Kekkonen oli lyödä Tuure Junnilaa

Vennamoko kertoi, vaiko Rautkallio?

Anonyymi00003 kirjoitti:

Vennamoko kertoi, vaiko Rautkallio?

Kaikkihan tuon tietää! Urkki uskalsi käydä vain itseään pienempien kimppuun!

Anonyymi00003 kirjoitti:

Vennamoko kertoi, vaiko Rautkallio?

Kekkonen itse kertoi….

Miksi? Urkki oli suomettumis-vaiheen uhri! Emme tarvitse enää sellaisia ja nyky-Venäjä on lännen julki-vihollinen ja sotakiimainen diktatuuri!

MIKSI? EI HÄN KAUPANKÄYNTIÄ ARVOSTELLUT VAAN VALLAN MUUTA!

Ja tänä päivänä häntä ja paria muuta tuon ajan ”totuuden puhujaa” arvostetaan jälkikäteen suuresti!

Suomettuneessa Suomessa he uskalsivat sanoa sellaista, mitä moni muu varoi!

1970-luku oli Suomessa suomettumisen (engl. Finlandization) huipentuma. Termillä tarkoitetaan tilannetta, jossa pieni ja demokraattinen maa joutuu mukauttamaan sisä- ja ulkopolitiikkaansa sekä yhteiskunnallista keskusteluaan suurvalтанаapurinsa (Neuvostoliiton) ehdoilla säilyttääkseen itsenäisyytensä ja rauhan. 

Länsi-Saksassa termi oli alun perin haukkumasana, mutta Suomessa suomettumisesta tuli 1970-luvulla jokapäiväinen poliittinen toimintatapa ja asenne ilman, että maata oli miehitetty. 

Key-ilmiöt 1970-luvun suomettumisessa

1. Urho Kekkonen ja poikkeuslaki

Presidentti Urho Kekkonen käytti hyviä suhteitaan Moskovaan poliittisen valtansa kulmakivenä. Vuonna 1973 Kekkosen toimikautta jatkettiin poikkeuslailla ilman normaalilain mukaisia vaaleja, mitä perusteltiin ulkopolitiikan jatkuvuudella ja suhteiden takaamisella Neuvostoliittoon.

"Kotiryssäjärjestelmästä" tuli arkipäivää: suomalaisilla poliitikoilla ja virkamiehillä oli omat yhdyshenkilönsä Neuvostoliiton suurlähetystössä, ja poliittista uraa pystyi edistämään Moskovan suosiolla.

2. Itsesensuuri ja Pirkkalan moniste

Poliitikot, media, kustantamot ja kulttuuriväki valvovat itse omaa ilmaisuaan. Neuvostoliittoon kohdistuvaa kritiikkiä vältettiin viimeiseen asti: 

Kirjallisuus: Aleksandr Solženitsynin Neuvostoliiton vankileireistä kertovaa teosta Vankileirien saaristo ei uskallettu julkaista Suomessa (Tammi kieltäytyi, ja kirja piti painattaa Ruotsissa). 

Koulutus: Oppikirjoissa käsiteltiin Neuvostoliittoa ihannoivasti. Kuuluisa Pirkkalan moniste (1974) oli koulujen kokeilumateriaali, jossa historian ja yhteiskuntaopin opetukseen oli sisällytetty neuvostomielistä propagandaa. 

Kulttuuri: Neuvostoliiton vastaisina pidettyjä elokuvia tai uutisia ei esitetty Yleisradiossa tai elokuvateattereissa. 

3. Taistolaisuus ja nuorisoliikkeet

Kulttuuri- ja opiskelijaelämässä vaikutti voimakkaasti taistolaisuus eli Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) stalinistinen vähemmistö. Taistolaiset hallitsivat monia opiskelijajärjestöjä (kuten Linderin johtama SOL) sekä teatteri- ja taidekenttää ja ihannoivat avoimesti Neuvostoliittoa. 

4. Bilateraalikauppa ja talousriippuvuus

Suomen ja Neuvostoliiton välinen bilateraalikauppa (kaksinkertainen clearning-kauppa) kukoisti. Suomi vei Neuvostoliittoon laivoja, koneteollisuutta, vaatteita ja rakennusprojekteja (kuten Kostamuksen kaupungin rakentaminen) ja osti vastineeksi raakaöljyä ja energiaa. Vuoden 1973 öljykriisi jopa hyödytti Suomea, sillä öljyn hinnan nousu kasvatti vientikiintiöitä itään. 

5. Etyk 1975 – Mitalin toinen puoli

Vuonna 1975 Helsingissä järjestetty Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous (ETYK) oli Kekkosen ja Suomen diplomatian suursaavutus. Kokous vahvisti Suomen asemaa puolueettomana välittäjänä lännen ja idän välillä, vaikka tasapaino painottuikin itään. 

Miten se näkyi tavallisen suomalaisen arjessa?

Kielessä: Neuvostoliitosta käytettiin virallisesti aina kunnioittavaa muotoa "naapurimaa" tai "ystävällinen Neuvostoliitto". 

Koulussa: Maantiedon ja historian oppitunneilla Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmää ja taloutta kuvattiin virheettömänä menestystarinana. 

Ystävyysseuroissa: Suomi–Neuvostoliitto-Seuran (SNS) jäsenyys oli monelle poliitikolle ja virkamiehelle lähes pakollinen reitti uralla etenemiseen. 

Yhteenveto

1970-luvun suomettumisessa oli kyse selviytymisstrategiasta, joka muuttui henkiseksi yli-mukautumiseksi. Toisaalta se takasi Suomelle taloudellisen hyvinvoinnin ja itsenäisyyden säilymisen rautaesiripun vieressä, mutta toisaalta se rajoitti sananvapautta, vääristi poliittista kulttuuria ja synnytti vahvan itsesensuurin ilmapiirin. Suomettumisen ilmapiiri purkautui vasta Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alussa.

Anonyymi00007 kirjoitti:

MIKSI? EI HÄN KAUPANKÄYNTIÄ ARVOSTELLUT VAAN VALLAN MUUTA!

Ja tänä päivänä häntä ja paria muuta tuon ajan ”totuuden puhujaa” arvostetaan jälkikäteen suuresti!

Suomettuneessa Suomessa he uskalsivat sanoa sellaista, mitä moni muu varoi!

1970-luku oli Suomessa suomettumisen (engl. Finlandization) huipentuma. Termillä tarkoitetaan tilannetta, jossa pieni ja demokraattinen maa joutuu mukauttamaan sisä- ja ulkopolitiikkaansa sekä yhteiskunnallista keskusteluaan suurvalтанаapurinsa (Neuvostoliiton) ehdoilla säilyttääkseen itsenäisyytensä ja rauhan. 

Länsi-Saksassa termi oli alun perin haukkumasana, mutta Suomessa suomettumisesta tuli 1970-luvulla jokapäiväinen poliittinen toimintatapa ja asenne ilman, että maata oli miehitetty. 

Key-ilmiöt 1970-luvun suomettumisessa

1. Urho Kekkonen ja poikkeuslaki

Presidentti Urho Kekkonen käytti hyviä suhteitaan Moskovaan poliittisen valtansa kulmakivenä. Vuonna 1973 Kekkosen toimikautta jatkettiin poikkeuslailla ilman normaalilain mukaisia vaaleja, mitä perusteltiin ulkopolitiikan jatkuvuudella ja suhteiden takaamisella Neuvostoliittoon.

"Kotiryssäjärjestelmästä" tuli arkipäivää: suomalaisilla poliitikoilla ja virkamiehillä oli omat yhdyshenkilönsä Neuvostoliiton suurlähetystössä, ja poliittista uraa pystyi edistämään Moskovan suosiolla.

2. Itsesensuuri ja Pirkkalan moniste

Poliitikot, media, kustantamot ja kulttuuriväki valvovat itse omaa ilmaisuaan. Neuvostoliittoon kohdistuvaa kritiikkiä vältettiin viimeiseen asti: 

Kirjallisuus: Aleksandr Solženitsynin Neuvostoliiton vankileireistä kertovaa teosta Vankileirien saaristo ei uskallettu julkaista Suomessa (Tammi kieltäytyi, ja kirja piti painattaa Ruotsissa). 

Koulutus: Oppikirjoissa käsiteltiin Neuvostoliittoa ihannoivasti. Kuuluisa Pirkkalan moniste (1974) oli koulujen kokeilumateriaali, jossa historian ja yhteiskuntaopin opetukseen oli sisällytetty neuvostomielistä propagandaa. 

Kulttuuri: Neuvostoliiton vastaisina pidettyjä elokuvia tai uutisia ei esitetty Yleisradiossa tai elokuvateattereissa. 

3. Taistolaisuus ja nuorisoliikkeet

Kulttuuri- ja opiskelijaelämässä vaikutti voimakkaasti taistolaisuus eli Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) stalinistinen vähemmistö. Taistolaiset hallitsivat monia opiskelijajärjestöjä (kuten Linderin johtama SOL) sekä teatteri- ja taidekenttää ja ihannoivat avoimesti Neuvostoliittoa. 

4. Bilateraalikauppa ja talousriippuvuus

Suomen ja Neuvostoliiton välinen bilateraalikauppa (kaksinkertainen clearning-kauppa) kukoisti. Suomi vei Neuvostoliittoon laivoja, koneteollisuutta, vaatteita ja rakennusprojekteja (kuten Kostamuksen kaupungin rakentaminen) ja osti vastineeksi raakaöljyä ja energiaa. Vuoden 1973 öljykriisi jopa hyödytti Suomea, sillä öljyn hinnan nousu kasvatti vientikiintiöitä itään. 

5. Etyk 1975 – Mitalin toinen puoli

Vuonna 1975 Helsingissä järjestetty Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous (ETYK) oli Kekkosen ja Suomen diplomatian suursaavutus. Kokous vahvisti Suomen asemaa puolueettomana välittäjänä lännen ja idän välillä, vaikka tasapaino painottuikin itään. 

Miten se näkyi tavallisen suomalaisen arjessa?

Kielessä: Neuvostoliitosta käytettiin virallisesti aina kunnioittavaa muotoa "naapurimaa" tai "ystävällinen Neuvostoliitto". 

Koulussa: Maantiedon ja historian oppitunneilla Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmää ja taloutta kuvattiin virheettömänä menestystarinana. 

Ystävyysseuroissa: Suomi–Neuvostoliitto-Seuran (SNS) jäsenyys oli monelle poliitikolle ja virkamiehelle lähes pakollinen reitti uralla etenemiseen. 

Yhteenveto

1970-luvun suomettumisessa oli kyse selviytymisstrategiasta, joka muuttui henkiseksi yli-mukautumiseksi. Toisaalta se takasi Suomelle taloudellisen hyvinvoinnin ja itsenäisyyden säilymisen rautaesiripun vieressä, mutta toisaalta se rajoitti sananvapautta, vääristi poliittista kulttuuria ja synnytti vahvan itsesensuurin ilmapiirin. Suomettumisen ilmapiiri purkautui vasta Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alussa.

Lue lisää

"MIKSI? EI HÄN KAUPANKÄYNTIÄ ARVOSTELLUT VAAN VALLAN MUUTA!"

Hahahaha pöhveIi parka, tyhmä kuin saapas😁

Tuure Junnila nimenomaan kritisoi voimakkaasti idänkauppaa poliittisista syistä.

https://www.hs.fi/muistot/art-2000002627739.html

Anonyymi00008 kirjoitti:

"MIKSI? EI HÄN KAUPANKÄYNTIÄ ARVOSTELLUT VAAN VALLAN MUUTA!"

Hahahaha pöhveIi parka, tyhmä kuin saapas😁

Tuure Junnila nimenomaan kritisoi voimakkaasti idänkauppaa poliittisista syistä.

https://www.hs.fi/muistot/art-2000002627739.html

Lue lisää

Hän (Junnila) kritisoi nimenomaan suomettumisen ääri-ilmiöistä, joista kerrottiin jo tuossa aiemmin? Et edelleenkään osaa kirjoittaa itse aiheesta? Käykö Tiltu aina yli-kuumana?

Anonyymi00010 kirjoitti:

Hän (Junnila) kritisoi nimenomaan suomettumisen ääri-ilmiöistä, joista kerrottiin jo tuossa aiemmin? Et edelleenkään osaa kirjoittaa itse aiheesta? Käykö Tiltu aina yli-kuumana?

Lue lisää

HeHe käykö pöhveIi aina tyhmänä kuin saapas?👢

Tuure Junnila vastoin pöhveIin valehtelua, kritisoi idänkauppaa poliittisista syistä 😜

Anonyymi00012 kirjoitti:

HeHe käykö pöhveIi aina tyhmänä kuin saapas?👢

Tuure Junnila vastoin pöhveIin valehtelua, kritisoi idänkauppaa poliittisista syistä 😜

Tuure Junnila kritisoi enimmäkseen suomettumisen huikeimpia ilmentymiä!

Key-ilmiöt 1970-luvun suomettumisessa

1. Urho Kekkonen ja poikkeuslaki

Presidentti Urho Kekkonen käytti hyviä suhteitaan Moskovaan poliittisen valtansa kulmakivenä. Vuonna 1973 Kekkosen toimikautta jatkettiin poikkeuslailla ilman normaalilain mukaisia vaaleja, mitä perusteltiin ulkopolitiikan jatkuvuudella ja suhteiden takaamisella Neuvostoliittoon.

"Kotiryssäjärjestelmästä" tuli arkipäivää: suomalaisilla poliitikoilla ja virkamiehillä oli omat yhdyshenkilönsä Neuvostoliiton suurlähetystössä, ja poliittista uraa pystyi edistämään Moskovan suosiolla.

2. Itsesensuuri ja Pirkkalan moniste

Poliitikot, media, kustantamot ja kulttuuriväki valvovat itse omaa ilmaisuaan. Neuvostoliittoon kohdistuvaa kritiikkiä vältettiin viimeiseen asti:

Kirjallisuus: Aleksandr Solženitsynin Neuvostoliiton vankileireistä kertovaa teosta Vankileirien saaristo ei uskallettu julkaista Suomessa (Tammi kieltäytyi, ja kirja piti painattaa Ruotsissa).

Koulutus: Oppikirjoissa käsiteltiin Neuvostoliittoa ihannoivasti. Kuuluisa Pirkkalan moniste (1974) oli koulujen kokeilumateriaali, jossa historian ja yhteiskuntaopin opetukseen oli sisällytetty neuvostomielistä propagandaa.

Kulttuuri: Neuvostoliiton vastaisina pidettyjä elokuvia tai uutisia ei esitetty Yleisradiossa tai elokuvateattereissa.

3. Taistolaisuus ja nuorisoliikkeet

Kulttuuri- ja opiskelijaelämässä vaikutti voimakkaasti taistolaisuus eli Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) stalinistinen vähemmistö. Taistolaiset hallitsivat monia opiskelijajärjestöjä (kuten Linderin johtama SOL) sekä teatteri- ja taidekenttää ja ihannoivat avoimesti Neuvostoliittoa.

4. Bilateraalikauppa ja talousriippuvuus

Suomen ja Neuvostoliiton välinen bilateraalikauppa (kaksinkertainen clearning-kauppa) kukoisti. Suomi vei Neuvostoliittoon laivoja, koneteollisuutta, vaatteita ja rakennusprojekteja (kuten Kostamuksen kaupungin rakentaminen) ja osti vastineeksi raakaöljyä ja energiaa. Vuoden 1973 öljykriisi jopa hyödytti Suomea, sillä öljyn hinnan nousu kasvatti vientikiintiöitä itään.

5. Etyk 1975 – Mitalin toinen puoli

Vuonna 1975 Helsingissä järjestetty Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous (ETYK) oli Kekkosen ja Suomen diplomatian suursaavutus. Kokous vahvisti Suomen asemaa puolueettomana välittäjänä lännen ja idän välillä, vaikka tasapaino painottuikin itään.

Miten se näkyi tavallisen suomalaisen arjessa?

Kielessä: Neuvostoliitosta käytettiin virallisesti aina kunnioittavaa muotoa "naapurimaa" tai "ystävällinen Neuvostoliitto".

Koulussa: Maantiedon ja historian oppitunneilla Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmää ja taloutta kuvattiin virheettömänä menestystarinana.

Ystävyysseuroissa: Suomi–Neuvostoliitto-Seuran (SNS) jäsenyys oli monelle poliitikolle ja virkamiehelle lähes pakollinen reitti uralla etenemiseen.

Yhteenveto

1970-luvun suomettumisessa oli kyse selviytymisstrategiasta, joka muuttui henkiseksi yli-mukautumiseksi. Toisaalta se takasi Suomelle taloudellisen hyvinvoinnin ja itsenäisyyden säilymisen rautaesiripun vieressä, mutta toisaalta se rajoitti sananvapautta, vääristi poliittista kulttuuria ja synnytti vahvan itsesensuurin ilmapiirin. Suomettumisen ilmapiiri purkautui vasta Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alussa.

Mutta teki sen turvallisesti oven raosta kun pelkäsi Tuuren rankaisevan!

Anonyymi00015 kirjoitti:

Mutta teki sen turvallisesti oven raosta kun pelkäsi Tuuren rankaisevan!

Höpö höpö, Urkki oli entinen kovanyrkkinen Valpon etsivä, Junnila olisi tipahtanut ensimmäiseen Urkin iskuun!

Anonyymi00016 kirjoitti:

Höpö höpö, Urkki oli entinen kovanyrkkinen Valpon etsivä, Junnila olisi tipahtanut ensimmäiseen Urkin iskuun!

Näin ei kuitenkaan käynyt! Urkki jäi alakynteen ja ryömi lyötynä tuolin alle ja vikisi armoa!

Anonyymi00017 kirjoitti:

Näin ei kuitenkaan käynyt! Urkki jäi alakynteen ja ryömi lyötynä tuolin alle ja vikisi armoa!

Vaan eipä niin käynyt, Junnila joutui hyväksymään Kekkosen voittajaksi😂

Anonyymi00018 kirjoitti:

Vaan eipä niin käynyt, Junnila joutui hyväksymään Kekkosen voittajaksi😂

Ja todellisuudessa eivät miehet edes tavanneet! Tyhmää Tiltua on helppo vedättää…

Anonyymi00016 kirjoitti:

Höpö höpö, Urkki oli entinen kovanyrkkinen Valpon etsivä, Junnila olisi tipahtanut ensimmäiseen Urkin iskuun!

Kekkonen ei ollut töissä Valpossa, joka perustettiin 1939.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Ja todellisuudessa eivät miehet edes tavanneet! Tyhmää Tiltua on helppo vedättää…

Hehehe todellisuudessa tapasivat monta kertaa, vaan siitä huolimatta pöhveii on dementoitunut vanhus😂

Anonyymi00021 kirjoitti:

Hehehe todellisuudessa tapasivat monta kertaa, vaan siitä huolimatta pöhveii on dementoitunut vanhus😂

Tuskinpa vaan eikä UKK ollut tuolloin vielä dementoitunut! Sen verran kuitenkin jo vanhus, ettei UKK uskaltautunut käydä Tuureen käsiksi!

Anonyymi00022 kirjoitti:

Tuskinpa vaan eikä UKK ollut tuolloin vielä dementoitunut! Sen verran kuitenkin jo vanhus, ettei UKK uskaltautunut käydä Tuureen käsiksi!

HeHe pöhveIi on dementoitunut valehtelija😄

Tekoälytila
Kyllä, Urho Kekkonen ja Tuure Junnila tapasivat useita kertoja. Vaikka kokoomuslainen pankinjohtaja ja poliitikko Tuure Junnila muistetaan historiankirjoissa presidentti Urho Kekkosen itsepintaisena vastustajana ja yhtenä "Kekkosen tasavallan" näkyvimmistä toisinajattelijoista, miesten tiet ristesivät monesti suomalaisen politiikan arjessa.

HS.fi
+1
Tapaamiset olivat kuitenkin usein jännitteisiä, ja niistä on jäänyt elämään tunnettuja anekdootteja:
Tunnetuimpia kohtaamisia ja konflikteja
Välikohtaus eduskunnan hississä: Miesten ensitapaaminen kansanedustajina oli vähällä eskaloitua fyysiseksi. Pääministerinä tuolloin toiminut Kekkonen ja tuore kansanedustaja Junnila osuivat samaan eduskunnan hissiin. Kekkonen oli raivostunut Junnilan kirjoittamasta lentokirjasesta, jossa Kekkosen talouspolitiikkaa verrattiin elefantin rymistelyyn posliinikaupassa. Kekkonen nosti hissimatkalla nyrkkinsä Junnilan kasvojen eteen ja oli vähällä lyödä tätä, mutta Junnila pysyi kylmänviileänä.

Ilta-Sanomat
Väittelyt eduskuntasalissa: Junnila valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuonna 1951. Hän kohtasi Kekkosen säännöllisesti salikeskusteluissa – esimerkiksi joulukuussa 1951 Junnila tivasi Kekkoselta tiukasti tietoja päähallituspuolueiden salaisista sosialisoimissuunnitelmista.

Porvarillisen Työn Arkisto
+1
Poliittiset neuvottelut: Miesten poliittiset linjat törmäsivät raskaasti vuoden 1961 noottikriisin aikana. Junnila oli keskeisessä roolissa perustamassa niin sanottua Honka-liittoa, jonka tavoitteena oli syrjäyttää Kekkonen presidentin paikalta.

Cision News
+1
Vaikka Kekkonen arvosteli Junnilaa myöhemmin hyvinkin rankasti (mukaan lukien kuuluisissa myllykirjeissään) ja piti häntä ulkopoliittisesti vaarallisena "herhiläisenä", he liikkuivat vuosikymmeniä samoissa Suomen valtiollisen elämän piireissä ja tapasivat virallisissa yhteyksissä. Junnila on kuvannut näitä vaiheita ja monimutkaista suhdettaan presidenttiin muistelmateoksessaan Toisinajatteleva

Anonyymi00020 kirjoitti:

Kekkonen ei ollut töissä Valpossa, joka perustettiin 1939.

Jospa hän tarkoittikin punaista Valpoa.

HeHe ei Junnila johtanut Suomea, Kekkosen linja voitti, eikä sinun vanhan dementikon horinat sitä asiaa muuta

Ja höpö höpö! UKK kuoli 1986 eli 40 vuotta sitten! Mitäa aikaa ylipäätään elät?

Anonyymi00030 kirjoitti:

Ja höpö höpö! UKK kuoli 1986 eli 40 vuotta sitten! Mitäa aikaa ylipäätään elät?

Tämä on historiapalsta ja denonstroimme kuinka Kekkosen perintöä tuhotaan. Väite siitä, että Urho Kekkosen poliittista perintöä tuhotaan, liittyy useimmiten Suomen ulko-, turvallisuus- ja aluepolitiikassa tapahtuneisiin suuriin historiallisiin muutoksiin. Sama tapahtuu myös teollisuudessa, se on myyty Ruotsiin.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Tämä on historiapalsta ja denonstroimme kuinka Kekkosen perintöä tuhotaan. Väite siitä, että Urho Kekkosen poliittista perintöä tuhotaan, liittyy useimmiten Suomen ulko-, turvallisuus- ja aluepolitiikassa tapahtuneisiin suuriin historiallisiin muutoksiin. Sama tapahtuu myös teollisuudessa, se on myyty Ruotsiin.

Lue lisää

Kekkonen eli toisenlaista aikaa! Silloinen neukku oli SUURVALTA ja uhkaili muita!

Nyt se ei enää ole ja kuulumme länteen ja olemme Naton jäsenmaa!

Vastusti vain suomettumisajan ääri-ilmiöitä ja Kekkosen ’hovia’! Ja sai osakseen Urkin voimattoman raivon!