Missä laumaasi paimennat (KV 1:7)

Laulujen laulu on
alkanut kaipauksella.

Tämä on johtanut suhteeseen
Sulhasen ja Morsiamen välillä.

Morsian on vihdoin päässyt
kovasta pakkotyöstä
astelemaan omaan viinitarhaansa,
joka on itse asiassa
Sulhasen valtakuntaa ja viinitarhaa.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19551316/viinitarhaani-en-varjellut-(kv-16)

Morsian on tullut Sulhasen omaksi
ja saanut ymmärrystä
itseään koskevista tosiasioista
Sulhasen suun sanojen
armollisen parantavan kosketuksen,
jotka ovat parantaneet
ja tehneet eläväksi Morsiamen
kuin viini.

Morsian on yhtä Sulhasen kanssa
niinkuin seinäverho koristaa
Rauhan Ruhtinaan asuinsijaa,
ja hän hengittää koko ajan
Sulhasen voitteitten tuoksua.

Morsiamella on nyt oma laumansa.
Se muodostuu vohlista.
Mustista vuohikaritsoista.

Mutta nyt Morsian haluaa
paimentamaan sinne,
missä Sulhanenkin paimentaa.

"Sano minulle sinä,
jota sieluni rakastaa,
missä laumaasi paimennat,
missä annat sen keskipäivällä levätä."
(KV 1:7)

Morsiamen rakkaus
on omaa luokkaansa.
Se purkautuu
sielun syvyyksistä asti.

Se ei ole samaa kuin Sulhasen
toverien suhde Sulhaseen.

"Miksi minä hunnutettuna
joutuisin sinun toveriesi laumain luo!"
(KV 1:7)

Esimerkiksi Johannes Kastaja
ei kuulunut Yljän Morsiusjoukkoon.
Hän oli Yljän ystävä,
joka oli Hänen edellänsä lähetetty.
Hän todistaa itsestään näin:

"Jolla on morsian,
se on ylkä;
mutta yljän ystävä,
joka seisoo ja kuuntelee häntä,
iloitsee suuresti yljän äänestä.
Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi."

Vastaus Morsiaman kysymykseen
on monivaiheinen.

Ensimmäisen vaastauksen kaiuttaa
heti jo tutuksi tullut naisten kuoro.
Sitten Sulhanen itse selvittää asiaa.

Näytöksen salaisuudet aukeavat pikkuhiljaa.
Koko ajan kirkastuu yhä enemmän
esimerkiksi se, kuka kukin on.