemistä riittää, olenkin miettinyt olenko varmistautumassa siihen, että jos lähtöni tulee, tekemättömät työt on tehty. No, tunteet vellovat ylös ja alas, olenhan viettänyt aikaa menneisyyden onnellisissa päivissä, joten on palattava tähän päivään ja syysistutusten myötä katsottava luottavaisesti eteenpäin ja tulevaan kevääseen.

korpikirjailija kirjoitti:

Lauantaita@

Keskiviikon "miesten työt" kostautuivat, olin kaupassa kun tunsin, että kävely tökkii, lonkkaa särki, ajoin kotiin ja rojahdin sänkyyn. Saunan löytyissä kivut alkoivat hellittää ja ilta sujui ongelmitta. Siis keskiviikon jälkimainingit löivät lonkkaan.

Eilinen päivä, neljä tuntia keskittynyttä tarinoiden monistusta ja kokoamista kokonaisuudeksi.

Sankkoniemen tarinat, olenkin kertonut, kirjoitin mökilläni joskus 2000- luvun alussa. Nyt olen koonnut kaikki tarinat yhteen. Otin kopiot oikoluvun jälkeen selkeyttääkseni minkälaisen jäljen haluan jättää itsestäni ja poikien lapsuudesta jälkipolville. Olen nyt pikku tytön mummo, joten koin asian tärkeäksi. Tarinoissa on tosi tapahtumiin perustuvat pohjat, mutta ne on väritetty vilkkaalla mielikuvituksellani. Kirja sisältää 19. tarinaa, muutaman runon sekä kuvituksen, jonka teen sen ajan valokuvista siten, että otan niistä mustavalkeat kopiot jotka väritän tarinan muotoon. Sivumääräksi tulee noin 100 -120. Tarinoilla haluan myös muistaa edesmennyttä hyvää ystävätärtäni Eevaa, joka elää vahvasti mukanani tarinoissa. Meillä oli Eevan kanssa tarkoitus koota yhdessä tämä kirja.

On ollut järkevää jakaa päivän tekemiset yhden teeman mukaan. Asiat ja keskittymiskyky pysyy kasassa ja tulosta syntyy. Yllätyinkin kuinka pystyin pävän aikana kokoamaan hajalla olleen kirjapaketin yhteen selkeään kasaan.
Tämä päivä olen ajatellut käyttäväni kirjan kuvitukseen.

Päivät tuntuvat karkaavan käsistä, tekemistä riittää, olenkin miettinyt olenko varmistautumassa siihen, että jos lähtöni tulee, tekemättömät työt on tehty. No, tunteet vellovat ylös ja alas, olenhan viettänyt aikaa menneisyyden onnellisissa päivissä, joten on palattava tähän päivään ja syysistutusten myötä katsottava luottavaisesti eteenpäin ja tulevaan kevääseen.

Lue lisää

Aurinkoista huomenta jälleen!
Meitä on hellitty nyt aurinkoisilla päivillä, tällaisia
päiviä sanotaan täällä ”brittikesäksi”. Nimi on joh-
dettu Pyhästä Birgitasta, joka julistettiin pyhimyk-
seksi 7 lokakuuta. Näitten päivien tienoilla ollutta
lämmintä säätä alettiin kutsua ”brittimessukesäksi”
ja lyhennettiin myöhemmin brittikesäksi.
Sillä ei ole mitään tekemistä brittien kanssa.

Otin vähän ”ruskakuvia” lenkillä, mutta värit puitte
lehdissä johtuvat varmaan enemmän kuivuudesta,
eikä varsinaisesta ”syysmaalarista”, pakkasesta.
Hyvin tasaisen ruskeata on väritys. Harvoin täällä
etelämmssä pakkanen kirpaisee iloisemman värisillä
pensseleillä.

Kirjoitin eilen yhteydenotostani terveyskeskukseen,
josta tuli vastahakoinen vastaus, että pitäisi soittaa
heille, että voivat esittää lisäkysymyksiä, ennenkuin
voi varata ajan. - Olin päättänyt ”jurnottaa” viikon
päivät, kunnes Skoone-reissu on tehty ja on taas aikaa.
Mutta annas olla – kun tulin aamulla lenkiltä, niin posti-
lokerossa oli kirje terveyskeskuksesta ja kutsu tulla
vastaanotolle 3.11. – Ajattelin, että taisivat huomata,
että voi olla aihetta vilkaista tapausta sen enempää
kyselemättä, kun aikoinaan huomasivat kuinka huimissa
lukemissa verenpaineeni oli. – Sitä pressattiin sitten alas
kaikin menetelmin, ehkä liikaakin.

Tuosta jaksamisesta juttelin eilen puhelimessa siskonkin
kanssa. Hän kertoi omien lastensa ja lastenlastensa
kiireistä ja kovasta menosta, opiskeluista, harrastuksista,
matkoista. Ja että kukaan ei tahdo ehtiä ottaa yhteyttä ja
kuullostella, kuinka mummolla menee.

Sanoin, että läheiset elävät nyt sitä elämää, jota mekin
vielä muutama vuosikymmen sitten elimme ja suurin
huoli oli että pysymme aikataulussa ja että kaikki tärkeä
tulee tehtyä. Ei siinä paljon muita ajateltu.
Nyt olemme tässä ja ihmettelemme, mihin kaikki tuo aika
on hävinnyt: pienet lapset, työt, valvotut yöt. Emmehän
mekään ehtineet kysellä iäkkäiltä vanhemmiltamme, että
”kuinkas teillä hurisee”, meillä menee lujaa.
Olemme sivusta seuraajia ja yritämme selviytyä loppu-
suorasta kukin omalla tavallamme.

Tulevalla viikolla saan poikani pikavierailulle. Hän tulee
aivan sen takia, että haluan tavata rakkaimmat ystäväni
vielä kerran. Hän lupautui kuskiksi ja onhan hänkin tun-
tenut nämä ystävät pikkupojasta saakka, joten tehtävä
on hänellekin mieluinen. Kiva päästä pistäytymään aivan
eteläisimmässä Skoonessa.
Skoone on ensi viikon ”porkkana”.
Nauttikaa värikkäästä syksystä!
/MdK

Anonyymi00093 kirjoitti:

Aurinkoista huomenta jälleen!
Meitä on hellitty nyt aurinkoisilla päivillä, tällaisia
päiviä sanotaan täällä ”brittikesäksi”. Nimi on joh-
dettu Pyhästä Birgitasta, joka julistettiin pyhimyk-
seksi 7 lokakuuta. Näitten päivien tienoilla ollutta
lämmintä säätä alettiin kutsua ”brittimessukesäksi”
ja lyhennettiin myöhemmin brittikesäksi.
Sillä ei ole mitään tekemistä brittien kanssa.

Otin vähän ”ruskakuvia” lenkillä, mutta värit puitte
lehdissä johtuvat varmaan enemmän kuivuudesta,
eikä varsinaisesta ”syysmaalarista”, pakkasesta.
Hyvin tasaisen ruskeata on väritys. Harvoin täällä
etelämmssä pakkanen kirpaisee iloisemman värisillä
pensseleillä.

Kirjoitin eilen yhteydenotostani terveyskeskukseen,
josta tuli vastahakoinen vastaus, että pitäisi soittaa
heille, että voivat esittää lisäkysymyksiä, ennenkuin
voi varata ajan. - Olin päättänyt ”jurnottaa” viikon
päivät, kunnes Skoone-reissu on tehty ja on taas aikaa.
Mutta annas olla – kun tulin aamulla lenkiltä, niin posti-
lokerossa oli kirje terveyskeskuksesta ja kutsu tulla
vastaanotolle 3.11. – Ajattelin, että taisivat huomata,
että voi olla aihetta vilkaista tapausta sen enempää
kyselemättä, kun aikoinaan huomasivat kuinka huimissa
lukemissa verenpaineeni oli. – Sitä pressattiin sitten alas
kaikin menetelmin, ehkä liikaakin.

Tuosta jaksamisesta juttelin eilen puhelimessa siskonkin
kanssa. Hän kertoi omien lastensa ja lastenlastensa
kiireistä ja kovasta menosta, opiskeluista, harrastuksista,
matkoista. Ja että kukaan ei tahdo ehtiä ottaa yhteyttä ja
kuullostella, kuinka mummolla menee.

Sanoin, että läheiset elävät nyt sitä elämää, jota mekin
vielä muutama vuosikymmen sitten elimme ja suurin
huoli oli että pysymme aikataulussa ja että kaikki tärkeä
tulee tehtyä. Ei siinä paljon muita ajateltu.
Nyt olemme tässä ja ihmettelemme, mihin kaikki tuo aika
on hävinnyt: pienet lapset, työt, valvotut yöt. Emmehän
mekään ehtineet kysellä iäkkäiltä vanhemmiltamme, että
”kuinkas teillä hurisee”, meillä menee lujaa.
Olemme sivusta seuraajia ja yritämme selviytyä loppu-
suorasta kukin omalla tavallamme.

Tulevalla viikolla saan poikani pikavierailulle. Hän tulee
aivan sen takia, että haluan tavata rakkaimmat ystäväni
vielä kerran. Hän lupautui kuskiksi ja onhan hänkin tun-
tenut nämä ystävät pikkupojasta saakka, joten tehtävä
on hänellekin mieluinen. Kiva päästä pistäytymään aivan
eteläisimmässä Skoonessa.
Skoone on ensi viikon ”porkkana”.
Nauttikaa värikkäästä syksystä!
/MdK

Lue lisää

Sunnuntain harmaavoittoista huomenta, onneksi väritys mitä puut tarjoaa antaa näkymälle toisen ulottovuuden, maakeltaisen lehtien nurmikon peitteenä ja puiden sanoin kuvaamaton ihanuus.
Ei kauankaan, kun maisema muuttuu, ruskeaa ikävän näköistä tarjoilee luonto, kunnes lumi maiseman muuttaa.
Sitten uudet näkymät ja yllätykset, talven tullen myös satumaisia näkymiä saamme nähdä.
Luonnon monimuotoisuus elämän intoa voi hyvinkin lisätä ja vanhemmiten sen arvon huomaa.

Tuo verenpaineen itse mittaus voi olla harhaa, minäkin olen mittaillut ja tulokset aina vaan hyviä, herääkin kysymys näyttääkö koneeni oikein, pitäisi käydä asiantuntijoiden mittauksissa.
Suurempia oireita ei mistään ja niin se aina jää vain tuohon" pitäisi" toteuttamatta.
Hyvä, että sait kuitenkin jo kutsun tarkastukseen, vaikka aika pitkällä jo ollaan marraskuulla, ehtii verenpaineesi heilahdella.
Kivaa matkaa sinne ystävien luokse ja vielä poikasi saat matkaseuraksi, se jo ilo sinänsä, verenpainekin voi tasaantua.
Tuon lapsien unohtelun minäkin olen huomannut, ei aikaa äidille, koetan puolustella, että heillä on kiireensä, mutta hieman loukkaantunutkin olen.
Tytär useimmin muistaa, mutta pojalla kyllä tosi on tuo kiire, sen ymmärränkin, vaikka soittaminen ei aikaa paljon veisikään.
Hvinhän tässä pärjäilen, turhaa narinaa vaan pitää esiin tuoda.

Kyllä se ruumiillinen työ veronsa ottaa korpikirjailija, sen olen huomannut elämäni matkalla minäkin, mutta kun tietää vaivan syyn ja senkin, että kunto kohenee, sen kestää.
Jaksat vielä noita tarinoita kirjoitella ja aineistoja etsiä ja koota yhteen, hienoa, minulla ei kärsivällisyyttä sen kaltaiseen.
Onhan se niinkin, kun halua riittää saada jotain tuonkin kaltaista aikaan, se myös kestävyyttä ja keskittymistä antaa.

Minulla vaan useinkin mieleen tulee ne monet kirjoittajaystävät, joita ei ole näkynyt palstallakaan, mikä on heidän olonsa ja elonsa nykyisin.
Niinhän se on, vuosia pyörineet, mukana aina olleet , heitä kaipaa ja kumminkin kaiken loppuminen eteen tulee ja unohdus valtaa, syystä tai toisesta.
Monia on tottunut kirjoitellen vuosia tapaamaan ja ei ihme jos ikävä heitä on.
Mikään entinen ei palaa, sekin on tosiasia.

Tytär tuli mökiltään ja haki hänelle keittämäni punajuuret, kurkkusalaatin, kun ei itse niitä saanut aikaiseksi.
Pitsan tein eilen ja tulikin niin ruokaisa, että nälkä sillä siirtyy, annoin osan tyttären mukaan, iltapalaksi.
Nyt sunnuntain viettoon, vaikka ei se paljonkaan arjesta muutu, mutta vanhalta muistilta jotenkin kokee juhlavammaksi.

Iloa pilvien allekin ja sateeseenkin, siitä se päivä vielä paistettaan antaa.

Hil-la kirjoitti:

Sunnuntain harmaavoittoista huomenta, onneksi väritys mitä puut tarjoaa antaa näkymälle toisen ulottovuuden, maakeltaisen lehtien nurmikon peitteenä ja puiden sanoin kuvaamaton ihanuus.
Ei kauankaan, kun maisema muuttuu, ruskeaa ikävän näköistä tarjoilee luonto, kunnes lumi maiseman muuttaa.
Sitten uudet näkymät ja yllätykset, talven tullen myös satumaisia näkymiä saamme nähdä.
Luonnon monimuotoisuus elämän intoa voi hyvinkin lisätä ja vanhemmiten sen arvon huomaa.

Tuo verenpaineen itse mittaus voi olla harhaa, minäkin olen mittaillut ja tulokset aina vaan hyviä, herääkin kysymys näyttääkö koneeni oikein, pitäisi käydä asiantuntijoiden mittauksissa.
Suurempia oireita ei mistään ja niin se aina jää vain tuohon" pitäisi" toteuttamatta.
Hyvä, että sait kuitenkin jo kutsun tarkastukseen, vaikka aika pitkällä jo ollaan marraskuulla, ehtii verenpaineesi heilahdella.
Kivaa matkaa sinne ystävien luokse ja vielä poikasi saat matkaseuraksi, se jo ilo sinänsä, verenpainekin voi tasaantua.
Tuon lapsien unohtelun minäkin olen huomannut, ei aikaa äidille, koetan puolustella, että heillä on kiireensä, mutta hieman loukkaantunutkin olen.
Tytär useimmin muistaa, mutta pojalla kyllä tosi on tuo kiire, sen ymmärränkin, vaikka soittaminen ei aikaa paljon veisikään.
Hvinhän tässä pärjäilen, turhaa narinaa vaan pitää esiin tuoda.

Kyllä se ruumiillinen työ veronsa ottaa korpikirjailija, sen olen huomannut elämäni matkalla minäkin, mutta kun tietää vaivan syyn ja senkin, että kunto kohenee, sen kestää.
Jaksat vielä noita tarinoita kirjoitella ja aineistoja etsiä ja koota yhteen, hienoa, minulla ei kärsivällisyyttä sen kaltaiseen.
Onhan se niinkin, kun halua riittää saada jotain tuonkin kaltaista aikaan, se myös kestävyyttä ja keskittymistä antaa.

Minulla vaan useinkin mieleen tulee ne monet kirjoittajaystävät, joita ei ole näkynyt palstallakaan, mikä on heidän olonsa ja elonsa nykyisin.
Niinhän se on, vuosia pyörineet, mukana aina olleet , heitä kaipaa ja kumminkin kaiken loppuminen eteen tulee ja unohdus valtaa, syystä tai toisesta.
Monia on tottunut kirjoitellen vuosia tapaamaan ja ei ihme jos ikävä heitä on.
Mikään entinen ei palaa, sekin on tosiasia.

Tytär tuli mökiltään ja haki hänelle keittämäni punajuuret, kurkkusalaatin, kun ei itse niitä saanut aikaiseksi.
Pitsan tein eilen ja tulikin niin ruokaisa, että nälkä sillä siirtyy, annoin osan tyttären mukaan, iltapalaksi.
Nyt sunnuntain viettoon, vaikka ei se paljonkaan arjesta muutu, mutta vanhalta muistilta jotenkin kokee juhlavammaksi.

Iloa pilvien allekin ja sateeseenkin, siitä se päivä vielä paistettaan antaa.

Lue lisää

Päivää@

Päivä jo pitkällä, nukuin pitkään, ei ole suorituspaineita niin mikäpä hänessä maata.

Olen itsekin ihmetellyt minne kirjoittajat ovat kadonneet. Minulle tämä yhteys on tärkeä, yleensä kun kirjoitan hahmottelen samalla päiväni kulun.

Yhteys vaikka yhteenkin kirjoittajaan riittää minulle. Sitähän sanotaan, että kun väki vähenee pidot paranee.

Jos ei tunne tarvetta kirjoittaa arjestaan niin voi lukea, lukeminen kannattaa ; ))

Yleensä kirjoittamani suunnitelmat toteutuvat. Kuten eilenkin piirsin kaksi kuvituskuvaa ja tänään tarkoitukseni on piirtää kansikuva tarinakirjaani.

Kirjoittamalla tänne, ikäänkuin sitoudun suunnitelmiin.

Lonkkani on vielä vihainen multasäkeille, mutta eiköhän pian toivu kun huilailen. Sateinen päivä, tosin juuri nyt aurinko ilmoittaa olevansa jonkun pilven raossa.

Sain eilen valokuvia lapsenlapsestani. Iloinen hyväntuulinen tytön tyllerö. Nukkuu ja syö hyvin, isäänsä tullut ; )

Hil-la kirjoitti:

Sunnuntain harmaavoittoista huomenta, onneksi väritys mitä puut tarjoaa antaa näkymälle toisen ulottovuuden, maakeltaisen lehtien nurmikon peitteenä ja puiden sanoin kuvaamaton ihanuus.
Ei kauankaan, kun maisema muuttuu, ruskeaa ikävän näköistä tarjoilee luonto, kunnes lumi maiseman muuttaa.
Sitten uudet näkymät ja yllätykset, talven tullen myös satumaisia näkymiä saamme nähdä.
Luonnon monimuotoisuus elämän intoa voi hyvinkin lisätä ja vanhemmiten sen arvon huomaa.

Tuo verenpaineen itse mittaus voi olla harhaa, minäkin olen mittaillut ja tulokset aina vaan hyviä, herääkin kysymys näyttääkö koneeni oikein, pitäisi käydä asiantuntijoiden mittauksissa.
Suurempia oireita ei mistään ja niin se aina jää vain tuohon" pitäisi" toteuttamatta.
Hyvä, että sait kuitenkin jo kutsun tarkastukseen, vaikka aika pitkällä jo ollaan marraskuulla, ehtii verenpaineesi heilahdella.
Kivaa matkaa sinne ystävien luokse ja vielä poikasi saat matkaseuraksi, se jo ilo sinänsä, verenpainekin voi tasaantua.
Tuon lapsien unohtelun minäkin olen huomannut, ei aikaa äidille, koetan puolustella, että heillä on kiireensä, mutta hieman loukkaantunutkin olen.
Tytär useimmin muistaa, mutta pojalla kyllä tosi on tuo kiire, sen ymmärränkin, vaikka soittaminen ei aikaa paljon veisikään.
Hvinhän tässä pärjäilen, turhaa narinaa vaan pitää esiin tuoda.

Kyllä se ruumiillinen työ veronsa ottaa korpikirjailija, sen olen huomannut elämäni matkalla minäkin, mutta kun tietää vaivan syyn ja senkin, että kunto kohenee, sen kestää.
Jaksat vielä noita tarinoita kirjoitella ja aineistoja etsiä ja koota yhteen, hienoa, minulla ei kärsivällisyyttä sen kaltaiseen.
Onhan se niinkin, kun halua riittää saada jotain tuonkin kaltaista aikaan, se myös kestävyyttä ja keskittymistä antaa.

Minulla vaan useinkin mieleen tulee ne monet kirjoittajaystävät, joita ei ole näkynyt palstallakaan, mikä on heidän olonsa ja elonsa nykyisin.
Niinhän se on, vuosia pyörineet, mukana aina olleet , heitä kaipaa ja kumminkin kaiken loppuminen eteen tulee ja unohdus valtaa, syystä tai toisesta.
Monia on tottunut kirjoitellen vuosia tapaamaan ja ei ihme jos ikävä heitä on.
Mikään entinen ei palaa, sekin on tosiasia.

Tytär tuli mökiltään ja haki hänelle keittämäni punajuuret, kurkkusalaatin, kun ei itse niitä saanut aikaiseksi.
Pitsan tein eilen ja tulikin niin ruokaisa, että nälkä sillä siirtyy, annoin osan tyttären mukaan, iltapalaksi.
Nyt sunnuntain viettoon, vaikka ei se paljonkaan arjesta muutu, mutta vanhalta muistilta jotenkin kokee juhlavammaksi.

Iloa pilvien allekin ja sateeseenkin, siitä se päivä vielä paistettaan antaa.

Lue lisää

"Tuo verenpaineen itse mittaus voi olla harhaa, minäkin olen mittaillut ja tulokset aina vaan hyviä, herääkin kysymys näyttääkö koneeni oikein, pitäisi käydä asiantuntijoiden mittauksissa.
Suurempia oireita ei mistään ja niin se aina jää vain tuohon" pitäisi" toteuttamatta."

Kyllä kotikone yleensä oikein näyttää.
Hieno homma jos arvot ovat kunnossa.
Ikäihmisillä on kaksikikin lääkettä verenpaineen hoitoon.
Mutta se on yksilöllisistä.
Terveet elämäntavat pitävät paineet kunnossa.

korpikirjailija kirjoitti:

Päivää@

Päivä jo pitkällä, nukuin pitkään, ei ole suorituspaineita niin mikäpä hänessä maata.

Olen itsekin ihmetellyt minne kirjoittajat ovat kadonneet. Minulle tämä yhteys on tärkeä, yleensä kun kirjoitan hahmottelen samalla päiväni kulun.

Yhteys vaikka yhteenkin kirjoittajaan riittää minulle. Sitähän sanotaan, että kun väki vähenee pidot paranee.

Jos ei tunne tarvetta kirjoittaa arjestaan niin voi lukea, lukeminen kannattaa ; ))

Yleensä kirjoittamani suunnitelmat toteutuvat. Kuten eilenkin piirsin kaksi kuvituskuvaa ja tänään tarkoitukseni on piirtää kansikuva tarinakirjaani.

Kirjoittamalla tänne, ikäänkuin sitoudun suunnitelmiin.

Lonkkani on vielä vihainen multasäkeille, mutta eiköhän pian toivu kun huilailen. Sateinen päivä, tosin juuri nyt aurinko ilmoittaa olevansa jonkun pilven raossa.

Sain eilen valokuvia lapsenlapsestani. Iloinen hyväntuulinen tytön tyllerö. Nukkuu ja syö hyvin, isäänsä tullut ; )

Lue lisää

Nyt tuli videopätkä mummin prinsessasta, konttaaminen on alkanut ; ))

Hil-la kirjoitti:

Sunnuntain harmaavoittoista huomenta, onneksi väritys mitä puut tarjoaa antaa näkymälle toisen ulottovuuden, maakeltaisen lehtien nurmikon peitteenä ja puiden sanoin kuvaamaton ihanuus.
Ei kauankaan, kun maisema muuttuu, ruskeaa ikävän näköistä tarjoilee luonto, kunnes lumi maiseman muuttaa.
Sitten uudet näkymät ja yllätykset, talven tullen myös satumaisia näkymiä saamme nähdä.
Luonnon monimuotoisuus elämän intoa voi hyvinkin lisätä ja vanhemmiten sen arvon huomaa.

Tuo verenpaineen itse mittaus voi olla harhaa, minäkin olen mittaillut ja tulokset aina vaan hyviä, herääkin kysymys näyttääkö koneeni oikein, pitäisi käydä asiantuntijoiden mittauksissa.
Suurempia oireita ei mistään ja niin se aina jää vain tuohon" pitäisi" toteuttamatta.
Hyvä, että sait kuitenkin jo kutsun tarkastukseen, vaikka aika pitkällä jo ollaan marraskuulla, ehtii verenpaineesi heilahdella.
Kivaa matkaa sinne ystävien luokse ja vielä poikasi saat matkaseuraksi, se jo ilo sinänsä, verenpainekin voi tasaantua.
Tuon lapsien unohtelun minäkin olen huomannut, ei aikaa äidille, koetan puolustella, että heillä on kiireensä, mutta hieman loukkaantunutkin olen.
Tytär useimmin muistaa, mutta pojalla kyllä tosi on tuo kiire, sen ymmärränkin, vaikka soittaminen ei aikaa paljon veisikään.
Hvinhän tässä pärjäilen, turhaa narinaa vaan pitää esiin tuoda.

Kyllä se ruumiillinen työ veronsa ottaa korpikirjailija, sen olen huomannut elämäni matkalla minäkin, mutta kun tietää vaivan syyn ja senkin, että kunto kohenee, sen kestää.
Jaksat vielä noita tarinoita kirjoitella ja aineistoja etsiä ja koota yhteen, hienoa, minulla ei kärsivällisyyttä sen kaltaiseen.
Onhan se niinkin, kun halua riittää saada jotain tuonkin kaltaista aikaan, se myös kestävyyttä ja keskittymistä antaa.

Minulla vaan useinkin mieleen tulee ne monet kirjoittajaystävät, joita ei ole näkynyt palstallakaan, mikä on heidän olonsa ja elonsa nykyisin.
Niinhän se on, vuosia pyörineet, mukana aina olleet , heitä kaipaa ja kumminkin kaiken loppuminen eteen tulee ja unohdus valtaa, syystä tai toisesta.
Monia on tottunut kirjoitellen vuosia tapaamaan ja ei ihme jos ikävä heitä on.
Mikään entinen ei palaa, sekin on tosiasia.

Tytär tuli mökiltään ja haki hänelle keittämäni punajuuret, kurkkusalaatin, kun ei itse niitä saanut aikaiseksi.
Pitsan tein eilen ja tulikin niin ruokaisa, että nälkä sillä siirtyy, annoin osan tyttären mukaan, iltapalaksi.
Nyt sunnuntain viettoon, vaikka ei se paljonkaan arjesta muutu, mutta vanhalta muistilta jotenkin kokee juhlavammaksi.

Iloa pilvien allekin ja sateeseenkin, siitä se päivä vielä paistettaan antaa.

Lue lisää

Iltaa! Mitenkähän monta viestiä olen tänne kirjoittanut ja jättänyt lähetämättä ? Kun ovat alkaneet tuntua "tänne sopimattomilta"...))

Viimekertaisten nuhteiden jälkeen ajattelin pysyä poissa - ainakin toistaiseksi - kun vaikuttaa siltä, että me vakirjoittajat joudumme kukin vuorollamme nokittaviksi ja milloin minkäkinlaisen tarinan keskushenkilöksi: juoruilua ja tilille vetämistä, muun muassa.
En oikein voi sitä nähdä "leppoisana kahvipöytäkeskusteluna" jollaisena ikäryhmäosioitakin aikanaan mainostettiin.

Parhaillaan täällä taitaa olla meneillään jonkinlainen persujahti, minkä avulla puhtoiset tahtovat kiillottaa omaa julkikuvaansa. Se vaan tuntuu jo niin läpinäkyvältä, että näyttäisi trollitehtaan tuotokselta.

Nojatuoli/kiikkustuoli on kuitekin pysynyt pystyssä - kiitos Hil-la, Mdk ja muut vakikirjoittajat. Itse olen kyllä seuraillut kirjoittelua ja usein on tehnyt mieli itsekin kirjoittaa, mutta myös arjen kuorma on sitä estänyt ja
kun kuitenkin tahdon säilyttää painopisteen siellä "oikean elämän" puolella, some joutuu väistymään.

Syksyn työt ovat itselläni vielä "vaiheessa" kuten aloitettu kuolinsiivouskin. Se on kyllä osoittautunut aika epätoivoiseksi tehtäväksi kotiarkistoni osalta. Helpoin osuus: aikakauslehtien vuosikertojen hävitys vielä onnistuu jotenkin, kun voi plarata lehtiä ja repäistä kiinnostavan artikkelin talteen.
Toisinaan sattuu silmiin myös tutun - tai oma- kirjoitus ja niiden kohdalla pysähtyy ja muistelee, vaikkeivät ne nyt niin ihmeellisiä olisi.

Myös järjestölehdet liippaavat läheltä, koskettavat omaa elämänpiiriä puhumattakaan henkilökohtaisista kirjeistä, jotka kuitenkin sisältävät omaa historiaa ja ovat säilyttämisen väärti.
Minulta puuttuu myös silppuri ja muilla konstin hävittämien on työlästä - paperin polttamistakaan ei suositella.

Onneksi mitään uutta vaivaa ei ole tullut, ehkä tuo syksyn marjastaminen ja pitkät metsälenkit olivat terveydeksi vaikka niistä väsyikin.
Verenpainekin on pysynyt hyvänä, runsas liikkuminen on tietysti auttanut ja/tai sitten se suositus, minkä Youtubesta bongasin: kaura, rasvainen kala ja valkosipuli - niitä lisää ruokavalioon !

Lapsenlapset ovat jostakin syystä aktivoituneet vierailujen suhteen. Olin tyttöjen osalta jo luovuttanut, kokenut, että heillä on lähempänä nuoret ja aktiiviset isovanhemmat, sellaiset jotka jaksavat kuluttaa, mökkeillä ja matkustaa, minulla ei ole "mitään annettavaa" kun en mitään niistä harrasta. Näyttäisi kuitenkin siltä, että pelkkä tapahtumattomuus, missä kuitenkin on kiinnostusta ja läsnäoloa riittäisi heille. Ainakin joskus..))
Ja mielikuvitus meillä on yhteisenä, heittäytyminen on helppoa.

Myös mittava lukumaraton minulla on meneillään. Jouduin jättämään 750-sivuisen Thomas Mannin Taikavuoren kesken kun sain kirjastosta kaikki kolme varaamaani kirjaa luettavaksi. Ehkä kirjoitan niistä muualle.
Yksi isompi tapaaminenkin tulee järjestettäväksi ja pienempiä tietysti...
Katsotaan mihin voimat riittävät.

Joskus on ollut puhetta unista täällä ja olen kertonut, että muutama vuosikymmen (!) sitten harrastin unitutkimusta paljonkin. Laskin, että kirjahyllyssäni on tusinan verran aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

En kuitenkaan itse näe enne- enkä juuri selkouniakaan, mutta nyt kun olin ollut pitkään stressaantunut, ahdistunutkin, näin unessa kaksi kalaa. Ne olivat kuivalla maalla, mutta elossa, liikehtivät.
Kala on hyvä symboli ja olen taipuvainen ajattelemaan, että tuon unen jälkeen jotakin uutta järjestystä tuli sisimpääni, ahdistus ainakin on poissa. "Sama kudos meissä kuin on unelmissa" (Shakespeare) ja
kyllä tiedekin katsoo, että uni, unennäkö, on oman tajuntamme kerros ja ennen muuta se on meidän puolellamme..))

Kyllä kohtuullista varmasti olisi, että me vakikirjoittajat tulisimme välillä "ilmoittautumaan" - kuten ynnämuu aikanaan teki - jos olemme pitempään poissa. Ainakin me pitkään kirjoittaneet olemme tulleet vuosien varrella niin tutuiksi, että vähintäinkin huolestumme, ellemme tiedä mitä kollegalla on meneillään...

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, puhelu odottaa..))
demeter1

Sunnuntai-iltapäivää!
Iltapäivälle on tämäkin päivä jo ehtinyt. Tunnit ovat vilahtaneet
jo alkuviikon tapahtumia valmistellessa, kun vielä ovat muistissa.
Voimille nämä työt käy,, nokoset olen ehtinyt ottaa ja join kahvit
kanelipullan kera, että virkistyn loppuillaksi.

TV:ssä puhuivat päivän puheenaiheesta: täällä meillä vietetään
kanelipullan päivää. - Leivoin minäkin eilen oikein suuria kaneli-
pullia mukaanvietäväksi Skooneen. En ole leiponut pitkiin ai-
koihin muuta kuin ruokaleipää, joskus harvoin jonkun kakun,
jos on joku vieras tulossa. Karjalanpiirakoita tekisin myös useam-
min, mutta kun on keitettävä puuro ja odoteltava sen jäähtymistä.
Täällä olisi valmista puuroa myynnissä, mutta kun ruotsalaiset
laittavat tuntuvasti sokeria puuroonkin, niin jää ostamatta. On vaan
odoteltava sitä "extra touhukasta" päivää, jolloin keitän paksun riisi-
vellin jo illalla, niin se on yön aikana sakeutunut juuri sopivaksi piira-
koiden täytteeksi. Lisään vaan kananmunan sakeuttajaksi juuri ennen
kun otan kattilan pois liedeltä. Siitä on sekin hyöty, ettei puuro valu
reunojen yli paistaessa. - Äidin opettama kikka.

Suomessa on kuulemma ajankohtainen puheenaihe, leipomiseen sekin
liittyy, nimittäin että asiakkaat haluavat ostaa valmiiksi siivutettua
leipää. Siivutettua minäkin ostan usein ja jaan sen päiväannoksiin,
pakasteeseen, niin ei leipäsiivut ehdi kuivahtaa leipälaatikossa.
Jos leipää ei ole siivutettu, niin piankos sen itsekin tekee ja laittaa
annospakkauksiin.

Toinen puheenaihe Suomessa tuntuu olevan (on täällä meilläkin),
että opettajat saattavat joutua lähettämään joitakin oppilaita pois
luokasta musiikkituntien ajaksi perheen vakaumuksen vuoksi.
Täällä on samoja ongelmia, suvivirttä ei esim. voida laulaa keväällä
lukukauden päätteeksi, niinkuin on vuosikymmenien ajan tehty.
Koulujen tasa-arvo ja opetussuunnitelmien sitovuus ovat vaakalau-
dalla.

Nyt alan kirjoittaa paperille aiheita, joissa toivon poikani auttavan
minua. Eniten on näitä "konna ja koneihminen"-juttuja, mutta
pyydän myös kuskaamaan muutamia painavampia ostoksia teke-
mään. On hamstraamisesta kysymys. - Ja tiistaina sitten menee
koko päivä reissussa. - Keskiviikkona on järjestyksen palautus-
päivä, jonka jälkeen alkaa taas tämä normaali arki joulua kohti.
Eläkää terveenä! (sanovat saamelaiset)
/MdK

Anonyymi00095 kirjoitti:

Sunnuntai-iltapäivää!
Iltapäivälle on tämäkin päivä jo ehtinyt. Tunnit ovat vilahtaneet
jo alkuviikon tapahtumia valmistellessa, kun vielä ovat muistissa.
Voimille nämä työt käy,, nokoset olen ehtinyt ottaa ja join kahvit
kanelipullan kera, että virkistyn loppuillaksi.

TV:ssä puhuivat päivän puheenaiheesta: täällä meillä vietetään
kanelipullan päivää. - Leivoin minäkin eilen oikein suuria kaneli-
pullia mukaanvietäväksi Skooneen. En ole leiponut pitkiin ai-
koihin muuta kuin ruokaleipää, joskus harvoin jonkun kakun,
jos on joku vieras tulossa. Karjalanpiirakoita tekisin myös useam-
min, mutta kun on keitettävä puuro ja odoteltava sen jäähtymistä.
Täällä olisi valmista puuroa myynnissä, mutta kun ruotsalaiset
laittavat tuntuvasti sokeria puuroonkin, niin jää ostamatta. On vaan
odoteltava sitä "extra touhukasta" päivää, jolloin keitän paksun riisi-
vellin jo illalla, niin se on yön aikana sakeutunut juuri sopivaksi piira-
koiden täytteeksi. Lisään vaan kananmunan sakeuttajaksi juuri ennen
kun otan kattilan pois liedeltä. Siitä on sekin hyöty, ettei puuro valu
reunojen yli paistaessa. - Äidin opettama kikka.

Suomessa on kuulemma ajankohtainen puheenaihe, leipomiseen sekin
liittyy, nimittäin että asiakkaat haluavat ostaa valmiiksi siivutettua
leipää. Siivutettua minäkin ostan usein ja jaan sen päiväannoksiin,
pakasteeseen, niin ei leipäsiivut ehdi kuivahtaa leipälaatikossa.
Jos leipää ei ole siivutettu, niin piankos sen itsekin tekee ja laittaa
annospakkauksiin.

Toinen puheenaihe Suomessa tuntuu olevan (on täällä meilläkin),
että opettajat saattavat joutua lähettämään joitakin oppilaita pois
luokasta musiikkituntien ajaksi perheen vakaumuksen vuoksi.
Täällä on samoja ongelmia, suvivirttä ei esim. voida laulaa keväällä
lukukauden päätteeksi, niinkuin on vuosikymmenien ajan tehty.
Koulujen tasa-arvo ja opetussuunnitelmien sitovuus ovat vaakalau-
dalla.

Nyt alan kirjoittaa paperille aiheita, joissa toivon poikani auttavan
minua. Eniten on näitä "konna ja koneihminen"-juttuja, mutta
pyydän myös kuskaamaan muutamia painavampia ostoksia teke-
mään. On hamstraamisesta kysymys. - Ja tiistaina sitten menee
koko päivä reissussa. - Keskiviikkona on järjestyksen palautus-
päivä, jonka jälkeen alkaa taas tämä normaali arki joulua kohti.
Eläkää terveenä! (sanovat saamelaiset)
/MdK

Lue lisää

Huomenta uuden viikon alkuun, tavoistaan poikkeamatta syys merkkejään jakaa.
Olipa mukava kuulla demeterin kertomaa, en kuitenkaan paineita toivo lähettäväni, kun teitä kaipailen, omasta itsestä pulppuavaa intoa ja elämää haluaisin kuulla ja sitähän taas aimo annoksen annoitkin, kiitos siitä.
Mukava sekin, että olet terveenä saanut olla, kyllä se metsässä liikkuminen voimia antaa ja mielialankin piristää.
Kalaa on minullakin pakkasessa, mutta jostakin syystä ei oikein maistu, mutta totta kai ne valmistan ja syön, kuhaa on monta filettä ja yksi iso ahven, fileinä sekin.
Kovin rasvaisia eivät ole, mutta voissa paistan, kun mielestäni öljyssä paistettu ei semminkään minulle maistu, loheen olen kyllästynyt, siinähän sitä terveellistä rasvaa olisi.

Iloa tuottaa tuo pienen lapsen kehityksen seuranta, mitä korpikirjailija on päässyt kokemaan, varmaan joskus iloiten tarinoitasi pyytää lukemaan ja kuvia katselemaan.

Olen oikein iloinen pienestä lääkemäärästä mitä joudun ottamaan ja melko oireettomana olen pysynyt minkään suhteen, tai ainakin näin luulen, kai siksi en kokeita liioin halua edes ottaa, ilmenisi jotain uutta.
Olisi ihana vaivoista vapaana elellä elonsa loppuun, vaikka eihän sitä ihan ilman pääse, aina jostain nipistelee.

Varmaan antoisa päiväsi oli Paloma ja nuo vanhan ajan ruuat minuakin kiehtoo.
Vaatimatonta oli ruoka, mutta sillä jaksoivat raskaatkin vaivat hoitaa.

Nuo valmisruuat eivät liioin houkuta ja jos aamupuurikin pitää valmiina ostaa, mukavaksi on mennyt, no taas siis minun mielipiteeni.
No minä putoan mielihyvin kelkasta tämänkin asian suhteen.
En ole koskaan ymmärtänyt sitäkään, että meidän suomenkansalaisten on pakko perinteitämme muuttaa, lähinnä nyt tuo suvisirsi mistä on puhetta pidetty.
Suomessa eletään omin tavoin ja ne ei ole vaikeaakaan toteuttaa, olemmehan omat tapamme aikaan saaneet ja ne kuuluu säilyttää.
Perinteitämme ei pidä muuttaa kenenkään maahan muuttaneen vuoksi, kyllä heidän on tapoihimme sopeuduttava.
Minulla ei ole mitään muuta kielteistä sanottavaa maahan muuttaneista, mutta tapamme on heidänkin hyväksyttävä ja siihen perään piste.
Heillä omat tapansa, kulttuurinsa, ei niitäkään tarvitse muuksi muuttaa, mutta suomen kansalaisina heidän on hyväksyttävä meidän kulttuuri.
Jos se ei käy, heillä on oikeus olla tulematta näihin tilaisuuksiin.
Taas minun ajatus, ei monikaan näiden tapojen poistamista hyväksy.
Onnea sinulle ja mukavia yhdessä oloja MdK ystäviesi ja poikasi kanssa.

Tästäpä on hyvä jatkaa , onnellista päivää teille kaikille.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta uuden viikon alkuun, tavoistaan poikkeamatta syys merkkejään jakaa.
Olipa mukava kuulla demeterin kertomaa, en kuitenkaan paineita toivo lähettäväni, kun teitä kaipailen, omasta itsestä pulppuavaa intoa ja elämää haluaisin kuulla ja sitähän taas aimo annoksen annoitkin, kiitos siitä.
Mukava sekin, että olet terveenä saanut olla, kyllä se metsässä liikkuminen voimia antaa ja mielialankin piristää.
Kalaa on minullakin pakkasessa, mutta jostakin syystä ei oikein maistu, mutta totta kai ne valmistan ja syön, kuhaa on monta filettä ja yksi iso ahven, fileinä sekin.
Kovin rasvaisia eivät ole, mutta voissa paistan, kun mielestäni öljyssä paistettu ei semminkään minulle maistu, loheen olen kyllästynyt, siinähän sitä terveellistä rasvaa olisi.

Iloa tuottaa tuo pienen lapsen kehityksen seuranta, mitä korpikirjailija on päässyt kokemaan, varmaan joskus iloiten tarinoitasi pyytää lukemaan ja kuvia katselemaan.

Olen oikein iloinen pienestä lääkemäärästä mitä joudun ottamaan ja melko oireettomana olen pysynyt minkään suhteen, tai ainakin näin luulen, kai siksi en kokeita liioin halua edes ottaa, ilmenisi jotain uutta.
Olisi ihana vaivoista vapaana elellä elonsa loppuun, vaikka eihän sitä ihan ilman pääse, aina jostain nipistelee.

Varmaan antoisa päiväsi oli Paloma ja nuo vanhan ajan ruuat minuakin kiehtoo.
Vaatimatonta oli ruoka, mutta sillä jaksoivat raskaatkin vaivat hoitaa.

Nuo valmisruuat eivät liioin houkuta ja jos aamupuurikin pitää valmiina ostaa, mukavaksi on mennyt, no taas siis minun mielipiteeni.
No minä putoan mielihyvin kelkasta tämänkin asian suhteen.
En ole koskaan ymmärtänyt sitäkään, että meidän suomenkansalaisten on pakko perinteitämme muuttaa, lähinnä nyt tuo suvisirsi mistä on puhetta pidetty.
Suomessa eletään omin tavoin ja ne ei ole vaikeaakaan toteuttaa, olemmehan omat tapamme aikaan saaneet ja ne kuuluu säilyttää.
Perinteitämme ei pidä muuttaa kenenkään maahan muuttaneen vuoksi, kyllä heidän on tapoihimme sopeuduttava.
Minulla ei ole mitään muuta kielteistä sanottavaa maahan muuttaneista, mutta tapamme on heidänkin hyväksyttävä ja siihen perään piste.
Heillä omat tapansa, kulttuurinsa, ei niitäkään tarvitse muuksi muuttaa, mutta suomen kansalaisina heidän on hyväksyttävä meidän kulttuuri.
Jos se ei käy, heillä on oikeus olla tulematta näihin tilaisuuksiin.
Taas minun ajatus, ei monikaan näiden tapojen poistamista hyväksy.
Onnea sinulle ja mukavia yhdessä oloja MdK ystäviesi ja poikasi kanssa.

Tästäpä on hyvä jatkaa , onnellista päivää teille kaikille.

Lue lisää

On tässä vähän joutoaikaa, ennenkuin ”tapahtumaketju”
lähtee käyntiin. - Katkonaisesti nukuin, mielessä pyöri
asiat, jotka pitäisi muistaa kun on apua tulosa.
Heräsin aikaisin ja pistin merkille, että aamut alkavat olla
hämärämpiä, mutta kohtahan se on kesäaika almanakan
mukaan loppu, ja päästään harjoittelemaan talven tuloa.

Lähdin lenkille, lämpöä jo näin aikaisin +14º ja muutama
aste tulee lisää päivän aikana. Hämärää oli vielä, mutta
lenkki tuli tehtyä.
TV-uutisissa näyttivät tilastoja ihmisten nettikeskusteluihin
osallistumisesta. Tilastot näyttivät voimakasta laskua osal-
listumisessa. Joten näyttää olevan aivan luonnollista kehi-
tystä näillekin sivuille. Erityisen varteenotettavaa, että mie-
het näyttävät kyllästyneet netteilyyn enemmän kuin naiset.
Kelaavat vaan laiskasti sivustoja, mutta eivät osallistu itse
niin paljon keskusteluun.
Eikä ihme…

Veljen tyttäreltä oli tullut viesti että rekisteröisin itseni
sivustolle, josta voin katsella hänen väitöstilaisuuttaan
Chigacossa netin välityksellä, kun en pääse paikan päälle.
Tuntuu ettei ole kauan kun olin talvilomalla Suomessa ja
leikimme Liisa ihmemaassa ulkona. Oli kantohanki.
Olin piirtänyt hankeen luolan oven ja viereen pullon.
Tiesimme, että pullossa oli ”taikajuomaa”, tyttö otti muka
pullon ja joi siitä. – Ykskaks hanki petti hänen allaan ja hän
säikähti, että nyt hän tosissaan joutuu maanalaisiin luoliin
seikkailemaan! 😊
Hän muistaa nämä leikkimme ja on nyt elämän seikkailujen
yhdessä vaiheessa, jota pääsen todistamaan netin välityk-
sellä.
Pakko se on tunnustaa olevansa vanha.

Pojalta tuli myös viesti, että on lähtövalmis. Meillä tulee
olemaan muutama kiireinen ja tapahtumarikas päivä.
Vauhdikasta viikkoa teille muillekin!
/MdK

Hil-la kirjoitti:

Huomenta uuden viikon alkuun, tavoistaan poikkeamatta syys merkkejään jakaa.
Olipa mukava kuulla demeterin kertomaa, en kuitenkaan paineita toivo lähettäväni, kun teitä kaipailen, omasta itsestä pulppuavaa intoa ja elämää haluaisin kuulla ja sitähän taas aimo annoksen annoitkin, kiitos siitä.
Mukava sekin, että olet terveenä saanut olla, kyllä se metsässä liikkuminen voimia antaa ja mielialankin piristää.
Kalaa on minullakin pakkasessa, mutta jostakin syystä ei oikein maistu, mutta totta kai ne valmistan ja syön, kuhaa on monta filettä ja yksi iso ahven, fileinä sekin.
Kovin rasvaisia eivät ole, mutta voissa paistan, kun mielestäni öljyssä paistettu ei semminkään minulle maistu, loheen olen kyllästynyt, siinähän sitä terveellistä rasvaa olisi.

Iloa tuottaa tuo pienen lapsen kehityksen seuranta, mitä korpikirjailija on päässyt kokemaan, varmaan joskus iloiten tarinoitasi pyytää lukemaan ja kuvia katselemaan.

Olen oikein iloinen pienestä lääkemäärästä mitä joudun ottamaan ja melko oireettomana olen pysynyt minkään suhteen, tai ainakin näin luulen, kai siksi en kokeita liioin halua edes ottaa, ilmenisi jotain uutta.
Olisi ihana vaivoista vapaana elellä elonsa loppuun, vaikka eihän sitä ihan ilman pääse, aina jostain nipistelee.

Varmaan antoisa päiväsi oli Paloma ja nuo vanhan ajan ruuat minuakin kiehtoo.
Vaatimatonta oli ruoka, mutta sillä jaksoivat raskaatkin vaivat hoitaa.

Nuo valmisruuat eivät liioin houkuta ja jos aamupuurikin pitää valmiina ostaa, mukavaksi on mennyt, no taas siis minun mielipiteeni.
No minä putoan mielihyvin kelkasta tämänkin asian suhteen.
En ole koskaan ymmärtänyt sitäkään, että meidän suomenkansalaisten on pakko perinteitämme muuttaa, lähinnä nyt tuo suvisirsi mistä on puhetta pidetty.
Suomessa eletään omin tavoin ja ne ei ole vaikeaakaan toteuttaa, olemmehan omat tapamme aikaan saaneet ja ne kuuluu säilyttää.
Perinteitämme ei pidä muuttaa kenenkään maahan muuttaneen vuoksi, kyllä heidän on tapoihimme sopeuduttava.
Minulla ei ole mitään muuta kielteistä sanottavaa maahan muuttaneista, mutta tapamme on heidänkin hyväksyttävä ja siihen perään piste.
Heillä omat tapansa, kulttuurinsa, ei niitäkään tarvitse muuksi muuttaa, mutta suomen kansalaisina heidän on hyväksyttävä meidän kulttuuri.
Jos se ei käy, heillä on oikeus olla tulematta näihin tilaisuuksiin.
Taas minun ajatus, ei monikaan näiden tapojen poistamista hyväksy.
Onnea sinulle ja mukavia yhdessä oloja MdK ystäviesi ja poikasi kanssa.

Tästäpä on hyvä jatkaa , onnellista päivää teille kaikille.

Lue lisää

Päivää ! Juuri eilen puhuimme lankomiehen kanssa maahanmuuttajista.
Samat mietteet hänellä kuin mistä Hil-la kirjoitit. Ei meidän pidä nöyristellä tulijoiden edessä, yrittää olla muuta kuin mikä meiltä luontuu. Silloin on helpompi hyväksyä myös heidän erilaiset tapansa. "Tunne oma arvosi, anna arvo toisellekin"...

Ymmärrän, että se kritiikki mikä maahanmuuttoon kohdistetaan liittyy enempi maahanmuuttopolitiikkaan ei niinkään itse maahanmuuttajiin vai vihaammeko ihmistä joka hakee elämäänsä turvaa ja/tai tahtoo tehdä siitä parempaa ? Kanssakäymisessä pätevät mielestäni samat lait riippumatta siitä, mistä ollaan lähtöisin, keskinäinen kunnioitus kai siinäkin on avainasemassa. En siitä muuta osaa ajatella.

demeter1

Anonyymi00098 kirjoitti:

On tässä vähän joutoaikaa, ennenkuin ”tapahtumaketju”
lähtee käyntiin. - Katkonaisesti nukuin, mielessä pyöri
asiat, jotka pitäisi muistaa kun on apua tulosa.
Heräsin aikaisin ja pistin merkille, että aamut alkavat olla
hämärämpiä, mutta kohtahan se on kesäaika almanakan
mukaan loppu, ja päästään harjoittelemaan talven tuloa.

Lähdin lenkille, lämpöä jo näin aikaisin 14º ja muutama
aste tulee lisää päivän aikana. Hämärää oli vielä, mutta
lenkki tuli tehtyä.
TV-uutisissa näyttivät tilastoja ihmisten nettikeskusteluihin
osallistumisesta. Tilastot näyttivät voimakasta laskua osal-
listumisessa. Joten näyttää olevan aivan luonnollista kehi-
tystä näillekin sivuille. Erityisen varteenotettavaa, että mie-
het näyttävät kyllästyneet netteilyyn enemmän kuin naiset.
Kelaavat vaan laiskasti sivustoja, mutta eivät osallistu itse
niin paljon keskusteluun.
Eikä ihme…

Veljen tyttäreltä oli tullut viesti että rekisteröisin itseni
sivustolle, josta voin katsella hänen väitöstilaisuuttaan
Chigacossa netin välityksellä, kun en pääse paikan päälle.
Tuntuu ettei ole kauan kun olin talvilomalla Suomessa ja
leikimme Liisa ihmemaassa ulkona. Oli kantohanki.
Olin piirtänyt hankeen luolan oven ja viereen pullon.
Tiesimme, että pullossa oli ”taikajuomaa”, tyttö otti muka
pullon ja joi siitä. – Ykskaks hanki petti hänen allaan ja hän
säikähti, että nyt hän tosissaan joutuu maanalaisiin luoliin
seikkailemaan! 😊
Hän muistaa nämä leikkimme ja on nyt elämän seikkailujen
yhdessä vaiheessa, jota pääsen todistamaan netin välityk-
sellä.
Pakko se on tunnustaa olevansa vanha.

Pojalta tuli myös viesti, että on lähtövalmis. Meillä tulee
olemaan muutama kiireinen ja tapahtumarikas päivä.
Vauhdikasta viikkoa teille muillekin!
/MdK

Lue lisää

Jännä uutinen tuo, että Ruotsissa nettikeskusteluihin osallistuminen on vähentynyt. Mitenkähän meillä, ja mikä on syy ?
Mdk:n viestiin viittaan...
demeter1

Kiitos muistutuksesta, Paloma. Ilman muuta Pitkä aukea menee varauslistalle, Tommi Kinnusta ei voi ohittaa, aihekin on aina ajankohtainen ja kiinnostava.
Toivottavasti Kinnunen löytää uutta, pehmeämpää näkökulmaa aiheeseen, kun tuntuu, että torjunta on se yleisin ja usein ainoa suhtautumistapa muistisairaisiin. Ja kuten tiedetään, eliniän kasvaessa muistisairaudet tulevat meitä kaikkia lähelle, muodossa tai toisessa.
demeter1

Olipa ihana yllätys, Ramoona ! Sinua on kyllä kaivattu ja nimeltäkin kutsuttu..))
Tervetuloa takaisin minunkin puolestani.

Kuten kirjoitin ei ole ollut helppo juttu.
Kuusituntia tänään ja energiatasoni romahti, heräsin juuri, nukuin toista tuntia. Kuritan itseäni toimimaan ja tiedän, että jos keskityn saan paljon aikaseksi.

Oikolukijani on tekoäly. Se korjaa kirjoitusvirheet tekee sivujaot ja huomauttaa ristiriitaisuudesta tekstissä, mutta ei ole muuttanut tarinoita mitenkään. Sinun kirjasi tukeutuu suvun historiaan, jolloin siinä on mukana isompi otos ihmisiä, minun jollain muotoa myös, mutta lähihistoriasta ja suppeasta joukosta ihmisiä. Kerron 90-luvun lopun tapahtumista.
Ja tapahtumat ovat itse kokemiani. Uskon, että kun lapset sen lukevat saan palautetta, ei se noin mennyt. Olen heitä jo informoinut, ne ovat tarinoita. Kuvitus on haastavaa. Haluaisin sadun omaisen vaikutuksen kuviin. Valokubat muuttubat käsinpiirretyiksi. Mutta..mutta itsekritiikki on tiukka niitä tehdessä.
No, jospa kohta helpottaa kun saan ne pois päivärytmistäni. Pitänee lähteä kauppaan, ulkona en olekaan tänään käynyt. Hiukan happea vois olla tarpeen.