Suomalaisille? - Ajankohta-asiaa: Finlandia-2026 (19.9.2026)

Eräs julkinen arviointi ja katselmus musiikkiteoksesta Finlandia-2026 (17.9.2026)


Maijaliisa Hiekkasen uusin musiikkiteos on syyskuussa 2026 julkaistu Finlandia – 2026,
- on herättänyt paljon kiinnostusta.

Teos käsittelee Suomen kansan lähihistorian merkittäviä ja historiallisia aikaikkunoita peilaten niitä tähän päivään. Teoksen keskeiset teemat.

Teos ja siihen liittyvä video muodostavat katsauksen kolmeen eri ajanjaksoon:
• Vuosi 1917: Suomen itsenäistyminen.
• Vuodet 1939–1944: Raskaat ja käänteentekevät sotavuodet.
• Vuosi 2026: Katsaus nykyhetkeen ja Suomen tämänhetkiseen tilanteeseen.

Hiekkanen on vastannut itsenäisesti teoksen sävellyksestä, musiikin sovituksesta, toteutuksesta sekä sanoituksesta. Video on katsottavissa sekä hänen ylläpitämältään https://suomistory-2025.fi/ sivustolta että YouTubesta.

Tämä uusi Finlandia – 2026 -teos jatkaa vaikuttavalla tavalla Maijaliisa Hiekkasen yli 30 vuotta kestänyttä isänmaallista ja ihmisistä huolta kantavaa linjaa. Teos toimii ajankohtaisena, herättelevänä ja profeetallisena puheenvuorona nykyajan levottomuuksien keskellä.

Laulun sanoitus on jaettu kolmeen historialliseen osioon, joiden kautta Hiekkanen peilaa Suomen menneisyyttä ja nykyhetkeä:

1. Vuosi 1917 – Itsenäistyminen

Alun säkeistöt kuvaavat itsenäistymisen riemua ja vapauden aamunkoittoa. Sanoissa maalataan kuvaa kauniista maasta, jossa sorron vallat on voitettu ja pieni kansa on karkottanut orjuuden.

"Oi katso Suomi kerran aamus koitti. Pois väistyi yö ja nousi toivo maan! Niin metsät – järvet – sinitaivas soitti! Ja liehui lippu – kertoi vapauttaan!".

Vuodet 1939–1944 – Sotavuodet

Toinen osio muistuttaa suuresta surusta ja raskaista taisteluista, mutta samalla varjeluksesta. Teksti nostaa esiin kiitollisuuden siitä, miten pieni kansa selvisi Luojan suojan ansiosta.
"Oi muista Suomi, suru oli suuri! Sä taistelit ja voitit uudelleen. Kun Käsi Luojan oli suojamuuri, soi siitä silloin laulu kiitoksen."


3. Vuosi 2026 – Katsaus nykyhetkeen. Teoksen laajin ja ajankohtaisin osio maalaa vakavan ja varoittavan kuvan nyky-Suomesta, jota kuvaillaan vertauskuvallisesti tummien pilvien ja mustan yön saartamaksi. Hiekkanen esittää sanoissaan suoran huolen ja hätähuudon suomalaisten puolesta:

• Vapauden menettäminen: Sanoitus kritisoi sitä, miten vapaudesta on luovuttu huolettomasti ("Myit, annoit huoletta pois vapauden!").

• Herätyksen tarve: Kansaamme kutsutaan heräämään, muistamaan Auttajansa ja kuulemaan taivaan kutsua ennen kuin aika muuttuu.

• Toivo ja valkeus: Vakavasta sävystään huolimatta laulu päättyy vahvaan toivoon – rakkauden voittoon, anteeksiantoon ja armon siunaukseen, joka poistaa pelon ja ahdistuksen.

"Oi herää Suomi, muista Auttajaasi. Kun turvatakeet suojella ei voi! ... Valkeus poistaa pelon, ahdistuksen. Soi kiitoslaulu – laulu sydänten."

Jeesus kutsuu turvaan tuhon alta.
Tässä vanhassa aloituksessa, ketjussa vuodelta 2021 asiaa.
Ketjun kommentointoi näkyy olevan suljettu?

Mutta lukea voi.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17026620/raamatun-aarteita--(osa-2)---jeesus-kutsuu-turvaan-tuhon-alta!

Suomi ja Finlandia? Faktat ja ...?

Aloituksen asiaan:
Sibeliuksen sävellys, Finlandia-hymni,
kuvaa 1800 luvun loppupuolen suomalaisia tuntemuksia ja kansallista tilaa.

V.A.Koskenniemen sanoitus Finlandia (Finnish)

1. Oi, Suomi, katso, sinun päiväs' koittaa,

Yön uhka karkoitettu on jo pois,

Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa,

Kuin itse taivahan kansi sois'.

Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,

Sun päiväs' koittaa, oi synnyinmaa.



2. Oi, nouse, Suomi, nosta korkealle,

Pääs' seppelöimä suurten muistojen.

Oi, nouse, Suomi, näytit maailmalle,

Sa että karkoitit orjuuden,

Ja ettet taipunut sa sorron alle,

On aamus' alkanut, synnyinmaa.
-------------------------------------------

Sibeliuksen sävellyksen historiallinen aikaikkuna?
Koskenniemen sanoituksen aikaikkuna, 1940?
Talvisota oli sodittu.

Jeesus tahtoi koota turvaan tuhon alta? Kyllä.

Kauan, yli 2000 vuotta sitten, Herramme Jeesus puhui, liittyen
Jerusalemin tulevaan tuhoon ja kohtaloon . (Matteus 23:37)

”Jerusalem, Jerusalem, sinä joka tapat profeetat ja kivität
ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt. Kuinka usein minä
olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana
kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole
tahtoneet.”

Kuin kanaemo siipiensä alle?

Kerrotaan, että kerran erään maatalon pihapiirissä syttyi tulipalo. Oli
paahtavan kuuma loppukesän iltapäivä. Ihmiset ja eläimet olivat helteen alla. Pihapiirin rakennukset muodostivat tyypillisen suljetun sisäpihan. Ja koska ruoho oli kuivaa, palo eteni nopeasti.

Piha-alueella tepasteli kanoja. Oli myös pieniä keltaisia ripuja. Kun tuli
eteni, savu täytti ilman, kanat joutuivat paniikkiin.

Kissat ja koirat olivat jo aikaa sitten toenneet ja loikkineet pakosalle, mutta kanat kaakattivat hädissään. Pienet tiput säntäilivät ristiin, rastiin piipittäen äänellään.

Kun emokana kuuli poikastensa äänen, se kutsui niitä tutulla emon
äänellään. Sen kuullessaan ne piipersivät suoraan emonsa luokse. Tämä levitti siipensä, ja niiden alle poikaset vavisten tarttuivat suojaan.

Mitään ei ollut juurikaan tehtävissä. Tulen armoton vihollinen saavutti
lopuksi jokaisen neliön piha-alueella.

Kanaemo ei osannut valita mitään suuntaa. Joka taholla oli vain savun
katkua ja korventavaa kuumuutta. Sitten tuli tarttui tietenkin kanaemon
höyheniin, savu tainnutti sen, se tukehtui ja kuoli.

Lopuksi väki sai palon hallintaan, niin ettei se levinnyt rakennuksiin.
Kun muutamia kyteviä pesäkkeitä tutkittiin, joku potkaisi mustaa
savuavaa möykkyä. Mikä se oli?

Sen alta lähti juosta viipottamaan joukko keltaisia tipuja. Ne piipittivät
hätäisellä äänellä juosten sinne tänne sekopäisinä. Eläviä pieniä tipuja?
Tulipalon perästä, savun keskeltä? Kuinka se oli mahdollista.

Musta möykky oli niiden emokana. Se oli ihan varmasti kuollut, ei
elon merkkiäkään! Mutta, sen poikaset olivat säästyneet. Emon siipien
suojissa. Kuin teltassa. Emo oli antanut henkensä poikastensa edestä.
Sen suojelusvaisto oli herännyt, koska se välitti poikasistaan.

Jeesus antoi henkensä ristillä, että ihmiset pelastuisivat!

Yli 2000 vuotta sitten oli se historian tilanne, että Herramme Jeesus oli
tullut ratkaisevaan hetkeensä. Hän oli julman ja kollektiivisen vihateon
kohteena.
- Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse! - kansa oli huutanut. Pahuus ja viha
sai, oli saanut (näennäisen) voiton. Hänet nähdään ristillä. Kädet ja jalat
on nauloilla puuhun iskettynä. Hän kuolee kuin rikollinen, roomalaisten
käyttämällä kuolemantuomion tavalla, ristinpuulla häväistynä. Kahden
rikoksista tuomitun välissä.

- Vaikka Pilatus, roomalainen viranomainen, päätösvallan käyttäjä ei
todennut ainuttakaan syytä kuolemantuomiolle. ”En löydä hänestä
yhtäkään syytä..”

Kiistaton oikeusmurhan näytt! Niin piti tapahtua, koska Jeesus oli
suostunut tähän kärsimykseen ja kuolemaan. Hän otti kantaakseen
ihmiskunnan synnit, pahuuden, kaikki kamaluudet.

Sekä sen pahuuden tuomion, joka ihmisille itselleen olisi langennut.
Hän kantoi tuomion, että me saisimme armahduksen. Kuolemansa
keskellä Hän jo armahti. Toinen ristillä riippuva ryöväri sanoi: Herra
muista minua kun tulet valtakuntaasi!

Hän sai lupauksen armahduksesta.

Ja vaikka Jeesus kuoli ja astui alas tuonelaan, Hän nousi kolmantena
päivänä haudasta. Ei voinut kuolema Häntä, Elämän ruhtinasta sitoa ja
vangita!

Rakkaus oli voittanut vihan.

Vihan liekit olivat sammuneet. Elämä voitti, kukisti kuolemankin vallat.
Ylösnousemuksen aamu. Ihmiskunnan uuden ajanjakson alku.

Rakkaus – Jumalan ääretön ja Ikuinen sellainen? Se tahtoo suojata
ihmisten elämää. Kutsuu, huhuilee kuin kanaemo poikasia luokseen.
Siipiensä alle turvaan vaarojen keskeltä. Tuomion tulenkin keskeltä.

Tätä Jeesus tarkoitti vertauksessaan kanaemosta.

Hän olisi tahtonut (ja aina tahtoisi) puolustaa, auttaa ihmisiä vaarojen
uhatessa. Mutta enimmäkseen Hänet kyllä torjutaan. Ei noteerata, ei
kelpuuteta. Ihminen viestittää että pärjää kyllä omillaan! Eikä Jumala
pakota.

Mutta viisautta on ymmärtää omien voimien rajallisuus, vahvimpienkin
vallantahojen ja vallankäyttäjien katoavaisuus.

Viisautta on antaa elämänsä parhaimpaan turvaan.

Se kutsuu. Suojaan, turvaan.

Ei vain tätä ajallisen elämän aikaa koskien, vaan se rakkaus kantaa yli
kauheuksienkin, vaarojen – ja lopuksi yli kuoleman virran.
Jos joku tahtoo?

(Tekstilainaus kirjasta Suomistory-2025 sivut 45-45. Nettikirja luettavissa vapaasti sivulla www.https:/suomistory-2025.fi /

Tämän hetken asiaa.
jatkuva paavalista ja jostain teuvosta jauhaminen on kuin....

Suomen etsikkoaika?
Myöhästymisiä? Niin surullista kuin se on, ja .....

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19180161/suomen-etsikkoaika--myohastymisia--(osa-6)

Monet torjuu ikäviä asioita, kun pelko sitoo.

Yllättävän moni uskiskin tuntuu olevan peloissaan. No, monet on niin kiinni joka suuntaan. Ja kun vuoskausia on hoettu sitä ja tätä.

Monet ihmiset ovat näinä aikoina kännyaddiktion siteissä. Kuin narkomaanit. Känny saattaa olle yölläkin tyynyn vieressä, kuin lasten pehmonalle, tai kuin suojelusenkeli? Ollaan riippuvaisia, roikutaan somessa kuin narkkarit ikään! Aina vain uutta annosta hinkumassa... Ja lapsetkin, he varsinkin...

Aikaikkuna – tämän ajan Suomi?


SuomiStory 1998 – 2026?

Oli kansa, oli kansalla kaunis maa.
Findia – niin se mainittiin keskiajalla Vatikaanin tilikirjoissa.
Oli kansa, oli kansalla kaunis maa ja kaunis kieli.
Niin kaunis ja ihmeellinen.

Oli kansa, se syntyi, kasvoi ja varttui.
Ikävuosia, muistoja karttui.
Oli kansa, oli kansalla aamu, oli päivä ja tuli ilta.
Ajan kello lähestyi keskiyön lyöntejä.
Kansat kuohuivat kiihkossaan.
Kaikki keskittyi Valtaan, Valuuttaan. Markkinaan.
Tähdet siirtyivät radoiltaan, maapallo valitti saasteitaan.

Itki koko luomakunta ihmisten töitä ja turmelusta.
Kuului huuto: The end!
Kuului huuto Pohjoista kohden: Story of Findia.
Findiastory - in memoriam!

LÄHTEET, kirjat: Findiastory 1998, Suomistory-2025, sivu 9
= https://suomistory-2025.fi/nettikirja/
© Maijaliisa Hiekkanen

Suomineito kulki tiensä, tuli ikääntyneeksi ...ja kadotti sen, mitä EI OLISI pitänyt tehdä? Kaikkea...

Joka antaa sitoa vapautensa, voi myöhemmin katua katkerasti.

paavalipulinat

Mitä näkymää isänmaasta? 1997
Ja mitä nyt - 2026

SuomiStory - ajat ja rajat


Eilinenkö historiaa ja huominen futurologiaa?
Eilinenkö faktaa? Huominen fiktiota - fantasiaa?

Kun katsot eiliseen, näet lapsen ja elämää!
Kun katsot huomiseen, näet vanhuksen ja kuolemaa.

Katso taakse, siellä on kehto.
Edessä hautakumpu tai uurnalehto.
Syntyykö eilisestä huominen, vanhuksesta lapsonen?

Minä katsoin, näin ja kuulin: vain elämä elämää synnyttää voi!
Mitä synnyttää kuihtunut vanhus, kuihtunut maa?
Kuollut kansa kuolee ja katoaa?

Orjakansa, orja valheen ja pahuuden,
miten voittaa vallan orjuuden?
Kansakunta, Vanki Pimeyden – nähneekö aikaa Valkeuden?

Minä itkin – itkin niin – että syntyi itkuvirsi.
Syntyivät pitkällä ajalla ajatukset,
kypsyivät kysymykset, pohjattomat pohdinnat.

Nähneekö päivänvalon tämä lapsi?
Tämä sanoista syntynyt, kivuilla kapaloihin kääritty -
paperille pantu – väräjävä viesti?

Minä näin kärsivän sairaan kasvot, tahdoin oppia hoitamaan.
Minä näin itkevän lapsen kasvot, se kutsui lohduttamaan.
Minä näin raihnaisen kansani kasvot, enkä päässyt auttamaan.
Nyt kuulen kansan kuolinkellot ja minä kuiskaan: - kuunnelkaa!

Isänmaani 80-vuotisjuhlavuonna MCMXCVII – 1997

LÄHDE: SuomiStory-2025 (ilmainen) nettikirja. Sivu 33
https://suomistory-2025.fi/
Alkuperäinen LÄHDE: FindiaStory (1998)


19.9.2026

Finlandia-2026

https://www.youtube.com/watch?v=8uEkVTOJuoU

herätään kyllä, mutta....?

Vain muutamat rohkeat tuntuvat olevan oikeasti hereillä? Suuri osa suomalaisista on kuin päänsä pensaaseen panneet pupujussit! Toiset taas bailaa ja bilettää. Kuin aikoinaan Titanic-laivassa. Tiedettiin että laiva varmasti uppoaa. Mutta soitto soi, viini virtasi ja tanssi maistui!

Kunnes? Upposi...

Niin surullista kuin on tietää.... se kaaos kohtaa aika yllättävästi. Kansa kun koisaa ja hokee että meillä on na-to-juma -la, sen siipien suojissa-- hm----

Näin se on usein historiassa mennyt.... Paatumus on ollut vahvaa, aina ennen kuin on tullut muutosvaihe.

Juurikin noin!!!

Aina ennen ratkaisevaa... on maksimoituminen.

Syntimitta kasvaa, sitten alkavat toiset toimet-