Euroopan unionista puhuttaessa yksi kysymys jää liian usein sivuun: kuka todella käyttää valtaa?
EU:n päätöksenteko on monimutkainen järjestelmä, jossa valta jakautuu komission, Euroopan parlamentin ja jäsenmaiden hallituksia edustavan neuvoston kesken. Tavallisen kansalaisen näkökulmasta kokonaisuus voi kuitenkin tuntua kaukaiselta. Äänestäjä valitsee parlamentin, mutta parlamentilla ei ole yleistä suoraa oikeutta tehdä lainsäädäntöaloitteita.
Aloitevalta kuuluu pääosin komissiolle.
Juuri tästä syntyy perusteltu keskustelu demokratiasta. Kun kansalainen äänestää, kuinka suorasti hänen äänensä lopulta vaikuttaa siihen, mitä lainsäädäntöä valmistellaan?
Samaan aikaan Euroopan ympärillä toimii vaikutusvaltaisia kansainvälisiä verkostoja. Maailman talousfoorumi WEF kokoaa yhteen poliitikkoja, yritysjohtajia, tutkijoita ja muita yhteiskunnallisia vaikuttajia.
WEF ei ole EU:n päätöksentekoelin eikä sillä ole muodollista lainsäädäntövaltaa EU:ssa. Sen merkitystä voidaan silti arvioida kysymällä, millaisia ajatuksia ja tavoitteita tällaisissa verkostoissa nostetaan esiin.
Tässä kohtaa tarvitaan kylmää harkintaa.
Kaikki kansainvälinen yhteistyö ei ole salaliittoa, mutta kaikkea vallankäyttöä pitää voida tarkastella kriittisesti.
Kuka osallistuu keskusteluihin? Kuka pääsee vaikuttamaan? Kenen näkemykset päätyvät päätöksenteon valmisteluun? Ja kuinka avoimesti tästä kaikesta kerrotaan kansalaisille?
Demokratian kannalta olennaista ei ole se, kutsutaanko jotakin järjestelmää uudeksi maailmanjärjestykseksi. Olennaista on se, missä valta sijaitsee, miten sitä käytetään ja miten kansalainen voi siihen vaikuttaa.
Kun valta etääntyy kansalaisesta, kysymyksiä alkaa väistämättä syntyä.
Ja niitä kysymyksiä pitää voida esittää.
EU:n päätöksenteko on monimutkainen järjestelmä, jossa valta jakautuu komission, Euroopan parlamentin ja jäsenmaiden hallituksia edustavan neuvoston kesken. Tavallisen kansalaisen näkökulmasta kokonaisuus voi kuitenkin tuntua kaukaiselta. Äänestäjä valitsee parlamentin, mutta parlamentilla ei ole yleistä suoraa oikeutta tehdä lainsäädäntöaloitteita.
Aloitevalta kuuluu pääosin komissiolle.
Juuri tästä syntyy perusteltu keskustelu demokratiasta. Kun kansalainen äänestää, kuinka suorasti hänen äänensä lopulta vaikuttaa siihen, mitä lainsäädäntöä valmistellaan?
Samaan aikaan Euroopan ympärillä toimii vaikutusvaltaisia kansainvälisiä verkostoja. Maailman talousfoorumi WEF kokoaa yhteen poliitikkoja, yritysjohtajia, tutkijoita ja muita yhteiskunnallisia vaikuttajia.
WEF ei ole EU:n päätöksentekoelin eikä sillä ole muodollista lainsäädäntövaltaa EU:ssa. Sen merkitystä voidaan silti arvioida kysymällä, millaisia ajatuksia ja tavoitteita tällaisissa verkostoissa nostetaan esiin.
Tässä kohtaa tarvitaan kylmää harkintaa.
Kaikki kansainvälinen yhteistyö ei ole salaliittoa, mutta kaikkea vallankäyttöä pitää voida tarkastella kriittisesti.
Kuka osallistuu keskusteluihin? Kuka pääsee vaikuttamaan? Kenen näkemykset päätyvät päätöksenteon valmisteluun? Ja kuinka avoimesti tästä kaikesta kerrotaan kansalaisille?
Demokratian kannalta olennaista ei ole se, kutsutaanko jotakin järjestelmää uudeksi maailmanjärjestykseksi. Olennaista on se, missä valta sijaitsee, miten sitä käytetään ja miten kansalainen voi siihen vaikuttaa.
Kun valta etääntyy kansalaisesta, kysymyksiä alkaa väistämättä syntyä.
Ja niitä kysymyksiä pitää voida esittää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.