Tähän loppuun yksi hauska kertomus, jonka vuosikymmeniä sitten kuulin eräältä amerikkalaiselta tv-saarnaajalta.
Hänen luokseen kauppakeskuksessa tuli alakuloinen uskonystävä, joka valitti ja valitti sitä, ettei Jumala kuule häntä.
"Kyllä hän kuulee," yritti saarnamies rohkaista parhaansa mukaan.
Kaikista yrityksistä huolimatta toinen vain jatkoi valittamista siitä, ettei Jumala kuule häntä. Kuulee muita, muttei häntä.
Saarnaaja yritti aikansa parhaansa mukaan rohkaista, mutta mistään ei tuntunut olevan apua.
Lopulta hän väsyi valitukseen, josta ei tuntunut tulevan loppua.
"Minä tiedän mitä sinun pitää nyt tehdä," hän sanoi.
"Niinkö? Mitä?" toinen sanoi utelias ilme kasvoillaan.
"Sinun pitää mennä lähimpään kapakkaan, juoda pääsi täyteen ja sitten kiroat Jumalan!"
Toinen ei ollut uskoa korviaan.
"Enhän minä nyt sellaista voi tehdä," hän sanoi kauhistuneena.
"Kyllä voit. Kiroat Jumalan," saarnamies tokaisi pontevasti.
"No, en todellakaan kiroa," toinen vastusteli ankarasti.
"Miksi et?" saarnamies kysyi. "Pelkäätkö, että Jumala kuulee sinua?"
Tämä oli saarnajan kertoman mukaan tositapaus ja se jäi puheesta mieleeni ja hymyilyttää aina sen muistaessani.
Tietenkään hän ei oikeasti halunnut toisen kiroavan Jumalaa, vaan osoittaa tälle, että oikeasti hän sittenkin uskoo Jumalan kuulevan häntä.
Valitus oli vain jostain syystä niin saanut valtaansa ja ympäröinyt hänet, ettei hän löytänyt tietänsä ulos siitä, eikä mikään rohkaisu päässyt läpi.
Se oli hengellistä shokkihoitoa. Joskus kait tarvitsemme sellaistakin.
Muista: "Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua..." Sefanja 3:17
Siunausta viikkoosi.
Hänen luokseen kauppakeskuksessa tuli alakuloinen uskonystävä, joka valitti ja valitti sitä, ettei Jumala kuule häntä.
"Kyllä hän kuulee," yritti saarnamies rohkaista parhaansa mukaan.
Kaikista yrityksistä huolimatta toinen vain jatkoi valittamista siitä, ettei Jumala kuule häntä. Kuulee muita, muttei häntä.
Saarnaaja yritti aikansa parhaansa mukaan rohkaista, mutta mistään ei tuntunut olevan apua.
Lopulta hän väsyi valitukseen, josta ei tuntunut tulevan loppua.
"Minä tiedän mitä sinun pitää nyt tehdä," hän sanoi.
"Niinkö? Mitä?" toinen sanoi utelias ilme kasvoillaan.
"Sinun pitää mennä lähimpään kapakkaan, juoda pääsi täyteen ja sitten kiroat Jumalan!"
Toinen ei ollut uskoa korviaan.
"Enhän minä nyt sellaista voi tehdä," hän sanoi kauhistuneena.
"Kyllä voit. Kiroat Jumalan," saarnamies tokaisi pontevasti.
"No, en todellakaan kiroa," toinen vastusteli ankarasti.
"Miksi et?" saarnamies kysyi. "Pelkäätkö, että Jumala kuulee sinua?"
Tämä oli saarnajan kertoman mukaan tositapaus ja se jäi puheesta mieleeni ja hymyilyttää aina sen muistaessani.
Tietenkään hän ei oikeasti halunnut toisen kiroavan Jumalaa, vaan osoittaa tälle, että oikeasti hän sittenkin uskoo Jumalan kuulevan häntä.
Valitus oli vain jostain syystä niin saanut valtaansa ja ympäröinyt hänet, ettei hän löytänyt tietänsä ulos siitä, eikä mikään rohkaisu päässyt läpi.
Se oli hengellistä shokkihoitoa. Joskus kait tarvitsemme sellaistakin.
Muista: "Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua..." Sefanja 3:17
Siunausta viikkoosi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.