Valta ei aina siirry yhdellä suurella päätöksellä.
Joskus se siirtyy vähitellen.
Yksi päätös tehdään Brysselissä, toinen kansallisessa hallituksessa, kolmas kansainvälisessä yhteistyöelimessä. Samalla päätöksenteko muuttuu yhä teknisemmäksi ja vaikeammin seurattavaksi.
Lopulta kansalainen voi huomata, että hänen arkeensa vaikuttavista päätöksistä suuri osa syntyy jossain muualla kuin hänen omassa kunnassaan tai eduskunnassaan.
EU:n tarkoituksena on nimenomaan jakaa päätösvaltaa jäsenmaiden ja unionin välillä. Se ei ole salaisuus.
Mutta juuri siksi on tärkeää keskustella siitä, kuinka paljon päätösvaltaa on tarkoituksenmukaista käyttää yhteisellä tasolla.
Sama koskee kansainvälisiä verkostoja.
WEF ei ole hallitus eikä sen päätöksillä ole suoraa lainvoimaa. Silti on kiinnostavaa seurata, millaisia tavoitteita maailman vaikutusvaltaiset talous- ja poliittiset toimijat yhdessä käsittelevät.
Vallan tutkimisessa ei pitäisi tyytyä kysymykseen ”kuka allekirjoitti päätöksen?”
Pitää kysyä myös:
* Kuka valmisteli?
* Kuka lobbaasi?
* Kuka sai äänensä kuuluviin?
* Mitä vaihtoehtoja harkittiin?
* Kenen etuja päätös edistää?
Nämä eivät ole salaliittokysymyksiä. Ne ovat demokratian peruskysymyksiä.
Jos vallankäyttö on avointa, se kestää tarkastelun.
Jos päätökset ovat perusteltuja, niiden perusteet voidaan kertoa kansalaisille.
Ja jos kansalaisilla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa, vallan ei tarvitse pelätä kriittisiä kysymyksiä.
Siksi tärkein kysymys ei ehkä olekaan se, mihin olemme menossa.
Tärkeämpi kysymys on: kuka saa päättää siitä, mihin olemme menossa?
Joskus se siirtyy vähitellen.
Yksi päätös tehdään Brysselissä, toinen kansallisessa hallituksessa, kolmas kansainvälisessä yhteistyöelimessä. Samalla päätöksenteko muuttuu yhä teknisemmäksi ja vaikeammin seurattavaksi.
Lopulta kansalainen voi huomata, että hänen arkeensa vaikuttavista päätöksistä suuri osa syntyy jossain muualla kuin hänen omassa kunnassaan tai eduskunnassaan.
EU:n tarkoituksena on nimenomaan jakaa päätösvaltaa jäsenmaiden ja unionin välillä. Se ei ole salaisuus.
Mutta juuri siksi on tärkeää keskustella siitä, kuinka paljon päätösvaltaa on tarkoituksenmukaista käyttää yhteisellä tasolla.
Sama koskee kansainvälisiä verkostoja.
WEF ei ole hallitus eikä sen päätöksillä ole suoraa lainvoimaa. Silti on kiinnostavaa seurata, millaisia tavoitteita maailman vaikutusvaltaiset talous- ja poliittiset toimijat yhdessä käsittelevät.
Vallan tutkimisessa ei pitäisi tyytyä kysymykseen ”kuka allekirjoitti päätöksen?”
Pitää kysyä myös:
* Kuka valmisteli?
* Kuka lobbaasi?
* Kuka sai äänensä kuuluviin?
* Mitä vaihtoehtoja harkittiin?
* Kenen etuja päätös edistää?
Nämä eivät ole salaliittokysymyksiä. Ne ovat demokratian peruskysymyksiä.
Jos vallankäyttö on avointa, se kestää tarkastelun.
Jos päätökset ovat perusteltuja, niiden perusteet voidaan kertoa kansalaisille.
Ja jos kansalaisilla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa, vallan ei tarvitse pelätä kriittisiä kysymyksiä.
Siksi tärkein kysymys ei ehkä olekaan se, mihin olemme menossa.
Tärkeämpi kysymys on: kuka saa päättää siitä, mihin olemme menossa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.