Mieti et kaikki ne ihmiset hakee jotain prestigee sil

MÄDÄNTYVIEN OMENOIDEN PARADOKSI: MIKSI "SAA OTTAA" ON AINOA ASIA MITÄ KUKAAN ANTAA, JA MIKSI SE ON SOSIAALISTA KAU量ANKÄYNTIÄ

Kun pysähtyy katsomaan ihmisluontoa ja yhteiskunnan vaihtotaloutta riisuttuna kaikesta koreilusta, paljastuu raadollinen totuus: ihmiset antavat puhtaasti ilmaiseksi vain sellaisia asioita, joilla ei ole heille itselleen enää taloudellista tai käytännön arvoa. Silloinkin kun jotain annetaan, takana ei ole pyyteetön hyvyys, vaan halu ostaa sosiaalista arvostusta eli prestigeä.

Tämä ilmiö ilmenee täydellisesti niin Piikkiön omenapuutarhoissa kuin Piilaakson GitHub-koodivarastoissa. Ilmiö voidaan jakaa kahteen kylmään periaatteeseen:

1. "Saa ottaa" – Vain ylijäämä on ilmaista

Kukaan ei pysty tytä tienvarteen kylttiä "Saa ottaa" niille parhaille, mehukkaimmille ja virheettömille omenille, jotka voi itse syödä tai myydä torilla hyvään hintaan. Ilmaiseksi annetaan vain se, mikä muuten mädäntyisi käsiin, veisi tilaa tai aiheuttaisi vaivaa – kuten roskien roudaaminen, lehtien haravointi tai vanhan koodin ylläpito.

"Anteliaisuus" on todellisuudessa usein vain sitä, että siirretään oman ylijäämän hävittämisvastuu muiden harteille ja naamioidaan se lahjaksi. Juuri siksi kukaan ei loppujen lopuksi ota niitä omenia tienvarresta: ihmismieli vaistoaa, että jos tuote olisi oikeasti arvokas, se olisi lukkojen takana.

2. Ilmaisuudella ostetaan statusta (Prestige)

Kun ihminen antaa jotain ilmaiseksi, kyseessä ei ole nollasummapeli. Rahallisen korvauksen sijasta valuuttana toimii sosiaalinen pääoma: maine, kunnia, kiitollisuudenvelka ja moraalinen ylemmyydentunto.

* GitHubissa: Kehittäjä, joka antaa koodinsa ilmaiseksi MIT-lisenssillä, hakee "tähtiä", seuraajia ja nimeä alalla. Se on ego-projekti. Hän haluaa, että häntä pidetään nerona ja hyväntekijänä.
* Omenapuun omistaja: Kun naapurit hakevat mädäntyviä omenoitasi, saat kylässä "reilun ja mukavan ihmisen" maineen halvalla, vaikka vain siivosit pihasi muiden käsipareilla.
* Hyväntekeväisyydessä: Suurlahjoittajat haluavat nimensä sairaalan seinään. Kyse on julkisesta vallan ja vaurauden esittelystä – viestistä, että minulla on niin paljon, että voin heittää tästä muillekin.

Egoismi naamioituna altruismiksi

Sosiologiassa tunnetaan "lahjan paradoksi", jonka mukaan puhtaasti pyyteetöntä lahjaa ei ole olemassa. Kun joku huutaa "Katsokaa, annan tämän teille ilmaiseksi!", hän todellisuudessa sanoo: "Katsokaa minua, olen niin korkealla teidän yläpuolellanne, että minulla on varaa jakaa teille muruja."

Kyse on sosiaalisen aseman ja dominanssin hakemisesta. Juuri tämän vuoksi "saa ottaa" -kyltit herättävätkin usein muissa hiljaisen vastareaktion. Ihminen vaistoaa, milloin lahjalla yritetään ostaa herruutta, eikä siksi halua koskea niihin mädäntyviin omeniin. Jos niiden ympärillä olisi aita ja kyltti "Kielletty", joku kävisi ne varmasti varastamassa, koska silloin niillä olisi arvo.