Meille kerrotaan jatkuvasti, että maailma on niin monimutkainen, että tavallinen ihminen ei voi ymmärtää kaikkea.
Tarvitaan asiantuntijoita.
Tarvitaan dataa.
Tarvitaan algoritmeja.
Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä.
Kaikki tämä voi olla totta. Mutta siitä ei seuraa, että kansalaisen pitäisi luopua oikeudestaan kysyä miksi.
Demokratian ongelma alkaa silloin, kun asiantuntijatieto muuttuu asiantuntijavallaksi.
EU:ssa päätöksenteon valmistelu on jo pitkälle institutionalisoitunutta ja teknistä. Komissiolla on keskeinen rooli lainsäädäntöaloitteissa, kun taas parlamentin rooli on ennen kaikkea osallistua ehdotusten käsittelyyn ja hyväksymiseen yhdessä neuvoston kanssa.
Tämä järjestelmä toimii omalla logiikallaan.
Mutta ymmärtääkö tavallinen kansalainen sen?
Ja jos ei ymmärrä, kuinka helposti demokraattinen päätöksenteko muuttuu asiantuntijoiden väliseksi keskusteluksi, jota kansalainen vain seuraa sivusta?
WEF:n kaltaiset kansainväliset verkostot lisäävät tähän oman ulottuvuutensa. Vaikutusvaltaiset ihmiset kohtaavat, keskustelevat ja muodostavat näkemyksiä tulevaisuudesta.
Se ei tee heistä maailman hallitsijoita.
Mutta heidän ajatuksiaan kannattaa seurata aivan kuten kaikkien muidenkin vaikutusvaltaisten toimijoiden ajatuksia.
Demokratian ei pitäisi perustua siihen, että kansalainen luottaa sokeasti asiantuntijaan.
Eikä sen pitäisi perustua siihen, että kansalainen epäilee automaattisesti kaikkea asiantuntijatietoa.
Tarvitaan kolmas tie: kysy, tarkista ja ajattele itse.
Teknologia voi auttaa ihmistä.
Asiantuntemus voi auttaa päätöksentekoa.
Mutta kumpikaan ei saa syrjäyttää kansalaista.
Tarvitaan asiantuntijoita.
Tarvitaan dataa.
Tarvitaan algoritmeja.
Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä.
Kaikki tämä voi olla totta. Mutta siitä ei seuraa, että kansalaisen pitäisi luopua oikeudestaan kysyä miksi.
Demokratian ongelma alkaa silloin, kun asiantuntijatieto muuttuu asiantuntijavallaksi.
EU:ssa päätöksenteon valmistelu on jo pitkälle institutionalisoitunutta ja teknistä. Komissiolla on keskeinen rooli lainsäädäntöaloitteissa, kun taas parlamentin rooli on ennen kaikkea osallistua ehdotusten käsittelyyn ja hyväksymiseen yhdessä neuvoston kanssa.
Tämä järjestelmä toimii omalla logiikallaan.
Mutta ymmärtääkö tavallinen kansalainen sen?
Ja jos ei ymmärrä, kuinka helposti demokraattinen päätöksenteko muuttuu asiantuntijoiden väliseksi keskusteluksi, jota kansalainen vain seuraa sivusta?
WEF:n kaltaiset kansainväliset verkostot lisäävät tähän oman ulottuvuutensa. Vaikutusvaltaiset ihmiset kohtaavat, keskustelevat ja muodostavat näkemyksiä tulevaisuudesta.
Se ei tee heistä maailman hallitsijoita.
Mutta heidän ajatuksiaan kannattaa seurata aivan kuten kaikkien muidenkin vaikutusvaltaisten toimijoiden ajatuksia.
Demokratian ei pitäisi perustua siihen, että kansalainen luottaa sokeasti asiantuntijaan.
Eikä sen pitäisi perustua siihen, että kansalainen epäilee automaattisesti kaikkea asiantuntijatietoa.
Tarvitaan kolmas tie: kysy, tarkista ja ajattele itse.
Teknologia voi auttaa ihmistä.
Asiantuntemus voi auttaa päätöksentekoa.
Mutta kumpikaan ei saa syrjäyttää kansalaista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.