Junnila vastusti valtion johtamaa taloutta.
Kekkonen oli lyödä Tuure Junnilaa
Anonyymi-ap
33106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Jos Tuure Junnila ja Kekkonen olisivat tapelleet, niin Urkki olisi voittanut!
Tuskinpa vaan! Urkki sanoi usein, että hän mielellään kurittaisi Tuurea, mutta arkana miehenä pelkäsi tämän lyövän takaisin!
Urkki usein valitti: eikö Tuure ymmärrä, että minä olen sentään presidentti!
Vennamoko kertoi, vaiko Rautkallio?
Kaikkihan tuon tietää! Urkki uskalsi käydä vain itseään pienempien kimppuun!
Kekkonen itse kertoi….
Olispa urko vielä lyömässä selkärangattomia tunareita!
Miksi? Urkki oli suomettumis-vaiheen uhri! Emme tarvitse enää sellaisia ja nyky-Venäjä on lännen julki-vihollinen ja sotakiimainen diktatuuri!
Suomen ainut valtti oli raskaan teollisuuden idänkauppa Ruotsiin nähden, Junnila olisi pitänyt upottaa paskaan ja hakata kepeillä.
MIKSI? EI HÄN KAUPANKÄYNTIÄ ARVOSTELLUT VAAN VALLAN MUUTA!
Ja tänä päivänä häntä ja paria muuta tuon ajan ”totuuden puhujaa” arvostetaan jälkikäteen suuresti!
Suomettuneessa Suomessa he uskalsivat sanoa sellaista, mitä moni muu varoi!
1970-luku oli Suomessa suomettumisen (engl. Finlandization) huipentuma. Termillä tarkoitetaan tilannetta, jossa pieni ja demokraattinen maa joutuu mukauttamaan sisä- ja ulkopolitiikkaansa sekä yhteiskunnallista keskusteluaan suurvalтанаapurinsa (Neuvostoliiton) ehdoilla säilyttääkseen itsenäisyytensä ja rauhan.
Länsi-Saksassa termi oli alun perin haukkumasana, mutta Suomessa suomettumisesta tuli 1970-luvulla jokapäiväinen poliittinen toimintatapa ja asenne ilman, että maata oli miehitetty.
Key-ilmiöt 1970-luvun suomettumisessa
1. Urho Kekkonen ja poikkeuslaki
Presidentti Urho Kekkonen käytti hyviä suhteitaan Moskovaan poliittisen valtansa kulmakivenä. Vuonna 1973 Kekkosen toimikautta jatkettiin poikkeuslailla ilman normaalilain mukaisia vaaleja, mitä perusteltiin ulkopolitiikan jatkuvuudella ja suhteiden takaamisella Neuvostoliittoon.
"Kotiryssäjärjestelmästä" tuli arkipäivää: suomalaisilla poliitikoilla ja virkamiehillä oli omat yhdyshenkilönsä Neuvostoliiton suurlähetystössä, ja poliittista uraa pystyi edistämään Moskovan suosiolla.
2. Itsesensuuri ja Pirkkalan moniste
Poliitikot, media, kustantamot ja kulttuuriväki valvovat itse omaa ilmaisuaan. Neuvostoliittoon kohdistuvaa kritiikkiä vältettiin viimeiseen asti:
Kirjallisuus: Aleksandr Solženitsynin Neuvostoliiton vankileireistä kertovaa teosta Vankileirien saaristo ei uskallettu julkaista Suomessa (Tammi kieltäytyi, ja kirja piti painattaa Ruotsissa).
Koulutus: Oppikirjoissa käsiteltiin Neuvostoliittoa ihannoivasti. Kuuluisa Pirkkalan moniste (1974) oli koulujen kokeilumateriaali, jossa historian ja yhteiskuntaopin opetukseen oli sisällytetty neuvostomielistä propagandaa.
Kulttuuri: Neuvostoliiton vastaisina pidettyjä elokuvia tai uutisia ei esitetty Yleisradiossa tai elokuvateattereissa.
3. Taistolaisuus ja nuorisoliikkeet
Kulttuuri- ja opiskelijaelämässä vaikutti voimakkaasti taistolaisuus eli Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) stalinistinen vähemmistö. Taistolaiset hallitsivat monia opiskelijajärjestöjä (kuten Linderin johtama SOL) sekä teatteri- ja taidekenttää ja ihannoivat avoimesti Neuvostoliittoa.
4. Bilateraalikauppa ja talousriippuvuus
Suomen ja Neuvostoliiton välinen bilateraalikauppa (kaksinkertainen clearning-kauppa) kukoisti. Suomi vei Neuvostoliittoon laivoja, koneteollisuutta, vaatteita ja rakennusprojekteja (kuten Kostamuksen kaupungin rakentaminen) ja osti vastineeksi raakaöljyä ja energiaa. Vuoden 1973 öljykriisi jopa hyödytti Suomea, sillä öljyn hinnan nousu kasvatti vientikiintiöitä itään.
5. Etyk 1975 – Mitalin toinen puoli
Vuonna 1975 Helsingissä järjestetty Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous (ETYK) oli Kekkosen ja Suomen diplomatian suursaavutus. Kokous vahvisti Suomen asemaa puolueettomana välittäjänä lännen ja idän välillä, vaikka tasapaino painottuikin itään.
Miten se näkyi tavallisen suomalaisen arjessa?
Kielessä: Neuvostoliitosta käytettiin virallisesti aina kunnioittavaa muotoa "naapurimaa" tai "ystävällinen Neuvostoliitto".
Koulussa: Maantiedon ja historian oppitunneilla Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmää ja taloutta kuvattiin virheettömänä menestystarinana.
Ystävyysseuroissa: Suomi–Neuvostoliitto-Seuran (SNS) jäsenyys oli monelle poliitikolle ja virkamiehelle lähes pakollinen reitti uralla etenemiseen.
Yhteenveto
1970-luvun suomettumisessa oli kyse selviytymisstrategiasta, joka muuttui henkiseksi yli-mukautumiseksi. Toisaalta se takasi Suomelle taloudellisen hyvinvoinnin ja itsenäisyyden säilymisen rautaesiripun vieressä, mutta toisaalta se rajoitti sananvapautta, vääristi poliittista kulttuuria ja synnytti vahvan itsesensuurin ilmapiirin. Suomettumisen ilmapiiri purkautui vasta Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alussa.
"MIKSI? EI HÄN KAUPANKÄYNTIÄ ARVOSTELLUT VAAN VALLAN MUUTA!"
Hahahaha pöhveIi parka, tyhmä kuin saapas😁
Tuure Junnila nimenomaan kritisoi voimakkaasti idänkauppaa poliittisista syistä.
https://www.hs.fi/muistot/art-2000002627739.html
Hän (Junnila) kritisoi nimenomaan suomettumisen ääri-ilmiöistä, joista kerrottiin jo tuossa aiemmin? Et edelleenkään osaa kirjoittaa itse aiheesta? Käykö Tiltu aina yli-kuumana?
HeHe käykö pöhveIi aina tyhmänä kuin saapas?👢
Tuure Junnila vastoin pöhveIin valehtelua, kritisoi idänkauppaa poliittisista syistä 😜
Tuure Junnila kritisoi enimmäkseen suomettumisen huikeimpia ilmentymiä!
Key-ilmiöt 1970-luvun suomettumisessa
1. Urho Kekkonen ja poikkeuslaki
Presidentti Urho Kekkonen käytti hyviä suhteitaan Moskovaan poliittisen valtansa kulmakivenä. Vuonna 1973 Kekkosen toimikautta jatkettiin poikkeuslailla ilman normaalilain mukaisia vaaleja, mitä perusteltiin ulkopolitiikan jatkuvuudella ja suhteiden takaamisella Neuvostoliittoon.
"Kotiryssäjärjestelmästä" tuli arkipäivää: suomalaisilla poliitikoilla ja virkamiehillä oli omat yhdyshenkilönsä Neuvostoliiton suurlähetystössä, ja poliittista uraa pystyi edistämään Moskovan suosiolla.
2. Itsesensuuri ja Pirkkalan moniste
Poliitikot, media, kustantamot ja kulttuuriväki valvovat itse omaa ilmaisuaan. Neuvostoliittoon kohdistuvaa kritiikkiä vältettiin viimeiseen asti:
Kirjallisuus: Aleksandr Solženitsynin Neuvostoliiton vankileireistä kertovaa teosta Vankileirien saaristo ei uskallettu julkaista Suomessa (Tammi kieltäytyi, ja kirja piti painattaa Ruotsissa).
Koulutus: Oppikirjoissa käsiteltiin Neuvostoliittoa ihannoivasti. Kuuluisa Pirkkalan moniste (1974) oli koulujen kokeilumateriaali, jossa historian ja yhteiskuntaopin opetukseen oli sisällytetty neuvostomielistä propagandaa.
Kulttuuri: Neuvostoliiton vastaisina pidettyjä elokuvia tai uutisia ei esitetty Yleisradiossa tai elokuvateattereissa.
3. Taistolaisuus ja nuorisoliikkeet
Kulttuuri- ja opiskelijaelämässä vaikutti voimakkaasti taistolaisuus eli Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) stalinistinen vähemmistö. Taistolaiset hallitsivat monia opiskelijajärjestöjä (kuten Linderin johtama SOL) sekä teatteri- ja taidekenttää ja ihannoivat avoimesti Neuvostoliittoa.
4. Bilateraalikauppa ja talousriippuvuus
Suomen ja Neuvostoliiton välinen bilateraalikauppa (kaksinkertainen clearning-kauppa) kukoisti. Suomi vei Neuvostoliittoon laivoja, koneteollisuutta, vaatteita ja rakennusprojekteja (kuten Kostamuksen kaupungin rakentaminen) ja osti vastineeksi raakaöljyä ja energiaa. Vuoden 1973 öljykriisi jopa hyödytti Suomea, sillä öljyn hinnan nousu kasvatti vientikiintiöitä itään.
5. Etyk 1975 – Mitalin toinen puoli
Vuonna 1975 Helsingissä järjestetty Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous (ETYK) oli Kekkosen ja Suomen diplomatian suursaavutus. Kokous vahvisti Suomen asemaa puolueettomana välittäjänä lännen ja idän välillä, vaikka tasapaino painottuikin itään.
Miten se näkyi tavallisen suomalaisen arjessa?
Kielessä: Neuvostoliitosta käytettiin virallisesti aina kunnioittavaa muotoa "naapurimaa" tai "ystävällinen Neuvostoliitto".
Koulussa: Maantiedon ja historian oppitunneilla Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmää ja taloutta kuvattiin virheettömänä menestystarinana.
Ystävyysseuroissa: Suomi–Neuvostoliitto-Seuran (SNS) jäsenyys oli monelle poliitikolle ja virkamiehelle lähes pakollinen reitti uralla etenemiseen.
Yhteenveto
1970-luvun suomettumisessa oli kyse selviytymisstrategiasta, joka muuttui henkiseksi yli-mukautumiseksi. Toisaalta se takasi Suomelle taloudellisen hyvinvoinnin ja itsenäisyyden säilymisen rautaesiripun vieressä, mutta toisaalta se rajoitti sananvapautta, vääristi poliittista kulttuuria ja synnytti vahvan itsesensuurin ilmapiirin. Suomettumisen ilmapiiri purkautui vasta Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alussa.
Kuule, minä lyön sinut tuon seinän ja penkin väliin, ja siinähän sinä JUUTAS POÖHVELI pysyt, Kekkonen oli uhonnut Junnilalle.
Mutta teki sen turvallisesti oven raosta kun pelkäsi Tuuren rankaisevan!
Höpö höpö, Urkki oli entinen kovanyrkkinen Valpon etsivä, Junnila olisi tipahtanut ensimmäiseen Urkin iskuun!
Näin ei kuitenkaan käynyt! Urkki jäi alakynteen ja ryömi lyötynä tuolin alle ja vikisi armoa!
Vaan eipä niin käynyt, Junnila joutui hyväksymään Kekkosen voittajaksi😂
Ja todellisuudessa eivät miehet edes tavanneet! Tyhmää Tiltua on helppo vedättää…
Kekkonen ei ollut töissä Valpossa, joka perustettiin 1939.
Hehehe todellisuudessa tapasivat monta kertaa, vaan siitä huolimatta pöhveii on dementoitunut vanhus😂
Tuskinpa vaan eikä UKK ollut tuolloin vielä dementoitunut! Sen verran kuitenkin jo vanhus, ettei UKK uskaltautunut käydä Tuureen käsiksi!
HeHe pöhveIi on dementoitunut valehtelija😄
Tekoälytila
Kyllä, Urho Kekkonen ja Tuure Junnila tapasivat useita kertoja. Vaikka kokoomuslainen pankinjohtaja ja poliitikko Tuure Junnila muistetaan historiankirjoissa presidentti Urho Kekkosen itsepintaisena vastustajana ja yhtenä "Kekkosen tasavallan" näkyvimmistä toisinajattelijoista, miesten tiet ristesivät monesti suomalaisen politiikan arjessa.
HS.fi
+1
Tapaamiset olivat kuitenkin usein jännitteisiä, ja niistä on jäänyt elämään tunnettuja anekdootteja:
Tunnetuimpia kohtaamisia ja konflikteja
Välikohtaus eduskunnan hississä: Miesten ensitapaaminen kansanedustajina oli vähällä eskaloitua fyysiseksi. Pääministerinä tuolloin toiminut Kekkonen ja tuore kansanedustaja Junnila osuivat samaan eduskunnan hissiin. Kekkonen oli raivostunut Junnilan kirjoittamasta lentokirjasesta, jossa Kekkosen talouspolitiikkaa verrattiin elefantin rymistelyyn posliinikaupassa. Kekkonen nosti hissimatkalla nyrkkinsä Junnilan kasvojen eteen ja oli vähällä lyödä tätä, mutta Junnila pysyi kylmänviileänä.
Ilta-Sanomat
Väittelyt eduskuntasalissa: Junnila valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuonna 1951. Hän kohtasi Kekkosen säännöllisesti salikeskusteluissa – esimerkiksi joulukuussa 1951 Junnila tivasi Kekkoselta tiukasti tietoja päähallituspuolueiden salaisista sosialisoimissuunnitelmista.
Porvarillisen Työn Arkisto
+1
Poliittiset neuvottelut: Miesten poliittiset linjat törmäsivät raskaasti vuoden 1961 noottikriisin aikana. Junnila oli keskeisessä roolissa perustamassa niin sanottua Honka-liittoa, jonka tavoitteena oli syrjäyttää Kekkonen presidentin paikalta.
Cision News
+1
Vaikka Kekkonen arvosteli Junnilaa myöhemmin hyvinkin rankasti (mukaan lukien kuuluisissa myllykirjeissään) ja piti häntä ulkopoliittisesti vaarallisena "herhiläisenä", he liikkuivat vuosikymmeniä samoissa Suomen valtiollisen elämän piireissä ja tapasivat virallisissa yhteyksissä. Junnila on kuvannut näitä vaiheita ja monimutkaista suhdettaan presidenttiin muistelmateoksessaan Toisinajatteleva
Jospa hän tarkoittikin punaista Valpoa.
”Vaan eipä niin käynyt, Junnila joutui hyväksymään Kekkosen voittajaksi”
Eipä joutunut! Aikaa on kulunut ja nykytiedon valossa ”suomettumiskausi” nähdään pikemminkin kansallisena alennustilana ja nyt puolestaan Ehnrooth ja Junnilla koetaan uhreina, jotka olivat toki oikeassa, mutta väärään aikaan, jolloin totuutta ääneen sanottu! UKK:n maine puolestaan on jo hieman ryvettynyt!
HeHe ei Junnila johtanut Suomea, Kekkosen linja voitti, eikä sinun vanhan dementikon horinat sitä asiaa muuta
Kokoomuksen ongelma oli maamme teollisuus, jonka johtajat hanakasti liputtivat Kekkosen puolesta, koska Kekkonen teki heille palveluksia kauppapolitiikassa.
Ja höpö höpö! UKK kuoli 1986 eli 40 vuotta sitten! Mitäa aikaa ylipäätään elät?
Tämä on historiapalsta ja denonstroimme kuinka Kekkosen perintöä tuhotaan. Väite siitä, että Urho Kekkosen poliittista perintöä tuhotaan, liittyy useimmiten Suomen ulko-, turvallisuus- ja aluepolitiikassa tapahtuneisiin suuriin historiallisiin muutoksiin. Sama tapahtuu myös teollisuudessa, se on myyty Ruotsiin.
Kekkonen eli toisenlaista aikaa! Silloinen neukku oli SUURVALTA ja uhkaili muita!
Nyt se ei enää ole ja kuulumme länteen ja olemme Naton jäsenmaa!
LÄZ
Vastusti erittäin jyrkästi valtion johtamaa taloutta!
Vastusti vain suomettumisajan ääri-ilmiöitä ja Kekkosen ’hovia’! Ja sai osakseen Urkin voimattoman raivon!