Ajattelen usein kuolleiden maailmaa. Täytän pian 65 vuotta, ja melkein koko sukuni on kuollut. Isovanhemmat, vanhemmat, sisaret ja veljet, enot, sedät ja tädit. Elossa oleviin ei ole yhteyttä. Muutamat ovat kuolleet uskossa, suurin osa ei.
En pelkää kuolemaa sellaisenaan, jonkin verran ehkä kuolemisprosessia: jos joutuu makaamaan sairaalan sängyssä kuukausia liikkumatta kovissa kivuissa.
Kaipaisin jo päästä pois täältä. Täällä ei ole minulle ketään, olen aivan yksin. Eläminen on surkeaa, masentavaa hidasta hiipumista. Maailmakaan ei ole enää se maailma, johon synnyin ja jossa kasvoin.
Kaikki on muuttunut. Maailma on tullut hulluksi ja kulkee kohti loppuaan. Mikään ei enää ole normaalia, mikään ei ole eheää, rauhallista eikä pyhää.
Mietin, millaista on toisessa maailmassa nyt. Ehkä siellä on viimeisen tuomion odotushuone, jossa kadotetut sielut vaeltavat kalpeina ja apaattisina, tai ehkä siellä käydään vilkasta ajatustenvaihtoa riidellen ja kiistellen. Saattaa olla myös onnellisten maa toisenlaisille sieluille.
Huoneessa, jossa nyt istun, saattaa olla läsnä kuolleita sukulaisiani, jotka toisesta ulottuvuudesta seuraavat elämääni voimatta puuttua siihen. Millaista tuskaa heidän täytyykään tuntea, kun minusta ei tullut sitä, mitä he toivoivat. Pääsisinpä jo sinne, omieni joukkoon. Jonnekin.
En pelkää kuolemaa sellaisenaan, jonkin verran ehkä kuolemisprosessia: jos joutuu makaamaan sairaalan sängyssä kuukausia liikkumatta kovissa kivuissa.
Kaipaisin jo päästä pois täältä. Täällä ei ole minulle ketään, olen aivan yksin. Eläminen on surkeaa, masentavaa hidasta hiipumista. Maailmakaan ei ole enää se maailma, johon synnyin ja jossa kasvoin.
Kaikki on muuttunut. Maailma on tullut hulluksi ja kulkee kohti loppuaan. Mikään ei enää ole normaalia, mikään ei ole eheää, rauhallista eikä pyhää.
Mietin, millaista on toisessa maailmassa nyt. Ehkä siellä on viimeisen tuomion odotushuone, jossa kadotetut sielut vaeltavat kalpeina ja apaattisina, tai ehkä siellä käydään vilkasta ajatustenvaihtoa riidellen ja kiistellen. Saattaa olla myös onnellisten maa toisenlaisille sieluille.
Huoneessa, jossa nyt istun, saattaa olla läsnä kuolleita sukulaisiani, jotka toisesta ulottuvuudesta seuraavat elämääni voimatta puuttua siihen. Millaista tuskaa heidän täytyykään tuntea, kun minusta ei tullut sitä, mitä he toivoivat. Pääsisinpä jo sinne, omieni joukkoon. Jonnekin.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Siellä verhon takana odottaa suuri tuntematon.
Vaikutat natsilta.☠️
Natseja ovat pikemminkin ne jotka eivät päästä meitä pahasta, sairaalasängystä, kivuista, taivaasta tai helvetistä.
Miksi toisten pitäisi päästää sinut kivuista? Eivät hoitajat voi sellaista päätöstä puolestasi tehdä!
"Elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään..."
Seuraava tietoinen tapahtuma on ylösnousemus.
... joka on turha lupaus narsisteille.
Ja pystyykö Jumala luomaan uuvet ruumiit, ylösnousemuksessa ja ylösottamuksessa yhjistetään sielull ja henkeksiseeksikkeellä ihmiseeksijen, näijen kutkat ensimmäiseen ylösnousemukseen pääselmöivät keraksikkuujes ylösonkimukseisteisteisijen.
Kyllä Jumala siihen pystyy, yhjistämään lähettämäistäen sielukset ja henkeikseet ihmisten uusiin ruumiiksiisiinsa.
Aikamoista osaamista, kyvyksikkyyttä se kysyy, mutta Jumala on ilostuttavainen tässäkin kohjin, kaikkivaltijas, kaikkikykyinen tekemään senmoisii, joka ihmiselle on mahjoton työksikkyys.
Minulla on kanssa toiveeni siitä että pääselmöin itteki ylösnousun tai onkimuksen kautta yläilmoille. Olen kuunnellut ne vakuuttavimmat kertomusopetukset kuinka voin relata ja olla pelastusvarma, mutta kuitenkin opetetaan sitten sitäkin kuink ylösnousemukseen ei pääsekään kaikki ne , jotka sinne pelastusvarmoina ovat menemässä, siitähän on kerrontaa Raamatussakin kuinka sitten kyseksitään useanmalla suulla syytä omaan pelastumattomuuteen: " Emmekös met sinun nimessäsi tehneeksineet sitä ja tätä ja tuota, joten miksemme met pääse hallitteen kanssas rahvasta vaan osamme onkin sangellisen epämieluisallinen?
Mä säästän mun pelastusvarmuuteni siihen hetkeekseen kun voin olla asijasta ihan aijosti varma: Sitten ku se on silleen varmaa että oon sen jo saavuttanut, sieluni ja henkeisyyteni voiton, helvettiin joutumattomuuven.
Käytännökses se tapahtuu mulle ylösnousus tai -tenpaukses. Sillon ku oon perillä ja varmuuteni saanut niin että sen tietämällä tiijän kuten Jeesuksen sen sanoennisoijes: No niin,nyt voit sitten ollas pelastusvarmaksiillistunut.
Oi, silloin suuri ilo koittavi syvänmeiseiseeni, jännitys helpottavi, hymy kasvoiseekseeni voittavi.
Suurin toivehan se on mullisella selvitä joutumatta helvettiin, kun niin moni mänöö helvettiin sitä juurikaan tiejostamattaakaan , tai sitten vaan esittävät hyvin tiejostamattomija nämät helvettiin kuljeskelijakset.
Jos koet toisinaan sen ettet ole yksin niin se on totta, mutta ynpärilläsi ei ou sukulaistes henkijä vaan muita henkijä jollet oo uskos Jeesukseen. Ne ovat riivaajahenkijä ja sen senmoisuuksija.Mulla oli ennen uuvestsyntymäs saatuu "suojakenttää" kokemuksija siitä mitä minua alkoi spiritismi-istunnon jälkeen seuraamaallisoimaan "tavanomaista voimakkaallisenpi" pahuuven henki sai aikaan niin vyysisesti kuin myös muutenkin vaikkei se tehnyt mitään, oli vaan samassa huoneessa kanssani tai ehkä minussa kulki mukanani, sillä se tuli mukanani minne meninkään ja jostain syystä yöaikaan sen läsnäolon tiejostin parhaiten suurena pahuuven läsnäolona, jot ei voinut oll tiejostamatta kun sen tunsi lähellään.
Olen miettinyt että olisinkohan tänään uuvestisyntynyt ellei mulle olisi tullut selväks se että henkimaajilma on olemassa ja pahast henkestä, kun tunsin sen pahuuven voimakentän ja ymmärsin että se voisi tappoo mut, muttei tapa ja mietin miksei se tapa, kun sitähän se haluaa. Jokin esti sitä, jokin jota en osannut nimetä, mutta se oli sen pahhuven voiman vastavoima, jota aloin sitten etsimään ja lopulta löysin Jumalan tai toisin ilmaistuna: JUMALA teki mulle olemuksellisuutensa selväksi täysin kun Hän mut uuvestsynnytti.
Se oli helpotus, kun tajuksin että Jumala on olemassa, sekin on oma tarinaksisuutensa selittää ihmiselle, kulla ei oo käsityst oikeaata siitä millainen on hengellinen uuvestisyntymä ihmiselle. Se on samaa kun alkaisin puhuun sulle hepreaa ja sä koittisit saaha siitä selkoo, jotain sinne päin.
Selef Urge
Onhan ne uskovaisten selitykset ihan hirveää diibadaabaa.
Selitäppä, millaisen metamorfoosin tuhat vuotta sitten kuolleen raato käy läpi. Syntyykö uudelleen siittiönä, vauvana, nuorena vai vaivaisena. Vammainen vammaisena jne. Vanheneeko vai jämähtääkö siihen.
Eiköhän peruuteta suosiolla koko taivasoppi. Tuolla voi huijata vain kaikista heikkolahjaisimpia, mikä taasen on sopimatonta.
Nii, ja se voimaks henki pystyi notamaan raskaan sängyn ilmaan, pitämään sitä ilmassa täysin hievahtamatta niin että mie itte olin siinä sängyssä makoomassa ittekin. Joskus taas näin kuinka sänky on ilmassa ja ite oon menossa siihen nukkumaan. EIi tullut siinä uni, ei tehnyt mieli mennä sänkyyn nukkumaan...ei ollut silloin ketään kellekkäälle avautuu, mietin olinko mielenvikainen, mutta omin silmin näin ja siihen päätin luottaa.
Kerran sitten tapahtui niin että sänky oli taas ilmassa eräässä toisessa asunnossa, jossa olin kylässä. Olin tälle henkilölle kertonut puolisen vuotta aijenmin että mulla on tällainen henki seuraamaan jäänyt spiritismin peluun jälkeen, ja tapahtui sitten tosijaan niin että olin tietokoneella hänen mkuuhuoneessa kun sänky nousi hieman ilmaan ehkä 10cm korkeuteen ja pysyi siinä paikoikssellaan ja pyysin kamua tulemaan makuuhuoneeseen ja silloin hänkin näki sen ja sen jälkeen juttelimme siitä silleen ettei tarvinnut enää yhtään ajatella että harhoja näkisin, kun kaksi ihmistä näkee ilmassa pysyvän sängyn samaan aikaan.
Etsin apua. Kunnes kerroin onkelmastani sattumalta ihmiselle joka oli uskossa. Hän ei pitänyt mua valehtelijana tai sekopäänä. Tai ei ainakaan näyttänyt sitä ulospäin. Hän sanoi uskovansa mua ja kertoi että hän tietää kuinka saaha minulle ahjistavat pelottavat ilmijöt loppumaan.
Kysäsin miten sen saa loppumaan.
Se oli rukous, piti vaan rukoilla, ja siinä se ratkaisu olisi.Jeesuksen nimessä ja Jumalaa rukoilla tulee. En pitänyt sitä tojennäköisenä, mutta kokeilin ja ylläri oli suuri kun se kaiki loppui, mun jatkuva pelko-oloisuuteni kun se henki tuli lähelle ja kunn se nosti sänkyy milloin minä siinä kyyvis tai kun ollin mänös nukkumaan, muistan monet yöt valvoneeni ihan sen takia että pelotti mennä sänkyyn ja se kaikki loppui ku rukoilin yhren kerran vaan Jeesuksen nimessä Isälle Jumalalle. Se oli kanssa iso yllätys että "pelkkä" rukous Jumalalle sai sen kaiken päätökseen. Siitähän sitten alkoi Jumalan etsiminen ja Raamattu löytyi ja sieltä jäi muistiin lupaus: etsivä löytää. Joten sen takija jatkoin sitten Totuuven ettimistä ja lopulta älysin rukoilla " jos olet olemassa niin tee olemassaolosi mulle selväksi ettei tarvitse olla epävarma asijaisen suhteen" ja sillä rukouskerralla Jumala mut uuvestisynnytti. Se on ollut kaikkein mullistavinta mun elämäksessäin, täyttyy ja kokee siinä Jumalan Pyhän Hengen minuun tuleminen asumaan.Enkä sitä siinä tilanteessa olenkaan ymmärtänyt että tämä mitä nyt koen on uuvestisyntymiseni, ajattelin että se on Pyhän Hengen kosketus, mulla ei olut sanavarastossa silloin vielä sanaa uuvstisyntymys eikä tietoa millainen se on.
Kuulemani mukaan niitä on hieman eriversioisina, mitä tulee itte uuvestisyntyneen omakohtaiseen kokemukseen sitä millainen se uuvestisyntyminen on.
Kaikki kristityt eivät oo uuvestisyntyneet ylhäältä Jumalan Hengest."Syntylöityä ylhäält" elikkä uusikas elämä ei tuu ihmisestä ittestään, vaan se on Jumalan tekoaisiksuutta, kussa Jumalan vesi ei oo kastevettä vaan puhjistavainen voima, Jumaan pesuvesi, jolla ihmisen hän kerral kunnol yhjel kerral peseepi, uuven alkamukses , uuvestisynnyttämykses.
Selef Urge
Syntyy sieluna. Missään ei Raamatussa muusta puhuta! "He ovat niinkuin enkelit taivaassa. Ei heidän tule enää nälkä tai jano."..jne. Tämä kaikki kerrotaan Raamatussa.
miksi pilkallinen ja asenteellinen - sekä lihallisesti taas suusi lausuinen sana- narsismi??
Tunnekto Sanan kaidasta tiestä? Mitä se sinulle merkitsee?
onko kaita tie- ikäänkuin sitä, että kaikki pitäisi olla ympärilläsi ja yhdessä sitten manatte - narsismi? käsitätkö....
älä kaidalla polulla pölise- koska sinäkin olet kaidalla tiellä ja siinä kohden missä pitäisi pyhän-- pyhittyä.... se on kaidantien näköala.
Ollaan peräkkäin, kukin omalla kohti- omalla matkapaikalla ja turhaa on huudella jollekin - vaikka takanakulkevalle, matkanpäähän... hei olet narsisti.....
Eikös JUMALA ja Hänen Pyhä HENKI - ole opettaja ja neuvoja, sekä avaa tässä kunkin kohdalla sitä tietoa, mikä pyhä- ---- pyhittyy....
Esim. taampana- joku ajattelee- että kadotus on ikuinen kivun ja kärsimyksen paikka--- ja se on siinä kohdin kaitaa tietä näköalassa.
Sitten kun hän matkaa pääsee kohdalle, Sanan ja opin kohdalla, että Tessalonikalaiskirjeessa puhutaan sanoillemme neuvo ja käsky.
KUOLEMAN uni- ja herätetään JEESUKSEN paluussa.
ymmärtätkö- hän on oppinut uutta- siinä kaidalla tiellä.
Meissäkin on pyhitettävää, ettei huudella toisillen narsismi- mutta ei avata Sanaa - siitä- mitä Henki on Raamatusta avannut-
ymmärrätekö te kaidan tien merkitystä ,ja kuinka välillä olemme pyhityksistä, että sielumme rehentelee ympärille- "olen näin pyhittynyut" olkaa polvillanne minun edessäni, kun puhun ja osoittelen sormella ja tuomaroin...... siinäpä Jumalan HENGELLÄ ON todella tehtävää, että Jumala viinitarhassa leikkaa meistä niitä kurottavia rönsyjä hieman alemmas. eli ettei liha niin rällää - kaidalla tiellä ja osoittele- vaikka näitä "narsisteja" - meidän mielestä- onko sekin sitä narsismia?
on ymmärrettävä kaidan tien oppi ja opetus.
kuljemme peräkanaa- ja kuka lähtee polulle, NYT- HÄN on polun - alussa.
Sitten polulla hänenkin kohdalla, kelle enkeli ilmestyy ja hän polvistuu- häntäkin Sana opettaa- nouse ylös, älä minua kumarra.
hokaammeko kaidantien idean ja siitä- mitä me puhumme.
me itse voimme polulla jopa möläytellä lihallisesti mitä sattuu...
Nyt on tv1 .... Jumalanpalvelus- Teemu Laajasalo juuri puhuu.
ja myös kotikirkostani kuuluu toiselle korvalle lähetys.
, sekä kiitän, kun tällainen "rampa" saa kotona kuulla, kun kovien hermokipujen lääkkeillä yritin nukkua- kun on särkenyt nuorena terveytensä raskaassa työssä.
Sen hedeämänä olen välillä ambulanssissa keskussairaalaan matkalla, ja morfiinia painetaan suoneen.....
Niin, minä olen kaidallatiellä tässä vaiheessa- kiittämässä HERRAA- tässä uudessa armonpäivässä, sekä iloitsen jokaisesta kaidantien kulkijasta...
Kuka on polun alussa- jossain ja kuka on erittäin pitkälle edessäpäin, kiitämme PELASTUSTA JA huulemme tunnustaa - JEESUS KRISTUS ON HERRA.
Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.
(1Te 4:13-18)
Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
(Joh 6:37-40)
Kaita tie on Jumalan totuuden tie, lavea tie ei anna turvaa eikä pelasta.
Sunnuntain evankeliumiteksti puhuu kaidasta ja laveasta tiestä sekä ahtaasta portista. Jeesus kehotti etsimään ahdasta porttia ja kulkemaan kaitaa tietä. Lavean tien kulkijat saavat varoituksen tulevasta kadotuksesta (Matt. 7:13–14).
Tällainen ehdottomuus on vaikea kohdata. Pidäkkeetön ja omaehtoinen elämä kaikkinensa houkuttelee. Se on elämää tässä hetkessä, ja iankaikkisuus tuntuu etäiseltä. Myös Jeesusta, kiusausten voittajaa, koeteltiin viettelyksillä (Luuk. 4:1–13).
https://www.paivamies.fi/sana-sunnuntaiksi/monet-haluavat-kulkea-kaitaa-tieta-6.42.7473.b152a1aa4b
.........
https://www.raamattu.fi/raamattu/KR38/MAT.7
1"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; 2sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. 3Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? 4Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi? 5Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.
Taitaa seinät kaatua päälle.
Mitä jos otat rantaloman äkkilähtönä ja nautit vielä elämästä. Mä lähden mukaan jos matka on maksettu :)
Tuossa voisi olla sitä kuolleistaheräämistä enemmän kuin missään.
Kyllä, miksi sitä turhaan miettii ikäviä asioita kun voi vielä nauttia elämästä!!
Maksa vaan itse lomasi!
Köyhä ja sairas
Ttuonpuoleinen on valon, rauhan ja sopusoinnun maailma. Siellä ollaan jopa tuhat vuotta maan ajassa lukien.
Tuhhat vuotta menee siellä hujauksessa. Jotkut voivat jälleen syntyä piankin jos jokin elämäntehtävä on jäänyt kesken edellisessä maaelämässä. Omilla teoillamme ja haluillammmr valmistelemme tulevan elämämme olosuhteet. Mitä kylvämme sitä niitämme.
Lisäys. Tuonpuoleinen on laaja alue, koko Universum. Tilaa on lennellä ajatuksen voimalla❤️❤️❤️
Mistä näitä kuvitelmia tulee vai keksitkö ihan itse itsellesi uskonnon?
Elokuvat tykkää levittää harhoja, uskotko elokuvien levittämään uskontoon?
Paljon on turhia kuvitelmia kun ei ihmiset viitsi lukea Raamattua.
Aloitus puhui uskovista mutta ei taida olla itse uskovainen kun ei tiedä mitä Raamattu sanoo tuonpuoleisesta.
Ne jotka tuntee Jeesuksen pääsee suoraan paratiisiin ja ne jotka ei tunne putoavat suoraan kitumiseen.
Harhaista oppia. Mihin jäi viimeinen tuomio, jonne ihmiset lopulta viedään?
No kun ei viedä. Valitettavasti - putinkin kuolee vain kerran ja lopullisesti.
Turhaa tyhmien pelottelua.
Mikä pakkomielle on miettiä tuota?
Senkö mukaan harkitset itsellesi ikuista asuinpaikkaa?
Miksi minun tulisi leikkiä Jumalaa ja väittää tietäväni kaiken?
Eikö tärkeintä ole tuntea Jeesus, tuo MIES joka voi sinutkin pelastaa. Kyse on HENKILÖSTÄ, luotatko oikeaan henkilöön, oikeaan Pelastajaan.
Hän määrää kaikesta, Hän sanoo saatko itsellesi enkelin joka OSAA kuljettaa sinut paratiisiin.
Jotkut luulee että "mä oon kaikkivaltias kun muutun haamuksi ja sit vaan lähden oikeaan suuntaan ja löydän paratiisin".
Henkesi kaikkivaltiutta voi testata sanomalla vaikka kahvikupillesi "lennä tiskiin ja pese itsesi ".
Jos et kerran tiedä, niin älä sitten varmana väitä, että kuoleman jälkeen tiputaan suoraan taivaaseen tai helvettiin.
Karma rankaisee putinia todella rankasti tulevissa elämissä.
Kuinka haluaisinkaan uskoa noin. Syntyisi vaikka torakkana.
Paljon on turhia kuvitelmia kun ihmiset lukee Raamattua.
Aloittaja, olen suunnilleen samanikäinen ja samantapaisessa tilanteessa. Uskossa olen ollut toistakymmentä vuotta. Osa sukulaisista on kuollut uskossa, jotkut luultavasti eivät, koska eivät uskoontulosta puhuneet. On vaikea kuvitella, että ihminen, joka ei iloiten puhu Jeesuksesta, olisi ollut uskossa.
Sukulaiset eivät pidä yhteyttä. Suuri osa heistä on uskossa, osa ehkä ei. Kaipaan sukulaisia. Kaipaan sitä, että vaikka yllättäen pihaan pelmahtaisi serkku tai sisar tai veli tai sisaruksen lapsi. Olisi niin paljon puhuttavaa. Sitä tuntuisi olevansa osa jotain, omankaltaisensa porukan jäsen. Tuntuu pahalta, että omat syrjivät. Samaan taivaaseen kuitenkin menossa ollaan. Mahtavatko pyytää Jeesukselta erityislupaa karttaa minua vielä sielläkin?
Rukoilen, että saisit rauhan sielullesi ja että saisit kokea rakkautta läheistesi taholta vielä ennen kuin Jeesus tempaa meidät ylös. Monet uskovat, että taas tämän viikon alkupuoli on hyvin otollista aikaa. Niin monesta asiasta päätellen on epätodennäköistä, että tempaus viivästyisi tätä vuotta pitemmälle.
Yksi hieno asia, mikä on auttanut minua, on se, että nukkumaan mennessäni käyn läpi ihmisiä ja rukoilen heidän puolestaan. Joskus rukoilen rakkaitteni puolesta, ystävien, tärkeiden ihmisten. Joskus teen listaa niistä, jotka ovat vuosieni varrella kiusanneet minua tai joita itse olen vihannut, ja rukoilen, että he pelastuisivat. Ainakin omat kaunat haihtuvat rukoilemisen kautta. Ei voi samalla vihata ja rukoilla siunausta. Auttaa myös unettomuuteen.
Sairaus osoittautui minulle siunaukseksi. En olisi muuten ehkä tullut uskoon.
"Tuntuu pahalta, että omat syrjivät. Samaan taivaaseen kuitenkin menossa ollaan."
Kuuntelin eilen saarnaa jossa sanottiin "kärsivällisyyttä testataan nimenomaan ihmisten kesken, ei siellä yksinäisyydessä kotisohvalla".
Eipä tuo tainnut tietää mitään meidän hyljättyjen elämästä joiden pitää sietää hylkäämistä vuosikymmeniä. Kyllä se nimenomaan testaa rakkautta ja pitkämielisyyttä että pitää täällä riidellä vihaajien kanssa eikä saa ikinä jutella samanmielisten seurassa.
Surkeus luo mielikuvitusystäviä. Ole hyvä vaan. Ei kai siitä suurta haittaakaan enää ole.
Voi olla haittaa, koska epätodennäköinen oikean jumala saattaa olla olemassa. Tällöin nuo epäjumalanpalvojat ovat kusessa.
Eikö teillä, aloittajalla ja sinulla ole lapsia ja lastenlapsia?,
Kuolemaa ei ole. Vain ruumiimme kuolee.
Ruumis on kuin kulunut takki joka heitetään pois ja takin käyttäjä, sielu liitelee tuonpuoleiseen.
,
Ei pidä olla aineellisuuden ja kehollisuuden vastustaja. On varsin hippiä kuvitella, että vain henkisyys tai hengellisyys on hyvää ja aine ja ruumis pahaa. Jumala loi aineen, Hän loi maailman ja ihmiset, ja totesi, että se on hyvä. Ei paha.
Milloin jumala loi kaiken.? Mitä jumala hommaili ja missä ennen luomista?
Ja sielun lisäksi lähtee ihmisen oma henkikin.
Kysäisin "mikä on ihmisen sielun ja hengen välinen ero? "ettee mitteepä tekoäly löytää ja se löysiköitsi wikipeetijaan ilmoituksen:
" Ihmisen sielun ja hengen keskeisin ero liittyy siihen, miten ne suuntautuvat:
sielu muodostaa ihmisen yksilöllisen tietoisuuden, psyyken ja tunne-elämän (suuntautuminen itseen ja maailmaan),
kun taas henki on ihmisen ylin, aineeton osa, joka mahdollistaa yhteyden Jumalaan ja henkiseen todellisuuteen."
Kiinnostavaa. Oon tätä usein miettiny ja saanut erilaisija selituýksijä, mutta tämähän kuulostaa kyllä lookiseltakin eli oikeanhajuiselta. Nämät kun ovat ihmissilmin näkymättömijä niin ihmisen on henkeetä ja sieluutaansa hankala tutkija, etenkään tieteellisesti, vaikka kunmatkin ihmisessä ittessään ovat, mutta kuinka niitä sitten tarkenmin ja millaisella työkalukseella tutkija, jotta saas lissee infoo näist ihmissilmäissalaisuuksiist? Ihmisen muisti sisältyy sielun kantoaluveeseen, emotijonaaliseellisine muistoineenkin, jotka elävöityvät jälleenkin kun pijan kohtaavoivat niin ylöstenmattu kuin ylösnousteittoneitokin toisensa ylhhääl pääl kanneellakseella taivaakseen, kussa Jeesus keskipiste kirkaksellinen on, me muut ynpärilleensä innokkaisuujes autuisuujen hamuuntumeituneina.
Mukanaolon pääsyn läsnäkseenolookseen toivos siin porukas ja sen kaipaavas oottamuksellisuuves,
Selef Urge
Myös helluntailaisia ja muita uudestikastettuja jopa kuolleita koskee Jumalan tuomio.
[13] Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
[15] Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.
Mutta luterilaisia ei koskekaan Jumalan tuomio, sillä kirkko antaa jäsenilleen kasteen lahjana osan ensimmäiseen ylösnousemukseen!
Henkilökohtaisesti minua vituttaa. Että Leskinen kuoli.
Siinä oli erinomainen riimittelijä.
Ei uskonut Jeesukseen , en ainakaan muista sellaista hänen koskaan sanoneen.
Ajatella, että sellaistakin tyhmyyttä esiintyy edelleen, että joku uskoo kirkollisten temppujen avaavan taivaan ovet !
On se ihmeellinen pimeys.
>>En pelkää kuolemaa sellaisenaan, jonkin verran ehkä kuolemisprosessia: jos joutuu makaamaan sairaalan sängyssä kuukausia liikkumatta kovissa kivuissa.<<
Kukaan ei makaa sairaalansängyssä kuukausia
a) "liikkumatta". Hoitajat liikuttelevat potilasta tämän voinnin mukaan. Sitten myös fysioterapeutti jne.
b) "kovissa kivuissa". Miksi juuri kivuissa? Miksei kivuttomana? Sairaalassa olo on pääasiassa muuta kuin kuviteltuja "kipuja". Jos potilaalla jostain syystä on "kovia kipuja", hän saa kipulääkityksen.
Ihmiset itse keksivät tuollaisia, epätosia asioita muka ihmisen tulevasta kuolemasta. Olen työssäni nähnyt lukemattomia kuolemia, mutta nyt ei tule mieleen edes yhtä tapausta, jolloin siihen olisi liittynyt kivulias kuolema. Ensiapupoleilla saattaa tuollaista nähdä, muttei kylläkään itse osastoilla, joissa potilaalta hoidetaan mahd. kivut pois.
Hmmm. Hyvin kauan sitten näin keuhkosyöpäpotilasmiehen, joka todellakin kuoli melkoisen näyttävästi, kivuissaan täristen. Tärisi niin, ettei tippaneulaa saatu suoneen. Tänäpäivänä on varmaankin paremmat keinot kuin tuolloin, hyvin kauan sitten. Keuhkosyöpä lienee (ainakin aiemmin ollut) se ehkä kivuliain sisätautikuolema.
Suurempi huoli kannattaisi olla sielun pelastuksestaan. Olen nähnyt uskovien kuoleman läheisyyden, sekä myös selvästi jumalattomienkin. Muistan kummastakin pari esimerkkitapausta.
- Ne, muistamani uskovien kuolemanläheisyydet olivat rauhallisia, kauniita. Eräs piteli minua kädestä kiinni ja vain kiitteli.
- Mainittu jumalaton taas lähti, aluksi huutaen, kiroillen ja lyöden hoitajia, sitten hiljeni ja vain tuijotti kauhunkatsein sänkynsä päädynpuoleista seinää. Tuijotti hiljaa hoitajia ja taas kauhun ilme kasvoillaan seinää. Näin hän kuoli.
Kuolleiden maailma?
Käsittääkseni niitä on kaksi, täysin erilaista.
Rukoilen pääseväni Taivaan puolelle.
Kuinka luulisin kuoleman tapahtuvan?
Hetkellä, jolloin sielu poistuu ruumiistani, toivon ja oletan parin Jumalan enkelin olevan minua vastassa, ottavan minua kädestä kiinni ja sitten nousemme yläilmoihin. Lennämme läpi taivaan avaruuden jossa kaukana hohtaa Kultainen kaupunki. Sinne, portille lennämme, se avataan, tietoni kysytään ja sitten saan luvan astua itse puutarhaan, tahi suurelle nurmikentälle, jossa ehkä Jeesus tai ainakin minua vastassa olevat rakkaani tervehtivät minua.
Avaruus:
https://www.youtube.com/watch?v=CjeO-WbrgTk
Kadotukseen menijöilläkin on epäilemättä joku mönkiäinen vastassa. Jatkotoimet jokseenkin samankaltaiset kuin edellä mutta toisenlaisessa seurassa ja toisenlaiseen paikkaan.
Apatiaan ja kuoleman toivomiseen ei pidä eikä ole syytä mennä. Ota itseäsi niskasta kiinni. Jos et saa ystävää tms. mene kuitenkin joukkoon ja seurustele Raamatun kanssa rukouksessa. Jos mahdollista, ota edes kissa tai koira, harrasta mitä voit: luonto, kirjastot, kävely, osatarit, urheilu, kirjoittelu tms.
Jos olet oikeasti masentunut aina, mene lääkäriin. Kuolema on paha niillekin, jotka ylösnousemukseen pääsevät. Elämä on lahja, vaikkei aina niin herkkua.