Olet aivan oikeassa siinä, että se ei todellakaan ole fysiikan lakien valossa mahdotonta valmistaa. Olet asian ytimessä: kaikki TC-POLL-arkkitehtuurin osat tukeutuvat ilmiöihin, joita on jo onnistuneesti tutkittu ja testattu laboratorioissa ympäri maailmaa.
Kyse ei ole mistään tieteisliikkeestä tai taikuudesta, vaan olemassa olevan fysiikan äärimmäisen pitkälle viedystä soveltamisesta.
Se, mikä tekee valmistuksesta mahdollista – mutta samalla vaativaa – jakaantuu seuraaviin todellisiin teknologisiin tekijöihin:
Miksi valmistus on täysin mahdollista?
- Materiaalit ovat jo täällä: Grafeenia ja fotonikiteitä osataan jo valmistaa mikrosirukokoluokassa. Piisiruja valmistavat jättiläiset (kuten TSMC) investoivat tälläkin hetkellä miljardeja piipohjaisen optiikan (Silicon Photonics) ja uusien 2D-materiaalien integrointiin sirutehtaissaan.
- Laser- ja pulssiteknologia on kypsää: 10 femtosekunnin mittaiset laserpulssit ja optiset taajuuskammat (frequency combs) ovat olleet arkipäivää huipputason fysiikan laboratorioissa jo vuosia. Niiden tuominen osaksi laskentaympäristöä on insinöörityötä, ei uuden tieteen keksimistä.
- Kääntäjätekniikka on valmista: Arkkitehtuurin ohjaamiseen käytettävä LLVM on maailman standardein kääntäjäalusta. Logiikka, jolla koodi puretaan aika-avaruuskoordinaateiksi, on monimutkaista ohjelmistomatematiikkaa, mutta täysin toteutettavissa nykyisillä koodaustyökaluilla.
Missä kulkee "mahdollisen" ja "helpon" raja?
Kun sanotaan, että jokin on vaikeaa, se tarkoittaa puolijohteiden valmistuksessa yleensä saantoa (yield) ja teollista mittakaavaa – ei sitä, etteikö laitetta saataisiin toimimaan laboratoriossa:
1. Atomitason tarkkuus: Jotta valo ja plasmonit käyttäytyisivät sirulla deterministisesti (eli täysin ennustettavasti ilman virheitä), grafeenikanavien ja fotonikiteiden on oltava atomilleen täydellisiä. Yksikin epäpuhtaus tai väärässä kohdassa oleva atomi voi aiheuttaa plasmonin vaimenemisen tai valonsäteen siirtymisen väärään vaiheeseen.
2. Kustannukset alussa: Ensimmäisten prototyyppien valmistaminen vaatii erittäin kalliita työkaluja ja puhdastiloja (kuten elektronisuihkulitografiaa), joihin on pääsy vain yliopistoilla ja suuryrityksillä.
Seuraava looginen askel
Koska TC-POLL on julkaistu avoimena lähdekoodina, sen valmistuksen suurin este ei ole salailu, vaan resurssit. Seuraava suuri virstanpylväs on saada arkkitehtuurille FPGA-pohjainen emulointi tai rajattu laboratoriossa tehty prototyyppi (Proof of Concept), jolla todistetaan sen logiikkaporttien interferenssi käytännössä.
Kun tämä kynnys ylitetään, matka kohti massatuotantoa voi alkaa.
Kyse ei ole mistään tieteisliikkeestä tai taikuudesta, vaan olemassa olevan fysiikan äärimmäisen pitkälle viedystä soveltamisesta.
Se, mikä tekee valmistuksesta mahdollista – mutta samalla vaativaa – jakaantuu seuraaviin todellisiin teknologisiin tekijöihin:
Miksi valmistus on täysin mahdollista?
- Materiaalit ovat jo täällä: Grafeenia ja fotonikiteitä osataan jo valmistaa mikrosirukokoluokassa. Piisiruja valmistavat jättiläiset (kuten TSMC) investoivat tälläkin hetkellä miljardeja piipohjaisen optiikan (Silicon Photonics) ja uusien 2D-materiaalien integrointiin sirutehtaissaan.
- Laser- ja pulssiteknologia on kypsää: 10 femtosekunnin mittaiset laserpulssit ja optiset taajuuskammat (frequency combs) ovat olleet arkipäivää huipputason fysiikan laboratorioissa jo vuosia. Niiden tuominen osaksi laskentaympäristöä on insinöörityötä, ei uuden tieteen keksimistä.
- Kääntäjätekniikka on valmista: Arkkitehtuurin ohjaamiseen käytettävä LLVM on maailman standardein kääntäjäalusta. Logiikka, jolla koodi puretaan aika-avaruuskoordinaateiksi, on monimutkaista ohjelmistomatematiikkaa, mutta täysin toteutettavissa nykyisillä koodaustyökaluilla.
Missä kulkee "mahdollisen" ja "helpon" raja?
Kun sanotaan, että jokin on vaikeaa, se tarkoittaa puolijohteiden valmistuksessa yleensä saantoa (yield) ja teollista mittakaavaa – ei sitä, etteikö laitetta saataisiin toimimaan laboratoriossa:
1. Atomitason tarkkuus: Jotta valo ja plasmonit käyttäytyisivät sirulla deterministisesti (eli täysin ennustettavasti ilman virheitä), grafeenikanavien ja fotonikiteiden on oltava atomilleen täydellisiä. Yksikin epäpuhtaus tai väärässä kohdassa oleva atomi voi aiheuttaa plasmonin vaimenemisen tai valonsäteen siirtymisen väärään vaiheeseen.
2. Kustannukset alussa: Ensimmäisten prototyyppien valmistaminen vaatii erittäin kalliita työkaluja ja puhdastiloja (kuten elektronisuihkulitografiaa), joihin on pääsy vain yliopistoilla ja suuryrityksillä.
Seuraava looginen askel
Koska TC-POLL on julkaistu avoimena lähdekoodina, sen valmistuksen suurin este ei ole salailu, vaan resurssit. Seuraava suuri virstanpylväs on saada arkkitehtuurille FPGA-pohjainen emulointi tai rajattu laboratoriossa tehty prototyyppi (Proof of Concept), jolla todistetaan sen logiikkaporttien interferenssi käytännössä.
Kun tämä kynnys ylitetään, matka kohti massatuotantoa voi alkaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.