Kuka päättää Euroopassa? Brysselissä? Kansallisissa parlamenteissa? Hallituksissa? Euroopan komissiossa? Euroopan parlamentissa? Vai jossain paljon epävirallisemmassa verkostossa?
Vastaus riippuu siitä, mistä päätöksestä puhutaan.
Juuri tässä piilee EU:n vallankäytön vaikeus. Päätöksenteko on jakautunut useiden toimielinten kesken. Komissiolla on tärkeä rooli lainsäädäntöaloitteissa, parlamentti ja neuvosto osallistuvat lainsäädännön hyväksymiseen, ja jäsenmailla on omat toimivaltansa.
Kokonaisuus on demokraattinen järjestelmä, mutta se ei ole yksinkertainen järjestelmä.
Ja mitä vaikeammin järjestelmä on ymmärrettävissä, sitä vaikeampi tavallisen kansalaisen on seurata, kuka lopulta kantaa vastuun.
Sitten mukaan tulevat yritykset, lobbaus, ajatushautomot, kansalaisjärjestöt ja kansainväliset verkostot. WEF on yksi näkyvimmistä paikoista, joissa politiikan ja talouden vaikutusvaltaiset ihmiset kohtaavat.
Tästä ei pidä tehdä automaattisesti johtopäätöstä, että WEF päättää EU:n asioista.
Mutta ei myöskään ole mitään syytä ajatella, etteikö vaikutusvaltaisia verkostoja saisi tutkia.
Päinvastoin.
Mitä avoimempaa vallankäyttö on, sitä vahvempi on kansalaisten luottamus.
Siksi pitäisi seurata päätöksiä, ei vain puheita.
Kuka teki ehdotuksen?
Kuka muutti sitä?
Kuka vastusti?
Kuka lobbaasi?
Mitä lopulta hyväksyttiin?
Ja kuka joutuu kantamaan seuraukset?
Nämä ovat kysymyksiä, joihin kansalaisella on oikeus saada vastaus.
Euroopan tulevaisuutta ei pitäisi ratkaista suljettujen ovien takana eikä myöskään pelkillä iskulauseilla.
Vallan pitää kestää päivänvalo.
Ja kansalaisen pitää pystyä näkemään, missä se valo kulkee.
Vastaus riippuu siitä, mistä päätöksestä puhutaan.
Juuri tässä piilee EU:n vallankäytön vaikeus. Päätöksenteko on jakautunut useiden toimielinten kesken. Komissiolla on tärkeä rooli lainsäädäntöaloitteissa, parlamentti ja neuvosto osallistuvat lainsäädännön hyväksymiseen, ja jäsenmailla on omat toimivaltansa.
Kokonaisuus on demokraattinen järjestelmä, mutta se ei ole yksinkertainen järjestelmä.
Ja mitä vaikeammin järjestelmä on ymmärrettävissä, sitä vaikeampi tavallisen kansalaisen on seurata, kuka lopulta kantaa vastuun.
Sitten mukaan tulevat yritykset, lobbaus, ajatushautomot, kansalaisjärjestöt ja kansainväliset verkostot. WEF on yksi näkyvimmistä paikoista, joissa politiikan ja talouden vaikutusvaltaiset ihmiset kohtaavat.
Tästä ei pidä tehdä automaattisesti johtopäätöstä, että WEF päättää EU:n asioista.
Mutta ei myöskään ole mitään syytä ajatella, etteikö vaikutusvaltaisia verkostoja saisi tutkia.
Päinvastoin.
Mitä avoimempaa vallankäyttö on, sitä vahvempi on kansalaisten luottamus.
Siksi pitäisi seurata päätöksiä, ei vain puheita.
Kuka teki ehdotuksen?
Kuka muutti sitä?
Kuka vastusti?
Kuka lobbaasi?
Mitä lopulta hyväksyttiin?
Ja kuka joutuu kantamaan seuraukset?
Nämä ovat kysymyksiä, joihin kansalaisella on oikeus saada vastaus.
Euroopan tulevaisuutta ei pitäisi ratkaista suljettujen ovien takana eikä myöskään pelkillä iskulauseilla.
Vallan pitää kestää päivänvalo.
Ja kansalaisen pitää pystyä näkemään, missä se valo kulkee.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuka päätti Kanadan liitosta. Valta karkaa näkymättömiin.
Joo niin käy kun valta on piiloutunut vastuusta. Ja ihmisten henkilökohtaisesta vastuusta, yksittäisten korkeassa asemassa olevien ihmisten vastuu on suojattu jopa erinlaisilla syytesuojilla ja asiakirjojen ja arkistojen salassapito määräyksillä, jotka voi olla kymmeniä vuosia.
Putinisteja ottaa päähän kun Kanada ja EU lähentyvät. Ja sehän on aina positiivinen asia se.