Olen kysellyt asiaa sieltä ja täältä, kysynpä vapareiltakin, kun te noita uskontokysymyksiä muutenkin pohditte.
Miksi nuo Raamatun osat ovat niin erilaiset? Sukuluettelot evankeliumeiden alussa vaikuttavat jälkeenpäin lisätyiltä, tarkoituksen sitoa osat toisiinsa niiden avulla.
Osien välissä on melkoinen aikarako. Vanha Testamentti loppu aikaan, joka vallitsi vuosisatoja ennen kuin Uusi Testamentti alkaa. Miksi siinä välissä ei kirjoitettu juutalaisten historiaa? Mitä siinä välissä tapahtui, kreikkalaismiehityskö? Alueen kieli ainakin vaihtui arameaksi. Muutakin tuli idästä, Jeesuksen opeissa on voimakas buddhalaisuuden vaikutus. Toki kristinusko on ennen kaikkea kreikkalainen ilmiö.
Tuohon aikarakoon katosi myös liiton arkki, jota ei sen koommin ole nähty. Siksikö, että Egyptin valtakuntakin katosi, kun kreikkalaiset miehittivät senkin? He kukistivat myös Persian, joka oli auttanut juutalaisia vapautumaan Babylonian orjuudesta ja ehkä tuki heitä muutenkin alueella.
Yksi kummallisuuksista on myös se, että kristinusko tuo takaisin muinaisen kivikautisen ihmisuhrikultin rituaalisena (tosin jos Jeesus oli olemassa ja Hänelle kävi kuten kirjoituksissa kerrotaan, niin se uhri oli ihan todellinen). Uhraaminen oli vanhastaan liittynyt kevätjuhlaan, muistutuksena kevään ruokapulasta monella alueella ennen tehokkaampaa viljelyä. Virtamaiden aikansa tehomaatalous lopetti metsästjä-keräilijöiden harrastaman uhraamisen tarpeettomana, ja niinpä Abraham jättääkin poikansa eloon, vaikka ehtii jo uhrikivelle, eli alttarille hänet raahata. Kertomus on siis symbolinen.
Muinaisten julmien aikojen muistelu rituaalisena kristinuskossa muistuttaa suuresti sitä, miten maallistunut kulttuuri länsimaissa muistelee vastaavat uhri- ja murhakulttia Halloweenissa. Mikä noissa ihmisiä noin kiehtoo, tuhansien vuosien ajan?
Vaikuttaa muuten sille, että nimi Abraham tulee arabiasta, ja on otettu teksteihin suorana lainauksena kääntämättä kirjoitussuuntaa. Arabialainen Maharba muistuttaa taas siitä, että ennen "vedenpaisumusta, ei jääkauden päättymiseen liittynyttä merenpinnan nousua ja hyvin sateista kautta, Arabian niemimaan rannikko lienee ollut lähempänä Intiaa kuin nykyisin. Genetiikan tutkimushan (haploryhmät) kertoo Homo Sapiensin vaeltaneen Afrikasta länteen juuri rannikkoja pitkin. Omia jäkiään, tai esi-isiensä, jälkiä, on helpompi myös kulkea takaisin päin, joten kiinteämpää yhteydenpitoa on varmaankin Arabian ja Intian välillä ollut, ennen kuin meri sen katkaisi. Ei toki kokonaan, vaan pidensi matkaa niin, että yhteydet vähenivät.
Olisikin mielenkiintoista tietää, miten Mahābhārata ja Vanhan Testamentin alkuosat kenties liittyvät toisiinsa.
Tavallaan kristinuskon syntyminen voimakkaine buddhalaistyyppisine vaikutteineen oli kuin ikiaikaisen, jo unohdetun, Intian yhteyden palaaminen. Toki juuri Aleksaterin valloituksen teklvät sen mahdolliseksi ja niiden seurauksena ilmeisesti syntyi jo silloin silkkitien läntinen pää ja sitä kautta maayhteys Keski-Aasiaan ja kenties Intiaan saakka Himalajan solien kautta. Ehkä tuo vanhan palaaminen sai palaamaan myös ihmisuhritkultin pariin rituaalisesti. Intiassahan on harrastettu leskien polttamista aika nykyisinäkin aikoina, ehkä siellä kivikautinen ihmisuhrikultti eli sekin pidempään, tai ainakin sitä säilytettiin rituaalisena.
Ovatko vaparit miettineet näitä asioista? Teologien olisi pitänyt miettiä, ja historioitsijoiden, mutta heiltä ei juuri vastauksia heru.
Miksi nuo Raamatun osat ovat niin erilaiset? Sukuluettelot evankeliumeiden alussa vaikuttavat jälkeenpäin lisätyiltä, tarkoituksen sitoa osat toisiinsa niiden avulla.
Osien välissä on melkoinen aikarako. Vanha Testamentti loppu aikaan, joka vallitsi vuosisatoja ennen kuin Uusi Testamentti alkaa. Miksi siinä välissä ei kirjoitettu juutalaisten historiaa? Mitä siinä välissä tapahtui, kreikkalaismiehityskö? Alueen kieli ainakin vaihtui arameaksi. Muutakin tuli idästä, Jeesuksen opeissa on voimakas buddhalaisuuden vaikutus. Toki kristinusko on ennen kaikkea kreikkalainen ilmiö.
Tuohon aikarakoon katosi myös liiton arkki, jota ei sen koommin ole nähty. Siksikö, että Egyptin valtakuntakin katosi, kun kreikkalaiset miehittivät senkin? He kukistivat myös Persian, joka oli auttanut juutalaisia vapautumaan Babylonian orjuudesta ja ehkä tuki heitä muutenkin alueella.
Yksi kummallisuuksista on myös se, että kristinusko tuo takaisin muinaisen kivikautisen ihmisuhrikultin rituaalisena (tosin jos Jeesus oli olemassa ja Hänelle kävi kuten kirjoituksissa kerrotaan, niin se uhri oli ihan todellinen). Uhraaminen oli vanhastaan liittynyt kevätjuhlaan, muistutuksena kevään ruokapulasta monella alueella ennen tehokkaampaa viljelyä. Virtamaiden aikansa tehomaatalous lopetti metsästjä-keräilijöiden harrastaman uhraamisen tarpeettomana, ja niinpä Abraham jättääkin poikansa eloon, vaikka ehtii jo uhrikivelle, eli alttarille hänet raahata. Kertomus on siis symbolinen.
Muinaisten julmien aikojen muistelu rituaalisena kristinuskossa muistuttaa suuresti sitä, miten maallistunut kulttuuri länsimaissa muistelee vastaavat uhri- ja murhakulttia Halloweenissa. Mikä noissa ihmisiä noin kiehtoo, tuhansien vuosien ajan?
Vaikuttaa muuten sille, että nimi Abraham tulee arabiasta, ja on otettu teksteihin suorana lainauksena kääntämättä kirjoitussuuntaa. Arabialainen Maharba muistuttaa taas siitä, että ennen "vedenpaisumusta, ei jääkauden päättymiseen liittynyttä merenpinnan nousua ja hyvin sateista kautta, Arabian niemimaan rannikko lienee ollut lähempänä Intiaa kuin nykyisin. Genetiikan tutkimushan (haploryhmät) kertoo Homo Sapiensin vaeltaneen Afrikasta länteen juuri rannikkoja pitkin. Omia jäkiään, tai esi-isiensä, jälkiä, on helpompi myös kulkea takaisin päin, joten kiinteämpää yhteydenpitoa on varmaankin Arabian ja Intian välillä ollut, ennen kuin meri sen katkaisi. Ei toki kokonaan, vaan pidensi matkaa niin, että yhteydet vähenivät.
Olisikin mielenkiintoista tietää, miten Mahābhārata ja Vanhan Testamentin alkuosat kenties liittyvät toisiinsa.
Tavallaan kristinuskon syntyminen voimakkaine buddhalaistyyppisine vaikutteineen oli kuin ikiaikaisen, jo unohdetun, Intian yhteyden palaaminen. Toki juuri Aleksaterin valloituksen teklvät sen mahdolliseksi ja niiden seurauksena ilmeisesti syntyi jo silloin silkkitien läntinen pää ja sitä kautta maayhteys Keski-Aasiaan ja kenties Intiaan saakka Himalajan solien kautta. Ehkä tuo vanhan palaaminen sai palaamaan myös ihmisuhritkultin pariin rituaalisesti. Intiassahan on harrastettu leskien polttamista aika nykyisinäkin aikoina, ehkä siellä kivikautinen ihmisuhrikultti eli sekin pidempään, tai ainakin sitä säilytettiin rituaalisena.
Ovatko vaparit miettineet näitä asioista? Teologien olisi pitänyt miettiä, ja historioitsijoiden, mutta heiltä ei juuri vastauksia heru.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Puhut asiaa myös sikäli, että Aleksanteri juuri on jeesusmyytin paras oletus, sopivasti aikainen, tarinat olivat menneet, unohtuneet ja jo sekaisin. Raamattu on 300-luvulta ja Rooman keisarihuoneen valmistama eikä juutalaisten historia
No Valiiton kekittyminen luterilaisten nälvintään usein lehdistä kopioimalla
johtuu siitä, että vaparit ovat aika oppimattomia eivätkä pysy selvillä asioista jotain shit down k-mikoita, bloggareita, merkonomeja tai muuten aggressiivisia rähjääjiä kouluissa, tutkimuspäälliköitä ilman tutkimuksia, Islamin ja sosialismin valkopesijöitä jne
Mitä itse nälvit? Onko sinulla jotain ev.-lut. ja ort. kirkkojen etuoikeuksien kritiikkiä vastaa?
Miksi niiden "etuoikeuksia" pitäisi kritisoida? Eikö tosiaan ole mitään hyödyllisempää tekemistä?
Vai eikö vain kyvyt riitä mihinkään tärkeämpään?
Nimensä mukaisesti uudempi kirjallinen jälkikirjoitus eli testamentti korvaa vanhemman. Tässä tapauksessa lakiyhteiskunnan korvasi henkinen ja henkilökohtainen vapaus elää omaa elämäänsä. Kirjahan ei ole asiakirja, todistus, dokumentti, raportti tai historiankirjoitus vaan kuvaa yhdellä tavalla ihmistä yhteiskunnassa. Ei kumpaakaan testamenttia tarvitse lukea tai alkaa elää sen lakien mukaan.
Vapauteen kuuluu myös toisten vapauden ja elämän kunnioittaminen. Joskus vapaus tarkoittaa vapautta omasta menneisyydestä ja kokemuksista. Sitä sanotaan uudesti syntymiseksi, mikä tarkoittaa vain oman elämän paremmaksi muuttumista.
Ei Raamattu ole kuin kirja. Aurinko nousee ilman sitäkin. Ja kaikki muu, luit tai et.
Paitsi vaparit ei nouse aamulla ilman Raamattua. Ei olisi vastustettavaa, ei olisi kirkkoa nälvittävänä, ei olisi vapareilla tarkoitusta elää.
Ei roomalaiset mitään raamattua 300- luvulla suomalaisten ohjekirjaksi kirjoittaneet vaan valtakunnan hoitoon koska Juudea ja Samaria ovat tärkeiden provinssien Turkin ja Egyptin välissä
Ei raamattu myöskään ole mikään juutalaisten kirja tai historia vaan Rooman virkamiesten hallintoon käyttämä kokoomateos
Vaparit jauhavat omaa tietämättömyyttään kun eivät oppimattomina ymmärrä raamatunnideaa, vaikka tavaavat sitä löytääkseen virheitä, joita se tietenkin muinaisteoksena vilisee
Eihän sellainen olekaan henkistä vapautta vaan samaa mielen pakkoa kuin ateismi. Se on reaktio uskomiselle.
Eikä vapaudessa ole jakomielisyyttä eli ihmisten jakamisen tarvetta. Todellisuudessa ei ole lestoja, jehovia, kokoomuslaisia tai demareita. Ne ovat keksittyä ja opittua, kivisiä ja juurakkoisia mielen polkuja joita on pakotettu kulkemaan.