Kun poliittisia päätöksiä tehdään, pitäisi aina olla selvää, kuka päätöksestä vastaa.
Kuka päätti? Kuka esitti? Kuka allekirjoitti? Ja ennen kaikkea: kuka kantaa seuraukset, jos päätös osoittautuu vääräksi?
EU:n kohdalla vastuun ja vallan suhde on monimutkainen. Päätöksenteko jakautuu komission, Euroopan parlamentin, jäsenmaiden hallitusten ja neuvoston kesken. Kansalaisen voi olla vaikea hahmottaa, missä vaiheessa päätös syntyi ja kenellä siitä lopulta on poliittinen vastuu.
WEF on vielä erilainen tapaus. Se ei ole valtio eikä demokraattisesti valittu päätöksentekoelin. Sen vaikutus perustuu ennen kaikkea verkostoihin, näkyvyyteen ja siihen, että sen tilaisuuksiin kokoontuu poliittisia ja taloudellisia päättäjiä.
Juuri tässä pitäisi pysähtyä.
Jos vaikutusvalta kasvaa, pitäisikö myös vastuun kasvaa?
Onko hyväksyttävää, että poliittiset päättäjät voivat osallistua kansainvälisten vaikutusverkostojen toimintaan, keskustella suuryritysten johtajien ja muiden vaikutusvaltaisten toimijoiden kanssa ja edistää erilaisia tavoitteita ilman, että kansalainen pystyy helposti seuraamaan näiden yhteyksien merkitystä päätöksenteolle?
Tässä ei ole kysymys siitä, että jokainen WEF:n kokoukseen osallistuva olisi automaattisesti tehnyt mitään väärää. Eikä siitä, että EU olisi jokin yksittäinen henkilö tai salainen organisaatio.
Kysymys on vallan rakenteista.
Demokratiassa vallan pitäisi kulkea käsi kädessä vastuun kanssa. Jos päätöksellä on vaikutusta miljoonien ihmisten elämään, kansalaisella pitäisi olla mahdollisuus tietää, miten päätös syntyi, ketkä siihen vaikuttivat ja millä perusteilla se tehtiin.
Vallan ei tarvitse olla epädemokraattista vain siksi, että se on monimutkaista.
Mutta monimutkaisuus ei saa myöskään muuttua suojaksi vastuuta vastaan.
Siksi vaatimuksen pitäisi olla yksinkertainen:
* Enemmän avoimuutta.
* Enemmän läpinäkyvyyttä.
* Selkeämpi vastuu.
* Vähemmän päätöksentekoa, jota tavallinen kansalainen ei pysty jäljittämään.
Jos valtaa käytetään kansalaisten nimissä, myös vastuun siitä pitää olla kansalaisille näkyvää.
Kuka päätti? Kuka esitti? Kuka allekirjoitti? Ja ennen kaikkea: kuka kantaa seuraukset, jos päätös osoittautuu vääräksi?
EU:n kohdalla vastuun ja vallan suhde on monimutkainen. Päätöksenteko jakautuu komission, Euroopan parlamentin, jäsenmaiden hallitusten ja neuvoston kesken. Kansalaisen voi olla vaikea hahmottaa, missä vaiheessa päätös syntyi ja kenellä siitä lopulta on poliittinen vastuu.
WEF on vielä erilainen tapaus. Se ei ole valtio eikä demokraattisesti valittu päätöksentekoelin. Sen vaikutus perustuu ennen kaikkea verkostoihin, näkyvyyteen ja siihen, että sen tilaisuuksiin kokoontuu poliittisia ja taloudellisia päättäjiä.
Juuri tässä pitäisi pysähtyä.
Jos vaikutusvalta kasvaa, pitäisikö myös vastuun kasvaa?
Onko hyväksyttävää, että poliittiset päättäjät voivat osallistua kansainvälisten vaikutusverkostojen toimintaan, keskustella suuryritysten johtajien ja muiden vaikutusvaltaisten toimijoiden kanssa ja edistää erilaisia tavoitteita ilman, että kansalainen pystyy helposti seuraamaan näiden yhteyksien merkitystä päätöksenteolle?
Tässä ei ole kysymys siitä, että jokainen WEF:n kokoukseen osallistuva olisi automaattisesti tehnyt mitään väärää. Eikä siitä, että EU olisi jokin yksittäinen henkilö tai salainen organisaatio.
Kysymys on vallan rakenteista.
Demokratiassa vallan pitäisi kulkea käsi kädessä vastuun kanssa. Jos päätöksellä on vaikutusta miljoonien ihmisten elämään, kansalaisella pitäisi olla mahdollisuus tietää, miten päätös syntyi, ketkä siihen vaikuttivat ja millä perusteilla se tehtiin.
Vallan ei tarvitse olla epädemokraattista vain siksi, että se on monimutkaista.
Mutta monimutkaisuus ei saa myöskään muuttua suojaksi vastuuta vastaan.
Siksi vaatimuksen pitäisi olla yksinkertainen:
* Enemmän avoimuutta.
* Enemmän läpinäkyvyyttä.
* Selkeämpi vastuu.
* Vähemmän päätöksentekoa, jota tavallinen kansalainen ei pysty jäljittämään.
Jos valtaa käytetään kansalaisten nimissä, myös vastuun siitä pitää olla kansalaisille näkyvää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.