CCCP:n historian kolme kriisisintä kommunistista maata

Nettiartikkeli


Kaikista vaikeimmat kommunistimaiden suhteet CCCP:n historiassa


1 - Titon Yugoslavia 1948

Tito kuljetti Jugoslavian partisaanisodan pyörteissä itsenäisesti, että juuri itsenäinen toiminta antoi itsenäisemmän Jugoslavian politiikan teon sysäyksen, josta selkeytyi kunnon kriisi, jota Stalin yritti ratkaista onnistumatta. Kriisihoitoa venyi kahdeksaksi vuodeksi. Tito harrasti itsenäistä CCCP:n kansainvälistä politiikkaa Länsi-Eurooppaan ja Kreikan konfliktiin, joka ei ollut Moskovan kanssa sovittua.


Neuvostoliitto yritti hoitaa Jugoslaviaa onnistumatta ja tukemalla erikseen heitä, se riidaantui pahimman kerran Albanian kanssa, joka vihasi Jugoslaviaa.


2 - Albania kriisi

Albanian kriisi ei koskaan palautunut ja Albania jäi CCCP:n historiaan mustaksi lammaksi. CCCP:n Jugoslavia sympatian takia Albania tuki Kiinaa vastoin Moskovan linjoja ja suhde paheni. Jälkeenpäin Albania riidantui myös Kiinan kanssa ja jatkoi itsenäistä kommunistista linjaa kuten Jugoslaviakin yritti.

Huomioitava, että tänään Albanian mafia on kuuluisa ja sillä on oma tehtävänsä alalla.
Samoin äsken julkaisemat Suomen maahanmuuttaja vankien tilastot kertovat, että pienellä Albanialla on monia vankeja Suomessa, josta jää kysymys, että onko kyse jengistä.


3 - Kiinan kriisi

Kiinan ja CCCP:n välillä syntyi kommunistisia näkemyseroja, jotka johtivat aseelliseen konfliktiin rajalla, jossa kuoli kymmeniä neuvostosotilaita ja satoja kiinalaisia. Ammuttiin tykistöä.

Maon Kiinan kriisi vaikutti Kambodzhian ja Vietnamin tapahtumiin. Kambodzhian ja CCCP:n suhde oli huono, mikä johti Vietnamin väkivaltaisuuksiin.

Kerrottu, että CCCP suhde Yhdysvaltoihin oli siihen aikaan jopa helpompi kuin Kiinaan.




Siten kaksi kolmesta kriisimaista sijaitsivat Balkanilla, jota myös historian kirjat kutsuvat ruututynnyriksi.
Todettiin, että Balkania asuttivat Anatolian Euroopan ensimmäiset maaviljelijät, että mielenkiintoista tutkia heidän vaikutuksensa Balkanin kulttuurin tähän päivään menneessä, sekä ensimmäiset afrikkalaislähtöiset mustat ja keltit, joista viime kahdesta ei olla varmoja, mutta eivät ole poissuljettujakaan sinänsä.

Euroopassa Balkan on rytissyt ennenkin ja kun aika tulee EU:n politiikkaan, silloin voidaan kääntyä Balkanin historiaan.
Balkan näkyy jo tänään EU:n politiikassa vastaväittelijöinä.
Kuinka EU selvittää Balkanin kysymyksen CCCP:een verrattuna?