Hänen kauttaan" - eikä kenenkään itsetehdyn välikäden kautta

Tässä on valmis analyysi, jonka voit liittää suoraan keskustelun tueksi vl-palstalle (tai vastaavalle keskustelualustalle). Se jäsentää tuota asetelmaa ja teologista ydintä selkeästi ja argumentoiden.
Analyysi: Syntien anteeksisaamisen ja armon monopolisointi uskonnollisissa yhteisöissä
1. Portinvartijuuden ja ihmisvallan mekanismi
Uskonnollisissa yhteisöissä ja herätysliikkeissä nähdään usein ilmiö, jossa armon ja synnit anteeksiantamisen välittäminen keskitetään tietylle ihmisryhmälle tai instituutiolle. Tällöin yhteisön sisällä syntyy rakenteellinen portinvartijuus: syntien anteeksisaaminen ja pelastus sidotaan siihen, että ihminen käy tiettyjen inhimillisten välikäsien ("vellujen" tai opillisten auktoriteettien) kautta.
Tämä herättää kysymyksen: onko kyse enää Kristuksen armosta, vai ihmisten välisestä kontrollista ja auktoriteetin ylläpitämisestä? Kun armo institutionalisoidaan, siitä tulee vallankäytön väline.
2. Raamatullinen perusta vs. inhimillinen monopoli
Kristillisen ydinsanoman mukaan lunastus ei kuitenkaan ole ihmisten hallinnoima resurssi. Kolossalaiskirjeen opetus on tässä täysin yksiselitteinen:
> "...Hänen, jonka kautta meille on se lunastus ja syntien anteeksisaaminen." (Kol. 1:14)
>
Raamattu palauttaa armon aina suoraan Kristukseen – ei kirkkorakenteille, ei herätysliikkeen johdolle, eikä millekään ihmisryhmälle. Ajatus siitä, että jollakin ihmisellä tai ihmisjoukolla olisi yksinoikeus jakaa syntejä anteeksi, on ristiriidassa sen perusajatuksen kanssa, että tie on avoin suoraan yläkertaan ilman inhimillisiä portinvartijoita.
3. Vapautus ihmiskeskeisyydestä
Kun uskonnollinen yhteisö asettuu Jumalan ja ihmisen väliin ainoana hyväksyttävänä kanavana, se sitoo ihmiset yhteisön omaan valtaan sen sijaan, että se vapauttaisi heidät Kristukseen. Todellinen vapautus on siinä, että ihminen saa luottaa suoraan lunastukseen ilman pelkoa siitä, että joku ihminen voisi omavaltaisesti sulkea armon ulkopuolelle.