Kiikutellaan, nojaillaan,,,

On tervettä, että äiti jää aikuisilla lapsilla taka alalle. Tilalle tulee puoliso ja lapset, ihan oma elämä ja oma ydinperhe. Omat lapseni ovat löytäneet omat harrastuksensa , sellaisia mitä itse en voinut esim. rahan puutteessa lapsena ja nuorena harrastaa ja olen iloinen siitä että omalla jälkikasvulla on varaa esimerkiksi ostaa esim. kalliita soittimia ja ostaa opetusta. Tietysti taulujen sutiminen ja tietokoneella "taiteen" tekeminen on halpaa, kaikille mahdollista.

Anonyymi00010 kirjoitti:

On tervettä, että äiti jää aikuisilla lapsilla taka alalle. Tilalle tulee puoliso ja lapset, ihan oma elämä ja oma ydinperhe. Omat lapseni ovat löytäneet omat harrastuksensa , sellaisia mitä itse en voinut esim. rahan puutteessa lapsena ja nuorena harrastaa ja olen iloinen siitä että omalla jälkikasvulla on varaa esimerkiksi ostaa esim. kalliita soittimia ja ostaa opetusta. Tietysti taulujen sutiminen ja tietokoneella "taiteen" tekeminen on halpaa, kaikille mahdollista.

Lue lisää

Onhan se noinkin, jos haluaa soittaa vaikka pianoa se maksaa 200 - aina 6000 € plus oppitunnit.

Käyrätorvet maksavat 300 - 9000 €
plus oppitunnit. jne

Maalausharrastus manuaalisesti ei maksa paljoa tai riippuu paljonko maalaa. Tarvitaan maalauspohjia, maaleja, maalausvälineitä.

Tietokonetaiteen välineitä on tietty tehokas tietokone piirtopöytä, piirto- maalausohjelmat, vektorigrafiikka- sekä D3 mallinnusohjelmat.

Voihan tietty myös opiskella taidetta monilla eri tapaa esim. kansalaisopistoissa kuten itse opiskelen. Yliopistoissa joista valmistuu taiteenmaisteriksi.

Lisäksi on erilaisia muita mahdollisuuksia. Eräs ravintola tarjoaa kaksi tuntia kerrallaan ohjattua taidemaalausta 39 €, ei sisällä juomia.

Onhan näitä mahdollisuuksia ollut aina, itse kävin jo seitkytluvulla kansalaisopiston.maalauskurssilla. Kokeilin kerran myös pianonsoittoa, no en jatkanut alkeista pidemmälle.

Mielestäni harrastukset eivät perustu rahaan vaan omaan haluun kehittää itseään.

Alkaa arki, maanantai tuo taas jotain uutta.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Alkaa arki, maanantai tuo taas jotain uutta.

Huomenta uuteen aamuun, viikkoon ja jo puoleen kuuhun syyskuuta, 7 asteen lämpötila muistuttaa myös syyskuun kulumista, kohta liukkaudet alkaa.
Kesävaatteet kohta joutaa komeron nurkkaan ja lämmintä aletaan etsiä päälle pantavaksi, vielä näkee hyvinkin vähän päällä olevia, itsekin olen lämminverinen, jos käytetään mittarina sitä miten päälleen vaatetta etsii.
Ruska alkaa näkymään puissa, koivut keltaisiksi muuttuvat ja vaahterat värejään sekoittelee, maaruskaa ei näillä leveyksillä juurikaan ole, mutta Lapissa sitä kerrotaan jo olevan.
Rikasta on suomen luonnon anti aina, jotakin vaihtelua tuo jatkuvasti, kohta puut pukeutuu harsopukuihin ja näky saa ihmisen huokaisemaan sitäkin ihanuutta.
Tovi on vielä odoteltava sitä näkymää.

Arki alkaa ja sää näyttää mukavalta, ikkunan pesuakin voisi alkaa suunnittelemaan.
Ainainen homma sekin, kukahan keksisi ikkunat, joita ei pestä tarvitsisi?

Minä olen jo hyväksynyt ja oppinut etsimisen taidon, helposti voi nostaa ketjun "ramille", jos halua on ja minullahan on.
Kaipaan joka aamuisia tervehdyksiä lukeakseni ja aina ilostun, jos joku uusikin on mukaan liittynyt.
Kuulin radiosta Päätalon Ii-joki kirjojen äänikirjaksi luetun ja suosio on suuri lukijamäärä katsoen, olen lukenut kirjoina kaikki ja pidin kovasti, vaikka joskus ainakin viimeisimmät mielestäni liiankin seikkaperäisesti asiat julki toi.
Pitäisikö äänikirjoina kuunnella, muuttuisiko mielipide?
Puhetta kuunnellen voisi ainakin keskittymisen terävänä uskoa pysyvän.

Demeter kerroit tuosta Matta ja Maria asiasta, olen aina itseäni Marttaan samaistunut, kun sisareni oli Marian mielialoihin sopivampi, minä kiireiden ja touhukas, sisareni kaiken kauniin aisti ja itsekin niitä aikaan sai, omaksi ja muidenkin iloksi.
Nyt vanhemmiten olen sitä Marian osaa yrittänyt minäkin opetella, näkemään maailmaa muutenkin kuin työtä ja aikaansaamista silmällä pitäen, opettelemalla toistenkin elinehtoja , puutteita ja vaikeuksia, pyrkimällä avuksi olemaan.
Hyvin vähäistä se on, mitä luulen auttavani, mutta kuuntelukin voi joskus auttaa huoliensa taakan alla olevia.
Toisen ihmisen osaan pyrkiminen, ymmärtäminen, on hyvin vaikeaa toteuttaa, siihen kuitenkin tavoitteet yritän laittaa.
Meillä jokaisella on oma yksinomaksi tarkoitettu asia, huolien määrä, jota toiset ei voi arvata ja siksi ääneen kaikkea sanomista olisi mietittävä useamman kerran, ja se pätee myös ja hyvinkin suuresti myös täällä palstalla.
Nimittely ja lyttääminen on kaikki pahasta, sillä voi vain nostatella omaa huonoa itsetuntoa, mutta ajan oloon sekin kostautuu, kaikki joudumme jossain vaiheessa ikävyyksien eteen ja miettimään asenteitaan koko elämään.
Myös lytätty ihminen on haavoittuva ja heikoilla mukana kanssamme jokapäiväisessä elämässä, miksi tuntematon joutuu aivan vieraiden ihmisten hampaisiin, miten hän sen ansaitsee.?
Miettimistä jokaisen toivoisin kirjoittaessaan käyttävän.

Korpikirjailijalla on touhua, aina löytynyt ja lisää vaan pyrkii haalimaan , toivon onnen myötä kulkua ja jaksamista.
Jälkipolvista kerroit, miettinyt olen minäkin, tytär on enemmän isänsä perimän saanut, kun poikani taas tunnistan minun mielipiteiden seuraajaksi, ajattelemme paljon samaa asioista, jotka meitä ympäröi.
Kyllä tytärkin on ominut minun Martta ilmiöitä, mutta ajatusmaailma kulkee isän mietteiden seurana.
Pitää etäisyyttä asioihin, mihin ei halua puuttua, kun minä joka asiaan tahdon sotkeutua..
Kyllähän se on hyväksyttävä sekin, että niin huonot, kuin hyvätkin asiat periytyvät.
Ollaan sitä mitä ollaan, kaikessa ei voi miellyttää, ei edes tarvitse yrittääkään.

Nyt päivän touhuihin, johan tässä tulikin "rupattelua", mitä sitten sanoinkaan?
Kivaa viikonalkua kaikille.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta uuteen aamuun, viikkoon ja jo puoleen kuuhun syyskuuta, 7 asteen lämpötila muistuttaa myös syyskuun kulumista, kohta liukkaudet alkaa.
Kesävaatteet kohta joutaa komeron nurkkaan ja lämmintä aletaan etsiä päälle pantavaksi, vielä näkee hyvinkin vähän päällä olevia, itsekin olen lämminverinen, jos käytetään mittarina sitä miten päälleen vaatetta etsii.
Ruska alkaa näkymään puissa, koivut keltaisiksi muuttuvat ja vaahterat värejään sekoittelee, maaruskaa ei näillä leveyksillä juurikaan ole, mutta Lapissa sitä kerrotaan jo olevan.
Rikasta on suomen luonnon anti aina, jotakin vaihtelua tuo jatkuvasti, kohta puut pukeutuu harsopukuihin ja näky saa ihmisen huokaisemaan sitäkin ihanuutta.
Tovi on vielä odoteltava sitä näkymää.

Arki alkaa ja sää näyttää mukavalta, ikkunan pesuakin voisi alkaa suunnittelemaan.
Ainainen homma sekin, kukahan keksisi ikkunat, joita ei pestä tarvitsisi?

Minä olen jo hyväksynyt ja oppinut etsimisen taidon, helposti voi nostaa ketjun "ramille", jos halua on ja minullahan on.
Kaipaan joka aamuisia tervehdyksiä lukeakseni ja aina ilostun, jos joku uusikin on mukaan liittynyt.
Kuulin radiosta Päätalon Ii-joki kirjojen äänikirjaksi luetun ja suosio on suuri lukijamäärä katsoen, olen lukenut kirjoina kaikki ja pidin kovasti, vaikka joskus ainakin viimeisimmät mielestäni liiankin seikkaperäisesti asiat julki toi.
Pitäisikö äänikirjoina kuunnella, muuttuisiko mielipide?
Puhetta kuunnellen voisi ainakin keskittymisen terävänä uskoa pysyvän.

Demeter kerroit tuosta Matta ja Maria asiasta, olen aina itseäni Marttaan samaistunut, kun sisareni oli Marian mielialoihin sopivampi, minä kiireiden ja touhukas, sisareni kaiken kauniin aisti ja itsekin niitä aikaan sai, omaksi ja muidenkin iloksi.
Nyt vanhemmiten olen sitä Marian osaa yrittänyt minäkin opetella, näkemään maailmaa muutenkin kuin työtä ja aikaansaamista silmällä pitäen, opettelemalla toistenkin elinehtoja , puutteita ja vaikeuksia, pyrkimällä avuksi olemaan.
Hyvin vähäistä se on, mitä luulen auttavani, mutta kuuntelukin voi joskus auttaa huoliensa taakan alla olevia.
Toisen ihmisen osaan pyrkiminen, ymmärtäminen, on hyvin vaikeaa toteuttaa, siihen kuitenkin tavoitteet yritän laittaa.
Meillä jokaisella on oma yksinomaksi tarkoitettu asia, huolien määrä, jota toiset ei voi arvata ja siksi ääneen kaikkea sanomista olisi mietittävä useamman kerran, ja se pätee myös ja hyvinkin suuresti myös täällä palstalla.
Nimittely ja lyttääminen on kaikki pahasta, sillä voi vain nostatella omaa huonoa itsetuntoa, mutta ajan oloon sekin kostautuu, kaikki joudumme jossain vaiheessa ikävyyksien eteen ja miettimään asenteitaan koko elämään.
Myös lytätty ihminen on haavoittuva ja heikoilla mukana kanssamme jokapäiväisessä elämässä, miksi tuntematon joutuu aivan vieraiden ihmisten hampaisiin, miten hän sen ansaitsee.?
Miettimistä jokaisen toivoisin kirjoittaessaan käyttävän.

Korpikirjailijalla on touhua, aina löytynyt ja lisää vaan pyrkii haalimaan , toivon onnen myötä kulkua ja jaksamista.
Jälkipolvista kerroit, miettinyt olen minäkin, tytär on enemmän isänsä perimän saanut, kun poikani taas tunnistan minun mielipiteiden seuraajaksi, ajattelemme paljon samaa asioista, jotka meitä ympäröi.
Kyllä tytärkin on ominut minun Martta ilmiöitä, mutta ajatusmaailma kulkee isän mietteiden seurana.
Pitää etäisyyttä asioihin, mihin ei halua puuttua, kun minä joka asiaan tahdon sotkeutua..
Kyllähän se on hyväksyttävä sekin, että niin huonot, kuin hyvätkin asiat periytyvät.
Ollaan sitä mitä ollaan, kaikessa ei voi miellyttää, ei edes tarvitse yrittääkään.

Nyt päivän touhuihin, johan tässä tulikin "rupattelua", mitä sitten sanoinkaan?
Kivaa viikonalkua kaikille.

Lue lisää

Miksi haluat piilottaa aamun avauksesi keskelle ketjua?

Hil-la kirjoitti:

Huomenta uuteen aamuun, viikkoon ja jo puoleen kuuhun syyskuuta, 7 asteen lämpötila muistuttaa myös syyskuun kulumista, kohta liukkaudet alkaa.
Kesävaatteet kohta joutaa komeron nurkkaan ja lämmintä aletaan etsiä päälle pantavaksi, vielä näkee hyvinkin vähän päällä olevia, itsekin olen lämminverinen, jos käytetään mittarina sitä miten päälleen vaatetta etsii.
Ruska alkaa näkymään puissa, koivut keltaisiksi muuttuvat ja vaahterat värejään sekoittelee, maaruskaa ei näillä leveyksillä juurikaan ole, mutta Lapissa sitä kerrotaan jo olevan.
Rikasta on suomen luonnon anti aina, jotakin vaihtelua tuo jatkuvasti, kohta puut pukeutuu harsopukuihin ja näky saa ihmisen huokaisemaan sitäkin ihanuutta.
Tovi on vielä odoteltava sitä näkymää.

Arki alkaa ja sää näyttää mukavalta, ikkunan pesuakin voisi alkaa suunnittelemaan.
Ainainen homma sekin, kukahan keksisi ikkunat, joita ei pestä tarvitsisi?

Minä olen jo hyväksynyt ja oppinut etsimisen taidon, helposti voi nostaa ketjun "ramille", jos halua on ja minullahan on.
Kaipaan joka aamuisia tervehdyksiä lukeakseni ja aina ilostun, jos joku uusikin on mukaan liittynyt.
Kuulin radiosta Päätalon Ii-joki kirjojen äänikirjaksi luetun ja suosio on suuri lukijamäärä katsoen, olen lukenut kirjoina kaikki ja pidin kovasti, vaikka joskus ainakin viimeisimmät mielestäni liiankin seikkaperäisesti asiat julki toi.
Pitäisikö äänikirjoina kuunnella, muuttuisiko mielipide?
Puhetta kuunnellen voisi ainakin keskittymisen terävänä uskoa pysyvän.

Demeter kerroit tuosta Matta ja Maria asiasta, olen aina itseäni Marttaan samaistunut, kun sisareni oli Marian mielialoihin sopivampi, minä kiireiden ja touhukas, sisareni kaiken kauniin aisti ja itsekin niitä aikaan sai, omaksi ja muidenkin iloksi.
Nyt vanhemmiten olen sitä Marian osaa yrittänyt minäkin opetella, näkemään maailmaa muutenkin kuin työtä ja aikaansaamista silmällä pitäen, opettelemalla toistenkin elinehtoja , puutteita ja vaikeuksia, pyrkimällä avuksi olemaan.
Hyvin vähäistä se on, mitä luulen auttavani, mutta kuuntelukin voi joskus auttaa huoliensa taakan alla olevia.
Toisen ihmisen osaan pyrkiminen, ymmärtäminen, on hyvin vaikeaa toteuttaa, siihen kuitenkin tavoitteet yritän laittaa.
Meillä jokaisella on oma yksinomaksi tarkoitettu asia, huolien määrä, jota toiset ei voi arvata ja siksi ääneen kaikkea sanomista olisi mietittävä useamman kerran, ja se pätee myös ja hyvinkin suuresti myös täällä palstalla.
Nimittely ja lyttääminen on kaikki pahasta, sillä voi vain nostatella omaa huonoa itsetuntoa, mutta ajan oloon sekin kostautuu, kaikki joudumme jossain vaiheessa ikävyyksien eteen ja miettimään asenteitaan koko elämään.
Myös lytätty ihminen on haavoittuva ja heikoilla mukana kanssamme jokapäiväisessä elämässä, miksi tuntematon joutuu aivan vieraiden ihmisten hampaisiin, miten hän sen ansaitsee.?
Miettimistä jokaisen toivoisin kirjoittaessaan käyttävän.

Korpikirjailijalla on touhua, aina löytynyt ja lisää vaan pyrkii haalimaan , toivon onnen myötä kulkua ja jaksamista.
Jälkipolvista kerroit, miettinyt olen minäkin, tytär on enemmän isänsä perimän saanut, kun poikani taas tunnistan minun mielipiteiden seuraajaksi, ajattelemme paljon samaa asioista, jotka meitä ympäröi.
Kyllä tytärkin on ominut minun Martta ilmiöitä, mutta ajatusmaailma kulkee isän mietteiden seurana.
Pitää etäisyyttä asioihin, mihin ei halua puuttua, kun minä joka asiaan tahdon sotkeutua..
Kyllähän se on hyväksyttävä sekin, että niin huonot, kuin hyvätkin asiat periytyvät.
Ollaan sitä mitä ollaan, kaikessa ei voi miellyttää, ei edes tarvitse yrittääkään.

Nyt päivän touhuihin, johan tässä tulikin "rupattelua", mitä sitten sanoinkaan?
Kivaa viikonalkua kaikille.

Lue lisää

Hyvää maanantaiaamua!

Olin petannut illalla nukkumapaikan sohvalle ja tarkoitus
oli seurata vaalivalvojaisia, kun äänestyksen tulokset alkoi-
vat tulla eri puolilta maata.
Nukahdin kuitenkin kesken kaiken ja tv oli sammuttanut
itse itsensä. Heräsin pikkutunneilla ja halusin tietää miten
on vaaleissa käynyt. Vilkaisin kännykkää. Hyviä uutisia!
Jatkoin nukkumista hyvillä mielin.
Voi kestää vielä keskiviikkoon, kun saadaan kaikki posti-
äänet ja ulkomailta tulleet äänet lasketuksi. Mutta toivotta-
vasti vaalitulos ei muutu.

Tänäänkin on vaan kerättävä voimansa ja valmistauduttava
uuden päivän iloihin ja suruihin. Omassa elämässäni ei ole
näillä näkymin suruja itseni ja läheisteni takia.
Surulliseksi tekee tuntemattomien ihmisten tyhjyys, jota yri-
tetään täyttää vihalla toisia tuntemattomia kohtaan.
Kaikki provokaatiot eivät ansaitse edes vastausta.

Aamulenkki on minulle se voimaa ja ideoita antava rutiini.
Siinä kävellessä ehtii miettiä, missä järjestyksessä tämän
päivän työt ja valmistelut sujuvat sutjakkaasti, kun on vierai-
takin tulossa. Pitää jäädä aikaa seuranpitoonkin, eikä vaan
keittiössä romisteluun.
Odotan mielenkiinnolla veljen tuloa ja saan kuulla, minkälaista
oli tavata entinen kollega yli 50 vuoden jälkeen.

Olen ollut nopea liikkeissäni tänä aamuna, oikea väkkärä,
sanoisin: Korjannut pois petauksen sohvalta, käynyt lenkillä
ja sieltä tullessa hakenut lisää kermaa myymälästä, suihkussa-
käynti ja tukan kuivaus, aamiaisen laitto. Kanafileet sulaneet
ja nyt menen sulattelemaan aitoa voita padassa ja ryhdyn
tekemään ihanaa kanapataa! Tietysti perunatkin on kuorittu
ja ovat jo kattilassa. Sanotaan, että laiska töitänsä luettelee,
mutta minä luettelen sen takia että muistaisin, että tuo ja tuo
homma on jo tehty.

Ainakin tänään voin huokaista helpotuksesta, että kun yhtä
puuhakas ja nopea veli tulee vierailemaan, niin sisko ei ole
hänen kiireelleen jarruna, vieläkään! 😊

Kirjoitan lisää, jos tulee sopivia taidepausseja!
Ihanaa uuden viikon alkua palstalle!
/MdK

Ruosuko se siellä huhuilee. Joko on tarina valmiina palstalle?

Anonyymi00005 kirjoitti:

Ruosuko se siellä huhuilee. Joko on tarina valmiina palstalle?

Minä nostin aamulla Hillan ketjun ylös, yön aikana se oli siirtynyt kolmannelle sivulle. Ei mitään sen suurempaa dramatiikkaa.

korpikirjailija kirjoitti:

Minä nostin aamulla Hillan ketjun ylös, yön aikana se oli siirtynyt kolmannelle sivulle. Ei mitään sen suurempaa dramatiikkaa.

Kiitos nostosta.
Helpotti etsimistä.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Kiitos nostosta.
Helpotti etsimistä.

Kyllä Hilla olisi nuo kiitokset hoitanut.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Kyllä Hilla olisi nuo kiitokset hoitanut.

Kiitos ja kunnia.

Sain kuin sainkin toisen Kiinasta tilatun lähetyksen. Etsin Suomesta rauhankyyhkytarroja en löytänyt. Nyt sain niitä 800 kpl joten riittää ja olivat toivomiani.

Kävimme myös päiväkahvilla mökillä, tuuli, mutta kahviterassi on sopivassa paikassa, johon aurinko paistaa, eikä tuuli haittaa.

Huomasin, että isoveli valvoo, oletteko muut huomanneet ; ))