Tulipa nyt vihdoin nähtyä Spielbergin versio Wellsin klassikosta, ja täytyy myöntää että elokuva oli monissa suhteissa erittäin onnistunut. Tripodit edustivat juuri sitä voittamatonta, armotonta, epäinhimillistä uhkaa, jota sopi odottaakin, ja maailmanlopun tunnelma holokaustimaisine visioineen oli hyvin käsinkosketeltava. Myös näyttelijätyö on erinomaista, ja ihmisten hätään, kauhuun ja tyrmistykseen eläytyy tosissaan. Jo tästä elokuva ansaitsee kolme tähteä viidestä.
Mutta jotain jäi hampaankoloonkin. On luonnollista, etteivät nämä muukalaiset tule Marsista, mutta elokuva jättää itse asiassa täysin hämäräksi mitä ne ovat, antamatta katsojille selitykseksi muuta kuin mitään tietämättömien ihmisten spekulaatioita. Tietenkään ihmiset eivät tuossa tilanteessa voi tietääkään mitään, mutta elokuvissa voi silti vihjailla asioita, joita ei sanota suoraan. Se että koneet olisivat maanneet maassa ikiajat huomaamatta voi olla ensimmäinen mieleen tuleva oletus, mutta ei looginen: miksi olennot eivät valloittaneet planeettaa jo koneita tuodessaan? Olivatko ne sittenkin kenties lähettäneet edeltä itsekokoontuvia laitteita ja tulivat perässä heti kun ne olivat valmiita? Olivatko hyökkääjät avaruuden muukalaisia vai rinnakkaisen universumin olentoja? Me emme saa tietää, mutta silti jää häiritsevä tunne, että elokuvan tekijät tietävät jotain olennaista jota meille ei kerrota, tai sitten ovat tehneet ratkaisuja täysin sokkona ajattelematta asioita pidemmälle.
Elokuvassa on kaksi kohtausta jotka olisivat voineet toimia foreshadowingina lopetukselle, joka nyt tulee hieman äkillisesti kuin tyhjästä: 1. Rayn tytär saa tikun sormeensa, mutta ei pelkää tulehdusta, koska ihmisillä on hyvä immuniteetti normaaleja mikro-organismeja vastaan 2. Rayn tytär on allergikko - ongelma joka vaivaa ihmisiä joiden immuniteettijärjestelmä ei ole asettunut kohdalleen liian vähäisen bakteerialtistuksen vuoksi. Laajentamalla jompaa kumpaa kohtausta parin repliikin verran olisi voitu laskea perustukset muukalaisten vääjäämättömälle tuholle.
Tripodit todellisia ruumiillistuneita painajaisia polttosäteineen, keräilylonkeroineen ja luita ja ytimiä tärisyttävine torvineen. Itse muukalaiset ovat kuitenkin pettymys: melkeinpä söötin inhimillisillä kasvoilla varustettuja otuksia, jotka tykkäävät kömpelösti räplätä ihmisten outoja luomuksia. Häh? Mikä tämän kohtauksen pointti oli? Jos olentojen ensinäkeminen olisi jätetty aivan loppuun, sairastuneen olion viimehenkäykseen, elokuva ei olisi kärsinyt tippaakaan, eikä nyt ylipitkäksi venynyt Jurassic Parkin keittiökohtausta jäljittelevä kellarikohtaus olisi jäänyt vajaaksi.
Elokuva loppuu hieman liian nopeasti ensimmäisen tripodin tuhon jälkeen. Muukalaisten "maankaltaistamistoimet" olisivat tuntuneet paljon tehokkaamilta, jos omituinen punainen kasvusto ei olisi ollut jo heti esittelemistään seuraavana päivänä kuoleman kielissä. Tuntuu siltä kuin apokalyptiset visiot olisivat loppuneet käsikirjoittajan päästä, ja olisi tullut kiire päästä lopettamaan elokuva. Jäin kaipaamaan edes jonkinlaista välähdystä matkasta kohti Bostonia halki täysin vieraaksi muuttuneen maiseman, tietämättä mitä perille tultaessa odottaa.
Lopetusta on haukuttu spielbergiläiseksi happy endiksi, ja vaikka se ei minusta sitä ainakaan pahimmassa merkityksessään edusta, on pakko harmitella, ettei Stevenillä ollut munaa viedä tarinaa loogiseen loppuunsa. Raysta on tullut tappaja suojellakseen lastaan, hänen tyttärensä on traumatisoitunut laitoshoitokuntoon ja hänen poikansa... selviää selittämättömästi varmasta tuhosta tripodien pyyhkäistyä armeijaosaston maan päältä?! Ja tämä vain siksi että poika pääisi halaamaan iskää jonka nyt hyväksyy hyväksi tyypiksi. Ei ei ei. Voin vielä niellä sen, että ex-vaimo perheineen oli selvinnyt hävityksestä koska rintamalinja ei ollut ehtinyt Bostoniin asti, mutta pojan olisi pitänyt antaa kuolla. Siihen mennessä katsojat ovat jo hyväksyneet, että sodassa tapahtuu hirveitä menetyksiä, ja Rayn poika oli yksi niistä - omaa typeryyttään.
Tässä siis perusteeni, miksi Maailmojen sota saa kaikesta vaikuttavuudestaan huolimatta vain kolme ja puoli tähteä. Se on parempi kuin Spielbergin aikaisemmat pari tieteiselokuvaa, mutta jää silti puutteelliseksi. Kaikesta huolimatta ehdottomasti elokuvalipun arvoista kunnon kankaan ja äänentoiston vaativaa katsottavaa.
Mutta jotain jäi hampaankoloonkin. On luonnollista, etteivät nämä muukalaiset tule Marsista, mutta elokuva jättää itse asiassa täysin hämäräksi mitä ne ovat, antamatta katsojille selitykseksi muuta kuin mitään tietämättömien ihmisten spekulaatioita. Tietenkään ihmiset eivät tuossa tilanteessa voi tietääkään mitään, mutta elokuvissa voi silti vihjailla asioita, joita ei sanota suoraan. Se että koneet olisivat maanneet maassa ikiajat huomaamatta voi olla ensimmäinen mieleen tuleva oletus, mutta ei looginen: miksi olennot eivät valloittaneet planeettaa jo koneita tuodessaan? Olivatko ne sittenkin kenties lähettäneet edeltä itsekokoontuvia laitteita ja tulivat perässä heti kun ne olivat valmiita? Olivatko hyökkääjät avaruuden muukalaisia vai rinnakkaisen universumin olentoja? Me emme saa tietää, mutta silti jää häiritsevä tunne, että elokuvan tekijät tietävät jotain olennaista jota meille ei kerrota, tai sitten ovat tehneet ratkaisuja täysin sokkona ajattelematta asioita pidemmälle.
Elokuvassa on kaksi kohtausta jotka olisivat voineet toimia foreshadowingina lopetukselle, joka nyt tulee hieman äkillisesti kuin tyhjästä: 1. Rayn tytär saa tikun sormeensa, mutta ei pelkää tulehdusta, koska ihmisillä on hyvä immuniteetti normaaleja mikro-organismeja vastaan 2. Rayn tytär on allergikko - ongelma joka vaivaa ihmisiä joiden immuniteettijärjestelmä ei ole asettunut kohdalleen liian vähäisen bakteerialtistuksen vuoksi. Laajentamalla jompaa kumpaa kohtausta parin repliikin verran olisi voitu laskea perustukset muukalaisten vääjäämättömälle tuholle.
Tripodit todellisia ruumiillistuneita painajaisia polttosäteineen, keräilylonkeroineen ja luita ja ytimiä tärisyttävine torvineen. Itse muukalaiset ovat kuitenkin pettymys: melkeinpä söötin inhimillisillä kasvoilla varustettuja otuksia, jotka tykkäävät kömpelösti räplätä ihmisten outoja luomuksia. Häh? Mikä tämän kohtauksen pointti oli? Jos olentojen ensinäkeminen olisi jätetty aivan loppuun, sairastuneen olion viimehenkäykseen, elokuva ei olisi kärsinyt tippaakaan, eikä nyt ylipitkäksi venynyt Jurassic Parkin keittiökohtausta jäljittelevä kellarikohtaus olisi jäänyt vajaaksi.
Elokuva loppuu hieman liian nopeasti ensimmäisen tripodin tuhon jälkeen. Muukalaisten "maankaltaistamistoimet" olisivat tuntuneet paljon tehokkaamilta, jos omituinen punainen kasvusto ei olisi ollut jo heti esittelemistään seuraavana päivänä kuoleman kielissä. Tuntuu siltä kuin apokalyptiset visiot olisivat loppuneet käsikirjoittajan päästä, ja olisi tullut kiire päästä lopettamaan elokuva. Jäin kaipaamaan edes jonkinlaista välähdystä matkasta kohti Bostonia halki täysin vieraaksi muuttuneen maiseman, tietämättä mitä perille tultaessa odottaa.
Lopetusta on haukuttu spielbergiläiseksi happy endiksi, ja vaikka se ei minusta sitä ainakaan pahimmassa merkityksessään edusta, on pakko harmitella, ettei Stevenillä ollut munaa viedä tarinaa loogiseen loppuunsa. Raysta on tullut tappaja suojellakseen lastaan, hänen tyttärensä on traumatisoitunut laitoshoitokuntoon ja hänen poikansa... selviää selittämättömästi varmasta tuhosta tripodien pyyhkäistyä armeijaosaston maan päältä?! Ja tämä vain siksi että poika pääisi halaamaan iskää jonka nyt hyväksyy hyväksi tyypiksi. Ei ei ei. Voin vielä niellä sen, että ex-vaimo perheineen oli selvinnyt hävityksestä koska rintamalinja ei ollut ehtinyt Bostoniin asti, mutta pojan olisi pitänyt antaa kuolla. Siihen mennessä katsojat ovat jo hyväksyneet, että sodassa tapahtuu hirveitä menetyksiä, ja Rayn poika oli yksi niistä - omaa typeryyttään.
Tässä siis perusteeni, miksi Maailmojen sota saa kaikesta vaikuttavuudestaan huolimatta vain kolme ja puoli tähteä. Se on parempi kuin Spielbergin aikaisemmat pari tieteiselokuvaa, mutta jää silti puutteelliseksi. Kaikesta huolimatta ehdottomasti elokuvalipun arvoista kunnon kankaan ja äänentoiston vaativaa katsottavaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Heti ekan tötterön nähdessäni nousi heti nostalgian niskakarvat pystyyn, kun muisteli tripodien aikaa.
"miksi olennot eivät valloittaneet planeettaa jo koneita tuodessaan? Olivatko ne sittenkin kenties lähettäneet edeltä itsekokoontuvia laitteita ja tulivat perässä heti kun ne olivat valmiita? "
jospa nämä oliot ovat "istuttaneet" ihmisen Maahan, ja päättävät sitten pitkän tarkkailun jälkeen siivota jälkensä, kuten TIm Robbinsin hahmo sanoo, se on hävitystä
Ajatus siitä, että koneet olisivat maata möllöttäneet piilossa ikiajat ei toimi kahdesta syystä: 1. Elokuvassa tehdään selväksi, että hyökkäys alkaa suoraan suurimmista kaupungeista. Olentojen olisi siis pitänyt tietää tuhansia tai miljoonia vuosia etukäteen tarkalleen mihin ihmiset tulevat rakentamaan suurimmat kaupunkinsa saadakseen koneet jäämään niiden alle. 2. Jos koneet tosiaan olivat valmiiksi paikoissa joihin kaupungit rakennettiin, miten on mahdollista ettei yhtä ainutta löydetty vesijohtoverkkoa, metroja, kaapeleita tms infrastruktuuria maan alle kaivettaessa. Ne olivat sentään helkkarin isoja vehkeitä, ja kaikesta päätellen eivät niin kovin monen metrin syvyydessä. Lisäksi herää kysymys, miksi bakteerit eivät tappaneet muukalaisia jo silloin kun ne kävivät piilottamassa koneitaan.
Itse kallistun sille kannalle, että koneiden saapuminen on yksinkertaisesti mysteeri, tai sitten salamoissa tuli muutakin kuin pelkkiä muukalaisia. Alkuperäisen romaanin hyökkääjäthän saapuvat sen ajan ihmiselle täysin vieraalla ja monen mielestä varmasti mahdottomalla tavalla: kapseleissa avaruuden halki. Elokuvassa sotakoneen ilmestyminen maan alta myrskyn jälkeen on samanlainen käsittämätön yllätys, mutta jää vaille loogista selitystä - tai ainakin sellaista jossa ei olisi tripodinmentäviä reikiä.
hyvin kirjoitit.
syy miksi elokuvan loogisuus on mitä on, johtuu varmaan siitä ettei ohjaaja/kukalie halunnut/saanut muuttaa juonta ja loppuratkaisua mihinkään suuntaan?
tuohon kysymykseen, miksi ne alienit tulivat vasta nyt maahan, vaikka koneet olivat jo täällä ennen meitä, keksin kyllä vastauksen. ihmiskunta oli alieneille vain hedelmä, joka odotti kypsymistään. ihmisten vertahan ne koneet ruiskuttivat pitkin maita ja hyvin pian alkoi punaiset juuret kasvaa ympäriinsä. ehkä alienit osasivat ennustaa, että kohta ihmiset tuhoavat toinen toisensa ja siksi nyt oli paras hetki korjata sato.
et ole varmaan ikinä saanut naista?
Olen nainen...
Minusta tuo tripodijuttu on jo niin V-A-N-H-A.
Olisivat kerrankin keksineet uudenlaiset alienihommat. Joka leffassa samat. Ihan tuli taas Star Wars mieleen...
Aina samat korkeajalkaiset metalliset lonkeroiset härdellit. KUORSAUS.
Jos maailman ensimmäinen avaruusolioiden invaasiosta kertova tarina sovitetaan edes jotakuinkin uskollisesti elokuvaksi, mitä muuta se voi olla kuin vanha? Olisiko Bram Stokerin Draculassakin pitänyt olla sellaisen miljoona kertaa nähdyn kuolemattoman kreivin sijaan olla vaikkapa punapäinen naisdracula joka syö ihmisiltä ihon? Verta imevä vampyyri on ideana niin V-A-N-H-A!
Onneksi tuossa tekeleessä oli onnellinen loppu; minä en voi sietää bad endings. Sekin sitäpaitsi on jo yhtä kulunut juttu kuin happy ending (mikä ei enää nykyään ole kulunutta?), ja siitä ei jää kuin paha mieli. Haluan elokuvissa kliimaksin, en antikliimaksia. Elokuva ei voi loppua/huipentua siihen että joku kuolee, se olisi tunnelman latistaja ja lopahtaa kuin ysikymppisen pelit kun Viagra loppuu. Vaikka loppu sinänsä oli "hieman" hmm.. nojoo, niin parempi noin kuin jos se typerä kundi olisi kuollut. Näin kuitenkin jää illuusio ja turvallisuuden tunne, että ihminen selviää aina... ;)
Ihmiskunta pelastui, Rayn vaimo perheineen pelastui, Ray tyttärineen pelastui... Loppu on siihen asti katkeransuloinella tavalla onnellinen. Ja sitten päälle valutetaan siirappia, ja elokuvan siihen asti julma realismi lentää romukoppaan.
Ei silti, jotkut pitävät siirapistakin.